Vapaus, May 31, 1972

              Sivu 2 Keskiviikko, toukolk. 31 p. — Wed., May 31,' 1972
INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
Established Nov. 6, 1917
Manager: V. KENTALA
VAPAUS
(LIBERTY)
Edltor: W. EKLUND
\ Telephone: pffice and Editorial 674-4264
Pablisbed once weekly: Wednesdays by Yapans Pnblishing Co. Lfanlted,
*>IXSx''j'WO.Ehn St West, Sndbory, Ontario» Canada.
MaiUnff address: Box 69.
A^i^l^^l^^ rates dpon appUcation, translatiou free of chafge.
Second Class Mail registration Namber 1076
iii
M'*n<t)Crr of |h( CANADIAN LANGUAGE-PRESS
Canad{^: .1 vl^ $10JI0, 6 kk. $5.25
TlLAUSmNNAT:
1JSA:n:
S kk. 93.00 Saomeen:
1 vk. $11.00, 6 kk. $5.75
1 vk. $114Q, 6 lOi. 1625
;öi?Y/ofilixön Neuvostoliitossa
'iMa^lffeeäti meillä on syytä palata asiaan vielä seuraavalla
v i i k 6 l i a . ^ t / i t ä jo n ä i t ä rivejä kirjoitettaessa f torstaina) on ilmeis­tä,'
et^^^l^täihattomasti olivat väärässä sekä ne oikeistolaisainek-set'
jdlk^^^^^iailivät toiveittensa mukaan Neuvostoliitolta voi-mak^'
aftai^stätoimenpiteiiä, huippukokouksen s i i r t ä m i s ^ sen joh_
dös^a Mn *¥iidysvallat miinoitti Pohjois-Vietnamin satamat että
nö; 'Jyaslmikrätölaiset'' Jotka eräitten pekingiläistietojen mukaan
''pä£fÄ^irra't"'^ sitä^^
laaiiaail:P8ikalle j ä näyttänyt, että ei laittomien blokadien järjes-tämmen;^
u^'yksinkertainen asia ole. On jo osoittautunut, että
johdonmukaisella rauhanpolitiikallaan ja rauhallisella päättäväi­syydellään
Neuvostoliitto pelasti kauan suunnittelun alla olleen
"huippukokouksen" samalla kun se on arkailematta ja paniikkiti­laan
lankeamatta tuominnut j a tuomitsee Yhdysvaltain hallituksen
toimenpiteet hyökkäyssotansa laajentamiseksi j a yoimistuttami-seksi
Indokiinan maissa.
Tähän päivään mennessä saadut tiedot Moskovassa kohteliaas­sa
ilmapiirissä käydyistä liikemiesmäisistä neuvotteluista osoitta­vat
kiistattomasti, e t t ä huipputapaamisen kariutuminen ei olisi voi­nut
aiheuttaa muuta kuin vahinkoa jännityksen lieventämistä ja
rauhan vakiintumista odottavalle ihmiskunnalle.
Moskovan neuvottelut aloitettiin ilmeisesti asioista, joista on
helpompi päästä sopimukseen. Tuloksena on, että presidentti R i ­chard
Nixon j a presidentti Nikolai Podgorny allekirjoittivat jo tiis­taina
yhteistyösopimuksen veden j a ilman saastutuksen vähentä­miseksi
j a että USA:n ulkoministeri j a N L : n terveysministeri alle­kirjoittivat
sopimuksen yhteistyöstä sydänvikojen, syövän j a mui­den
tautien vastustamiseksi. Sama tähti jatkui keskiviikkona, jol­loin
presidentthi Nixon j a pääministeri Aleksei Kosygin allekir­joittivat
sopimuksen, jonka perusteella U S A : n astronautit j a N L : n
kosmonautit aloittavat yhteiset avaruuslennot vuonna 1975, j a toi­sessa
johtoportaassa allekirjoitettiin sopimus tieteellisestä yhteis­työstä'kahden
maan kesken. • V
Ilmeistä on myös se, e t t ä keskustelut strategisten aseiden kon-troUisopimuksesta
ovat Helsingissä johtaneet sellaiseen tulokseen,
e t t ä tämä sopimus voitanee virallisesti allekirjoittaa perjantaina,
toukok. 26 pnä. Tähän viittaa mm. se, että Helsingissä SALT-neu-votteluihin
osallistuneiden laimmankin maan valtuustojen johtajat
tuotettiin torstaina Moskovaan. -
- Ilmeistä on myös, että muista asioista — esim. Euroopan tur­vallisuuskonferenssista
ja erikoisesti USA—NL kauppasopimuk­sesta
käydään edelleen tiiviitä keskusteluja. ;^
Nämä huippuneuvottelut^o
delmällisiksi. Mahdollista j a toivottavaa on, e t t ä kahdesta viimeksi­mainitusta
asiasta päästään myös myönteisiin tuloksiin, sillä niillä
molemmilla on maailmanlaajuinen merkitys.
