Vapaus, August 22, 1967

              Sivu 2 Tiistai, elok. 22 p. — Tuesday, Aug 22, 1967
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) Established Nov. 6, 1917
EDITOR: W. EKLUND MANAGER: E. SUK8I
TCLEPHONE: OFFICE AND EDITORIAL 6 7 4 - 4 2 6 4.
Publlshed thrlce weeWy: Tuesflftys, Thutsdays and Sattttdays by Vfl^Äas
Publishing C o . Llmiteä, li)0-102 Elin "St. West, Sudbury, Ontarto, Canada.
Mailing address: Box 69
Adttfrtlslng rates upon application, translatlon free of charge.
Authörized BS SiBconä class mail by the Post Office D6i>artment, Ottawa.
. , Aod for tl>ayinent of postage in cadi.
-'"h" CANADIAN L1\NGUAGiRRBS
TILAVSHINNAT:
Cahadassa: 1 vk: *10.00, 6 kk; $5.25 USA:n: 1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
S-kk. 3.00 Suomeen: 1 vk. 11.50. 6 kk. 6.25
USAn "suurin vaara"
' Vallankäytön keskaittyjniriien varsinkin ulkopoliittisissa
asioissa presidentin "omiin Msiiin" on saanut Yhdysvallois­sa
niin. suuret ja^aaralliset mittasuhteet, että siellä on tehty
ehdotus kongressmvaltuiuksien itakaisin saaimiselksi, mikä
tarkojittaa presidentin yksinvaltiuden rajoittamista.
Perustuslailliselta kannalta •'kaitsoen Yhdysvaltain pre;
sidentti vaKtaan neljäksi vu^odeksi ja valinnan toimittaa kan­san
valitsema valitsijamiehistö. Hallituksen,' muodostavat
presidenitiin määräämät ministerit, joiden nimitykset senaat^
td vahvistaa. Eduskunta eli kongressi on kaksi-^keonarinen,
sen^tti ja edustajakamari. Näissä puitteissa on määritelty
mitkä asiat, kuuluvat kongressin valvonnan jai päätösvallan
alaisuuteen ja mitkä toimeenpanevan elimen, eli hallituk­sen
ratkaisuvaltaan. Kehitys on kuitenlän johtanut siihen,
että presidentit ovat vähitellen saaneet ulkopoliittiset kysy-myk^
t.niiltei yksinvallan alaisuuteen..
Erikoisen voimakikaasti on tämä seikka tullut esiin Yih-dysvaltain
hyökkäyssodasta pientä, mutta urheata Vietna­min
kansaa vastaan. Yhdysvaltain kongressi ei ole hyväk­synyt
mitään sodanjulistusta Vietnamia vastaan. Mutta Ete­lä-
Vietniamissa on kuitenkin noin 460,000 yhdysvaltalaista
sötUasta. Sinne on sijoitettu suuria määriä yhdysvaltalaisia
ilma- ia merivoimia. Yhdysvallat on Vietnamin Sodassa me­nettänyt
kaatuneissa ja haavoittuneissa •kymmeniätuihoinsia
miehiä, tuhansia lentokoneita ja paljon muuta sotamateriaa­lia.
Hallituksen,^ "nimenomaan presidentin "valtuuksilla" ja
arvovallalla on eskaloitu kerta toisen perään sotatoimiö ja
kuten kongressin monet jäsenet pelkäävät, tämä voi vetää
Yhdysvallat joko tahtoen tai tahtomattaan uuteen maailman­sotaan.
Kaikki tämä tapahtuu vetcamalla presidentin "valtuuk­siin"
kansainvälisten sitoumusten täyttämiseksi, mitä kon­gressi
ei ole hyväksynyt, tai ns. Tonkinin päätöslauselmaan,
joka valtuutti presidentti, pantakoon merkille, ei sotatoiania
laajentamaan, vaan toimenpiteisiin "hyökkäyksen torjumi­seksi"
Kaakkois-Aasiassa. :
Jos olisi USAn valtiovallan peräsimessä sellainen mies.
kniinedesmeninyt Franklin Roosevelt — Suomen Kekkosesta
puhumattakaan — niin tilanne olisi tietenkin vallan toinen.
Mutta presidentti LyndonB. Johnsonin yhä toistuvat omar
valtafset toimenpiteet Vietnamin sodan eskaloimiseksi ai­heuttaa
yhdysvaltalaisten keskuudessa lisääntyvää huoles-timeisuutta.
Tämän vuoksi on kongressissakin j o kiinnitetty
huomiota presidentin ulkopoliittisten valtuuksien rajoitta­miseen
ja niiden valtuuksien palauttamiseen perustuslain,
mukaisella tavalla kongressin 'käyttöön.
