Vapaus, June 11, 1966

              V V V. Y * V V V . - ^ V V. V -1
Sivu 2 Lauantai, kesäk. 11 p. Saturday, June 11,1966
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
; ( L I B E R T Y ) Established Nov. 6. 1917
EDITOR: W ' E K L U N D MANAOERJ E. S U K SI
T E U E I * H 0 N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L . 6 7 4 - 4 2 6 4 .
PubliäiM tbrlce w e M ^ : ¥u«iBd&^, THursdays and Saturdays by Vapaus
PubUshing Co. LixnlCed. 100>;(K2 E lm St. Wes£, Sudbnry. OntarloV Canada.
. Mälliiig Aödr£äf: Boil 69
Advertitfldg Mtetf upOK appllcation, translation free of ctiarge.
A u t b o r i z ^ ak settOftd olasS äxail t>y tihe Post <]^fic^' Department. Ottawai.
aistf 110^' pa'jnSieiit'of poetage i h oash.
CANADIAN LANGUAGEPRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75 USArsäk 1 vk. $10.00. 6 kk. $5i6
3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50. 6 kk. 6.75
Quebecin vaaleista
l^itfaatt- katintetelematta-asiah esittSen, tieto Jean Lesagen
tolitaniän liläeraalipuolueen häviöstä viime'sunnuntaina pidetyissä
Q^uebeoin maakuntavaaleissa tuli meillekin täydellisenä yllätyksenä,
S'Jlä niin heissä poliittisissa asemissa' näytti "istuva" hallituspuolue
^ l e ^ > Väikkä hallitut tekikin jättilSiskoköisia munauksia vaalikam-psttjita
edellä ja aikana;
LibeYaalipuolue ei ole vielä (torstaiaamuna) vaalihäviötään lo-ffaBi
§öSfi furiilustanut. Se pitää epäilemättä kiinni pääministeri Le­sagen
lausänhosta, että valituiksi tulleen Union Nationalen toimesta
ori suoritettu eräitä sellaisia rötöksiä, joiden perusteella puolueen
joidenkin edustajain valinta voidaan tehdä ainakin kyseenalaiseksi
mioy että liberaalipuolue voi kaikesta huolimatta jatkaa hcllintaansa.
Todtofilfäköisempää kuitenkin on että Lesagen hallitus eroaa. Mutta
täfklita äsiä olfsikin hain — vsikka se voisi hallitusasemansa pelastaa
iöHkiiS 'TciKärt" tai "paljastuksen" perustiellä, tosiasia kuitenkin on
j a sellaisena pysyy, että liberaalipuolue kärsi Quebecin vaaleissa
mursk^iavan vaalihäviön. Pääministeri Lesagesta luotu "voimamies-kava"
on särkynyt eikä sitä ilmeisestikään voida koskaan entiselleen
M&HÄ TAPPIO J O H t U I?
Yäälieti läheisyys estää vielä näkemästä koko kuvaa liberaalien
v:;alihäviön aiheXittäjasta. Varmuudella voidaan kuitenkin todeta et­tä
väärässä ovat rie, jotka Toronto Daily Starin tavoin ovat selittä­neet^
että pääministeri Lesagen ja hänen liberaalipuolueensa "hiljai­nen
vallankumous" eteni muka liian nopeasti — että tämän vallan-kaoiöiiksätl
"llikaftopeus" nostatti vastavallankumouksen hyökyaallon
ine. iCukaari ei voi kieltää £,itä, etteikö esim. liberaalipuolueen halli-t
»ik66fl iiuSi kotilulaki aiheuttanut jonkunlaista hätääntyneisyyttä roo­malaiskatolisen
kirkon j o h t o p i i r e i s s ä e t t ä k^iäkuntfen sielut (pappi,
pormestari/ notaari ja lääkäri) nousivat hallitusta vastaan pelätes­sään
johtoasemansa häviämistä. Myönnettäköön siis, että tältä koh­dalta
Voidaan väittää edistyksen aiheuttaneen epäedullisia reaktioita
vaalipäivänä. Miitta jos Lesagen hallitus olisi laatinut, sanokaamme
§askatchewanin. maakunnan mallia seuraavan sairaushuoltopalvelu-
Inmjne^, niin tavallinen karsa olisi noussut sitä puolustamaan. Kysy­mys
ei siis meidän käsittääksemme ollut siitä, että Lesagen hallitus
olisi suorittanut muutoksia i a uudistuksia liian nopeasti, vaan siitä,
että näitä uudistuksia tehtiin liian vähän ja liian pinnallisesti.
Toisena vaikuttajana ali käsittääksemme Lesagen hallituksen
kielteinen suhtautuminen nousukautta elävän työväenliikkeen toimin­taan.
Maakuntahallituksen kielteinen suhtautuminen käynnissäolevaan
satamatyöläisten lakkoon aiheutti paljon äänihatoa liberaalipuolueelle.