Viisi so[
ilii$ä Moskovan neuvotteluissa
Tärkeä ratifiointi
Viimeviikkoisten suurtapahtumien johdosta — C L C : n edusta­jakokous
Ottawassa j a Quebecin työläisten liikehdintä oikeuksien­sa
puolesta, vain pari esimerkkiä mainitaksemme — tuli melko vaa­timattomasti
sivuutetuksi Se merkitykseltään suuriarvoinen tapah­tuma
kun Saksan liittotasavallan parlamentti ratifioi Willy Brand­tin
hallituksen idänsopimukset Neuvostoliiton ja Puolan kanssa-.
Totta on, kuten lehtemme uutisosastolla viime viikolla kerrot­tiin,
e t t ä tämä ratifiointipäätös, mikä tehtiin kiihkeän väittelyn ja
oikeistovoimien suoranaisen uhkailun olosuhteissa, oli "järjen voit­to".
Se oli liittotasavallan edistyksellisten voimien voitto, Euroo­pan
kaikkien rauhantahtoisten voimien voitto j a kaikkien kansain­välisen
jännitystilan laukaisemiseen pyrkivien ihmisten voitto, i.
Pian tämän ratifioimispäätöksen jälkeeni eli toukokuun 23 pnä,
Länsi-Saksan presidentti Gustav Heinemann allekirjoitti nämä so­pimukset,
millä perusteella niistä tuli maan laki, joka astui voi­maan
torstaina, eh 24 tunnin kuluttua siitä, kun ne oli julkaistu
virallisessa Gazettessa.
Tämä tarkoittaa, että taistelussa Euroopan turvallisuuden
puolesta — eikä yksinomaan vain Euroopan — on eräs tärkeä vai­he
saatu päätökseen.
Saksan liittotasavallan taantumusvoimat ryhtyivät voimakkaa­seen
kamppailuun estääkseen ratifioinnin. Viimehetkeen asti kris­tillisdemokraattien
äärimmäinen taantumussiipi — Josef Straussin
johtama ryhmä — teki kaJkkensa sopimuksen tunnustamisen jar­ruttamiseksi
j a ehkäisemiseksi. Sopimusten ratifioinnin kieltämi­seen
tähtäävät perustelut heijastelivat täydelliseen ns. kylmän sor
dan kauden ajattelua ja politiikkaa. Olemassa-olevat realiteetit
kiellettiin ja pääaseena oli jälleen hysteerinen antikommunismi,^
uhkailu j a peloittelu.
Neuvostoliiton "ja Puolan hallitusten Saksan liittotasavallan
kanssa allekirjoittamilla sopimuksilla on suuri, voidaan sanoa his-torialliÄ^
fclW{itys,=totesi SKDL :n äänenkannattaja Kansan Uuti­set
tolfmjliikirjoituksessaauv Niissä julistetaan periaate voimakei­nojen
käytön ja niillä uhkaamisen kieltämisestä, niissä tunnuste­taan
EuroonM/ valtioiden nykyiset rajat ja myös Saksan demo-kraattiseji^
M»yalIan olemassaolo. Liittokansleri Willy Brandt oli
lea todetessaan puheessaan liittopäivillä, että Länsi-entin
on tehtävä suurimerkityksellineri päätös jä
'^ei ole milloinkaan katsonut Saksan liittotasavallan
/laisella odotuksella.
