1958-12-18-02 |
Previous | 2 of 30 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
"H Sivu 2 , Torstaina, jouluk. 18 p. — Thursday, Dee. 18, 1958 YA>AUS JBKBTT) — bidepeitdent ma ot FbmiBh Canadlans. Es-mäbfii NOT. 6, 1917. Attthorized «• «MMmd class maU by the Post I^epärtment, Ott8wa.v Pub-thrlee weekly: Tuesdays. lyA andSaturdaysby Vapaus ggltehtng Company Ltd^ at lQO-102 Kini 6t Wn Sttdbury. Ont, Caxuula. •mephones: Bua. Otfke OS. Edltorial Office OS. 4-4265. Manftger E. SvksL Edltor W. Eklund. MaUttig address: Box 69, Sudbury, Ontario. Advertislng rates upon appUeatkm. Tranalation Iree of charge. TILAUSHIiniAT: Canadassa: 1 vkT 7.00 6 kk. 3.75 3 kk. 2.25 YhdysvaUoissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30 Suomessa: in:. 8.50 6 kk. 4.75 'Uoulu on jo ovella" " Elämme joulun aattopäiviä silloin kun lehtemme tämän- ; päiväinen juhlanumero ehtii etäisemmille lukijoilleen. Jb näitä rivejä kirjoitettaessa, vaikka joulu on vielä "nurkan t^k^", tehdään tuhansia valmisteluja sekä kotona että jär- . jestopiireissä. Lasten "pikkujoulut" on jo sentään vietetty haaleillamme mutta vaimentuminen on vielä täydessä käyn-liissä kotipiirissä. Huoneita puhdistettaan, paikkoja ja laitteita kunnostetaan, joululahjoja tehdään ja valmistellaan ja varsmkin emäntäväellä ori niin paljon kiirettä ja työtä, että tuskin enää jaksavat juhliakaan joulun tultua. Kaiken tämän jälkeen tulee joulu — mutta vanhan kansallisen tapamme mukaan "aatto on sittenkin juhlaa parempi". Näin siis joulu tulla jollottaa. kuten ennenkin eikä siinäkään ole mitään uutta jos toteamme, että tämä valon juhla on tänä vuonna monelle työttömälle, monelle osa-aika-työläiselle, monelle omaapeltoaan kyntävälle farmarille, monelle lakkolaiselle ja monelle muulle tavalliselle ihmiselle huolien ja puutteen sumentama juhla. Ihmisen järkkymätön tahto ja pyrkimys on kuitenkin valoon — parempaan huo-Äiseen, mutta karu todellisuus on muistuttamassa, että paljon, on vielä tehtävä työtä ennenkuin valo saavuttaa voiton pinaeydestä. - - Ylellisyyteen — liikasyömiseen ja -juomiseen— ei nor- • riiaalioloissakaän ole mahdollisuutta kuin niillä harvoilla, jotka Vallitsevien olosuhteiden vuoksi kontrolloivat tuotantolaitoksia ja sen avulla elelevät herroiksi toisten työstä. Mutta ihmiskunnan ikivanhana ja kuolemattomana unelmana on - parempi ja täyteläisempi elämä kaikille ja siitä syystä ihmi- • -set yrittävät kaikkialla ainakin kerran vuodessa — puutteen- - kiö'vallitessa, tuottaa iloa ja onnea lapsilleen ja muille laihemmilleen. . Päivä päivältä ja vuosi vuodelta tulee myös entistä sel-vemjnäksi, että ihmisen pyrkimys parempaan on toteutettavissa. Ihminen on oppinut ja oppii entistä paremmin tuntemaan ja hallitsemaan luonnonvoimia, ja muuttamaan ne öiriäksi hyödykseen tuotantonsa edistämiseksi niin, että ylei- ^ nen vauraus tulee kaikille mahdolliseksi. Mainittakoon vain 'yjbtenä esimerkkinä, että atomivoimaa voidaan käyttää tuo-rrtannpn kphottanUseksi moninkertaiseksi — ja sitä pidetään-kih yhteän.tärkeähä vipusimena runsauden luomisessa. ' ' • '"-Multa taistelu Valon ja pimeyden vdbaiien välillä jatkuu lielHt^inättk, mikä näkjry ehkä kaikkein selvimpänä sodan .|a riauflaiJYPV^ taiste;lusta. Ilimiakunta on s^a-j .^UjanUt^t^^ sen kehitystasppi että se voi,ydinaseilla tuiipta' itsensä sukupuuttoon — ja nyt käydäänkin ratkaisevaa taistelua siitä, saavatko ihmiskunnan tuhoa uhkaavat pi- , • iiiejfiden voimat "filaisiiuderi uiideii sodan" sytyttämiseen, vai J siieyatko rauhanvoimat kahlituksi nämä perikadon ainekset, il 'isiksi kuuluu nyt entistä elävämpänä joulusanpma: "Rau- : hjai^inapssa ja ihmisillä hyvä tahto!" Tämä sanoma antaakin ailtakautemme joululle todellista sisältöä ja merkitystä. J^u- ; http, säilyttämisen ja ihmisten välifien hyvän tahdon kehittämisen avulla pidetään ihmiskunnan kehityksen tie avoinna valoisampaan ja onnellisempaan tulevaisuuteen. Tämän tä-yiä^ ieen toteuttamiseksi voimme me canadalaisetkin työs- • kf^ellä ja sitä vaatii meiltä sekä omat etunörie että koko ihnyskunnan tulevaisuus. Kilpailtakoon erilaisten yiiteiskun-tamuotojen ja eri kansakuntien välillä siitä, miten voidaan p^haiten nostaa tavsillisten ihmisten elintasoa ja vaiurautta. Se t>n jaloa ja edistävää kilpailua ja rauhan säilyminen ja Vöiinistuminen edistää sitä! ; Tässä mielessä toivotamme lukijakunnallemme ja kaikille kansalaisillemme hauskaa joulua ja rauhanomaista uut- . ta vuotta! Inicon työehtosopimus joululahjaksi Näitä rivejä kirjoitettaessa (keskiviikkoaamuna) ei ole,^ luonnolli^sti tiedossamme'^ miten päättyvät Torontossa eilen aamupäivällä alkaneet neuvottelut amerikkalaisen suuryh-tipzt Incon ja sen canadalaisten