Vapaus, May 26, 1966

              Sivu 2 Torstai, toukok. 26 p. — Thurädäy,. Mäy. 26," 19j56
VAPAUS ' INDEPijNDEINi'!" ^Lu^ÖÖrt/ÖROXfi -
OF i^lNNISH ^C^j^^
(LIBERTY) Ä8tabll4h<jd W.-6. 1817 .
feÖlTOR: W. EKLUND ,3 ; . . M Ä N / k a Ä i t i , E. tflUMI
^ildied thrlce weeUyr Tuf$day«, i l i u r ^ ytkl^kvit
PiibUdilnjs Co. Limited. I O O - X Q ; ! ^ ^^
AdvertlBlng-it^tcs iipon ftppJlo^UoiBj>ai^11«ia tnje of «Ajfirg©, ^
Aufborittd as second clas? mall by the fMst Ofti<ie Departmetiti Ottawft,
and ft>r payment of podtaäe in öash.
CANÄDIANlLANGUAuEiBRtSS
, TILA1J9BINNAT: .
' Stt. 9.76. i^uo^ieai*; 1 vk. 10^, 5 tt, 5.78
r"»UW";i'.i-
Jykevä e»ityft
^. V JCUten on uutisftiedoissa kei^^ psa^to
^Id ^ imettänyt tpjrästyöläistenunion osastolle 6500 kirj een,
ihifisä isuösitellaan molempien uiiioi^en voineen ibeskit-tämi^
sett^maihdollisimman hyvän työehtosopimukiseii saavuttaini-s^
ksi sekä Incon että Faleonbridgen :palvelukses?a oleville
li^keiiteollisuuden työläisille.
f''' Suositellessaan tällaista yhteistä .esiintymistä työläisten
etujen puolesta, Mine Mill sanoo tkirjeessään mm. seuraavaa:
"Kjl^ten tiedätte, meidän, uniomme on julkisesti lausu?iut, että
iiQe önme tule mitenkään vaikeuttajnaar^ terä^uni^ neuvot­teluja
Incon kanssa. Me kehoitamme terästyölaisten uhion
Itfdl^a virkailijoita ja jäseniä menettelemään samoin Mine-
Mllji|i jä F^conbridgen neuvotteluihin nä^iden."
r ^ jifeidän mielestämme täni^ tutituu sekä ajankohtaiselta
ettk-järfceväitä esitykseltä. Huolimatta giitä,, mitä- järjestö-yhteyksiä
nikkeliteollisuuden työl^^lJä on» htHdm yhteisenä
lavoitteenaan on tuntuvaa paJDcärikorotuiksetv ja qijiUden etuir
suiiksieh saavuttaminöi. Mitä yhtenäisemmin sen alan työ­lliset
esiintyvät perusvaatimustensa puolesta, sitä parenanat
voitan mahdollisuudet heillä on.' Toisaalta on aivan varmaa,
että työläiset, kaivosmiehet jjt tnuut sen alan työntekijät, jou­tuvat
n^ial^maan kalUdn hin|ian huonpmman typehtosopiv
mu^n muodossa, jos uniot haaskaavat varansa ja inhimilli­set
voimaresurssinsa keskinäiseen kinastelutin ja kilvoitte­luun;
Siinä voi käydä niin kuin kahdelle luusta tappelevalle
Itplralle, että tulee kolmas hauva (tässä tapauksessa työnan»
tigfO ja vie koko luuri molenunilta.
Mitä hyvänsä keskeisiä kiistoja nplla ijnioilla on, niiden
pitäisi työläisten etujen, ennenkaikkea pikaisen palkankoro­tuksen
saavuttamista silmälläpitäen, esiintyä palkka- ja työ-suhdeneuvottelujen
aikana solidaarisesti toinen toistaan kohT
taan, sillä vain siten vältetään tarpeellisten palkankorotus­ten
viivytys ja tuntuville pajkanlforotulksille suotuisat olo­suhteet.
Kehitys sos. interaationaalessa
Äskettäin Tukholmassa koolla ollut Sosialistisen Inter-i?
a^i9naalin 10. kongressi heij^ti monin tavoin ongelmia, joi­ta
sosialidemokraattisella liildceellä on nykytilanteessa rat­kaistavanaan,
kirjoitti Helsingissä ilmestyvä sanomalehti
Kansan Uutiset ja selosti asiaa edelleen: Osa sosialidemo­kraattisista
puolueista sulkee edelleen silmänsä maailmassa
tapahtuneelta kehitykseltä osan tarkastellessa asioita ja omaa
politiikkaansa aikaisempaa realistisemmin. Tämän vuoksi
inyös tässä kongressissa esiintyi, hyvin pi^ljpn katsantokanto­jen
erilaisuutta vaikka pahimpia erimielisyyksiä puitiinkin
suljetuissa istunnoissa.
