Vapaus, December 28, 1967

              Sivu 2 Torstai, jouluk. 28 p. — Thursday, Dee. 28, 1967
VAPAUS
< LIBERTY)
EDITOR: W. EKLUND
INDEPENDENT L A B O R O R G AN
OF FINNISH CANADIANS
Establlshed Nov. 6, 1917
M A N A G E R : E. suksi
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L 674-4264
Publlshed thrlce W€^lUy: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing 00. lilmlted, 100-102 E lm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
-^^^ ^^^^^ • M^^
Adltfrtlslng rates upön appUcatlon, translatlon free of charge.
Authorlzed as second class mall by the Post Olflce Dö>artment, Ottawa,
• and for payment of postage in cash.
CANADIAN IIANGUAGE-PRESS
TILAIJSHINNAT:
Canadassa: 1 Vk: $10.00, 6kk.$5.25r trSA:n:
3kk. 3.00 Suomeen:
iTk. $11.00,6 kk. 15.75
1 vk. 1150. 6fek. 6.25
Ihmeellinen rauhanehdotus
Näyttää silta, että pääministeri Lester Peäräonin 'joulun
alusviikolla esittää r.aiulhairi;vetoom'US on ktiin suuri pilvilinna^
mikä on yhtä kaukana todellisuudeäta kuin pikkulasten unel­mat
taruprinsseista.
Luonnollisesti on hyvä, että pääiministefrinime.puihuu rau-
' han tarpeellisuudesta Vietnamissa. Sitä tervehditään lämpi-fnäSti.
Mutta miksi pitää oikealla Mdellä hajoittaa sen minkä
saa luovalla työllä ja vaivalla vasemtmalla kädellä tehdyiksi?
Siinä on kysyimysten kysymys!
Sen jälkeen kuin The Telegramrlehti julkaisi "viiototielto-na"
pääministeri Pearsonin uudenvuoden -sanoanain sisällön,
jailkäistiin Ottawasta virallinen teksti siitä ja sen pesuiksi vielä
"selitys" että mitään vatrsinaista "rauhanesitystä" ei Yhdys-,
valloille tehtykään — että pääministeri ilmaisi vain mielipiteen,
jotta Yhdysvallat voisi lopettaa Vietnamissa kaikki taistelut ja
antaa ultimaattuminen, että parin viikoni sisällä on aloitettava
neuyottelut Genevessä, tai jos ei aloiteta, niin silloin lankeaa
"syy sbdasia toisen osapuolen" siis Vietnamin kaininettavaksi.
Vähänkin syvempi tutustuminen tähän sanalleiMciin anitaa
lukijalle sellaisen vaikutelman, että pääministeriä kiinnostaa
eneriimän se, kumpi osapuoli saadaan maailman yleisen mielir
piteen silmissä kantamaan vastuu sodan jatkumises!ta, kuin
Vietnamin sodan lopettaminen. " v
• • "Mutta minusfta tuntuu, että meidän — kaikkien meidän
— tulisi nyt ottaa välhän riskiä. Ja jos Yhdysvallait kateoo, että
se voi, sanoisinlko toteuttaa dramaattisen työn, mikä saattaisi
muut ihmiset vastuunalaiseksi siitä, haluavatko he todella so­dan
lopettamista tai sen jatkiumista, olisi edullinen. Me demme
tehneet tämän katsantokannan tunnetuksi", kerrotaan pääimi-nisterin
ennen aikojaan julkaistussa uudenvuoden tervehdyk-sessään.
' • ^'
Lainatussa koihdassä kiintyy huomio virkkeeseen "meidän
—.^kailfckien meidän—- tulisi nyt ottaa vähän riskiä". Mistä
"riskistä" ori kysymys? Tietysti siitä; että Yhdysvallat lopettai­si
hyöMcäysoperationsa pientä Vietnamin kansaa vastaan —
• mutta koska ja milloin se on tullut "meidän kaikkien riskiksi"
'—se on jotain uutta. Tämä si talkin suuremmalla syyllä kun
Canada väittää kansainvälisen vaivontakomissionin jäsenmaa­na
virallisesti seuraavansa puolueettomuusohjelmaa Vietnamin
sodassa. •. •
; jVielä ihmeellisempi oli mr. Pearsonin meriselitys "eäka-latiosta".:
Esittäen perättömiä väitöksiä Hanoin "uusista vaati-mujksi3ta"
päämindsteri Pearson sanoi:
^ "Ei riittänyt se, että Yhdysvallat lopettaa pommituksefn —
äinerikkalaisten on lähdettävä.pois Vietnamista ennen koiin
voidaan palata rauhaan. Tämä on toisenlaista eskalaatioa. Me
aiXattelemme eskalaatioa ainoastaan sotamahdin puitteissa.
Mutta on myös kommunistien vaatimusten eskalatio — lisään­tyvät
vaatimukset."
