Vapaus, July 31, 1924

              Vefläp
ma
PuoIuekfA-ouksilie or. puolueen elä-jlisen kokoub-en ratkaisemat kysy-
..iäsä tavaton merkitys. Jokainen ko-jmykset. Kokouä hylkäsi amraatti-köus,
tehdessään yhteenvetoja, rat-j liittojen «riippumattomjuden» j a p i -
kaistessaan tärkeimpiä ohjelma-, j t i välttämättömänä sitä, että puo-taknikka-
ja järjestökysj-myksiä, an-j lue oUaa käsiinsä ammatillisen liik-tae.^
saan pohjaa tulevalle toiminnal-f keen aatteellisen johdon ja panee
le, on etappina puolueen historiassa, j toimeen organisatoorisen yhteyden
Vuodesta 1808 lähtien on pidetty' ammatillisten ja puolue-elimien vä-.
13 puoluekokousta, XIII alkoi Mos-} Iillä.
vovaH.sa C.lö. Nämä kokoukset ovat
kulkeneet pitkän vallankumoukselli­sen
tien. Työläiskerhosta ja lakon-johtajista
—r yleisv-snäläisen joukko- rnin imperialistinen sota mahdotto-lakon
järjestämiseen ja johtoon, maksi varsinaisen puoluekokouksen
Kuudes puoluekokous. Vuoden
1905 vallankumouksen kukistumisen
jälkeen teki taantumus sekä sittem-j
Toisista puolueista (es-errien ja
i menshevikien) .siirtyville, toimitsi-
1 joille ja intelligenteille määrättiin
i kahden v-uoden kanditaattiaika ja
I •.'iiden, puolueeseen vihitään viisi
•; vuotta ollee.n, puoluejäsenen saosi-
' t u s .
Kaikkien puolueeseen l i i t t y j i en t u ­lee
läpikäydä poliittiset alkeiskurs-jsit.
Kommunistisessa puolueessa ei
I saa olla poliittisesti lukuraldottomla.
1 Kahdestoista puoluekokous oli en-
! simainen kokous johdon toveri t«nin
j ei sairauden -vuoksi voinut ottaa
osaa.
Kokous pidettiin Moskovassa 1 7—
24 pnä maaliskuuta 1923. Läsnä oli nistiseen järjestelmään.
aseelliseen kapinan johtamiseen, val-lanvaltaamiseen,
yleisen elämän joh-pidon.
Kuudes puoluekokous pidet­tiin
vasta V. 1917. Leningradissa, o l -
897 edustajaa, niistä äänioikeatetta-j
a 480 j a puheoikeutettuja 417,
edustaen 38ö,bo0 puolueen jäsentä.
Kokouksen tärkeimpiä kysymyksiä
oli kysymys meidän valtioteollisuu-temme
kohottamisesta, verotus- ja
kansallisuuskysymykset. Kokous pai­nosti
sitä, että vallankupmoukselli-
«en kasvatustyön. rinöalla tulee puo­lueen
toiminnan etupäässä kohdistua
nykyisenä vallankumouksen talou­dellisen
rakennustyön aikana talous-elimien
toiminnan johtamiseen. Val­tion
teollisuuden kohottaminen on
puojueen ja valtion iskutehtävä; val­tion
teollisuus avaa tien kommu-tamiseen
kaikilla aloilla. Pienistä j jen se koolla 26 päivästä heinäkuuta
TOaanalai.-5ista vallankumöuskerhoista 3 päivään elokuuta. Tämä oli vain
työväen joukkopuolueeksi, joka
johtaa proietaärista vaillota, ja Jon­ka
rivit käsittävät satojatuhansia jä­seniä,
joiden mukana kulkevat mil­joonat
työläiset j a kö.vhät talonpo­jat.
Siinä kuljettu matka.
.Meidän puolueemme, mikä vielä
äskettäin oli vainottu ja takaa-ajet-tu,
on muuttunut hallitsevaksi puo­lueeksi.
Ensimäinen puoluekokous pant pe­rustuksen
Venäjän sosialidemokraat- hyväksyi
tiselle työväenpuolueelle. Kokous säännöt,
pidettiin Minskin kaupungissa 14—
16 p:nä maaliskuuta 1898. Koko­uksessa
oli edustettuna 8 järjestöä.
Kokous valitsi komitean ja hyväksyi
«Venäjän sosialidemokraattisen työ­väenpuolueen
manifestin.»
Muutama päivä sen jälkeen, kun
kokous päättyi, vangittiin"^ melkein
kaikki sen osanottajat.
Toinen puoluekokous pidettiin
Lontoossa elokuulla 1903 (kokous
aloitettiin Brysselissä, Belgiassa).
