Vapaus, September 14, 1967

              Smi2 Torstai, syysik. 14 p; — lliuirsday, Seplt. 14, 1967
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F FINNISH C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) Establlshed Nov. 6. 1917
EDITOR: W. EKLUND MANAOER; B. SUKSI
TELEPHONE: OFFICE AND EDITORIAL 6 7 4 . 4 2 6 4 ;
PubllShed thrlce veekly: Taesdays,Thur^ays and'Sättii liy VftjJMUs
Publishing Co. Umited, 100-102 Elm St. West, Sudbury, C^tario. Canada.
Mailing address: Box 69
Adlertlsingr rates upon application, translatfon-ir^ of charg«.
Authorized l& eecond cläss mail by the Post Office Department, Ottawa,
and for payinent of postage in cash. ^
CANADIAN LANGUAGEPRESi»
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $lo:oo, 6fck.$5.25 ^ TO^
' ' 3 kk. 3.<00 Suomedi:
1 Vk. $11.00,6 kk. $5.75
1 vk. 11.50, e r i : . 16.25
WERTTA KUUSINEN:
SOSIALI
SINEN
Käännös oiki^alle
Konservatiivipuolueen kansallisen jdhtajBini, Johmi Diefen-bakerin
sivuuttaminen —-oikeammin'pois potkiminen) — ja
Nova Scotian toryhallituksen pääminilsterin Robert Stanfiel-diin
valitseminen uudöksi puoluejohtajaksi edustaa poliitti­sesti
puhuen kääininöstä oikeaan. Meidän käsityksemmfi mu­kaan
ei ole lainkaan epäilyä siltä, eitteikö suunta ole nyt "oi­kealle"
— hysymys on vain siitä, kuinka kauaksi^ Gäkeaile.
Yhtenä tulevana merkkipylväänä tästä voidaan piitää sitä,
miten kehittyvät konservatiivipuolueen ja Sociial Credit puo­lueen
tulevat suhteet? Yleisesti tiedetään, että monet Social
Greditin. johtajat, erikoisesti Albertan pääministeri Ernest
Manning ja entinen "kansallinen johtaja" Robert Thompson
ovat konservatiivisempia kuin töryt iltse. Tosiasiassa päämi­nisteri
Manning on julkaissut ohjelmaluontoisen kirjasen,
missä suositellaan konservatiivi- ja Social Credit puolueen
avioliittoa äärioikeistolaisen ohjelman puitteissa. Omalta koh­dalta
me'seuraamme melkoisella mielenkiinnolla sitä, tuleeko
pikeistopiirien tästä kuhertelusta mitään ja mitä siitä mah-
(ioilisesti syntyy. >
Huolimatta siitä, mitä mr John Diefenbakerista sanettaan
"tai sanomatta jätetään, hän oh — niin yhtiön lakimies kuin
onkin Länsii-Ganadasta — useita kertoja piikkinä Bay- ja
'myös Wali-kadun rahamiesten lihassa. Uskomme myös, että
jos hän olisi saanut voimakkaampaa tukea oman puolueensa
viralliselta johdolta, mr Drefenbaker olisi eräissä tilanteissa
seurannut vieläkin enemmän "poliittisen esikuvansa" Sir
John A. MacDonaldin toteuttamaa "Canada ensiksi" ohjel­maa.
Kaikesta huolimatta hän kiapinoi silloin tällöin yhdys­valtalaista
isäntävaltaa vastaan, saaden tämä tunnetuimman
muodon ja mittasuhteen niin sanotun Bomare-ohjuskiistan
aikana, jolloin Yhdysvaltain valtiovalta sekaantui. Canadan
Sisäisiin asioihin ja vaikutti osaltaan mr Diefenbkerin. ja hä­nen
torypuolueensa vaalihäviöön. Siitä lähtien mr Diefen-baker
oh rajan eteläpuolella "eirhaluttu" politiikko, ja kuten
sanottu, piikkinä myös niiden canadalaispääomapiirien lihas­sa,
jotka katsovat että Jumalan jälkeen on. ensiksi yhdysvalta­lainen
monopolipääoma, sen jälkeen pitkä matka-tyhjyyttä,
ja vasta sitten ne jotka katsovat, että Canadan kansallisia
etuja on valvottava myös ja ennenkaikkea taloudellisella
alalla niin, ettei maan koko talouselämä joudu ulkomaalaisen
pääoman kontrolliin.
Näistä seikoista johtuu, että konservatiivipuolue — joka
. perinteellisesti seuTaa ja on seurannut myös Diefenbakerin
johtajakaudella liberaaleista oikealla olevaa linjaa — on vii-mefesikuluneitten
vuosien aikana toisinaan "horjahtanut"
kansanvaltaisuuden kannalta katsoen väljemmille vesille esi-hierkiksi
edellämainitussa ohjuskysymyksessä sekä kansalais­vapauksien
puolestapuhumisessa jne.
