Vapaus, May 15, 1952

              - 1 -
Sivu 2 Torstaina, toukokuun 15 p. -r-. Thursday, May 15; 1952
i^MMSnPUt ZndepsxidentLabor
<a vbaaitSh' canadtena. Es-
^uia&ed Mov. e, mi. Amonzea
69 secoiul dsfis mail tbo post
Otnco Dsipaxtsasat, Ottawa. Pub-
BiSbeO «btled «eciltty;.' TaadayB,
Vtmibi3a8Cmwm Ltd; a i 1OO-102
SIm et Wi* BudbQi7*Ont., Canada.
Telephone»: soalness Offlee
Editorial Office 4<4285. Manager
E. suiceL Bditor W. EUund. Mailin{r
addies» B C T ^ / sudbmy, ctntario.
Advertteing tates vpon appUcatlon.
Itanalatlon Iree of dunge^ -
TILAUSHXNNAT:
Canadaaaa; } vk. IM 6 kk. 3.15
2kk.ai(3
Tbdysvanolsui: 1 vk. 8JOO 8 kk. 420
suomessa: 1 vk. 8J50 6 kk. 4.19
T ^ I P kenraali Dodd
•BjTilcaatikenraali dFrancis T. Doddin pidätys Koje saaren suurella
vankildnlla, missä on noin SOj^OOO korealaista ja kiinalaista sotavan-
;: k i a , 00 monessa suhteessa erittäin mielenkiintoinen j a tärkeä tapaus.
Ä^Että se sattui kovasti yhdysvaltalaisiin sotakiihkoilijoibin, se näkyy
y parhaiten siitä sanomalehtiulvonnasta mikä on ollut käynnissä vielä
i n M n i ^ tapahtuman jälkeenkin.
£i ole ihmiskunnan historiassa yleistä se, että korkea-arvoinen
sotapäällikkö joutuu omien sotavankiensa vangiksi. Tämä sellaise­naan
antoi sensatiohaluisille lehdille paljon vettä myllyyn/
rVangit saivat tahtonsa lävitse ja "vartijansa" suostumaan tärkeim­piin
vaatjintiksiinsa, niin se oli jotakin se.
^^^^^K^^ 1^ myös on, että vankien voitto suututtaa hirveästi
; niin yhdysvaltalaisia sotakiihkoilijoita kuin heidän canadalaisia apu-reltaankin^
Ajatella nyt^ että ''itse'^ amerikkalaisten kenraalien, t^^
' - t y y perääntyä omien sotavankiensa edessä! "Sitähän nauraa jo nau-
^«rismiiatt aidatkin Mutta t^mä amerikkalaisten
' 'l:ei)raa|ien perääntyminen on koruton tunnustus siitä, että syy oH ja
:^ Ony^eis^ itses^än -^^^^^ oikeus ja inhimillisyyskä-
: sitteet olivat sotavankien puolella. ' E i ole nimittäin vähääkään epäi»
.^ystä, että yhdysvaltalaiset kenraalit eivät olisi välittäneet mitään
5iit3> mitä tapahtui kenraaH>DoddilIe vankilan seinien sisäpuolet
ies Jip olisivat uskoneet oman asiansa oikeuteen. tPiiritj jotka 30-luvun
i nalkävu^ ampuivat omia sotaveteraanejaan, jotka
r i t i v ä t leipM eivät suuria perusta edes yhdestä kenraalista.
Miehet-jotka ovat napal-pommeilla kärventäneet tuhansia naisia ja
lapsia pystyvät minkälaisiin julmuuksiin tahansa. Jos yhdysvaltalaiset
i tttiraaliv
i järjestetyn rankaisutoimenpiteen^ niin he olisivat varmaan turvautu-ne$(
mitä kovakouraisempiin toimenpiteisiin. Mutta tieto siitä, että
• iQ^iai^n^ yleinen mielipide on sotavankien asian puolella sai nämä
; :>§ot^t k o r a a l i t horjumaan ja suostumaan sotavankien päävaatimuk-
^?5iin,=V8ikkaJäle3täpäin kenraali Mark Clark (Ri
: (valapaton tavoin antanut ymmärtää, ettei sotavangeille annettuja
'lupauksia ehkä toteutetakaan!
•:-yJ-'\ (Niin mielenkiintoinen kuin asian ylläkuvattu puoli onkin, vielä
t^ljcaunpää on se mitä nämä sotavangit vaativat ja mihin yhdysval-
Ttl^aiset kenraalit suostuivat. Yhdysvaltalaiset kenraalit lupasivat teh-
; . «S k ^ ja verenvuodatuksen lopettamiseksi
r !Kofe>saaren vankileirillä; korealaisille ja kiinalabille sotavangeille
' fuvattiiii/ oikeus järjestää komissioninpuhemiehek-
''4c«B. Täjnän lisäksi — ja tämä on tärkeintä — vangit vaativat ja
yhdysvjaljal^iset kenraalit suostuivat siihen, että vankien keskuudessa
lopetetaan "pakollinen^' ja ^'muodollinenkin'' seulominen siitä; • ketkli
heistä kaluayat f lähteä välirauhan allekirjoittamisen jälkeen kotiin
j a ketkä «ivat sitä halua.
- 5 .Koreassa on — samalla kun sotilaita )a siviili-ihmisiä kuolee hyö-
"dyt^niässä sodankäynnissä ~ yhdysvaltalaisten välirauhaneuvotteU"
jäin toimesta pitkitetty viitisen kuukautta välirauhan allekirjoitta-i
' 4 ^ t a sen verukkeen perusteella kun amerikkalaiset haluavatVinhi-
' inillisistäV syistä, että vain "vapaaehtoisesti" kotiin haluavat sota­vangit
palautetaan. N y t tuli Kojen saarella tämä kenraali Doddin
tapaus ja siitä paljastui koko maailmalle, et-tä sotavangit eivät halua
oUa missään tekemisissä koko ^'seulomisen'' kanssa, jonka tarkbitu^^^
. ; sena on, vastoin Genevan sopimusta painostaa ja pakoittaa sotavan­keja
jäämään amerikkalaisten palvelijikseen.