Kokoukseen otti- osaa 43 äänioikeu­tettua
edustajaa, jotka edustivat 26
järjestöä, ja 14 edustajaa puheoi­keudella.
Kokous teki lopun hajanaisista
sosialidemokraattisista ryhmistä ja
kerhoista. Hyväksyttiin puolueen
ohjelma ja säännöt sekä suunnitel­tiin
taktiikan suunta. Kokouksessa
ilmeni kaksi virtausta: vallankumo­uksellinen
ja sovittelova eli oppor­tunistinen,
,
Kokouksen, tosin vain vähäinen,
enemmistö oli vallankumouksellisen
suunnan leppymättömän luokka­taistelun,
kannattajia. Tämän enem-bolshevikien
kokous, mikä pidettiin
puolittain salaa. Läsnä oli 187 edus­tajaa
äänioikeudella ja 107 puheoi­keudella.
Edustajat edu.stivat 200,-
000 puolueen jäsentä. Kuudes ko­kous
veti lopputuloksen taistelusta
väliaikaista hallitusta vastaan neu­vontojen
vallan puolesta sekä teki
suunnifelman vastaista taistelua var­ten.
Paitsi päätöslauselmia poliit­tisesta
j a taloudellisesta asemasta
kokous puolueen uudet
Seitsemäs puoluekokous kokoon­tui
aikana, jolloin itävaltalais-saksa-lainen
imperialismi uhkasi neuvos­totasavallan
oleri^assaoloa. Läntiset
alueet, Itämeren maat, Ukraina ja
osa iso-Venäjääkin oli eroitettu Ve­näjän
keskuksesta.
Kokoukseen, mikä oli 8 p:nä maa­liskuuta
1918 saapui 46 äänioikeu­tettua
edustajaa, jotka edustivat
148,000 puolueen jäsentä. Kokous
hyväk.syi päätöksen Brestin rauhan­sopimuksen
ratifioimisesta Saksan
kanssa, päätti että Venäjän Sosiali­demokraattisen
työväen puolueeji n i ­mi
muutetaan Venäjän Kommunis­tiseksi
Puplueeksij valitsi komitean
tekemään muutoksia ohjelmaan, an­taen
komitean tehtäväksi uudelleen
muodostaa ohjelman teoreettisen
osan, lisäämällä siihen kuvauksen
imperialismista j a alkavasta kansain­välisen
sosialistisen vallankumouk­sen
aikakaudesta.
Kahdeksas puoluekokous pidettiin
Moskovassa 1'8—23 pnä maaliskuuta
1919. Läsnä oli 30:1 edustajaa ääni­oikeudella
ja 102 puheoikeudella.
Suomalaisten DialiJolIisuodet Aostra-
^ ^ ^ ^ ^ ^
mistösuunnan johdossa oli toveri Le- edustaen ne 300,000 puolueen Ja­nin.
Edustajakokouksen sovittelevaa
vähemmistöä johto Martoy,
Toisesta puoluekokouksesta lue­taan
Venäjän sos.-dem. puolueen
kahden ryhmän «bolshevikien» (e-nemmistöläisten)
ja «menshevikien»
(vähemmistöläisten) synty.
Kolmas puoluekokous , alkoi Lon­toossa
10 p:nä toukokuuta 1905. K o ­kouksessa
oli edustettuna 29 järjes­töä.
Menshevikit päästyään selville
siitä, että he kokouksessa muodosta­v
a t huomattavan vähemmistön eivät
halunneet ottaa osaa kokouksen työ­hön,
vaan kokoontuivat omaan kon­ferenssiin
Genevessä. Siten muo-
^ dostui kolmas puoluekokous koko­naan
«bolshevistiseksi.»
Kokous hyväksyi päätöslauselmat
aseellisen kapinan järjestämisestä ja
valmistamisesta tsaarin' itsevaltiutta
vastaan, vallankuniouksellinen halli­tuksen
järjestämisestä ja proletari­aatin
sekä talonpoikaiston diktatuu­rin
muodoista.
Neljäs puoluekokous, joka-oli y h ­teinen,
pidettiin Tukholmassa huhti­kuulla
1906. Kokouksessa oli läsnä
-122 edustajaa sekä 7 kansallisten so­sialidemokraattisten
järjestöjen e-dustajaa.
Ryhmät jakautuivat seu­raavasti
: «Bolahevikeja» 42, «mens-hevikejä
» 62.
Menshevikit käyttivät hyväkseen
enemmistöään j a hyv^syivät joukon
sovinnaisia päätöslauselmia suhtau­tumisesta
aiseistettuun l^apinaan, am­mattiliittojen
«riippumattomuudesta»
puolueeseen nähden jne. sekä veivät
' keskuskoiniteaan 7 jnenshevikiä ja
vain a^bolshevikia.