Tämä sellaisenaan vaikutti siihen, että mr Diefenbakeria
ruvettiin torypuolueessa viiimeksikuluneitten vuosien aikana
•pitämään yhä enemmän "ottopoika" — joka länsicanadalai-sesta
alloiperästääh huolimatta hyväkByttin Bay ja James
katujen rahariiiesten puolueen keulakuvaksi, kurines hän
tuotti liian paljon "pettymyksiä" ja "midiharriiia";^^^W^
bakerin asemaa heikensi luonnollisesti •paljon; se, etta halli­tuksessa
ollessaan hän souti j'a huopasi, välttäen ratkaisujen
tekoja monissa tarkkeissa kysymykSiissä; johtuen se epäile- :
mättä myös puolueen sisärenkaan erimielisyyksistä. :
. Kaikki tämä on nyt historiaa 'ja yksilstään siltä pohjalta
on uskottavaa, eitä mr-Diefenbakerin mukana potkittiin pois
myös rippeet. "edistysmielisyydestä", mitä; torypuölue eilisen
johtajansa ansiosta visseissä tilanteissa esitti.
Uusi johtaja, Robert Staiifield oh ilmeisesti niin henkilö­kohtaisilta
ominaisuuksiltaan kuin poliittiselta katsomuksel-taankin
melkoinen vastakohta mx Diefenbakeriin verraten.
Me emme tarkoita hänen kylmää harkinnallisuuttaan ja las-kielmointiaan,
verrattuna mr Diefenbakerin tuhhepurkaus- ja
dralniatisoimismenetelmiih, jotka sellaisenaan ovat tietenkin
tärkeitä eroavaisuviksia jokapäiväisen toiminnan kannalta
.•katsoen. • . . ,
Emme usko ölevainme väärässä, jos sanomme, että mr
Stianfield oli torypuolueeri sisärenkaan. No. 1 mies alusta lop­puun
asti. Tähän viittaa se ilmeinen tyytyväisyys, niitä puo­lueen
ns. "establishmehf mr Stanfieldin valitsemiseista on
ilmaissut. Tähän viittaavat monet muutkin seikat: Se että
Ttorypuolueen "kuninkaitten tekijän", konservatiivipuoiueeh
•kansallisen presidentin, Dalton Campin kerrotaan kirjoitta­neen
mr Stanfieldille lauantaina päättyneessä puoluekokouk­sessa
pidettäväksi ainaikin kaksi tärkeintä pulhetta "mitkä
vetivät suuren määrän ei-sitoiutuneita äänestäjiä lopulta voit­tajan
leiriin", kuten toromtolainen saniomalehtikirjeenvaih-taja
Jack Cahill kei-toi maanantaina; se että pieksettäväksi
alistettu mr Diefenbaker antoi kannatuksensa mr Stanfieldin
vastustajalle, Duff Roblinille siitäkin huolimatta vaikka, vii­meksimainittu
omäiksui Diefenbakeriri tuomitseman "kahden
kansan" käsityskannan; se että sellaiset sisärenkaan miehet
kuin George Hees ja Davie Fulton voivat niin vaivattomasti!
kuin sallimuksen käskystä vetää kannattajansa mr Stanfiel­din
leiriin; se kun ilmeisesti tehdystä aikaisemmasta"kaox-pasta"
huolimatta Alvin Hamilton (jöhtajaiehdokas länneltä)
kielfäytyi antamasta omaa ja kännafitajiensa tukea mr Robli­nille;
se kun puolU€'en ranskalaiscanadalaisille edustajille hei­tettiin
kansalliskysymyksessä loppuun järsitty, luu — "kah­den
kansan," päätös, joka mr Stanfieldin selostuksen mukaan^
ei tarkoita asiallisesti puhu'en j-uuri mitään jne.
Ei siis voi olla mitään epäilyä siitä, etteikö torypuolueenj
sisärengas saanut johtaijapiaikalle juuri sitä miestä, minkä se
oli omakseen hakenut.
Meidän kohdaltamme ei ole k(uitehkaain läheskään jHhtä
^Ivää se, minkälaista henkilökohtaistä r^öolia mr Stanfield
tulee viemään. Vaikkg hän pn ollut vuosikausia Nova Scotian
pääiministerinä,- emme ole, sen myönnäimme avoimlesli,
seuranneet hänen poliittista toimintaansa läheskään niin pe-
Ilelsinki. — Kommunismi ei
c^nää ole ha^ve, joka kummittelee
Eui;oopassa kuten toista vuosisa­taa
sitten, ^Jolloin Marx ja Engels
kirjoittivat kuolemattoman, syväl-leluotavaan
'|a kauas katsovaan
Kommuni&dsen puolu^een Manifes­tinsa.