Sopimuksen ratifioinnilla on suuri merkitys kahden itsenäisen
saksalaisen valtion keskinäisten suhteiden järjestämiselle. Rätifi-
.iJ^^essaan korkean iasön
n^gtvpt^fluja presidentti Ricr
härd Nixon ja NeuYQStoliiton
joitt^jat .allekirjoittivat keski-vHkkQn^
sopimuksen jppka tf-voiti^
eim on, että ffeuvqstoUi-ton
kosmonautit ja US An as­tronautit
lähetetään yhteiselle
avaruuslennolle vuonna 197 S.
Myös ailekjrjoitettiini^^
tieteellisestfi yhteistyöstä kafh
den maan välillä.
Avaruussopimuksen allekirjoit­tamisen
jälkeen mr Nixon j a NLn-kommunistisen
puolueen pääsih­teeri
Leonid Brezhnev menivät
iltaneuvotteluja jatkamaan edes­menneen
J^ikita Hrustsheyin
"dachaan". Aikaisemmin päiväl­lä
mr Nixon laski seppeleen tun-
,temattoman neuvostoliittolaisso^
tilaan haudalle:
Nyt allekirjoitetun avaruusso­pimuksen
mukaan yhteislennoUe
lähetettänee kolme yhdysvaltälais
ta astronauttia j a 3 neuvostoliit­tolaista
kosmonauttia, jotka te­lakoivat
j a toimivat yhdessä jon­kin
määräajan avaruuslennollaan.
Järjestyksessä viides sopimus
mr Nixonin Moskovan vierailun
aikana allekirjoitettiin torstai­na—
koskien tämä kahden
maan sotalaivojen käyttäyty-tnistä
toistensa läheisyydessä
maailman avomerillä.
Laivastotoimintaa koskeva so­pimus
ei kiellä kahden maan lai­voja
pitämästä silmällä toinen
toistaan, mutta se säätää, että lai­vojen
j a niiden lentokoneiden on
pysyttävä turvallisen välimatkan
päässä toisistaan j a noudatettava
meriliikennesääntöjä mahdollis­ten
onnettomuuksien välttämisek­si.
Sopimuksessa säädetään myös
e t t ä kuhnmankaan maan aluksista
ei saa avomerellä suunnata tyk­kejä,
raketteja j a torpeedoja toi­sen
maan laivoja kohti. Se on voi­massa
3 vuotta j a uusiintuu au­tomaattisesti
ellei jompi kumpi
osapuoli sanoudu siitä irti.
Tervehtien sitä mr Nixon ilmai­si
toivomuksen, että tämä) sopimus
muodostuisi .merkittäväksi aluksi
USAn ja NLn suhteiden parane­miselle.'
Tämä on ensimmäinen, sotilas-luontoinen
sopimus kahden maan
välillä toisen maailmansodan päät
tymisen jälkeen.
Yhdysvaltain puolesta sopimuk­sen
• allekirjoitti laivastosjhteeri
John Warner, joka johti maansa
puolesta asiasta käj^tyjä neuvot-
-teluja. »Hän sanoi, ettei, neuvotte-
.ujen aikana, joitä^ on käyty loka­kuusta
alkaen ole tullut esille yh-tattu
siihen, että joidenkin mieles­tä
Yhdysvaltain tulisi vaatia
kauppasopimuksen "hinnaksi" toi­sen
maailmansodan aikaisten vel­kakysymysten
ratkaisua.
Samoista lähteistä on myös ker­rottu,
että Neuvostoliitto vaatii
Yhdysvalloilta parempia kauppa-ja~
luottoehtoja, mitä Washington
on tähän mennessä tarjonnut. Kai
kestä huolimatta torstai-iltanä us­kottiin
vielä, että sopimukseen
päästään kummastakin viimeksi­mainitusta
asiasta.
.; Washingtonista torstai-iltana'
taan am. oata no uttisl,u ont,o i.s t^a saatujen ,, tietoje:n . m.u.k. a.a n oik.e is­*
,^ , . tolaiset kongressimiehet — esim.
.-vcvmvctn "Triimmnltakin min- . .
Ashbrook — propagoivat
kysymystä. "Kummaltakin puo
lelta suhtauduttiin asiaan . täysin
ammattimaisesti", hän selitti.
Neuvostoliiton puolesta sopi-r
muksen allekirjoitti amiraali Ser­gei
Gorshkov, Neuvostoliiton lai­vaston
komentaja.