Tosiasia cm tietenkin tässäkin tarua kummempi. Hanoi ei
öle mitään "uusia vaatimulksia" esittänyt. Se on alusta pitäen.
aiJtanut ymmärtää, että jos Yhdysvallat .haluaa aloittaa neu­vottelut
Pohjois-Vietnamin kanssa, silloin on lopetettava pom-fnitus
ja kaikki muutkin sotatoimet Pohjois-Vietnamia vastaan
Se ori myös aina ilmoittanut, että normaalinen rauhantila pa­lautuu
Vietnamissa vasta sitten kun yhdysvaltalaiset asevoi­mat
viedään sieltä pois.
Tämä Hanoin vaatimus on luonnollinen ja täysin hyväkj-sryttävä.
Olettakaamme argumentin vuoksi, että Yhdysvallat
olisi joutunut Vietnalmin asemahdin hyökkäyksen kohteeJksi.
Jps vietnamilaiset lentokoneet ja sotalaivat pommittaisivat
.yihdlysvaltalaisia kaupunkeja, kyliä, sairaailoitai kouluja ja
muita "sotilaallisia kohteita" siUoin olisivat canadalaiset mui­den
mukana vaatimassa, että Vietnamin tulee lopettaa hyökK
käysoperationsa Yhdysvaltoja vastaan, sillä mitään todellisia,
neuvotteluja ei voida käydä pitämällä pyssyn piippua toisen
neuvottelijan ohimolla. .
Sama pätee Yhdysvaltoihin nähdem Yhdysvallat aloitti
yksipuolisesti hyökkäysoperationsaPdhjois-Vietnamia vastaan
ja sen velvollisuus on ne lopettaa ehdoitta, jos Washington
todella haluaa päästä rauhanneuvotteluihiru.
Mitä taas Vietnamissa oleviin Yhdysvaltain ja sen satel­liittien
sotajoukkojen pois vetämisvaatimukseen tulee, niin se
ei ole missään mielessä "uuisi" vaatimus,-sillä jo v. 1'954 alle­kirjoitettu
Genteven sopimus edellyttää, ettei.mi tään ulkomaa^-
laisia asevoimia saa pitää Vietnamin maan kampuralla. .
Mitä taas tulee siihen kahden viikon "armbnaikaan" mitä
pääministeri Pearson pitää sopivana aijankohtana " s y y n lyk­käämiseksi"
sotatoimien jatkumisesta toisten ihmisten kannet­tavaksi
niin sekin ajatus joutuu hieman omituiseen asemaan.
PöhjoisrVietnam on. moneen hertaanjulkisesiti julistanut, että
rauhanneuvottelujen aloittamisen perusedellytyksenä on Yh­dysvaltain
kaikkien sotaoperatojen ehdoitta lopettaminen
eikä vain 2 viikon "armonaika".
kfeM^tJ^TECUA SUOMEN V
ITSENÄISYYDESTÄ
Luin tässä muuamna päivänä kir­joituksia
lehdistä, ja tuli mieleeni SuO-mimatkani
ja erikoisfesti siellä; mat­kani
Taimpereelta Helsinkiin.
Joudiiin tetinnafui katqjpamatkusti-jan
viereetti) j o i k oli teko jalka, ja kos­ka
hän oli maistanut väkijuomia oU
hän hyvällä puhetuulella, Hän teki
minulle useita kysymyksiä joihjn
vastailin astantuntemukseiRi mukaan'
— Kysyin häneltä, että missä hän oli
menettänyt jalkansa, johon hälni vas­tasi,
että sodassa. Sancrin, että on
hyvin ikävää kun ihmiset, joita kut­sutaan
sivistyneiksi, vi^läk,in Ttmt-haavat
j a räSkaavat töisiaairi. Siihen
hän vastasi, että täiniä sota dli ,meille
välttämätön säiljrttääks^nie itsenäi­syytemme.
Kysyin, mä 'mitä olisi
sitten tapahtunut jos olisitte votftainut
tuon sotanne, eikö teistä sitten olisi
tullut Saksan alusnjaa? Tuopa oli v i ­sainen
kysymys, sanoi hän, JOTion mi­nun
omakaltaisesti on vaikea vasta­ta,
mutta niin meille on selvitetty,
että Saksa on meidän auttajalmime ja
kunnioittaa meidän itsenäisyyttämme,
ja antaa vielä lisää alueitakin. Ky­syin
häneltä, että onko hän lukenut
tuon Hitlerin kirjeen jossa hän sa­noo
ettei pienillä kansoilla tule ole
madn miltään itsenäisyytfä? Ja meil­le
kerrottiin Canadassa ettei se Saksa
kohdellut teitä erikoisen lystävällises-ti
Suomesta lähtiessään, johon hän
sanoi, että olet saanut paremmat tie­dot
noista; asioista kuin luulinkaan ja
tarjosi minulle kättänsä.