Vielä tähSkin päivänä tuo
asiakirja bätK^dytiää lukijaan­sa.
Niin tuofetta oh sen sanonta,
nUn tärkkää si\h6n tiivistetty yh-teiskunnaiUsen:
kehityksen eritte­ly,
niin voimakasia sen eettisen
sanoisin inhimilliseen — ja histo-riällise^
h välstähiättainyytten pe­rustuva
julistus.
; Kun olen lähtenyt Manifestista,
eVi fnaltä olla mainitstematta myös
sen esijpuheita, joista ensjnrmäisen
Karl Marx ja Friedrich EAgels
kirjoittivat- yhdessä- vuonna. 1872.
Muut kolme ovat viimeksi maini­tun
yksinään allekirjoittamia Marx­in
k u o l ^ a h jälkeen. Mikä oh näi­den
esipuheiden sisältö? Engelsin
sahoja lainatakseen on: " M i t e n nyt
kaikki onkaan muuttunut!"
MARXlLAiSUUS
KEHITTYVÄ TEORIA
Niin, miten kaikki onkaan muut­tunut
ei suinkaan Manifestin
perusajatuksen vastaisesti, vaan juu­ri
siihen suuntaan kuin se tietä
viitoitti. Mutta uudet ilmiöt, uudet
historialliset tilanteet vaativat aina
uutta tutkimusta, uusia johtopäätök­siä,
ja uutta asennoitumista, vaikka
perustehtävä, luokkayhteiskunnan
muuttaminen luokattomaksi, onkin
sama.
Isäni O. V. Kuusinen on nimen­omaan
Kommunistisen Manifestin
merkitystä käsittelevässä kirjoi-
(ukse.ssaan todennut, että marxilai­suus
on läpeensä vallankumoukset
lista oppia, joka vaatii teoriansa lak­kaamatonta
kehittämistä sen mu­kaan
kuin historialliset olot muuttu­vat..
.••
Tänä päivänä kommunismi ei ole
enää aave, ei myöskään haave. Se
on kaikissa maanosissa ja maissa
vaikuttava, kehitystä eteenpäin ityön
tävä voima. Sen peruslinnoitus on
Neuvostoliitto, joka pian täyttää 50
vuotta ja joka on siirtynyt sosia­lismin
rakentamisesta kommunis­min
rakentamiseen, ihmisten tar­peista
lähtevään yhteiskuntaan.
Niistähän kaikki sai alkunsa,
mutta riittäviä edellytyksiä ei ol­lut.
Siksi olemme joutuneet kul­kemaan
suku- ja luokkayhteiskun­nan
moninaiset vaiheet Nykyinen
monopolisti-s-kapitalistinen kausi
siihen liittyvine siirtomaasoiTOn seu­rauksineen
on läheisen menneisyy­den
hirvittävää' kertaamista. Nyky­päivän
kommunistille Vietnamin.so­ta,
Etelä- ja Lounais-Afrikan olot
sekä Kreikan sotila.svallankaappaus
todistavat vain sen. että rauhan ja
demokratian puolesta on taisteltava
jatkuvasti kunnes ihminen ei enää
alista toista ihmistä eikä kansa tois­ta
kansaa.
SKP:n SYNTY JA KASVU
Tätä tehtävää varten ovat synty­neet
kommunistiset puolueet. Sii­hen
pyrkii myös meidän puolueem­me,
Suomen Kommunistinen puo­lue,
jonka pemstava? kokous alkoi
tasan 49 vuotta sitten Moskovassa
y SYNTYMÄ. W
suomalaisten si(>s]alidemokraaibtien
lulkomai^ järjestön toimesta.
Miksi ptioltieeäimcsyii^ysähdja
;ei lausuttu Suomessa ja miksi sen
päätösten sanamuoto oli äärim­mäisen
jyrkkä, sen selittää ajan­kohta,
jossa ne .syntyivät. 'Jokai­nen
tapahtuma ja sen jokainen,
todistuskappale on aikakautensa,
edellytystensä tuote. Niiden arvon
ja merkityksen pystyy mittaamaan
vain käytännön kriteeri eli aika
siitä eteenpäin.
Puolueemme perustaminen osoit­tautui
historiallisesti tarpeelliseksi.
Muuten ei_ • myöhempää kehitystä
voisi ajatella mahdolliseksi. Perus-tamislaiisuman
pääajatus oli oikea:
"Ty,öväen voima on tällä ;hetkellä
jhirveän luokkasorron alaisena, mut­t
a voitettuna murrettuna"se ei ole.