Järjestöt eivät kuitenkaan kulke­neet
kokouksen ohjausten mukaan.
Niiden toiminta kävi edelleenkin; v a l ­lankumouksellisessa,
yaän ei Sovin­nollisessa
hengessä. Ne kuuntelivat
enemmän bolshevistista Pietarin ko­miteaa,
kuin nienshevististä keskiis-
^tomiteaa.
6 puoluekokous p i i viimeinen puo­lueen
rivien «koköaraisyrityss»*. Ko­kous
alkoi Lontoossa 13 p:nä touko-,
kuuta '1907. Läsnä o l i ÖOS 'edusta­jaa.
Ryhmien kokoonpano oli Seu­raavanlainen:
«bolshevikejai 105,
<i»ensbevikejä> _97 j a «bunrilaisia»
<juutalaisten työläisten järjestö) 47,
sekä loput Puolan, Liettuan ' ja Lat­vian
sosialidemokraatteja.
- lEokoukäessa oli edustettuna 145
järjestöä, joiden yleinen jäsenluku
teki y l i 150,000,
Kokouksessa ei bolshevikeilla eikä
menshevikeillä ollut selvää enemmis-toä.
r«Bundin> edustajat yleensät u -
l i v a t menshevikejä, kun taas Puo-
~ lan: ja Iiiettuaan sekä Latviankin so-
"siälideznokraatit kallistuivat bolshe­v
i k i e n r:^äblelle. Kaikissa taktiikan
^ pää^symylcsissä. asettu vai-lanlnunonkselltselle
kannalle^ mens­hevikien
jäädessä vä^emmistodn. K o ­kouksessa
käsiteltiin vadelleen edel-sentä.
Kokous hyväksyi uuden oh
jelman, ' Kiinnitettiin paljon huo­miota
sotilaallisiin- kysymyksiin ja
punaisen armeijan rakentamiseen.
Hyväksyttiin päätöslauseima suhtau-tumisseta
keskivarakkaaseen talon-,
poikaan huomauttamalla, että on
• tarkkäavammiri suhtauduttava hä­nen
tarpeisiinsa ja poistettava mie­livalta
paikallisten viranomaisten' t a ­holta.
Yhdeksäs puoluekokous pidettiin
Moskovassa 29 p. maalfsRuuta —• 4
p. huhtikuuta 1920. Läsnä oli 716
edustajaa, joista 55-4 äänioikeudella
ja 162 puheoikeudella edustaen 612,-
000.puolueen jäsentä. Kolcous k i i n ­nitti
sätirinta huomiota taloudellista
rakennustyötä koskeviin kysymykr
aiip. Hyväksyttiin jpäätöslauselma
teollisuuslaitosten henkilökohtaisesta
johtamisesta, kollektiivisen - johdon
asemasta, spesialistien • muKaan ve­tämisestä
j a suhtautumisesta heihin
3ekä komniunistikerhojen osuuaesta
ja. merkityksestä , teolUsuuslaitoksis-
' ' S B i ' • ' • ' \ ..
^ Kymmenes puoluekokous pidettiin
j Moskovassa 8—16 pnä maaliskuuta
i'921. Läsnä oli 990 edustajaa, jois­ta
694 äänioikeudella Ja 296 puhe­oikeudella,
edustaen 730,051 puolu­een
jäsentä. Kokouksen alkuun men­nessä,
oli punainen armeija saavutta­nut
voiton kaikilla rintamilla, o li
tullut hiljaisuus (heng«?»dysalka).
Kokous haahmotti uuden talouspoli­tiikan
perusteet (siiriymisen «sota-kommunismista
»), päätti elintarpei­den
paickp-oton (rasvjorstka) muut­tamisen
lubhtaisveroksi, antoi vapaa­kaupan,
.päätti laitosten ja liikkei­den
vuokralle ja. kons^stonille an­tamisesta
j.n.e.
Yhdestoista puoluekokous: pidet­tiin
Moskovassa 27 pnä maallsKuuta
—• 3 pnä huhtikuuta 1922. Lasna
oli 687 edustajaa, niistä 552 ääni-j
a 1Ö5 puheoikeudella, edustaen
522,000 puolueen jäsentä. Edusta­jien
luvun, väheneminen 10 edusta­jakokoukseen
. verraten johtuu näi­den
kokousten välillä toimeenpan­nusta
yleisestä puöluepuhdistukses-ta.
Kokous määritteli ammattiliitto­jen
uudet tehtävät uuden talouspo­litiikan
luomissa oloissa, .niiden
osuuden taistelussa Työläisten pa­rempien
elinehtojen puolesta j a n i i ­den
osanoton tasavallan talouden l u ­jittamisessa
j a kehittämisessä.
