Vapaus, March 19, 1964

              Sivu 2 • Torstaina, maalisk. 19 p. — Thursday, March 19, 1964
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A N S
; (LIBERTY) Establiahcd Nov. 6. 1917
EdJtoriW. Eklund - Manager: E. Suksi
j.Miti.; Telephone: Ofri«r.674-4264 — Editonal.674-4265
.-Pub'llsKea tlmce ^cekly:;^^^ Saturdays by Vapaus'
PublisMng Co. Ltd., 100-1Ö2' •Elm SI. West, Sudbury. Ontario. Canada.
^ . ..... ,.Mailu)g<addrcss: Box 69
/>AclVerii€ingiratcs.uponi«ppIU;aUon,- translalions frcc of charge.
* Authorizcd as sccond cläss'jnätl:by'the .'Post Office Department, Ottawa,
. iffliMpiim.«;ij||i|fl^^^^^
-'.u-i..' ; .. .'.--TILAUSHINNAT
Canadassa: 1 vk. $9.00. 6 kk. $4.75 USA.ssa
3-kk~. 2.7Ö Suomessa:
1 vk. $10.00 6 kk. $5.25
1 yk. 10.50 6 kk. 5.75
'!^ttdcnodcipokraattisen, puolueen icdustaja H. W. I l e i r i d g c , joJka.
tuntee ääncstyspiirliusä kuuluvan: Columbia joen laakson kuin oman
tukafiihansavisanoi-ivume>sunaunt£una AVindsoiissa, Ontariossa, ettii
amerikkalaiset viranomaiset ovat ihmetelleet hänelle miksi Canada
"heitti kerralla pois kaikki .ässänsä' neuvoteltaessa Columbia joen
suunnitelmasta. .
Mr. Ilerridgcn kertoman mukaan näiliin "ihmetteleviin" yhdys­valtalaisiin
v i r k a i l i j o i i i in lukeutuu eräs yhdysvaltalainen senaattori­kin,
jonka nimeä hän ei kuitenkaan halunnut julkisesti mainita.
Kootenay VVest vaalialuetta alahuoneessa edustava mr.IIerridge
puhui autotyöläisten union paikallisosaston kokouksessa, mikä oli jär-
. jestetty nimenomaan Columbiajoen suunnitelman tutkimustarkoituk­sessa.
Kokoukseen, osallistui uutistietojen mukaan noin 150 ammatti­yhdistysmiestä,-
jotka päättivät antaa parlamentin jäsenille tiedon vas­tustavasta
kannastaan Columbiajoen kehityssuunnitelmaan nähden;
i M r . llcrridsen; selostuksen mukaan Wushin{'ton ennustaa, että
.Columbiajoen kehityssuunnitelman puitteissa saadaan alajuoksun tul­vatilanne
(Yhdysvaltain puolcJla) kontrolloiduksi siinä määrin, että
siten hyödylliseen käytluuii saatava maa varaa SOO.UUU uutta työmaata
yhdysvaltalaisiiic.
'Toisaalla hän osoitti/että suunnitelman ylidck.sänvuolinen toteut­tamiskausi
varaisi Canadan puolella ainoastaan 1,320 työpaikkaa vuo-dcssa-^./
Canada-menettäisi mainitun,;joen alajuoksun kaikki etuisuudet
sen sopimuksen perusteella mikä^alistctaan parlamentin ratitioitavaksi.
ennen kuin se tulee lakivoinuii-seksi. ; '
•Toisiialta hän o.soilti, että (kenraali) McNau.!<htonin suunnitelma
— joka on-.jätctty huomioonottamatta—-antaisi Canadan puolella
3U0.U00 eckkerinalaa uutta k;istclumaata sen sijaan, että nyt a l l e k i r ­joitetun
Coumbiajocn sopimuksen perusteella joutuu suuria nuia-alueita:
tulvavesien alle.
\
PÄAItllMSTERI PEARSON VASTUUSSA
Palauttaen kuulijakuntan.sa mieliin sen tosiasian kun pääministeri
Pcar.son lupasi vaalikampanjansa yhteydessä, että hän tulee tekemään
muutoksia k o n s e i T a t i i v i h a l l i t u k s c n alunperin tekemään Columbiajoen
sopimuksech. mr. Ilerridge sanoi: '
' ' M r . Pearson meni VVashingtoniin tammikuun 26 pnä ja petti ne
ihmiset (Kootenay Westissa) joita minulla on kunnia edustaa. Meidän
pääministcrimme on liian halukas pääsemään sopimukseen Yhdys­valtain
kanssa ottamatta huomioon luonnonrcsurssiemme arvoa."
Mr. Hcrridge. sanoi, että Columbiajoen suunnitelman ratifiointia
vastustaa Uusi demokraattinen puolue, Saskatchewanin maakunta­hallitus,
British Columbian koko ammattiyhdistysliike, farmarien ja
naistcnjärjestöt sekä useat insinööriliikkeet ja insinöörit.
Lopuksi hän alleviivasi, että liittohallitus''antautui liian helpolla"
B r i t i sh Columbian pääministerin, W. A C . Bennettin painostuksen
edessä. Hän selitti, että pääministeri Bennett on enemmän kiintynyt
maakuntapankille saataviin yhdysvaltalaisiin dollareihin kuin Cana­dan
etuihin pitkällä tähtäimellä..