työläisten edustajan, Mine- ; Mun union välillä. Me, kuten kaikki hyvää tarkoittavat sud- ^ biftrylaiset, toivomme luonnollisesti, että Incokin ryhtyisi nyt • rejidissä mielessä neuvottelemaan työlaistensä kanssa uudes- < ta-ifyöehtosopimuksesta, jotta tämä 85 päivää kestänyt lakko • saataisiin lopetetuksi oikeudenmukaisella tavalla ennen jou- ^ luät;! Ospittakoon Inco joulumieltä suostumalla uuteen työ-el^ tosPpimukseen työlaistensä kanssa! Vaikka näiden neuvottelujen yhteydessä on vieläkin ha-vvaiUavissa eräitä huolestuttavia seikkoja, niin kaikesta huo-linaiatta antaa toivoa se, kun ilmeisesti hallituspiireistä on iaiiiiettu "vuotaa" hbhutietoja, että Inco on tehnyt "uuden feh/jlptuksen". Tällä tietysti aiotaan sanoa, että Inco on nyt ; tehsiyt "ensimmäisen" ehdotuksensa, sillä tosiasia on, että ;-tiiU^-mennessä Inco on antanut vain korkean omakätisiä' ^mattayksiä, että^W Streetin komennusta on noudatettava •ilim^n.eh^ V Jos tähän Incon "uuteen ehdotukseen" sisältyy palkan- :;kbJ!^tus ja tae siitä, että kaikille työläisille jää vanhemmuus- •eU|:5audrity-oikeus siinäkin tapauksessa, vaikka kaikkia miehiä ei haluta ottaa takaisin typhpiv (n^ilsj-näkyy olevan Incon vpeirgänantamaton päämäärä), niin sitä tervehditään varmaan 'sekä lakkolaisten että muidenkin sudburylaisten toimesta! •; Mutj;a jos on tarkoitus vieläkin pakkokeinoin taivuttaa ^.uniphjäsiBttisto'"halpaan sopimukseen", mistä iinion täkä- ^läiis»^ os^on johto on lakkolaisia varoittanut, niin silloin ion syytä^rostaa, että sudburylaiset yleensä tulevat seisomaan kuin yksi mies Incon työläisten ja heiHän oikeutettu- ^jert; vaatimustensa puolella! Puhuessaan täällä' viikon vaih-feeiJsa, pidetyissä suurissa jäsenkokouksissa, niihin osallistui «a^oin Sy--9,000 lakko luiiori paikallisosaston presidentti iSoliki sanoi, että lakkolaisia peloiteltiin vume viikolla "kak- Bpiippuisella haulikolla". Yhtäällä yritettiin Torontossa — lilnlt^isesti hallituspiirien toimeksiannosta, vakkei hän sitä jsupraan sanonutkaan — taivuttaa johtoa hyväks^ään "halpa aopimus'*. Täällä kotona järjestettiin samanaikaisesti pai-kiailisten poliitikkojen johdolla rikkurikokous, johon haalit- 'tiii^l! joidenkin luuvPsmiesten vaimojen lisäksi koululapsia, 'lultdiiaisia ja kaikenlaista "uteliasta", naisväkeä, jotka pantiin kerrassaan tuomittavan "aänestysmentelmän" avulla Mitä muut sanovat Kusti Bontinen, Sudbury, Ont., täyttää simnuntaina joulukuun 21 päivänä 70 vuotta. Senja Kangas, Mattawa, Ont, täyttää tiistaina, joulukuun 23 pnä 60 vuotta. Yhdymme sukulaisten ' ja tutta-vain onnentoivotuksiin. Jouluviikolla tulee painostamme kaksi Vapautta ja V:|5tauksena niille "lokuhalui-sille" tUaajille, jotka ovat ilmaisseet huolestumisensa siitä, ettei joulaviikolla saada ehkä muuta kuin "ykisi Vapaus" kon joulunpyhät ''pilaavat koko viikon", voimme nyt ilmoittaa, että yhteistoiminnassa liikkeen työhuonekunnan kanssa, johtokunta on jäljestänyt niin, että jouluviikolla ilmestyy kaksi Vapautta ja Liekki. Joulunpyhistä ja joolomista johtuu tietenkin jos tähän mielimme päästä, että lehtimme ilmestymis-päviä on muutettava jouluviikolla. Ensi viikon tiistainen Vapaus ilmestyy siis'maanantaina (eikä tiistaina kuten tavallista) ja torstainen (jonlapaivä) Vapaus i l - m^tyy myös päivää aikaisemmin, eli keskiviikkona. LieUklkin ilmestyy hieman aikaisemmin eli tiistaina. Näin saamme siis kaikki lehtemme päivää aikaäsemmin jouluviik<oUa. Toivomme myös, että tämä järjestely tyydyttää lokijakuntaa. monessa tapauksessa kokonaan vastoin omaa tahtoaan "äänestämään" tämän "halvan sopimuksen" puolesta! Mikäli Incolla — tai hallituksella — on vielä toiveita, että tällainen painostus onnistuu kaivosmiesten kohdalta, ne joutuvat tekemään uudelleen arvion asenteestaan. Tilanne Sudburyssa on kyllä vakava. Sadoilla lakkoiaisilia ja heidän huollettavillaan on välitön puute ja hätä. Mutta tämä ei missään • tapauksessa tarkoita että kaivosmiehet suostuvat ryömimään amerikkalaisten piiskurien edessä. Tosiasiassa nämä huonoimmassa talousasemassa olevat lakkolaiset valittavat kaikkein vähimmin ja vakuuttavat, etta* he tulevat seisomaan vähän paremmassa asemassa olevien veljiensä ja työtoveriensa rinnalla katkeraan loppuun saakka. Ja osoituksena todellisen solidaarisuuden lujittumisesta olemme saaneet havaita, että esimerkiksi lakkoavustusta anovien määrä on vähentynyt — mikä tarkoittaa kansan kielellä sitä, että hieman paremmassa asemassa olevat lakkolaiset ovat luopuneet lakkoavustuksen pyynnöstä nimenomaan siinä mielessä, että voidaan auttaa niitä, jotka kipeimmin apua tarvitsevat! Nämä ovat pinnallisesti ehkä pikkuseikkoja, mutta kuitenkin ratkaisevan tärkeitä tekijöitä, jotka on