1966-01-25-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
••*»• ^ •» » • *'
Sivu 2 Tiistai, tammik. 25 p. — Tuesday, Jari. 25, 1966
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
l LIBERTY) Eitablished Nov. 6. 1917
EDITOR' W. EkUUNb MANAGER: E^
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L 6 7 4 - 4 2 64
Publlshed thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 E lm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing Address: Box 69.
Advertislng rates upon appUcation. translation-free of cbarge.
Authorized as second class mail by the Post Office Department; Ottawa,
and fior payment of poatage in cash.
CANADIAN lÄNGUÄGE-PRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. S9.00. 6 kk. $4.75 USArssa
. 3 kk. 2.75 Suomessa:
CLUB
1 vk. $10.00. 6 kk. $5.25
1 vk. 10.60. 6 kk. 5.75
Robarts jälleen jarruna
^ Kuten: on uutistiedoissa kerrottu^ Ontarion pääministeri
John jHobarts yrittää jälleen heittää valtiokoneiston rattaisiin
hiekkaa ilmaisemalla oppositioasenteensa liittohallituksen
sairaushuoltosuunnitelmaa vastaan. Hän sanoi viime tiistaina
ettei voi tulla kysymykseenkään, että hänen hallituksensa
hyväksyisi liittovaltion vielä suunnitteluasteella olevan sai-raushuoltopalvelun.
Perustellen tätä kielteistä ja läpeensä
tuomittavaa asennettaan, mr. Robarts väitti, että vaikka Ontario
saisikin tämän suunnitelman toteuttamista varten liittohallitukselta
$98,000,000 vuodessa, niin mainijttu sairaushuol-topalvelu
aiheuttaisi sittenkin Ontarion maakunnalle $182,-
000,000 lisämenot, ja että Ontarion — Canadan suurimman
ja rikkaimman maakunnan -—talous ei sellaista menoerää
• kestä! .,
Nämä väitökset sellaisenaan eivät ole vain harhauttavia
vaan suoraan sanoen valheellisia. Pitäkäämme lähtökohtana
tätä: Saskatcfiewanin maakunta on prosentuaalisesti ja aktuaalisesti
paljon köyhempi kuin Ontario, mutta siellä on
kuitenkin ollut käytännössä juuri sentapainen sairaushuolto-palvelu,
jota liittohallitus on aikaisemmin kaasvaillut. Miksi
ei maan rikkain maakunta voisi järjestää samanlaista palvelua,
jos hallituksella on siihen vähänkin tahtoa?
Toiseksi pääministeri Robartsin "tulolaskelma" perustuu
olettamukseen, että maakuntahallitukset saisivat "vain"
$14.00 henkeä kohti liittovaltion varoja rahoittaakseen tämän
palvelun, mikä perustuslain mukaan jäisi maakuntien hallintoon.
Tosiasiassa mitään kiinteätä päätöstä ei ole asiasta tehty.
Liittohallitus on pitänyt vain teoreettisena lähtökohtana
Saskatchewanin sairaushuoltopalvelua, mikä maksaa $28.00
vuodessa kutakin asukasta kohti ja ilmoittanut, että liitto-v^
tio maksaa puolet tulevan sairaushuoltopalvelun menois.
ta. Tämän lisäksi on kuitenkin Ottawasta tiedoitettu, että
liittovaltion osuus tulee olemaan suurempi kuin $14.00 —
eräitten arvelujen mukan $17.00 henkeä kohti vuodessa, mikä
lisäisi tuntuvasti sitä osuutta, minkä esim. Ontario saisi liittovaltiolta
tähän tarkoituksen. $17 henkeä kohti summasta
tulisi Ontariolle yli $100 miljoonaa vuodessa.
Suoranaisena valheena voidaan pitää väitöstä, että sai-raushuoltopalvelu
aiheuttaisi Ontarion maakuntahallitukselle
$182,000,000 uusia menoja. Tosiasiassa tähän summan sisältyy
suurelta osalta uudelleenjärjestelyjä sellaisista menoista,
jotka ovat jo ontariolaisten kannettavana, vaikka meillä ei
olekaan sairaushuoltopalvelua.
