Vapaus, September 14, 1965

              Sivu 2 Tiistaina, syysk. 14 p. — Tuesday, Sept. 14, 1965
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A N S
Establisbed Nov. 6. 1917 VAPAUS
( L I B E R T Y )
E D » T O R : A A / . E K L U N D M^NAGSR; E . SUjt?!
TELEPHONE; O F f l C E / ^ N O E P I T O ^ J I A U 674.48^4^.
PubUshed thrice vepkly: TMesday§r/n»w5#y« j n d S^^ YfK^^
Publlahlpg Go. LitqUed. Vmm W^ ^t- W«st, ^itdqur;. 09Mir4o?Giu|u^a-
Mglttnp 1^9.<?9 " ' ' "
Authorl»?d as secpofl plass Bjail to tftp |H«st Qlflfe PenarH5Wt. pfeifm
Canadassa: l yk. |9.0O, 6 kk. $479 IJSA:^ l vk.:$10.00, ff kk.;
3 kk. 2.75 Suqmi^: 1 vk. lOiQ. 6 1^
Akkipikaisesti käsiteltäväksi tulleiden vaaliasiain ja erSitten ifii^i-den
tärkeiden kysyn)ystepjo)idQsta jäivät Qttawassa yiiine t i i s ^ i na
kokoontuneen Kansainvälisen Parlamentaarikkojen un^Oiiiin kokouk­sen
asiat valitettavasti kyUä lapsipuolen asemaan lehtemme palstoil^.
Tunnettu tosiasia t i e t o k i n on, että tällä kansainv^^^se^| parla­mentaarikkojen
kokouksella ei ple sellaisenaan mitään päätösvaltaa,
eivätkä sen päätökset sido millään tavalla minkään hallituksen poliit­tisia
käsiä. Tältä pohjalta sitä voitaisiin kyynillisesti sanoa "juttu­tuvaksi"
ja jättää asia: siihen. Toisaalta on k u i t e n ^ n perää siin^, että
hallitukset eivät voi olla kuuntelematta sitä, mitä sanotaan kapitalis­tisia,
sosialistisia ja linjoittumattomia maita edustavien parlamentaa­rikkojen
kokouksessa, missä on alustavien tietojen mukaan noin 600
edustajaa kaikkiaan 61 maasta. Selvää on, että tällaisella kokouksella
on melkoinen vaikutus maailman yleiseen mielipiteeseen, huolimatta
lainkaan siitä, vaikka kokouksen päätökset eivät sidokaan hallitusten
käsiä. .
Kun tätä kansainvälistä parlamentaarikkojen kokousta pidetään
nyt ensimmäisen kerran Canadassa, Ottavvassa, niin meillä canadalai-silla
on tällä kertaa parempi mahdollisuus tutustua siellä esitettäviin
kannanmäärittelyihin. Johtuen siitä, kun Fääministeri Pearson ha­joitti
tiistaina parlamentin ja määräsi pidettäväksi uudet vaalit mar­raskuun
8 päivänä, Canadan alahuoneen jäsenet eivät asiallisesti pu­huen
edusta tässä kokouksessa ketään muita kuin itseään, mutta
hyvä on, että he ''ammattipolitiikantekijöinä" ovat kuitenkin mukana.
Kokouksen aattona ja avajaispäivänä oli ilmeistä, että parlamen­taarikkojen
keskuudessa on linjoittuminen tapahtunut tämän hetken
polttavimpien kysymysten pohjalta. Samalla kun esimerkiksi lännen,
erikoisesti Yhdysvaltain edustajat yrittivät saada estetyksi Vietnamin
kysymyksen liittäminen työlistalle, Neuvostoliiton edustajain toimesta
vaadittiin tällaisten päivänpolttavien kysymysten avointa käsittelyä.