hyvä otta huomioon Torontossakin. ' Mielihyvin todettakoon, että toisin kuin esimerkiksi lakon alkamisen edellä, jolloin Inco lähetti vain pari lakimiesjuok-supoikaansa työministeri Da-leyn johdolla Torontossa pidettyyn neuvottelutilaisuuteen, Incon kerrotaan nyt lähettäneen Torontoon 6-miehisen valtuuskimnan. MinpnMill imi-ori koko neuvottelukunta, kuten ennenkin, ja lisäksi kansallinen johto osallistuu työläisten puolelta neuvotteluun. Tämä ahtaa toivoa. Selvää tietenkin on, että tällaisissa neuvotteluissa pitkän ja katkeran lakon seurauksena on paljon vaikeuksia. Me toivomme kuitenkin että työministeri Daley pitäisi asiapuolet neuvottelupöydän ääressä "vaikka tuomiopäivään asti" ja korostaisi Incon edustajille, että ennemmin tai myöhemmin heidän täytyy suosjtua canadalaisten työlaistensä oikeutettuihin vaatimuksiin. Vain tämä takaisi sen, että nikkeliteoUisuuden lakkolaiset pääsevät takaisin työhön ja saavat siten sen joululahjan, mitä he kaikkein enimmän ha* luavat. SUOMEN PRESIÖENtn KEKKONEN: — Kahdeksantoistavuotiaalla ranskalaisen klassilUsen ajan kirjailija Voltaire saavutti maineen kirjallisissa' piireissä. Hetlsiztki. —.Muistan pääministeriajaltani eitä kun jokin poliittinen ratkaisu taikka Julkisessa sanassa esitetty mielipide, jolla näytti olevan laajempaa kantavuiiiUa, ei miellyilänyt presidentti J. K. Paasikiveä sen vuöksL että se oli omiaan vaarantamaan hänen ulkopolitiikkaansa, hän tuimalla lavallaan lausui: "Jos tämä asia ei pian selvene, minä menen rdioon ja pidän puheen." Hänen ei kuitenkaan liarvinnut koskaan panna uhkaustaan täytäntöön. Olen huonommassa asemassa kuin kunnioitettu edeltäjäni siinä, että minun täytyy varta vasten puhua Suomen ulkopoliittisesta asemasta, lausui tasavallan presidentti Kekkonen joulukuun 10 pnä puhuessaan Yleisradiossa. Hän jatkoi: On tavallaan masentavaa, että on uudelleen palattava siihen aiheeseen, joka oli hallitsevana presidentti Paasikiven puheissa syksystä 1944 lähtien. Kun hän sotien päätyttyä kävi määrätietoisesti ja rohkeasti 'johtamaan Suomen pois laakson pohjasta — laakson, joka oli syvä kuin rotko — lainatakseni Paasikiven käyttämää kuvaa, hän otti lähtökohdakseen vanhan totuuden, että ulkopUtiilcka kulkee sisäpolitiikan edellä, missä hän omassa kohtalossamme näki kouraantuntuvan esimerkin. Toisena — yhtä tärkeänä — lähtökohtana olivat hänelle englantilaisen historioitsijian Macay-layn sanat: "Kaiken viisauden alkis on tosiasiain tunnustaminen." Suomen ulkopolitiikassa on kaikkea hallitseva kysymys maamme suhde itäiseen naapuriimme^ l Neuvostoliittoon. Se on meidän varsinainen ulkopoliittinen ongelmam-ihe, josta kansamme tulevaisuus riippuu. Onnettomien sotien jälkeen vaaditaan koko asenteemme muuttumista Neuvostoliittoon, niin että Neuvostoliitto saadaan vakuuttuneeksi koko Suomen kansan vilpittömästä pyrkimyksestä pysyväisiin ystävällisiin suhteisiin ja luottamukselliseen yhteistyöhön maittemme välillä^ "Meidän ulkopolitiikkamme ei saa koskaan tulevaisuudessa mennä Neuvostoliittoa vastaan, ja tästä lujasta kannastamme meidän täytyy saada itäinen naapurimme vakuutetuksi." Tässä on lyhyesti esitettynä Paasikiven linja hänen omilla sanoillaan. PAASIKIVEN LINJA Paasikiven toiminta Suomen ja Neuvostoliiton välisen ystävyyden luomiseksi tarkoitti historiallisten olosuhteiden synnyttämän epäluuloisuuden poistamista. "Neuvostoliiton epäluulo meitä kohtaan on Suomelle erikoisen vaarallinen" lausui Paasikivi v. 1945 ja jatkoi: "Mahtava Neuvostoliitto ei tielenfcään pelkää Suomea, mutta elintärkeää meille on nassa. Hallituksen päämiehen oli pakko selvin ja suorin sanoin puolustaa politiikkaansa. "Kyllä me voimme hyviii helposti viedä sen lepoakin mitä meillä on, tarmiottB, matta nykyr-nen hallitus el plt mokana sitä turmiOA>ii viemi3si, vaan silloin täytyy tulla toinen haUitos", kou-loivat Paasikiven sanbt kuussa. 1946. helmi- MARIE CLAUDEN JOULU-UKKO Harmaa aamunsarastus pyyhkäisi ikkunaruutua kuin likainen sormi. Marie-Claude hyppäsi pystyyn pienessä vuoteessaan. Samassa hän pyröhteli lattialle ja huusi: — Äiti, tuleeko tänään joulu-ukko? Voi, kuinka hän on odottanut, että tämä aamu tulisi. Leikkikaluja sylin täydeltä . . . Ja uusia ystäviä . . . Päivien kuluessa innostus oli yhä kasvanut. Eilinen päivä oli ollut pitkä odotuksen kohokohta, ja, kuten aina, odotukseen oli vihdoin sekaantunut hiven levottomuutta. Vasta . myöhään qli Nukku-Matti "hiekka-kauppias" suurella vaivalla oi^nis^unut,. sulkemaan; hänen silmänsä. Mutta silmäluomienkin alla oli tulkannen ja yh^den ihmeen lahja-kulkue tanssinet polkkaa samassa tahdissa kuin hänen innostunut pelokas sydämensä. , Sillä Marie.ClaUde ja hänen pienet toverinsa