Vaiftnaa ori ettei liberaalien kansansuosio lisääntynyt työläisten
kesjcQudessa siitäkään kun maakuntapoliisien yhdistyksen perustami­sen'
jälkeen hallitus julisti sen presidentin, Arthur Vachonin laim
^dbjättomäksi "turvallisuusriskiksi", vaikka lapsetkin havaitsivat, että
^ätf^ erotettiin poliisin virasta välittömästi mainitun poliisien yhdis-t^'
käcin perustamisen jälkeen aikana^ jolloin yhdistys vaati kollektii­vista
edustusoikeutta, ja vissejä taloudellisia ja muita parannuksia po-iiiseiiie.
Suurimpana tekijänä liberaalipuolueen vaalitappioon oli meidän
inieiestämme mr. Lesagen vesivellimäisyys ranskalaisen Canadan
kansallisuuskysymyksissä. Huolimatta siitäi onko pääministeri Lesage
uflekäifiut liberaalipuolueen kansallisen lohtajan manttelista kuten
ö>^ Vältetty, tai eikö hän ole sitä tavoitellut^ tosiasia kuitenkin on,
€ t t i hän pyrki tietoisesti ja tarkoituksellisesti johtamaan ranskalaisen
Canadan kansallistuntoa pääministeri Pearsonin edustamalle linjalle,
jonka mukaan kysymys ei o}e niinkään paljoa Canadan kahden eril­linen
kansan välisistä suhteista ja niiden uudelleen järjestämisestä,
kuin "kaksikielisyydestä' ja "kaksikulttiiurisuudesta", jonka mukaan
Ö.<[ig6inia voidaan ratkaista .^iten, että kasvatetaan enemmän kaksi­kielisiä
virkailijoita niin englanninkielisten kuin ranskankielisten
keskuudesta, ja että annetaan suurempi ai-vo ja merkitys ranskalaisen
CSCadÄn kulttuurielämälle.
l a m a vesivellimäisyys ei ilmeisestikään tyydytä ranskalaista Ca-riadaa.
Jokatapauksessa on selvää, että se ei ole nostattanut innos­tusta
eräs liberaalipuolueen kannattajien: keEkuud<>ssa Quebecissa.
Toiselta puolen katsoen voidaan nähdä, että surullisen kuului­sasta
munaiukkoläistä tunnettu Union Nationale puolue, jonka van-jMtuun
syntien katumiseen ja "uudistumiseen" me uskomme vasta
sitten kun olemme saaneet ne käytännössä nähdä, sai yllättävän suur­ta
Vaalikannatusta nimenom.ian liberaalipuolueen kansallisuusohjel-
»ttaä Vesivellimäisyyden joiidosta.
Union Nationalen johtaja Daniel Johnson ei tyytynyt vaaliohjel-mUib&
n "kaksikielisyydestä ja -kulttuurisuudesta" puhumiseen vaan
iftjiUi Vaatimuksen "uuden l i i t o n " e l i liittovaltion perustamisesta Que-btclii^
ja Caiiadali muiden osien, kahdeh kansan "tasa-arvoisuuden ja
veljeyden'* pohjalla.
Mr. Johnson vaati vaaliohjelmassaan Quebecin Itsehallinnan tun-bustamista
perustuslaissa, eUä Quebecin tulee saada täysi kontrolli
tuloveroihin^ yhtiöveroihin ja perintöveroihin. Hän vaati jopa Que-bedih
.valtuuksien laajentamista ulkopoliittiseFtikin niin, että Quebec
ftasi kansakuntana edustajan:;a YK:it kaikuiin elimiin ja että Quebec .
VoUi itsenäisesti järjestää kulttuurisuhteita muiden valtojen kans.sa.
Nämä ovat käsittääksemme sellaisia kansallismielisiä ehdotuksia
ja esityksiä, jotka saivat lämmintä vastakaikua ranskalaisesta Cana-dääta
yleensä.
Asia erikseen on, kuinka paljon näihin vaalilupauksiin sisältyy
demagogiaa j a ihinkä verran asiallista todellisuutta; Montrealilaiset
llik^Aiiehet, joiden huipulla on englanninkielisiä rahamiespiirejä, ei-
^ S t l ainakaan näytä olevan huolissaan; koskn he Civat uutistietojen
iiäukääfi Sellttä että "Union Nationalen johtaja, Daniel Johnson,
,iulee Cjuetiecin pääministerinä toteuttamaan reaalista, vastuunalsistja
j a .konservatiivista ohjelmaa , . . " ja että "iiikemiehet näkevät epä-yJrihatittäolleVän
edessä, miittfi ei rajuja muutoksia, mitkä muuttai-ilVrittÄloUdfeUlsenjäkauiJaUlfeen
ilmapiirin tässä maakunnassa , / . "
Donald Duncanin kolremuiksia Vietnamista (3);
Innostuksen puute hallitukeen
joukoissa ja haluttomuus osallistua
taisteluihin o n ' helppo käsittää.