Torstai-iltana annettujen tieto­jen
mukaan strategisten aseiden
kontrollia ja kahden maan kaup­paa
koskevissa neuvotteluissa oli
vielä vaikfeuksia. Kun USAn pää­neuvottelija,
suurlähettiläs Ge-
:-ard Smith ja Neuvostoliiton pää­neuvottelija,
apulaisulkoministeri
/ladimir Semyönov eivät tulleet­kaan
Helsingistä Moskovaan tors­taina,
kuten aiemmin ilmoitettiin,
liin tarkkailijapiireissä arveltiin,
;ttä SALT neuvotteluissa oli Hsl-angissä
vielä joitakin avoinna
olevia seikkoja.
Kahden maan Itauppaa koske­vista
asioista keskusteltiin myös
edelleen. Tässä yhteydessä on y i i -
John
strategisten aseiden kontrollia
koskevan sopimuksen allekirjoit­tamista
vastaan.
He väittivät sellaisen sopimuk­sen
^"palvelevan" Neuvostoliiton
etuja j a uhkasivat, että jos sopi­mus
Moskovassa allekirjoitetaan,
senaatin hyväksymisen saanti on
vielä vaikeana pulmana. Kaikki
Moskovassa. allekirjoitettavat so­pimukset
on alistettava, senaatin
hyväksyttäviksi, selittivät nämä
oikeistovoimat viitaten siihen, et­tä
jos kylmässä sodassa "kaatua"
pitää, he kaatuvat mieluimmin
"eteenpäin".
tehostavat toimintaa
Toronto. — Edellisen viikonvaihteen aikana täällä pidetty Car
nadan Rauhankongressin kansallinen konferenssi valitsi järjestölle
uudistetun johdon ja omaksui yhdeksi päätehtäväkseen "joukkpkam-panjan
aloittamisen sotaa vastaan" sisältyen siihen laajamitp^inen
valistustyö siitä, mikä sotia aiheuttaa ja ylläpitää. L.
. Konferensissa oli 129 edustajaa eri puolilta Canadaa, antaen in­nokkaana
kannatuksen sekä johtavassa puheessa esitetylle ravihan-ohjelmalle
että nyt valitulle suuresti uusitulle johdolle. Yksimielisen
äänestyksen perusteella Canadan Rauhankqngressin presi^ejftt^ va-iittiin
Rev. John H. Morgan Torontosta. Hänen rinnalleen vauttiin 3
varapresidenttiä: Ed Sloan edustaen Quebecia, Jean Vautour edus­taen
Ontarioa ja John Beaching, edustaen Canadan länttä. Kansal­liseen
komiteaan valittijn 50 jäsentä — kaikki aktiivisia rauhantyön­tekijöitä
errpuolilla Cänadaa.
Konferenssissa vallitsi voiton
varmuudesta johtuva toivorikas
mieliala j a samalla päättäväisyys
toimia sodan lopettamiseksi Indo­kiinassa,
mikä on kaikkien rau­hanpuolustajien
tämän hetkinen
perustavoite. Kokouksessa korc^s-tettiin
jatkuvasti sitä, että soti­laalliseen
"ratkaisuun ei ole mah­dollisuuksia"
ja siksi on pyrittävä
poliittiseen ratkaisuun Etelä-"Viet
namin väliaikaisen vallankumous-hallituksen
esittämän 7 kohtaa
käsittävän rauhanohjelman poh­jalla.
Viitaten siihen, että president­ti
Nixonin suorittama sodan eska-r
lointi Indokiinassa voi johtaa kol-nijanteen
maailmansotaan, kokous
kehoitti Canadan hallitusta vaati­maan
presidentti Nixonilta, että
hänen tulee lopettaa Indokiinan
ETELÄ-VIETNAM KUIN
KUUN MAISEMA
New York. — Amerikkalaiset jou­kot
ovat seitsemän vuoden aikana
iimiiluiiiiuitiMiiimiiiiii riiiiiiiuiiiiiiiiiuiiiiiiiii iiiiiii imiim IIII im i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i ii
SYNTYAAÄ.