puhuvat kovin usein joulu-ukosta. — Kukaan ei ole tuota ukkoa nähnyt, ei koskaan. Mutta he- pitävät hänestä kovastt' Olisi hauska, jos pääsisi yllättämään joulu- ukon. Suurten kauppojen ikkunoissa on joulu-ukon kuivia. Hänellä on pitkä, tulipunainen valkoreunainen viitta. Hänen saappaansa ovat täynnä leluja. Ja hän hymyilee kilttiä hymyä viiksiensä ja lumenvalkoisen partansa alla. Arvoitus hän kaiketikin on. —^Ajatella, hän kulkee jokaikisen savupiipun kautta koko Pariisissa, koko Ranskassa. Eikä häneen tartu yhtään nokea. Onpa hän merkillinen ukko! — Lisäksi hän tietää kaiken ja kuulee kaiken. Hänelle voi jopa kirjoittaa. — Sitten leikki keskeytyy ja piiri sulkeutuu. Jokainen tyttönen lausuu toiveensa ajatellen salaa, että se varmaan toteutuu^ — Minä, Annie sanoo, saan nuken joka on näin iso. Ja hän levittää kätensä. — Minä saan nukkelapsen, jolla on kylpyamme ja kaikki, sanoo Ray-monde^ pieni palleroinen. — Ja, ja, ja, minä kun saan pesukoneen ja sähkösilitysraudan, pistää Nine väliin hieman ylimielisesti. Mutta Marie-Claude ei näe Liliä, joka on hänen par?us toverinsa. — Voi Lili, mitä piellä teet? Lili on hyvin onneton. Hän seisoo erillään muista ja isot kyyneleet vierivät hänen pakkasesta punoittavia poskiaan pitkin. — Meillä ei ole. Lili nyyhkyttää, meillä ^ i ole uudessa talossa savupiippua! Joulu-ukko ei pääse meille pudottamaan lahjojaan! Siinäpä murhenäytelmä. Olisiko vanha joulu^ukko keksinyt jonkun keinon tämän uudenaikaisen esteen voittamiseksi? Vaikea kysymys. Eihän joulu-ukko koskaan ole ketään jättänyt pulaan . . . Onhan kaikkein onnettominkin lapsi aina jotakin kengästään löytänyt aattona. Marie-Claude lohduttelee Liliä. — Kuulehan ei mieliäkään ole savupiippua, ja kuitenkin jouJu-ukko aina tulee. Lakkaa itkemästä, senkin hupsu! Silloin saapuu täyttä laukkaa Jean-Pierre; nyrkeissään näkemättömät ohjakset, pysähtyy, on hyv>- päävinään hevosen selästä, lähestyy samalla tavalla kuin elokuvien cov/- boyt — Mitä tuo tyttö itkee? hän tiukkaa. Hän kääntyy suojelijan elein Lilin puoleen. — No pikku jänis hei, taasko sinä itket? Voi niitä naisia! Sanottuaan tämän Jean-Pierre hyppää miehekkäästi jaloverisen ratsunsa selkään ja kiitää pois. Näin leikkivät lapset tuossa odotuksen maailmassa, joka avautui, kun he painoivat nenänsä näyteikkunoiden lasia vastaan ja näkivät kauppojen tiskit. Siellä ovat mielikuvituksen lennon lähteet. Sekä lasten että aikuisten tietoisuuteen iskeytyy tosiaan voimakkaasti tuo lelujen ja haluttugen esineiden paljous. Haaveen kaikki esteet romah-tava^ t, haave laukkaa eteenpäin. Joulu- ukko ratkaiskoon, kuinka käy, ellei hän ole epäoikeudenmukainen. Joulu-ukkoko? Hänestä tietävät aikuiset kaiken. Kova elämä, pieni asunto. Yhä kiristyvä säästäväisyys frangi frangilta, jotta lasten unelmat voitaisiin täyttää. Tehdasko-mitea, joka taistelee auttaakseen, taistelee kiristääkseen työnantajalta tarpeelliset rnäärätahat työläisten laätenjublaa ja joulukuusta varten. Työläinen,' joka omilla' käsillään rakentaa uudenaikaiset lelut — näkeekö hän tSna jouluna omatt la^ s^nsa silmissä onnen?' Mutia mm pitkälläi eivät ol6- Marie-Claude, Annie, Raymonde, Nine, Lili ja Jean- <Pieri-e. Ja kuitenkin . . . Usein Marie-Clauden pitkät mustat silmäripset laskeutuivat hitaasti poskille. Tai hän luo avoimen silmäyksen äitiin ja isään saadakseen viiitteilleen vahvistuksen. — Sano, pitääkö Joulu-ukolle kirjoittaa? — Pitää, kulta, nyt sinun pitäisi kiltisti pyytää häneltä, mitä toivot. — Kuule, tuoko hän sitten mitä minä toivon? Mistä aikuiset sen tietäisivät? Kysymys on kiusallinen. Mutta Marie- Claude kyselee yhä uudelleen. Isoäiti on kaikkein lujin liittolainen. Isoäidin mielestä mikään ei ole liian hyvää joululahjaksi Marie- Claudelle. — Tahdon mustatukkaisen nuken. Sellaisen, joka osaa sulkea silmänsä. Ja osaa puhua, sillä pitää olla kaunis puku, kauniit kengät — Entä vielä? — Auton nukelle. Siinä pitää olla pyörät, joissa on kiiltävät puolat. Voi, ja sitten nukella saisi olla veli. Vaikka neekerinukke. Ja kuule, isoäiti, leikkipyörä, kolmipyöräinen polkupyörä. Ja karamelleja, jotka sulavat suklaaksi, ja . . . Niin, mutta . . . mutta . . . Kukaan ei saa enää suunvuoroa — Katsotaan nj^ Marie-Claude, jos vaadit joulu-ukolta noin paljon, niin siskoille ei jää mitään.' Pitäisikö Marie-CIaudelle kertoa, kuka joulu-ukko oikeastaan on? Ei, j sehän olisi raakaa, se merkitsisi joulun arvoituksen pilaamista, koko loiston häviämistä, ja jouluhan on lasten juhla . . . Nyt siis näemme Marie-Clauden hyppäävän sängystään. Sydämemme tykyttää kuten hänenkin. Kun hän on iloinen ja onnellinen, niin mekin olemme. Nyt hän näkee koristetun, valaistun kuusen. Hän on nähnyt koristeet