Väes'.ön enemmistö on saanut tar­peekseen
Saigonin komennosta ja
kannattaa Vietkongia ja Etelä-iVet-namin
armeijahan pestataan jUurI
väestön-keskuudesta.
E n ollut ainoa joukostamnie, joka
käsitti tapahtumat. Kuitenkin ai­na
jos joku alkoi pohtia syytä oles­keluumme
Vietnamissa, esitettiin
vanha veruke: "Onhan tneidän jos­sakin
pantava sulku kommunismin
leviämiselle . . . Ellemme taistele
kommunist*\'a vastaan täällä, jou­dumme
taistelemaan heitä vastaan
kotonamme . . . Jos me peräännym­me,
mutrttAiu koko muu Assia pu­naiseksi
. '. . He ovat valistumaton­ta,
petettyä kansaa, joka ei käsitä
eroa demokl^tian ja kommunismin
välillä . . . "
Olin vannoutunut kommunismin
vihollinen, joten nämä "todisteet"
tyydyttivät minua pitkät ajat. Olin
jatkuvasti, jankuttanut päähäni kaik­kea
tätä, joten pidin luonnostaan
lankeavana osallistumistani tapahtu­miin
Vietnamissa. Mutta olemmeko
sitten asettaneet .sulun kommunis­mille?
Jopa luona lyhyenä Vietna­missa
oloni aikana Vietkong voimis-
!ui ehdottomasti; hallitus pitää päi­vä
^ päivältä yhä heikommin käsis-
USKÖNMONOPEtUS POIS
KANSAKOULUISTA
Nyt kun keskustellaan siitä, että tu­lisiko
kansakouluissamme opettaa us­kontoa.
r.iin me joudumme tutkimaan
myös sitä, mikä on kansakoulujen tar­koitus.
Taricoituksena on maallisen ih­miselämän
järjen kehittäminen Ope­tukseen
kuuluu lukutaito, laskuoppi,
maantiede, käyttäytymistavat jne.
Tarkoituksena on auttaa nuorta ihmis­tainta
maallisen vaelluksensa alkuun
pääsemiseksi. Uskorrnonopetuksen pää
tarkoituksena on sen sijaan kuoleman
iälkeinnn tavoite, josta emme kukaan
mitään tiedä, koska'sieltä ei ole ku­kaan
takaisin tullut ja siinä yhtey­dessä
sanotaan, että järki vangiksi ot­taa.
Lapsia kiinnostaa elämä ja siihen
liittyvät asiat eikä kuolsmantakaiset
kysymykset.
Kansakoulu on pakollinen laitos kai­kille
lap.sills. Me kaikin joudumme y!r
läpitämään ne korkeitten veromaksu
ien muodossa. Silloin on suuri vää­ryys,
jos meidät pakoitefaan ylläpi­tämään
opcusta, josta meille ei ole
mitään käytännöllistä hyötyä. Toisaal
ta uskonnon opetukseen haaskaantuu
paljon aikaa, mikä voitaisiin käyt­tää
paljon hyödyliisemmin muihin tar­koituksiin
.
Lisäksi on muistettava se, että meil­lä
on äärettömän monta ja paljon
toisistaan erilaista askonsuuntaa ja
lahkoa. Minkäänlainen uskonopetus ei
voi niitä kaikkia tyydyttää ja pai
vella.
Omalta kohdaltani ehdottaisin, et­tä
uskonnonopetuksen tilalla lapsille
opetettaisiin hyvää käyttäytymistä, mi
hin kouluissamme lainataan vielä ai­van
liian vähän huomiota. Yhtenä
esimerkkinä tällaisen opetuksen tar­peellisuudesta
voidaan pitää-sitä kun
lapset tekevät toisinaan tuhotyötä kou­luissa,
mitä me veronmaksajat ra­kennamme
ja ylläpidämme.
Koulujen pitäisi olla. kaikille rakas­tettuja
paikkoja, sillä niiden perus
tarkoituksena on ihmielämän paran­taminen.
Kuljemme tavallaan vieläkin uskon­non
kahleissa. Olisi jo korkea aika
lopettaa koko uskonnon opetus kansa­kouluissa.
Se antaisi opettajillekin
mahdollisuuden kehityksen edistämi­seksi;
Tärkeintä on kuitenkin .se, el
tä uskonnon opetuksen lopettaminen
poistaisi paljon erimielisyyksiä ihmis­ten
keskuudesta. —1. S.
Maailman tumilta
HITAASTI SYTTYVÄÄ
PANDALEMPEÄ
Vuoden romanssi on edistynyt, eng­lantilainen
pandamorsian Chi-Chi nuk­kuu
jo rinnakkain neuvostoliittolaisen
sulhasensa An-Anin kanssa, tosin niitä
vielä erottaa rautaristikko. Morsian
on hieman va.stahakoinen, .se ei kiin­nitä
mitään huomiota kosijaansa, ker­toi
Moskovan eläintarhan karhujen hoi
taja Bella Nogina; An An ääntelee kut­suvasti
ristikotvläpi Ghi-Chille, muttp
ei saa vastausta. Chi-Chi katsoo An-
Aniin vain, kun se saa ensimmäisenä
ruokaa.
Chi-CThita näytettiin yleisölle viime
viikolla ensimmäisen kerran sen: saa­pumisen
jälkeen 11. maaliskuuta. Edel
linen yritys saattaa karhut yhteen
epäonnistui. Silminnäkijät kertoivat
niiden käyttäytyneen hyökkäävästi.
Nyt ne nukkuvat matalilla ^uukorok-keilla
muutaman senttimetrin päässä
toisistaan rautatankojen eri puolilla.
Eläintarhan henkilökunta toivoo, että
kauan odotetut häät voidaan pitää ensi
syk.synä, kun pandakarhujen parittelu-kausi
lähestyy.
sään ohjaksia; Mitä enämmSn jouk­koja
j a rahaa me sille lähetämme,
sitä enemmän kansa vihaa meitä..
Maailman eri puolilla saamme yhä
vähemmän myötätuntoa Vietnamis­sa
oieöKelUriime vuoksi. Aikaisem­min
puolueettomina pysyneistä val­tioista
on tulossa Amerikan kiivai­ta
vastustajia.
Vaikka väitteillä, että yksinker­tainen
talonpoika ei muka ole po­liittisesti
kypsä suorittamaan valin­taa
kommunismin ja demokratian
välillä tai että me toimimme ykäin-omaan
teidän omaksi parhaaksenne
olikin tuttu siirtomaapoliittinen kai­ku,
tuntui se aluksi uskottavalta,
Mutta sitten havaitsin, että suuri
osa kylistä on joskus Vietkongin j a
joskus hallituksen valvonnassa.
Kuinkalian monet amerikkalaiset
ovat saaneet läheltä tarkkailla mi-'
talin molempia puolia? Mitä useam­min
hallituksen joukot kulkevat
Jorikin "jeudun kautta, sitä varmetn-mih
alkaa seudun väestö tuntea
myötätuntoa Vietkongia kohtaan.
Vietkongilaiset saattavat yöpyä mö­keissä,
kun taas hallituksen joukot'
ryöstävät mökit tyhjäksi, Vietkong
auttaa väestöä kylvö- ja korjuiitöis-sä,
kun taas hallituksen joukot tUr
hoavat .^ääimöllisesti sadon:
Näin laskuvarjoprikaatin saapu­van
NshatShangiin.. Se on hallituk­sen
joukkojen hallus-sa ja vietnami­lainen
lasI.-uvarjoprika<''ti kuuluu
hallituksen joukkoihin. Tämän pri­kaatin
.sotilaat olivat saaneet val­mennuksen
amerikkalaisissa eri­koisjoukko-
osastoissa. He terrorisoi­vat
kaupunkia kolmen p^iivän ajan.
Kaduilla sotilaat ahdistelivat nai­sia
ryntäsivät kahviloihin ja baa-
1 eihin ja vaativat pöydän koreaksi.
He suorastaan ryöstivät kahvilat ja
baarit, pairkoivat nurin pöytiä ja
rikkoivat astioita. Sotilaiden ahdis-telles.
sa naisia poliisi ei puuttunut
asiaan joko voimrittomana tai ha­luttomana.
Tilanne meni niin pit­källe,
että kaupungi.ssa olevia ame­rikkalaisia
sotilashenkilöltä keho-1
lettiin iltaisin pysyttelemään- poissa
kaduilta, jolla ei syntyisi ikävyyk­siä..'
KOKO TÄMÄ SOTA RAKEN­TUU
V . A L H E E L L E ; Emme ole suo­jelleet
vapautta, Etelä-Vielnamissa
— siellä ei ollutkaan vapautta, mi­tä
olisi voitu suojella. Esiintymi­nen
hallitusta vastaan ties* kuole­maa
tai vankilaa. Kaiken tämän nä­kee,
kun suomuksel putoavat sil­miltä.
Me emme ole vapauden puo­lustajia.
Emme ole antaneet Vietnamille
demokratiaa, vaan tyrkyttäneet
kommunismin vihaa. Mitään muuta
valinnan varaa emme anna ihmisil­l
e kylisr>.l Juuri siksi suurin o.sa
heistä kannattaa Vietkongia eikä
vihaa k^mniunismia. Kansa muis-aa,
että kun se taisteli ranskalaisia
vastaan k;'nsaliisen riippumatto­muutensa
puolesta yhdessä kom-;
munistien kan.ssa, niin nyt juuri
cmerikkalaislen pommit murhaavat
heidän lapsiaan. Nimenomaan ame­rikkalainen
antikommunismi on tu­kenut
Saigonis.sa dikla'ittoria loi­sensa
jälkeen. Kun antikommunis-minen
r.apalm polttaa heidän lap­siansa,
ei enää merkitse mitään,
vaikka erikoisjoukko-osastomme
lääkintämiehet saapuisivatkin sito­maan
lasten haavat.
K Y S Y I N KERRAN ERÄÄLTÄ
V I E T N A M I L A I S E L T A helikopte­rin
ohjaajalta, mitä hän ajattelee
viimeisestä pommituksestamme.
"Luulen, että tänään teimme paljon
uusia vietkongilaisia". Heinäkuussa
jolloin herra McNamara tiedusteli
minulta pommitusten tehokkuutta
D-sotilasvyöhykkeellä, vastasin hä­nelle:
"tferbisld-kflsvimyrkky m
melko kallista käytettäväksi lehtien
tuhoamiseen. Se tehoaa vain, jos
saatte heitetyksi pommin takatas­kuun
tai pudotatte sen asiituskjss-kukseen;"
Hän e i nähdäkseni y l -
lätiynyt. Hänen ainoana komment­tinaan
ilmoitukseeni olivat minun
oikealla puolellani istuneelle ken­raali
VVostmorelandille osoitetnt sa­nat:
"Käsittääkseni ponttnitUSten
heikko tehokkuus 6n jatkuvasti t a t -
kaisematon ongelma". Suurlähetti­läs
Taylor oli vaiti.
Ollessani Vietnamissa sekä ame­rikkalainen
että ^aigonil^nen Hal­litus
iskivät sllmänää Pohjois-Viet-namiin,
joka muka rikkoo Geneven
sopimuksia
Kuitenkin minun oma erikois­joukko-
osastojen ryhmäni jös~~mi-kään
jonka jäsenet ensin saapuivat
Vietnamiin siviilivaatteissa ja mat­kustelivat
maassa siviilipasseilla
erikoistehtävänään valmentaa ja
aseistaa erillisiä ryhmiä keskustie-dusteluhallinnon
toimeksiannosta,
on todisteena näiden sopimusten
rikkomisesta.
TOTUUS SELVISI MlNULLE
vihdoin, vaikka se veikin pitkän­ajan,
ja vaati kokonaisen kasan to­disteita.
Mrailma ei koostu pelkäs­tään
hyvistä ja huonoista ihmisistä.
Antikommunismi on demokratian
inhottava korvike. E i ole minun, ei­kä
myöskään hallitukseni asia teh­dä
ratkaisuja Vietnamin puolesta.
Se on viethamilaisten asia. Tiedän
myös meidän luoneen sodan hirviön,
joka pakottaa' meidät valehtele­maan
Amerikan kansalle.
P A L A T T U A N I VIETNAMISTA
minulta kysyttiin: "Mitä arvelette
nykyisistä nuorista, jotka eivät ole
koskaan olleet sodassa mukana ja
tuomi.sevat tämänkin sodan? Tuo-mitsetle.
co heidät?" — E n tuomitse,
päinvastoin iloitsen siitä. He an­saitsevat
kiitoksen. Minun oli täy­tettävä
35 vuotta, käytettävä 10
vuotta elämästäni armerjaan ja ol­tava
18 kuukauden ajan todistamas­sa—
tämän sodan mielettömyyksiä,
ennen kuin pystyin kaiken tämän
käsittämään Se, että nuoret miehet
ovat kyenneet käsittämään kaiken
tämän nopeasti ja oikein, ön kun­niaksi
heille ja suuri henkilökohtai­nen
• voitto kaikesta siitä sovinnai­sesta
ja muusia, mitä heidän pää­hänsä
on koko elämän ajan päntät­ty.
Toivomukseni on, että se kuva,
jonka olen yrittänyt tässä antaa,
auttaisi edes jotakuta käsittämään
totuuden tuhlaamatta Siihen kym­mentä
vuotta. Vietnamin sotaa vas­tustavat
amerikkalaiset eivät esiin­ny
Vielramissa olevia miehiämme
vastaan, he vastustavat näiden oles­kelua
Vietnamissa. Heitä ei voida
Msiä muut smovat
iimiii!
DemokraatflseSila.yhteiskunnassa minkä tahansa politiikan barjoit-i^
Hhinen riipfiliti Uähmai^m ätltä ätitaM^tä Unnämmtä. Näin on
erityisesti ulkopolitiikan kohdalta . . .
Maamme harjoittama ulkopolitiikka luo hyvät edellytykset aktiivi­selle
rauhanpolitiikalle sen lisäksi, että se itsessään tähtää rauhan tur­vaamiseen.
Myäs aktiivinen rauhanpolitiikka vaatii yleisen mielipiteen
kannatuksen; Tämän kannatuksen hankkiminen on rauhanliikkeen tär­kein
tehtävä.
Aktiivinen rauhanpolitiikka merkitsee valtiovallan konkreettisia toi­menpiteitä
kansainvälisten (jingelmien ratkaisemiseksi rauhanomaisesti
sekä rauhari lujittanlista kaikin käytettävissä olevin keinoin. Väikutta-inalla
yleiseen jnielipiteeseen voi rauhanliike parhaiten edistää valtio-vallnn
myöriteisteö räuhähpbliittisteh päätösten syntymistä.
Vapaaseen kansalaistoimintaan, pohjautuva rauhantyö ei ole kovin­kaan
potnilBäri asia. SitS pidei:ään yleisesti poliittisesti sitoutuneena tai
ainakin suuntautuneena .yksipuolisen jvasemmistolaisestL
SitötifUftiaton Rauhanliike on viime aikoina ilahduttavasti voimistu­nut.
Tämä on tapahtunut rinnan sen asenteiden muutoksen kanssa, mikä
on ollut«4iavaittavissa suhtautumisessa rauhantyöhön. Tätä suuntausta
on pyrittävä voimistamaan. Hedelmällistä olisi myös laajan yhteistyön
aikaansaaminen maamme lukuisten rauhanjärjestöjen ja muiden asiasta
kiinnostuneiden korporaatioiden välille, kuten äskettäin koolla ollut rau­hanpolitiikkaa
pohtinut nuorisofoorumi esitlL — Suomenmaa Helsinki.
Illllilllllll
NATSIEN KESKITYSLEIRI
CHILEN VUORISTOSSA
Chilen poliisi paljasti sattuman
kautta "yksityisen keskitysleirin",
jonka natsit ovat pystyttäneet Chilen
alueelle. Tämä muodostui Chilen sa­nomalehdissä
valtavaksi sensaatioksi
ja aiheutti parlamenltikyselyn. .
Kaikki alkoi siitä, että Parralin
vuoristosta laskeutuivat laaksoon mies
ja nainen. Väestö kiinnitti huomiota
näihin näfkiintyneisiirt ja repaleisiin
ihmisiin. Molempien kädet ja jalat
olivat vereslihalla, näkyi, että he oli­vat
paenneet jostakin. :
Nainen ja mies mehivät suoraan po­liisiasemalle;
Siellä he ilmoittivat n i ­mekseen
Wolfgang MUlIer ja Wilhel-miina
Lindemann ja kertoivat, miten
heidän oli onnistunut paeta kammot­tavasta
helvetistä. Heidän kertomuk­sensa
pääsi julkisuuteen ja kuohutti
mieliä. Parralin vuoristoon natsit, jot­ka
olivat paenneet tänne Hitlerin tap^
pion jälkeen, perustivat. "saksalaisen
siirtokunnan". Ilmeisesti ajatus saksa­laisen
siirtokunnan perustamiseksi syn
tyi vuonna 1960. Paul Schäffer-nimi-nen
henkilö, värväsi Paul Schneiderin
nimisenä vuonna 1961 Länsi Saksasta
satoja siirtolaisia Chileen. Hiukan
myöhemmin joukko entisiä hitleriläi-siä
osti vuoristosta 3,000 hehtaarin
syyttää isänmaallisuuden puuttees­ta.
Päinva-^toin. He eivät halua
nuorten miestemme tappavan muita
ja kuolevan itse valheen vuoksi ja
haluavat pitää kunniassa demokra­tia-
sanan.
(Loppu)
Ko&yginiii-Paasion sähkeet
Helsinki. — Pääministeri Paasio on vastäanottanul Neuvostoliiton
ministerineuvoston puheenjohtajalta A. N . Kosyginilta seuraavansisSl-öisen
sähkeen: • > •
Hänen Ylhäisyytensä Herra
Rafael Paasio.
Suomen pääministeri. Helsinki.
Pyydän ottamaan vastaan, Herra
Pääministeri, neuvostohallituksen
ja henkilökohtaiset onnitteluni pää­ministeriksi
nimittämisenne johdos­ta.
Toivottaen Suomen hallitukselle
menestystä sen toiminnassa toivon,
että Neuvostoliiton ja Suomen suh­teet
kehittyvät edelleenkin hyvän
naapuruuden, molemminpuolisen
luottamuksen sekä ystävyyden ja
yhteistyön merkeissä.
— A. Kosygin.
Pääministeri Paasion vastaussäh-ke:
Hänen Ylhäisyytensä Herra
A; N. Kosygin
S N T L : n Ministerineuvoston
Puheenjohtaja. Moskova.
Pyydän Teitä Herra Puheenjoh­taja,
ottamaan vastaan vilpittömät
kiitokseni onnittelusähkeestänne
Suomen pääministeriksi nimittämi­seni
johdosta. Olen syvästi vakuut­tunut
siitä että Suomen ja Neuvos­toliiton
väliset hyvät naapuruus­suhteet
kehittyvät edelleenkin kai­kinpuoliseksi
molempien kansojen
hyväksL Rafael Paasio.
suuruisen .alueen; Tänne perustettiin
kylä, josta it.se asiassa muodostui.
natsien mallin mukainen täydellinen
keskitysleiri.
Keskitysleiri oli täysin muusta maa­ilmasta
eristetty. Sitä vartioivat aseis­tetut
sotilaat, uskolliset SS-miehet,
joilla vanhastaan oli laajaa kokemusta
tämäntapaisista tehtävistä. Siirtolai­set
jaettiin kylässä miesten, naisten ja
lapsien ryhmiin ja sijoitettiin parak­keihin.
He saivat niukat ruoka annok­set,
mutta heidän oli tehtävä työtä
pelloilla 14 tuntia vuorokaudessa. Pie­ninkin
rike leimattiin"kapinaksi" ja
aiheutti ruoskimisen.
Nyt vuoristossa on paljastettu hau­tausmaa,
johon on kuopattu kymme-'
niä miehiä, naisia, ja lapsia, jotka nat­sit
ovat tappaneet. Wilhelmina Linde­mann
kertoi, että myös hänet halut-.'
tiin tuhota. Hänelle oi\ annettu myrk­kyä,
joka kuitenkin alkoi vaikuttaa
vasta heidän paettuaan leiriltä. Nai­nen
on nyt sairaalassa ja melko hei­kossa
kunnossa. Wolfgang MUlIerillä
on kidutuksen jäljeltä syvät arvet kas­voissaan.
Chilen poliisin ei onnistunut tavoit­taa
rikollisia, tämän helvetinleirin pe­rustajia,
sillä poliisien saapuessa pai­kalle
natsit olivat häipyneet. Schäf-ferin
jäljille ei ole päästy, mutta
hänen kanssarikollisensa Hermann
Schmidt on vangittu. Hän on paljas­tunut
sotarikolliseksi, Hiderin ilma­voimien
komentajaksi.
Chileläinen viikkolehti Ersillä kir­joitti,
että tämän keskitysleirin joh­dossa
on entisiä natsilaisia upseereita.
Ultitna Ora-nimin3n lehti kei-*ci, että
leirin paljastuttua saatiin tietää, että
Schäffer oli siirtolaisten edessä kers­kaillut
olevansa entinen natsi ja ol­leensa
"Bormannin läheinen ystävä".
Tämän Hitlerin lähimpiin kuuluneen
miehen on kerrottu paenneen Etelä-
Amerikkaan. Chilessä oletetaan, että
SchäfferinäesJ in tynyt m ies on enti­nen
sadistinen pyöveli ja lääkäri Jo­sef
Mengel, joka toimi Auschvvitzin
keskitysleirillä eikä ole päässyt vielä­kään
irti tappajan luonteestaan.
Chilen poliisi ilmoitti, että se on
sulkenut kaikki lentokentät, satamat
ja vuoristossa rajalle johtavat polut.
Mutta tämäkään toimenpide ei ole,
vielä tuottanut tuloksia: Rikolliset
ovat kuin haihtuneet ilmaati; Eräät
jäljet johtavat lähelle Bonnia Sieg-^
burgiin, missä Shäffel on asunut pit­kät
ajat värvätes.sään ihmisiä leirille.
A. Komilov - A PN
PÄIVÄN PAKINA
RUOHOT VOIVAT OLLA VAARALLISIA
Kev,itk:'uden yksi miellyttävin
näkemys täällä Pohjolassa — ja
mik.sei myös etelässä, lännessä ja
idässä — on se. kun pikkulmtu tu­lee
pihamulla vastaan suuri ruo-hotukko
suussa.
Se on erehtymätön merkki ke­väästä
eli lintujen pesäntekoajas-ta.
Mutta mitä sanotaan sellaisista
äijänkcmpuroista, kuin esimerkik­si
allekirjoittaneesta jonka 'tapa­na"
on metsi.ssä samotessa tai mar­jassa
käydessä pistää joku ruohon­korsi
'iu muu k!isvi hampaisiinsa
pureskeltavaksi?
Kaikest'i päälliien se ei ole ai­nakaan
mikään "viisauden" merk­ki.
Mikäli täkäläisten kansalais­temme
keskuudessa on joitakin
muitakin "heinänkorren purijoi­ta
'.heidät; sietää painaa mieleen­sä,
että .se voi olla tupakointiakin
vaarallisempaa "huvia".
Asia on ajankohtainen nyt, jol­loin
"luonto vetää puoleensa" ja
voi aiheuttaa pahaa-aavistamatto­mille
henkilöille epäriiieluisia seu­rauksia.
Toimituksellemme jtiuii saapu­neessa
Ontarion maiden ja met­sien
ministeriön uutisliedossa No.