Sanoin hänelle vielä; että niinpailjon
vuosikymitien 1960-70
"'KEHITYSMAAT VARJOSTAVAT
MEIDÄN KEHITYSTÄMME"
kuin meille on ilmoitettu tuolla ulko-imailla.
niin se oli voittaja maa jolle
te hävisitte ja joka teille tuon itse­näisyyden
antoi, luvaten vielä turva­ta
tueta itsenäisyyttä jos sitä joku
yrittäisi teiltä valloittaa. Ja minun
omien Käkemyksieni perusteella tuos­ta
maasta tai kansasta on tullut Suo­melle
läheisin .ja paras ystävä. Mut­ta
meidän tulisi muistaa se.vanha sa­nanparsi,
että. metsä vahtaa niin kuin
sinne huikataan. Kuitenkin pyydän
huomauttaa etten minä ole tullut teil­le
neuvonantajaksi, en ole enää edes
Suomen kansalainen. Olen kylläkin
Suo.Tiessa syntynyt ja tunnen suurta
rakkautta SuOmdn; kansaa kohtaan,
erkä häpeä missään tilaisuudessa
Suomalaisuutta. Mutta olen .yksi niis­tä
köyhistä, joka on joutunut jättä­mään
synnyinmajmsa, toivossa pa rem-paan,
ja en kadu tuota lähtöänikään.
Samalljf kertaa tiedän, että Suomi
olisi voinut antaa lapsilleen parem­man
elämän (jos se olisi sitä todel­lisuudessa
toteuttanut. Nyt kuitenkin
huomioin näkemyksieni perusteella,
että olette korjanneet laivanne pur­jeita,
ja suunta on oikea. Jos voitte
pitää tuon suunnan, ajamatta laivaam
ne karille, on tulevaisuutenne parem­pi,
sitä ainakin minä jään toivomaan.
Teillä laivassanne on tällä kertaa
hyvä perämies, joten minusta tuntuu,
että Suomi on löytänyt omat suuntan­sa,
.josta voimme olla tyytyväisiä.
Näin erosimme Helsingiin asemal­la,
suomalaisina, ja ainakin pmnalli-sina
ystävinä.
I.S.
V A P A U S L E H D E N HENKILÖ­K
U N N A L L E
Lämmin kiitokseni teille Vapaus
lehden juhlanunnea-oista. . Olimme
lehden tilaajia ollessamme Kana­dassa.
Niinpä oli k u in olisitte tulleet vie­railulle
"Korven kasvatin'' kotiin
kesikelle sairauden synkistämää syk­syä..
•
Kiitos teille. Lehdet varmaan kel­lastuvat
ennenkuin häviävät. Niin
läheisiltä Vapauden ja Liekin "muu­rahaiset"
kasvatille ovat aina tuntu­neet.
Vielä minä Liekkiäni muistan
kun jaiksaisin saada "lainokaakin"
kiinni. .'
Toivon teille jokaiselle Hyvää
Joulua ja siellä' toimitvfcaessa seka
myös lukijakupnalle.
Teiveisin, Korven kasvatti.
" 'Kolmaminen matailiman' kehitys-ongeiinffa
on oöut viimeisen maail-
'maaöodani päättiyimisestä lähtien
päadimmäisenä huolen aiheena seikä
ikeJiii#nelsrsä maissia että kainsain-välislssä
järjestöissä. Niille meistä,
ijolflca eivät usko ihmiskunnan lau-peudentunteiden
yMältokiseen kuk-
•kaatn pulikeamiiseen, eivät syyt tä­hän
ole vaikeasti löydettävissä. K o l -
nias maailma saattaa monessa suh­teessa
mwcl09f.i»a rankaisevaksi
suiuirvailtiojen 'tiuilevaisutidelile. -
O n vain kysymys ajasta. Se voi
tehdä s m räjäihdykseaiomaisesti ja
valvonnatta. Tai ;se kenties voidaan
kaiiavoida rauihamomaisilile teille. Se
saattaa tehdä sen kapinaTia rikkai­den
maiden sivilisaatiotyyppiä, elä-imänitaipaa
ia yhteiskumnaiHls-talou-dellista
rakennetta vastaan. Tai ken­ties
rikkaat maat tekevät jotain
saadakseen kolmanmen maailman
liittolaiseikseen."
Sanat ovat argentiinalaisen V.
Garcian, jotka kirjoittaa jugoslavia­laisensa
lehdessä "Review of Inter-natioinal
Affairs" kehitysmaiden
polttavista ongelmista "Suuttumuk-:
sen vuosikymmenen'' sijasta.
iKehitys on, Garcia saunoo, yhtä
paljon kehittyneiden kuin alikehit­tyneiden
maiden ongelma. Kansain­välinen
yhteistyö kehrtyksem hyväk­si
ei ole hyväntekeväisyyttä vaan
välttämättömyys.