OTTAWAN PENSEYS \
Liittovaltion uusi terveysministeri Allan MacEachen vakuuttaa,
että hän ei olisi sitä ministerisalkkua vastaanottanut,
jos suunnitelmana olisi medicaren eli kansallisen sairaushuoltopalvelun
sabotoimis- tai jarrutusyritys. Huomaamatta
ei kuitenkaan ole jäänyt se tosiasia, että tämä .kysymys
esitettiin viime tiistaisessa ohjelmapuheessa mahdollisimman
huomaamattomasti.
Liittohallituksen alkuperäisenä suunnitelmana oli, että
sairaushuoltopalvelu astuisi voimaan maamme satavuotispäivänä,
eli heinäkuun 1 päivänä 1967. Kun huomioidaan, että
parlamentissa kuluu melkoisesti tupakkaa ja aikaa tällaisten
lakien laatimisessa ja kaiken lisäksi se, että hallitus aikoo
saada — mikä on titenkin hyvä asia — lakiehdotukselleen
etukäteen eri maakuntien periaatteellisen hyväksymisen, niin
kaiken tämän johdosta olisi luullut, että sairaushuoltopalvelua
koskeva kysymys olisi esitetty ohjelmapuheessa kiireellisenä
asiana. Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut.
Päinvastoin asiasta mainittiin yhdeksän rivin mittaisesti
miltei ohjelmapuheen lopussa. J a vaikka ohjelmapuhe esitettiin
seuraavana päivänä sen jälkeen jolloin pääministeri Robarts
oli ilmoittanut asiasta vastustavan kantansa, ohjelmapuheessa
korostettiin erikoisesti.sitä, että suunnitelman tulee
saada etukäten eri maakuntahallitusten hyväksymisen...
'^Kun keskustelu (sairaushuoltopalvelusta) on edistynyt riittävän
pitkälle, teidän hyväksyttäväksenne esitetään ehdotus
laiksi tämän kysymyksen ratkaisemiseksi", sanottiin ohjelmapuheessa.
Näihin seikkoihin viitaten Uuden demokraattisen puolueen
kansallinen johtaja Tommy Douglas sanoi olevansa
asian johdosta"varovainen". NDP:n parlamenttiryhmän puhemies
Stanley Knovvles sanoi kohdaltaan, että ohjelmapuheen
tämä kohta -'muistuttaa minulle liian paljon niitä lausuntoja,
mitä olenune (liberaaleilta sairaushuoltopalvelusta)
saaneet viimeksikuluneen 20—30 vuoden aikana."
Toivoa — ja vaatia— siis pitää ,että. liittohallitus ei
su.unnittelisi mitään perääntymistä sairaushuoltopalvelun
järjestämisen tiimoilta, ei sen paremmin huoltopalvelun huo-iiontamisen
kuin romuttamisenkaan kohdalta.
ROBARTSIN "TAKTIIKKA"
Liittohallituksen piireistä on annettu ymmärtää, ettei
Ontarion pääministeri Robartsin vastarintaa pidä ottaa liian
vakavasti, sillä hän suhtautui alussa kielteisesti Canadan elä-kesuunnitelmaankin,
mutta tuli kuitenkin lopulta virran mukana
sen yhteyteen.
Mahdollisesti asia on näin. Ehkä on niin, että pääministeri
Robarts taktikoi saadakseen liittohallitukselta suuremman
tulolähteen sairaushuoltopalvelun rahoittamiseksi.
Mutta muistaa tulee, että Ontarion torypuolueella on
erittäim läheiset yhteydet suuriin vakuutusyhtiöihin, ja että
sairaushuoltopalvelun järjestämisen yhtieydessä astutaan kovemmin
ja kipeämmin näiden suurelta osalta yhdysvaltalaisen
suurpääoman kontrollissa olevien vakuutusyhtiöiden yar-paille,
mitä tapahtui Canadan eläkesuunnitelmalain laatimisen
yhteydessä; Mahdollista siis on sekin, ^ttä pääministeri
Robarts on tällä kertaa aivan tosissaan, ja että hän vastustaa
voitti aikaa
Moskova. — Englannin ja monien
maailman maiden lefaidistö kiinnittää
edelleenkin suurta huomiota
Rhodesian tilanteeseen. Aivan erityistä
mielenkiintoa herätti kan-sainyhteisömaiden
kokous, joka
pidettiin Lagosissa, sillä se kutsuttiin
käsittelemään Rhodesian
i SYNTYAAÄ- W
PÄIVIÄ
K a l l e Palo, Whitefish, Ont.. täyttää
perjantaina, tanunikuiui 28 pnä
76 vuotta.