ennenkin ja silittänyt niitä: kimaltelevat pallot, moniväriset kynttilät, valkoisen latva-kyyhkysen joka levittää siipensä suojellen kaikkia kuusen alla olevia aarteita. Se on Rauhan vertauskuva, lapsellekin, joka kokee kodissa Mallitsevan rauhan. Marie-Claude tuijottaa tuijottamistaan lattialla olevaa nukkea. Vihdoin hän huutaa onnesta, tart-tuii nukkeen, puristaa'äitä'rintaansa vastaan, suutelee sitä: — Siinähän se on! Siinähän se on! Sen nimi on 'Helene'. . ; Sitä hän on toivoput'yli'kaiken pikku Marie-Claudemme. Uneliiiien nukkea! Eikä sulava suklaakaan sy-tytyä sellaista iloa hänen silmiinsä. Isä ja äiti sanovat: — Katsos, et joulu-ukko erehtynyt! Ja silloin Marie-Claude lausuu isälle ja äidille: — Kiltti isä, kiltti äiti, paljon, paljon kiitoksia. Minä aion olla niin kiltti, niin ahkera, enkä koskaan enää paha . . . Isä ja äiti hätkähtävät: — Etkö uskokaan Joulu-ukkoon? Olisikohan tyttö arvannut . . Aivan salaa on kaikki tehty, olisiko tyttö kuitenkin huomannut . . . Olisiko kaiken takana tuo pieni ilkikurinen kahdesluokkalainen, Henri, joka aina irvistelee pienemmille huutaen: — Uskotteko joulu-ukkoon ähä? Uskotteko joulu-ukkoon ähä? — Totta kai uskon, vastaa Ma-riOrClaude. Muutenhan hän ei palaisikaan ensi vuonna. Marie-CIaudelle on selvä käsityksensä asiasta. Hän on liikuttunut sydänjuuriaan myöten. Joulu-ukko toisaalta ja isä ja äiti toisaalta, hehän ovat yhtä, he ovat erottamaton, jalo ja ihana yhteys. Onko sellaisessa käsityksessä mitään pahaa? Mitä arvelette? — Andre SANZ. KU:n kirjeenvaihtaja saada Netavostoliitto luottamaan Suomen poliittiseen johtoon ja kansaai^ ^k» vakuuttumaan siitä, ettei Suolni tosalU^tu mihinkään . salahankkeisiin Neuvostoliittoa, vastaan.. •• Epäluulon hälveneminen on edel lytys keskinäisen luottamuksen syn-; tymisella' Miitta keskinäinen luottamus on kaksipuolinen suhde. Ei riitä, että me ilmaisemme oman luottamuksemme naapuriimme ja vakuutamme rehellisyytemme perusteella olevanmie naapiuimme luottamuksen arvoisia, "sillä kaiku-koon virallinen ulkopolitiikan ohjelma miten kauniilta tahansa, naapurien silmät seuraavat, mitä tapahtuu kansainvälisen yhteistoiminnan rinnalla kunkin eri valtion omassa kodissa" kuten Paasikivi lausui v. 1947. Tämän mukaisesti Paasikivi kaikissa ratkaisuissaan otti huomioon, mikä oli omiaan vahvistamaan Neuvostoliitossa hyvin oraalle nous-su. ta luottamusta Suomea kohtaan Hän tiesi, että uudelle poliittiselle linjalle ei kykenisi takaamaan menestystä yksin se, että me sitä tahdoimme. Se el voinut rakentua yksinomaan siihen, niiten me asioita arvostelimme ja mitä me teoillamme tarkoitimme. Uusi lija kävi mahdolliseksi ainoastaan sillä edellytyksellä, että toinen osapuoli oppi luottamaan meidän rehelliseen tarkoitukseemme ja meidän tekoihimme. Hävityn sodan jälkeen meidän oli hankittava naapurimme luottamus. Se oli raskas läksy meille suomalaisille.. UUDEN TIEN ALKUVAIHEET Monesta syystä on kansallam' me usein ollut vaikeaa- omaksua-poliittiseen realismiin perustuvaa ulkopoliittista ajattelutapaa, myt-ta väliraul)^ tultvä^iiibnfaajl941 olivat asiamme joutuneet siihen tilatm;|et£i(Sfoii^cg9' kaH^a hVväkf syi' uuden ulkopoliittisen sbnn-tauksen, ja sen mukaisesti ryhdyttiin valtakunnan suhteita: Neovofri i tolLi.toon_ rakentamaan. Vaikea^ ^T-kHd<fi| «äfat^esSä muuttaa vi^s9c3Mi*l*iiei'r ailcaifa juurtuneita käsityksiä. Erityisesti vuosien 1945 ja 1946 'vaihteessa Paasikiven hallitus joutui vastatuuleen sekä edufekuhtat>iireissä että verraten yleistä kansalaismielipidettä kuvastelevassa julkisessa sa- Näin siitä taas pääst|in eteenpäih. Luottamus Neuvostoliitossa politi-tiikkaamme kohtaan kasvoi. Vuoii-na 1948 solmittiin ystävyys- ja a-vimaoto^ pimus. ~ Lyhytaikaisen välien viilenemisen jälkeen alkoi varsinaisesti , 1950-luyullsi Suomen ja Neuvostoliiton luottainiiksellis^ yhteistyön kausii joka on vastannut molempien, naiden etuja ja joka on omalle maallemme tuonut niin hyödyllisiä tuloksia. Kauppavaihto ob vuosi vuoidelta laajentunut, sivistykselliset suhteet ovat vilkastuneet, keskinäinen luottamus ja ymmärtä: mys ovat vahvistuneet. Johtavien poliitikkojen vierailut ja eri kansalaisryhmien tutustuminen naapurimaan oloihin ovat lähentäneet kansoja ja niiden johtomiehiä toimiinsa. Pian päättyvän vuosikymmenen aikana on maailma elänyt monia uhkaavia kriisejä, mutta SOomi on olkopolitiikkansa ansiosta ol-v lot kriisien vaikutusten ja kriisi-tunnehnien ulkopuolella. Tämä meidän erikoisasemamme on vuo-, siien mittaan herättänyt olkomail-^ la arvonantoa. Usein on kimnioituksella puhuttu pienestä piohjoisesla kansasta, joka viisaudellaan ja hyvillä hermoillaan on kyennyt omin avum rakentamaan itselleen turvatun