Kansainvälisiä kejiitysohjelmia on
oHut käynnissä useiden vuosien
ajan. Kun näitä ohjelmia ryhdyt­t
i in toteuttamaan, syntyi monissa
"kolmannen maailman" maissa suu­r
i a k i n toiveita, .jotka ovunt jääneet
täyttämättä. On aika tarkastella tu­loksia
j a vetää joitakin johtopäätök-
•siä. • ' . ••••• •/
taan. Melkoinen osa UNESCOn va­roista:
kuuluu lisäiksi järjestön
"oman byrokratian": yMäpitämiseeh.
Kehitysapua ei jakaarinu.tasaiseä-t
i ' eikä se ole umpimähicäistä, Gar­cia
sanoo, vaan sitä annetaan "etu-ipiiriailueittain".
Tosin on maita ja
alueita, joissa on ikil|)ailevia ohi^cl-mia
(Intia), mutta täimäkin Vjahyis-taia
kilpailuin olemassaolon. Toisaal-ita
pynkivät siiilomaita omistaneet
eurooppalaiset valtiot ;palau.ttamaan
meneltämänsä alueet —taLouS'avu!n
kautta.
Kirjoittaja ottaa esimerkiksi US-A
: n latinalaiselle Amerikalle "Edis-tyksen
l i i t o n " (OAS) puitteissa an­taman
aivuin ia toteaa, ettei ainoas-salkaan
latinalaisen Amerikan maas-,
sa ole tapaihfcumit OAS:n 'peruskir-jam
edeiHyttämää kehitystä, prob­leemat
ovat päin vaistoin kasvaneet.
OAS:n NOIDANKEHÄ
K E H I T Y S A P U A A N T A J I EN
EDUN M U K A AN
Tarka?teWessa;in avun lähteitä
kidoittaja toteaa, että Y K : n osuu.s
on vä'häinen. Kehityksen vuosikym­menen
viitenä ensimmäisenä vuon­na
(1980—1964) Y K : n elinten kauU
f a kPhitysmailleannetim tieteellis­teknisen
avun kokonaismäärä oli
1,600 miljoonaa dollaria,' kun sen
sijaan bilateraalinen apu yhtenä
ainoana vuonna (1961) nousi 9.000
miljoonaan dollariin. Latinalaisen
Amerikan maat saivat 1964—.1965
USA:ta 110 miljoonaa dollaria fi-nanssiapua
korkeampaa opetusta
varten. UNESCOn apu 1965—1968
oli vain 4.5 miljoonaa dollaria.
AvuiTtavat maat ovat kiinnosluneila
omiin kehitysapiDprojekteihinsa Jtse
valitsemissaan maissa — ja omissa
tarkoituksissaan. Prof V. Kovda,
jcka on tutkinut perin pohjin tie­tee
Uis-^toknistä apua, on todennut,
että VK:n erikoisclintea vazoisia_
suurin o.sa on käytetty pelkkään pe­rustietojen
keräilyyn — ei toimin-
VASTUSTAA LAAJENTAMISTA
.Minäkin sanon ajatukseni -Vapaus
lehden laajentamisesta. Mielestäni
on ajatus lehden laajentamisesta ai­van
turha, koska se mielestäni on
kiitettävän hyvä sellaisenaan kuin
se nyt ilmestyy.
Olen tukenut lehteä 44 vuotta ja
seurannut s:en taloudellista puolta.
Paljon olen kuullut murinoita leh­temme
keräyksistä, lahjoituksista ja
myöskin sen kannattavaisuudesta.
Toivon, että lehti ilmostyirsi täl­laisena
edelleenkin ja ctlä voisim­me
pilää lehtemme taloudelli-sen
puolen kunnossa.
Vaikka ne uutiset eivät tulekaan
tänne niin aivan uusina, ovat ne
kuitenkin suomen kielellä jota me
vanhemmatkin ymmärrämnf>e, ja
saahan ne tuoreet uutisot tuolta töl-löltimcs^
lä.
Aune Liikala.
Ilearst, Ont.
Amieri/kkalaisefc väittävät epäon­nistumisen
latinalaisessa Amerikas­sa
johfiuivan ao. kansojeoi kyvyttö­myydestä
ja lajsikuiuidesta. Tällainen
selitys, Garcia sanoo, sekoittaa kes­kenään
yhteiskuinnaHis-taloudellisen
rakenteen tehon ja si-^hen vaikut-l.
avat isyyt.
Hän valaisee tilannetta esimer­kein
lähtien siitä olettamuksesta,
että köhity-sisuunnitelmien laatijat
ja toteuttajat todetla pyrkivät lati­nalaisen
Amerikan köhittämiseea
Apu annetaan X tai Y maan halli-tulkselle
tai talouselämälle OAS-eh-doin
ts. se kytketään kehityksen
vaatimiin rakenteellisiin muutok-siin.