Kysymyksessä puolueen lujittami­sesta
kokous piti välttämättömänä
kiinnittää vakavaa huomiota puolu­een
jäsenistön laaduu parantami­seen,
riij?jäsenten mandstisen kehi-tyksen
ja sivistystason '^kohottami­seen.
' •
Että puolue pysyisi puiitaana vie­raista
aineksista, pidetyin välttä­mättömänä
vaikeuttaa ei-proletaaris-ten
ainesten pääsyä puolueeseen.
Viime päivinä on näkynyt tietoja
Australiaan suuntautuvan siirtolais­tulvan
tuntuvasta lisääntymisestä.
Että Australiaan matkustavien kui­tenkin
on syytä ennen matkustamis­taan
hankkia vielä tarkempia tietoja
olosuhteista siellä, käy' selville seu­raavista
tiedoista, jotka Sidneyssä
oleva Suomen konsuli, Mr. Harald
Tanner vuosikertomuksessaan 1923
on antanut suomalaisten siirtolais­ten'
mahdollisuuksista siellä.
Konsuli Tannerin selostuksen
mukaan australialaiset koettavat
kaikella tavalla saada uusia siirto­laisi
maahansa, sillä maa on hiin har
vaan asuttua, että sen asema t i ­heään
asuttujen maitten ympäröi­mänä
on vaaranalainen. Asukaslu­vun
lisääntyminen viime vuosina
siirtolaisuuden kautta on ollut a i ­noastaan
muutamia kymmeniä t u ­hansia,
ja aikomuksena on tavalla
tai soisella saada tämä luku kohoa­maan
noin 100,000—200,00» hen­keen
vuosittain. Tässä tarkoituk­sessa
on levitetty kaikkialle tietoja
elintason korkeudesta ja suur&ta
mahdollisuuksista ja Lontoosta an
myönnetty matkalippujen alennus^
ta. - • ,., . — ^' . • . • • •
Suomalaisten siirtolaisten lukoi-määrän
Australiassa arvioi kon­suli
Tanner olevan 2,500—3,000'
j a hänen tietojensa mukaan on
suomalaisia saapunut maahan v.
1921 65, V. 1922 25 j a 1923 82,
Suomalaisten siirtolaisten asemaa
Australiassa ei konsuli Tanner pidä
edullisena. Mahdollisuudef yritteli-jöille,
joilla on mukanaan muutaman
tuhannen pääoma, ovat kyllä hjrvät,
mutta tavalliselle varattomalle on
alkuun pääseminen siellä hyvin
vaikeata. Suomalaiset eivät, muu­tamia
poikkeuksia lukuunottamatta,
ole menestyneet Australiassa. He
eivät näy omaavan tarpeeksi sitke­yttä
voidakseen samalla paikkakun­nalla
työskennellen hankkia itsel
leen hyvän toimeentulon. Austra­liassa
c i nykyisin tehdä rikkauksia
työnteolla.
Seikka, joka myöskin tuottaa vai­keuksia,
on kieli, sillä vaikka siinä
tulisikin toimeen, huomaavat enti­set
asukkaat, että tulija on ulko­maalainen
ja varsinkin työväestö
silloin vieroo häntä, pelossa,- etta
hän tulee maahan alentamaan työ­palkkoja.
Näin oHen on Suomen konsuli s i ­tä
mieltä, että mahdollisuudet suo­malaisille
siirtolaisille Australiassa
eivät ole helpot Sinne lähtevien
siirtolaisten on valmistauduttava te­kemään
kovaa työtä. Elintapa on
pidettävä hyvin vaafämattomaha ja
säästäväisyyttä tärkeimpänä hyvee­nä.
Sitäpaitsi ori totuttava viihty­mään
melkein asmnattomissä seu­duissa.
TavallBBn siirtolaisen on
Talmistauduttava. j^csinkertaiseen
maatyöhön. Ammattilainen saa
työtä kaupungissakin, mutta muutf
satavat turhaan etsiä siellä työtä
vuodenkin, sillä fcatrptmgeissa vallit­see
työttömyyttä j a työn ilmaan.-
tuessa on brittiläisxllä tavallisesti
etusija.
Näin arvostefee Suomen konsuli
viime vuoden lopäEai tflannettä.
K i r j . Ä. Emil Virtasalo.
Oli kaunis Mauantai-iltäpäivä. R i n -
telSrakenteinen fäätälimestarl- Saksi­nen
ist^ui työpöydällään jalat ristis­sä
allaan j a venytteli. Hän haukot­teli
vahvasti j a vilkasi kelloon. Nä­kyi
olevan jo yksi.