PÄIVIÄ
Toby Johnson. Thunder Bay "P",
täyttää sunnuntaina, kesäkuun 4 päi^
vana 65 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tuttavain
onnentoivotuksiin.
varma
Saksa
e t tä
liittopäivi
kehittyi merkittävää aktiivisuut
ta. Monet ammattiliitot osallistui
vat voimakkaasti kamppailuun
tehtaissa j a työpaikoilla pidettiin
joukkokokouksia ratifioinnin pue
lesta. Mainittakoon, että kun rati­fiointia
vastustaneet oikeistovoi­mat
järjestivät tunnetuimpien sil-mäntekeviensä
puhujina esiintyen
; mielenosoituksen, johon he odot­tivat
ennakkotietojen mukaan
30,000 osanottajaa, tähän tilaisuv
teen saatiin kerätyksi vain noin
4,000 sielua. Mutta kun kansler'
Brandtin tiedettiin puhuvan pian
sen jälkeen kansankokouksessi'
ratifioinnin puolesta, niin tähär
tilaisuuteen osallistui 70,000 hen­keä!
Juuri se seikka^ kun kansan­joukkojen
keskuudessa tuomittiir
oikeiston revanshihenkinen poli ~
" t i i k k a , aiheutti jarkiintymisti'
siinä määrin, että oikeisto pe­rääntyi
uhkauksistaan torpeedoi-da
idänsopimukset. -
. Euroopan turvakokouksen kan­nalta
ns. idänsopimusten hyväk­syminen
on myös merkittävä, sil­lä
eräät NATO-maat — Canadan
hallitus mukaanlukien — ovat
asettaneet ratifioinnin turvalli-suiisktikbuksen
monenkeskis-teiivfiflmistelujen
aloittamisen eh-
Mitä muut sanovat
KAKSIJALKAISIA ROTTIA
. . . Niinpä luin hänen kirjasensa "Kansanvastaiset provokaat­torit
(Provocäteurs against the People) erikoisella mielenkiinnolla.
Puhuen omista kokemuksistaan (nuorena miehenä hän oli teräs-,
akennus- ja merimiehenä) ja työväen oikeusjutuista, joita hän on
käsitellyt 50-vuotisen työväen lehtimiehen alalla, A rt Shields pal­jastaa
"kaksijalkaiset rolat", jotka toimivat työväenliikkeessä po­mojen
j a establishmentin hyväksi; -
Yleisin tyyppi heistä on ilmiantaja^ Toisella tilalla, ja edellistä
?aarallisempi, dn häjoittaja. Kaikista pahin on provokaattori.
ILMIANTAJAT kertovat pomolle (tai erikoiselle työväenvas-taiselle
yksityiselle tai yleiselle poliisille), kuka työläisistä on unios-sa,
kuka on järjestämässä työläisiä j a viitoittamassa tietä toimen­piteille
palkkojen ja työolosuhteiden parantamiseksi, kuka on agi-
'aattori. kommunisti tai radikaali, mitä suunnitelmia on menossa
jne. Palkkansa ansaitsemiseksi ilmiantaja värittää j a keksii "ilmi-antojaaan".
:• . ••••••• :——
HA.IOITTAJAl.LA on erikoistehtävä työtätekevien yhtenäisyy­den
heikentämiseksi, epäilyjen levittämiseksi hyvistä johtajista,
lietsoa vihamielisyyltä ja erimielisyyttä rodun, kansallisuuden, us­konnon
j a poliittisen katsomuksen pohjalla (punakauhun lietsonta
on siinä pääkeinona). Hän yrittää heikentää sisältäpäin työläisten
yhtenäisyyttä ja järjestörakennetta.
PROVOKAATTTOKl bn ilmiantaja — hajoittaja ja sitäkin pa-heinpi.
Provokaattori on henkilö joka provosoi väkivaltaisuuksia,
heittelee kiviä tai rikkoo ikkunoita mielenosoituksessa, ampuu tai
räjäyttääpommsja —joko itse tai mieluimminkin käyttäen hyväk­seen
joitakin ymmärtämätfömiä. Provokaattori on kaikkein vaa­rallisin
(tästä porukasta) sillä hän k ä y t t ä ä työläisille puhuessaan
hyvin radikaalista kieltä; Yhdysvaltain työväenliikkeen historian
suuret tekosyytös-tapahtumat Molly Maguircs^a Haymarketin uh-reihia
asti yiime vuosisadalla j a koko samanlaiseen sarjaan mei­dän
aikakaudellamme, ovat pääasiassa provokaattorien aikaansaan­noksia
•. .