Tämän jälkeen on kaksi mah­dollisuutta.
Ao. maan hallitus hyl­kää-
ohjelman tai hj-väksyy sen vää-
•rinkäyltääkseen sitä tehdäkseen oh­jelman
käytännö.ssä mahdottomaksi.
Näin t:iipahtui-j useimmissa tapauk-sissa,
koska latinalaisen Amerikan
hallitusten enemmistö edustaa niitä
yhteiskuinnallis-taloudellisia voimia,
•jCka puolustavat vallitsevia (kor­jattavia)
rakenteita mihin hintaan
tahtinsa. Rahan tarjoaminen niille
uudi-stukiia varten on samaa kuin
h<7mmaslääikärin tarjoaminen tiike­r
i l le hampaiden pehmentämistä var­ten.
Toinonmahdollisuus: hallitus,
on vilpittömästi kiinnostunut raken­teellisiin
muutoksiin tähtäävistä oh­jelmista.
Tästä seuraa, että ao. maan
mahtavat poliittiset voimat turvaur
tuvat armeijaan, joka on aina val­mis
auttamaan eluoikeuk?ien säi­lyttämisessä
Ja toimintavalmis —
kiitos USA:n antaman koulutuksen
ja sen "avun" turvin hankitun aseis­tuksen.
Garcia lainaa erästä John Kenne­dyn
kehityslausuntoa, jossa koros­tus
on pääomanliikkumisvapaudelle
ja toteaa, että liberaalisenkin kapi-»
t a l l i k i n mukaan kehitys merkitsee
"sellaisien olosuhteiden luomis-ta,
jotka rohkaisevat pääomien vapaata
virtaamista" (Kennedy). _ _
Amerikkalainen pääoma määrit­telee
itse ne olosuhteet, joissa se
operoi. Nämä edellytykset on U S A
omaksunut myös ulkopolitiikkansa
ohjenuoraksi. USAn pääoma vastus­taa
kaikkia uudistu'ksia, jotka vaa­rantavat
sen voittoja tai sen va­pautta
tuoda ja viedä pääomia ja
voittoja milloin Uihansa. Kaifcki val­tiollinen
suunnittelu ja talouden
valvonta, jotka ovat nyt yleisiä ka­pitalismin
kehittyneissä muodoissa,
tuomitaan latinalaisessfii Amei-ikas-sa
sosialisimina. Jokainen yritys
muuttaa feodaalista rakennetta tul­kitaan
kunnousyrityksciksi; - ,
USA:n A V U N POLIITTISET
ElfDOT
Eysimerikkejä täs'ta asennoitumisesi
ta on i>aljon. Joitakin vuosia sitten
l i v e t e t t i in ikaikki U S A n apu Perulle
kos-ka uusi hallitus (joka on yhtä
UiijfM ^ a ^ i s a ^ a , ktiiiti Saitai-Arä-
6im lWrn!^^
lisaen häilli^älBsen äfflekirjolttänäät
öljysopimukset,, jotka oli)va.t maalle
epäödullisia j a sisälsivät, jopa osit-teisen.
STiiyercjeaiisu^ luo^mi-seo.;,
Saiitnanltaii^iKn oli , tap
mien kulku Ai-gentiinassa, 1^4,
missä maltillinen, keskustasta di-keailte
olevia voimia ediustantit Ar-turo
lUian hallitus peruutti öljy-sopimiiflc9öt,_
joita argentiinalaiset
pitävät riippumattomalle maalle
iouikkaaivinia. Paraguiayn diktaattoria
Stroestsneriä; joiMcalaiset Edistyk­sen
l i i t t o on ledmannut syyllisiksi
niaanosan tallca|>ajuis[uaiteen, pide-
'tään edelleienkin luiotettavana, kos­ka
hän "rohkaisee pääoman vapaata
liikettä".
Pelko, että uudistukset aiheutta­vat
vaikeuksia ^ulkomaisille sijoitta­jille,
tekee sijoäMadista latinalaisen
Amerikan taaai*U!miK!VOimien liitto­laisen.
Siksi Pentagonin (USA:n
puolustusministeriön) ja sailaisen
palvelun GIAn kovat ott&et saövat
jalansijaa.
Tämä kehitys merkitsee latinalai­sen
Amerikan, taantumista. Histo­rialliset
tapahtumat toistuvat uusin
muodoin.
Nykyään ei hyväksytä tunkeutu­mista
toisen "ystävällisen" maan
alueelle eikä sekaantumista toisen
ntaan sisäisiin asioihin. Tätä teh-dääin
kuitenkin latinalaisessa Ame^
rika?sa "maanosan puolustuksen"
nnnissä.
Nykyään ei sivistyneissä maissa
pidetä mahdöllisem armeijalcaap-pausta
tai armeijan toimimista si­säisenä
valtatekijänä. Näin kuiten­kin
tapahtuu, latinalaisessa Ameri­kansa
"sisäisen rintaman" nimissä.