Vaimo silitti viereisessä pöydässä
j u u r i . r a i t a i s i a housuja seliA mie­heensä.
Hän oli puolisonsa ilmei-neft
vastakohta. Suuri j a kookas
ihminen. Saksinen silmäili hetkisen
vaimonsa ruumiillista olemusta ja
alkoi sitten väsähtäneesti- puhua:
. — Kyllä on synti, että ihmisen
pitää näin kes^uumallä olla sisällä
j a vielä kuumassa morkiissa.
— Ole v a i t i ! Kellohan on j o yk-si.
Tunnin kuluttua lopetamme työt
tältä päivältä. • Sitten saat minun
puolestani mennä vaikka minne,
mutta et juomaan, muista se.
Vaimp muljautti mieheensä j a jat­koi
työtään entisellä höyryllä.
Kyllähän Saksinen tuon tiesi sa­nomattakin,
eikä hän ollut juonut­kaan
kuin pari kertaa, saaden toisel­la
kerralla sakon, koska kieltolaki
oli silloin voimassa.
; E i hän nykyään ajatellutkaan juo­mista.
Toisissa asioissapa pyöri
miehen mietteet.
Hän oli kaikessa hiljaisuudessa
östariut naapurilta kanootin j a mak-
.sanut siitä 250 mk. E i ollut edes
vaimolleen ilmaissut ostostaan mi-tääin.
^än päätti pitää sen salassa,
kunnes -oli tehnyt' ensimäisen mat­kan
siUä. Vaimo.näet-oli aina vas-takynttä
jos vain puhuikaan venees­tä.
Kanootti Piisi ollut hänen mie­lestään
suoranainen itsemurhaväline
j a näin ollen hyljättävä läitelma.'
Sakstneri aivan paloi innosta pääs­tä
koettelemaan kanoöttihsa meri­kelpoisuutta.
Hän kuvitteli hiljaa
meloavansa pitkin . kaislikon - u l k o -
syrjää. Mahtaa se sentään olla
hauskaa. Innoissaan alkoi Saksinen
laulaa Kulkuripojan valssia. Eukkoa
tämä ihmetytti. .Ilmeisesti sillä
nuhjuksella on mielihalunsa täyttä­minen
tänä iltana,-ajatteli hän. Her­ra
varjele vaan, ettei hän lähtisi
juomaan! E^llä m i n ä . .;
• Hänen mietteensä katkaisi "ukko i l ­moittamalla,
että hän lähtee jo pe­semään
j a pukemaan.
—• Mutta eihän kello ole vielä
kuin puoli kaksi.
— JUitäs^minä poika - kellosta!
Kyllä se o n kaksikin, jahka ennät-tää.
Minä puolestani olen saanut
tarpeeksi tämräpäivän työstä.
Ilman mitään sen lähempiä selit­telyjä
hyppäsi 'uifcko pöydältä j a läh­ti
ulos.
Heidän asuntonsa sijaitsi vasta­päätä
työhuonetta samalla kadulla
olevassa kivimjirurissa. kolmannessa
Hyvinhän jse kävi, sillä kanootti o l i
keveä.
— Helppohan tätä on liikutella,
kun ei tuon enempää paina, tuumi
Saksinen astuessaan varovasti mela
kädessä kanoottiin. Ilma o l i t y y n i
Ei tuulen henkäystä, j a taivas o l i a i
van pilvetön. Auringosta virtasi
mielyttävää lämpöä, joka sai Saksi-sen
aivan huokasemaan tyytyväisyy.
destä. Hiljaa alkoi hän meloa kais­likkoa
kohden. Kanootti totteli jo­kaista
melan vetoa herkeästi. Kais­likko
kohisi hauskasti kanootin kyl­jissä
kun Saksinen meloi sen lävitse.
Hän seurasi hetkisen kaislikon u l -
kos}rrjää, mutta- huomattuaan, että
(kanoottia'^öli helppo hallita, "Sän Jah­ti
lipumaan selälle päin. Kaislikosta
noin 400 m, eteenpäin oli pieni luo­to
j a sitä kohden hän nyt suuntasi
kulkunsa.
Sinne ei hän kuitenkaan päässyt
kunnialla. Sadan metrin päässä
rannasta oli nimittäin kari. Nyt kun
oli nousuvesi, oli' se kokonaan veden
peitossa, eikä Saksinen siinä innois­saan
muistanut sen olemassaoloa,
vaan lasketteli..^ reippaasti sitä koh­den.
Kanootin kokkapuoli kulki
sen y l i ilman, että olisi jäänyt k i i n ­ni,
mutta keskikohta säi vahvan sy­säyksen
ja jäi kun jäikin kiinni.