Se on uudestaan nouseva." Näin on
todella tapahtunut. Työväenluokka
on nousemassa sille kuuluvaan joh­toasemaan
myös meillä ja kommu­nistinen
puolueemme on itämän päi­vän
Suomessa erittäin varteenotetta­va,
vaikuttava tekijä. Historiaan pi-temmälti
paneutumatta totean, että
edellytykset tälle tilanteelle raken­tuvat
kahden historiallisen merkki­tapahtuman
pohjalle.
LOKAKUUN VALLAN-KUMOUKSEN
VAIKUTUS
Lokakuun suliri sosialistinen val­lankumous,
josta amerikkalainen
sanomalehtimies John Reed käytti
sanontaa "kymmenen päivää, jotka
järisyttivät maailmaa", oli käänne­kohta
koko maailman historiassa.
Sen vaikutukset ovat näkyneet kau-kaisimmissakin
maanosissa ja mais­sa
saati silloiseen Venäjän valta­kuntaan
kuuluneessa Suomessa, jos­sa
työväki eli suurissa vaikeuksissa
ja monet muut yhteiskuntakerrok-sst,
kuten torpa)arit ja mäkitupalai­set
— suorastaan sietämättömissä
oloissa.
Luokkataistolu oli omista olois­tamme
lähtien kärjistynyt äärim­milleen.
.
Toisaalta tonsallisen itsenäisyy­den
ja vapauden vaaitimus oli se­k
i n kansaiitene keskuudessa kasvai­mistaan
kasvanut. Sen esitaistelijoi­ta
olivat työväenliikkeemme johto­miehet,
jotka myöhemmin tapaam­me
kommunistisen puolueemme
johdossa. Ertsiniihäinen työväen-enemmistöinen
eduskunta jopa siner
töi tämän vaatimuksen hyväksymäl­lä
valtalain, jdka-määritteli edus­kunnan
korkeimmäh v a l l an haltijj^-
Ainoa poliittinen voima, joka
Venäjällä kansamme itsemäärttö^
misoikeutta' oli johdonmukaisesti
puolustanut ja /tämän 'kaniansa
myös valtaan tultuaah vahvisti, o l i - '
vat bolshefvilnt. Eniten sen puolesta
,oli~jo vuosikymmenien ajan peis­tään
taittanut neuvostovaltion nero­kas
johtaja V. I. Lenin, jonka oma-kätinen
allekirjoitus on nähtävissä
itsenäisyytemme ensimmäisessä tun-nustamisasiakirjassa.
Vasta nyt tuo
dokumentti on ollut Suomen kan-salaisiten
vapaasti nähtävissä edus­kunnassa
sekä sittemmin muualla­kin
maassamme kiertäneessä Suo­men
itsenäisyyden 50 vuotisnä3Atte-lyssä.
.
Lokakuun suuri sosialistinen val­lankumous,
jonka maailmanhisto-liallista
merkitystä tänä Neuvosto­valtion
puolivuosisataisena juhlavuo
tena tuskin kukana voi kieltää, loi
edellytykset myös Suomen itsenäi­syydelle..
Sosialismin toteutumisen
aikakausi on samalla kansojen va­pauden
itsemääräämisoikeuden to­teutumisen
kautta niin kivuliaasti ja
tällä hetkellä vielä verisestikin kuin
sitä yritetään estää Vietnamissa,
E-Afrikassa ja omassa maanosas-sammekin.
VOITOLLINEN AATE
Suomeni kommunistinen puolue on
kokenut monia vaiheita. Se on ollut
vainottu, niin kuin tänä päivänä
Kreikan ja monen muun taantumus-valtion
vastaavat puolueet. Mutta
sen juuret ovat niin syvällä kansas­sa
itsessään, että poikiessaan kom-m\
mistien: kai»alaisqlkeuksia .terro^
rihallitukset policevat kaikkien edis­tyksellisten
ihmisten kansalaisoi­keuksia
'ja siten itse levittävät va­pauden
vaatimusta ja taistelua sen
puolesta yhä laajempiin kansanker­roksiin.
Me kommunistit emme pidä it­seämme
erehtymättöminä, mutta
olemme tietoisia siitä, lettä edusta­mamme
maailmankatsomus on ollut
voitollinen, koska se perustuu kehi­tyksen
lakien tieteelliseen tutkimuk
seen ja antaa edellytykset ratkaise­mattomilta
näyttäneiden yhteiskiin-n^
Uisteri ongelmien <:atkaisuun, yää
ryyksijen pilMJpeniiseen ja yhä py-syyäjtppä^
ihm^isoikeuksien tunnus­tamien.
. '
. Kommunistinen puolue ei pyri
näitä ratkaisuja tekemään yksin
Se etsii kaikkien kansanvaltaa ja
sosialismia edustavien voimien
seki^ puolueiden välistit yhteis­työtä.
Jässä suhteessa meidän
maassamme on päästy pitemmälle
kuin koskaan aikaisemmin. i
RAUHANOMAINEN TIE
Nojaamalla ennen muuta työväen­luokkaan,
jonka yhtenäisyys on vih-
(Jatkuu sivulla 4)
Klnhallifur
IMoi^i&in
Moskova. — Neuvostoliiton halli­tus
toivoo, että Kreikan hallitus
osoittaa järkevyyttä, eikä salli mi­tään
sellaista tapahtuvan, mikä uh­kaisi
Mikis Theodorakisiti henkeä,
sanotaan Neuvostoliiton hallituksen
Kreikan hallitukseUe lähettämässä
julkilausumassa. Julkilausuma an­nettiin
vangittuna olevan tunnetun
kreikkalaisen säveltäjän Mikis Theo­dorakisin
murhasuunnitelihia koske­vien
tieitojen johdosta.
Julkilausumassa todetaan edel­leen,
että Mikis Theodorakis on saa­vuttanut
suuren arvovallan ja^tun*-
nustuksen neuvostokansan ja mil­joonien
muiden ihmisten keskuudes­sa
taistelemalla aktiivisesti rauhan
ja kansojen välisen ystävyyden puo­lesta.
Mikis Theodorakisin murhaa­minen
tai mikä tahansa häniein elä­määnsä
uhkaava toimenpide otettai­siin
neuvostoliitossa^ vastaan suuttu­muksella.
Julkilausumassa sanotaan
lopuksi, että neuvostohallitus toivoo,
että tämä humanismin sanelema neu
vostohallituksen ottama; askel ym­märrettäisiin
oikein Kreikan tahol­la.
Papandreou-jutun iodistajat pakenivat
Washington. — Kaksi Andreas
Papandreoun jutun päätodistajaa
joiden todistusta Kreikan sotilas­juntta
oli laskenut voivansa käyt­tää
hyväksi oikeusjutun lavastami­sessa
on poistunut salaa maasta ja
luopui VVashingtonissa järjestä­mässään
lehdistötilaisuudessa jul­kisesti
"täysin keksityistä todis--
tuk.sistaan", kuten he itse sanoi­vat.,,^
Juristi Andreas Vachliotis ja
lehtimies Kyriakos Diakogiannis
kertoivat, kuinka Kreikan salainen
poliisi oli pakottanut heidät uh­kauksin
ja painostamalla anta-
-PÄIVIÄ
Svante Korpi, R. .R 3, Port Ar­thur,
täyttää perjantaina, syyskuun
15 pnä 70'vuotta.
Tili Hänninen, Long Lake, Ont,
täyttää sunnuntaina, syyskuun 17
pnä 81 vuotta.
Tekla Kääriäinen, Whitefish, Ont..
täyttää sunnuntaina, syyskuun 17
pnä 69 vuotta.
. Yhdymme sukulaisten ja tutla-vaih
onnentoivotuksiin.
rustieellisesti kuin olisi pitänyt. Tie-därome
vain, että hän on ollut sikä­läisen
lainlaatijakunnan jäsenenä
vuodesta 1949 ja torypuolueen johta­jana
vuodesta 1950 alkaen; että hä­nen
veljensä Frank oli lainlaatija-kunnan
jäsenenä vuodesta vuoteen
1945-49 (Colchester-vaalipiiristä,
mitä Robert Stanfield on nämä vuo­det
myös edustanut). j a että tätä
ennen John Stanfield valittiin liitto-parlamentin
alahuoneen jäseneksi
VV. 1908-U. !
Tältä pohjalta katsoen, konserva­tiivipuolueen
johto ei valinnut tällä
kertaa mitään "tuntematonta suu­ruutta"
ja niinmuodoin on syytä us­koa,
että m r Stanfield on konserva­tiivipuolueen
sisärenkaan mielestä
"oikea mies" johtajapaikalle.
Toivomme tietenkin erikoisesti
rnaan yleisetujen takia, että arviom­me
piuolueäohdon vaihdoksesta osoit
tautuisi virheelliseksi — että "oi­kealle
kääntymisen" asemesta mr
Stanfield veisi torypuoluetta lähem­mäksi
kansaa, eli oikeistosta pois
päin. Tällä kertaa näyttää kuite^^
kin, kuten on jo sanottu, että kon­servatiivien
puoluejohdon vaihto
tarkoittaa suunnan kääntämistä sel­västi
oikealle.