Canadan hallituksen toimesta kiinnitettiin tuonnottain hyvin vaa-timaltomasti
Yhdysvaltain hallituksen huomio siihen tosiasiaan, että
iotavaokien palauttamisesta kieltäytyminen tarkoittaa kansainvälis-
,,ten sopimusten (Genevan) ja lakien rikkomista. NyV on paljastunut
Tiöko maailman nähtäväksi, etta sotavankien "vapaaehtoisen" palauti
tamisvaatfanuksen takana onkin vain vehkeilyhalu sodan pitkittä­miseksi.
Tapaus kenraali Dodd veti viimeisenkin harson Pentagonin
,>miesten"inhimillisyysverhon" päältä ja nähtäväksi tuli likainen veh­keily
sodan pitkittämiseksi.
Venäjän eri kirkot rauhasta
Kukapa ei olisi kuullut puheita kirkkojen sorretusta ja alaspaine-tusta
asemasta kaikissa kansandemokratiamaissa ja erikoisesti X e u -
vostdiitossa? Harva se päivä, ettei meille valiteta sen tai tämän kir­kon
onnetonta kohtaloa ja selitetä, että sikäläiset uskovaiset eivät
toivo mitään muuta niin hartaasti kuin sitä, että me lännen "usko­vaiset"
lähtisivät heitä "vapauttamaan", vaikkapa henkensäkin hin­nalla.
Kaiken tämän jälkeen on mielenkiintoista kuulla, että Neuvosto­liiton
kaikki kirkot, oikeaoppisista kreikkalaiskatolilaisista kirkoista^
Itämerenmaiden lutherilaisiin kirkkoihin ja aina buddhalaisiin asti^
ovat sitä mieltä, että kaikkien maiden uskovaisten tulisi aktiivisesti
toimia, rauhan säilyttämiseksi idän ja lännen, sosialismin ja kapitalis­min
yäiyiä. Jotta meitä ei syytettäisi "puolueellisuudesta", me lai­naamme
ilman sarvia ja sorkkia A P : n kirjeenvaihtajan Thomas P.
WWtneynZagorskista,Nemrostoliitosta toukokuun 12 pnä lähettämän
uutistiedon, missä kerrotaan: \j
Koko Venäjän 27. kirkon nelipäiväinen konferenssi päättyi tä­nään
siihen, että.hyväksyttiin päätöslauselma, jossa kehoitetaan maa­ilman
kaikkia uskovaisia taistelemaan rauhan puolesta.
. Venäjän oikeaoppisen ja roomalaiskatolisen kirkon papit, mos-lemien
mujlahit, juutalaisten rabbit, protestanttiset pastorit ja vielä
buddhalainen laama manasivat ''Amerikan imperialisteja" ja *'bak-teerisodan
järjestäjiä" puheiden aikana.
* Pääministeri Stalinillt lähetetty kirje, jonka konferenssi hy-väk-
Syi, kiitti häntä koko'raaailmanrauhan esitaistelijaksi.
Turbaanipäähihleitä pitävien mullahien ja sheikkicn seurustelu
mustakaapuisten ja valkopartaisten pappien kanssa sekä muut värik­käät
kirkonmiehet antoivat Xeiivostoliiton uskonnonasioista enemmän
tietoja mitä on vuosikausiin saatu ja se kuvasi eri kirkko järjestöjen
jälelläolevaa j a ilmeistä dinvoimaisuutta.
(Esimerkiksi vissit protestanttiset lahkot, jotka ovat monen huo-inioitsijan
mielestä lakanneet asiallisesti olemasta, oli siellä edustet­tuina,
ja ovat ilmeisesti voimakkaita Itämerenmaissa ja joissakin
muissa Venäjän osissa . . .
(Useita juutalaisia seurakuntia toimii vielä useissa kaupungeissa;
|(ponuilaiskatolinen ja lutherilainen kirkko ovat aktiivisena voimana
i&ttuassa j a (Latviassa ja ylläpitävät seminaareja, joissa kasvatetaan
kristaiisen työn tekijöitä . . .
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Emel Jobnson, Quimet, OnC täyt>
tä& lauantaina toukok. ^ pnä 70
vuotta.
•SHbu Hfijrynen, Port TVllJJaiD,
Ont. täyttää tie. 19 pnä. 65 vuotta.
Ynd}1iime onnitteluihin!
cdMMMt.': fcir>iiitui4iar mieUplteia. : Kiijecl
pfliffli njoiius, joi Bitbdoltitia, 200 * < • « • . T U i s
•MtMoa lifaMelirJi kirjaiti «i palMMU.'
"KESXILLAN VALSSI"
, Olimme tilaisuudessa näkemään
täällä Port Arthurin Pikku-haalilla
«ImlesitykBcn-Kesäillan valssi". Voin
omasta puolestani sanoa, että se oli
parhain Suomi-elokuva mitä olen
nähnyt v.elä, esitettävän. Sanon
parhain siksi, että siinä, kuvastuu r . n .
nan kahden maailman katsantokanta.
Siinä kuvataan köyhän taiteilijan e-teenpätn
pyrkiminen, sekä kovat koh­talot,
kär^siminen J a suru. Mutta en­nenkaikkea
siinä kuvastuu rakkaus,
sen kestävyys. »Vaikka rikkaan per­heen
tytär Joutuukhi kamppailemaan
rakkautensa tähden todellisen köy­hyyden
käsissä, n i i n : rakkaus mie­heensä,
taiteilijaan^ on n i in suurii et­tä
hän ei hetkeksikään väisty puoli­sonsa
rinnalta vaikka, onkin raskaasti
kamppailtava elämänsä ylläpitämi­seksi.
Hän. Alina, ei halua kääntyä
rikkaiden vanhempiensa puoleen a-vunpyynnöiUä,
koska vanhempansa
eivät sallineet Alinan mennä naimi­s
i in köyhän viulutaiteilijan kanssa Ja
n i in hän karkasi.