S. ensin hieman peljästyi, mutta
päätteli sitten, että eihän se n y t n i in
vaarallista ole. Eikä se sitä olisi o l ­lutkaan
jos kysymyksessä olisi ollut
tavallinen puinen vene, mutta mes­tari*
Saksinen istui purjekankaisessa
kanootissa. Kun Saksinen melalla
työntäen koetti vapautua tästä epä-mielyttävästä
ankkuroimispaikästa,
sattui jotain jota hän ei kuuna päi­vänä
olisi osannut odofetaa tai uskoa
edes mahdolliseksi. ' Kanootin pohja
nimittäin repesi ja Saksinen mul­jahti
aina harteitaan myöten synty­neeseen
rakoon. Saksfeelta *pum-pahti
sydän aivan kurkkaan. Hetki-'
s e ^ aikaan hän ei osannut tehdä
mitään. Viimein hän päästi yksinäi­sen:
tavan: <Ah'!> Täaiän jälkeen
hän yritti vapautua epämukavasta
asemastaan, mutta siitä e i tullut m i - ;
tään, v a i M a , olisi kuinka sohinut ja
huiton-DBt käsinään. Hän pif suin
rotta ffittimeaaa. Kun hän teki seri
surullisen: haomion, ettei käsipeli
auttanut tmöään, y r i t t i hän alaker­ran
jäsi^iQaänv jaloilFa, vapautua
pinteestä. Tässä tarkoitoksessa hän
tunnusteli varovaisesti jalkaterillään
karia. rSaatuaan sen jalkansa alle
päätti; hän kariirn' potkaäemalla pääs­tä,
ylös; .
Tuumasta tpiinefiJi. Han koukisti
jalkansa j a ojensi ne äkillisfellä l i i k ­keellä
sUoraksL K i i r f v a s i a s i k i n j a l ­kapohjien
painaHttkseen, mutta tu-
= los oli aivam toisellainen kuin mitä
hän oli, odottanut. Se-ei nimittäin
rahtuakaan nostanut häntä ylöspäin,^
vaan sai kanootin nopeastiloitton^-
maan selälle.. Siinä n y t Saksinen o l i
edelleen samassa asennossa. Hän
tähysteli ympärilleen— jos sattuisi
jostain^- päin veneitä solumaan.' E i
hän kolaan oUut vielä «iin hartaas­ti
toivöDot veneen tuloa kuin nyt.
Mitään s e i s t a ei kuitenkaan nä­kynyt.'
E i ainakaan lähitienoilla,
t u o l l a kaukana o l i kyllä kaksv venet^
tä, mtttfca ne olivat liian pitkän irtat-
**** tuotta* tBttarjmae aai
' Tillai«,« paeii» lähettää tiiUi olev. W^^^
Ui.een .«Daa linj.» fenttoriSTjSk. o! ^UM .
kostajaa. WIute Starilla on koiStoriM. - - " " ' ' " ^
pnDcUsa*joka nuuus» Eairepassa.
TiydeUisiä tietoja paisyehdoUta.
kerroksessa. ' Rieippaasti asteli Sak­sinen
ka'dun poikki j a kiipesi'kette­rästi
kuin koulupoika- portaita ylös.
Kotona häh pesi j a muutti päälleen
sinisen takin j a valkoiset housut.
Klubilakkii vielä päähän j a niin; oli
räätälimestari-; Saksinen muuttunut
täydelliseksi merimieheksi. Mielihy­vällä
tarkasteli hän itseään peilistä
ja totesi olevansa koko hienon nä­köinen.
:— Jaa, onhan minulla se.supra-vartinen
piippukin jälellä, jonka sain
joululahjaksi', velimieheltä,' muisti
Saksinen yhtäkkiä.
Hän haki piipun käsiinsä, täytti
sen vahvalla' lehtitupakalla, raapaisi
tulta j a alkoi kiskoa savuja. Mieli­hyvästä
fiän .vielä irvisti peilikuval­leen,
ennenkuin teki sotilaalliseh
käännöksen ja marssi ovesta ulos.
— Vanha kaartilainen, jukuliste,
kyllähän minä temput osaan, mutisi
hän rientäessään rappuja ales. Kun
Saksinen pääsi .kadulle, huomasi hän
eukon naamataulun. työhuoneensa
ikkunassa.
— Herra jestas, kylläpä se ukko
ori hieno, mutisi eukko itsekseen i k ­kunassa.
.Mihin ihmeeseen se o i ­kein
on lähdössä? ;
Saksinen vilkasi vielä ikkunaan
Ja näki vaimonsa hämmästyneen
muodon.
Hän nosti lakkiaan, kumarsi koh-teliaasti
kuin kavaljeeri ainakin ja
vilkutti hyvästiä -kädellään. Vaimo
veti suutaan nauruun ajatellen että
kylläpä osaa kujeilla^ tuo ukko.