Dmitri Gu^lkov:
NATSIEN R Y N T Ä Y S AFRIKKAAN
Länsi-Saksan kansallisdemokraatti­sen
puolueen johta.a Adolf von Thad-den
aikoo syyskuus.sa vierailla Ete­lä-
Afrikan tasavallassa. Tämä on uus-natsistisen
puoluejohtajan kolmas
käynti Etelä Afrikassa viime vuosi­en
aikana. r
Tällä kertaa kiintyy huomio siihen
seikkaan, että aikaisemrmin von Thad-den
kävi EtelärAfrikan tasavallassa
katsomas.sa vanhaa äitiään (joka to­della.
asuu East Londonin saksalai.s-korttelissa),
mutta nyt hän aikoo tul­la
"viralli.selle vierailulle". Vanha
•natsi aikoo laillistaa ne suhteet, jotka
Etelä-Afrikkan ja Länsi-SaLsan fasis­tit
ovat jo aikoja sitten solmineet.
On hyvin tunnettua, että toisen maa­ilmansodan
päätyttyä .suuri määrä
saksalaisia natseja pakeni eteläafrik­kalaisten
rotu.sortaj ien siipien suojaan
muodostaen sinne oman siirtokunnan
ja solmien yhtydet Hitlerin seuraajiin
Euroopassa ja latinalaisessa Ameri­kassa..
Johannesburgilainen Sunday
Times kirjoitti huhtikuussa, että it.se
Martin Borman oli muka käynyt lati­nalaisesta
Amerikasta Etelä-Afrikan
tasavallassa. Eräs saksalainen virkai-lijanainen
oli muka tunnistanut hänet
Kapkaupungis.sa Jorman vieraili vää­rällä
pa.ssilla; tekaistulla nimellä ja
asiaa tutkineen englantilaisen upsee­rin
sanojen mukaan kulki vain hen-kivartijaryhmän
ympäröimänä, •
Kannattaako tämän jälkeen ihme­tellä
sitä. että Länsi Saksan kansallis­demokraattisen
puolueen maapäivä-vaaleis.
sa saavuttama menestys sai
aikaan ilonhuutoja etelä-afrikkalaisten
fasistien keskuudessa. Kuluvan vuo­den
maaliskuussa Etelä-Afrikan tasa­valtaan
perustettiin länsisaksalaisen
uusnatsistisen puolueen haaraosasto,
jonka nimeksi tuli Kansallisdemok-raatiisen
puolueen ystävät, sekä oma
fasi.stinen jä;*je.stö nimeltään Lsän-maalle
u.skollinen Etelä-Afrikan tasa­vallan
saksalatsjärjestöjen liittoutu­man
työryhmä. Sen johtaja Oskar
Schäffler tähdensi, että .jär1,e.stö on
Kaasallisdemokraattisen puolueen sii­pi
-ja asettaa tehtäväkseen "Etelär
Afrikassa asuvien saksalaisten mu-kaanvetämisen
taisteluun arjalaisen
rodun puhtauden ja herruuden ylläpi­tämiseksi".
Schäfflerin kollega Rolf
Wentzlaf lausui eräässä "työryhmän"
ensimmäisistä kokouksista seuraavaa:
"Päämääränämme on herättää saksa­laisten
emigranttien kansallistuntoa,
pyrkiä muuttamaan liittovaltiossa val­litsevaa
järjestelmää, jossa on liian
paljon libcralis-mia. sekä kieltää kan­sallisdemokraattisen
puolueen poliittis­ten
mielenosoitusten järjestämisen
Sak-sassa sekä saksalai-svastaisia (lue:
antifasistisia, D. G.) filmejä vastaan.
Mc tulemme esiintymään YK: ta
vastaan ja tukemaan Etelä-Afrikan
tasavallan nykyistä .politiikkaa."
On helppo ymmärtää, miksi rotu-kirhkoilijat
suosivat natseja; Vorste-rrn
hallitus käyttäisi mielellään hy­väkseen
natsien rikasta kokemusta
sekä natsiryhmittymien maassa ole­vaa
laajaa verkkoa kantaväestön va­paustaistelun
kukistamiseksi. Etelä-
Afrikan tämän vuoden maaliskuussa
perustetussa natsipuolueessa on useita
tuhansia jäseniä, jotka eivät ole air
ncastaan saksalaisia vaan myös hol­lantilaista,
englantilaista, ja portugali­laista
syntyperää olevia.. Puolueella on
osastoja Johannesburgissa, Pretorias­sa,
Kapkaupungissa, Bloomfountaines-sa,
Durbanissa ja muissa kaupungeis-
.sa. Puolue ylläpitää tiivistä yhteyttä
Länsi-Saksan, Englannin ja USA:n
vastaaviin järjestöihin ja on jo ehti-tinyt
.vaihtaa valtuuskuntia jopa Ku-
Klux-Klanin kanssa.
Saapuessaan, viime vuoden keväällä
Etelä-Afrikkaan (heti Länsi-Saksan
monopolien edustajan Franz Josef
Straussin Etelä-Afrikkaan tekemän vi­rallisen
vierailun jälkeen) "vanhaa äi­tiään
tapaamaan" Adolf II piti lon­toolaisen
Timesin antaman tiedon mu­kaan
"puheita ympäri maata jäi'jes-tetyissä
kokouksissa ja mielenosoituk-si.
ssa". Sitten Thadden kävi Rhode-sias.
sa päästen täälläkin yhteisymmä-rykseen
paikallisten fasistien kanssa.