Jlänen elämänsä Ijaurln kanssa olisi
ollut onnelimen joskaan el ylellinen,
kun rakkaus ylhdlsti heidät, mutta
sitten tapahtuikin, että Lauri sairas­tui
vakavasti Ja menetti näkönsä ja
n i in heidän oU pakko tulla toimeen
vieläkin puutteellisemmin. Sitten t a .
pahtul kuitenkin se, että Alinan v a n .
hemmat saivat kuulla heidän .kovasta
kohtalostaan ja heidän sydämensä
heltyi. Joten näytelmässä oli kaunis
loppu: Lauri sai leikkauksen avulla
näkönsä takaisin j a hänestä tuli v i u ­lutaiteilija
ja hän sai kunnian Johtaa
Syksyn ylimeleen konsertin minkä or­kesteri
antoi Ja se oli "Kesäillan
valssi". Se oli kaunis esitys. Jossa
monlkymmenlnen orkesteri yhdessä
kuoron kanssa, esiintyi. "Kesäillan
valssi* 'on kaimis joten kannattaa kat-soar
— tyyne. ' ' -i • ' '
Mitä muut sanovat
"TUHKIMO".
K u n "DBArn eteläamerikkalalnen
diplomaatttaen aigenttl, Filippiinien
raUhoittaija, Japanin prokonsuli, K o -
reaa aseleponeuvottelujen vltkuttaja
Ja baikteerlsodan ylipäällikkö» ken-raali
Rldgway huhtikuun lopulla n i ­mitettiin
kenraali iEIsenhowerln seu­raajaksi,
Atlantin anneij an ylipäal-llkdksl
Euroopassa, Julkaisi Labor-äanenkannattaja
Daily Heraldin
kuuluisa Low pilakuvan, jossa "Iken"
kenkiä koetellaan hänen amerikka­laisen
seuraajansa jalkoihin, kun
taas lähin vlitanpeiijä, tähanastmen
ylipäällikön sijainen, brittiläinen' so­tamarsalkka
Montgomery kurkistelee
harjolneen J a ämparelneen ovensuus­sa.
Otsikkona oU: " A - l l l t o n tiih-kimo"
. . .
Niinpä niin, nöyryj-ttavaa, mutta
kiertämätöntä: amerikkalaiset ovat
Lämiessä valttia tänään . . .
. . . Palaitaksemme vielä kronik-kaonme
alkuun: sotamaxsalkka Mont-gomerjTi
syrjäyttäminen ei ole ainoa
nöjTyytys, jonka britit ovat saaneet
nlcUä . . . Vibnc syksynä Ja talvena
riideltiin Atlantin laivaston ylipääl­likön
asemasta . . . Nyt on kajimissä
uusi voikanssitalstelu, 'tällä kertaa A -
liiton Välimeren laivaston ylipaällik-k^^
lj^estä . . . Englannin lohdlsto kar-j
im ikuin laivostimut jellona. Daily
Mali kivahtaa, että USA e i tiedä m i ­tään
läiii-ldästä . . . j a että britti­läinen
imperiixnl " c l ole mlkaan
keskiamerikkalainen tasavalta" . . .
J a DaUy Mhror selittää, että USA :n
vaatimus "loukkaa koko Enjlannm
kansaa" j a kysyy, mitä Nelson olisi
sanonut amerikikalaisesta lalvasto-päSllfitöstä
Välimerellä (vastaten,
että ^Nelsonin vastausta el voisi pai­naa")
N&m nyt juhnistellaan, mutta
yleisesti myönnetään., että Englanti
Jälleen joutuu perääntymään — silla
jollelka se ole suorastaan "keski­amerikkalainen
tasavalta", niin on­han
se sentään <Atlantln liiton kuu-llainsn
Jäsen . Hapan; Vapaa
Sana, Helsinki.
51
•r-
Sairasta karjaa on
hävitetty Englannissa
Lontoo. — Maatalousministeriön i l -
moituksen^mUkaan on Britaimiassa
tapettu viime marraskuim 14 päivän
jälkeen 14.982 nautaa, 9,116 lammasta
ja 6,514 sikaa. Jotka oli todettu suu-ja
sorkkataudin saastuttamiksi.
Toobok; 7 pnä tuli kmoneekBl
loa vaotta etmltnäfcim fefefen^ötU'
Jamme Ja fcanJuitieteUJMmme M.
A. Castrenin kuolematta. - .Xyby-eksf
ääneesi» elämäafaän litioU-matta
—-Castren oli ko^essaan
vasta 39 motlas ^ Jiäii' ennätti
tledemlebenä.^ erikoisesti 'snomen-soknlsten
helmojen kletentotldja-na
snorittao. elämäntyön. Joka sno-nalalsen
tieteen alalla on .<;vifnte
vnosisadan merkittävimpiä. .Cast­ren
oli nälqrvä hahmo :|DyS»fcan.
salisen nonsnn vnoslkymmeDlnä
syntyneessä snomalalsnnslilkkeessä
Joka kesldttyl Lanantaisenran Ja
. Ifllopiston ympärille, mntta kan-salisessa
ohjelmassaan hän Jontui
Jyrkästi vastakkaiselle Unjalle
Snellmanin kanssa, JoSa v paljon
sei vänäkölsempänä taistelijana Ja
afciHvisena poUtiikkona Ja valtto-nlehenä
näki suomalalsansllikkeen
linjan oikeampana koin Ueteelli-bän
Julkaisi latinankielisenä tutki­muksensa
''Suomen^ - viron Ja • l a p in
kielten nomlnintaivutusten sukulai­suudesta".
Jota pidetään uudenaikai­sen
- kielentutkimuksemme perustana.
Se: toi Castrenille dosentintoimen y li
opisto8sa'184l,'JoUoin myös hänen K a ^
levaJa-ruotslnnoksensa ii llmestyL > 1
.184a-lavulia< Castren, josta' oU -tul­lut.
Pg^jalalsosakunnan kuraattori,- oli
akateemisen 'maaUman'-Johtavla -hen-kilöltäV
joka yliopisto^petukseen^
l i i t t i kansallisen herätyksen aatteen.
Yhä suurempana-alkoi häaneile sen i n ­noittamana
kangastaa- haave ^lähteä
etsimään- suomensuvun-alkukotia A l ­tailta,
Keski-Aasiasta, luomaan valoa
suomensukuisten kansojen mennei-syyteen,
kielen. Ja tapoihin. Lönnro-tm
toverina.tehty toinen Laplnmatka
1841^-42, joka ulottui Venäjän lappa-laisten
parim, lisäsi tutkijanlnt<^ Ja
saatuaan valtion apurahan tutklmuk.
sia varten Euroopan puoleisten samo-sTvteensä
rajolttuint vanhoillinen jedien keskuudessa Castren jatkoi l a -
Castren.