puolueettoman aseman suurvallan naapuruudessa. Muutama päivä sitten luin erään länsi-Euroopan johtavan valtiomiehen Suomen edustajalle antaman lausunnon maastamme. Tämä valtiomies sanoi jatkuvalla kunnloi-tujcsella seuranneensa Suomen idän-politiikassaan osoittamaa vaistoa ja taitoa, jossa suhteessa Suomi tarjosi ja yhä tarjoaa hyvän esimerkin muuUie maailmalle. Vaikka ulkopolitiikkamme arkipäivässä menneinä vuosina joskus esiintyi kotimaisia säröjä, niin tänään tuntuvat nuo rauhalliset, ulkomaisten suhteiden kannalta - turyalliset vuodet kuin kaiipiiltä;idylliltä., j PORKKALA, JA SEN JÄLKEEN lilkopoli^ikkamme n^ntistyk-. sen kruununa on pidettävä Pprk- . kalan vupkra-alneen palauttamisesta Suomelle syksyllä 1955 solmittaa sopimasta. Tjrytyväisyys. ^aas^o||;y|chien ja i^lkomaisten : l^$tävi.i^ilniej flo^.s^iitvutuksemme' johdosta oli vilpitön. :=Miitta< jonkin aikaa Porkkalan, palauttamisen jälkeen idkoi maassa merkillinen ja mitä suurimmassa määrin odottamaton vasta- (Jatkuu 5. sivulla) PÄIVÄN RÄKINÄ Lapsi on syntynyt Lapsi on syntynyt — tarkoitamme, että nyt on jälleen käsillä se aika vuodesta, jolloin suurin iloin ja riemuin kristityt tervehtivät jälleen vapahtajansa saapumista, hänen, joka on johdattava heidät kaikki ikuiseen i-iemuun ja onneen tästä murheen laaksosta. Heti näin alussa haluamme kuitenkin sanoa teille, arvoisa lukija, että tarkoituksemme ei ole mitenkään loukata niitä ihmisiä, jotka kaikessa rehellisyydessään uskovat kristillisten vakaumuksiensa kautta tulevansa autuaaksi. Ei suinkaan, sanotaanhan meille aina, että "Canada on vapaa maa" ja s:Ulittakoon jokaisen omaksua haluamansa käsitteet mistä tahansa asiasta. No niin, mutta samaa mittapuuta käyttäen sallittakoon myös meille tilaisuus puhua suumme puhtaaksi: Nyt on joulun ja ilon aika, ihmisillä kaikkialla mahdoton kiire päästä nauttimaan hetkestä kaikin mahdollisin keinoin. Kaupungilla ovat kauppojen näyteikkunat täynnä lahjatavaraa, värivalot vilkkuvat, houkuttelevat mainokset ke-hoittavat kadulla kulkijaa poikkeamaan sisälle ja pulittamaan vähäisetkin penninsä tavaratolon omists-jalle*. Sudburyssa on tällä hetkellä International Nickel-yhtiön härkä-päisyyden takia toistakymmentätuhatta työläistä työttömänä — valtaosa alueen työvoimamäärästä. Canadassa oli virallistenkin tietojen mukaan viime kuukauden lopulla yli 300,000 työtä etsivää, kurjuutta ' kokevaa työtöntä työläistä. Kaikkialta maasta ilmoitetaan, että pääministerimme Jussi ei ole vieläkään lunastanut vaalilupaustaan, ett3~niin kauan kuin hän pn maamme pääministerinä ei tule yksikään canadalainen kärsimään. Hauskaa Joulua! Sallikaa meidän vaipua vähän kyynillisyyteen. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä t»hto! Sotaa yritetään hieroa useilla alueilla maailmassa. Emme nyt mitenkään halua sanoa, että nekin työläiset, jotka eivät ole ehdottomasti kanssamme samaa mieltä, olisivat Syyllisiä kaikesta tästä. Ei, mutta veren^me vähän kiehahtaa kun' ajattelemme maatamme riistäviä teollisuuslaitosten omistajia ja erikoissstikin sellaisia yhdysvaltalaisia suuryhtiöitä kuin International Nickel, joka on tehnyt joulusta iloitsemisen sangen vaikeaksi lehtemme kotipaikalla. Mielipiteemme tueksi voimme esittää tässä silmäämme osuneen yhdysvaltalaisen piispan, Montgomery Brcwnin. ankaran tuomion samoja arvostelemammiamme "ihmisiä" kohtaan hänen sanoessaan: , "Kristinuskon nykyaikaisia kannattajia < tarkoittanee suurkapitalisteja — N.) kohtaan voimme me tehdä sen kamalan syytöksen, etiä he ovat osaltaan syyllisiä nykyaikaiseen pohjattomaan kur- > juuteen ja ihmiskunnan kärsimyksiin, sotiin, prostitutioon ja nälkäkuolemiin, sillä he hyväksyvät nykyaikaiseen riistämiseen perustavan tuotantomuodon ja sitä pönkittävän luokkahallitak-sen. VaUassaolevien parhaimpia aseita työväenluokkaa vastaan on uskonto, jonka he ovat vääristel-leet ja selittävät, että nykyaikainen talousjärjestelmä on Jumalan asettama ja näin ollen on synti asettua hallitusta vastustamaan." Tähän voimme varauksetta yhtyä. Emme mitenkään halua olla vastustavalla kannalla keneenkään muuhun nähden kuin työväestön luokkaviholliseen. Emmekä myöskään näe työväestön joulun todella iloiseksi tekemiseksi muuta keinoa kuin laajakantoiset muutokset työmiehen elintason kohottamiseksi ja pelkän työjuhdan asemasta vapauttamiseksi — haluamme suurempaa osuutta maamme rikkauksista, esimerkiksi International Nickel-yhtiön työläisille suurempaa osuutta niistä suunnattomista rikkauksista, joita tämä yhdysvaltalainen yhtiö on vuosikausia kuljettanut maastamme omiin kassaholveihinsa. Silloin oiisi joulu todellinen joii-lu. , Eipä muuta, kuin hauskaa joulua kaikille osa tovereillemme! — f>Iemo.