Kosketellessaan Smithin luo teke­määnsä
vierailua hän lausui englan­tilaisen
aikakausjulkaisun Weekend
(Jatkuu sivulla 3)
maan väärät lausunnot, jotka oli­vat
perustana Andreas Papan-dreouta
vastaan esitetylle petos-syytökselle.
TODISTAJAT
Vachliotis kertoi, että Kreikan
suojelupoliisi oli uhannut häntä
vankeudella ja varoittanut, että hä­nen
vaimolleen ja pojalleen voi ta­pahtua
epämiellyttäviä asioita. Siksi
hän suostui allekirjoittamaan salai­sen
poliisin laatiman asiakirjan,
jossa väitettiin, että Andreas Papan-dreou
valmisteli vallankaappausta
eräiden muiden tyytymättömien
nuorten upseerien kanssa, kunin-vaan
syrjäyttämistä ja Kreikan ir-roittamista
Natosta, o l i myötämieli­nen
kommunisteille ja harjoitti val-tionvastaista
toimintaa. Yksikään
näistä syytöksistä ei tietenkään ollut
tosi, Vachlioitis sanoi. .
Dialogiannis puolestaan ilmoitti,
että hänet oli pakotettu antahiäan
väärä lausunto Papanodreouh ja
Vadilioitisin välillä muka käydyistä
keskusteluista, joiden aikana Papan-dreou
olisi ilmoittanut pyrkivänsä
tuhoamaan poliittiset vastustajansa.
He paljastaisivat asian ensimmäi­sen
kerran Ramparts-lehdeUe Sa­malla
he vetosivat kuningas Kons­tantiniin
ja kehottivat häntä tuomit­semaan
juntan j a palauttamaan de­mokratian.
Yhdysvaltojen ulkoministeriö tie­dotti,
viime viikolla, että Andreas
Papandreou saattaa: saada takaisin
Yhdysvaltain kansalaisuutensa maas
tamuuttaneiden kansalaisuudentar-kistusten
perusteella. •
Budhalaiset «aavat
oman kesfculksen
Toronto. — Varakas kiinalais-cana-dalainen,
L. W. Chang, on lahjoitta­nut
Niagara Fallsin lähettyviltä maata
Pohjois Amerikkaa palvelevan budd-halaiskeskuksen
rakentamien hyväksi
Taimaan kuningas Bhumibol, joka.
vieraili äskettäin Ganadassa, kertoi
mr. (Jiangille, että hänen buddhalais-keskussuunnitelmansa
on hyväksytty.
Mr, Qang, jonka kerrotaan omis­tavan
useita kerrostaloja Torontossa,
esitti ehdotuksensa viime vuonna
World Fellowship of Buddhist-nJmi-selle
järjestölle.;
PÄIVÄN PAKINA
P A L J O N P O R U A , V A H A N VILLOJA
Sanotaan, että sodassa ja rak­kaudessa
on kaikki luvallLsta.
Se piti paikkansa myös siinä po­liittisessa
sirkusnäytpksessä mitä
konservatiivipuoiueeh johtajan^va-linta
konferen.ssiksi haukuttiin.
Toisin kuin muutama kuukausi
sitten Dalton Campin johdolla jär­jestetyssä
kokouksessa, minne,
vanhan "päällikön" sanoja käyt­tääksemme
oli vedetty "opetettu­ja
hylkeitä" huutosakiksi, vanha
ja tutiseva John Diefenbaker sai
nyt puhua järjestettyjä huutojouk-kaja
kohtaamatUi.
Ja huolimatta siitä, mistä hän
jutteji, niin puhelaidolliselta kan­nalta
hän oli vieläkin päätänsä
yläpuolella johtajamanttelijaansa
tavoittelevista.
Mutta heti alusta pitäen oli sel­vää,
vaikka vanha "päällikkö" pa­ni
parastansa ja kieltäytyi sovin­nolla
antautumasta, että hänen po­liittinen
uransa on keita kaikkiaan
noussut pystyyn.
Vanhana ja kouliintuneena po­liittisena
sotaratsuna Diefenbaker
oli epäilemättä tietoinen siitä, että
"kuninkaan tekijät" olivat hänet
punninneet ja köykäiseksi havain­neet,
koska hän omaksui taistelu-tunnuksekaeon
peräänantamatto­man
oppositioin "kahden Icansan
päätöslauselmaa vastaan, minkä
torypuolueen ohjelmakotmltea oli
muninut.