Matias Alexanterl Castrenin elä­mänvaiheissa
toistuu varsin yleinen
tarina niukasta lapsuudesta Ja. puut­teen
lelmaamasta^oplskeluajasta, ei­vätkä
tieteelle, omistetun elämän
myöhemmätkään vuodet olleet talou­dellisesti
huolettomia. Samankaltai­nen
sitkeys j a lannistumaton tutki-
Janinto, mikä on tuttu Lönnrotin per­soonallisuudesta,
on ominaista myös
Castrenin Jäyhemmälle Ja vakavam­malle
olemukselle, ja- sairauden, ka^
run luonnon Ja alkeellisten olosuh­teitten
kanssa kamppailevan kielen­tutkijan
ja kansatieteilijän vuosikau­sia
kestäneet tutfclmusretket Siperian
tundroilla asetetaan,usein Lönnrotin
runonhakumatkojen rinnalle suoma­laisen
sitkeyden j a hengenpalon suu­rena
vertauskuvana.
. Castren e l kuitenkaan syntynyt tor­passa,
vaan Tervolan pappilassa pas­tori
Christian Castrenin kuudentena
lapsena v. 1813. Äitinsäkin puolelta
hän kuului vanhaan pohjalaiseen,
pappissukuun. Joten määrätty maltil­linen
Ja jäyhä vanhoillisuus siirtyi jo
sukuperintönä tulevaan, kansallisen
hengen vaalijaan; ehkä myös velvol­lisuudentunto
j a kunlanhimo tehdä
näkyviä tekoja suomalaisen kulttmuin
hyväksi. Ainakin ' Castrenin omissa
päiväkirjamuistiinpanoissa Ja kirjeis­sä
toistuu tuon tuostakin ajatus elä­mänsä
uhraamlsesba tieteen hyväksi.
Ehkä myös puutteen ahdlstamailap-suus
ja nuoruus^ Johon isän varhainen
kuolema' oli syynä, antoi Castrenille
sysäyksen suurmiehen haavelslln.rHan
kävi koulimsa Oulun trlvloalikoulussa
setänsä Ja enonsa avustamana Ja a n ­taen
ahkerasti yksitsrlsopetusta.lBSO
hän suoritti yll<^pllastutktatonsa Ja^
matkusti hevoskyydillä Oulusta pää-'
kaupungin yliopistoon. i .
Turusta 'Helsinkiin siirtynyt yliopis-!
to oM 'l«30-luvulla lahjakkaiden i n ­tomielisten
suomalaisten keskuspaik­ka,
ja nuori Castren joka kirjoittautui
kansallisen heräämisen etunenässä
kulkevaan Fohjalalsosakuntaan, jour
tul pili-Iln, Johon kuuluivat Snellman,
Runeberg, Nervander, Topelius Ja
Lönnrot, enslnmalnlttu Pohjalalsosa-kunnan
kuraattorina. Pan ylioppi­lasvuottaan
hän asui Runebergin kor
dissa Topeliuksen toverina rahoittaen
edelleen opintonsa yksityistunneilla ja
kotlopettajantolmella eräissä sivisty­neissä
perheissä. Opinnot keskittyi­vät
vanhoihin Ja itämaisiin kielim,
ja k im han 1836 suoritti kandidaatti­tutkintonsa,
ci hänellä vielä ollut sel­vää
käsitystä tulevasta elämäntyös­tään,
vaan suuimittell mm. pappis­uraa;.'
Suomenkieli eli nämä vuosina aka­teemisessa
piirissä suurta nousun a i ­kaansa.
Ja kun Lönnrotin "vanha"
Kalevala 1835 oli Ilmestynyt, oli Cas­tren
sen Ihastuncimpia lukijoita ja
tutkijoita. Tanskaliflsen kielentutki­jan
Rasmus Raskm teokset antoivat
hänelle varsinaisen herätteen. Hän
halusi ryhtyä suomalaisiin kieliin so­veltamaan
Raskin tieteellisiä mene­telmiä.
Erikoisesti suomalainen my­tologia
kiinnosti häntä. Mielenkiinto
kielentulklmukseen Ja kansatieteeseen
sai näin alkimsa, j a k\m han erään
opintotoverinsa pllrllaakärm mukana
pääsi kesällä 1838 LappUn. siltä tuli
varsinaisesti hänen ensimmäinen tut­kimusmatkansa,
jonka aikana hän m.
m-perehtyi laplnkieleen.
. Tutkimustyön- suunta alkoi vähitel-.
Ien hahmolttua, Ja virikettä siihen
antoi myös Venäjän Tiedeakatemian
suui&Itelma Siperiaan . tehtävästä
retkestä suomensukuisten heimojen
kielen ja kansantleteelUaten seiklco-
Jen tutkimiseksi, retki johon suoma­laiseksi
jäseneksi A. J . Sjögrenin euo-situksesta
ajateltiin Castrenia. Suun­nitelma
siinä vaiheessa raukesi, mut­ta
ajatus Innosti nuorta tutkijaa Ja
Jäi itämään. Sillä välin Castren, Jo­ka
oli ryhtynyt Kalevalan ruotslnnos-tyohon.
laliti vastaperustetun Suoma­laisen.
Kirjallisuuden Seuran apura­han
turvin 1839 runontutkimusmat-kalle
Suomen Ja Venäjän Karjalaan,
toimittaen myös muinaistleteelllslä
tutkimuksia. Matkalta palattuaan
koöa. joka oU ;syntynyt hänen kanc
Prt^tff{^lfaii«4^«<'K<ta. jiaavelssaan — t o ­s
in ilman' tuloksia, eikä tredc~:ole
Castrenin alfäilaista unelmaa^ suin­kaan
m y ^ m m l n vahvistanut, Nert-"
shinskm kaupungista hän aloitti l«>ti-mat&
nsa ki^illSnttä Ja saapui Suo­meen
1849 .j)l&än mutta iulosriklman
matkan suunnatt5>mien rasitusten
melkem musertamana." ' ' ,
Mutta sitkeä Ja väsymätön tutkija
el vieläkään lannistunut. Hänen ter-veytensä
alk9i kotimassa palautua, j a
hän kävi heti käsiksi tieteelliseen ma-
Liikkeellä oleva raha
lisääntynyt USA:ssa
W ^ Ibukokmm 3 imä
päätfsmeeM vli]K>ll3 xdi YbclbnsvaUoi^^
sa.rahaa liikkeellä 28,523,000^ dol­l
a r i a . Liikkeellä olevan rahan määrä
U i ^ t y i s m ä vUkOlla; 63 mUJ. doUatU-l
a .