Käsitysten eroavuus ilmeni mm. sodan ja rauhan kysy­myksissä.
Pohjois-Atlantin sotaliiton, Länsi-Saksan atomi­aseilla
varustamisen ja amerikkalaisten Vietnam-politiikan
kannalla olivat mm. Länsi-Saksan ja Englannin edustajat.
Sen sijaan ruotsalainen Alva Myrdal ja ranskalainen Jules
Moch esittivät huolestumisensa kansainvälisen tilanteen kär­jistymisestä
ja Länsi-Saksan pyrkimyksistä päästä käsiksi
ydinaseisiin. Amerikan edustaja kertoi amerikkalaisten vas­tarinnasta
Vietnamin sotaa vastaan. Länsi-SaJfasan sosialide­mokraattisen
puolueen puheenjohtaja WiDy Brandt toi kon­gressin
'käsittelyyn myös Pohjois-Atlantin sotaliiton vahvis-tamisasian
loiten edellisessäkin kongressissa Miten suomalai­set
edustajat asiaan paikan päällä suhtautuivat, ei ole tiedos­samme,
mutta ainakin Suomen Sosialidemokraatti tuomitsi
pääkirjoituksessaan asian esillepttaniisen-
Kongressi hyväksyi joukon päätös- ja julkilausumia mm.
Kiinan ottamisesta YK:hon, aseistariisunnasta ja Vietnamin
sodasta, mutta kaikkiin lyö leimansa imperialististen maiden
sotapolitiikkaan ymmärtävästi tai suoritaan hyväksyvästi
suhtautuvat kannanotot. Julkilausumat ovat hyvin yleisiä
luonteeltaan eivätkä velvoita tekoihin.'Niinpä Israelin edus­taja
Golda Meir sanoikin: "Käsi sydämelle, me puhumme
sodan pelosta, me puhumme köyhyydestä, mutta mitä tekoja
me voimme esittää, me sosialidemokraatit, jotka istumme tai
olemme istuneet hallitiiksissa." -
Ehkä suurin kansainvälinen huomio kongressiin kohdis­tui
siellä tapahtuneen skandaalin vuoksi. Kongressiin oli
kutsuttu jouk;ko tarkkailijoita mm. Afrikan maista, joilta
fcuiteiikin kiellettiin' puheenvuoron käyttö [Afrikan ym. kehi-fysmaiden
ongelmia käsiteltäessä. Kiellon sanottiin tapahtu­neen
Englannin Labourrpuolueen valtuuskunnan vaatimuk­sesta,
koska se pelkäsi arvostelua^ jota oli odotettavissa var­sankin
Rhodesian kysymyksessä.' Menettely herätti suuttu­musta
ei vain Airikan, vaan monien muidenkin maiden edus­tajien
keskuudessa ja erittäin laajasti myös lehdistö paheksui
kieltoa; Sosialistisen nuorisointernationaalin edustaja Sture
Ericson sanoi mm.: "Nuorina soisialisteina olemme ennen
muuta kiinnostimeita demokraattisen sosialistisen^ yhtenäi­syyden
"kehittämisestä, joka käsittää koko maailman. Halu­amme
vilpittömästi, että tämän kongressin tapahtumat eivät
vaikeuta tätä työtä." Ruotsalainen Aftonbladet mainitsi, että
samanaikaisesti kun salissa puhuttiin internationalismista,
käytävillä puhuttiin levottomina Sosialistisen Internationaa­lin
kansainvälisestä tulevaisuudesta.
Kielteisiä ilmiöitä kongressissa olivat myös monissa pu­heenvuoroissa
esitetty torjuva asenne työväen yhteistoimin­taan
ja se, että nk. pakolaispuolueet (Unkarin, Ukrainan, Lat­vian
ym-) olivat siellä täysivaltaisina edustettuina. Mutta So­sialistisen
Internationaalin kongressi osoitti kuitenkin, että
Tealistisemmat ja terveemmät katsantokannat valtaavat yhä
enemmän alaa sosialidemokrattisessa liikkeessä eri maissa. Se
nierkitsee myös parempia edellytyksiä yhteistoiminnalle työ-väenluofcanjetujen
ja rauhan puolesta.
Romani»!! kompi^lue;
Imperialliminyastaisia
voimia on lujitetlava
Bloskova, — Me tledänupe, ?t|»
niin kauen kuin imperialismi on
; olemassa, säilyy myös uuden maali-fnansodan
vaara. Sen vuoksi nm
teemme kaikkemme maamme pi|Q-luBluskykyipyyden
lujittpmiseljiii Ja
työväenlMQhan Ja! kaikkien imp^ria-
Usminvastaisten. voimien yhtenäi­syyden
lujittamiseksi, lausui.Roma­nian
kommunistisen puolueen pää:
sihteeri Nikolae Ceausescu perjan­taina
pitämässään, lauantaina jul­kisuuteen
saatetussa puheessa.