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, December 18, 1958 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1958-12-18 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus581218 |
Description
Title | 1958-12-18-02 |
OCR text |
"H
Sivu 2 , Torstaina, jouluk. 18 p. — Thursday, Dee. 18, 1958
YA>AUS
JBKBTT) — bidepeitdent
ma ot FbmiBh Canadlans. Es-mäbfii
NOT. 6, 1917. Attthorized
«• «MMmd class maU by the Post
I^epärtment, Ott8wa.v Pub-thrlee
weekly: Tuesdays.
lyA andSaturdaysby Vapaus
ggltehtng Company Ltd^ at lQO-102
Kini 6t Wn Sttdbury. Ont, Caxuula.
•mephones: Bua. Otfke OS.
Edltorial Office OS. 4-4265. Manftger
E. SvksL Edltor W. Eklund. MaUttig
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertislng rates upon appUeatkm.
Tranalation Iree of charge.
TILAUSHIiniAT:
Canadassa: 1 vkT 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 2.25
YhdysvaUoissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30
Suomessa: in:. 8.50 6 kk. 4.75
'Uoulu on jo ovella"
" Elämme joulun aattopäiviä silloin kun lehtemme tämän-
; päiväinen juhlanumero ehtii etäisemmille lukijoilleen. Jb
näitä rivejä kirjoitettaessa, vaikka joulu on vielä "nurkan
t^k^", tehdään tuhansia valmisteluja sekä kotona että jär-
. jestopiireissä. Lasten "pikkujoulut" on jo sentään vietetty
haaleillamme mutta vaimentuminen on vielä täydessä käyn-liissä
kotipiirissä. Huoneita puhdistettaan, paikkoja ja laitteita
kunnostetaan, joululahjoja tehdään ja valmistellaan ja
varsmkin emäntäväellä ori niin paljon kiirettä ja työtä, että
tuskin enää jaksavat juhliakaan joulun tultua. Kaiken tämän
jälkeen tulee joulu — mutta vanhan kansallisen tapamme
mukaan "aatto on sittenkin juhlaa parempi".
Näin siis joulu tulla jollottaa. kuten ennenkin eikä siinäkään
ole mitään uutta jos toteamme, että tämä valon juhla
on tänä vuonna monelle työttömälle, monelle osa-aika-työläiselle,
monelle omaapeltoaan kyntävälle farmarille, monelle
lakkolaiselle ja monelle muulle tavalliselle ihmiselle
huolien ja puutteen sumentama juhla. Ihmisen järkkymätön
tahto ja pyrkimys on kuitenkin valoon — parempaan huo-Äiseen,
mutta karu todellisuus on muistuttamassa, että paljon,
on vielä tehtävä työtä ennenkuin valo saavuttaa voiton
pinaeydestä.
- - Ylellisyyteen — liikasyömiseen ja -juomiseen— ei nor-
• riiaalioloissakaän ole mahdollisuutta kuin niillä harvoilla, jotka
Vallitsevien olosuhteiden vuoksi kontrolloivat tuotantolaitoksia
ja sen avulla elelevät herroiksi toisten työstä. Mutta
ihmiskunnan ikivanhana ja kuolemattomana unelmana on
- parempi ja täyteläisempi elämä kaikille ja siitä syystä ihmi-
• -set yrittävät kaikkialla ainakin kerran vuodessa — puutteen-
- kiö'vallitessa, tuottaa iloa ja onnea lapsilleen ja muille laihemmilleen.
. Päivä päivältä ja vuosi vuodelta tulee myös entistä sel-vemjnäksi,
että ihmisen pyrkimys parempaan on toteutettavissa.
Ihminen on oppinut ja oppii entistä paremmin tuntemaan
ja hallitsemaan luonnonvoimia, ja muuttamaan ne
öiriäksi hyödykseen tuotantonsa edistämiseksi niin, että ylei-
^ nen vauraus tulee kaikille mahdolliseksi. Mainittakoon vain
'yjbtenä esimerkkinä, että atomivoimaa voidaan käyttää tuo-rrtannpn
kphottanUseksi moninkertaiseksi — ja sitä pidetään-kih
yhteän.tärkeähä vipusimena runsauden luomisessa.
' ' • '"-Multa taistelu Valon ja pimeyden vdbaiien välillä jatkuu
lielHt^inättk, mikä näkjry ehkä kaikkein selvimpänä sodan
.|a riauflaiJYPV^ taiste;lusta. Ilimiakunta on s^a-j
.^UjanUt^t^^ sen kehitystasppi että se voi,ydinaseilla
tuiipta' itsensä sukupuuttoon — ja nyt käydäänkin ratkaisevaa
taistelua siitä, saavatko ihmiskunnan tuhoa uhkaavat pi-
, • iiiejfiden voimat "filaisiiuderi uiideii sodan" sytyttämiseen, vai
J siieyatko rauhanvoimat kahlituksi nämä perikadon ainekset,
il 'isiksi kuuluu nyt entistä elävämpänä joulusanpma: "Rau-
: hjai^inapssa ja ihmisillä hyvä tahto!" Tämä sanoma antaakin
ailtakautemme joululle todellista sisältöä ja merkitystä. J^u-
; http, säilyttämisen ja ihmisten välifien hyvän tahdon kehittämisen
avulla pidetään ihmiskunnan kehityksen tie avoinna
valoisampaan ja onnellisempaan tulevaisuuteen. Tämän tä-yiä^
ieen toteuttamiseksi voimme me canadalaisetkin työs-
• kf^ellä ja sitä vaatii meiltä sekä omat etunörie että koko
ihnyskunnan tulevaisuus. Kilpailtakoon erilaisten yiiteiskun-tamuotojen
ja eri kansakuntien välillä siitä, miten voidaan
p^haiten nostaa tavsillisten ihmisten elintasoa ja vaiurautta.