"Ate Hyönen, Sault Ste. Marie, Ont..
täyttää torstaina, tammikuun 27 pnä >
77 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tuttavaiii
onnentoivotuksiin.
Maailman tumilta
P U H E L I M E N A V U L LA
T U P A K K A L A K K O ON
. Cardifissa VValesissa alkaa 'tällä
viikolla puhelinpalvelu niille \ien.-
kilöille, jotka haluavat lopettaaxtu-pakoimisen.
)
Tupakanpolttajat voivat .soittamalla
määrättyyn numeroon kuunnella
kaksi minuuttia neuvoja, jet- j
ka auttavat' heitä lakon aioittami-sessa.
Puhelinpalvelu on en-sim-mäinen
laatuaan Englannissa. Sen
järjestää Cardiffin adventistikirkko.
POSTIKORTTI P E R I L LE
36 V U O D E N K U L U T T UA
Postikortti, jonka muuan englan-;
tilainen tyttö"lähelli 24 kilometrin !
päässä asuvalle rakastetulleen, On ?
saapunut perille — 56 vuoden ku-i
luttua. !
Kate \Voodward lähetti ; k o r t in
[toukokuussa 1910 .'Vpslcy Guisen
I kylästä Cliftonissa asuvalle Arthur
Tattamille. Tattam. joka kuoli 37 ;
vuotta sitten, meni naimisiin toisen
tytön kanssa. Hänen oniai.sensa
koettavat nyt löytää Katen. Kortti I
saapui viikonlopun aikana Tattamin |
entiseen kotiin, jo.ssa nyt asuu hä-j
nen veljentyttärensä rouva .Nina |
Wicksteed. |
Postitoimisto ei pysty selvittä j
mään viivytystä, mutta on luvan-?
nut tutkia asiaa.
tilannetta ja päättämään toimen-
' piteistä lan Smithin komennon
lopettamiseksi.
Useiden Afrikan maiden, mm.
Ghanan ja Tansanian lehdistö oli
he.i kokouksen koollekutsumisesta
tiedon saatuaan sitä mieltä, että kysymyksessä
oli ainoastaan Lontoon
taktinen veto. Mainittujen maiden
sanomalehdet julistivat, että Englannin
pyrkimyksenä on käyttää
kansainyhteisömaiden konferenssia
estääkseen Afrikan yhtenäisyysjär-jestöä
ryhtymästä käytännön toimenpiteisiin
ja antaakseen sen kuvan,
että Englanti todella aktiivisesti
kamppailee Smithin hallituksen
kukistamiseksi. Todpllisuude-ssa
Lontoo asetti tehtäväkseen voittaa
aikaa ja antaa täten Smithillo ja
hänen liittolaisilleen uuden hengähdystauon.
:
Lagosin kokous vahvisti täydellisesti
edellä esitetyt käsitykset. Vaikka
kokouskaupungista saapuneiden
uutisten, mukaan eräiden maiden,
mm; Sambian, Ugandan ja Sierra
Leonen, edus,ajat vaativat kokouksessa
todella päättäväisiä toimenpi-icitä,
onnistui Englannin pääministeri
Harold Wilsonin ajaa tahton.sa
lävitse. •.
\Vilson ei kieltänyt sitä, että
Englanti on va.stuussa Rhodesiassa
syntyneestä tilanteesta. Wilson vastusti
edelleenkin voimakeinojen
käyttöä ja vakuutti, että Uhodesian
suhteen on ryhdytty jo riittävän tehokkaisiin
toimenpiteisiin; jotka hänen
sanojensa mukaan ennemmin
tai myöhemmin pakoitavftt Smithin
järkiintymään. Tarvitaan ainoa.s-taan
aikaa ja kiirsiväilisyytlä, va-
Kuutli pääministeri.
