Vapaus, June 22, 1967

              Sivu 2 Torstai, kesäik. 22 p. — Thursday, Jvine 22, 1967
VAPAUS ( L I B E R T Y )
EDITOR: W< E K L U ND
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G A N
O F F I N N I S H C A N A D I A N S ,
Establlshed Nov. 6. 1917
M A N A G E R : E. S U K SI
TEUEPHONE: O F F I C E A N D E D I T O R I A L 0 7 4 - 4 2 6 4
Publlshed thriceweekly: Tuesdays, "Thursdays and Saturdays by Vapaus
;Ptibliaiilng Go. Limited, 100-102 Etai St. West, Sudbury, Ontario. Canada.
Mailing address: Box 69
Adlisrtlsing rates upon applicatlon, translatlon free oi obarge.
Authorized as second class maU by the Pobt Office Department, Oitawa,
and for payment of" postage in cash.
M . n , ^ . ; o, , H ; CANADIANILANGUÄGE{PRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: 110.00, 6 kk.$5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeön:
1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
ivk. 11.50, 6 kk. 6.25
PALESTIINA - POUTIIKAN
OIKUT JA
Synt3nrnäpäiväoniutteIu
Lauantaina, heinäkuun 1 päivänä tuleo kuluneeksi 100 vuotta
Canadan liittovaltion perustamisesta.~7VBiallis('Sti puhuen se on 100-
vuotta sitten itsenäistyneen Canadan syntymjipäivä.
Näin muodoin me otamme vapauden toivottaa Canadalle kaik­kea
onnea ja hyvää menestystä tämän merkkipäivän johdosta. Käy­tännöllisesti
katsoen me emme tässä onnittele jotakin "tuntema­tonta"
vaan Canadan kansaa, nim. ennen meitä olleita kuin nykyi­siäkin
canadalaisia, siis loppujen lopuksi meitä kaikkia canadalaisia,:
huolimtta siitä, mitä kansallista tai rodullista alkuperää me satumme
• olemaan. • • ... ; •
Nykyaikana on tullut miltei muotiasiaksi sanoa, kuten menette­levät
esimerkiksi liittovaltion kansalaisuusministeriön edustajat pu­heissaan,
että "me olemme kaikki siirtolaisia." Tämä sellaisenaan
on tietenkin aivan totta. Valitettavaa vain on, että viranomaisten­kaan
toimesta ei muisteta tätä tosiasiaa silloin kun katsotaan joko
sen tai tämän mittapuun perusteella, että jotkut canailalaiset ovat
kaikesta tasa-arvoisuudestamme huolimatta sittenkin vähän enemmän
"tasa-arvoisia" kuin muut. Tämä sellaisenaan johtuu tietenkin vallit­sevista
yhteiskuntaoloista, jotka kansanvaltaisuudestaan huolimatta
voisivat kuitenkin olla aika paljon kansanvaltnisempia— mitä kaikki
aikansa tasolla olevat eanadalaiset haluavat.
Mutta huolimatta siitä, vaikka tämä maa ei olelcaan vielä val­mis
— eli sellainen maa, missä ei mitään korjauksia, uudistuksia ja
parannuksia tarvita, meillä on kuitenkin syytii iloita tänä 100 vuotis­päivänä
siitä valtavan suuresta taloudellisesta, poliittisesta ja yhteis­kunnallisesti
edistyksestä, mikä on kuluneen 100 vuoden aikana saa­vutettu.
Me kaikin voimme olla ylpeitä siitä, niitä on Canadan liitto­valtion
ensimmäisen sadan vuoden aikana r.iavutettu — ja meidän
velvollisuutemme on osaltamme katsoa, että kaikki tämä on vasta
alkua, sillä tämä suuri ja, luonnonresursseista rikas maa voisi pian
olla maanpäällinen Paratiisi kaikille canadalaisille, jos sitä todella
halutaan.
Kuluneen sadan vuoden aikana pn saatu kansallisesti paljon
arvokkaita opetuksia seuraavalle vuosisadalle lähdettäessä. Me Us­komme
myös, että ne tulevat auttamaan monien vaikeiden ongel­mien
ratkaisua.
Joku kyynikko voi nyt kuitenkin meillo sanoa, että tuskinpa
Canada säilyy enää sataa vuotta itsenäisenä maana, että rajan etelä­puolelta
tuleva taloudellinen, ja poliittinen painostus tekee meistä
kansakuntana joko tavalla tai toisella Yhdy.^valtain satelliitin.
Tänä merkkipäivänä ei ole mitään syycä kieltää sitä, etteikö
Canadan kansan edessä ole suuria ja vaikeita pulmia. Yhdysvalta­lainen
pääoma on jo tunkeutunut niin suuressa mittakaavassa Ca­nadan
teollisuuteen, erikoisesti metsä-, vuori-, puu- ja autoteoUisuu-teen,
että canadalaisista on tullut vieraille isännille "veden kanta­jia
ja puiden hakkaajia"tuotaritolaitoIuiissa, joiden hallinnasta ei
canadalaisilla ole mitään sananvaltaa. Yhdysvallat harjoittaa jo tä­män
talousvoimansa johdosta suurisuuntaisui poliittistakin painos­tusta,
kuten on nähty Walter Gordonin erään budjetin yhteydessä,
kuten nähtiin viimeksi Mercantile-pankkijupakassa ja monissa muissa
yhteyksissä.
Meillä on jopa sisäinen hajoamisvaara niin suuri että kaksikieli­syyttä
ja -kulttuuria tutkimaan nimitetty kuninkaallinen komissioni
ilmaisi huolestuneisuutensa siitä. Kysymys tässä yhteydessä on liitto­valtion
olemuksesta — perustuslain takaiaraista oikeuksista joiden pe­rusteella
englantilainen ja ranskalainen Can:;da voisivat elää veljel­lisessä
ja ennenkaikkea tasa-arvoisessa sovussa keskenään. Kaiken
tämän johdosta on Canadassa noussut voimakas vaatimus — ja mei­dän
lehtemme yhtyy siihen ^ että Canadan perustuslaki (BNA Act)
mikä astui voimaan sata vuotta sitten, olisi kokonaan uusittava niin,
että tämä kansallisuusongelma saataisiin onnellisesti ratkaistuksi —
onnellisesti sikäli, että Canadan liittovaltio voimistuisi ja lujittuisi.
Canadan historiassa on ennenkin ollut vaarallisia tilanteita maan
yhtenäisyyden kannalta katsoen. Aavikkomnakuntien asuttamis- ja
British Columbian yhdistämisaika liittovaltioon ovat meille muistu­tuksena
tästä. Esiraivaajamme saivat kuitenkin ne pulmat ratkais­tuksi
silloin ja nykyisten sukupolvien velvollisuus on ratkaista kansa­kunnan
yleisetujen mukaisella tavalla nykyiset pulmakysymykset,
sisältyen siihen edellämainittujen lisäksi myös rauhanasian puolus­taminen,
vaikka onkin ehkä totta, että entisen ajan pulmakysymyk­set
olivat nykyaikaisten mittojen kannalta katsoen paljon pienempiä
ja vaatimattomampia kuin ovat ne, joiden kanssa me joudumme riyt
yksilöinä ja kansakuntana painiskelemaan:
Meidän lehtemme katsoo kuitenkin luottamuksella tulevaisuu­teen.
Me lukeudumme niihin canadalaispiireihin, jotka uskovat, että
tuleva vuosisata on kaikesta huolimatta Can;'dan vuosisata.
Me uskomme Canadan työteliään ja toi)neksisaavan kansan —
josta me Canadan suomalaiset olemme erottamaton osa -— pystyvän
ratkaisemaan nykyiset pulmakysymykset ja huolehtimaan siitä, että
seuraavien vuosikymmenien aikana tulee tapahtumaan jättiläismäistä
edistystä elämän kaikilla aloilla — sisältyen siihen myös maan itse­näisyyden
säilyminen ja perustuslaillisten pulmakysymystcn ialkai-seminen.
. • • . . • ' •
,Onnitelkaamme siis sydämemme syvyydestä päivän sankaria —
itsenäistä Canadaa toisten itsenäisten kansojrjn joukossa maailmassa,
mistä on sodat ja sotien pelkokin saatava poistetuksi!
Ja onnitellcssamme Canadaa tämän merlckipäiv.än johdosta me
todellisuudessa onnittelemme kaikkia canadalaisia, ennen meitä ollei­ta,
sekä nykyisiä canadalaisia, huolimatta siitä, mistä me kukin
"olemme siirtolaisina'' tänne tulleet.
Wmy Brandt Suomessa 20.-—21. 6.
Helsinki. — Saksan Liittotasa­vallan
ulkoministeri Willy Brandt
vierdilee Helsingissä 20. ja 21. ke­säkuilta
neljään .Pohjoismaan pää­kaupunkiin
suuntautuvan epäviral­lisen
matkansa aikana. Vierailunsa
aikana ulkoministeri Brandt käy
keskusteluja Suomen valtion joh­tavien
henkilöiden sekä sosialide­mokraattisen
puolueen johdon
kanssa. •
Ulkoministeri Brandtia seuraa­vat
hänen matkallaan Saksan Liit­totasavallan
ulkoministeriön poliit­tisen
osastcii apulaisosastopäällikkö
tri Paul Frank sekä ministeriviras-lon
johtaja tri Hanis,Arnold «ja ul­koministeriön
sanomalehtiasiaintoi-mi.
ston päällikkö JUrgen Ruffiis;
Palestiina on oUut viime 1,300
vuoden aikana keskeytyinäUiiinäs-ti
arabien asuttama. Vielä Israe­lin
valtion perustamisen aikoihin
19 vuotta sitten oli maan väes­tön
piiäosa arabeja huolimatta
suuresta juutalaisesta maahan­muutosta.
1800-IuvulIa alkoi satunnainen
juutalaisten maahanmuutto Pa­lestiinaan,
mutta ensimmäinen
pysyvö siirtokunta maahan pev
rustettiin vasta 1882 Belgian juu­talaisten
toimesta.