Kansainvälisen Parlamentaarikkojen Union johtokunnalle eli hallin­nolle
esitettiin kokouksen aattona Neuvostoliiton ja Yhdistyneen
Arabitasavallan päätöslauselmaehdotus, minkä mukaan olisi tämän
kokouksen nimissä vaadittu Yhdysvaltoja lopettamaan Pohjois-Viet­namin
raakamainen ponunitus, kuten päätöslauselmaluonnoksessa sa­nottiin,
tuottamaan sotajoukkonsa ja -aseensa pois Vietnamista, pur­kamaan
sieltä sotilastukiasemansa ja kunnioittamaan vietnamilaisten
oikeutta itse päättää omista asioistaan.
Johtokunnan kokouksessa hyljättiin tämä päätöslauselmaehdotus
äänin 44^15, kahdentoista jäsenen pidättyessä äänestämästä. Arabi­maiden
asiallisesti samansuuntainen päätöslauselmaehdotus hyljättiin
myöhemmin 43 äänellä 23 ääntä vastaan, 6 maan pidättyessä äänes-tyksestä.
^
Tästä huolimatta oli kokouksen ensimmäisenä päivänä selvästi
nähtävissä, että Vietnamin sota ja Kashmirin kiista olivat ylimpänä
Ottawaan tulleiden parlamentaarikkojen mielissä.
Tästä kymmenpäiväisestä kokouksesta omistettiin kaksi ensim­mäistä
päivää yleiskeskustelulle maailman nykytilanteesta ja tämän
keskustelun yhteydessä todettiin ilman muuta, että sellaisia päivän­polttavia
kysymyksiä kuin esimerkiksi Vietnamin sota, ei voida työn­tää
vihreän veran alle missään sellaisessa tilaisuudessa, missä halu­taan
vakavasti keskustella nykymaailman ongelmista. Puolan edustaja
Jan Karol VVende ilmaisi varmaan tuhansien canadalaistenkin tunteet
tuomitessaan Yhdysvaltain sotatoimet Etelä-Vietnamissa j a Pohjois-
Vietnamin pommitukset. "Nämä (sota) ohjelmat ovat vastoin kanso­j
e n moraalilakeja ja ne loukkaavat kansojen itsemääräämisoikeutta",
sanoi mr. Wendei
Toisaalta Australian edustaja W. J . Aston paljasti oman palvelu-haluisuutensa
yrittämällä oikeuttaa Yhdysvaltain likaisen sodan Viet­namia
vastaan väittämällä, että vietnamilaiset ovat muka syyllistyneet
itse hyökkäykseen vietnamilaisia vastaan, eli kuten hän sanoi, Etelä-
Vietnamia on autettava joutumasta "ulkomaiseen kontrolliin'' oletet­tavasti
Pohjois-Vietnamin hyökkäysten takia.
Liittyen niihin hyväätarkoittaviin canadalaisiin, jotka toivottavat
vierasmaalaiset parlamentaarikot tervetulleiksi Canadaan,. me jäänune
mielenkiinnolla seuraamaan Ottawassa nyt kokoustaan jatkavien par­lamentaarikkojen
kannanmäärittelyjä ja työn tuloksia.
^^Inhimillistä" kaasusotaa
Yhdysvaltain sotavoimat ovat jälleen turvautuneet kaasusotaan
Etelä-Vietnamin siviilejä, erikoisesti naisia j a lapsia vastaan. 'Tällä
kertaa on kysymys kyynelkaasun käytöstä "inhimillisessä tarkoituk­sessa",
kuten on taas selitetty.
Aikaisemmin jenkkiupseerit käyttivät "vain pahoinvointia" ai­heuttaneita
kaasuja, jotka eivät kuulemma lapa terveitä ja voimak­kaita,
ihmisiä, mutta ilmeisesti kyllä vanhuksia, lapsia ja sairaita.
Silloin yritettiin oikeuttaa tämä hirveä teko sillä, että tällaisen myrk­kykaasun
käyttö on lopultakin "inhimillisemp.p" kuin se j t tä sivii­lejä
tapettaisiin joukkomitassa. . - >-
Nyt meille vakuutetaan, että nimenomaan naisia ja lapsia vastaan
on Yhdysvaltin toimesta käytetty pelkästä ihmisystävyydestä kyynel­kaasua,
joka ei liioin tapa terveitä ja voimakkaita . . . Yhdysvaltalai­nen
AP-uutistoimisto kertoi tästä asiasta syyskuun 8 pnä mm. seu­raavaa:
• , '•'
" U S A n merijalkaväkiyksiköt ovat käyttäneet kyynelkaasua saa­dakseen
naisia ja lapsia pois tunneleista ja lirolista, missä on luultu
olleen piilöitettuna henkilöitä, jdita epäillään Vietkongiin kuuluviksi,
tiedoitti USAn eräs sotilasasiain puhemies eilen.