Kaiken tämän se.irauksona konferenssin
ainoa tulos oli kahden valio
K u n n a n perustaminen.
Ensimmäisen valiokunnan teiitä-väksi
tuli • v a l v o a " taioudfUisten
pakotteiden toimeenpanoa; Toisen
.aas tuli huolehtia Khodv.sia!i k a n ta
vaesion • vaimi.^tamiscsta' ottamaan
l.senäi-syys vastaan.
Eivät suinkaan suotta monet sanomalehdet
ja jopa Lagosin koille-lonssin
osanottajatkaan korosta-noet
että kokouksen pääa.siailmen
merkitys oi taata Englannille muodollinen
oikeu.s o l l a toimettomana.
\ViLsoii onnistui voittamaan aikaa"',
k i i j o i t t i algerialainen sanomalehti
El-Mujahid
Herää kv.':ymys ketä varten \Vil-son
voitti lisäaijcaa. Kaunopuheisen
vastauköeri kysymykseen antaa se
ilmeinen tyytyväisyys, jolla Lagosin
konferenssin päätöksiä tervehdittFin
Rhodesian pääkaiipungis.sa Salisbu-
Kansanäänestys .
tasavaiUasta? .
Tukholma. — Kymmenkunta Jtes-kuslapuolueen
kansanedustajaa on
jättänyt valtiopäiväaloitteen Hanspn
äänestyksen järjestämisestä, jott{i
saataisiin selville, haluaako Ruotsin
kansa tasavaltaa vai kuninga-skuntaa
Vasta kun kansanäänestystulos on
selvillä, pitäisi sosialidemokraattien
aloitteessaan tekemä ehdotus tasar
vallasta ottaa käsiteltäväksi. Kansan
edustaja Vigelsbonin johtamat aloit
teentekjjät ovat sitä mieltä, että kysymys
tasavaltaan siirtymisestä ei
ole ajankohtainen.
ryssa. SlelU* tajutaan ennomaisen
hyvin, attä mikäli Englannin hallitus
yksinäänkin olisi vakavissaan
ryhtynyt toteuttamaan taloudellisia
pakotteita, niin muuta ei olis^i tarvittukaan.
;
ÖLJYÄ VIRTAA
Englannin hallitus voi tietenkin
esim. keskeyttää öljyioimitukset
Rhodesialle. Mutta on jo toinen asia
noudattavatko tätä määräystä kansainväliset
öljy-yhtymät. Beirasta ja
Louienco .Aiaiquesista, jotka ovat
Portugalin siirtomaan Mosambikin
tärkeimmät satamat; saapuneet tiedot
osoittavat, että öljyä virtaa keskeytymättömänä
virtana Rhodesiaan.
Tämäii vahvisti viimeksi I^m
Smith, joKa .tk:n 17 pnä ilmoitti,
että öljytoimitukset jatkuvat vastaisuudessakin,
Khodesiai. vastaan suunnatut taloudelliset
pakotteet ovat tehokkaita
vasta siiloin, kun Englannin hallitus
ryhtyy valvomaan ithodesian
rajan ylitse tapahtuvia kuljetuksia.
1'amä tuoksahtaa kuilenr.in jo 'voimakeinojen
käytöltä" ja Lontoohan
on siloulumit estämään voiman käytön
Rhodesiaa vastaan, koska siitä
joutuisivat kärsimään varovasti arvioiden
ainakin :i4 englantilaista
cahi englaniilais-amerikkalaista teollisuus-
ja finanssiyhtymää, jotka
ovnt puiLUtuneet Rhodesian talouteen.
.
Mainittujen yhtymien johtajat ja
suurosakkeiden omistajat istuvat
omien virkatuoliensa lisäksi myös
Knglannin parlamentissa. Salisbu-
.yssa heihin suhtaudutaan kaikella
kunnioituksella eikä heitä suinkaan
.hohdella kolmen työväenpuolueen
parlamenttiedustajan tavoin. Viimeksi
mainitut joutuivat humalaisten
tilanomistajien jihoinpideltä-viksi
,ja heidät vaielllin lopuksi oluella.
Lontoossa kehitellään parhaillaan
voimapeiäii-es.i ajatusta "'saada ti- j
laisuus neuvotella" Smithin kanssa. |
jolloin voitai-siin saada hänet suo.s- i
tumaan joihinkin "myönnytyksiin".