Hän näytti panneen uhkapelurin
lailla kaikki yhden koitin varaan
— joko puoluekokouksen enem­mistö
hylkää "kahden kansan"
päätöslauselman ja. antaa siten hä­nen
ehdokkuudelleen kannatuksen.-
sa, tai sitj^n hän voi sanoa, että
puolue EI T»yljännyt häntä, vaan
hän itse h y ^ l ^ i johtajapaikan sel-lai-
sessa/^uolueessa, jonka ohjel­maa
J»§n ei hyväksy.
Tijhän viittasi hänen dramaatti­nen
lausuntonsa siitä, että jos puo­luekokous
hyväksyy "kahden kan­san"
päätöslauselman, silloin "te
(puoluejedustajat) teette päätök­sen
minun puolestani".
Mutta sitten kun mr.. Diefenba­ker
joutui nöyristettynä ottamaani
lusikan kauniimpaan käteensä
(kolmannen äänestyksen jälkeen
missä hän ei saanmt edes 10-pro-senttisesti
.edustajain ääniä), van­ha
päällikkö sanoi antavansa sekä
oman että kannattajiensa tuen Duff
Roblinille — "kahden kansan"
päätöslauselman kannattajalle!
Politiiikantekijät saavat tämän
tuosta kummallisia vuodckumppa-neita;
mutta tämä sellaisenaan tun­tuu
viittaavan siihen, että kaikes­ta
mahtipontisuudestaan ja puhe-taidollisista
neteistään huolimat­ta
mr. Diefonbaikerin "periaatteet"
olisivat tässä tapauksessa uhratta­vissa
tarkoituksenmukaisuuden alt­t
a r i l l e - p oli taisteltava "kuninkai­den
tekijöitä" vastaan ja siinäkin,
sodassa olivat kaikki keinot luval­lisia.
Lähtemättä tässä yhteydessä
analysoimaan yksityiskohtaisem­min
toi-ypuolueen "kahden kan­san"
päätöstä — mille on viime
päivinä annettu miltei yhtä mon­ta
sisältöselostusta kuin on ollut
selityksen antajiakin toiypuolueen
johdossa"^ huomio kiintyy tässä
yhteydessä siihen, että paljon oli
porua, mutta vähän t u l i villoja;
Jos pidetään kiinni siitä, että
uudeksi puoluejohtajaksi valittu
Robeil Sanfield tietää jotakin täs­tä
asiasta, niin silloin tämä pää­töksen
arvo on nollaakin pienempi.
ilmeisesti Quebecin valitsijoihin
vedoten, toryjen puoluekokouksen
ohjelmakomitea muni päätöslau­selmaehdotuksen,
minkä teksti on
seuraavanlainen:
"Canada muodostuu tämän maan •
alkuasukkaista ja historiallisine
oikeuksineen kahdesta perustavas­ta
kansasta (founding nations —
deauxnations) joihin on jatkuvasti
liittynyt muita ihmisiä toisista
maista: perustuslain pitäisi olla
sellaisen, että se antaisi ja roh­kaisisi
tasa-arvoisesti täyden ja
harmonisen kasvun j a kehityksen
kaikille canadalaisillc."
Melko pyöreä asiakirja sellaise­naan
ja siksi sitä voidaankin "tul­k
i t a " niin monella eri tavalla.
Mutta mr. Stanfield selosti, että
se ei edusta konservatiivipuolueen
ohjelmaa? Se on "vain" ohjelma­komitean
ehdotus, mitä ei puolue­kokouksessa
hyväksytty. Siitä eivät
rivijäsenedustajat saaneet edes
keskustella! Vain johtajaehdok­kaat
saivat tuoda mielipiteensä •
esiin.
Se päätöslauselmaehdotus ei siis
ole mr. Stanfieldin selostuksen mu
kaan sen paperin arvoinen, mille
se on kirjoitettu; Se on esitetty
"vain ohjelmakomitean ehdotukse­n
a " konservatiivipuolueehTiarkJt-tavaksi
tulevaisuudessa, selitti mr.
Stanfield.
Mutta se oli kuitenkin ytimenä
siinä suuressa "peiiaatekeskuste-lussa"
mitä toryjen puoluekokouk­sessa
käytiin!
Ja kun vanha ja kuoliintunut
puoluejohtaja kompastui tähän m i
tään merkitsemättömilän päälbös-lauselmaan
"kahdesta kansasta",
niin sitä on pidettävä hänen nöy­ryyttävän
tappionsa suuruuden
mittana.
Vaikka emme lukeudukaan mr.
Diefenbakerin kannattajien piiriin,
tämän kirjoittaja olisi kuiteniki|l
suonut ja toivonut, että vahhafle
miehelle olisi vähän säädyllisem-min
sanoitat "Mauri on työnsä t e h ­nyt.
Mauri saa nyt nftehriä".
— Kfinsäkoura,