"Hän sano, että eräs omilla valtuuksillaan toiminut pataljoonan­komentaja
käytti kyynelkaasua sunnuntaina (syysk. 5 pnä) 'kaikkein
harmittomimpana' keinona saadakseen etelävietnamilaiset haiset ja
lapset pois tunneleista ja luolista. Hän sanoi, että he eivät kärsineet
mitään muuta kuin kyynelkaasun aiheuttamaa itketystä.
"Tämä raportti saatiin aikana jolloin arviolta 5,000 U S A : n meri­jalkaväen
miestä yhdessä Etelä-Vietnamin joukkojen kanssa aloitti
suurhyökkäyksen Batangan niemimaalla. He kohtasivat vain pientä
vihollisen vastarintaa./Me em^e ole tavanneet mitään Vietkong-yk-
SYNTYMÄ-
PÄIVIÄ
^ «Mafv, ym. L.^^' ppt-t
ä y ^ Miflav^, syyslsmjn 17
l^c^ion^^ s^|ra js> tutta­viin
öi^ei^toiYOitute
VVfsJMng^ — "^ikoiUsu.us on
ktiin p«dse Amerikati kasyoiUa",
lavisqi pres^dei[itti Jiöhnson puhues­saan
.rikfuU^ut^tta vast^ai^ taistele
yan yleiskaniallisen 'komissi()h W
seniU^ "Sle pn uhkana kaduillam­me.
S,e heikei;itp kaupt^nkejamme.
Se t^rn^elee nuorisomme. S e Ph en
nenkuulumattomien kärsimysten^ ja
uhrien lähteenä. Haluan tietää, mik
si yksi kolmannes kaikista ennen­aikaisesti
vapautetuista rikollisista
syyllistyy uudelleen rikoksiin. Ha
tuap tietää, miksi yksi ihminen rik
koo-lakia, kun toinen samoissa olo
suhteissa ei sitä tee. Haluan tietää
miksi narkomaanien lukumäärä
nuorison keskuudessa kasvaa. Halu
an tietää, miksi järjestelmällinen
rikollisuus jatkuvasti kasvaa kaikis
ta ponnistuksistamme huolimatta"
Presidentti Johnson antoi komis
sion tehtäväksi, löytää vastaukset
näihin kysymyksiin j a valmistella
ohjelmaa "tehokkaiksi toimenpiteik
st rikollisuuden poistamiseksi".
Kiitti kunniasta
Washington. — Neuvostoliitto on
kohteliaasti torjunut presidentti
Johnsonin esittämän kutsun lähet­tää
neuvostoliittolainen tiedemies
seuraamaan amerikkalaisten seuraa­vaa
miehitettyä avaruuslentoa, i l ­moitettiin
Valkoisesta talosta kcs
kiviikkoiltana.
Valkoisesta talosta ilmoitettiin
kuitenkin, että kutsu, jonka John­son
julkisesti esitti Neuvostoliitolle
kaksi viikkoa sitten, on edelleen
avoin.
L I S A A HÖLMÖYTTÄ
Tuskin ovat hymyn rypyt pääs­seet
oikenemaan sokeritehdasjutun
takia kun Helsingistä kuuluu uuti­sia
samanlaatuisesta tapahtumasta.
Tällä kertaa kaupunki taisi sentään
vetää pitemmän korren, mutta niin­hän
sitä sanotaankin, että tasan ei
käy onnen lahjat.
Eräässä Suomen lehdessä ollees­sa
uutisessa kerrotaan seuraavaa:
"Vallan kummallisen erehdyksen
on Lohjan Kalkkitehdas Oy tehnyt
myydessään Vuosaaresta Helsingin
kaupungille alueita, joita se tar­vitsee
yhä toimintansa jatkamiseen.