Diplomatian historian eräs huomattu yhdysvaltalainen
professori esitti viime viikolla, että USAn 'kcngressin pi­täisi
ryhtyä "päättäviin toimenpiteisiin" saadakseen takaisin
perustuslain sille määrittelenxät valtuudet, • mitkä toisiJaan
seuranneet presidentit ovat anastaneet itselleen määritelläk-seen
Yhdysvaltafil ulkomaisten sitoumusten laajuudet.
Puhueny^senaatin ulkoasiain valtiG'kunnan. kokouksessa
tri Riuhl J. Bartlett Fletcher lakiikoulusta ja Tufts yliopiston
•diplomaattiosastolta, esitti varoituksen, että Yhdysvalloista
voi tulla "autoritäärinen" (johtajaperiaatteinen) valtio, ellei
kongressi ryhdy toimenpiteisiin rajoittaakseen presidenttien
tämän vuosisadan aikana omaksumia asiallisesti puhuen ra­jattomia
valtuuksia Yhdysvaltain ulkopoliittisten asiain kä­sittelyssä!
Professori Bartlett ilmaisi mielipiteen, että vuodesta 1789
lähtien on kehittynyt miltei täydellinen vastakohtaisuus kon­gressin
ja hallituksen valtuuksissa kansainvälisissä kysymyk-
•sissä...
Presidentti määi-ää käytännöllisesti katsoen ulkopolitii-ikan,
päättää sodasta ja rauhasta ja kongressi on alistunut,
tai jättänyt huomioonottamatta, tai hyväksynyt sen tai edis^
tänyt tätä kehitystä. .
Suurin vaara Yhdysvaltain edessä on se, sanoi professori
Bartlett, että haliitus 'käyttää asevoimia valtuuJtsia saamatta.
Perustuslain määrittelemän valtuuksien jakamisen tarkoi-tuiksena
on estää tyranniuden (sortovaltaisuuden) kelhittymi-sen,
eikä tehokkuuden tai Yhdysvaltain maailmanvaltiuden
edistäminen.
"Minun mielipiteeni on, ottä suurin vaara Yhdysvaltain
demokratiaa sekä Yhdysvaltain kansan vapauitta ja hyvin­vointia
vastaan — mikäli on puhe ulkopoliittisista asioista
— tulee lainlaadinnallisen elimen (kcngressin—V) valtuuk­sien
heikkenemisestä ja toimee»panoelimen (hallituksen—
V) suuresta pyramiidisesta vallan keskityksestä." -
Tri Bartlett hylkäsi ilman muuta tavanmukaiset väitökset
presidenttien valtuuksien lisäämisen pu'olesta ulkopoliittisis­sa
asioissa sillä perusteella, että teknologiset muutokset, suu­rin
kokemus ja parhaat tiedot7 oikeuttavat aika-ajoittain 'kor­keimman
valtiovallan salamyhkäisyyden!
Se ajatus, että presidentin pitäisi saada määritellä ul­kopoliittisista
kysymyksistä sen vuoksi kun hänellä on ti­laisuus
saada parempia ja täydellisempiä tietoja, on sellainen,
tfttä "'kongressi voi hyväksyä sen vain itsensä vaarantami­sen
hinnalla". ,
Syventymättä asiaan sen yksityiskohtaisemmim tämä
diplomaattikysymysten huomattu asiantuntija hylkäsi suo­ralta
kädeltä Yhdysvaltain ulkoministeri Dean Ruskin väitök­set,
että Southeast Asian Defense Treaty, oikeuttaa Yhdys­valtain
sekaiantumisen Vietnamin asioihin.
Toisaalta hän katsoio, että presidentti Johnsonin vuonna
lfl64 haluama ja sen perusteella kongressissa hyvä<ksytty Ton­kinin
päätöslauselma valtuuttaa presidentti Johnsoniin ötta--
maan mitä tahansa askeleita lisähyökkäysten estämiseksi
KaafldaoisnAasiassa ja että siten se "avaa ovet hyvin auki".
LOUNAISAFRIKKÄUISET EIVÄT
HALUA NAYTELU JUUTALAISIA
Helsinki. — Etelä.Afril(ka on
natslvaltio, jolia harjoittaa natsi,
politillckaansa myöi lounals-M-rB(
«ssa:i^e on omaksunut täydel­lisesti
^natsiSalcsan otteet, mutta
lounaisafrildialaiset eivät aio k v i .
tenlcaan näytellä tässä näytelmä-sä
JuulalalslteB osaa ja silisi minä
'olen täällä, sanoi iBniil Appolus,
SWAPO:n tiedoitussihteeri Hel­singissä.
Ha«!i-ltatleluin aikana tiedotussih­teeri
Emil Appohts totesi edelleen,
että SWAPO on suudn j a aktiivi-
IsimmVi;! taiumva lottnaisafriickalai-lien
jät^eslö.jErimielisyyks.iä sinän-sä
ei ole heidän ja muiden vapa".-
;u^'ärjestöjen keaken vaikk^ kei­nosta
voidaankin olla eri mieltä.
Esimeiftiksi SWANO:n teossa käsi­tykset
poiMoeavat siinä, voidaanlto
ja onko odotettava ulkopuolista
apua. Erilaiset käsitykset eivät
EmiiAppoluteien imukaan oje kui--
tenkaan merkittäviä, sillä heillä
•laaikilla on yhtenäinen päämäärä.
Kysyro.yflcseen mitä tounaisaflik-ibr.
ilaiset eniten kaipasivat, totesi
Emi'1 Aipipolus naurahtaen, että
aseet olisivat kiihkeimnnin odotettu,
jä, mutta jaitkoi, että koulutus-yms.
feitkoilla on suuri «lerkitys
Loanais-^AMkan tulevaisuuteen.
Tiedotussihteeri Appolus esitti
myös tyytyväisyytensä pohjoismad-seen
snt:-apartheid-4olmintaan ja
•myös, ctitä kommunistimaat ovat
alusta alkaen olleet heidän tuke­naan.;
.,•
Puhuessaan lehdisitölle tiedoitus-sihteeri
Appolus valotti tilannetta
tänä päivänä Lounais-Afrikassa.
37:ÄÄ IHMISTÄ ODOTTAA
KUOLEMA?
Lounais-Afriikassa alkoi elokuun
7. päivänä oikeudenkäynti 37:äU
SWAPO:n jäseniä vastaan. Oikeu-derukäynti
on ensimmäinen laatu­aan
sikäli, että heinäkuussa hy-
Intiassa
nälkämellakoita
Delhil — suuret poliisivoimat
murtautuivat äskettäin i-uokaa vaa­tivien
nälkäisten ihmisten asetta­mien
esteiden läpi Kalkuttaan joh­tavalla
valtatiellä.
Poliisi ei kohdaraiuil vastarintaa
poistaessaan kahdeksan barrikadia,
joHta olivat estäneet pcrittoainekul-jetiikset
Länsi-Bengalin pääkaupnin-k
i in Kalkuttaan kahden päivän
ajan.. •
Poliisi joutui lähettämään lisä­voimia
paikaliisten poliisien avuk­si
N»l>adwipiin 100 kilometriä poh­joiseen
ICalkutasta Täällä paikal­liset
poliisit tulittivat nälkämeUa-koitsijoita,
jotka saarrettuaan polii­siaseman
yrittivät sytyttää raken­nuksen
tuleen.
Hallituksen edustaja kertoi Kal­kutassa
osavaltion rautaitieliiken-teen
olevan yhä kesJceytyksissä
mielenosoittajien istuessa kiskoilla.
Poliisin on määrä kuitenkin pois­taa
nriidenosoittajat.
Teidän ja meidäni
kotiveräjattä i
Katri Mertanen Torontos-ta on
vieraillut ystäviensä luona Beaver
Lakella ja Wahnapitaessa. Samalla
hän toi terveisiä Suomesta, oltuaan
siellä käymässä kuukauden verran
53 vuoden poissaolon jälkeen. Hän
kertoi matkan olleen kaikin puolin
onnistuneen jä sanoi nauttineensa
kaikesta.
vSksyltiin b k i . jonka muikaan syy.
tetty voidaan tuomita teoolemaan.
mikäli hänet havaitaan oiketidussa
syylliseksi.
"Teunioristilaki", jonka perus­teella
näitä 37:ää ihmistä syytetään,
on parannettu painos surullisen
'kuulu'sa®ta "Sabotaashilaista", ja
sen tarkoituksena on saattaa SWA-PO:
n jäsenet tuomioistuimeiji^ eteen.
Tällä hetkellä on jo 153 louiöaisaf-rikikalaistla
pidätettynä, j a heidät
kaikiki on tarkoiltis tuomita kysei­sen
lain perusteella. Monet pidäte­tyistä
ovat olleet vankilassa maa-
Irskuusla 1966 lähtien, ja ikohne
lieistä on kuollut sen vuoksi, että
heitä on kidutettu kuulusteluissa.
Elotkaiun 7:n'enä aloiitettua oikeu­denkäyntiä
on tällä erää lykStty
kuitenkin syyskuun llreen puolus-tuHgen
pyynnöstä. Puolustusasian­ajajan
tiurkoitus on saa^ttaa kyseen­alaiseksi
tuomioistuimen laillisuus.
VETOOMUS SUOMALAISILLE
VetOiimme suomalaisiin i)oliittis-ten
piialueitten, ammattijärjestöjen
ylioppilas- ja nuorisoijärjestöjen
kautta siKidaksemme tuetuksi niitä,
jotka tällä hetikellä Lounais-Af ri­kan
epäoikeudenmuikaisiten lakien
vuc«k3i viruvat vankiloissa.
Olemme iloisia siitä, että suoma­laiset
eivät ole välinpitämättömiS
tämän louimaisaCrikkalaisia kohdan­neen
ihmisoikeuiksien polkemisen
johdosta, sillä uskomme, että Suomi:
tai mikä m m i maa tahansa, ei ole
yksinäinen Siiani vaan osa kokonais­ta
ihmiskuiiitaa.
DEFENCE AND AID -RAHASTO
Varsinaisen Anti-aparheid-liik-keen
rinnalla toimii eri maissa
usei'a muita rotusortoa vastusta­via
ja uhrpja auttavia järjestöjä.
Yksi lärkcimmislä on Defence and
.\i.d -rahasto, jonka tarkoituksena
on tukea du^mokraattiseen, ©ri, ro­tujen
väliseen, tasavemsuuteen pe-rus:
u.van yhteiskunnan kehittämis­tä
eteläiseen Afrikkaan. Rahasto
pyrkii auttamaan, tukemaan j a loh­kaisemaan
cpäoikeudenmukiuseii
lainsäädännön sekä keinotekoisten
polii^itutk niuston uhreja, tuke­maan
uhrien perheitä ja omaisia
.sekä pitämään maailmaa tietoisena
näistä kysymyksistä. Rahaston tär­kein
toimintatapa on taloudellinen
avustus.
Noin vuoden ajanon Etelä-Afrik-ka-
toimikuiman piiris.sä vahuislel-tu
rahasfton penistamista. Suomeeti.
Nytleimnin toJnUtoiuita on tcAittyt
periaatepääitöksen raha&ton perus,
taip sesta Suomeen., Perustamis,
ajan/kohdaäcsi on suunniteltu syys­kuun
loppua. Rahasto tulee ole­maan
muodoltaan henkillöjäsenyy-teen
penuistuva yhdistys. Alustavien
yhteydenotitojen perusteella näyt­tää
siltä, että ralhaston perustami.
ften saa myönteisen vastaanoton
myös tulevien rahoittajien taholla.
Ouatemata
Etefä-Amerikan
m m
New York. Guatemala ihuisi.
tuttaa tällä hetkellä Etelä-Vietna­mia,
kirjoittaa hiljattain urugy-alaincn
lehtimies Eduardo Gölia-no
San Franciscossa ilmestyväs­sä
Ramparts-lehdessä. Amerikka­laiset
"neuvonantajat" johtavat
hallituksen joukkoja rankaisuret-kille
sissejä vastaan. Samanlaiset
"neuvonantajat istuvat armeijan
päämajassa, puolustusministeri­össä
ja poliisilaitoksen johdossa.
Myös Yhdysvaltain viralliset pii­rit
ov<at tunnustaneet amerikka'
laisten joukkojen olemassaolon
Guatemalassa. Esimerkiksi USA:n
eteläisen sotilaspiirin päällikkö
kenraali Robert Porter ilmoitti
viime vuonna USA:n kongressil­le,
että amerikkalaiset joukot
Suorittavat Gnatemaiassa "siviili-toimenpiteiden
ohjelmaa."
Kuinka kaukana täniä ohjelma on
siviiliohjelmasta näkyy Guatemalan
.3i:.*.'en kertomuksista. He ovat ker­toneet
artikkelin kirjoittajalle, että
erääseen aidcaan Guatemalassa o l i
noin 1.000 erikoisjoukkojen miestä.
Sekä Guatemalassa ja Panaman ka­navan
aJueella että Yhdysvalloissa
koulutetaan ah(kcra'>ti guatemalalai­sia
upseereja. Yhdysvaltojen ilma­voimien
osallLstumisesta Guatema­lan
sissejä vastaan käytyyn taiste­luun
kertoi uruguaylaiselle lehti­miehelle
itse Guatemalan varapre­sidentti
Clemente Marroquin Rojas.
Hän tunnusti, että Panamastaixoli
kuilsultu amerikkalainen lentue
suihkuttamaan napalm-kaa.sua sis­sien
oletettuun leiriin.
100 vuotta yääoman ilmestymisestä:
JOHNSON JA KIESINGER
NATOn LUJITTAMISESTA
AVashington. -— Yhdysvaltain
presidentti Lyndon Johnson; ja Län­si-
Saksan liiltokan-^leri Kurt-Georg
Kiesiriger päättivät Was.hingtOnissa
viime viikolla kaksipäiväiset neuvot­telunsa.
Neuvotleiujen päätlcöksi
julkaistusi-a lausunnossa sanotaan
Johansonin ja> Kiesingerin olevan
yksiiniclisiä siitä, että '•Yhdysval­tain
tuiyallisuus liittyy läheisesti
Euroopan turvallisuuteen" j a etUi
yleisen puolustuspohtiikan suunnit­telut
tulee edelleenkin Jäädä Na­ton
tehtäväksi. Kuhtmankin maan
on iatkcltava ponnistelujaan puo­lustuksensa
lujittamiseksi.
Natoon nähden sanotajm lausun-noiSii,
ettei Atlantin liiton tule
antaa jäädä nj-kyisellecn vaan sitä,
on lujitettava.
Jbhanson ja Kiesingor totesivat
molemmat, että yhdistyneen E u ­roopan
tulisi olla Yhdysvaltain ys­tävä
ja liittolainen", lupasivat jat-k
a n kehitysapua ja kanmUtivat uu­sia
ehdot uiksia kansainvälisen va-luuttavai-
aston lisäämisestä.
He päättivät lopuksi olla läheises­sä
yhteydessä {öisiinsä; ,
Sitksalaisten lähteiden rhukaati
.Johnson vakuiHti Ki esi n gerille. et­tei
Yhdysvaliat vähennä Länsi-Sak-
.<;assa olevista joukoistaan kuin 15,
000 miestä Joukkojen koko vahvuus
45.000 miestä. Presidentti selit­ti
liittokanslerille, että tämäkin
määrä aiheuttaa epäedullisia jäl­kiseurauksia
Washingtonissa.
Länsi-Saksan .edustaja i K a i i -
Giinther von Hase sanoi sen s i ­jaan
neuvottelujen jälkeen pide­tyllä
lehdistöyastäanotolla, ettei
neuvotteluissa mainittu minkään­laisia
lukuja. Hän; sanoi liittoknns-l
e r ih toistaneen saman minkä hän
sanoi jo etlellisenä päivänäkin, et­tei
neuvotteluissa tehty päätöksiä
jjoukkojen supstamisesta ja että
a5ia.sla oh vielä keskuste'ltava sekä
Yhdysvaltain että Naton kanssa, ,
Elokuun 16. päivänä y. 1867
saatuaan luetuksi Pääoman 1
osan korehtuurin Karl Marx kir­joitti
l^ugelsille: ^'Tämä osa on
sitten valmis-'. Kuukauden kulut­tua
ensimmäinen Pääoman neL
jästä osasta ilmestyi. Tämä maa-ibnanhistoriaallinen
tapaus sat­tui
Saimassa, Marxin kotimaassa.
Hampiirilainen kuäiantamo, Jul­kaisi'
sen vain tuhannen kappa­leen
painoksena — eihän kukaan
tiennyt, millaiseksi sen kysyntä
tuUsi.
"Koko sinä aikana, jolloin
maailmassa on ollut kapitaliste.
ja\ ja työläisiä, ei ole ilmestynyt
ainoatakaan kirjaa, joka olisi yh­tä
merkittävä työläisille", kirjoit,
ti Engels Pääomasta.
Pääoma on julkaistu sadat ker­rat
maailman eri maissa. Neuvos­toliitossa
Pääoma on julkaistu
165 kertaa 18:11a eri kielellä ja
sen yhtei^ainos nousee yli 6
miljoonan kappaleen. Monissa
maissa eturivin ihmiset ymmär.
sivät nopeasti -— vaikka eivät ku­katies
täydellisesti •— tämän työn
mittaavuuden. Syksyllä ' 18G8,
vuoden kuluttua Pääoman ensim­mäisen
osan ilmestymisestä ham­purilaisen
kustantamon julkaise­mana
Marx ilmoitti ilahtuneena
ystävilleen häntä hämmästyttä.
neen tiedon: "Ensimmäiseksi vie­raaksi
kansakunnaksi, joka kään­tää
pääoman, on «töoittautunut
Venäjä".
Ensiinmäisen osan kääntämiseen
liittyneiden melko pitkälli.sten ja
dramaattisten' viiivytysten jälkeen
ilmestyivät 8. huhtikuuta 1872 pie­tarilaiseen
A. Tsherkosovin kirja­kauppaan
juuri painosta ilme.sty-neet
venäjänkielisen Pääoman en­simmäiset
kappaleet. Venäläisiltä
kääntäjiltä ja kustantajilta kului 5
vuotta Pääoman toimittamiseen l u ­kijoilleen.
Ranskalaiset toteuttivat
sen 8 vuoden kuluttua ja englanti­laiset
20 vuotta "Hampurin erikoi­sen"
jälkeen.
Pääoman e r i käännösten j a pai­nosten
h::toria heijastelee kunkin
maain vallankumousliikkeen histo­riaa,
niissä vallinneita poliittisia
viilauksia ja yhteisikunnallisen ajat­teluin
kypsyysastetta.
ESITÖITÄ
Ennen vallanfcumouiksen purka­usta
Marx 'kiiruhti antamaan taiste­luun
nousevan proletariaatin käsiin
mahtavan teoreettisen aseen. Marx
laati vuosina 1857 —58 kokonaisia
tutikielmia . kainsantaloustieteen eri
kysymyksistä, mutta ei suinkaan
lehdistölle, vaan "selvennykseksi
it?«lleen". Tämän "selvennyspro-sessin"
kuluessa Marx teki suuria
havaintoja. Hän inääritteli arvolain
ia lisäarvolain. Eräitä päätelmiä
teoi-eettisista kehittelyistään Marx
julkaisi vuonna 1859 kirjassa "Po­liittisen
taloustieteen kritiikkiä".
Vuoden 1862 loppuun mennessä
Marxin mielessä kypsyi uusi suiin-nite'ma
— julkaista teos nimeltä
Pääoma.
Suunnitelma o l i mitoiltaan jätti­läismäinen
työ, joka vaati epäinhi­millisiä
ponnistuksia. Marx kirjoit­ti
Pääoman aikana, joUöin eflämä
kutsui häntä johtamaan hänen pe­rustamaansa
I rnternationaalia. O li
yhdistettävä la-aja käytännön toi­minta
syvälle meneviin: teoreetti­siin
töihin. Tiukan j a kiireisen päi­vän
jälkeen Marx kirjoitti kokonä-sia
öitä rasittavan unettomuuden,
sairaan riiaksah j a reumatismin'vai-vaaanana.
Erityisen vaikeasti Marx
o l i sairaana vuoden 1866 alussa. S i i ­tä
aJQSla hän kertoo itse: " . . . Olin
kaiken aUcaa haudan partaalk. Mi­nun
oli siitä syystä käytettävä j o ­kainen
hetki, jonka olin työkykyi­nen
saadakseni päätökseen teoksen^
joUe olin ulhrannut terveyden, elä­män
onnen ja perheen:"
ppomi^n ilonestymistä odotettiin.
TärJkieinipiin talousteoriansa k(Atiin
Marx tutustuitti 1 Internationaalin
yteismeuivoston jjäsenet jo ennen
Pääoman ilmestymistä. Siitä, miten
Saksassa odotettiin Karl Marpin u u .
5ia teoksia, kirjoitti hänelle Wil­helm
Liebfcneiht. Internationaalin
osastot keräsivät Pääoman tilauk-sia.-
Ja vihdoin teos ilmestyi. Se sai
heti osakseen samoin ajattelevien
haltioitumisen ja vihollisten v a i -
kenemiskampanjan,: jonka tavan ta­kaa
katkaisivat heidän kiukkuiset
hyökkäyksensä.
.»ÄÄOMAN VASTAANOTTO
Saksasta saapui Lontooseen ilah­duttavia
viertejä, jotka saivat Marx­i
n toteam&an: 'Ymimärtämys, jonka
(Jatkuu sivulla 3)
Tshomben asia
ei ratkea vielä
Alger. —^ Kongon entisen pää­ministerin
Moise Tshomben koh­talo
ratkeaa tuskin lähiaikoina,
kerrottiin arvovaltaiselta taholta
Algerissa.
Presidentti Houari Boumedien-ne
aikoo luultavasti lykätä mr.
Tshomben Inovnttamista Kongol­le
Kongon nykyisen levottomuuk­sien
vuoksi, jotta Tshombea ei
käytettäisi eräänlaisena panttina
Kongon pääministerin Joseph
Mobutun ja palkkasoturijohtaja|i
Jean Schramraen välisissä neuvot­teluissa.
Algerian korkein oikens
hyväksyi jokin aika sitten Kongon
pyynnön Tshomben luovuttami­seksi.
200,000 tanskalaista
on tuominnut
Vietnamin sodan
M o s k o v a . ^ Tanskan sosialide-demokraattinen
hallitus ei aio suo-iTittaa
suuria suunnanmuutoksia
maan sisä- eikä ulkopoliittisessa
suuntauksessa, vaikka tätä on maas­s
a ; jo kauan vaadittu, kiiTJÖittaa
Pr£ydah Kööpenhaminan 'kirjeen­vaihtaja
Juri Jahontov. Hän toteaa,
että Tanskassa on leviimyt laajalle
Vietnamin sodan vastainen mieliala,
joäta csoitukserta on esiinerkiksi
i200,Ö00 henkilön ällekirjoittafma
adressi Vietnamin sodan tuomitse-niiseksi,
mutta siJtä huolimatta ei
Täns'kan hallitus ole tehnyt mitään
tuomitakseen virallisesti hyökkää­jän..;
• , •
Natogäsenyys estää niin ikään
Tan-ikaä ottamasta päättäväistä ja
•pe riaat teellistä asennetta siille
tärikeimmissä kysjTnyksissä -— E u ­roopan
turvallisuuden kysymykses­sä,
toteaa Johantov edelleen. Kos­ka
Tanska on Länsi-Saksan Nato-liittolainen.
Tanskan hallitus yrit­tää
kiertää vaitiolollaan sellaiset
Eui-oopan turvallisuuteen j a rau­haan
liittyvät kysymykset kuin toi­sen
maailmansodan jälkeiset rajo­j
en tunnustaminen Euroopassa ja
Sa-ksari denioJci-äättisen tasavallan
suvereenisuuden tunnustaminen.
Voidaan kuvitella, hän sanoi,
että sitä voidaan venyttää jopa
Kiinaan tehdyn hyökkäyksen:
oiikeuttamiseksi sillä perusteel­la,
että se oli tarpeellinen teko
uusien hyökkäysten ehkäisemi­seksi.
Tri Barlett esitti nämä iköt-santakannat
ulkoasiainvalio­kunnan
istunnossa missä kes­kustellaan
senaattori J. Will­iam
Fulbrightin ehdottamas^ta
jpäätöslauselmaehdotuksesta,
jonka perusteella palautettai­siin
kongressille yksiftvaltius
ulkomaisten sitoumusten teke­misessä.
Professori Bartlett ilmaisi
mieli|)iteen, että senaatille esi­tettyä
päätÖslauselmaeshdotus-ta
olisi alkuperäisestä muodos­ta
voimistettava niin, että kon­gressi
saisi mahdollisimman
voimaperäisesti otetuksi takai­sin
menettämänsä valtuudet
ulkopoliittisissa kysymyikisissä.
Nämä ovat epäilemättä ajan­kohtaisia
ja järkeviä esityksiä,
mutta asia erikseen on, minkä
verran niillä on vaikutusta ny­kytilanteeseen
, missä presi­dentti
yksinään voi tehdä kohr
talokkaita päätöksiä ja ratkai­suja
kon^essin mieltä edes ky­symättä.
PÄIYÄISr PAKINA
MARllNIKEmAÄUN MARINA
Ylfllysvalt^iin merijalikäväkeä
"marines" eli sanan lyhkäisyyden
vuoksi mariineita" pidetään ra­j
an eteläpuolena miltei spartalai­seen
.sotilas kastiin verrattuna
voittamattomana erikoisaselajina
mikä ei tyydy imihinkään rriuu-hun
kuin chdöttomaian yoittpon
j n e . '
N y i on kuitenkin osoiUautunut,
-että kun oikein kovalle ottaa, niin
mariinipäällystökin marisee.
— Lauantaisessa lehdessämme j u l ­kaistu
selostus Vietnitrni&sa vierai-lemasisa
käyneen merijJilkaväki-ipäällikön,
kenraali WQilace M .
Grcenen iikuvirrestä antoi todelli­suudessa
vain haalean kuvan- siitä,
mistä on todella kysymys.
Kuten mui.stett^uice, arvon ken­raali
myönsi, että. hampai.siin asti
iaseisteluilta amörikkalaiKJoukoil-t
a ei ole Victinamissa odotetlavis-
«a mitään pikaista voittoa. Päin­vastoin
hän sanoi, että Vietnamin
hyökkäyssotaa käydään "pitkän
tähtäyksen" ohjelmalla.
Samalla kertaa kenraali Greene
tiedoitti. että Vietnamissa on 77,
000 merijalkaväen mi'estä ja n i i ­den
käytössä 275 helikopteria.
Tämä ei .kmitenkaan riitä, koska
kenraali esitti m-fieliplteen, että
Ihellkoptericn määrää oli.si kaksin­kertaistettava,
ja että sinne pitäi­si
lähettää samassa määrässä lisää
mariineja.
Miittä mitä on sitten tämän
ruikutukseni takana? :
Tiety.sti kenraaleH
halu sotatoimien edelleen laajen-ta
mi seksi.
V Mutta:sen lisäksi arvon kenraa­l
i on saanut enemmän kuin omik­si
tarpeeksi jobinpostia näiltä
-Vain "voittoihin tyytyviltä" m'arii-ncilla.
• •
tosiasia on, että mikään Vietna­min
kokoinen maa j a kansa «i
ole koskaan puolustanut itsenäi­syyttään
niin urheasti ja menes­tyksellisesti
-rmaaibnan yhtä suu-irjinta
solilasnvaihfiia vastaan kuin
Vietnam. Tässä imielessä on oikeu­tettua
puihiva Vietnamin ihmeestä.
Ja juuri vietnamilaisten isän­maansa
ipuolustaj<ain osaksii tuli
muirskatä tarun yfhdysvaltainnHi-riinien
"voittamattorauudesta".;
Mariinit, jotka imettiin "voit:
t o " tunnuijita huutaen ansaan seitr
semännelletoista iJeveysasteelle,
ovrtt menettäneet «nemmÄn mie­hiä
mitä on saatu reservistä l i ­sää,
selitti äskettäin National
Guardian^lehden tunnettu kirjeen-vaihtaöa
Wilfröd Burchett aVtik-kdissa,
missä hän käsitteli USAn
sotfla^Uisen «päonnishimisen s y i ­tä
Viotnftmissa. Ehkä ensimmäi­sen
kerran hisloriasa aikana, hän
selittää heidän Omariinien) on täy­tynyt
useita ikei'toja jättää kaatu­neensa
ja haavoittuneensa. Ja
kaiken häpeän kuikkuraksi, heidän
'täytyi mfy^ääaoimeijaa avuikseen.
NormaOTsesti asiat tapahtuvat
päinvastoin.
Tämä selittää ehkä kaksi seik-
/kaa: sen miksi kenraali Greene
tpyytää nyt lisää mariineja ja
myös sen, imikBi hän viittasi kau-ihistuneena
siihen, että kuti Viet­namiin
lähetetään presidentti Joh-sönin
määräyksen' mukaiin 45,000
— 5 0 , 0 0 0 sotilasta lisää, n i i n "ma-riimien
sektorille" voidaan lähen­tää
lisää arnieijan miehiä.
Mariinien kerrotaan menettä­neen
8,000 miestä—yli kymmenen
rprosenttia Vietnamissa ioilevista
miehistään — erisimmöiisen 6 kuu­kauden
aikana 1967. Miesmenetys-ten
sänotaoin olevan erikoisen suu­r
i a niiden nuorten miesten keis-kmidessa,
jotka on lähetetty
jtäyttfianäBin; V!i«tnamisiiva olevien
mariinijoukkojen riveihin tullei­ta
aukkoija.
Mariinit ovrft ,niin meille ker-
Totaan, kuin kalat kuivalla ma{»l-la,
joutuessaan puolustusasemiin
viidakkohairjanteiille lähellä de-militarisoutua
aluetta. Heitä ei
ole liarjoitottu asemasotaa käy­mään.
Heidät on koulutettu me­reltä
suoritettavia maihinnousuja
suorRtamaan, pikaisiin taistelui­h
i n jalansijan saavuttamiseksi,
minkä jäjkeen he tulevat takaisin
laivoihinsa ja asemiinsa uutta teh­tävää
odötttimaän. Mutta nyt ovat
mariinit joutuneet käymään. ase­masotaa,
mikä sellaisenaan hei-jiastaa
Vhiiysvaltain asevoimien
•kriitillisä asemaa Vietnamissa.
E i siis ole ihme, vaikka kenraa­l
i Gi-een puhuu nyt "pitkän täh­täyksen"
tehtävistä Vietnarnissai.
Ja puheessaan "pitkän tähtäyk­sen"
ohjelmasta kenraali Greene
antoi: ymmärtää, että kysymys ei
ole vain pitkän aikaa kestävistä
. soliUvallisista; operatioista, vaan
imyös niitä seuraavista pitkäaikai-eista
"kansallisisita rakennusteh-tävistä"
—-Vietnamista kun on i l ­meisesti
tarkoitus tehdä jonkinlai­nen
Yhdysvaltain "takamaa".
Itsestään selvää on, että nykyi­nen
sodankäynnin laajuus ei tyy­dytä
sen paremmin mariinien
komentajaa kuin muitakaan sotä-haiuikikoja.
Hän unelmoi siitä on­nesta,
mikä koituisi silloin, jos
deinilitarisoiduille rajalle sijoite.
tut mariinit saisiviat hyökätä ilman
muuta Pohjois-Vietnaoninkin- puö-'
telle.
Arvon kenraalilla on siis sekä
vaivoja että marisoniisen. aihetta,
eli kuten sanotaani ''sialla.on sil­l
o in huonot oltavat kun maa on
jäässä ja kärsä kipeänä" —
Känsäkoura.-