Nykyään ei kukaan voisi myön­tää,
että eri maiden armeijat teke­vät
sopinmksia keskenään asian­omaisten
maiden hallitusten päiden
ylitse auttaokseen toisiaan nhden
itse omaksumissa rankaisutoimissa.
Näin kuitenkin taipahtuv latinalai-^
se^.sa Amerikassa "ideologisen rin­taman"
nimissä.
Voisin jatkaa luetteloa; mutta tä­mä
riittäköön. Ongelmalla on myös
toisia puolia.
R A T K A I S E V A KYSYMYS
Olettakaamme, että kansainväli­nen
yhteistyö, kaikki kehitysapu-ohjelmat
pyrkivät todelliseen kehi­tykseen
ja että ne pystyvät. väästäf-mään
avun tyhjäksi tekevät esteet.
Merkitseekö tämä kansainvälinen
yhteistyö sellaista sysäystä, joka
voi johtaa merkittän^iin saavutuksiin
pyrittäessä luomaan umpeen kuilua
"kolmannen maailman" ja -(ribkai-den
maiden välillä? Vastaus on E L
Kuilu syvenee syvenemistään, eikä
sitä voida tällä taivalla luoda um­peen.
Sellaisten sanojen kuin "alikehit-
'tyneisyys", "^kehitysmaat" ja "'kehi­tysapu'
taikana on joukko vääriä
ajatuksia. Viime vuosien aikana
ovat monet talousmiehet hyljän­neet
nämä käsitteet. Tästä huoli­matta
ei yleisesti tajuta, että pu­huttaessa
kansainvälisestä kehityk­sestä
kehitysapuohjelmien puitteis­sa
ongelmaa e i ole käsitetty.
A S I A N T U N T I J A I N PUHETTA
FAO:n puiheenjolhtada B. R. Sen
totesi puheessaan maailman elintar-vJkekonferenssisisai
1963, että kol­mannen
maailman maat ovat me-nelttäneet
vuosien 1955 j a 1961
välisenä aikana kansainvälisen vaih-köyhäMini
m
' mjäMh USA' sai i^ätökseen
Persialle myönnetyin taloudellisen
avun-ohjelman. Tämän tapauksen
johdosta järjestetyillä päävälMisillä
piti Dean Rttsk kauniin puheen, jos-;
sa hän ilmoiitti Persian n y i saavult-taneen
sellaisen tason, että se pys­tyy
itsenäisesti jatkamaan • kehitys^
tään. USA:n valtiosihteeri esitti
miitttamla mimmjifijetoja: viideni(oi&-
ta vuoden aikana U S A : n apii Per­sialle
lainoina j a avusftuksina' oii
ollut 605 miljoonaa dollaria, joista
Persia on viUne viiden vuoden aika--'
na saanufl! kaäkkiaan 37 miljoonaa
dollaria.
Laajassa puheesisaan R u s k e i tie­tenkään
marininnut, _ että Persiassa
näitä avustuksia pidetään nöyryyt­tävinä.
"Palauttakaa tuo kurja apu
takaisin Amerikalle ja sanokaa stms^
rikkalaisille, ettei Persia lihraa o-manarvontointoaan
ja kunniaansa
moJse-iLa tyhjäsitä avusta", kirjodtiti
i i l j a ' t a in Hak wa Hun-lehti.
Valtios'ihi{e6ri sivuutti öljyn vain
)himenevällä maininnalla, vaikka:
'uuri tuo -sana. on avain fceksinker-aiseen
ameriikkalaiseien kirjanpi-oon.
Vuodesta I95^_, Pernan perus-iljyvaroja
on suorastaan rosvoamal­la
riistänyt kansaönvälinen öljytrus-ti,
joka korjaa puolet Persian öljy-tuloislta.
Viime vuonna kansainvälisen öl-jytrustin
voitot (40 proseniftia tä­män
trustin osakkeista kuuluu suu-iTlle
amerikkalaisille öljy-yMiÖille)
olivat miltei 644 miljoonaa dollaria
ja kymmenvuotiskautena 1955—1965
Pei-sia menetti lopulliseäti vielä 2,5
miljardia dollaria. "Länsimaiden
monopolit eivät laske öljyä gallo-nilitain
vaan vihreinä seteleinä, jota
kerääntyy niiden kassakaappeihiri", ~
kirjoitti muuan persialainen lehti
kertoersaan öljytrustin satumaisista
iuloisita.
Ei ole vaikea laskea, minkä osuu­den
jao.'fsa saavat amerikkalaiset öl-jyvampyyi
j t . Juuri siksi valtameren
fakana dollariapua myönnetitäessä
j o arvioidaan ajatuksissa sitä sum-'.
maa, jonka Persian maaperästä,
pumpattu öljy tuo tullessaan. Siksi
kaikki nir. Ruskin kohteliaisuudet
P£'i-sialle noilla päivällisillä, joille
oli kutsuilihi myös öljy-yhtiöiden e-dustajia,
kuulostivat melko valheel-lisiltä.