Puheita voidaan pitää vastaukse­na^
viime päivien aikana eW puolil-ia
maailmaa levitettyihin tietoihin,
joiden mukaan Romania pyrkii saa­maan
aikaan radikaaleja muutok­sia
Varsovan liitossa. -
Ceausescu korostaa lausunnos­saan,
että Romania kuuluu sosia:
lististen maiden suuren. yhteisöön,
joka on tärkeä tekijä taistelussa
rauhan ja edistyksen puolesta. Hän
korosti, että mitä voimakkaammak­si,
tulee jokainen sosialistinen val­tio,
sitä voimakkaampi on sosialis­tinen
järjestelmä kokonaisuudes-siian,
sitä suurempi on soäialistis-ten
aatteiden vaikutus koko ihmis­kuntaan
ja sitä enemmän se nope­uttaa
sosialismin voittoa maailmas­sa.
•. .• • .•
f— Me pyrimme tejiemään kaik­kemme
^ntaaHsemrae tulevaisuu-
(lessakin täydellisen panoksemme
sosialismin ja rauhan hyväksi. Ai­noastaan
ehkäisemällä imperialiste­ja
sytyttämästä uutta maailmanso­taa
n^e turvaamme eteenpäin me-
TiOmme. Sen vuoksi meidän puolu­eemme
kutsuen kansaa sosialismin
ja kommunismin rakentamiseen Ro^
maniassa, samalla lujittaa solidaa­risuutta
kaikkien sosialististen mai­den
ja kommunististen puolueiden
kanssa. Me turvaamme sosialismin
ja kommi^nismin voiton omassa
maassamme ja annamme samalla
panoksemme rauhai^ ja sosialismin
jiyväksi koko maailmassa, Ceauses­cu
lausui,
VARSOVAN LIITON
NEUVOTTELU LAHELLil
Moskovassa liikkuvien epäviral­listen
tietojen mukaan Varsovan lii­ton
jäsi^nmaiden kokous pidetään
kesäkuun alkupäivinä Bukarestissa
Tähän neuvotteluun, jonka pitämi­sestä
on tehty päätös jo ajat sit­ten,
osallistuvat mm. jäsenmaiden
kommunististen puolueiden pääsih­teerit.
-r- Työ on elämän ehto, päämäärä
— viisaus, ja onni palkintona,
- J. C. F. Schiller
SAIRAALA JA TOIPILASKOTI
lAOVUOTISMUISTOKSI SUDBU-BVN
ALUEELLE
Tässä osastossa on tilaisuus il
maista : erilaisista asioista mielipi­teensä
ja vieläpä kehoitettukin niin
tekemään.
Täällä Sudburyssa on jo kauan
tankattu, että uusi poliisilaitos ra­kennetaan
Canadan lOOvuotismuisr
toksi. Nyt sen lisäksi on ilmaantu­nut
mielipiteitä, että järven rantaan
rakennettaisiin jonkinlainen kesäte­atteri
— suurilla kustannuksilla
tietenkin. Sitä ei allekirjoitta­neen
mielestä ollenkaan tarvita
sillä kesällähän ovat koulujen juhla­salit
ja arenat joutilaat vaikka min­kälaisia
näytäntöjä varten.
Jo nyt on puhuttu ja kirjoitettu,
ja lisää tullaan kuulemaan, että
nämä juhlat vietetään pääasiassa
esiraivaajien muiston kunnioittami­seksi.
Nämä kumpikaan mainittu
suunnitelma ci siihen sovi.
On totta, että 100 vuotiaita uudis­raivaajia
ei ainakaan monta enää
ole, mutta 70—rflO-vuotiaita on vier
lä paljon. Nyt rakennettavien muis-tolaitosten
pitäisi olla sellaisien, et­tä
siitä vielä elossa olevat ja tule
vat ihmiset hyötyisivät.
Sairaala tilanne on Sudburyssa
kurja, on tilanpuute ja vasta silloin
sinne pääsee kun sairasvaunulla vie­dään.
Vaikka kuinka lääkärit olisi­vat
määränneet, että sairaalassa pi­täisi
tutkia.
Tästä oli hiljakkoin Vapaudessa
asiallinen kirjoitus. Jos sairaalaan
pääseekin ja siellä : hiukan toipuu
ja paraneminen "pysähtyy", kuten
lääkärit sanovat — ja senhän se te­kee
vanhoilla ihmisillä aina, jos ei
kuole — eivät he enää täysin ter­veiksi
tule. Sitten on sairaalasta
lä}idettävä ja mihinkä menet. Uscim
millähän on kyllä sukulaisia, mutta
heillä on omnt perheensä, eikä ta­valliset
asuinpaikat ole heikkoja,
apua tarvitsevia sairaita varten. Ja
muutenkin — joka joutuu apua tar­vitsevaa
sairasta hoitamaan, uhraa
oma^ normaalista elämäänsä, ehkä
pä vielä terveyttäänkin.
Siksipä tällä alueella tarvittaisiin
toipilaskotia. Niitä kai. on jollakin
paikkakunnilla nuiakunnassa. Mutta
ne ovat kaukana ja .täällä tarvittai­siin
sellaista lähempänä, että ci
vanhus jäisi aivan sukulaisia ja ys­täviään
näkemättä. Sekin ehkä aut­taisi
paranemista kun vanhus tietäi­si,
että Vaikea on sairaslsin, niin
ei ole hyljätty.
Tällaisen toipilaskodin rakentami­nen
olisi muistomerkki jok^ sopisi
näiden juhlien yhteyteen ja jota siu­naisivat
vanhat ja sairaaloiset vie­lä
tulevaisuudessakin. Ei sen tar­vitsisi
olla minkäänlaisen loistoko-din,
vain tilaa ja kouluutettuja hoi­tajia.
Eihän sinne rikkaat
vanhuksiaan laskisi, heillä on va­raa'järjestää
vanhuksien hoidot.
Uuden sairaalan rakentaminen on
myös välttämätöntä, mutta .se ci
niinkään voisi olli nimeltään mi­kään
muistomerkki csiraivaajillc,
siUä sairaalahan on laitos syntymät'
tornille lapsillekin,
Ikpnkuin havainnolllstuttaakseni
mitä tällainen koti voisi pelastaa
kerron pari esimerkkiä:
Sudburyn ympäristössä ju Tof
rontossakin vanhemman väen tuntC'
ma Laurilan Kalle tuli nuorena To­rontoon.
Hän oli valimossa työssä
ja .sen aikaisissa ankarissa olosuh­teissa
Kallen terveys alkoi murtua.
Hän tuli tänne ,Wabagishik järven
rantaan, josta osti maata ja alkoi
sitä viljelemään. Terveys palasi,
mutta sitten tuli vanhuus ja sairaus.
Hänen vaimon.sa kuoli aikaisemmin
ja Kalle vietiin sairaalaan. Hänellä
oli muutamia tuhansia dollareita ra­haa,
mutta kun hän tarvitsi spesia­listin
hoitoa, niin sanottiin, että ra­hat
eivät riittäneet kuin muutamia
viikkoja ja sitten ei voinut tehdä
mitään. Kalle vietiin Etelä-Ontari­oon
johonlrin hoitokotiin. Hän eli
siellä useita vuosia näkemätä entisiä
ystäviä ja tuttavia. Nyt hän on kuol­lut.
Toinen tapaus on tässä aivan lä­hellä.
Incossa yli 30 vuotta eläke­ikään
asti palvellut kaivosmies
halvaantui liikuntakyvyttömäksi.
Hänet vietiin sairaalaan, mutta kun
siellä jonkun verran parani, oli hä­net
otettava kotiin. Nyt hänen sai-raaloinen
vaimonsa koettaa hoitaa
häntä ja on tietysti vain ajan kysy­mys
kuinka kauan hän jaksaa. Mies
ei pääse edes rullatuolilla liikku­maan
kun hän voi sitä vain toisel
la kädellä pyörittää, niin se tekee
vain ympyrää.
Nyt voidaan sanoa, että turha on
tällaista vanhusta toipilas kodeista
"vieraskieliseen" lehteen kirjoitella,
ei niitä kumminkaan tule, mutta
miksi eivät nuoremmat, toisessa ja
kolmannessa polvessa, herää näke­mään
ja vaatimaan, puhumaan ja
kirjoittamaan englanninkielellä. Sil­lä
oltakoon kuinka terveitä tahansa,
vanhuus tulee kaikille ja jos ei pa­rannuksia
vaadita ollaan samassa
missä nykyäänkin vanhat ja sairaat
ovat. A. J. S.
Ruotsin komimmis'
tien edilstaja-
1(tel(ootla
Tukholma. — Ruotsin kototnunistl-sen
puolueen puoluekokous ajkoi yjj-me
perjantaina • Tukholmassa. Puolu
een puheenjohtaja vajtiopäivämies C
H. Hermansson sanoi avajaispuheen
saan, että eräs Ruotsin rikkauden
syistä on köyhien kansojen riistämi­nen
.Hän puolsi imK^dcaasti Ruotsin
rauhaimolitiikan painopisteen . siirtä'
mistä^otilaallisesta pucrfustuksesta ke
hitvMpuun.
ermansson totesi edelleen, että
Rifeteissa on muodostunut voimakas
ja laaja Yhdysvaltain Vietnamin po
litiikkaa vastustava mielipide.
Kommunistisen ohjelman kärki'
Ruotsissa, suuntautjiu suurpääoman
valta-asemaa ja sitä suurpääoman
etuja ymmärtävää politiildtaa vastaan
mikä on vallinnut Ruotsin sosialider
mokraattien tähänastisessa vallankäy­tössä.
Puoluekokoukseen oli kutsuttu ai­noastaan
yhden ulkomaisen järjestön,
EteläiVietnamin kansallisen vapautus
rintaman, edustajia. Vapautusrintama
ei kuitenkaan käytännöllisistä syistä
voinut lähettää valtuutettujaan kokouk
seen.. . •.M<HMil^l^P(
.Etelä-Vietnamiin lähettämässään
sähkeessä kokous ilmaisi ihailunsa
Vietnamin kansan urhoollisen taiste­lun
johdosta. Presidentti Lyndon
Johnsonille lähettämässään sähkeessä
kokous sitä vastoin esitti vastalau­seensa
Yhdysvaltain Vietnamissa k|iy
mästä sodasta ja vaati amerikkalais­ten
joukkojen poistamista maasta.
Ruotsin hallitukselle osoitetussa säh­keessä
hallitusta kehotettiin tunnusta­maan
Pohjois-Vietnam Ja solmimaan
suhteet Etelä-Vietnamin kansalliseen
vapautusrintamaan.
Etelä Afrikan hallitukselle lähetetys­sä
sähkeessä esitettiin vastalause
asianajaja Abram Fischerin tuoonitse-misesta
elinkautiseen vankeuteen.
Intia, Egypti ja JugO'
slavia huippi^okoukseen
Delhi. — Intia haluaisi toimia
pääministeri Indira Gandhin, Jugos­lavian
presidentin Titon ja Yhdis­tyneen
arabitasavallan presidentin
Nasserin kesken pidettävän kokouk
sen isäntänä, totesi Intian ulkor
min. Swaran Singh parlamentille
tiistaina.
Ulkoministeri sanoi, että maail­man
kolmen johtavan liittoutumat­toman
maan välille suunnitellun
huippukokouksen ajankohdasta ja
pitopaikasta neuvotellaan parhail­laan
diplomaattiteitse. .
Rauliantutkimus-laitosjerustetaan
Ruotsiin
Tukholma. — Kansainvälisen rau-hantutkimusinstituutin
perustamas­ta
varten Tukholmaan on Ruotsin
valtiopäivät myöntänyt 900,000 kruu
nuu käytettäväksi varainhoitovuon­na
1966—67.
Rauhantutkimuslaitoksen perusta­mista
koskevan esityksen jätti ulko­ministeri
Torsten Nilsson eduskun­nalle
maaliskuussa. Esitys perustuu
mietintöön, jonka vuonna 1964 ase
tettu, suurlähettiläs Alva Myrdalin
johdolla toiminut komitea jätti mi­nisteri
Nilssonille tammikuussa.
Rauhantutkimuslaitos tutkii ensi
kädessä aseidenriisuntaan ja kilpai-luvarusteluun
liittyviä kysymyksiä.
Tutkimuslaitos toimii kansainväli­sellä
pohjalla, ja sen toimintaan
odotetaan muidenkin maiden tiede­miesten
osallistuvan.
. 115- njsap hallituksine JähettämättsÖ
lootin jftlkeiBä B<lnn•on^ julkaissut vai-ioisen
kirjan; j^tÄ^L^i Saksan- löh
jiatö on; sanonut'lis^^serväcsiiEilHa;
leessa "rauhan offensiivissa.".
Moskovassa on alup alkaen suhtau
luttu erittäin skeptisesti Bonnin rau
Van öffehssliviin", koska ei ole esiin
ynyt niitäänVerkkej&, jotka olisival
)sölttaneet Bonnin hallituksen aikovan
/akavissaan nousta kylmän sodan
aisteluhaudoista. Saksan liittotasaval
an hallituksen nootin perinpoKjainer
utkiminenvarn vahvistaa tämän kä
lityksen,
Bpnnin hallituksen pääperusteenr,
)li väite, että" Saksa jatkaa elämään
;ä vuoden 1937 rajojen sisäpuolella".
Tokainen tervejärkinen ihminen kui
tenkin tietää»_jettei -maailmassa ok
3nää olemassa sellaista/Saksaa, s(,
lakkasi olemasta toukokuussa 1945
Tänään Euroopassa ei ole kysymy;
rajaongelmasta,' ongelmana on vaii
Euroopan rauha, jota uhkaavat Sak
lan liittotasavallan aluevaatimukset.
Yhtä tyypillinen on Saksan Hitto
asavallan hailituksen suhtautuminer
Mynchenin st^imukseen. l^Iootissaa
se ilmoittaa: "Mynchenin sopimukset
rikkoi Hitler; joten sillä ei ole mi
'ään alueellista merkitystä". Ei voids
olla näkemättä, että täesä lausunnos
sa ei ilmene välttämätöntä Länsi
Saksan f hallituksen , suhtautiimist?
Mynchenln^ sopimuksen periaatteelli­seen
tarkistukseen. Tätä sopimusta e
tee mitättömäksi se, että Hitler häi
käilemättä teki sen tyhjäksi, vaan se
että Mynchen vahvisti väkivallan ja
muodosti yhden vaiheen Saksan in
perialismin anastus- ja hyökkäysso
;dassa. Bonnin hallitus ei halua moraa
lisesti, juridisesti eikä poliittisesti sa­noutua
irti Mynchenrn saneiusopimuk-sesta.
Tämän sijaan se aranollisesti
luopuu aluevaatimuksista Tshekkoslo­vakialta,
vaikka tällaiset vaatimukset
ylipäätänsä ovat rikollisia.
Eräs Bonnin radikaal^ta "rauhan­tahtoisista"
ehdotuksista koskee lau­suntojen
vaihtoa Saksan liittotasaval­lan
hallituksen ja Euroopan sosialis­tisten
maiden hallitusten kesken luo­pumisesta
vohnakeinojfen käytöstä.
Siis Neuvostoliiton, Puolan, Tshekko
Slovakian .ja muiden sosialististen
maiden, mutta ei Saksan demokraatti­sen
tasavallan kanssa. Länsi-Saksan
hallitus selvästi laskee tällä tavoin
voivansa rankaisematta toteuttaa
omat suunnitelmansa Saksan demo­kraattisen
tasavallan nielemisestä Voi­ko
tällaisilla ehdotuksilla olla min­käänlaista
arvoa.
Länsi Saksan hallituksen Valkoises­sa
kirjassa esitetään ajatus ,että Eu­roopassa
vallitsevan kansahtvälisen
Jännityksen syynä on Saksan jakaan­tuminen.
Kuitenkin puhumattakaan
enää siitä, että syy tähän hajaannuk­seen
on sekä länsivaltojen että Län­si-
Saksan, johtavien piirien, on syytä
korostaa erityisesti ,että kahden Sak­san
valtion olemassaolo ci aiheuta
Euroopassa jännitystä. Jos Bonnin
hallitus tunnustaisi Saksan demokraat­tisen
tasavallan tasaveroiseksi Saksan
valtioksi ja neuvottelukumppaniksi
käsiteltäessä Saksan yhdistämistä rau­hantahtoiseksi,
demokraattiseksi Sak­san
valtakunnaksi, tarjoutuisi reaali­nen
tie niiden yhdistämiseen. .
Bonnin "rauhanoffensiiviin" on lii­tetty
myös aseidenriisuntatarjoukiia.
Varsovan sopimukseen kuuluvat maat
ovat tunnetusti useita kertoja esittä­neet
joukon rakentavia ehdotuksia,
jotka tähtäävät ydinaseiden jäädyttä­miseen
Keski-Euroopassa, Bonn on
puolestaan nyt tehnyt oman "aloitteen
sa" koko Euroopan alueen jäädyttä­misestä
nykyiselle ydinaseistuksen ta­solle.
Tästä ehdotuksesta puuttuu po­liittinen
reaalisuus, koska tämän so­pimuksen
velvoitukset koskisivat koko
Neuvostoliiton Euroopan puolta, kun
samaan aikaan Yhdysvaltojen ei kui­tenkaan
tarvitsisi noudattaa mitään
näistä velvoituksista.
Kuten havaitsemme, Bonnin "rau-hanoffensiivia"
taAemmin; tutkittaes­sa
se osoittautuu poliittiseksi oiuffik-
8i. '
Saksat», liittotasavallan .''rauhanof-fensiivilla"
on kuitenkin täysin selvä
poliittinen päämäärä. Ei ole lainkaan
sattuma, että siihen on ryhdytty sa^.
maari aikaan kun NATO on joutunut •
kärkevään poliittiseen kriisiin. Yhdys­vallat
uhkaa varsin yksiselitteisesti
Atlantin kumppaneitaan sillä, että
Ranskan , irtautuessa "integroidusta ; .
)otilaallisesta järjestelmästä" se te-.,
'.ee pääkumpnanikseen Euroopassa-
Länsi-SaKäun. , , ;
Tällainen 'näkymä on suuresti Bönr
in hallituksen mieleen., Kaikesta
päätellen se ei kuitenkaan ilahduta
nuita Atlantin liiton jäsenmaita, joilla
•i ole mitään illuusioita Länsi-Saksan :
ilkppoliittisesta suuntauksesta; Vaara
outua-vedetyksi mukaan Bonnin sbta-
:eikkailuihin on varsin vähän .houkut-eleva
paitsi Ranskalle, myös Englan-lille,
Italialle .ja muille Atlantin kump-
)aneille. Juuri tästä syystä Bonnis-
1 pyritään niin voimaperäisesti pu-ieutumaan
rauhantekijän kaapuun,
onnin uudet vaatteet ovat kuitenkin
iian läpikuultavia pystyäkseen johta-laan
ketään pitemmälti harhaan.
- DMITRI GUDKOV.
Linus Pauling:
/ietnatnin sota
n moraaliton
New YorK, — Vietnamin sota
on moraaliton ja laiton, lausui
Nobel-palkinnon saanut tunnettu,
amerikkaliiinen tiedemies Linus
Pauling Lafayettessa Indianassa.
Edessämme on suuri ongelma,
•vUen estää ydinsota, miten va­pauttaa
maailma sodista.' Mutta
me emn:e voi tehdä sodista lop­pua,
ellemme ratkaise muita on­gelmia,
poliittisia, sosiaalisia ja
taloudfUisla, hän sanoi. -.
Tshombelle ero
parlamentista
Kinshasa (ent. Lcopoldville). r—
Kongon k:insaLlis'.'okous .erotti tors-.
taina eiUisen pääministerin Moise
Tshombcn parlamentin jäsenyydes­tä
äänin OS—3 yhdeksän edustajan
pidättyessä äänestämästä.
Äiinestystä edelsi meluisa keskus-,
telu, joka oli aloitettu presidentti
Joseph Mobutun erikoismääräykses­tä.
Keskustelun aiheena olivat
Tshomben Brysselissä ja Pariisissa
äskettäin antamat lausunnot, joiden
ilmoitettiin olleen Kongon hallituk­sen
vastaisin. :.
Tshombe erotettiin virallisesti
viUtiosäännön 78. pykälän nojalla.
Tässä pykälässä määrätään, eitä jo­kainen
parlamentin jäsen menettää
paikkansa, ellei hän osallistu vähin­tään
neljäsosaan parlamentin istun­noista.
Tshombe saapui Eurooppaan joulu­kuussa
yksityis vierailulle, eikä hän
ole osallistunut yhteenkään kokouk­seen
<ällä istuntokaudella.
Ihovoiteella vaaleammaksi
Johannesburg, Johannesburgi­lainen
afrikkalainen nainen, joka
väittää muuttuneensa väliaikaisesti
valkoisemmaksi käytettyään erästä
ihovoidetta, vaalii voiteen valmista­jalta
2,000 rardin (noin 3,000 dolla­rin)
suuruista vahingonkorvausta.^
Rva. Julia Mzangwa sanoi oikeu­den
istunnossa äskettäin ostaneensa
voidetta vuonna 1963. Kaksi viikkoa
myöhemmin hänen ihonsa muuttui
valkoiseksi ensin kasvot ja-myöhem-min
muualta, ruumiista. Kaksi vuot­ta
myöhemmin kasvojen väri muut­tui
osittain lakaisin mustaksi, mut­ta
muualla on vielä suuria valkoisia
läiskiä; Hän kertoi hävenneensä ul­konäköään
niin, että hänen oli luo-r
vuttava työpaikastaan.
PÄIVÄN PAKINA
SUO SIELLÄ, VETELÄ TÄÄLLÄ
Joka niin luulee, että "politii-kantekijöillä"
cli ammattipoliiti­koilla
on aina "makean leivän päi­vät"
eli hyvä palkka ja työ pois
hänen pitäisi lukea se puhe, min­kä
oppositiojohtaja John Diefen-baker
piti viime viikolla Ameri­kan
Sanomalehtien Toimittajien
Yhdistyksen .kokouksessa__Mont-realissa.
Kuten on uutistiedoissa kerrot­tu,
mainittu yhdistys kokoontui
nyt ensimmäisen kerran oman
maansa Yhdysvaltain rajojen ul­kopuolella
ja kutsui kokoukseen­sa
puhujiksi täkäläisiä mahtimie­hiä,
joista toryjohlaja Diefenba-,
kcr oli yksi.
Emme halua väittää, että Die-fcnbakcrin
puhe olisi ollut yhtään
sen huonompi kuin oli esini. se
puhe, minkä liberaalien johtaja,
pääministeri Lester B. Pearson
piti samassa kokouksessa.
Tosiasiassa meistä tuntuu, että
jos joku olisi niin holtiton raha^
asiainsa hoidossa että lupaisi puo­leen
tai loiseen näistä pubei.sta
viiden sertin välirahan, hän hä­viäisi
varmasti, huolimatta lain­kaan
.siitä kumman hyväkpi väli­raha
menisi. ^
Kajoamme hänen puheeseensa
pääasiassa siksi kun siinä lyö yksi
paragrafi toista korvalle sellaisel­la
reippaudella, ettei paremmasta
väliä.
Puhuessaan amerikkalaisten sa­nomalehtien
toimittajille mr, Die-fenbaker
tiesi olevansa vastatusr
tcn "yleisen mielipifeen muokkaa­jien"
kanssa,-jotka kantavat "ka­lavelkoja"
kaikkia niitä kohtaan,
jotka eivät osaa pokkuroida Yh­dysvaltain
imperialismin edessä
ja hyväksi. -
Tästä mahdollisesti-jolrtui tory-johtajamme
kaksinaamaisuus ja
poliittiset häränpyllyn heitot Kii­nan
asioista puhuessaan.
Näyttäen hurjaa luontoaan, mr.
Diefenbaker meni puheessaan niin
"pitkälle" että hän "tervehti" Yh-dysvaliain
sotasihtceri Robert Mc-
Namaran esitystä, jotta Kiinan tu­lisi
ryntyä kaupankäyntiin Yhdys­valtain
kanssa, joka sivumennen
sanoen ei ole edes tunnustanut,
että Kiina on olemassakaan.
Saatujen uutistietojcn mukaan
mr. Diefenbaker oli sanonut
"mahdoltomi^udeksi" olla tunnus­tamatta
700-miljoonaisen kansan
olemassaoloa. Hän sanoi olevansa
ilbiucn siitä että ohjelma (Kiinan
tunnustamiseksi) niikä oli 1050—
00 vääräoppisuutta, on nyt tulos­sa
oikeaoppisuudeksi.
Hän oli esittänyt mielipiteen,
että nykytilanteessa ei ole toista
niin suurit ongelmaa kuin on ky­symys
siitä, niitä pitäisi tehdä Kiir
nan suhteen, Diefenbaker jopa
esitti toivomuksen, että Yhdysval^
lat py<'kisi kaupallisiin yhteyksiin
Kiinan kanssa, siten huojentaak-seen
jännitystä.
Kuten huomataan, meidän ai­kaansa
. seuraava politlikanteki-jämme
meni tässä tapauksessa
suoraan leijonan häkkiin anta­maan
isällisiä neuvoja siitä, mitä
pitäisi telidä, vaikka hänen neu­vonsa
ci ihme kyllä mcnncetkääq
yhtään sen piteiiimälle, mitä sota­ministeri
McNamara oli aikaisem­min
sanonut.
Mutta tällaisistakin ''neuvoista"
voi joutua Yhdysvalloissa kuvaan­nollisesti
puhuen kaakinpuuhun,
kaikkien ohikulkljaln potkittavak­si
ja syljeksittäväksi. Tietäen tä­män
vanhoista kokemuksistaan,
mr. Diefenbaker päätti heti seu­raavassa
hengenvedossa Vetää sar­vensa
takaisin.
Niinpä hänen kerrotaan sano­neen,
että tämän hetken vaikeus
olisi vältetty, jos Kiina olisi tun­nustettu
silloin kun kommunistit
nousivat valtaan, eli 1950—51.
"Vaikeutena on nyt se", sanoi
mr. Diefenbaker, että diplomaat­tinen
tunnustus leimattaisiin kom­munismin
hyväksymiseksi . . . mi­kä
johtaisi tuhoon Kaakkois-Aa-siassa.
i
Sivumennen sanoen juuri sillä
perusteella on Kiinan tunnusta-mattomuutla
pyritty oikeuttamaan
alusta alkaen, että diplomaattinen
tunnustaminen on muka samaa
kuin "kommunismin" tunnustami­n
e n — m i k ä sellaisenaan on tie­tenkin
pelkkää pötyä. _
Ja hyvi'än alkuun päästyään
vanha poliittinen-sotanitsu ei osaa
ilmeisostiV.ään pvsähtyä lainkaan
koska Diefenbaker esitti toivo­muksen,
että länsimaat (lue USA7"
-vastustaisivat Afro-Aasian maiden
painostusta Kiinan hyväksymisek­si
YK:n, jos se tarkoillaa Formo-san
edustuksen uhraamista siinä
maailmanjärjostössä.
Vietnamista nuheenoUen taval­lisesti
aina sanavalmis mr. Die­fenbaker
oli vain sanonut, että
"teidän edessänne on peloittava on­gelma"
ja hän ilmaisi vain hurs­kaan
'oivQuuiksen, että ratkaisu
löytyisi.
Luultavaa on, että tällaisen pu­heen
munimisessa on tarvittu sekä
aikaa ctla tupakkia. .Huolimatta
siitä minkälaisia puheitten kirjoit­tajia
hänellä on, yksistään moisen
luntnn lukeminen vaatii siksi pal­jon
houkista ponnistelua ja mis-tääixiiiiltaamattoniuulta,
että siitä
ei kaiketi voida liian suurin palk­kaa
maksaa. — Känsäkoura.