Se t>n jaloa ja edistävää kilpailua ja rauhan säilyminen ja
Vöiinistuminen edistää sitä!
; Tässä mielessä toivotamme lukijakunnallemme ja kaikille
kansalaisillemme hauskaa joulua ja rauhanomaista uut-
. ta vuotta!
Inicon työehtosopimus joululahjaksi
Näitä rivejä kirjoitettaessa (keskiviikkoaamuna) ei ole,^
luonnolli^sti tiedossamme'^ miten päättyvät Torontossa eilen
aamupäivällä alkaneet neuvottelut amerikkalaisen suuryh-tipzt
Incon ja sen canadalaisten työläisten edustajan, Mine-
; Mun union välillä. Me, kuten kaikki hyvää tarkoittavat sud-
^ biftrylaiset, toivomme luonnollisesti, että Incokin ryhtyisi nyt
• rejidissä mielessä neuvottelemaan työlaistensä kanssa uudes-
< ta-ifyöehtosopimuksesta, jotta tämä 85 päivää kestänyt lakko
• saataisiin lopetetuksi oikeudenmukaisella tavalla ennen jou-
^ luät;! Ospittakoon Inco joulumieltä suostumalla uuteen työ-el^
tosPpimukseen työlaistensä kanssa!
Vaikka näiden neuvottelujen yhteydessä on vieläkin ha-vvaiUavissa
eräitä huolestuttavia seikkoja, niin kaikesta huo-linaiatta
antaa toivoa se, kun ilmeisesti hallituspiireistä on
iaiiiiettu "vuotaa" hbhutietoja, että Inco on tehnyt "uuden
feh/jlptuksen". Tällä tietysti aiotaan sanoa, että Inco on nyt
; tehsiyt "ensimmäisen" ehdotuksensa, sillä tosiasia on, että
;-tiiU^-mennessä Inco on antanut vain korkean omakätisiä'
^mattayksiä, että^W Streetin komennusta on noudatettava
•ilim^n.eh^
V Jos tähän Incon "uuteen ehdotukseen" sisältyy palkan-
:;kbJ!^tus ja tae siitä, että kaikille työläisille jää vanhemmuus-
•eU|:5audrity-oikeus siinäkin tapauksessa, vaikka kaikkia miehiä
ei haluta ottaa takaisin typhpiv (n^ilsj-näkyy olevan Incon
vpeirgänantamaton päämäärä), niin sitä tervehditään varmaan
'sekä lakkolaisten että muidenkin sudburylaisten toimesta!
•; Mutj;a jos on tarkoitus vieläkin pakkokeinoin taivuttaa
^.uniphjäsiBttisto'"halpaan sopimukseen", mistä iinion täkä-
^läiis»^ os^on johto on lakkolaisia varoittanut, niin silloin
ion syytä^rostaa, että sudburylaiset yleensä tulevat seisomaan
kuin yksi mies Incon työläisten ja heiHän oikeutettu-
^jert; vaatimustensa puolella! Puhuessaan täällä' viikon vaih-feeiJsa,
pidetyissä suurissa jäsenkokouksissa, niihin osallistui
«a^oin Sy--9,000 lakko luiiori paikallisosaston presidentti
iSoliki sanoi, että lakkolaisia peloiteltiin vume viikolla "kak-
Bpiippuisella haulikolla". Yhtäällä yritettiin Torontossa —
lilnlt^isesti hallituspiirien toimeksiannosta, vakkei hän sitä
jsupraan sanonutkaan — taivuttaa johtoa hyväks^ään "halpa
aopimus'*. Täällä kotona järjestettiin samanaikaisesti pai-kiailisten
poliitikkojen johdolla rikkurikokous, johon haalit-
'tiii^l! joidenkin luuvPsmiesten vaimojen lisäksi koululapsia,
'lultdiiaisia ja kaikenlaista "uteliasta", naisväkeä, jotka pantiin
kerrassaan tuomittavan "aänestysmentelmän" avulla
Mitä muut sanovat
Kusti Bontinen, Sudbury, Ont.,
täyttää simnuntaina joulukuun 21
päivänä 70 vuotta.
Senja Kangas, Mattawa, Ont,
täyttää tiistaina, joulukuun 23 pnä
60 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ' ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Jouluviikolla tulee
painostamme kaksi
Vapautta ja
V:|5tauksena niille "lokuhalui-sille"
tUaajille, jotka ovat ilmaisseet
huolestumisensa siitä, ettei
joulaviikolla saada ehkä muuta
kuin "ykisi Vapaus" kon joulunpyhät
''pilaavat koko viikon", voimme
nyt ilmoittaa, että yhteistoiminnassa
liikkeen työhuonekunnan
kanssa, johtokunta on jäljestänyt
niin, että jouluviikolla ilmestyy
kaksi Vapautta ja Liekki.
Joulunpyhistä ja joolomista johtuu
tietenkin jos tähän mielimme
päästä, että lehtimme ilmestymis-päviä
on muutettava jouluviikolla.
Ensi viikon tiistainen Vapaus
ilmestyy siis'maanantaina (eikä
tiistaina kuten tavallista) ja torstainen
(jonlapaivä) Vapaus i l -
m^tyy myös päivää aikaisemmin,
eli keskiviikkona.
LieUklkin ilmestyy hieman aikaisemmin
eli tiistaina. Näin
saamme siis kaikki lehtemme päivää
aikaäsemmin jouluviik |
Tags
Comments
Post a Comment for 1958-12-18-02