.'Xskettäisessä pitämässään televisio-1
fMihees.^a Smith suostuikin neuvotteluihin
ehdolla, että ne käydään
• nikentöva.^sa hen'4essä".
SEITSEMÄN PÄIVÄÄ
KIRJ. D. atlDKOV
Muutamia päiviä sitten ceylppU^l-nen
sanomalehti Ceylon Qbaorrer
esitti artikkelissa "Ratiha Aasiassa",
lukijoilleen kysymyksen: 'iMäten V e näjän,
kommunistisen maan onnistui
järjestää Tashkentissa Aasian kah.
den suiu-lmman porvarilUaen maan
kohtaaminen?" Ja itse vastasi siihen:
"USA. Ja Englanti —. käiksi maata,
jotka lehden mielestä olisivat
voin-set esittää välittäjän osaa, joutuivat
erittäin epämiellyttävään asemaan,
kun englantilaiset ja a m e r&T
kalaiset hyökkäysvaunut' kohtasivat
taistelukentällä Intian Ja Paklatanin
sotaselkkauksen aikana./ Tolsin sanoen
sekä Englanti. että USA noudattivat
Intian .niemlnmalla imperla-listi5,
ta. tunnusta "hajota J a hallitse".
"Miten niiltä voisi odottaa välitystoimintaa,
Joka todella vaataisi
Intian j a Pakistapln kanojen etuja?"
Lehti toteaakin, että Neuvostoliiton
politiikka Intian Ja Pakistanin
välisessä selkkauksessa oli periaatteellisesti
aivan toisenluontoista.
Tähän, täysin oikeaan päätelmään
voi lisätä, että sekaista se ei ole o l lut
pelkästään Intian nl-emimaan
dramaattisten päivien aikana tai n i i den
seitsemän Tashkenin tapaamisen
päivän kuluessa, jotka toivat 600
miljoonalle intialaiselle ja pakistanilaiselle
rauhan. Sellaista se on o l lut
neuvostota?ava'lan synnystä,
vuoden 1917 marraekuiista alkaen.
Esimerkkejä -ei tarvitse hakea kaukaa.
Mongolian kansantasavajlassa
on ollut virallisella vierailulla Leonid
Brezhnevin johtama "Neuvostoliiton
puolue- ja hallitusvaltuuskunta. Neu_
vostoliiton ja Mongolian: suhteiden
historia on jo sinänsä erinomainen
todiste siitä, että neuvostojen maa
rakenta suhteensa Aasian kansoihin
ystävyyden, yhteistyön ja keskinäisen
avunannon periaatteille. Vuoden
1921 syksyllä, muutamia kuukausia
S2n lahkeen, kun Mongolian kansa
oli saavuttanut ratkaisevan voiton
vallankumouksessaan, Moskovaan
saapui itsenäisen Mongolian ensimmäinen
valtuuskunta. Neuvottelut
päättyivät ystävyyssopimuksen allekirjoittamiseen.
Se oli Mongolian
historian ensimmäinen tasaveroinen
sopimus: nuori Neuvosto-Venäjä
vahvLsti juhlallisesti luopuvansa kaikista
oikeuksi-sta ja eduista, joita
edellyttivät tsaarinvallan Mongolialle
pakottamat sopimukset.
Moskovassa oM silloin merkittävä
neuvottelu Suhe "Batorin ja Leninin
kesken. Tämän kahden vallankumouksellisen
johtajan keskustelun pu-nRliena
lankana oU ajatus, että Mon-erolian
työtätekevien ainoana oikeana
tienä -.voi olla vain p3^imys"valtiolliseen
ja taloudelliseen riippumattomuuteen,
ystävyyden tie sosialistl-
•en Venäjän kanssa. Tätä linjaa
ovatkin järkkymättä noudattaneet
4no^eiqittat maat j a ^läjnl^ on osoita'
tanut,sen olkea^L '
Ystävyyden, yhteistyön Ja taloudel-'
Ilsen avunannon Iinjäa Neuvostoliitto
on noudattanut myös valtiollisen',
itsenäisyyden 8aavuttanteiden.