plnmatkaansa edelleen samojedien
luo. Matka Venäjän pohjoisimmlUa
seuduilla kesti sitten kaksi vuotta ja
ulottui itäänpäin aina Obdorskin k a u -
pxmklin saakka. Puhjennut keuhko­sairaus
pakoltti tutkijan, joka oU mat­kallaan
avannut ennen tuntematto­mat
alueet tieteelliselle tutkimukselle,
palaamaan kotimaahan, mulsanaan
kuitenkin runsaat saaliit. Tällä vä­l
in oli myös Venäjän Akatemian suun-nitehna
Siperian retkestä päätetty, ja
Castren oU -valittu siihen suomalai­seksi
kielentutkijaksi Ja kansatieteili-jäksi.
Viivyttyään vata lyhyen ajan
kotimaassa. Jossa hänen Julkaistut
matkamulstlinpanonsa j a tutkimuk­sensa
samojeedlen j a syrjäänien kes­kuudessa
olivat tehneet. hänestä jo
turmetim j a kunnioitetun tiedemie­hen,
Castren lähti V. 1845 pitkälle, mer
kitykselllselle Siperian matkalleen, jor
ka kesti neljä vuottaa
Castrenin matkapäiväkirja, joka o l i
aina hänen mukanaan, on säilyttänyt _
naiden historialhsten matkojen v a i - h p ^ y ^ ^ ^^
kutelmat j a elämykset tarkkaan jäl-kimaalhnalle.
Ob- j a Irtysh-jokien
varsilla Castren tutki ostjakkienkleltä
Ja elintapoja, hän tutustui ennen tun­temattomiin
Jenisein ostjakkeihin Ja
Jenisein järven seuduille, ostjaldiien
samojeealajuoksulla itälslmplln samo-jeedeihln.
' . M a t k a Jatkui etela-Sipe-riaan
Baikaldlen, tataarien, tungäu-sien
-Ja burjaattien. pariin. Tallöto
han etsi sitft «uomen ;hcimojen alku-teriaaliinsa
taloudellisten vaikeuksien
uhallakin. Syrjään kielioppi, jonka
eräällä osalla Castren oU välteUyt toh­toriksi,
oli Ilmestynyt jo ennen tois­ta
Siperian matkaa;: ^ Taheremlssln
kielioppi ilmestyi toisen matkan ahisr
sa. Nyt hän y^ihntetl Ostjaktankleli-opln.
Joka Ilmestyi saksankielellä 1849,
sisältäen myöskin laajat matkakerto­mukset
Ja samojedien klellopto, hä­nen
tärkein Tsielltieteelllnen teoksen­sa,
hän voi antautua, kun hänet v.
1851 nimitettiin suomenkielen ensim-;
mäiski professoriksi yliopistoon. . ;
CastrenW työpäivä kotimaassa-ei
ennättänyt tulla n im pitkäksi, että
hän olisi ennättänyt saada pääteok­sensa
valmiiksi/. J o seuraaVana^vuon-na
hänen voimansa lopulisestl' ehtyi­vät..
Mutta, rikkaat ainetetot;odotti­vat
vain : jutötalsljaansa Ja Pietarin
tiedeakatemian'toimesta Castren suu­r
i j a arvokas tutkimusmateriaali j u l ­kaistiin
: p i an saksankielisenä laitokse­na
nimellä; ^'if. A; Castrenin pohjoi­set
matkat j a tutkimukset", kaksitois­taosaisena
suurteoksena. Siihen s i ­sältyi
paitsi ostjakin j a samojedien
.kielten - kieliopit myös matkamuistel­mia^
Ja kertomuksla.jolden viehätys­voima
on yhäkin tuore. Castrenbi
suorittama, työ suomalals-ugrilalsella
alalla muodostui uraauurtavaksi ja
Vaikka täUä hetkellä Jotkut osat ovat
jo i vanhenimieita : on ; hänen suuri
samojeedllalnen- kielioppinsa vieläkin
Tiedemiehettä Castrenin asema suo­malaisessa
'kulttuurissa on kiistämä­tön.
[Epäedulliseen valoon hänen per.
soonansa'jbutuu känsallisuustaistell.
jana, vaikka onkin todettava, ettei
han esimtynyt aktiivisena jiolitilk-kona,
Vaan iählnnä "ylevä tieteelli­nen
mielenlaatu oli hänelle luonteen-omamen",
kuten j : . V . Snellman a i ­kalaistaan
luonneihitil. Hänen kan­sallispolitiikkansa
vanhoillinen Ja e-
I^teallstmen luonne paljastuu tunne­tussa
- kirjeenvaihdossa Snellmanin
kanssa, jonka Saimalehden provosoi­ma
opi;K>sitloi»otsalalsta.^y
vastaan oB herättänyt maltillisten
vastustusta; Castrenin: esittämä aja­tus.^
että-suömalaiiBet ilman r u o t ^r
ideUsenkiilttuiuin-vaikutusta olisivat
slinävmissä ostjakitnyt ovat. e l votaut
oUa'. ärsyttämättä Snellmania j a • v a -
ToittMcs^ Ja Castretiin maltillisiiji
kaavailuihin tieteellisiltä pitkän täh-taimen'
- ^saavutuksista-: •• han vastaa:
"Sorretun' kansakunnan lähin ja
luonnollisin tie heränneeseen kansal­lista
juntaan- on asettua. vastustavalle
kannalle niitä kohtaan, jotka sen
kansallisuutta sortavat", siis ruotsa­laista
yläluokkaa vastaan, ennenkuin
molemmat mahdit, sivistykselUnen ja
valtlolUnen yhtyvät.