John Weir, Canadian Tribune, Toronto.
käyttäneet Indokiinassa keskimäärin
53,5 kiloa räjähdysaineita ioka se­kunti.
Tämä on kaksi kertaa niin
paljon kuin koko räjähdysaineiden
käyttö koko toisessa maailmansodas­sa.
• •,: •/
Amerikkalaisen lehden Scientific
Americanin julkaiseman katsauksen
mukana amerikkalaiset cvat käyt­täneet
265 kg räjähteitä jokaista
miestä, naista j a lasta kohti Indo­kiinassa
sekä 64 kiloa jokaista puol­ta
hehtaaria kohti. Koko käytetty­jen
räjähteiden määrä on 11,793
miljardia kiloa.
Yksistään Vietnamissa ovat ame-rikkalaiest
käyttäneet seitsemän vuc
den aikana 9,525 miljardia kiloa
räjähteitä. Etelä-Vietnamissa on 21
miljoonaa pommien aiheuttamaa
kraatteira. B-52 -koneet aiheuttavat
joka kuukausi 100,000 uutta kraat­teria.
Tutimuksen laatijat biologi Arthur
H. Westing ja eläintieteilijä P. E.
Pfeiffer sanovat pommitusten ai­heuttaneen
pysyviä arpia • Etelä-
Vietnamin luonnolle, joka nyt muis­tuttaa
Kuun maisemaa. Aiemmin
teollisuuden käyttämä puuaine on
melkeui kokonaaan hävinnyt. Erääl­lä
alueella sisälsi neljä jokaisesta
viidestä kaadetusta puusta metallin
sirpaleita.
maiden pommitukset,- putkaa''f*oh-jois-
Vietnamia. vastaan'"-'jS^jestä-m
ä n s ä b l o k a d i n ,palata '^IKtiissä
mielessä Pariisin rauhknneu^Äjtte-luihin
j a määritellä ,päi(j^jf{nihin
mennessä kaikki Yhdy^HJ^ltain
asevoimat kuljetetaan ehdoitta
pois Indokiinan maista.
Kuudesta maakunnasta •itilleet
edustajat, joista oli osapuilleen'
sama määrä miehiä jafilaisia, ve­tosivat
maan ammattiyl^ötjrsliik
keeseen, keholttaen •'sitU'"-'**iJäWs-tamaan
kaikella mahäolii^|i)i^ ta­valla
Canadan halli^i^{a' 'vaati­maan
Yhdysvaltain ,^Tijpi|piien
kotiuttamista Indokiinasta ja lo­pettamaan
ehdoitta..USAiU.soti-laallisen
hyökkäyksen thddtuinan
kansoja vastaan, sekä palaamaan
viivyttelemättä Pariisin raiäian-neuvotteluihin.",
Leimaten imperialismin jä! eri-.
toten Yhdysvaltain imperialismin
maailmanlaajuisen -jännitystilan-'
teen lieventämisen suurimmaksi
esteeksi, rauhankonferenssi- julis­ti,
että "kansojen taistelu rauhan
puolesta on erottamattomasti yh­distetty
taisteluun rauhanomaises
ta rinnakkainelosta erilaisten yh­teiskuntamuotojen
välillä."- •
Yhdysvaltain raakaa hyökkäys­sotaa
Indokiinassa "tehostettiin"
jyrkästi Pohjois-Vietnamin sata­mien
miinoittamisella j a eskaloi­malla
edelleen pommitusta Vietr
namissa."
Kokouksessa huomioitiin, että
viimeaikoina on todettu eräitä
myönteisiä- kehitysvaiheita:"- Ca­nadan
ja Neuvostoliiton pääminis­terien
vuorovierailut; Länfei-Sak-san-—
Puolan ja Neuvostoliiton so­pimuksien
allekirjoittaminent nel­jän-,
vallan sopimus Berliinistä;
Kiinan tunnustaminen Canadan
toimesta ja Kiinan hyväksyminen
Y K : n jäsenyyteen, sekä USA:n ja
N L : n välinen sopimus bakteriolo- .
gist£n aseiden kieltämiseksi.