PÄÄMINISTERI B E N N E T T I N OSUUS
Edesvastuu Columbiajoen suunnitelman allekirjoittamisesta on
luonnollisesti liittohallituksen kannettava. Liittohallitukset — cnsin-vanhan
torypuolueen ja sitten liberaalipuolueen vähemmistöhallitus
— ovat allekirjoittaneet pienin muutoksin tämän Canadalle monella
tavalla epäedullisen sopinoiuksen. Teknillisesti j a asiallisesti edesvas­tuu
on siis Ottawan kannettavana.
Mutta tämä ei muuta miksikään mr. Herridgen nyt esittämää ar­viota,
johon yhtyvät monet liberaalit ja konservatiivit yksityiskeskus­teluissa,
että Columbiajoen suunnitelma on erittäin epäedullinen Ca­nadalle.
Ja mr. Herridge ei suinkaan ole yksin syyttäessään, että
Ottawa on antanut tässä asiassa liian helposti periksi British Colum­bian
social credit hallitukselle. Mainittakoon tässä yhteydessä erikoi­sesti
konsemtiivipuolucen "musta lammas" entinen puolustusminis­teri
Douglas Har'kness, joka sanoi puheenvuorossaan, että Columbia­joen
suunnitelma on ainoastaan yhden miehen käsialaa, ja että tämä
yksi mies on B C : n pääministeri Bennett. Mr. Harknessin selostuksen
mukaan — ja hän on luultava.sti asioista tietoinen koska hän oli tär­keänä
jäsenenä toryhallitukse.ssa, joka mainitun sopimuksen ensim-
*.mäiscn version allekirjoitti — B C : n pääministeri piti.aseenaan perus­tuslain
takaamia maakunnallisia oikeuksia; ^korostaen, että hän ei
muunlaista sopimusta hyväksy.
Varmaa onkin, että kun tämä Columbiajoen sopimus alistetaan
parlamentin ratifioitavaksi, siinä yhteydessä kuullaan enemmän B C :n
pääministeristä j a hänen osuudestaan tähän kehnoon sopimukseen^
Toivottavasti alahuoneen jäsenyydessä on riittävästi sellaisia par­lamentaarikkoja,
jotka sei-sovat omilla jaloillaan ja äänestävät ratifioi-niischdotuksen
nurin. Jokatapauksessa kansalaisjärjestöjen ja yleensä ;
hyvää.tarkoittavien canadalaisten velvollisuus on nyt yhdistää rivinsä;
j a vaatia päättävästi, että Columbiajoen sopimusta ei saa ratifioida
nykyisessä muodossaan.
Mitä me niillä romuilla teemme?
Viikon lopulla (perjantaina- AVashingtonista tulleessa CPn uutis-tiedossa
kerrottiin yhdysvaltalaisen kenraalimajuri Robert Friedma­nin
«anoneen, että USAn ilmavoimat "olisivat ehkä paremmassa ase­massa,
jos olisi ryhdytty kehittämään parempaa taistelukonetta lento-kohcvastaisen
torjuntaohjuksen Bomarcin asemesta."
.'...Kuten muistetaan, Yhdysvaltain nykyinen puolustusministeri Ko-bert^
McNanlara sanoi viime tammikuussa että Yhdysvaltain tukiase­milta
viedään tänä vuonna pois 195 Bomarc-A ohjusta, jättäen Yhdys­valtain
käyttöön " v a i n " 188 BomarcB ohjusta.
Sanoen, että USAn ilmavoimien tarkoituksena on pitää nämä
Uomarc-B ohjuksensa, kenraalimajuri Friedman sanoi kuitenkin "lo­pullisen
päätöksen" riippuvan siitä kun saadaan entistä parempi
taisCblukonc ilmavoimien käyttöön.
.')Kun häneltä kysyttiin, että kummalle puolelle hän kallistuisi jos
tuIiä) uudelleen ratkaistavaksi se, että kehitetäänkö parempia taistelu­koneita
tai Bomarc-ohjuksia, niin kenraalimajuri Friedman myönsi,
cttä^jälkiajatus" saisi hänet kallistumaan lentokoneiden puolelle.
Kaiken tämän jälkeen on aiheellista kysyä, kuinka kauan aiotaan
I SYNTVMÄ-
I PÄIVIÄ
Mauno Tanänineii:
..-August Kannisto^ Sudbury,lOnt.,
täyttääv tänään, torstaina, maalis­kuun
19 päivällä 86'vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tulta-vain
onnentoivotuksiin.
•o
MITÄ ON ARVOSTELU? T
Oikea arvostelu ihmisten teke­mästä
työstä on apuna, multa vain
harvat pystyvät antamaan auttavan
arvostelun. Sopimattomia moitteita
voivat esittää ketkä tahansa. On ar­vaamattoman
suuri joukko sellaisia
ihmisiä, jotka eivät erolla arvoste­lua
selostuksesta.
Vain "muutamalla sanalla, hyvät
lukijani, r.clostan kuinka minä nä­mä
aslal ymmärrän. Arvostelu on
sellainen, jossa tuodaan esille teh
dyt virheet ja annetaan neuvoja
kuinka ne olisi voitu välttää. Se
lostus on taas sellainen, jossa ker->
rotaan tapahtuma virheitä koro.s
lamatta ja neuvoja, jakelemalla.
Semmoiset ovat laas ajallelemallo-mia
moillcita. joissa koroslotaaii
virheitä, eikä kuitenkaan anneta
minkäänlaista chdotuKta kuinka oli-
.si voimil välttyä oi-eh;;yksolt;i. .