Castren vastaa nyrkkipostlssa Snell­manin
kirjeeseen. IKinen käsityk-seilsä-
suomalaisen kansallisuuden ties
tä joutuu kirjeessä varsm taantumuk-selUiseen
valoon. Hän ilmaisee jyr­kästi,
ettei hän näe Icansallista vaa­raa
ruotsalaisen yläluokan: vaan Ve­näjän
taholta j a sanoo: " . . . pidän
koko. meidän puuhaamme (kansaUl-suusUike)
nyt :vam kapinan valmiste­luna;
; E l niin että me omto voimto
pystyisimme niin suurenmoista tekoa
saamaan aikaan, mutta me saatamme
käyttää tilaisuutta hy^ksenune/' T i r
lalsuudella Castren tarkoittaa Venä­jän
jbuttunlstä sotaan Turkm kanssa,
jonoin suomalaiset voisivat yhdistää
voimanisa inulhln Venäjän vihollisiin
ja "huutaa turmiota Moskovalle'? —
teema Joka tuttuna toistui itsenäi­syyden
ajan AKS-lälsessä Suur-Suor
toi ideologiassa! Ja Castrenin kir­jeen
loppuosa asettaa hänen luotta­muksensa
Suomen: kansan kansalli­seen
voimaan yllättävän heikkoon va-looti:
"Kaikkea vastusta pidän sopi­mattomana,
myös germaanista sivis­tystä
vastaan, koska me emme voi
toivoa mitään saavamme parempaa
tilalle . . . "
, -vHlstorla on. näiden rivien syntymi­sen
Jälkeen ratkaissut kumpi kansal-imen
tie on ollut oikea Ja hedelmälli­nen:
Ei Castrenin taantumuksen tie,
vaan Snellmanin taistelevan edistyk­sen
tie, jota tieteellisyyteensä rajoit­tunut
Castren e» nähnyt. — M . S„ H e l -
stagin^^^Vapaa Sana.
- - J A -
I L K E Ä ^TTTTAUS
Rafael imaalasi yhtä k u u w|
tauluistaan. Vpaikalle. tuli päiT^
dtoaalla, ryhtyen arvostelKnaaa tnuT
lausta. Toinen sanoi: ^1
"Paavalilla on liian punaaet i>d
vot."
Silloin .Rafael sanoi:
•mn. punastui huomatessaan mä
kalaisten aasien hoitoon kaiko
joutunut."
-• • .
AHTAUDESTA
— Kävta kerran asunnossa Joni,
korkeus oh vain metrin ja asukkaaa
piti siellä olla ama -polvUlaan.
: .— Eihän se vielä ollut mitään, tni.
nä olen natoyt huoneen jossa jd^
ahia olla taitetuissa kauluksissa jj
paistaa vain ohukaisia.
— No oJdian se jotakin, mntl»
meillä oU ennen mm matala asiiajo
että-vaikaa maito oli lautasella, niij
kerma ei sopinut nousemaan SQ
paalle.
TAPAHTUI USA:SSA
— Minusta tuntuu ettei sotaa tnltl
- ^ J u l i s t a n teidät vangituksL 1
— Mistä syystä?
- T - Paniikkia aiheuttavien huhajo
levittämisestä.
K5yl
£d«rds
länellä
lapset
' \Fil tri Markushevich
(.\iexei Markashevicbion Nenvosto-
Illton pedagogisen tiedeakatemian '
varapresidentti)^ ' < .,
Taivas synkkänä, uhkaavan sodan
raskaista pllvi^ä. Jatkuva epävar­muuden
j a hälytyksen olotila aiheut­taa
pelkoa ja epävarmuutta siitä mita
huomispäivä tuo tullessaan —• voivat­ko
lapset elää j a kehittyä normaall-sestl
tällaisessa tilanteessa?; . ,
Mmun edessäni on Kansainvälisen
lastensuojelukonferenssin. vetoomus.
T^imä konferenssi pidettiin Pienissä
huhtikutm puolivälissä 1952 jasevkut-suttlln
harkitsemaan lasten oikeuksia
elämään, terveyteen Ja opiskeluun.
Sen keskustelu oli ystävällistä j a ob­jektiivista
mielipiteiden vaihtoa siitä
mitäpltäisi tehdä lasten suojelemisek­si,
että -heille voitaisiin taata sopiva
ravinto,' asunto j a lääketieteellinen
hoito, että kaikki lapset saisivat t i ­laisuuden
koulunkäyntiin, että lapset
ToitalsIIn suojella turmelevaa kirjal­lisuutta,
radlo-ohjelmlstoa Ja- filme­jä
vastaan/ja että heille voitaisiin va­rata
tervettä ajanvietettä, ja että lap­sia
voitals;!*^. ^savattaa demokratian: sille itsekkyyttä ja-koppavuutta, että
Jä ystävyydett'|iengesJÄ^lkIS5a'riadis- Iheajaiteletvat itseään?yU.muiden -ja
sa.
. K a l k k i nämi: ovat ihyvln tärkeitä
kysymyksiä koko Qunlskunnalle. Tässä
artikkelissa, minä käsittelen kuitenkin
vain sitä 'iysypaysta, että mitä lapsille
pitäläi opettaa.
Jokainen opettaja,' huolimatta l a m -
kaan siitä kuinka vaatimattomassa a-semassa
hän on, on suuressa vastuu^
sa' aikalaisilleen j a tulevaisuudelle.
Tämän päivän koululasten keskuu­dessa
on tulevaisuuden puolue- ja h aU
litusjohtajla, mmistereitä ja pappeja,
kem-aaleja Ja .f ilosoofeja, runoilijoita,
tledemiehää Ja keksijöitä.^ J a heidän
katsantokantana, vakaumuksensa,
makunsa Ja;taipumuksensa uskonsa
j a Ihanteensa Tiippuvat suuressa mää­r
in meistä. Jotka muokkaamme lasten
mieliä niiden herkimmillään ollessa.
Jotka valitsemme heille ne leikit. Joitä
he leikkivät, ne klrJat;,joIta he luke­vat,
ne kuvat,-^naytelmät ja filmit,:joi­ta
he näkevät.
Myönnettäköön että meidänkin am­matissamme
on moraalisesti rappeu­tuneita
yksilöitä. Jotka opettavat lap-että
he suhtautuvat ylenkatseella ja
vihallakin muihin kansalllsuuksim.