Kokouksessa ilmaistiin toivo­mus,
että lähi-idän tilanne olisi
ratkaistava Y K : n turvallisuusneu
voston marraskuussa 1967 hyväk-,
symän päätöslauselman pohjalla.
Pääministeri Trudeaun hallitus­ta
kehoitettiin "vetäytymään vii- :
vyttelemättä pois NATOsta^ NO-RADista
ja muista sotilaallisista
liitoista, sekä vaatimaan kaikkien
sotilaallisten liittojen purkamista
maailman rauhan hyväksi.
DÄH^ÄN PAKINA
SUOMEN LEHflLÄKOSTÄ
diksi!" T ä m ä este on nyt raivattu
'poii^':'i''r6ivottavaa vain on, että
oinnin välittömänä tuloksena on myös Länsi-Berliiniä koskeva nel- ni't'l:l^8tään tässäkin asiassa pu-j
än vallan sopimuksen voimaanastuminen, totesi mainittu lehti. .' 'li'^lsl!e[!'tekoihin. Ilmeistä on kui-
Ratifiointikäsittelyssä liittopäivillä esiintyi äänten "puoleksi" tenklir,'-'että yleisen mielipiteen
jaakantuminen (päätös tehtiin äänin 248-^10, 238:n pidättyessä .tulee s.eurata tarkasti tapahtu-äänestykäestä),
mutta se ei varmaankaan kuvastanut Länsi-Saksan ' ngÄfcHfeilkua j a olla valmiina mah-väestön
yleistä mielipidettä. Täydellä syyllä voidaan sanoa, että doUisemman voimakkaaseen pai-hallitul^
sella on ollut takanaan kansan laajojen joukkojen tuki. i^o^jt^fejeeh sen hyväksi, e t t ä Eu-
Saksan liittotasavallassa syntyi lahja kansanliike, joka vaati sopi- -toc^iittirturvallisuuskokous voi-mukseri
välitöntä rotifiointia.-Etenkin työväenluokan keskuudesBa daan viivytyksittä järjestää.
— Lokakuun vallankumouk­sesta
kirjoitti amerikkalainen
lehtimies John Reed kuuluisan
kirjan "10 päivää jotka järisyt­tivät
maailmaa". Suomen ensim­mäinen
lehtimieslakko kesti 10
päivää ja 10 tuntia, joiden ei
voida sanoa järisyttäneen maa­ilmaa
eikä pahemmin edes koti­maata.
Mutta lehtimiesten,; am­mattikunnalle
ne jnerkitsevät
asioita, joiden vaikutus kestää,
kauan, selosti Kansan Uutisten
pakinoitsija Juorkunnan Jussi
heti lakon .päätyttyä. Hän "kuvaa
tapahtumaa (hieman lyhentäen)
mielenkiintoisella tavalla näin:
— Suomen Sanomalehtimies­ten
Liitto osoitti muuttuneensa
ammattijärjestöksi. Se kävi voi­tollisen
työtaistelun. Se kävi sen
aivan samalla tavalla, samoin
vakiintunein taistelumuodoin
kuin muidenkin työläisten, jär­jestöt.
. M a a i l m a muuttuu: Työnteki­järyhmät,
"valkokaulustyöläi-set",
jotka vanhassa maailmas­sa
olivat etuoikeutettuja, parem­min
^palkattuja, asenteiltaan lä­hellä
työnantajia, heidän suo.si-miaän,
ovat yksi toisensa j ä l -
. ,keen ensin menettäneet etuoi­keutensa
ja sen jälkeen oppineet ,
taistelemaan oikeuksiensa puo­lesta
työläisten tapaan.
Eilen aamulla minulle soitti
metsätyöläinen Viitasaarelta.
On kuin säkki päässä, kun ei leh­tiä
tule, milloin lakko loppuu,'
miksi lakkoillaan työväenlehdis-säkin,
hän kyseli. Silti asia sel­visi
nopeasti ja metsätyöläinen
toivotti lehtimiehille taistelutah­toa
j a menestystä.
Metallityöväen liitto lahjoitti
SSL:lle 3,000 markkaa "ensi hä­tään".