Erehdyksessä myydyllä alueella s i ­jaitsee
yhtiön rakentamia asuinta­loja
ja erilaisia rakennelmia, kuten
betonitehdas, pumppaamoja, puh­distuslaitoksia
ynf^'^--" .,.
Yhtiö on anonut, että Helsingin
kaupunki vuokraisi yhtiölle ereh­dyksessä
myydyt alueet. Kiinteistö­lautakunta
käsitteli asiaa toistami­seen
j a päätti ehdottaa kaupungin­hallitukselle,
että yhtiölle vuokrat­taisiin
yhteensä 10 hehtaarin suu­ruiset
alueet vuosiin 1970—75 saak­ka.
Kertakaikkisena vuokrana peri^
tään 50,000 markkaa."
Ties kuinka paljon tällaisia höl-möyksiä
pn ennen maailmassa teh­tykään,
mutta nyt kun maailma on
niin paljon "pienentynyt", niin ta­pahtumien
aallot kantautuvat val­tamerien
ylikin.
Työläisten tekemät erehdykset
ovat tällaisiin "erehdyksiin" verrat­tuina
vain kuin luudan päältä pu­toaisi
lattialle.^
Mikähän on'^euraava sieltä päin
kuuluva hölmöläisjuttu? Sanotaan­han,
että kaksi ei mene ilman kol­matta.
— L S P .
sikköjä, joita sanottiin sillä alueella
olevan', sanoi merljalkaväkijoukko-jen
puhemies. "Nykyiset vihjeet
osoittavat heidän poistuneen'."
Lisähuomautukset tähän ovat ko­konaan
aiheettomia. USA on jäU
leen syyllistynyt, tosin "vaaratto­maan"
kaasusotaan. Asiaa ei paran­na
lainkaan se, vaikka väitetään,
että kaasusotaa siviilejä, naisia ja
lapsia vastaan on käyty muka vain
jonkun pataljoonankomentajan pää­hänpistosta
— ikäänkuin U S A : n pa­taljoonankomentajat
eivät olisi
vastuussa edesottamisistaan kor-keimmille
upseereille ja lopulta
USAn hallitukselle.
Ja vaikka "suurhyökkäyksessä" e i
kohdattu juuri mitään "vihollisen
yastarintaa", siitä huolimatta tilan­ne
oli muka niin vakava, että siell^
oli "ihhlnullisyyssyistä'^ käytettävä
kyynelkaasua turvattomia naisia ja
lapsia vastaan.
Mitä kaikkea vielä pitääkin kuul-lal
t l i i i i l i
Maurit{^)iia on tasavalta Luo-
\^elsrÄltrika^a, enUjaeh' Ranskan
sirtomaa, itsenäinen vuodesta
1960.
-r- Pintaala: 1.1 m i l j ; ' km-2 suu­rimmaksi
osaksi erämaata.
— Asukasluku: vajaa 1 mUj., siis^
alle yksi asukas/km^. Väestö
pääasiassa arabialais-berberi-laista
seka-kansaa, lisäksi ara­beja
Ja neekereltä.
— Kicki: ranska.
— Uskonto: muhamettilaisuus.
— Pääkaupunki: Nouakchot, noin
15,000 asukasta.
— Talous: kaksi kolmasosaa väes­töstä
saa toimeentulonsa pai­mentolaisina,
iuonnonrilckauk-sista
ja on vielä paljon otta­matta
käyttöön. Maa ou assos-siottunut
EEC:hen, vie raata­ja
kuparimalmia, karjatuottei-ta^
kalaa, suolaa ja'taateleita.
Kun lentokone joskus 30-luvulla
lensi Casablanca—Dakar linjalla Ke-dia
l i d j i l i n vuoriston yli, lentäjät
eivät ymmärtäneet mitä tapahtui:
kompassineula alkoi yhtäkkiä pyö
riä kuin hurmioissa, oleva dervissi.
Ja maurilaiset paimenet luulivat,
että pahat henget olivat noituneet
heidän vuorensa: olihan nyt ennen
näkemätöntä, että kivet ovat ruos
teen peitossa.
Sitten saapuivat Mauritanian Sa­haraan
tiedemiehet, jotka löysivät
selityksen, ja heidän perässään l i i
kemiehet, jotka käyttivät saatuja
tietoja hyväkseen. Järjestelmällises­ti
tutkittu rautamalmiesiintymä, jo­ka
sijaitsee lähellä ranskalaista
Fort Gouraud ta, osoittautui tavat­toman
runsaaksi: noin 125 miljoo
naa tonnia avolouhinnalla saatavaa
malmia, jonka rautapitoisuus on
lähes 70 prosenttia, siis Ruotsin
rautamalmin veroista. Avolouhok­sen
alla on vielä a>nakin 80 miljoo^
naa tonnia.
AFRIKAN RUUB
Kedia d'Idjilin rautamalmiesiiin-tymä,
de Gaullen "Force de I-^rap
peta" (ydinvoimia) kiinnostava
Tabrinkoutin vvolframi, Akjoutin
kuparlHaivokset ja lopulta vielä vuo-riöljy,
jota edelleen toivotaan, löy­tyvän
alangolta, ovat entisen Rans­kan
siirtomaan Mauritanian nykyi
sen historian polttopisteitä, tuon
maan, josta tuli~marraskuus8a 1938
autononainen Ranskan G o ^ u n a u -
ten jäsenmaa nimeltä ''Islämiiaiqien
tasavalta" ja päivälleen kaksi vuot­ta
myöhenamln itsenäinen. .
Näin sanovat ranskalaiset; koulu­kirjat,
mutta paljon osuvammin sitä
kuulee ranskalaisissa liijiemiespii
reissä kutsuttavan " A f r i k a n Ruorin
alueeksi '.Niinpä eri maiden raha-miehet
ovat perustaneet yhtymän
nimeltä Miferma (Societe des Mines
de Fer de Mauritanie eli Maurita­nian
rautakaivosyhtymä). Osakkeis­ta
on 51 prosenttia ranskalaisten
hallussa^ • loput jakaantuvat italia
laisten, englantilaisten espanjalais­een
ja länsisaksalaisten kesken.
Mauritanian valtiolla on 5 prosent­tia
osakkeista. Miferman osakepää­oma
on tällä hetkellä noin 226 mii
Joonaa frangia. .
' . Ennen kuin rautakaivokset saat­toivat
lähteä käyntiin, karulle seu­dulle
täytyi järjestää asunnot noin
10,000 ihmiselle ja ennen kaikkea
rakentaa rautatie Fort Gouraudista
Port Etienneeen Atlantin rannalle.
Rautatien rakennustyöt aloitettiin
vuonna 1961 ja 675 kilometrin pi­tuinen
rata avattiin virallisesti hei
näkuussa 1963. Nykyisin kuljete­taan
päivittäin 17,000 tonnia mal­mia
satamaan.
Nyt jo melkoiset voitot jaetaan
tasan Miferman ja Mauritanian
valtion kesken.
M A U R I E N M A A
Mauritania on melko tarkalleen
kolme kertaa suurempi kuin
Suomi, mutta asukkaita on vain
noin viidesosa siitä mitä Suomessa.
Väestöstä on suurin osa maureja
sekoittuneiden arabien j a berberien
jälkeläisiä, 23 prosenttia asukkaista
on neekereitä. "maures noirs"
(mustia maureja). Siirtomaakaudel­la
syntyneet erimielisyydet näiden
kahden väestöryhmän välillä ovat
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
iUerf ^ B « r / l i . C ; i - , V Ä t e t t u n a k i f J Ä , pysyiUä j a jouslpyssyiUa,
IS-hehkiiien amerikkalainion individuaUistien ryhmä on asettunut asu­maan
käyttSdiSttömaän metsäkämppäSh 250 mailia "Vancouverista pohr
joiseen. , , . . .,
;Heidätt(luonaan vierailjleetmetsikkölentäjät sanovat näiden amerik^
kalaisten tarkoituksena olevan vapaayritteliäisyyden keitaan muodosta­minen
tälle mahereelie, mikä on joutumassa kommunistien haltuun.
Indianastg tuUöen ryh^^ eräs puhemies sanoi tiistaina, että ryh-m
^ tark<}|i^eha ön j > ^ t ä eroon kaikesta — ihmiset, kondmunisihi,
sosial/snli |» Mikkihiii^-sajiä^ mukanluettuna . . .
; ^^i^%i9neerii s a a ^ IVakeman Soundiin kymmenen päivää
sitten' iUo<f«fl' m u k a h a n pieniä ämpiima-aseita^ laatikoittain ammtiksia,
2 moottoripyörSä, riiftämättömSsti ruokaa eikä lainkaan savukkeita.
He ^jotoivat valinneensa tämän jylhän vuonomallisen; laakson B . C :n
ylenkatsotulta, paikalta aloittaakseen uuden elämän itselleen j a lapsilleen
vapaina, kutön he sanovat, Yhdysvaltain kumileimasinfilosofiasta . 7 .
Nämä periie^t qy^t asettuneet omin l u v i n (squatters) asumaan Mac-
M i l l a n Blöedel and Powell River Co:n käyttämättömänä olevalle metsä-kätopSUe......
-
31-vuotias Day^ Stafiord-^anoi, että Wakeman Sound valittiin (uu­deksi
asuinpaikaksi) siksi kun uskotaan, että se antaa mainion ;SiKtJau
sellaista aika-ajottaista ydinasesotaa vastaan, minkä tuloa hän odottaa.
H8n aJUeyilviuri sitä, eUä l i e l # n m u u t t o j a tartoituksena
häa aiW>i> ^ a f U B yhteiskunn^ seikkoja — eikä ainoastaan so-
Uiaaliipif^ WiW»jp . . - r : C P : n u u t ^ ^ ayysk. 8 pnä 1965.
EPÄUSKOISIA "USKOVAISIA"
Canadaji yhdistyneen kirkon (United Church of Canada) evankeliu-mikomtssiön
suorittaman kansallisen tutkimuksen perusteella juuri j u l ­kaistussa
rapörtlBsa sanotaan että: edustavasta vakituisesti' ja epäsään­nöllisesti
kirkosÄ^ käJrvästJi 209 seurakunnan 1,955 jäsenestä 16 prpöeftt-tia
ei usko Jumäl4-oljem|iks.eeD; 19 prosenttia hylkää Jeesuksen Juma­luuden;
35 p r o ^ i i t t i a byl&ää neitseestä syntymisajatuksen; 44 prosenttia
ei usko henkilökohtaiseen olemassaoloon kuoleman jälkeen; ja 60 pro­senttia
hylkää Raamatun kertomukset ihmeistä.
Ehkä yipIäMn l;ä|iimä8tyttäyämpää: Canadan yhdistyneen kirl^on
johtaja (moderator) l t e v . ' E . M . Hiovvse sanoi äskettäin, että hän henkilö­kohtaisesti
ei usko Jeesuksen Kristuksen fyysilliseen ylösnousemukseen.
. ••^•-'•r ' ^r..r- — Sylvia FraSBr, Star Weekly.
|aiiowt
KIISTA ALKOI JO
18 VUOTTA SITTEN
Lontoo. — Intia Ja Pakistan
alkoivat kiistellä Himaljan juu­rella
sijaltsevtota Jamman ja
Kashmirin alueista 18 vaotta sit­ten,
e» välittSraäsa sen jälkeen
kun Englannin entinen dominio
Intia iaettiin mnlvunettilatete»
Ja hindulaisten kesken Pakistan­iksi
ja IntiaksL
Vuodesta 1947 lähtien YK on
yrittiinyt palauttaa rauhan tähän
Poliittista sirkustaidetta.
väkivallan ja^ uskonnollisten risti­riitojen
koettelemaan entiseen
ruhtinaskuntaan. Y^:n e d u s t a ^
ei huitenhaaiv oliui mainittavaa
menetystä välitystoimissaän.