Sellaiset ihmiset .ovat vain valitetta­via
poikkeustapauksia. Enemmistö
opettajista' on ai<vokkaan teihtävänsa
täyttäviä ja heidän tulisi, suorittaa
tehtävänsä inhimillisellä timteellai
ymmärtäenmitä hyvää eri kansat
ovat ihmiskulttuurille antaneet, usko­en
Ihmisen luomiskyvyn ja I h m i ^ n -
nan kunniakiutaseen tulevaisuuteen.
Tässä hengessä lapsuudesta alkaen
kasvatetut ihmiset eivät etsi raakaa
voimaa ataoana keinona erimielisyyk­sien'
ja väitösten ratkaisemiseksi.
Heistä tulee shrlstyksen arvovaltaisia
puolustajia j a edistyksen esitaisteli­joita.
VoidaanJcysyä, että mikä sai minut
korottamaan äänem näiden totuuk­sien
puolesta, jotka ovat miltei muut­tumattoman
luontoisia. Vastaus on,
ettei kukaan voi olla huolestumatta
kun hän havaitsee, että lasten mieli
tahrataan ajatuksilla, jotka klihoitta-vat
Vihamielisyyttä toisia kansoja
kohtaan. . - « i » ' ! '
•Wienissä pidetty Kansainvälinä
lastensuojelukonferenssi ei syventjn^
turhan vuoksi tähän kysymykseen.
Tämä konferenssi hyväksyi päätös,
lauselman kirjallisuuden, sanomaleh­tien,
radion, elokuvien ja taiteen vai.
kutuksesta lasten moraaliseen ja liulu
tuur:seen kehitykseen. Tassa päätös-lauselmassa
huomioidaan^ että lutaii.
sissa maissa kouluopetuksessa suosi­taan
rotuparemmuutta, kansalliskijh-koa
Ja militarismia. Tama suunta oi
nähtävissä myös kirjallisuudessa, jul.
kaisuissa, radio-ohjelmistossa ja
radiossa missä ylistetään raakuutta,
•väkivaltaisuutta ja moraalittomuutta.
Tämä konferenssi vaati kieltämääs
vahttöman ja välillisen sotapropagao.
dan Ja toisten kansojen vihaamisen
opettamisen lasten keskuudessa, ja
vaati että väkivaltaisuus ja moraa!i-i
nen turmeltunelsuus tuomitaan rikol-l
seksi. Konferenssi vetosi brjoitta-l
*jiln, näytelmakirjallijoihm, nmoii-i
joihin, filmituottajun, nayttekjöiliii;
näyt^mlen tuottajiin, säveltäjun ji
taiteUIJoihin, että he ryhtyisivät toi-menpltelslin
lasten suojelemiseksi tv.
meluttavia, vaikutteita vastaan,; ja et.
tä.he tekisivät kaikkensa moraalm
tasonsa kohottamiseksi. -
Konferenssi kiinnitti erlkoldiuoitf-1
ota opetusongelmaan. ^teva brittiläi-nen
opetustyöntekljä, professori EI-born
esitti realistisen kuvan tilan­teesta,
osoittaen kumka huono tilauju
maaihnassa vielä vallitsee tassa siä-teessä.
Professori Kilbom esitti usei­ta
arvokkaita ehdotuksia, erikolsejti
opetusmäärä/rahojen lisäämiseksi kai-1
kissa maissa, ruumiillisen kurituisea
lopettamiseksi ja lasten opettamisel-j
sl yhteishengessä kaikkien kansalli-j
suukslen kunnioittamiseksi. 1
Kaikki tämä on mahdoUista, lausui
professori Kilborn lopuksi, vam rau­han
olosuhteissa, sota hävittäisi sen
kaiken — ja lasten mmissa hän Taac
maailmanlaajuista rauhaa.
-Jokainen pedagogi, joka käsittä]
vastuuvelvollisuutensa, hyväksyy epi-1
lemättä tämän vaatimuksen. Onne^j
tömuudeksi opetusalallakin on
tenkin Joltakin, joilla ei ole tätäeda-]
vastuun tunnetta vaan ovat väluipitä-j
mättömiä velvollisuuksiensa suhteea
Jokin aika sitten minä lum Flon-dassa
sijaitsevan Tampan yliopiatto
professori Ellwood Cecil Nancen lau­sunnon:
" M i n u n mielestäni meillä p>
täisi olla täydellinen valmeus, penis-tuen
se viidakon lakiin, että kaittio
tulisi oppia kaikki tappamisen tasdpt
ja tieteet. Minun mieleste'm sotaa d
pitäisi rajoittaa vain armeijoille, lai­vastoille
ja ilmavoimille, eikä menei-
(Jatkuu 3. sivulla)
PÄIVÄN PAKINA
Sotasyntiä seuraa poliittinen Ituolema
Torontossa pidettlta : lauantaina ja
sumumtaina sturri ka^saiUnen kon­ferenssi
rauhainv.'-.-vakilnnuttamIsen.
aseistuksen vähentaodseA-^^Ja ' kan­sainvälisen
kaupan elvyttämisen' h y ­väksi.
Mutta TVaontossa ömestyvä sfuo-menklellneM-
sotainen ineiffEpaperi el
tletänjit- siltä viime tiistaina yhtikäs
mitään.
Olisipa siellä jokuvsielunsa Ja >nahr
kansa myynyt ikuxmiaton sancmaleh-tfarapOTtteri
puhunut l&plä päähänsä
vaivaisen henlkensäT. ylläpitämiseksi
kommunlstofa. Vapautta j a suoma­laisia
rauhanpuolustajia vastaan
Lukija tehköön omat j*ohtopäätöksensä ylläolevista seikoista. M e
(yydynune vain toteamaan: Tähän päivään mennessä me emme ole
vielä kuulleet, että Neuvostoliiton ^^ranomaiset olisivat panneet min­käänlaisia
esteitä näiden kirkonmiesten rauhantyölle. Kukaan ei ole
heitä Neuvostoliitossa mustamaalannut ja panetellut sen vuoksi kun
he puhuvat ja toimivat rauhanasian hyväksi. -
.^^.i. Olisikohan tässä yksi perussyy miksi "uskottoman" idän kaikki
kirkot elävät vissinlaista elpymiskautta samalla kun ^'Hiskovaisen''
lännen ihmiset puhfavat kirkkojensa yleisestä kriisbtä?
yleensä — kuten tapaihtul äskettäin
— n i i n kyllä olisi löytynyt palstati­laa.