Kirjatyöntekijät: olivat
solidaarisia niin pitkälle, että
aikoivat ennemmin lähteä pak- -
kolomille kuin ruveta lakkoa
murtamaan. Lehtien jakajat ja
myyjät ymmärsivät lehtimiesten
taistelun oikeutuksen ja toivot-,
tivat sille onnea.
Meillä kansandemokraattisis­sa
lehdissä kaikki toimittajat
ovat kansandemokraattiste'n jär­jestöjen
jäseniä tai ainakin sa­moin
ajattelevia. Myös lehtita­lon
muille osastoille on hakeutu­nut
ihmisiä, jotka haluavat aut­taa
liikettämme eteenpäin.:
Porvarien lehtitaloissa tilanne
on toinen; Niiden toimituksiin
on nykyään jo mahdotonta 'saa­da
täysin porvarillista miehitys­tä
muista tyi^os^stpista puhii-mattakaan.
Siellä^ tehdään työtä
ei aatteesta vaan leivästä, niin
kuin tekee kuka tahansa työläi­nen
kapitalistisen työnantajan
palveluksessa. Porvarilehdet
ovat muuttuneet lehtitehtaiksi,
joissa työntekijä myy työvoi­mansa
työnantajalle, vaikka ei
ajattelisikaan samalla tavalla
kuin työnantaja.
Jos.joku lakon aikana ihmet-li,
miten kokoomuslehtien ja
kommunistilehtien toimittajat
saattoivat taistella rinta rinnan
niin edellä sanotun nojalla hän
asian käsittänee.
Kauppalehden, Helsingiiif'•"'Sano­mien
ym. porvarilehtien-' ovilla
olivat uusi piirre suomalaisessa
maisemassa. Piirre,^^jdiia sisäl­töä
kannattaa hieman'mietiskel-lä.
Kansan Uutisten ei tarvinnut
asettaa lakkovahtejji, meidän
ammattiyhdistys -tifetoisuuleem-me
luotettiin. ,
Mutta rikkureita ei ol_lut;^^.Hel­singissä
kuin yksi, hän rikkuroi
eräässä kauppiaitteA> v jilkfiisus-sa.
Myös muualla maassa lakko­laisten
rintama on olJutsehyt.
Eikö meidän kuitraikirupitäi-si
keksiä keinot työväenl^htien
Jotkut niin sanotusti vassm-_ jatkuvan ilmestymisen' takaami-mistolaiset
yrittivät lakon aika- sesn kaikissa tilanteissa?
na ilmestyneessä Ylioppilasleh­dessä
selittää, että Kansan. Uu­tisten
ilmestymättä jääminen oli
pelkkää Kansan Uutisten toimit­tajien
luokkatietoisuuden puu­tetta.
Mitä sitten puuttui Tie­donantajan
toimittajilta, kun ei'
Tiedonantajakaan ilmestynyt?
Lakosta erkanemisella eivät
työväenlehtien toimittajat olisi
saaneet lehtiään ilmestymään,
koska kirjatyöntekijät olivat
SSLrlle solidaarisia eivätkä
suostuneet tekemään lakon alai­sia
töitä. Olisi vain jouduttu vai­keaan
'ristiriitaan muun lehti-mieskunnan
kanssa. Mitä työn­tekijät
voittavat erottautumalla
toisista työntekijöistä?
Lakkovahdit Uviden Suomen.
Siihen on eräs maljidollisuus.
Tehdään Suomesta si;>sialislinen.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa
kaikki ei riipu meidän tJihdos-tamme.
' ' ' \ \
Tähän ei pitäisi oikeastaan l i ­sätä
mitään. Todettakoon kui­tenkin
että lehtimiesten lakko
oli ensimmäinen alallaan Suo-;
messa. Vielä parikymmentä
vuotta sitten ei sellaista olisi voi-tu
kuvitellakaan.
Lakko koski noin 200 lehteä
ja 2,200 toimitustyöntekijää. So­pimus
on kolmivuotinen j a pal­kankorotukset
vaihtelevat 70 ja
320 markan välillä.
Niin-muuttuu maailma, .Esko­seni
! — Känsäkoura. j 7
I
N ^ A13JVS oap i w