Dmitri Gudkov.
Ida Männistö, Sudbury, Ont., täyt­tää
sunnuntaina, joulukuun 31 päi­vänä
69 vuotta.
iVHUam Eklund, Sudbury, Ontario,
täyttää maanantaina, tammikuun 1
päivänä 61 vuotta.
Paul Isännäinen, Kirfcland Lake,
Ont.; täyttää maanantaina, tanuni-kuun
1 päivänä 67 vuotta.
Gnst Salminen, R. R. Whitefish,
Ont., täyttää tiistaina, tammikuun
2 pnä 82 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
tosuhteen takia 20,000 miljoonaa
dollaria. Tästä summasta 12,000
miljoonaa johtui teollisuustuottei­den
hintojen noususta j a 8,000 mil­joonaa
dollaria raaka-aineiden
maailTOanmanbkinahintojen ' alene­misesta.
Samana aikana nousivat
viiden dklkaan 'nuran (Belgia, Rans­ka,
Hollantit, Englanti j a USA) ke-hitysmaainvestioinneista
saamat voi"
tot 3,000 miljoonaan dollariin vuo-
(Jatkuu sivulla 3)
1"
PÄIVÄN PAKINA
P A R A S POIKA " E H D O K K A A N A"
Kuten sanottu, me lukeudum-rne
niihin canadaiaiispiireihin'
jotka ovat mielissään ja ter­vehtivät
sitä kun pääminsteri
Kun vielä huomroidaan se, että Yhdysvallat suorittaa näifä -Person puihuu vuodenvaihteen
hyökkäysoperatioitaah tuhansien mailien päässä omien ra jo- tervehdyksensä yhteydessä Vet
jensa ulicopuolella yhdenkään pommin putoamatta amerikka­laisiin
kaupunkeihin tai kyliin, niin tätä hyökkiaysoperaitiogen
lopettamisvaatimusta pidetään yleisesti oikeutettuna tekona.
Yksistään tältä poihjalta katsoen kahden viikon "ar.monajan"
antaminen ei missään tapauksessa auta Yhdysvalttoja pääse­mään
sotasyyllisen kirjoista vapaaksi ja työntämään sitä hir­veätä
vasibuuta vietnamilaisten kannettavaksi.
Mutta siitä '^kahdesta viikosta" puhuen pääministeri Pear­son
olisi voinut — jos hän olisi vähänkään ollut tasapuolinen
•— viitata siihen tosiasiaan, että Etelä-Vietnamin kansallinen
\raipautusrintaima eihddtti 13-päiväistä taistelutaukoa joulun ja
uudenvuoden pyhien ajaksi — mutta yhdysvaltalaiset hyök'-
cääjät vähensivät sen puoleen.
kun pääministeri Pearson d i valmiina puhumaan sotilas-operätiojen
ja myös rauhanvaatimusten "eskaloinniata" niin
yhtä hyvin, hän olisi voinut viitata myös juhla-ajan taisftelur
tauon d<?eskalointiiih.
namin rauhan tarpeellisuudes­ta.
Me olisimme kuitenkin toi­voneet,
että vanlhana koke­neena
politiikkdna pääministeri
Pearson olisi inilmittänyt "lapioa
lapioksi" kuten sanotaan. Jos
hän olsi' mutkittelematta 'tuo­minnut
Yhdysvaltain hyökkäys
sodan Vietnamissa, sekä vaati­nut
sen lopettamista Genieven
sopiffiuksen kiirtjaimen ja hen­gen
ntulkaan, sen sijaan öttä hän
niyt esitti latteilta "pudlustuspu-heita"
jenkki-imiperialisttiin hy
vaksi, hänen rauhaptoivocmuk-sillaan
olisi ollut paljon parem­pi
kaiku(po(h,ja. .
Joulupyhien — Jumalan pojan
syntymäpäivän — aikana kiintyi
huomiomime Metodistiliiton (Mc-thodist
Federation for Social Ac­tion)
julkaisusta saksittuun Art
Hoppen kiij^oLluiksecn, missä poh­ditaan
hcl!ävaroon~sitä ongelman,
mitä Yhdy-svalloissa nyt tapahtui­si
jos mainittu paras poika tuli.si
Yhdysvaltain presidenttiehdok­kaaksi.
Mr. lloppe pitää lähtökohtana
.sitä, että Jeesuksella Krisluksolla
.olisi nyt paljon paremmat lähtö­kuopat,
kuin on presidentti John­sonilla
ja Richard Nixonilla.