Mutta rauhax]q;>uolustajille? M i ­tä
«mokomia!
Sanottanee, että suomenkielinen
^torontolainen sotoncw£paperi on nita
suuri j a mahtava, ettei sen kannata
enää pikkuseikkoihin kiintyä.
Ehkäpä niinkhi. Totta on v a i n se",
että;eräs sudbutylamen y5tävamme|
jo&ä' oli viralUsena' edustajana mai­nitussa"
rauhankokouksessa. . kertoi
tämän kh^oitta^alle viime tiistaina,
että siellä oU 2,373 henkilökohtaista
edustajaa JäTheldän iisäifeeen v»48/
kirje-edustajaa cli;:yhteensä" 2318
edustajaa. " , ^ ^ ' •
.Unionistl^V;:'i^PPleii,' työläisten,:
farmarien Jä ^yleensä': hyvää'tarkoita
tavien, .ihmisten mtdcana oli kirje-:
edustajaksi /'rekisteröinyt itsensä
a|iyos' .terve^onlnisteri Bentley
' Mutta 'suomenlkleimen sotanevvspa^
pedrl ei tiedä tästä ctitäan. 'Eikä sU-takään,
että_sunnuntai-Utana "Gar-densissav
pidettyyn päättädäisko-?
kouksecn '— mikä valehtelevista por­vareista
huolimatta kuului olleen h y .
vm ra lihallinen tilaisuus — osallis­tui
10,000, rauhanpuolustajaa.
Meitä: v a in ihmetyttää, että mitä­hän
"suuri'; sotaneiv^taperitutmilst
j a koiiäia paljon se ~ pullistellslkaan.
taippelut j a hajupcmmit tekivät Rau­hankokouksesta'
^ k i n a s.tdupalkan"
VaQieclimen keksmtö alusta loppuun
asti selitti ystävaiimne.
i Mutta "muoiinkin". täytyi sentään
uutispalstalleen • sisällyttää - jotakm
ttfdeUlstakin. eäcä vam • palkattujen
tohnit/tajiensa parjauksia. J a koska
m^llä on n i i n aniharvoin tilaisuus
lainat^ mitään > "Telysta*!, — suo­menkielisen
'.sotanewspaperIn edellä-kävlj^^
ätlk^ n i i p .ane.,.lkfiytätnme; nyt
tilaisuutta hQPväGcsemme.
Maiple Leaf Oardensissa sunnim-talna
pidetjyssä irauhankokouksessa
oli pääpimi^jana ^Kaukoidän aslam
eirlkoistuntiija t r i Endlcsit<t.. Jdka on
syntynyt Kiinassa-ja toiminut siellä,
ei ivain lähetyq;»pplna, vaan jmyös
Chiang Kai-sitii^m yhtenä neuvon-antatjana.
T r i Endicottin isä Rev- James E n -
dicott on vasta 88-vuotIas "nuoru-icainen"
— liiiyös vanha KUnän kävi­jä
Ja ansioitunut lähetystyön tekijä
— tmitta siltä huolimatta «varttunut
j a vakavamielinen rauhanpuolustaja,
jos sillä olisi ledestmolet tuosta luku- Rev. F^ullcott. tSmä SS-vuotias läire-määräätä
tllaaijaltiettelossa?
Toronton .Tadhankdkouicseen osal­listunut
y^stävfimme kertoi, että suo­menkielisen
.sotanew^{4>eiin henki­nen
isä r-.^ip^taanusta ja sotamen
^Tely". .JbCa^iförootolaiseksi '^uortk-
A" sanovat — o l i maanantaiseen Jo-rinaansa
saanut. sstisSat midikinri-tuksensa
ansiosta täjysinrvalbeenisen
otsikon, että '^itkuminen, n y i ^ i -
tQr:q;>appi. esitti tässä tilaisuudessa
«joltain isän mielipiteitä poikansa, t r i
James O. Endicottin suhteen j a " T e -
l y n " nmkaan siinä tapahtui seuraa­vaa:
Hänen irtri Endicottin) Isänsä, joka
on 88 vuotta vad&a. autettiin ratman-konsressln-
virkattijaln toimesta p u -
anijalavalle^ lEtän vertasi poikaansa
nykyajan Danieliin. Joka uhmaa ^lei­jonain
karjuntaa", joka ei ^
hankkinut Canadalle mitaan xm^
fcum kimnlaa, mutta jota vallai^-»'
jät pitävät yhteiskunnan No.; 1 T5;
hollisena. .,
"Minä en usko että se häpeän^"*,
tulee Canadan kansan sydames»,'
sanoi tämä Yhdistyneen KirJcon «a-|
tinen Johtaja. "Han teki Kiin»S^|
hyvän työn . . . mulsUkaa. että^
on Kiinassa s^tynyt mies . > - 1 ^
on Jäänyt itaian Hollyvoodin p]*^
*yBta . . . ija Joka on kasvatettu ra^
matim mukaan" j a joka on oppa^
omaksumaan parhaat raamatuin»
luonneptoteet Ja välttämään
.Tämä iäkäs paipp» sanoi, etta
nen poikansa uskaltaa oUa DäDiö^^
rohkenee seista jtem. "Nj^^JkM
on tuhansia pappeja, jotka oÄa^JI
vat ihailla Danielia mutta Jo»* ^
vät rohkene olla Danielma. .
Hän el ole aiheuttanut pettjm^
meille. Hän ei ole aiheuttanut
tyovstä isälleen eikä aidilleea ^
Jonain kaitjumiscsta huolanatta^i*^
on tänään yhtä hyvä poika knm
kalsemminkin", sanoi iRcy,
Mutta kun vallassaolevat
karjuvat ixykya(jan ^ ^ ' ^ ^
suomenkleltaen sotane^^perf
tää jäniksen lailla päänsä pö»»
seen — k u n ei lukijainsa vuokd
kein uskalla vinkuvalla
5>'
ryhtyä leijonia matkUnaan-faiten
kifjoltettu on: "Kuolema <c
synnin palkka". - ffinsäacouta-