Kashmirin alue käsittää yli
207,200 neliökilometriä ja asuk­kaita
siellä on noin ^700,(KM),
näistä 80 prosenttia muhamettilai­sia.
Kashmirin silloinen maharadja
sir Hari Singh, joka itse oli hindu,
liittyi Intiaan 27. lokakuuta 1947.
Pakistan ei kuitenkaan hyväksynyt
tätä liittoa ja on siitä lähtien vaa­tinut
kansanäänestyksen toimitta­mista
Kashmirissa.
Vuonna 1947 maharadja luovutti
vallan sheikki Mohammed Abduiia-hin
johtamalle hallitukselle. "Kash­mirin
leijonana tunnettu sheikki oli
muhamettilainen ja Kashmirin suu­rimman
poliittisen puolueen, kan-salliskonferenssin,
johtaja.
Taistelu Kashmirissa jatkui ja
muhamettilaiset muodostivat oman
"hallituksensa" Azad Kashmirin
(Vapaan Kashmirin). Pakistan lä­hetti
joukkojaan Azad Kashmirin
avuksi ja Intian ja Pakistanin ar­meijat
joutuivat vastakkain.
Joulukuussa 1947 Intia kehotti
Y K n turvallisuusneuvostoa julista­maan
Pakistanin hyökkääjäksi, kos­ka
se Intian mielestä o l i avustanut
heimosotureita tunkeutumaan In­tian
alueelle luoteesta.
Pakistanin mielestä maharadjan
liittymissopimus oli ristiriidassa hä­nen
aikaisemmin Pakistanin allekir­joittamansa
"status quo" sopimuk­sen
kanssa, joka laadittiin heti, k un
Intia oli jaettu:
Intia ja Pakistan solmivat tulen-lopettamissopimuksen
uudenvuoden
päivänä 1949 ja Y K : n turvallisuus­neuvosto
asetti erityisen valiokun­nan
valvomaan sen noudattamista.
Aselepolinja määrättiin Ja vahvis-
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
PÄIVÄN PAKINA
SAIPPUA PARANTAVANA LÄÄKKSBNÄ
Kun Suomen laitakaupunkien
sakilaiset puhuivat kauan aikaa
sitten eli meidän vihreytemme päi­vinä
siitä, että pitää vetää enem­män
saippuaa vaarin silmille, he
tarkoittivat sillä joitakin koiran-konsteja
huliganisminsa edistämi-seksi.
Siten ainakin me asian ymmär­simme.
Mutta kun nyt selitetään, että
saippualla voidaan tehdä muuta­kin
kuin auttaa likaisten vaattei­den
pesua ja naamataulun siiäti-mistä—
tahtoo sanoa, kun halpa­na
pidetty saippua ylennetään
odottamatta yhteiskunnallisten
pulmien kaikkiparantavaksi pa-tenttilääkkeeksi,
niin se tahtoo
käydä väkisin vähän y l i ymmär­ryksen,
-
Näin se on kuitenkin noussut
yhteiskuntaelämän tärkeäksi pa­rantajaksi.
Emme tietenkään halua jättää
sellaista käsitystä, että aliarvioi­simme
saippuan tärkeyttä. Kauka­na
siitä. Jos pitää paikkansa se;
että "hyvällä lapsella on monta
nimeä", niin saippua on ilmeises­ti
yksistään nimipaljoutensa puo­lesta
tällainen "hyvä.laPÄl". .
Mehän tunnemme esimerkiksi
iho-, ikkuna-, kasvo- ja partasaip-piian;
kauneus-, kylpy-, lääke-, pe­su-,
pyykki-, talous- ja toalettisaip-puan;
kiillotussaippuan; haju-,
hieno- ja silkkisaippuan; hartsi-,
kali-, kalkki-, lanoliini-, liimar,
natrium-, nylon-, rikki-, terva-,
ydin^ ja öljysaippuan; kanki-, mu­na-,
neste- ja tankosaippuan; koti-,
osto- ja tehdassaippuan; l a s t ^ -
saippuan sekä monenlaiset hiuta-
Icsaippuat jne.