Näistä tänimöisislä arvoslehiista
oi olo mitään iiyötyävirl)oon loki
iälle. Silloin kun oiinno tunne (yön
taataa ja lapaa, jolla .so saoiiletaan.
oli.si jaeltava arvo.stolukin asiaiiUiu-
Iijoille.
'läiniin laluloiii kiijoilt:ia .soii
vuoksi, ko.ska olon kuullut iinniston
osiltävjm sopiniattoinia moittoita
useista eri-kieli.stoiv loJJlion loimitta
jista. TodoIliuon ja työhöns:i imios-tunul
toimitlaja oi oio koskaan
väen yhteistoiminta Suomessa
Helsinki. ^ Vaikha ja eittää
mätön totuus on, että> jnitä. yhte--
näisenipi.i ja .lujempi oniy^V&es-tö,
sitä jmcnestykselliseinpSäc ion
sen toiminta asettamiensa> yhteis-kunnallisten,
tavoitteiden toteutti-vniiseksi.
{ Siihen- ei kenelläkään
ole mitään^anomista. Tämä^totear
mus ei myöskään ole. J<istiritdas8a
sen kanssa, että työväenluokan ja
työväenliikkeen hajanaisuudesta^
kin huolimatta tapahtuu yhteis­kunnallista
kehitystä. Niin on
eritoten nykyisin, jolloin kansain­välinen
kanssakäyminen' on kes­keytymätöntä
ja alati- vilkastu­vaa
ja jolloin edistyksellisyys y-
Iciscnä suuntauksena vaikuttaa
yhä enemmän jokaisessa maassa
kansallisista ja valtiollisista ra­joista
riippumatta.
Yhtä varmasti voidaan väittää,
että jokaisen maan omalla työ­väenliikkeellä
on\ välitöni^ vaiku­tus
maan asioihin, ja että sen yh­tenäisyys
taikka hajanaisuus- jo­ko
kiihdyttää tai hidastaa siinä
maassa tapahtuvaa kehitysproses­sia.
• , •
t.vösStään vapaa inuiila kuin ollki.
n u k k i i o s s : i a n l : ( i s i i l o i n kun hiin oii
siltä ostotty n u i i d o n t o i d o n takia.
. — TyiiJantoiiniUaja.
Ennäiysmessut
Leipzigissä
K c r i i i n i . — Tämänvuutisvt Lcip-
'/.igin kevälmessut ovat päättyneet
Lopullisten laskelmien mukaan o-sallistui
messuille kaikkiaan 85:i2
jiäyttvilicpaiiijaa 64 maasta näyt­telyn
nettopinta-alan oltua 3*20,000
neliömetriä; Messuilla kävi vierai­ta
91 maasta, 23,600 messuvieras­ta
tuli sosialistisista maista, y l i
30,000 Länsi-Saksasta ja Länsi-
Berliinistä ja 40,000 muista ci-so-sialistisista
maista. V i i 500,000
DDRn kansalaista lukeutui niin
ikään messukävijöihin. Hallitus-valtuuskuntia
oli niin sosialistisis­ta
kuin eisosialistisistakin mais­ta
yhtecn.sä 18.
Saksan demokraattinen tasavalta
solmi luonti ja vient[.sopimuksia 81
maan edustajan kanssa, allekirjoitti
iisäkauppasopiinuksen Bulgarian ja
Tshekkoslovakian kan.ssa ja myönsi
tuotanlolisenssejä useille meren ta­kaisille
maille. Leipzigin messujen
luonne maailmankaupan keskukse­na
ilmeni mm. siten, että sosialis­tisien
maidon ulkomaankauppajär-je.
stbjen ja ci-.sosialistislcn maiden
yrilläjien kosken .solmiltiin useam
pia yhleyk.siä ja tehtiin kauppoja
enemmän kuin koskaan aikaisem­min.
ODKrn kauppaministeri Ju­lius
nalkow totesikin Leip'/.igin mos
sujen jälleen korian o.soitlaiioen,
että asiallinen laloudollinon yhteis­työ
ja normaalit kauppasuhloot ori
lai.sen yhloiskunnalli.sen jäijostol-män
omaavien maidon kosken odis-taviit
rauhanoinaison riniiakkaino-lon
politiikkaa inaailma.s.sa.
Etelä-Afrikkaa
eroaa I L O : s ta
Kapkaupunki. — liloläAfrikan
hallitu.s on päJilläiiyl erota Kansain­välisestä
t.vöjäijostöstä ]LO:sla, i l -
moilti työministeri A. E . T i o l l ip
parlamentin alahuoneessa.
Ministeri .sanoi hallituksen jou-tiineon
tekemään tämän päätöksen
Klplä-Afrikkaan kohdistuneilten " v i ­hamielisten
loimonpileidon lisään­tyessä".
ILO:n halliiiloelin kannatti ää-iiestykse.
s.sä 15 helmikuuta Geneves­sä
Etelä-Afrikan kieltämistä osal­listumasta
järjestön "vuosikonfe-lonsseihin.
\
näitä Bomarc-ohjuksia pitää Cana-das.
sa? Yhdysvaltain , lento avaruu.s-hallintoon
lukeutuva kenraalimajuri
Friedman on sitä mieltä,, että ro­muksi
olisi pantava kaikki Bomarc-ohjukset.
jahka kehitetyksi tulee
parempia taistelukoneita, niin eikö
Ottawan velvollisuus olisi sanoa
VVashingtonille, että viekää kiireen
kaupalla ne vekottimet pois Cana­dan
maan kamaralta.