Mutta miten hänen ehdokkuu­delleen
lopuilla kävisi, se selviää
pai^haiten lukomatla mr. Hoppen
kirjoitus, ,mis.sä sanotaan:
• Kun presidentti Johnsonin ja
Richard Nixonin ikannatus on vaa-iliuurnilla
laskenut, niin uuden
aivan vihireSn ehdokka an il m aa n-tuminen
ei tullut odottamatta.
Pmyastiuiiosen. teki mnamlaajui-nen
miclipidBtutkimus minkä yh­teydessä
esiteltiin iiutiinlomalnen
kysymys: "Jos Lyndon Johnson jn
Ulöhurd Nixon tuiloe puoluoitton-sa
pi-esident)tiehdokkaiksi, kumpi
ehdokas saisi teidän äänenne? :
Vastaajista 7.2 prosenttia (siis
seitsemän .sadalta) sanoi Johnson;
6.8 prosenttia Nixon j a 61.4 pro­senttia
Jeesus Kristus. Loput ää­nistä
annettiin muille vähemimon
tunnotuiNe ehdokkaille. """"
Tämä hämmästyttävän hyvä
kannatULS Ehdokkaalle (Jeesukselr
le), jonka vaikutusta ei siihen
mennessä oltu huomioitu Yhdys­valtain
politiikassa,: aiheutti sen-
Isaaiiion. Kannatus, oli voimakas
raiMnatluiinjalla. Kyyhkyset öllvat,
innoissaan siltä kannasta mitfkä
he otaksuivat Ehdokkaan omaksii-van
Vietnamista. Ja todellakin, mi­kään
politiikantekijä e i esittänyt
ijulki.suudessu mitääh, muuta kuin
kannatuksen antamista, kummat­k
i n johtavat puolueet kilpailivat
hänestä selittäen, kuinka paljon
me olivat 'kovasti ihailleet Ehdo­kasta
j a knnnatitatneet Bhäökkaan.
periaatteita. Kunlmanlkin puolu­een
puhomiohet ilmaisivat luot­tamuksen
siitä, ottä Ehdokas tulco
'juuri heidän puoluecn.sa ohdok- .
kajnksi.
Ahliksi näytti siis siltä, että
maan edessä on ennätysmäinen
vaalimenestys. Mutta tähän yksi­mielisyyteen
mpesi ilmaantumaan
imuutamia rakoja. Bhdolkkaan mie­lipiteet
rahanlainauksesta aiheut­t
i väristystä Wall kadulla ja Dow-
Jonesin~^sakehinnat, lasikivat 30
pisteellä. Yleisesti puhuen itäinen
valtiojärjestys (cstablishment) oli
viileä, mutisten varovaisia huo­mautuksia
Ehdokkaan "työväen-luok.-
in ailkuperästä" j a "radikaa­lisista
mielipiteistä".
Vihan ikirjallisuais, kuten "The
Oross and the Flag", julkaisi p a l -
jastuskirjoituikscn Ehdokkaan.kan­sallisesta
ailkuperästä, saaden
useamiman k u i n yhden asiantunti­jan
kirjallisesti aprikoimaan: "On­ko
"maa vaimiina juiitialais^resi-donttiä"
varten? Taistelumieliset
incekerit tuomilsivat "toisen pos­ken
kääiitämisclpin" uudieksi val­koisten
ansaiksi. J a fcbin^rvatlivlt.
vaikka he klltttvätkin Ehdokkaan
saavutusta monen ruokikimlsessa,
huomioivat ««iltaan, että se voi
heikentää yksiiiiHisilä Itseoloittei-
{umitta, j a että joukikojon tulisi
mokkia itse itseään. Liberaalit pu­huivat
huolissaan "ikirkon j a val­tion
erottamisesta toisistaan" ja
kirkot, kuten tavallista, eivät voi­neet
sopia mistään.
Yhtä pian kuin "bOomi" oli
moussut, se myös laski. Yön ku'-''
luessa koko juttu unhoittui. Kaik­k
i olivat yksimielisiä siitä, että
BhdakastJi, vaikka häntä voitiinkin
ylistää jne, ei voida jkuitenkaan .
valita. Monta asiantuntijalausun­toa
annettiin; mutta eräs kovapäi-nen
poliitikko, joka oli huolelli­sesti
tutkinut Ehdokkaan histoiiaa
ja~aäuten syntifcykyä, tunkeutui
asian ytimeen: ,
"Perusseikkana On hänestä saa­t
u kuva", sanoi poliitikko. "Parta,
viitta ja paljon puhetta rakkau­desta
— miltä se vaikuttaisi tii­viistä
kuultuna j a nähtynä? Ih­miset
eivät ole valmiina sellaiselle
ainehist»lle.
"Nykyaiikamä", hän sanoi pää­tään
ravistaen, "tulee sellainen
Ehdokas ristiinnaulituksi."
— Art Hoppe, Methodlst Fe­deration
for Social Action
julkaisussa.
Mitä itähän lisätään, se olisi k a l -
koiti pahasta. — Känsiikoim».