Saksinen-kiskoi tukevia savuja ja
asteli reippaasti eteenpäin kunne*
saapui venevalkamaan.
iNiin. Siinä oli kanootti. Se o l i
vedetty rantahietikolle ja^ käännetty
ylösalasin. Saksinen käänsi sen o i ­kein
päin j a tarkasteli ihailen sita
joka puolelta. Kyllä o l i soina. E i
häntä yhtään kaduttanut kauppansa.
Olisi tuosta kannattanut maksaa
vaikka 350 . m^arkkaa! Hetken sili-tettyään
j a nSpläiltyäan kanoottia
kopisti hän tuhkan piipusta pois j a
pani sen takkinsa taskuun. Ryhtyi
sitten työntämään kanoottia vesille.
Täten ilmoite^^^ että allekirjoittanut
an valittu sovintötuomariksi 'The DS
by Pumes^^^A^^^ Act" alaisena, S
^!.^?^aa™^^^ se on tarpeena
määritellä vahingon suuruus minkä sim
on^ aiheuttanut viljalle, puille, kasvuUi^r,
kunlaista vahinkoa aiheuttanut on siitä i
motettava henkilölle tai y
.^^^mame seitsemän päivän kuluessa sen
^^^f^ta^kuin^^ vahinko on tapahtunut Jos
ei tällaista ilmotusta läinmääraämässä jär­jestyksenä
tehdä voi sovintotuomari kiel.
tää kaiken korvauksen kärsitystä vahin-on
saatavana tämä
laki paiihettuiia.
R H * M U R R Ä Y,
.,-••; Sovintotnomari (Arbitrator)
; • BoxZTjS, Sndbmy^OnU
epämiellyttävin elämys minks minä.
olen viettänyt. '
-r- Niinpä kai. ; ; ' ; '
Lopun matkaa istuttiin äänetönnä.
. K u i i ipäästiin rannalle j a Saksinen
kompuroi veneestä maihin, sulki
vaimo hänet syliinsä j a aittoi pari
R^ukähtavata muiskua? Mutta mikä
kaikkein merkillisintä, hän oikein
> Miehet, vetivät, taas äoutaan^nau­ruun.
. Saksinen näM sen j a sanoi
nopeasti:. -; •;, -
—";;iiähdetääh kotiin, minun on
hirveän kylmä.
Jä n i i n : lähtivät käsr«oukussa kä­velemään
.poispäin rannasta. Saksi-seii
housuista tippui vesi yhtenään
k«n taikana, että niiltä olisi • voinut-M* kengät panivat jok;a askeleella.
apua toivoa..
Vesi tuntui kylmälle. Oikein se
nostatti kananlihalle ihon,- j a hou­sut,
jotka olivat kuin mltkäkih kää^
reet kiertyneet säärien ympäri, lisä­sivät
tätä epämiellyttävää: tunneli-maa.
Saksisen ei auttanut muu kuin j a ­loillaan
uimaliikkeitä tehden yrittää
luodolle päii), joka nyt o l i läheisin
Taikka. Hieman hitaasti sujui mat­ka.
Saksinen räpiköi "jaloillaan^ j a
puhkui tavattomasti. Enää ei ollut
kuin nelisenkymmentä metriä luo­dolle.
Kunnialla hän e i vain pääs­syt
enää.
• Mestari Saksisen vaimo oli t u l l ut
rahnalle etsimään miestään, saatu­aan
kuulla hänen -menneen sinne, i
— Herra kristusl Voi' taivaan
talikynttelit! Ukko, ukko-pankä.
Auttakaa, auttakaa!
Vaimo juoksenteli ec^estäkaisih
rannassa j a huitoi käsiään kuin t u u ­limyllyn
siipiä.
^ Voi raukkaa sentään! Nyt se
kuolee Tarmastil Auh^puh!
Hän ' o l i - n i in hengästynyt, että
haukkoi ilmaa.
Juoksu jalassa saapui rannalle pari
miestä. Nähtyään Saksisen merkilli­sen
aseman vetivät he suutansa nau­ruun,
mutta riensivät sentään heti
veneeseen j a soutivat nol)easti Sak-sisetf
avuksi. He tarttuivat häntä
niskasta kiinni ja nostivat venee^
seen;
—: Ohhoh, huokasi Saksinen ja
vaipui väsyneenä, hampaat itolisteh
penkille istumaan. Koko, hänemruu­miinsa
_ vapisi kylmästä. "Hän ^ i en­sin
puhunut mitään. Tuijotteli vain
tylsästi eteensä. Mutta vaimon ildh-kirkaisu
k i i r i rannalta. hShen kor­viinsa.