. Jokatapauk.sessa on selvää, että
lähettämällä Bomare-ohjukset takni-
.sin rajan yli Yhdysvaltoihin, päämi­nisteri
Pearsonin hallitus toimisi
juuri niin kuin enemmistö canada-laisista
haluaa ja toivoo.
Suomen työväenliike on useam-ma.
ssa ioiri.ssä aivan samoin k u i n on
asianlaita kaikissa kapitalistisissa
inai.ssa. Li.säksi maan ammatillinen
liiko 011 jakautunut kolmeen ryh­mään,
uilioiluliikc on kahtena osa­na
ja samantapainen jakautuminen
ulottuu kaikille työväenliikkeen a-luillo.
Kun on ollut syitä jakautu
mi.sooii on olemassa myös .syitä jat­kuvaan
keskinäiseen välien selvitte-ly.\'
« ja tapahtuu taistelua paitsi n.
s. porvariston kanssa, myös keske­nään.
Tämän toiminnan tarkoituk­sena
on pyrkiä osoittamaan toisien
ryhmion kannattajina oleville oma
paioinmuus ja voittamaan siellä l i -
säkannatusta. Tapahtuu siten tais­telua
työväenluokan sielusta kulen
.sanotaan.
Kun työväenliikkeen moneen ryh-iniiän
jakautumisen .syynä on erilai­nen
asenne yhloiskunnalli.seen ke-liilyksoon
oli loisin sanoen a a t l c e l l i -
soi .syyt, on eri ryhmissä olemiselle
poiustoonsa. Riippumalla eri käsi-lyslon
lopullisesta oikeelliisuudes
ta jokainen selittäköön omaa käsi­tystään
siitä, miten minkin ryhmän
mielestä yhteiskunnan kehitystä o-lisi
johdettava ja mikä on oikea rat­kaisu
yhteiskunnallisissa perusky.sy-myksi.
s.sä. Työväenliikkeestä pu-huttaes.
sa nämä seikat koskevat suu­relta
osalta .sosialistisen yhteiskun­nan
loloullamisla ja joiltakin osin
myös sen toteuttamisen tapaa. Kes­kustelu
näistä aatteellisista asioista
jatkuu aina siihen asti kunnes saa­vutetaan
kehityksen se vaihe, jol­loin
sosialismin toteutuminen tulee
välttämättömänä eteen.
Työväenliikkeellä on kuitenkin
loinenkin tehtävä ja se on toimin­ta
kapitalismin aikana työväestön
ja nykyisin muidenkin kansalais­ryhmien
jokapäiväisten etujen hy­väksi.
Tämä koskee valtiollisella
ja kunnallisella tasolla tapahtuvaa
yhteiskunnallista toimintaa, työtä
ammattiyhdistysliikkeen avulla työn
tekijäin a.seman paranlamLseksi, o-sallistumisla
urheilupoliitiikkaan
ja toimintaan sekä yleensä osanot­toa
kaikkeen siihen, mitä yhteiskun­nassa
jatkuvasti tapahtuu. Tämä
tehtävä on erittäin jäheinen jokai­selle
kansalaiselle ja siinä ilmene­vät
tarpeet tunnetaan yhteisinä sii­tä
riippumalta, mikä on kunkin kan­salaisen
maailmankatsomus. Eroa­vaisuutta
tavoitteissa j a pyrkimyk­sissä
kyllä ilmenee, mutta vain e r i
luokkien kesken. Suuren rahan o-mistajal,
monopoliyhtiöitä, hallitse­vat
kapitalistit suhtautuvat yhteis­kunnan
asioihin lähinnä omalta yk­sityiseltä
kannaltaan ja heidän toi-inintan.
sa kiihoke on voiton tavoit­telu..
Tätä vastas.sa ovat hyvin laa-iojen
kansalaisryhmien edut, silla
muiden knn.salaisryhmien pyrkimys
on rakentaa maata jokaisen yksilön
hyvinvointi tavoitteena ja se on
luonnollisesti ristiriidassa kapitalis­tien
tahdon ja toivon kanssa.
Tätä taustaa:vastaan tuntuisi yh-teisloiminta~~
niiden kesken, jotka
ovat samalla puolen taistelurinta­maa,
iLsestään selvällä asialta. Käy­tännössä
niin ei kuitenkaan ole. E-della
osoitetut aatteelliset eroavai-suudct
työväenliikkeen piirissä vai­kuttavat
myös jokapäiväisessä elä­mässä
lähinnä silon, että pelätään
yhteistoimintaa niiden kanssa, joi­den
tiedetään kilpailevan samojen
kansalaisryhmien kannatuksesta.
Yhteistoimintaa syntyy erittäin sel­vissä
tapauksissa, joissa kieltäyty­minen
siitä ei ole millään puolus­tettavissa,
mutta silloinkin seuraa
yhteistä esiintymistä aina kiivas se-lit.
yslulva siitä, mikä ryhmä tai puo­lue
oli sen taikka tämän aloitteen
tekijänä ja kenen ansioksi asian on­nistuminen
olisi laskettava. Siinä
unohtuu kokonaan se seikka, että
ylisinään ei mikään ryhmä olisi voi­nut
saada aikaan myönteistä ratkai­sua.-
Vähempiarvoisissa asioissa ol­laan
sitten jo valmiit kieltäytymään
yhteistoiminnasta silläkin uhalla.