Juutalaisten paluu Palestiinaan
sai ideologisia piirteitä ennen
kaikkea Theckior tterzlin teoriois­ta.
Hcrzlistä tuli sionismin pe­rustaja
1897, kun hän ohjelmas­saan
vaati juutalaisille kotimaa­ta
"raamatulliselle alueelle".
Näistä ajoista lähtien on voitu
havaita vaihtelevia muuttoaaltoja
Palestiinaan. 1909 perustivat maa­han
muuttaneet Tel Avivin kau­pungin.
BRITTILÄINEN POLITIIKKA
Tämän vuosisadan alussa alkoi­vat
siionistit harjoittaa painostus­ta
brittiläisiä hallituspiirejä koh­taan
saadakseen perustaa israeli­laisen
valtion siirtomaa-alueelle,
joka olisi ollut brittien hallinnon
alainen. Brilit tarjosivatkin erääs­tä
vaiheessa aluetta, joka käsittää
suurin piiitein saman alueen kuin
Ugandiin valtio nykyisin, mutta
siionistit eivät voineet hyväksyä
tätä "ulkor&amatuUista" aluetta.
Ensimmäisen- maailmansodan ai­koihin
kysymys tuli uudelleen päi­vänkohtaiseksi.
Marraskuussa 1917
annettiin ns. Balfour-julistus, mis­sä
Iso-Britmnia antoi virallisen tu­kensa
ajatukselle perustaa "kansal­linen
koti Palestiinaan juutalaisel­le
väestölle", kuitenkin sillä va­rauksella,
että se ei vahingoittaisi
niitä siviili- ja uskonnollisia oikeuk­sia,
joita Palestiinan ei-juutalaisil-la
yhteisöillä oli. Tähän aikaan oli
juutalaisia noin 7 prosenttia väes­töstä.
Arabiväestön osuus asutuk-
.sessa oli 91 prosenttia ja loput
kaksi prosenttia käsitti erilaisia
juutalaisia vähemmistöjä.
SALAINEN SOPIMUS
Balfour-julistustu oli edeltänyt
brittien diplomaattinen ja sotilaal­linen
aktiivisuus lähi-idässä. 1915
he houkuttelivat kuningas Hussei­nin
puolelleen mauilmansodassa lu­pailemalla
itsenäisyyttä ottomaani-sen
imperiumin arabialaisille osil­le.
1916 teki Lontoo sopimuksen
Pariisin.kaassa:— ns. Sykes—Picot
sopimus siitä, että maat sodan
jälkeen kuitenkin jakaisivat kysei­set
alueet.
Joskin näyttää, että kenraali Al-iensby
valloittaessaan Palestiinan
tunsi mainitun sopimuksen, niin
legendaarinen T. E. Lawrence ei
tiennyt siitä mitään. Hän oli ku­ningas
Husseinin pojan Feisalin
aseveli ja yritti Versaillesin kon:
ferenssissa — tosin turhaan — puo­lustaa
arabien etuja. Feisalin käsi­tyksen
mukean englantilaisten oli­si
pitänyt pitää kiinni arabeille an­tamistaan
lupauksista. Ranskan "tii­keri"
Clemenceau kuitenkin vaati
Englantia pitämään kiinni salaises­ta
sopimuksesta Ranskan kanssa
MANDAATTIALUE
USA:n presidentti Wilson kau­histui
melkoisesti, kun salainen so­pimus
hiljalleen alkoi paljastua.
Hän ehdottikin kansanäänestystä,
mutta britit ja ranskalaiset olivat
tätä vastaan. Syyriaan lähetettiin
joka tapauksessa komissio, jonka
tutkimukset osoittivat kansan ha­luavan
itsenäisyyttä.
San Remon konferenssissa rans­kalaiset
korjasivat vasta "potin".
Siellä alueet jaettiin Sykes—Picot-sopimuksen
mukaisesti. Kansainlii­ton
pykälä 22, jossa liittoutuneet
olivat sitoutuneet kunnioittamaan
lähi-idän maiden itsemääräämisoi­keutta,
muuttui täten vain tyhjäk­si
paperiksi. Englannin haltuun
joutuivat mandaateiksi Irak ja Pa­lestiina
ja Ranskan valvontaan
puolestaan Syyria ja Libanon. Kan­sainliitto
tosin hyväksyi jaon vas­ta
kesäkuu-isa 1922.
Kun voitvajavallat olivat saaneet
jaon selväksi, he kukistivat kaiken
vastarinnan sekä Irakissa että Syy­riassa.