23 kerrotaan mainitun laitoksen
Lake Huron alueen viraston tie-,
doittaneen, että useat tavalliset
kasvit, joihin ei kiinni'.etä mitään
huomiota, voivat aPneutlaa pahaa-aavistamattomalle
lapselle tai ai­kuiselle
sairauskohtauksen tai
kuolemankin.
Sivumennen sanoen näyttää sil­tä,
että meidän on yksityiskohtiin
syvennyttäessä käytettävä_jiäistä
myrkyllisistä kaaveista englannin­kielistä
nimeä kahdestakin syystä:
Lapsia voidaan paremmin varoit­taa
käyttämällä myrkyllisten kas­vien
englanninkielistä nimeä (—
ja joissakin tapauksissa emme
tiedä (eikä ole aikaa etsiä) niiden
suomenkielistä nimeä. Viimeksi-mainilussa
jotkut luonnonystävä-lukijat
voivat auttaa meitä kaik­kia
selittämällä, millä suomenkie­lisellä
nimellä niitä tunnetaan.
Mainitun laitoksen raportissa sa­notaan,
että rhododendronissa
(alppiruusussa) olevaa myrkkyä
on todettu olevan siinä kasvissa
käyneen mehiläisen tekemässä hu-najass-
1. Joulun aikana populääri-sessa
"poinsettiassa" on paljon
kitkeränmakuista mehiia, mikä on
niin vaai'allista, että yhden sellai­sen
kasvin lehden syönti voi ai­heuttaa
kuoleman. I
Hämmästyttävä on kaiketi tie­to,
että monen kasvimaan ylpeys,
raparperi (rhubarb) 4 on myös
myrkyllinen. Sen lehden korsi, mi­tä
ruokana käytetään, ei ole tie­tenkään
myrkyllinen mutta rapar­perin
varsinaisessa lehdessä on
oksaalihappoa (oxalic acid) mikä
kristallisoituu munuaisiin, aiheut­taen
vakavaa vauriota.
Kukaan ei voi koskaan tietää
varmuudella, mikä kasvi on myr-kyllinoni
sanotaan mainitussa tie­donannossa.
Ainoa turvallinen
keino on se. että pidetään kaikki
kasvit poi.^ pikkulasten ulottuvilta.
Kaikille kipsille olisi opetettava,
että heidän ei pidä syödä eikä
panna suuhunsa mitäSn Hellaista
kasvia tai marjaa, IfittS ei tavalli­sesti
ruokana käytetä.
Aikuisten ei liioin pidä valmis­taa
"lääkeseoksia" kasveista eikä
pureskelin ruohojen ja lehtien
korsia. Jos joku saa pahoinvointi­kohtauksen
jonkun KäSviri pures­kelusta
tai syönnistä, silloin p i ­täisi
kääntyä lääkärin pUoleeii —
eikä tällainen myrkytys aiheuta
ainä oksetustakaan.
SeUi'äay«saa on joitakin metsä­alueiden
myrkyllisiä ii siis vältet­täviä
kasveja:
Jack-in-the-pulpit (intiaanitur-nipsi).
Sein kaikki osat ja varsin­k
i n juuret ovat myrkyllisiä.
Moonsecd. Sen marjat ovat myr­kyllisiä.
Ne ovat sinisiä, purppu-ranvärisiä,
villejä viinirypäleitä
muistuttavia. Näissä marjoissa on
kuitenkin vain 1 kivi jotavastoin
villeissä viinimarjoissa on useita
kiviä. Nämä marjat voivaf olla
kuoletlavan vaarallisia.
Mayaple (mistä englantilaisen
sananparren mukaan "siat ja po­jat
tykkäävät") on myrkyllinen
lehdistönsä ja juuriensa kohdalta.
Lapset sycvät usein niitä saamatv
ta mi'ään pahoinvointia. Mutta
useamman tällaisen "omenan".
syönti VJoi:-aiheuttaa ripulin.
Ja sitten peltokasveja:
Buttercup. Sen kaikki osat ovat
myrskyllisiä. Kukan ärsytystä a i ­heuttava
neste voi vahingoittaa
ruoansulatuselimiä.
Nightshade. Myrkyllisiä kaikki
osat ja erikoisesti sen kypsymät-tömät
marjat. Aiheuttaa ruoansur
latusiiäiriöitä ja hermovikoja. Voi
olla kuolettava.
Turhaa on tietenkin pelätä kas­vien
aiheuttamaa myrkytysvaaraa
ja keriasiiaan tuomittavaa olisi se,
jos lapsia peloitellaan kasvimyr-kyillä,
kuten ajattelemattomat
vanhukset ennen muinoin peloit-telivat
lapsia mörkojutuilla. Mut­ta
järkevä varovaisuus ja asialli­nen
ohjaus lasten hyväksi voi o l ­la
meille itse kullekin eduksi,
varsinkin kesälomien ja- kesäisten
kala-, marja- ja raUideh 'retkien
yhteydessä. — Känsäkoiirf.;