että näin uhrataan kansalaisille tär­keän
asian onnistuminen. Se näyt­tää
usein, s i l l o in olevan^yfi^empi-arvolnen
seikka kuin> pisteiden ke­ruu
-oman:«puolueen pussiin taikka
sen estäminen, että pisteet menevät
vastapuolen Jiyväksi. ,
SiltÄt.tvaralta^ että joHu/tuntisi
loukkaantuvans» edeUä< sanotun joh­dosta,
todettakoon ettei sellainen
menettely ole suinkaan harvinaista
Suomessa. Äskettäin ilmestyneessä
Sosialistisessa Aikakauslehdessä so­sialidemokraattien
varapuheenjoh­taja
puhuu-aivan avoimesti siitä,
miten tärkeää on saada kansan kii­tos
omalle puolueelle j a että puolue
väen täytyy varustautua sen hyväk­si,
että 'me loppujen lopuksi kor­jaamme
tämän sadon". Siinä ei py­ritäkään
väittämään, että puo­lueen
työ kohdistuisi Suomen
kansan hyväksi, vaan lähdetään a-voimesti
puoluets^ktillisen edun ta­voittelusta
päämääränä oman puo­lueen
menestys ja valta.
Nykyisin keskustellaan paljon so­sialidemokraattisten
puolueiden y h ­tymisestä
ja saattaisi olettaa^ eitä
puolucsovinnon syntyminen sillä ta­holla
parantansl edellytyksiä koko
työväenliikkeen yhdistymiselle kun
.sosialidemokraateilta poistuu var­maan
tuskalliselta tuntunut kaksi­jakoisuus.
.Yhtci.sloiminnan lisään­tyminen
ei kuitenkaan näytä sitten­kään
iiseslään selvällä. Sosialide­mokraattien
johtajat puhuvat jul­kisuudessa
suoranaisesta välttämät­tömyydestä
päästä yhteistoimintaan
porvariston kanssa ja samalla tor­jutaan
yhteistoiminta vasemmiston
kan.ssa. Helsingin Sanomat taas
kirjoitti 6. 2. pääartikkelissaan, että
sosialidemokraattien sovintoneuvot­telujen
; tulos merkitsee . < erjLttäin
paljon kommunismiPf,, vastaisessa
taistelussa., ja lehti sanooi toivovan­sa
.myönteistä ratkaisu^, neuvotte^
l u i l l e . Summaksi tuntuu tulevan
se, että sosialidemokraattien yhdis­tyminen:
nähdään paitsi heidän o-massa
piirissään, myös porvariston
taholla mahdollisuutena päästä jon­kinlaiseen
uuteen vaiheeseen Suo­men
poliittisessa elämässä. Kun se
on myös porvariston toivo, se uusi
vaihe ci voine olla työväestön ase­man
ja elämän-parantaminen. Toi­nen
vaihtoehto on sitten porvaris­ton
ja nykyisin erittäin oikealla o-levan
porvariston politiikan voimis-lumincn
ja .se olisi erittäin valitet­tavaa
moneltakin eri kannalta kiit:
.soituna.
Kun kuka tahansa pohtii perim­mäisiä
syitä sosialidemokraattien
haluttomuuteen olla yhteistoimin»
nassa koko vasemmiston kanssa,
joutuu puntaroimaan muun ohella
myös sitä, missä .määrin porvaristo
on voinut vaikuttaai''yleensä työvä­enliikkeen
sisäiseen kehityk.seen.
Juuret «lamankin.-asiani o.salta ovat
syvällä. Kansalaissodan jälkeen .saa
vain o.sa työväenliikkeestä toimin-lamahdollisuddetMJa'
>'sen hintana
niissä oloissa oiiiponvariston kan­nalta
riillävän,'{.maltillisen politii
kan harjoittiimineni i Selloinen ti­lanne
on saatlnnut'i syöpyä veriin
critlälnvahva.sli..v:»ri{inkin johtajil­le,
jotka ovnti nähneet oman ase­mansa
kestävyyden riippuvan siitä,
eitä va.semmi<}lon. pää.sy vallitsevak­si
työväenliikkeessä estetään. Porva-
Eräs 25-vuotismuHo:
HATSIJOUKKOJEN
MARSSI PRAHAAN I
Kak^yj jni j^ntävi i^i . .vuotta <; si^ isesti pttara
ten maaliskuun 15 päivänä 1939
pyyhittiin JTshekkoslovakia pois
Euroopan kartalta j a jo illan
sinussamarssivat nataijoiilpijBt
jrkVlia^cn kaupungi^\V^]|^lä(^ii^;
ijy|i}?piip,linnaan. Tshe||q^^io^vpl(ian.
l i i t S i ^ t ^ osasta muo^99J|f;tl^ ka-j^
flliscftppapin Josef i!fjff^>^om-jinB„.
satelliittivaltip,:,^Ioy«|tia ja
itjijA?^ osa . . . l i i^p^. j Biiömin-
Määrtn protektoraattlna natsi-
Saksaan. Tshekkoslovakian kohta­lo
näytti lopullisesti sinetöidyltä.
Tshekkoslovakian hävittäminen,
jonka Hitler oli ottanut tavoitteek­seen
jo vucTnna-1937, pantiin itse
asiassa alulle ja edellisen vuoden
syyskuu.ssa, jolloin länsivallaU. ns.
Munchcnin sopimuksella luovutti­vat
nuoren tasavallan luoteiskolkan
ns. sudeettialueet natsi-Saksalle
Tshekkoslovakiaa itseään kuulemat­ta.
Muchcniä seurasi maaliskuu,
jonka aikana Tshekkoslovakia hävi­tettiin
ja uusi syyskuu, joka varsi­naisesti
aloitti toisen, maailmanso­dan
j a kauhujen kauden jonka ai­kana
käytännöllisesti koko Euroop­pa
kuului Suur-Saksan vaikutuspii­r
i i n .
Ne, jotka olivat vaatineet länttä
pysymään Tshekkoslovakialle anne
luissa turvallisuu.slakuissa j a py­säyttämään
natsismin vyöryn, jou­tuivat
maaliskuussa 1939 uuden hä:
peän todistajiksi: Fiihrer .suostui
AMERIKAN lO/TÄMINEN
tm Viikinkten
moTko
Kolumbuteen,
r-* motko.
aijnoUisesti ottamaan., Tshekkqslo^
väkiän Saksan sucuelukseeh "turva- *
takseen sen kansalliselle elämälMT
sellaisen kehityksen, joka vastasi"
kansan; ;eri|(oisljuoiinetta*y N
suhtautuj(|unen tshekJ|);eJ^^^^^ •'
kuun vallanoton r|ä](keen;i^oli koko; ^ ^
naan toistq{\l8hei(kieJD:''erikoisluon^ **»
jnetta" ryhjdyttijpjii^alöaiaisen p e » , , " ^'
:.|usleellisestr;.häV{ittäflnXä^^ Osa k a l T ' ^"
f^^a^ta oli sa.ks^^istettava ja lopu^ n
tu''0«ava. ;
Natsien miehitysaika, joka-kesti-toisen
maailmansodan loppuun vuQr.-:iji)->
teen 1945 saakkaj merkitsi Tshek-.,::;.!
kosiovakiallei 360,000 ihmishengen
menetystä heistä vain 12,0000 kaa-, ....
tui taisteluissa^, loput olivat k e s k i - "MV
lyslcirien j a natsismille ominaisten .u^m
joukkokoslojen uhreja. Miehityksen
aikana tuhottiin osittain t a i . k o k o > ' 'M
naan 78 kylää ja 20,000 t a l o n p o i k a a ' ' '
karkoitettiin mailtaan — tilalle t u l i " )>'>*'
•herrakansan edustajia. Saksan pak-.
kotyöhön kuljetettiin puoli miljöö^
naa tshekkiä j a slovakkia. Ylintä ^••»r
opetusta rajoitettiin, viimeiset k o i - • '•
me vuotta olivat tshekkiläiset' kop--v'-' -»
keakoulut suljettuina. Miehityksen -..
taloudelliset vahingot arvioitiin 429^^'"^"
miljardin tshekin kruunun suurui­siksi.
• •
Tuiscu in^ltnumsodan loppu oll'^
kuitenkin; tohrcnlaiucn kuin Hil­ler
oli. kaavaillet. Tshekkoslovs^^
kia syntyi uudelleen Eurooppaaji^n
joka oli toisenlainen kuin H i t ^
Icrin kaavailema "uusi Euroopo^
pa'.. Mutta eräs mcnuei8yydei4s»
haamu on sitä. uhkaamassa: Läif<^^
sj-Saksan militarismi, joka ei oie'^
luopunut aluevaatimuksista, jois;,*^
1^ osa kohdistuu myös Tshekkos-'
lovakiaan.
AFRIKKA.-:.
~ r V " Wi»Bl
KOLUMBUS ON 500 VUODEN EREHDYS.
Nyt on varmaa, ettei Kolumbusta voidakaan pitää Amerikan löy­täjänä.
Norjalainen napascutututkija ja kirjailija tri Ingsted on
keksinyt viikinkien jo 500 vuotta ennen Kolumbusta rakentaman
asutuksen jäännökset. Asutuksen löysi L'Anse-nimiseltä paikalta
National Geographic Society'n rahoittama tutkimusretkikunta. Tä­män
asutuksen rakentajan oletetaan olleen legendaarisen Leif
Eriksonin, joka islannista purjehti Grönlannin kautta Amerik­kaan.
Löydetty asuinpaikka oli ainoastaan 10 cm:n syyvyydessä
maanpinnan alla ja siihen kuului 9 taloa ja sepänpaja. Noin vuo­den
1000 paikkeilla on siellä asunut ihmisiä. Asiantuntijat pitävät
löytöä lopullisena todistuksena siitä, että eurooppalaisia jo tuolloin
on asunut Amerikassa. Tri Bird Amerikan kanaallishistorialliscsta
museosta ja tri Collins Smithsonian-laitoksesta ovat todenneet asu­musten
olleen rakennetut aivan viikinkien käyttämän rakennusta­van
mukaisesti. Pidetään mahdottomuutena, että eskimot tai inti-aanit
olisivat voineet rakentaa ko, asumukset. • ,..
riston O.SUUS on silloin välillinen,
mutia muuttuu välittömäksi heti
kun he antavat kannatuksensa ja
tukensa joillekin taikka jollekin
lyöväenliikkeen osalle.
Nykyisin ci voida kieltää, ettei
porvaristo olisi avoimesti sosialide­mokraattien
puolella. Kokoomuk-
.sen puheenjohtaja lausui helmikuun
lopulla pitämässään tilannekat- . . . . . . . _
.«aukse-ssa puolueensa olevan vai- VUO&ipaiVajUhla
niiin hallitusyhteistyöhön sosialide
mokraaltien kanssa. SKDL sen si­jaan
ei kokoomuksen käsityksen
mukaan voi missään muodossa olla
mukana hallituksessa. Näin selvä
kannanotto ei voi merkitä muuta
kuin että kokoomus katsoo sosiali­demokratian
olevan valmiin noudat­tamaan
lähipitäen samanlaista poli­tiikkaa
kuin mitä se itsekin halu­aa
ajaa.
Me täällä SKDLn taholla läh­demme
kuitenkin siitä perusaja­tuksesta,
että mlkiiiin työvSenlii-kettä
edustava puolue tai-poliitti­nen
ryhmä ei voi rakentaa työ­tään
kapitalismin säilyttämisen
perusteiden varaan ja että näille
puolueille annettu kannatus on
lähinnä yhteiskunnalliselle uudis­tusliikkeelle
annettua kannatus­ta.
Siksi me olemme varmat sii­tä,
että yhteisymmärrys voidaan
saavuttaa siitä huolimatta, että
suhtaudutaan työväenliikkeen aat­teellisiin
perusteihin jossain mää­rin
eri tavoin. Yhteistoiminta . ei
voi myöskään pysyvästi rakentua
taktillisiin näkökohtiin, jolloin
päähuomio olisi kiintynyt toisen
osapuolen kannattajien voittami­seen
. Kannatusta voidaan saada
lisää paljon työväenliikettä vielä
vierastavilta kun toiminnan tu­lokset
alkavat yhteistuumin työ­tä
tehtäessä parantua.
WUinö Aaltosen
Neuvostoliitossa
«a*
'm
Moskova. —^Moskovan Ystävyys-,
talossa oli -järjestetty p e r j a n t a i i^
kuvanveistäjä 'Wäinö Aaltosen 70»^
vuotispäivän; juhla. Tilaisuuden ar
vasi Neuvostoliiton taideakatemiaji^
kirjeenvaihtajajäsen Natalia Sok»»s
lova, joka totesi Wäinö Aaltos^jp!'
olevan suuri taiteilijana j a suuri
ihmisenä, joka on omistanut luomis-V
työnsä rauhan asialle. Puhuja sa­noi,
että voimakkaimmin on häneen;
vaikuttanut Wäinö Aaltosen typ
'Rauha".
Tilaisuudessa puhuivat myös tai-'
dehistorioitsija Miroslava Bezrukö-'
va ja Suomen Moskovan suurlähe­tystön
neuvos B-0. A l h o l m : :
Juhlatilaisuuden osanottajat lä-'
hcttivät Wäinö Aaltoselle onnittelu-sähkeen.
Tappavaa influenssaa'
B e l g r a d .— kuusitoista ihmistä '
— useimmat heistä y l i 60-vuotiaita•> n
— on kuollut eräällä Serbian alu:. . . .
cella Jugoslavia.ssa vallitsevan i n -
fluenssaepidemian johdosta, kertoi.;,.-...
uutistoimisto Tanjug. .
Kroatian pääkaupungissa Zagre- : ">
bissa on todettu 40,000 influenssa-'
tapausta, ja muutamin paikoin tode^'^"'"-'
taan päivittäin puolisentuhatta uuC- •
ta tapausta. '' ' ' '
Häistä ja j^uohärelstji
Kun tavalliset kuolevaiset rakas­tuvat
silmittömästi, että ; päättävät
purjehtia avioliiton rauhan sala­maan,
niin siinäkin on yhtä ja tois­ta
tavallisesta rutiinisia poikkeava
— eikä suinkaan suolta, sillä suu­relle
enemmistölle meistä se on
ainoa sellainen teko.
Mutta joidenkin "silmäntekevien"
kohdalta on tämä umpisolmun veto
kiperä ja kapcra kuin pukin sar-
'vi.' • •
Eipä silti, kyllä niillä tavallisilla­kin
virtasilla on aina silloin tällöin
ainakin joitakin "jälkiajatuksia"
joita ei ole tullut huomioiduksi hää-kuumeesaa
ollessa. Esimerkiksi
allekirjbittanut tapasi jokin aika
sitten erään arvossapidetyn "oloneur
voksen", joka elelee ruhtinaallisesti
sillä $75:00 kuukausieläkkeellä Ja
pahoittelee nyt vain sitä kun tuli
naiduksi yli 5 vuotta nuoremman
tytönhempukan, jolta " e i saa vie­läkään
vanhuudcneläkettä", kuten
hän veitikkamaisesti hymyillen se­litti.
No niin, huomasimme alkuviikon
"papereista", että Elizabeth Tay­lor
ja Richard Burton ovat vihdoin,
kin saaneet toisensa. Heidän ker­rotaan
solmineen kristillisen avio­liiton
Montrealissa, missä ei kuu­lemma
tarvita sen paremmin "opet­telijoin"
kuin muitakaan lupakir­joja,
tällaisten seremonioiden yh­teydessä.
Vaikka autonajo on "pikkuseik­ka"
avioliittoon verrattuna, me otak-sumino.
että (iuebocis.sa on vasta-alkavien
auloiiajurion oteltava en­sin
"aloillelevan" e l i "opollelevan"
ajolupa ja vasta sitten, jahka ovat
ensin oppineet autonajoon liittyvät
niksit ja konstit, annetaan oikein
viralliset ajoluvat.
Täällä Ontariossa vaaditaan avio
liittojen tiimoilta nuorilta pareilla
erikoista avioliittolupaa, joka on
haettava muistaaksemme kolmisen
päivää ennen vihkimistä.
Kun Quebecissa ei tällaisia " l u -
pakirjaa"_tarvita. niin papin eleen
saa marssia aivan "valmistumatto­mana"
j a - paljain kourin, kunhan
saavat papin vakmittunceksi. ettei
ole milään-eslcitä avioliiton tiellä:
Kaiken tämän perusteella on hel­posti'
käsitettävissä miksi Liz ja
Riku lensivät Montrealiin sen ikui/
scsti kestävän umpisolmun vetä­mään.