Silloin sai häfi^eloa. ' Hät­kähtäen
suuntasi hän katseensa ; r a n -
naHe. Totta totisesti! Eukko se .oli
kun olildn siellä. No v o i suö vietä­vä!
^ - ' .
Sitte muisti hän, ettet o l l i i t edes
kiittänyt pelastajiaan.
' — Kiitän teitä nK>lempia_ayan-annostanne,
sanoi iiän miehille.
— No e i maksa vaivaa kiittää.-<^
- — K a i k e s s a tapauksessa iäniä o l i
plits, p l ä t s . . ;.
Suomasta
S A L A K U L J E T U S LXNSIRANNI
K O L L A
Kahvin salakuljetus on Rauman
seudun rannikkoalueella hyvin pien­tä.
Merenkurkun^ seutuvilla se s i ­tävastoin
näyttää olevan vähän -vilk-kaalnpaa.
Yleensä kuitenkin voi­daan
sanoa, että kahvin salakulje­tus
on vähentynyt kaikkialla. Tä­mä
johtunee osittain siitä, eitä kah­vin
tulli on alentunut, osittaim niis^
tä toimenpiteistä, joihin Ruotsi -öh
ryhtynyt kahvin salakuljetuksen eh­käisemiseksi.
Spriin salakuljetus sen sijaan on
edelleen sangen vilkasta. - Nyt vuo»
den yaloisimpana aikana; se luon­nollisesti
on jonkiia verran hiljai­sempaa,
muttaiyarmoja voidaan^ o l ­la,
että se syyspimeitten tullen taa-sent
vilkastuu^ Suurin ossr meidän
maassamme esiintyvistä salakuljete?
tuista viinaksista »on peräisin alue­vesien
-Ulkopuolella • olevbta _n. 8.
pirturisteilijoistä. Näistä sen" k u l ­jettavat;
rannikolle pääasiassa sala-
Geoi^eM.!
L A K I M I E S j a ASIANAJAJA
Canadian Bank of CotauneRi
yläkerrassa.
Sudbury, Ontarioi,
Phone 186 P. 0. Driw!tj
PALOVAKUUTUKSIA
. —ja-r.
Kiinteimistövälityl!
' Nickel Range BMr-
Phone 936. SndburyJ
Ruokaa ja Kakt» . ;
~ J : L G I N LUNCH
12 Elgin St., Sndbnjr.
Vastapäätä C. P. R. sahi
makonttoria.
Autoajuri samassa pailos»j
Phone 13S6.
. Joi»
lu, jolloin Hälckänen tempaa
konsa ja löi sillä Viffio-Ä-kaksi
kertaa rintaan, »«».^J.
lema seurasi heti. Tapanboi-mattuaan
riensi nuorempi reii
Autio veljeänsä auttamajn.
silloin sivalsi Häkkänen ToW,
t i o t a : puukollaan, mm et» »5
j c M i v » . . x« . u . x w « » « ^.^«^y^ .keutui ohimon kohdai»
kuljettajiksi antautuneet ent. k a - T o i v o Autio vaipm w« ^ .
l a s t a j a t " Spriin salakuljettajat o- jensä viereen.
vat erinomaisesti järjestyneet jaljuoksi Häkkänen asnnw ^
vähitellen kehittyneet erittäin tai^ pasi lakin ja aikoi pae
taviksi ammatissaan. Kun lisäksi niutta samassa p i M ^
tullilaitoksen käytettävänä, on suh-Jgikonstaapeli läWi B
teeffisesti hy^mi"'TOhäh vartiavoimia^Biaan ja onnistuilpn
j a moottoriveneitä rannikkoalueit- - • —-^-mana
temme pituuteen - j a monisokkeloi-suuteen
verraten, niin ei siis ole
mikäSfi ihme; vaikka^-viinaksia v i r -
taileekin maaliamme. S
•^^;;''--i^c-'-^l'--^-^'"?';'"'^^
K A K S I V E L J E S T X S A A N O T SUR­M
A N S A - K O T K A S S A
Kun ty^ehetVaho ja Toivo
Autio sekä Juho fiäkkänen työstä
t u l t u a a n ' ja^ isyS^raän; kailcessa so­vussa
menivät "as
kalliolle k o r t ^ ' p e l a a m a a n , syntyi
Häldäsen'jia% vanhemman vdjeksen
VilEo Antiön viiaiä r S t a ja"'tappe-polusien
a^stf-^^jf^tmSö nen pidätetyksi-"»r» •
v a n h e n i 26 vuot^ J«
22 vu^as. Murhaaja ^
^ t ä kotoishin.j»
humalassa.
teon
UIJDISTAKM m*: