Vapaus, May 13, 1967

              Sivu 2 Lauantai, toukok. 13 p. — Saturday, May 13, 1967
VAPAUS INDEPENDENT LABORÖRGAN
OF FINNISH CANADlANS
(LIBERTY) Established Nov. 6, 1917 ,
EDiTOR: W . E K L U N D MANAOERI E. S U K BI
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L 6 7 4 - ^ 2 6 4
Publlshed thrlqe weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing GJo. Limited, 100-102 Elm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69 -
Advertlslng rates upon appllcatlon, translatlon free of charg«, .
Authorized äs second class mail by the Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage In cash.
GANADIAN;:l!ANGUAGE-RRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00, 6 kk. $5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
1 vk. 11.50, 6 kk. 6.25
Kiunmaa suvaitsevuutta
Puhuessaan viikon lopulla Kreikan sotilasjohdon suorit­tamasta
vallankaappauksesta yhdysvaltalainen senaattori
Peli totesi, että tämä sotilaskaappaus suoritettiin lähes ko­konaan-
USAn aseiden ja varusteiden turvin, mutta US An
hallitus ei esittänyt tä^jnän johdosta mitään vastalausetta.
Mainittu senaattori jatkoi "ihmettelyään" seuraavaan ta­paan:
USAn hallitus ei ole tuominnut Kreikassa tapahtunutta
demokraattisten säädösten lakkauttamista ja joukkopidätyk-siä
(eräitten' tietojen mukaan äärioikeistoon lukeutuvat so­tilasjohtajat
pidättivät noin 8,000 kreikkalaista, kommunis­teista,
sosialidemokraatteihin, liberaaleihin ja siitäkin oi^
keammalle oleviin asti — V). Yhdysvaltain hallituksen vai­keneminen
Kreikan vallankaappauksen johdcsta on epäilyk­siä
herättävä esimerkki USAn tendenssimäisestä reakitiosta
muissa maissa tapahtuviin odottamattomiin hallituksien vaih­doksiin.
Silloin kun halUtus on kaadettu oikeiston toimesta,
istuu Yhdysvallat tavallisesti kädet ristissä Sensijaan silloin
kun vallankaappauksen ovat suorittaneet vasemmistovoimat
•— USA tuomitsee sen käyttäen toisinaan mahtiaan tilanteen
palauttamiseksi ennalleen.
Näin yhdysvaLtalaissenaattori. .
Ja ihmeteltävää onkin kerraksi siinä kun pahat "kom­munistiset
maat" seinä työväenpuolueet yleensä ja muut työ­väenjärjestöt
ovat tiukassa äänensävyssä tuominneet Krei­kan
kansanvallan kukistamisen, mutta kansanvaltaisuudes^
taan kerskuvat hallitukset Washingtonissa, Ottawassa ja
Lontocssa suhtautuvat äärioikeiston vallankaappaukseen
ikään kuin se olisi aivan itsestään selvä ja tarpeellinen toi­menpide!
Tosiasia tietenkin on, että Kreikan äärioikeisto ei olisi
yrittänytkään vallankiaappauksen suorittamista silloin, jos
se olisi pelännyt vissien länsimaiden kielteistä reaktiota sii­hen.
Washington Evening Starin kirjeenvaihtaja Clayton
Fritchey antoi senaattori Pellin ihmettelyyn pätevän, selos­tuksen
kun hän kirjoitti Kreikan tapahtumista seuraavaa:
'En tiedä mikä on poliittinen; vaikutuksemme vallan
kaapanneeseen junttaan, mutta tiedän tarkoin, että se otti
vallan niiden lentokoneiden, hyökkäysvaunujen ja aseiden
turvin, jotka USA on toimittanut sinne monien vuosien ai­kana."
Vastuu vallankaappauksesta lankeaa suuremmassa mää­rin
sotilashenkilöillemme kuin GIA:lle, sillä Kreikan armeija
on cllut 20 vuoden ajan miltei osa USAn asevoimia, sanoi
Fritchey. Amerikkalaisten ja kreikkalaisten sotilaspiirien vä­lit
ovat mitä läheisimmät. Tämän vuoksi vaikea olisi kuvi­tella,
että sotilasneuvonantajat Kreikassa — ja näin ollen
myös USAn hallitus — eivät olisi olleet tietoisia vallankaap­pauksen
valmisteluista, toteaa Fritchey.
Tähän kun vielä lisätään se tieto, että Yhdysvaltain
Kuudes laivasto oli vallankaappauksen aikoina Kreikon alue­vesillä,
niin tilannekuva on silloin melko selvä.
Unhoittuiko Nymberg?
Viikon alkupuolella. New Yorkista saapuneissa uutistie-doissa
kerrottiin demokraattipuolueen "uuden toivon", Ro­bert
F. Kennedyn syöneen omat sanansa sen käsityskannan
mukaan, että huolimatta siitä kuinka auttamattomasti vää­rässä
"oman maan" hallitus on, sitä on kuitenkin puolus­tettava,
tiukan tullen vaikka aseita käyttäen.
Aikaisempien uutistietojen mukaan olivat • Columbia
yliopiston opiskelijat kysyneet yleispiirtein sotapolitiikan
vastustajana esiintyvältä mr. Kennedyltä, että voisiko hän
hyvällä omallatunnolla ohjata pommittajakonetta ja pudot­taa
pommeja Pohjois-Vietnamiin (mitä vastaan ei ole Yh­dysvaltain
toimesta sotaa julistettu — V), mihin "makkaran-käryn
haistaneen mr. Kennedyn sanotaan vastanneen: "Minä
olisin valmis taistelemaan etelässä. Minä en olisi lentäjä."
Kun opiskelijat halusivat tietää, että olisiko hän valmii­na
menemään mieluimmin vankilaan, kuin pommittaisi Poh­jois-
Vietnamia, nu-. Kennedyn kerrottiin sanoneen: "Minä:
pysyisin maassa. Liittyisin taas laivastoon."
Ylläolevan perusteella tuntuu, kuten sanottu, että mr,
Kennedy haistoi "makkaran käryn". Eteenpäin pyrkivän
poliitikon ei sovi "loukata" rauhantahtoisia ja rauhaa puo­lustavia
opiskelijanuoria. Siksi oli heidän kiperiin kysymyk­siinsä
annettava välttelevät, eli kaperat vastaukset.
Mutta päästyään väljemmille vesille, mr. Kennedy se­itti,
että hänen edellämainittuja lausuntojaan on pidettävä"
ainoastaan mielipideilmaisuna siitä, että hän menisi mieluim­min
laivastoon kuin ilmavoimien riyeihin, mutta,Jiän sanoi,
ja tässä se tärkeä onkin, että jos hän olisi kutsuntaiässä ja
saisi määräyksen lentää nussä tahansa ominaisuudessa Viet­namin
sodassa, "minä tekisin kaiken, mitä maani haluaa mi-nun
tekevän".
Kuten huomataan, viimeistään neljän tai viiden vuoden
kuluttua Yhdysvaltain presidentin ehdokkuutta tavoitteleva
mr, Kennedy osaa olla vähän "kaikkea kaikille" —puolittain
kielteisesti Vietnamin sotaan suhtautuva henkilö rauhantah­toisten
ylioppilaiden edessä, ja super-duper-l,000-prosentin
sodan kannattaja niiden edessä, joille hän sanoo olevansa
valmiina tekemään mitä tahansa maani minulta vaatii".
Tässä järkeilyssä on vain se vika, että ihmiskunta ei
enää .hyväksy sellaista keskiaikaista runokuvaa sodasta.
Nyrnbergin sotarikosoikeus hävitti tämän tarunomaisen so-tasamkarikuvan
ja se tehtiin Yhdysvaltain virallisen mukana­olon
ja vaatimuksenkin pohjalla'.
Nyrnbergin sotarikosoikeudessa yrittivät karskit ja kop-
Alusta loppuun saakka johdtpi-mukaisen
bolshevi^mlnvastaisen
asenteen ohella Mannerheimin
otteille oli leimaa-antavaa ylimys-mäipen
asennoituminen, jota ko­rostivat
tsaarin Venäjän hovisia
omaksutut sotilaalliset kunniakä-sitteet.
Myöhäisiällä kirjoitetut
muistelmat (1950), joihin jo oli­si
luullut demokraattisten' aja­tusten
vaikuttaneen, ; ovat huo­mattavan
korskeat hengeltään.
Kaikissa vaiheissa 911 marski ha^
luunut asettaa — ja'asettaaut ~
omat ehtonsa. Ellei, niitä täytet­ty,
hän vetäytyi kuia loukkgaii-
_tunut lapsi loukkoonsa, joksi. ta­vallisimmin
muodostui jokin Suo­mea
suurellisempi ympäristö.
Kun Mannerheim vastanimitet­tynä
valtionhoitajana joulukuun
lopulla 1918 palasi Suomeen^ ei
hänelle ilmeisesti tuottanut asen-nevaikcuksia
länsivaltojen ehto­jen
täyttäminen. Olihan Saksan
tappio nolannut hänen suomalai­set
vastustajansa, ja hän itse
saattoi kerskailla "sanoinhan mi­nä'asenteella.
Kuningasvalta,
jonka pystyttämisestä tynkäedus-kunta
kesäkuussa oli päättänyt,
•oli Saksan tappion takia jäänyt
paperille ja Friedrich Karl luo­punut
ehdokkuudesta. Entinen
valtakunnan ensimmäinen mies
Svinhufvud oli vain suojeluskun-tavääpeli
ja Paasildvi ja moni
muu nimimies poissa pelistä ku-
: ningasjupakan takia. Mannerheim
oli nyt "kuninga.s".
Erään mielii isän perinnön olivat
edelläkäyntct hallitukset Manner­heimille
kuitenkin jättäneet. Ke­sän
1918 liikana olivat (Manner­heimin
valtiiiittiimat) suomalaiset
sotilasretkikunnat tehneet hyök­käyksiä
Petsamossa ja Karjalan
«Ulinassa o.soitlaen siten valmiut­ta
kukistaa bolshevikkien valta Ve­näjällä.
Paa.^^ikiven hallitus oli niin
ikään tehnyt periaatepäätöksen ve­näläisten
kenraalien avustami.se.sta.
mutia jättänyt toimet sikseen; kun
nämä civäl suostuneet takaamaan
Suomen itsenäisyyttä.
Mannerheimin saavuttua aktivoi­tui
valkovenäläi.sten toiminta. Tam­mikuussa
1919 perusteltiin Suo­meen
A. V. Kartashevin johdolla
valkovonäläiflen toimikunta, sama
jota aiemmin oli .suunniteltu koko
kuitenkin pian länsivaltojen tuke-
Venäjän hallitukseksi. Se muuttui
kuitenkin pian länsivaltojen tuke­man
"koko Venäjän hallitsijan"
amiiaali Koltshakin hallituksen
eräänlai.sek.ii alajaostoksi, jolla oli
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Kirsti Kauhala, Malartic. Que..
täyttää mar.iiantaina, toukokuun 15
pnä 73 vuotta.
Emmi Suomala, SudbuiT. Ont,
täyttää sunnuntaina, toukokuun 14
pnä 76 vuolta.
Kalle Tarvainen, Toronto. Ont.,
täyttää tiistaina, toukokuun 16 pnä
78 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
pavat natsijohtajat turvautua
väitökseen, että he eivät teh­neet
mitääh muuta kuin täytti­vät
velvollisuutensa "omaa
maataan" ja sen valtiovaltaa
kohtaan,, että jos he olisivat
kieltäytyneet sotaponnistelujen
kannattamisesta, he olisivat
henkilökohtaisesti joutuneet
vaikeuksiin, ja että omaa maa­ta
on joka tapauksessa puolus­tettava
sodan olosuhteissa.
Nyrnbergin sotarikosoikeus ei
halunnut kuunnellakaan .sel­laisia
lavermksia selittämällä,
.eltä-kaikilla ihrtiisillä j a erikioi-scsti'
valtion johtoasemissa ole­villa
henkilöillä on velvoJlisuus
nousta__ omankin hallituksen
ohjelmaa vastustamaan silloin
kun järjestetään hyökkäyssotia
muita maita ja kansoja vas­taan.
Ei ole hauska nähdä ja kuul­la
että presidentti Johnsonin
sotaista; ohjelmaa. ainakin osit­tain
vastustava nar, Kennedy
soutaa ja huopaa näin tärke­ässä
asiassa kuin Vietnamin
hyökkäyssotakysymyksessä. Il­meistä
on "kiuitenkin, että se­naattori
Robert Kennedystä ei
ehkä tule vielä seuraavissakaan
vaaleissa presidentin ehdokas­ta,
ellei hän voi poliittisesti ke­hittyä
yllämainittua tasoa kor^
keammalle.
ylempänän 'lluoteisarmeijan" pääl­liköksi
kohotettu kem-aaU Jude-nitsh,
yAlTELIAS MANNERHEIM •
yaltionholtaja Mannerheim sai
kohta Helsinkiin asetuttuaan, tam­mikuussa
1919, vieraakseen , ken­raali
Judenitshin. Muistelmissaan
Mannerheim on hyvin harvasanai­nen
valkokenraalikontakteistaan —
tätä ihmettelee närkästyneenmakui-se^
ti mm. senaattori Onni Talas
Mannerheimin muistelmien oikaisu-kirjoituksissaan.
Tämä niukkuus on
sitäkin puhuvampaa, kun Manner­heim
muutin on varsin yksityis­kohtainen,
ja kertoo mm. kullois­tenkin
laivamatkojen säistä;ja saa­miensa
kunniamerkkien koristeku­vioista;
Muiden aikalai-sten muistelmat ja
asiakirjat osoittavat kuitenkin, että
intei-ventiohankkeet olivat Manner­heimin
liki ainoana ulkopoliittise­na
ambitiona. Hänen epäkiitollise­na
tehtävänään tässä oli Suomen
itsenäisyys- ja aluevaatimusten ja
vehäläi.<5Jlen emigranttikenraalien
vastakkaisten ehtojen yhteenso-peuttaminen.
Viimemainituilta puut
tui intei-vontiön kannalta tärkein,
riittävä elävä voima. Sitä oli Man­nerheimin
takana — jos oli.
Paasikiven hallitu.s. joka oli 1918
tehnyt periaatepäätöksen osallistu-mLsesta
venäläisten kenraalien in­terventioon,
oli pannut sen nafta­liiniin
todettuaan, etteivät Pietarin
operaatiota suunnittelevat valko-kenraalit
yuostuneel tunnustamaan
Suomen (jo saavutettua) itsenäi­syyttä.
Tästä huolimatta neuvotteli
Mannerheim tiiviisti vuoden 1919
alu.sta alkaen loka—marraskuulle
valkokcnraalien kanssa samaisesta
operaatiostj samoin tuloksin. Kol­mansina
osapuolina neuvotteluvyyh-
(le.ssä olivat Ranskan ja Enj;lannin
hallitukset ja llelsingi.ssä olevat
edu.stajai; joilla vuorostaan oli va
roja ja .sotila.svariKsteita, joita val-koken.
aalien hyökkäys niin ikään
tarvitsi.
Mannerheimin hyökkä.sinto esiin
tyi suorastaan kuumeenomaisena.
Melmikuu.s.sa suorittaessaan valtio­vierailut
Huotsiin ja .\'orjaan hän
otti asian esille Ranskan ja Eng­lannin
edustajien kanssa. Hän kes
kusteli ajatuksestaan maaliskuun
vaalien jälkeen Suomeen tulleen
Englannin lähettilään kan.ssa. Kun
hän lähetti Carl Enckellin Parii-[
siin neuvottelemaan entente-valto- j
jen kanssa olivat nimenomaisena
eväänä interventiota koskevat tie­dustelut.
Mannerheim kaavaili mm.
muukalaislegioonan perustamista ^
taistelemaaa bolshevismia vastaan.
Ruotsin meriministeri Palmslierna
ai-veli, että Mannerheim tavoitteli
itselleen Siiomen suuriruhtinaskun­taa.'-
Jo varsin varhai.se.ssa vaihee.ssa
oli Mannei-heim neuvotlelui.ssaan
Judenitshin kanssa ajanut tahton­sa
läpi:. I*ietarin op-eraation johto
olisi oleva Mannerheimin käsLssä;
ei häntä korkeamma.ssa asemassa
olevan, koko "Luoteisarmeijan" ko­mentajan
Judenitshin käsissä. Tä­mä
ajateltu rooli todistaa Manner­heimin
kunnianhimoa, mutta osoit­taa
myös, miten suuri arvo annet­tiin
suomalaiselle miehistölle, jon­ka
pulaa kenraalit potivat.
Englannin ulkoministeriön asia-kirjajulkaisu
(Documcnts on. Bri-
Poer Goughin 28. 5. 1919 päivä-s
ä l t p näistä Jieuvottemiftjt^'^ yksi-tyskohtaisia
tietoja. Nii$i£äkin tun­tuu
Mannerheimin korskeus. Eng­lannin
yhdysupseerina Suomessa
toimineen kenraali Hubert jje la
Poer Goughin 28, 5. . IjBJlp ^päivä­tyssä
yiestjssä esitetään Mannerhei­min
Pietarin operaatiolle asettamat
ehdot: Baltian neutralisointi, Pet­samon
saanti Suomelle, kansan­äänestys
Aunuksessa ja Karjalas­sa,
Englannin ja Ranskan materiaa­liapu
(10 milj, puntaa) ja vastuu
Pietarin ruokkimisesta sen Jälkeen
kun suomalaiset Mannerheimin joh­dolla
sen olisivat valloittaneet.
Mannerheim luopuisi suurkaupun­gista,
kun Itämeren eteläpuolella
operoiva "Luoteisarmeijan päällik­kö"
Judenitsh "on valmis riittävin
voimin ottamaan .sen haltuunsa".
JUDENITSHIN —
MANNERHEIMIN SOPIMUS
Samassa asiakirjakokoelmassa on
19. 6. 1919 päivätty selO;stus Jude­nitshin
ja Mannerheimin solmimas­ta
Pietarin operaatiota koskevasta
sopimuksesta. Se lienee ainoa läh­de,
jonka perusteella asiasta tiede­tään.
Judenit-shille sen .enempää
kuin Mannerheimillekaan ei myö^
hemmin ollut edullista tunnustaa
sopimukse.n olema.ssaoloa. Sopimus,
jonka toinen allekirjoittaja oli siis
valtionhoitaja Mannerheim J a toi­nen
Omski.ssa "koko Venäjää" hal­litsevan
amiraali Koltshakin val­tuuttama
Judenitsh, oli tarkoitet­tu
Venäjän ja Suomen väliseksi
valtiosopimukseksi. Se sortui jo en­simmäiseen
pykäläänsä: Suomen it­senäisyyteen,
jota Omskissa sijait­seva
"koko . Venäjä" sen enempää
kuin Pariisissa majaa pitävä venä­läisten
poliittinen konferen.ssikaan
ei tunnustanut;
Mannerheimin palaaminen inter­ventiolla
oli tähän aikaan epätoi­voista
yksilyisyriltcliäisyyltä. Maa­liskuun
vaaleissa olivat sosialide­mokraatit
ja tasavaltalainen ke.s-kusta
saaneet enemmistön ja oi­keistolainen
aktivisti- ja interven-tiosiipi
kärsinyt tappion. Manner­heim
ei nähtävästi kuitenkaan kär
sittänyt miten perusteellisesti hän
oli hävinnyt omalla maallaan eikä
sitä, että Englannissa ja jopa Rans-ka.
ssakin inlei-venliopolitiikka alkoi
menettää maaperää.
On muistettava, ettei Suomi kui­tenkaan
ollut aloillaan. Viroon oli
vuodenvaihteessa lähetelty tuhan­nen
miehen retkikunta ja huhti­kuussa:
oli alkanut uusi vaihe suo-malaises.
sa Karjala-retkeily.ssä. Ne­kin
kärsivät miespulasta — 16. .5.
1919 julkaisivat päivälehdet ilmoi­tuksia:
Tarmokkaita nuoria upsee­reita
ja aliupseereita otetaan heti
Aunuk.sen-retkikunnan palveluk'
seen. Kuten Sak.sa 1918 kielsivät
nyt^ Englanti ja Ranska tukensa
suomalaisten valloifushankkeilta;
.Englantilainen kenraali Gough
sähkötti kesäkuun 1. pnä 1919
maansa apulaisulkoministerille, lor­di
Cuirzonille varoittaen Englantia
kannattamasta Pietarin operaatiota,
"koska hyökkäyk.sen kannalla on
vain Mannerheimin henkilökohtai­sia
kannattajia ja hallitus Oh jyr­kästi
kahtia" H ä n toisti varoituk­sensa
14. 7.
Heinäkuun 25. pnä suoritetuissa
presidentinvaaleissa .sai Manner­heim
jälleen iskun: Valituksi tuli
Stahlberg 143 äänellä Mannerhei-
(Jatkuu sivulla 3)
Vapiu^en kol^o vuoden uusille tilaajille:
Canadassa: uusi koko vuoden tilaus 98.00—SAXSTO S2,00
Yhdysvaltoihin: uusi koko vuoden tilaus :. 8.80 — SÄÄSTÖ 2.20
Suomeen: uusi koko vuoden'tilaus . . . . . . . . 9.20—- SÄÄSTÖ 2.30
TÄinä.erikoi9;tarioiis on voimassa toukok. 31 päivään 1967
Arvoisa kansai'.al6emme, jos et ole vielä Vapauden tilaaja, niin
käytä hyväksesi tätä erikoistarjousta Ja tutustu lehteemme!
- - - L E I K K A A I R T I - - - - -
VAPAUS ^PUBLISHING CQ. LTD.
P. O. BOX 69, . _
SUDBUKlf; ONTARIO
Tilaan ,Vapau.s-rehden yhden vuoden ajak.si erikoishinnalla $....,.;
allaolevalla osoitteella:
Nimi
O s o i t e ; . . . . . . . . . ; . . . . . . . . . . . . . . , . . . . . . . ; . . . .
Suosjltelee s0faliHoista tuopuniista
ja itsenäisiä ulkopolitiikkaa Canadatle
Canadan parlamentin tulisi nyt
tehdä päätös, ettei se enää uusi
NORAD-sopimusta (Pohjois-Ameri-kan
ilmapuolustussopimusta) ja i l ­moittaa
siitä Yhdysvalloille, sanO;
taan Canadan kommunistisen puo­lueen
viikon vaihteessa julkaise­massa
lausunnossa.;
NORAD-sopimus on alusta al­kaen
rajoittanut terävästi Canadan
itsenäisyyttä sen puolustuksen suh-
I teen ja sen vuoksi myös ulkopoli­tiikkaan.
Tämä itsomääräyksen-menetys ei
ole tuonut meille tui-vallisuutta.
Päinvastoin, meidät on saatettu va-kavimpaari
turvattomuuteen siksi
kun meidät on kytketty epätoivoi­sen
vaaralliseen ja seikkailuhenki­seen
USA:n ulkopolitiikkaan, joka
uhkaa maailman rauhaa.
Tämän (vhjelman kauhistuttavat
.seuraukset on nyt paljastettu ko­ko
ihmiskunnan nähtäväksi. Jenkit
käyvät pientä Vietnamin kansaa
vastaan hyökkäys.sotaa, joka on
raakuudessaan vertojaan vailla:
Jokainen sopimus, jokainen sitou­mus,
joka kiinnittää meitä tuollai­siin,
ohjelmiin vaarantaa Canadan
elinehtoja.
Tämä s-3llaisenaan ; on tarpeeksi
pätevä syy pakoittaakseen Canadan
vetäytymään pois NORAD:ista. On
kuitenkin huomattavissa, että ne­kin
henkilöt, jotka ovat näihin asti
kannattaneet meidän NORAD:issa
mukana oloa, joutuvat nyt pakos­takin
harkitsemaan asennettaan
uudelleen, sen johdosta kun USA
on ilmeisesti sitoutunut rakenta­maan
anti-ballistisen ohjusverkos-ton.
Kuten on laajalti selostettu;
jos Canada jää NORAD:iin, silloin
olemme pakotettuja yhtymään sel­laiseen
ve:-kostpon. Tämä asettaisi
maallemme sellaisen taloudellisen
taakan, että se saattaisi vaaranalai­seksi
kaikki ne sosiaaliset toimen­piteet
joita niin tärkeästi tarvittai­siin,
parantamaan opetusta, kan­samme
ten^eyttä ja hyvinvointia.
Kaikesta tästä ei meillä olisi mi­tään
muuta kuin sota-aseistusve.*.
kosto, joka ei missään tapaukses­sa
antaisi meille riittävää tui-vaa
ydinsotaa vastaan ja lisäisi vain
itsemääräy-^oikeutemme suurimit­taista
syöpymistä.
Canadan uiko- ja puolustusohjel-man
perinpohjaista uudelleen tar­kistelua,
joka olisi aikoja sitten pi­tänyt
suorittaa, ei voida enää viir
vyttää eika välttää.
Emme näe muuta vaihtoehtoa
kun että Canada rikkoo liittonsa
USA:n kanssa ja omaksuu kaikis­ta
liitoista' itsenäisen ohjelman jo­ka
tulisi olemaan käytännön kan­nalta
katsoen puolueettomuuspoli­tiikkaa.
Mutta ehdottaessamme. sellaisia
uutta suuntaa erittäin kiireellisen
,nä toimenpiteenä; me emme pidä
mahdollisena emmekä tarpeellisena
sitä, että Canada "eristäytyisi maa-irmasta".
Mieluummin me suosittelemme,
kuten olemme tehneet jo monta
vuotta; itsenäistä Canadan ulko­politiikkaa,
joka pohjautuisi posi­tiiviseen
toimintaan maailmanrau­han
edistämiseksi.
Sen pääkohtina olisi meidän mie­lestämme
seuraavat seikat:
NORAD:i£ta eroaminen, kaikkien
y d i n asetukiasemien purkaminen
maaperältämme ja Canadan julis­tautuminen
ydinaseista vapaaksi
alueeksi, jota pyydämme kaikkia
maita kunnioittamaan, sisältyen
niihin johtavat ydinasemaat. Yh­dysvallat
ja Neuvostoliitto.
— Täydellinen irtisanoutuminen
Yhdysvaltain sodasta Vietnamissa
ja horjumaton julkinen asenne Yh­distyneiden
Kansakuntien järjestös­sä
sen pääsihteerin ehdotusten puo­lesta
alkaen siitä, että Yhdysval­tain
tulee lopettaa Pohjois-Vietna-min
pommituksen.
— Irtaantuminen NATO:sta ja
nyt Saksassa olevien Canadan ase­voimien
kotiuttaminen. .
— Aktiivinen tuki Euroopan rau­han
ja turvallisuuden toimenpiteil­le
mihin tulee sisältyä Saksan mi­litarismin
uusiintuneiden revanshi-tavoitteiden
torjuminen.
— Rauhallisen rinnakkaiselon pe­riaatteen
edistäminen kaikin mah­dollisin
keinoin erilaisten yhteis­kuntamuotojen
omaavien maiden
kesken, sisältyen tähän horjumat­tomat
ponnistelut maailman aseis­tariisunnan
hyväksi, kehitysmaiden
epäitsekkä.-in avustuksen lisäämi-.
nen ja se, että Canada tunnustaa
Kiinan kansantasavallan ja Saksan
Demokraattisen Tasavallan.
— Kieltäytyminen liittymästä
USA:n imperialismin seikkailuun
Latinalaisessa Amerikassa niin, et­tä
Canada vedettäisiin Amerikan
valtojen jäsenyyteen.
Tämäolisi aktiivista puolueetto-muusohjelmaa
rauhan hyväksi. Se
olisi ohjelma, mitä kuunneltaisiin
suurella kunnioituksella kansojen
kokouksissa heti kun Canadaa ei
enää epäiltäisi Amerikan imperia­lismin
peittelijäksi, ja kun Cana­da
osoittautuisi koko ihmiskunnan
silmien edessä maaksi, mikä ei ta­voittele
mitään muita etuisuuksia
kuin maailman rauhaa sanoi Wil­liam
Kashtan, CKP:n kansallinen
johtaja lopuksi.
PÄIVÄN PAKINA
GUERNICASTÄ V I E T N A M I IN
Kun senaattorit vaativat hänel­tä
va.stansta kysymykseen, kuin­ka
kauan Vietnamin ^sota ke.stää,
Yhdy.svaltain. .sotaministeri Ro­bert
S. McNamara, jota myös puo­lustusministeriksi
haukutaan, sa­noi
muutama päivä sitten: "Re­hellisesti
.sanoen minä en voi sel­laista
arvioa antaa".
"Jos ei käytetä aseita, mitkä
tuhoaisivat Vietnamin täydellise.s-ti",
.sanoj sotaministeri McNama­ra
edelleen ydinaseiden käyttöön
viitaten, "minä en tiedä mitään
sotilaallista toimenpidettä, joka
voisi menkitsevämmin muuttaa
vastaustani."
Epävarmuutta .siis kerralcsT.
Varmaa kuitenkin on, että kan­sakuntana
meistä on kehittymässä
niin paksunahkaisia ihmisiä, että
mitkään kauhuntyöt eivät enää
saa meitä liikutetuksi
Tästä aiheesta kirjoitti ylläole-valla
otsikolla Harvey Cox Com-monwealth-
lehdessä mm. seuraa­vaa:.'
• • •
Torstaina, huhtikuun 27 pnä,
1937, Francon voimien palveluk­sessa
olleet sa:ksalaisct lentäjät
tuhosivat vanhan Ba.skin kaupim-gin
Guernican.
Naisten ja lasten summittainen
ppmmitus nostatti paheksumisen
ja suultumul^scn aallon kautta
maailman.
Pienestä Gucrnicasta tuli histo­riallinen
symbooli . . . Jollakin
tavoin ihmiset käsittävät, että se
mitä tapahtui Guernicalle, oli jo­takin
muuta kuin vain vääryyttä.
Se oli pahaenteinen tapaus. Pi-oa.
sson maalaus Guernicasta tul­kitsi
sitä mitä miljoonat ihmiset
asiasta ajattelivat ja .sanoi sen pa­remmin
kuin mikään muu.
Mitä on tapahtunut maailman
kyvylle pahek.sua ja suuttua nais-ten_
ja lasten tappamisesta vuo­desta
1937? Onko se syventynyt
ja kiihtynyt. Tai onko se tylsis­tynyt?
Tämä kysymys tuli mieleeni lu
kiessani Mary McCasthyn äsket
täistä New York Review of Book:
Vietnamin raporttia.
-—^^Caravellen lentäessä Sai*
gonia kohti, Tokioon ja Mani­laan
menossa olleet turistit voi
vat nähdä" Etelä-Vietnamissa
mäkirinteen palamassa samalla
kun he nauttivat lentoemän­tien
tarjoamia "kylmiä ryyppy­jä".
Ylhäältä katsoen kirkkaat
liekit näyttivät kesän metsäpa­lolta;
oU vaikea uskoa, että
pommittajat olivat juuri pois­tuneet.
V. 1937, Guernican pon^mituk
sen jälkeen, Picasso valvoi öitä
yön perään ikiihkeäsli siycHen
omaa ja koko ihmiskunnan kau-histuncisuutta
ja tu,skastunci$uut
ta; • . • • : ^:
Tänään me katselemme mur­haamista
lentokoneen ilmatii-viistä
hytistä lentoemäntien tar«
jotessa jäällä jäähdytettyjä bour­bon-
ryyppyjä.
Me pudotamme paljon enem­män
pommeja Vietnamiin yhden
yön kuluessa mitä saksalaiset pu­dottivat
koko E.spanjan operation
aikana, mistä Guernica oli vain
pikkuosa. Mutta me emme voi
enää ilmaista kauhistuneisuutlam
• me!
Oli aika, ehkä vuosi tai kaksi
"sitten, jolloin me kiihdyimme ai­na
Saigonin uutisia lukiessamme.
Mutta ipivheksumismielialaakin
voidaan ylläpitää vain määrätty
aika . . .'
Vieläpä kaikkein päättäväisim-pien
nimienkerääjien, mielen­osoittajien
ja kirjeitten kirjoitta­jien
keskuudessa on havaittavissa
vissinlaista väsymystä. Me olem­me
turtumassa!
Tulipalo riehuu siellä alhaalla
mäen rinteessä ja se on kamalaa,
mutta tuolla tulee sieväsäärinen
emäntä, ja tuo uutta ryyppyä!
. Myönnettäköön, että paljon on
tapahtunut moraaliselle herkkyy­dellemme
vuoden 1937 jälkeen.
Totta on, että Buchenwaldiin ver­rattuna
Vietnamin tuhoaminen
näyttää vähemmän saatanallisel­ta,
Multa Guernican 30-vuotispäi-vänä
tapetaan amerikan pommeil-.
la lapsia, jotka eivät ole kos­kaan
kuulleet mitään kommunis­mista,
ei marsalkka Kysta eikä
I Amerikan sitoumuksista . Aasias­sa.
^ . •
Harvat meistä voi maalata sel­laista
terroria ja helvettiä minkä
Picasso maalasi 1937, Mutta me
voimme silti esittää vastalauseita
ja ilmaista suuttumuksemme.
Onko siitä mitään hyötyä. Kuka
tietää?
Mutta siinäkin tapauksessa
vaikka se ei muuttaisi meidän
kansallista ohjelmaamme, se voi­si
pitää meissä itsessämme hen­gissä
sen heikon kyvyn tuntea
toisen kipua, mitä ilman kaikkein
ylevinkin moraalifilosofia tulee
mitään merkityksettömäksi.
Todellakin! Me saamme nähdä
television ruudusta liiiten ame­rikkalaiset
pommittavat Vietna­min
kyliä ja kaupunkeja; miten
hampaisiin asti aseistetut hyök-käjjjät
ahdistavat vietnamilaisia
osapuilleen samalla tavalla, kuin
metsästäjät jahtaavat metsänriis-
,^taa.
Mutta kykenemmekö me siitä
enää suuttumaan? Tunnemmeko
lainkaan inhimillistä auttamisen
tarvetta vainon kohteena, kuole­man
ja hädän ahdistamina kans­saihmisiämme
kohtaan.
Vai olemmeko me jo niin 'Hoi­tuneet"
tähän murhaan, väkival­taan
ja mistään piittaamattomuu­teen
yleensä, että se ei enää.lii­kuta
meitä vähääkään,
:rr ..Känsäkoura.