Toisaalta on myös kerrottu, et­tei
ole mitään varmuutta siitä, alle­kirjoittiko
nuoripari ennen papil­lista
vihkimisiä virallisen "avioliit­tosopimuksen"
sitä varalta, jos se
solmu ei pidäkään aivan " i k u i s e s ­t
i " .
Aataminaikaisten quebecilaisla-kien
mukaan aviovaimolla ei ole
mitään oikeutta perheen omaisuu­den
käyttöön nähden; vaimolla ei
ole oikeutta omistaa kiinteimistöä
eikä tehdä mitään kiinteimistökaup-poja
ilman miehensä lupaa. Völr
dakseen kaiken varalta pitää "omat
oniistu.soikeutcnsä" naisen täytyy.
huolehtia siitä, että asiasta tehdään
onnen vihkimistä virallinen sopimus
oli kontrahti;
' Ja'^nikä sitä tietää, mitä mat­kan
varrella itse kullekin tapahtuu,
sillä kumoamaton tosiasiahan on.
että joka kerta kun esim.: syntyy
ihmiselämä, syntyy myös uusi kuo­lema.
Tätä ei pidä mitenkään ottaa
epäilyksi siitä, etteikö tämän Mont­realissa
nyt solmittu liitto olisi se
"ikuinen".
Vallan huomaamatta taisi mennä
meidän lehdessämme toinenkin
avioliitto-jupakka, josta myös ker­rottiin
pitkälti ja leveälti.
^-.Tarkoitamme Hollannin kuninga­tar
Julianan 24-vuotiasta tyttöä,
prinsessa Irenea, joka aiheutti muu­tama
viikko sitten oikean myrskyn
vesilasissa kun hän tiedoitti kään­tyneensä
katoliseen uskoon ja ai­kovansa
purjehtia avioliittoon
bourbonicn sukua^lcvan Espanjan
entisen kuninkaan pojanpojan,
prinssi Carlosin kanssa.
Näyttää sitä; että hollantilaiset
muistavat vielä liian elävästi sen
miten Espanjan Philip II toi neli^
sensataa vuotta sitten katolista us­koa
Hollantiin ja sitä seuranneet
terrorikaudet.
Tai olisikohan niin, että hollan­tilaisia
kauhistutti ajatus, että hei­dän
hallilushuoneensa prinsessa
avioituu kenraali Francon kanssa
veljeilevän prinssi Carlosin kans­sa.,-
.
Olkoon näiden asiain kanssa niin
tai näin, mutta tosiasia on, että k un
prinsessa Irene ilmoitti luopuvansa
Hollannin kruunun perintöoikeuk­sista,
niin Hollannin poliittinen
"rakkausmyrsky" lauhtui ja seestyi
ainakin päällisin puolin.
..•,»•••,••.. .*'
Jaoksonnisla. Miss., mis.sä "^iJide-tään
ainoastaan valkoihoisia ihmir> : » i>
sinä, kerrottiin lauantaina eräässä '
A P : n uulisticdossa, että siellä on !V)n.'
hyväksytty neekereitä vastaan koh-....
distcttu laki, minkä mukaan tulee
rikoslain alaiseksi rikokseksi se,.,...:
jos syntyy lapsia avioliiton ulkopuor---*
l e l l a ! Toisaalta voidaan raiskausta.-,;,,
pauksessa anta vain ja ainoastaan, ? '
Joko kuolemantuomio t a i elinkauU-<x.< »
ncn vapauden menetys. Mainitun •
uutistiedon. mukaan:
"Molemmilla näillä lakisäädöksil-iä
on rotutavoite. (Lakiehdotukses-' •;
ta)' käydyn keskustelun perusteellaiu/i.
tehtiin täysin tiettäväksi lainlaat^
jäin halu määritellä ankarat laitv->,...
jotta voitaisiin estää neekerien,
hyökkäykset valkoihoisia naisia v a s - - —
taan, ja että toisaalta määritelläoA^ * i
vankilatuomiot avioliitton ulkopdO-' ^
lella syntyvistä lapsista, jotta vöi-V . ,
laisiin vähentää tällaisten neekeri- J
lapsien lukumäärä ja heidän jou- a
lumisensa avustusviranomaisten,,.,' g
huostaan. ' ... . •
Viimeksimainitun lakitekcleAUirw-.«
laatija, e d u s t a j a a . B. Meek sanoi
neekerien keskuudessa syntyneen
viime vuonna avioliiton ulkopuolel­la
8,200 lasta j a valkoihoisten 444
lasta. .>••»
Hänen ehdotuksensa mukaan tH-*
hän lakitekeleeseen tehtiin kuiten­kin
sellainen muutos, että ensimmäi­nen
" v a h i n k o " — avioliiton ulko-puolella
tullut synnytystapaus — - [ i
jää rikoslain ulkopuolelle. Vasta
toisesta sellaisesta joutuu vanki-^.;
laan, ellei k.o; henkilö suostu "va­paaehtoisesti"
sterilisoitavaksi.
a
I
I
t
f
»
t
•a
«
a
f
»
a
a
I
«
»•
a
,a
• . . ••»
Minkä johdosta lienee syytä kyr*v •
syä, voiko enää tämän "vapaaeh» i i »
loisempaa"kuohimista ollakaan? •
Känsäkoura; ' V