1921 yritti Feisalin veli Ab-dullah
saada aikaan yhtenäistä kan­sallista
liikettä. Winston Churchill
puolestaan, joka oli tähän aikaan
siirtomaamiiMSteiinä, lähti Kairoon
mukanaan T E . Lawrence estääk­seen
AbdMllahia siitä. Palestiinan
-mandaatista eroteltiin tämän seu­rauksena
alue Jordanvirran ja
Kuolleenmfien itäpuolelta. Niihin
liitettiin vielä maa-alue Akaban
lahden rannalta. Uusi valtio ase­tettiin
Abdullahin hallintaan ja
kastettiin Transjordaniaksi. Pales­tiina
jaettiin tällöin ensimmäisen
kerran. --
HAJOTA JA HALLITSE
Brittiläisen mandaattiajan ku­luessa
kasvoi Palestiinan juutalai­nen
väestö erittäin voimakkaasti
sekä laillison että laittoman maa-hanmuitton
ansiosta. Arabilainen
väestö puolestaan näki maahan-muuttaneet
vieraina tunkeutujina,
joita brittiliiiset viranomaiset suo­jelivat
arabien kustannuksella, ja
'Iästä .syntyikin useita yhteenottoja
juutalaisten ja, aii^bi^ti,, välillä.
Ison-Britannian poliC^kkaan kuu­lui
asetelnui, missä juutalaiset ja
arabit olisivat vastakkain. 1930-lu-vuila
juutalaisten maahanmuutto
oli saavuttanut. Icnitenkin niin suu­ret'
mittakaavat, että arabit ryhtyi­vät
avoimeen kapinaan, mikä puo-lestäai)
johti.mm. yleislakkoon, jo­ka
Vsti fcuolisen vuotta lamaut­taen
koko maan. Arabilaiset sissi­joukot'
olivat usein avoimessa tais­telussa
brittien kanssa, mutta kos­ka
ne Olivat pääosin huonosti jär­jestettyä,
brittien oli helppo hal­lita
ne.
Mitä • suuremmaksi sodan uhka
Euroopassa kasvoi, sitä halukkaam­miksi
britit kuitenkin muuttuivat
lähi-idässä' -Icompromissin tekoon.
Julistuksesia, j ö j ^ annettiin Beiru­tissa
kesäKuussa 1939, tunnusti
Englanili, että juutalaisille anne­tuissa,
lupauksissa ja toisaalta ara­bien
vaatimuksissa oli paljon vas­takohtaisuuksia.
Julistuksessa Eng­lanti
lupasff että kymmenen vuo­den
ktilujes-sa muodostetaan itsenäi­nen
Palestiina, joka saa itse päät­tää,
kuinka paljon maahanmuutta­j
i a otetaan. Samalla Englanti antoi
kuitenkin luvan vielä 75,000:lle
maahanmuuttajalle.
Toisen maailmansodan jälkeen
arabit vaativat, että Beirutin julis­tuksen
mukaisesti mandaatin tuli­si
lakata. Siionistiset johtajat puo­lestaan
vaatiyat itsenäisen israeli­laisen
valtion/ perustamista.
Tällä kertaa turvautuivat vuoros­taan
juutalaiset aseisiin brittiläisiä
vastaan. Varsinkin kolme aseistet­tua
ryhmää saavutti kuuluisuutta:
Haganah, jonka Joukkojen ydinosa
muodostui sodan aikana brittijou­koissa
palvelleista, Irgun Zwai Leu-mi
ja Steriiliiga, jotka olivat kuu­luisia
terroritekniikastaan. Stern-liiga
oli vasemmalle suuntautunut
ja se esiintyi juutalais-arabilaisen
yhteislinjan. merkeissä kuten nykyi­sin
sosialidemokraattisesta Mapai-puolucesta
vasemmalla oleva oppo­sitio
tekee
YHDISTYNEET
KANSAKUNNAT • •'.
Selviytyäkseen tilanteesta vei
Englanti ongelman Yhdistyneisiin
Kansakuntiin. Kysymystä ratkaise­maan
asetettu erikoiskomitea hyi-
Kä.si äänestyksessä YK:n suosituk­sen
.suorittaa jako vastoin arabia-iaiseii
enemmistön tahtoa. Yleisko­kous
otti asian kuitenkin uudelleen
esiin. Monien äänestyksien jälkeen
29. marrasliuuta 1947 yleiskokous
äänesti Palestiinan jaosta. Suunni­telman
hyväksymiseen oli saatava
Kaksi kolmannesta äänistä. Itse ää­nestyksessä
annettiin ääniä 33 kol-meatoiMa
vastaan; 10 jätti äänes-lämättä.
Tässä äänestyksessä Neu­vostoliitto
äänesti ensimmäisen
kerran USA:n kanssa jaon puo­lesta.
YK:n päätös nosti heti melkoi­sen
opposition arabimaiden tahol­ta.
Juutalainen väestö käsitti täi.
löin _ vain .noin 30 prosenttia väes­töstä.
Se sai kuitenkin noin 60 Ve­rnaan
alueesta osaksi hedelmälli­sintä
aluett.; Välimeren rannalla ja
osaksi Negf:vin autiomaasta, jossa
ei koskaan ole asunut juutalais-väestöä.
V
Kun Israelin valtio julistettiin
toukokuussa 1943 14. päivänä,
aloittivat arabit seuraavana päivä­nä
sodan, joka päättyi aselepoon
1949. Juutalaiset saavuttivat siinä
lisäalueita YK:n jakosuunnitel-n-.
aan verrattuna. Lähes miljoona
arabia joutui terrorin olosu|iteissa
pakenemaan Palestiinasta. Juuta­laiset
terrori.stit murhasivat YK:n
välittäjän, joka oli esittänyt ara­beille
cdulli.seminan jakosuunnitel­man.
Israelin ja sen naapurimaiden
välit ovat t.iimän jälkeen olleet jat­kuvasti
kireät eikä lopullista rau­haa
olo solmittu. 1956 aloitti Is­rael
Ranskdn ja Englannin asevof-
Juhannusyönä on iälidevesfkin lääkeitä
Juhannus on saantit nimensä Jo­hannes
Kastajasta. Tämä johtuu
siitä että kesäkuun 24 päivä kristil­lisen
kalenterin mukaan on pyhi­tetty
iiänelle. Nykyään ainakin
kansan keskuudessa pidetään ju­hannusta
eräänä vuoden suurim­pana
juhlana^ mutta merkillepanta­vaa
on, että kirkkovuodessa Johan­nes
Kastajan päivä ei koskaan ole
ollut samaa suuruusluokkaa kun
joulu, pääsia^en tai helluntai.
Tämä seikka on selvä osoitus sii­tä
ett§ juhannuksen siis vuoden
pisimmän päivän — vietto juhla­päivänä
pohjautuu esikristilliseeri
aikaan. Niinpä monissa kielissä it­se
keskikesän juhlaa osoittava sana
ei mitenkään, kuten suomenkieles:
sä, viittaa Johannes Kastajaan. Es-merkiksi
ruotsinkielen sana "mid-sogimar"
(joka esiintyy joissakin
suomen murteissa muodossa . "mit-tumaari'')
tarkoittaa juuri keskike­sää,
kesän taitekohtaa.
Nykypolven suomalaisen mieles­tä
Juhannuskokko on ehkä olennai­sin
osa juhannuksen' vietossa. A-loittakaamme
siis juhannukseen
liittyvien tapojen ja uskomuksien
tarkastelumme kokosta. Tapa polt­taa
suuria tulia taivasalla on laajal­ti
levinnyt. Niitä on poltettu eri
vuodenaikoina, yleisimmin kevään
alus.sa vapunpäivän tienoilla sekä
keskikesällä vuoden pisimpänä
päivänä.
Nykyäänhän vuoden pisin päivä
on juuri kesäkuun 24. )^ei|^ä^&)na'
18: Ile vuosisadalle k ä y t ^ s ^ l l ^n
ns. juliaanisen kalenterin mukaan
päiväseisaus sattui esim. keskiajal­la
9—11 päivää aikaisemmin. Tä­mä
selittää mm. sen. ettei Saksassa
aikaisemmin poltettu juhannu.stu-lia
vaan Pyhän Veitin tulia,, koska
Veitin päivä kirkkokalei^ri^a oli
kesäkuun 15. Vj .v /
• ' K \ \ /.' •
Mielenkiintoista on, että' tä'mä
Pyhä Veit (eli latinaksi St Vitusj
akateemkko Martt Haavon tutki­musten
mukaan on sa^ia l^cn^lö
na pidetty H i t t a v a i n e n . \ " - -/
Hittavaisesta sanoi Mi kjfel Ag­ricola
luettelossaan karjalaisista
"epäjumalista", jonka hän julkaisi
Psalttarin käännöksensä esipuhees­sa,
seuraavaa: : ' \^ &
'Hittauanin toi JeD(Äeiy,Pen-sast".
'
Kielihistoriallisesti latinan Vi-tuksesta
hyvin on voinut kehittyä
Hitta.nönka johdos on Hittavainen
Agricola ei Hittavaisesta sano muu­ta
kuin että hän oli jänispatronus.
Huomattavaa on että katolisessa
kirkossa sekä Pyhä Vitus että Jo­hannes
Kastaja myös esiintyvät jä-nispatronuksina.
Tästä on vieläkin
muistona mm. jäniksen cufemisti-nen
sana "jussi", "jänörjussi".
Juhannuskokon kuten m
suurten tulien alkuperäi
koituksena oli ajaa noi^t
Vanhojen uskomusten
dat nimittäin olivat li
hannusyönä (eikä niin
pääsiäisenä}. Kulkune^l^
tien uskottiin käyttävän'^
hia sekä luudanvarsia, yielä täl­lä
vuosisadalla on Tanskai^ maaseu­dulla
juhannusyöksi luiraat tuotu
sisään, jotteivät noidat käyttäisi
niitä omiin tarkoituksiinsa. Nor­jassa
on viilletty ristinmerkki kes­kelle
luudanvartta, jolloin noidut
eivät uskaltaneet sitä ottaa. Eri­tyisesti
Tanskassa oli usko noitien
"juhannusmatkailuun" hyvin laa­jalle
levinnyt — luultiin nimittäin
että Pohjolan kaikki noidat, lensi­vät
Tanskan alueen yli matkallaan
micn tukemana provosoimattoman
hyökkävkscii Suezille ja pahensi si­ten
ennestäänkin huonoja naapu-ruu.
ssuhteita. Se joutui YJ^jp,,tuo­mitsemana
perääntymään ja YK:n
joukkoja asetettiin Gazan .aJveoUc
ja Siinaihin Egyptin maaperälle
varmistamaan aselepoa. • U t i k l • äi
suostunut ottamaan YK-joukkoja
omalle alueelleen. ' ' ' ' ' '
yhteiselle kokoontumispaikalleen:
Blocksbergiin eli Brockeniin Harz-vuoristossai
Ehkä tästä johtuu se­kin
seikka, että Tanska on Suomen
ohella ainoa Pohjoismaa, missä
vieläkin yleisesti poltetaan kokko­ja
juuri juhannuksena.
Huomautettakoon tässä vielä sii­tä,
että juhannustuli on vanhan ta­van
mukaan sytytettävä ennen au­ringonlaskua.
Sytjrttämiseen oli
käytettävä erityisesti tätä varten
hankausmentelmällä aikaansaatua
tulta.
Noitien ja muiden olentojen-karkoittamiseksi
on käytetty ja
käytetään vieläkin juhannuksena
myös muita tuleen ja meluun liit­tyviä
keinoja. Tähän ryhmään
kuuluu ampuminen, räjähdysptmos-ten
räjäyttäminen, ilotulitus ym.
Juhannusyönä vedetään puhdas
ta lakanaa kasteen peittämässä
ruohikossa, kunnes se on läpimär­kä.
Sitten se väännetään ja siitä
viruva vesi otetaan tarkoin talteen;
Sen sanotaan parantavan haavat ja
monet taudit."
Näin sanotaan eräässä muistiin­panossa
Porin maalaiskunnasta..
Muuallakin Suomessa tunnettiin
juhannusyön kasteen merkillinen
voima. Niinpä Saarijärvellä sa
noitiin: "Juhannusaamuna ennen
kasteen lähtöä puettiin ylle valkea
lakana ja kuljettiin heinikkoa, niin
että lakanan liepeet kastuivat. Siitä
saatiin kastevettä, jolla parannet­tiin
sairaita ja tehtiin taikoja", kun
taas seuraava tapa on merkitty
muistiin Siikaisista: "Jos juhannus­yön
kasteessa kieritteli alasti itse­ään,
paranivat kaikki taudit".
Näistä muistiinpanoista käy il
mi, että juhannusyönä katsottiin
veden olevan tavallista tehokkaam­paa
ja voimakkaampaa.
Aikaisemmin liittyi yleisesti .'ju:
.hannusmenoihin myöskin kylpe­minen
lähteissä. Kylpeminen oli
sitä tehokkaampaa, jo.s lähde oli
pyhä. Toisaalta nämä pyhät läh­teet
olivat tunnettuja taikavoimas­taan
jo esikristillisenä aikana. U-
.seimmat niistä olivat vanhoja paka-;
nallisia uhrilähteitä, joita papit py­hittivät
eri pyhimyksille, koska uh­rimenot
eivät lähteiden luona lop-pune'et.
taan lähde Turun liepeillä. Ruotsa­lainen
yliopnilas Gyllenius kirjoit­ti
v. 1649 päiväkirjaansa seuraavin
sanat turkulaisten ylioppilaidt-n ju-hannusvietosla:
"Juhannusaattona
i menim.me mina ja muutamat muut
ylioppilaat Kupittaan lähteelle, jo­ka
on kappaleen matkaa kaupun­gin
ulkopuolella. Sitä sanotaan P.
Johanneksen lähteeksi, sen vuoksi,
että nuoriso menee juhannusyönä
sinne ja pitää siellä leikkejään ja
muita ajanvietteitään. Joitakin ai­koja
sitten on melkein koko kau­punki
vaeltanut sinne ja uhrannut,
tuohon lähteeseen, samoin tehnyt
.sen ympärillä tulia, joiden tykönä
heillä on ollut leikkinsä ja kisan­sa."
Kuvaus muistuttaa melko paljon
nykyaikaista juhannuksen, viettoa.
.'\inoa oleellinen'ero on siinä, että
nykyään ei: enää kokoonnuta läh­teiden
luo. Mutta ilmeisesti vielä
tuolloin perimätieto lähteen ja ju­hannuksenvieton
yhteenkuuluvai­suudessa
oli elävä.
Merkillistä kyllä monet näistä
lähteistä katolisella ajalla olivat
.saaneet nimensä juuri Johannes
Kastajan tai Pyhän Vituksen mu­kaan,
ja on myös voitu osoittaa, et­tä
Pyhän Vituksen lähteet edusta­vat
vanhempaa kantaa kun Jo­hannes
Kastajan. Tähän voidaan
vielä lisätä, että Karjalassa aikoi­naan
esiintyi vesipatronus nimel­tään
Vitta tai Vittavaincn, joka il­meisesti
täytyy olla sama jumalo­lento
kuin aikaisemmin mainittu
Hittavainen.
Juhannusyönä ci kerätty ainoas­taan,
kastevettä, sillä lähdevesikin
oli silloin tavallista voimukkaam-
Adentssd kuohuu,
6 briiiiiäisti; ;
scfilasla kaatunut
Aden. — Brittiläispiireislä saa­tujen
tietojen mukaan arabialaiset
ampuivat tiistaina koneklvääi-eillä
yhdeksän brittiläistä' rötilasta kuo­liaaksi
ja haavoittivaV;2fl muuta
ajaessaan kapinoimiseistW'"''syytetty-len
arabien kasarmialueen ohi.
Brittiläisviranoiriaistfeli^ tiedonan­non
mukaan ammuttfijefi'Sotilaiden
ruumiissa oli niin paljon Jkuulan-rekä,
että hedänruumitaan oli vai­kea
liikuttaa.
Samalla alueella, lähellä Cham­pion
Lines kämpikköä, ainmuttiin
myös eräs brittiläinen siviili kuo­liaaksi,
tiedoittiBritaniiian lähi-idän
joukkojen päällystjtji eräs puher
mies.' • —• • • '^j : • ;•.
Tämän Persian ^ d e i i ! r a n n a l la
oleva protektoraattl;^;wi brittiläis-piiiien
tiedonantojeÄ|'ro|ötaan avoi­messa
kapinatilante^lä^fv^:
Grater-piirissä aipÄuftä^ alas
brittiläinen h e l i k o ^ ^ . M -
Mellakointi alkoi ^24 .^Söiinin ku­luttua
sen jälkeen kun*Britannian
hallitus tiedoilti, että se pitää hal­lussaan
laivasto- ja lentoaseman
alueella jonka hallintavaltuudet
luovutetaan Etelä-Arabian liittohal­litukselle
tammikuun 9 pnä 1968.
paa ja luonnollista,>';että sinä ei ai­noastaan
kylvetty, vaan että sitä
otettiin myöskin talteen tänä pyhä­nä
aikana myöhempää käyttöä var­ten.
Vesi oli ammennettava juh­lallisen
hiljaisuuden vallitessa en­nen
auringonnousua, silloin se oli
voimakkaimmillaan.
Monet Hypericum-suvun kasvit,
joiden yleisin suomalainen nimi­tys
on melko laajalti tunnettu, liit­tyvät
vanhan kansan uskomuksiin.
Kuismia on aikaisemmin käy­tetty
monenlaisina lääkkeinä ja nii­den
lääkevoiman katsottiin olevan
vahvimmillaan kukinta-aikana. Kas­via
on siis kerätty juha^lnuksen' ai­kaan.
Niistä käytettiin ennenkaikr
kea juuret, mutta, myöskin kukat.
Juhannuskukista keitetty tee on
ylivieskalaisen tiedon mukaan hyvä
kuumeeseen. Lapualta taas ilmoi'
telaan eräässä muistiinpanossa:
•'Hullu paranee kun sille annetaan
leipää, johon on sekoitettu kalan­nahkaa,
juhannuskukan juuret ja
jäniksen hännänpääkarvoja". En^
nen vanhaan käytettiin Juhannus'
kukka-uutetta myös närästystä vas­taan.,
.. • • ••,. ,
Juhannuskukka näyttää kuiten^
kin Ruotsin rahvaan keskuudessa
olleen vieläkin vahvempi. Niinpä
erääisä muistiinpanossa sanotaan:
'Sillä on sellainen pyhä voima pa?
hojcn henkien ilkitöitä vastaan, et­tä
sillä voi ajaa itse pääpaholaisen
pakoon. Tällä kasvilla on senvuokr:
si Värendssä (kaakkois-Ruotsissa)
myös nimenä Fans flykt ja .Satans
flykt (Pirun pako eli Saatanan pa­ko.
Jos ottaa Fans-flyktin mie-henkämmekän
lehtineen ja' juu­rineen
ja survoo ne navetan kyn­nyksessä
tai navetan seinässä ole^
vaan kairan reikään, niin ei väke­vinkään
noita pysty enää tuhoa­maan
karjaa".
Yleisesti tunnettuahan on, että
muidenkin kasvien vaikutus Ori
suurimmillaan juuri juhannusyönä.
Tähän perustuu mm. uskomus, jon­ka
mukaan neito unessaan saa
nähdä tulevan sulhasensa, jos häh
juhannusyönä nukkumaan meri;
nessään on muistanut pistää tyy-nynsä
alle seitsemän (paikoin yh-.
deksän) erilasta kukkaa.
John Frejborg. :
Puuro on tyyris ruoka, se tahtoo
voin, maijon ja maata päälle.
Raahe .
• * . . . • , ••.»•
^ Ei puh rasta oo tehren, sitä on
piuäin. Vampula!
P Ä I V Ä N PAKINA
"SYNTYMÄPÄIVÄMIET TEITÄ
Tämänpciväinen Vapaus-lehtem-ine
on kaikessa vaatimattomuus
dessaan Canadan lOOvuotisjuhla­numero.