Mutta yhteiskuntapulmien Pia-rannussaipua
on sentään jotakin
uutta!
Kaikesta huolimatta New York
Times Servicen Saigonin uutises­sa
kerrottiin syyskuun 9 pnä näin:
"Presidentti Lyndon B. John­sonin
erikoislähettiläs (New
Yorkin yliopiston lääkintäkeskuk­sen
erään jaoston johtaja, tri How­ard
Rusk) esitti eilen laajakan­toisen
ohjelman, jonka mukaan
Yhdysvaltain kansa voi auttaa
Vietnamin sodan uhreja.
" T r i Rusk sanoi kirjeenvaihta­jille,
että . . . vietnamilaiset pa-'
kolaiset; tarvitsevat saippuaa k i ­peämmin
kuin mitään m u u t a . . ."
Ja torontolainen aamulehti otsi­koi
mainitun uutistiedon seuraa­vasti:
"Ylotnam tarvitsee sa^>puaa
eqenmiän ^ kuin «iiuut^, sanoo
Johnsonia lähettiläs."' Helvettiin
siis ra^uha j a rakentava tyij kun­han
v ^ s y a d M s . y i e i n a m i i n ehta-amerikkalaista
saippuaa!
Kuten, huomataan, saippuasta
on tullut muiden hyveittensä l i ­säksi
myds erinomainen poliitti­nen
"tulau" e l i työlM(l^^
Merkillepantavaa kuitenkin ön,
etUf vaikka tämä keksintö kantaa
"Jfade in JJSA"-leiwaa. m^ik-kalaiset
eivät itse siihen ilmeisesti­kään
usko koska samanaikaisesti
kerrottiin eräässä toisessa uutis-tiedossa,
että Etelä-Vietnamiin on
lähetetty lisää sotamiehiä siinä
määrin että yhdysvaltalaisjoukko-jen
miesvahvuus lähentelee jo
125,000.-tta. minkä presidentti
Johnson määritteli tavoitteekseen.
Toisaalta on syytä, panna mer­kille,
että t r i Rusk on tässä saip­pua-
asiassa yain suuna/ Säkkinä
on ilmeisesti Yhdysvaitain asevoi­mien
korkein päällysti^, koska
USA:n Tiyyhenmeren laivaston ko­mentaja
on jo aikaisemmin esittä-
'nyt pyynnön, jotta Etelä-Viet­namiin
lähetettäisUq mahdollisim­man
paljon saippuaa. Hänen ker­rotaan
perustelleen tätä saippua-lähetyspyyntöä
sillä, että vietna­milaisten
keskuudessa on paljon
ihosairauksia, jotka ovat johtu­neet
puhdistumismahdollisuuksien
puutteesta.
Me emme tietenkään vast^sta
saippuan lähettämistä Etelä-Viet-ilfimiin.
Kaukana siitä. Mutta mik­si
puhua "saippuan lähett^isen
tarpeesta" silloin kun Yhdysval­loista
lähetetään siniie^pyytämättä
pommeja, tykkejä, sotilaslent^o-neita
ja kaikenlaista muuta tappo--
tavaraa?
Muuten, mikäli amerikkalaiset
poliitikot tekisivät parannuksen
veriruskeista synneistään ja r u ­peaisivat
lähettämään Etelä-Viet­namiin
pommien j a kaasujen ase­mesta
saippuaa, niin se olisikin
heiltä ensimmäinen siisti teko sil­lä
maailmankolkalla.
Ovat ne muuten sivumennen ai­ka
poikia ne amerikkalaiset tohto­rit
ja tnuut viskaalit.
Ensiii he aiheuttavat sotatoimil­laan
sanoinkuvaamattomia kfirsi-myksiä
ja kurjuustilanteita esi­merkiksi
Vietnamin kahsaUe —
ja sitten he tujievat esiin suurina
humanisteina, ^oiUe e i ole mikään
^ i n rakasta kuin heidän sotansa
ulu-ien "avustaminen'', vaikka sii­hen
menisi osa Yhdysvaltain pai
jbn niainostettavasta saippuayli-tuotannosta.
— känsäkoura.