Tätä Genlennial-juhlaa-vietctään
laajan maamme eri puolilla mo­nella
eri tavalla — ja jne Cana­dan
j.uoma!ai.set olemme.siinä mu­kana.
Kaikilla paikkakunnilla ei ole
päästy nousemaan ahtaitten 'ryh-mäaitojen
yli edes Canadan sata
vuotisjuhlien järjestämisessä —
ja seurauksena on, että kansalais­temme
yhteinen panos satavuotis­juhlien
onni-stumisen hj-väksi ei
ole niin antoi-sa ja näkyvä mitä
se voisi olla, ja mihin .kansalai­semme
neuvokkaina, taitavina ja
toimeliaina ihmisinä pystyisivät;
Mutta huolimatta siitä, missä
puitteissa eri paikkakunnilla kan­salaistemme
keskuudessa Centen-nial
juhlii! vietetään heinäkuun
ensimmäi.fenä. päivänä ja sitä
seuraavina viikkoina ja kuukau­sina,
ne yhdistyvät kuitenkin sau­mattomasti
muiden canadalaisten
100-vuot|sjuhlinta.in.
Kuvaannollisesti me olemme
valmistaneet Canadan 100-vuotis-päivän
kunniaksi suuren ja miel­lyttävän
syntymäpäiväkakun, jota
koristaa sata kynttilää ——ja- ne
kynttilät sytytetään heinäkuun en­simmäisenä,
siis Canadan kansal­lispäivänä..
Mutta toisin kuin yksilöitten
syntymäpäiväjuhlissa, nämä sata-vuotiskakkumme
kynttilät palavat
ja antavat, kiehtovaa valoaan kO'
ko loppuvuoden ajan.
Kun toivotamme päivän sanka­rille,
Canadalle onnea ja menes­tystä
tämän merkkitapauksen joh­dosta,
niin asiallisesti puhuen me
toivotamme hyvää menestystä, ter­veyttä
ja lisääntyvää vaurautta
toinen loisillemme — sillä me
olemme itse osa Canadasta, lihaa
canadalaisen yhteiskuntaelämän
lihasta.
Toisin sanoen, me vietämme nyt
kaikkien canadalaisten yhteistä
syntymäpäivää.
Tämän vuioksi mc emme katso
yksinomaan taaksepäin, vaikka me
olemmekin iloisi.T ja ylpoiläkin
niistä suurista saavutuksista, mi­tä
on Canadan satavuotiskauden
aikana voitettu — ja mitä täkä­läiset
kansalaisemme ovat olleet
osaltaan ruttamassa 60—-70 vuot­ta.
Mt^idän katseemme kohdistuu
nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Kuten yksilöiden, niin myös
kansakuntien historiassa tällaisten
merkkipäivien vietolla on merkir
tystä vain silloin, jos ne paraiv
tavat ja lujittavat päivän sanka­rin
asemaa ja auttavat sitä seu-
. raavalle' matkaetapille lähdössä.
Tässä yhteydessä on syytä muis­taa,
että meidän jälkeemme tule­vat
sukupolvet pitävät myös mei­tä
esiraivaajina eli pioneereina.
He tulevot arvostelemaan meitä
sillä perusteella, kuinka paljon
me kukin yksilöinä ja yhteisönä
voimme edistää Canadan kehittä­miseksi
taloudellisesti, kulttuuri­sesti
ja sosiaalisesti.
Kukaan ei tule 50 tai 100 vuo­den
kiiluttua kiinnittämään suur­takaan
huomiota siihen, minkälai­silla
autoilla me kuljemme tänä
Ccntcnnial vuonna^ kuinka pitkiä
partoja on "piimäsuilla" nuoru­kaisilla
• i i lyhyitä minihameita
niillä jollia on, tai ainakin luu­levat
että heillä on sievät kintut
ja polvet. •
Mutta meitä tullaan muistamaan
siitä, mil?n me autamme tämän
maan teollisuuksien ja laitosten
rakentamista sekä maanviljelyn ja
kalar,tuk.sc 1 sekä yhteiskunnan ke­hittämistä
ja ennenkaikkea rau;
hanasian puolustamista, mitä i l ­man
ci voi Canada edistyä eikä
voimistua. '
Kunnioittakaamme kaiken mo­komin
esi raivaa jiempie eli pionee:
riemme arvokasta ^ötä, jonka pe­rusteella
Canada qp ottanut val­tavan
suuria edistysaskeleita vii-meksikliluneen
100 vuoden aika­na.
Parhaiten me kunnioitamme
kuitenkin esiraivaajia siten, että
jatkamme tietoisina ja vastuun­tuntoisina
kansalaisina työtä ja
toimintaa sen puolesta, että tä­mä
maa kukoistaisi entistä kau­niimmin
. niin taloudellisesti ja
kulttuurisesti kuin sosiaalisesti-;
•'kin. V. .v^^, :;•.
Onnellista synty]m\liV^ää Cana­dalle—
ja kaikille canadalaisille^
Känsäkoura. ^