Vapaus, December 11, 1962

              J
Sivu 2 Tiistaina, jöuluk. 11 p. — Tuesday, Dee. 11, 1962
VAPAUS INDEPENDENT L A B O R O R G AN
OF FINNISH CANADIANS
; (LIBERTY) , Established^Nov. 6. 1917
Sditor: W. Eklund ! Manager: E. Suksi
Telefphones: Office OS 4-4264 Editoria! ^
Published thrlce weekly: Tuesdays, Ttjursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Ltd.. 100-102 Elm St. West, Sudbury, Ontario, Cahada.
Mailing address: Box 69
Advertising rates upon applicatlon. translations free of charge.
AuUiorlzed as second cass-mall by the Post Office Department. Ottawa,
and for payment of »postage in cash.
TILAUSHINNAT
Canadassa: 1 vk. $8.00 6 kk. $4.25 USA:ssa:
3 kk. 2.50 Suomessa:
7—
1 vk. $9.00 6 kk. $4.80
1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
"•^ii CANADIAN LANGUAGE-PRESS
Hienoja neuvoja Intialle
Näytää siltä, että Intialle ja erikoisesti_jpääministen Nehiulle
annetaan aivan ilmaisek?i neuvoja, ja vaikka'sanotaankin, ' ettei ole
soveliasta katsoa lahj^ihevosen suuhun", niin Intian olisi kuitenkin
monen muunkin eikä vain meidän mielestämme syytä pysähtyä miet-tiraään
näiden neuvojen ylenpalttisuuden merkitystä.
Täkäläisen Suuren Rahan omistamat ja kontrolloimat lehdet ovat
melko yksimielisiä siitä, että Intian pitäisi sopia riitansa Pakistanin
kanssa Kashmirista sillä perusteella, että kummatkin maat voisivat
kääntyä yhteisrintamassa Kiinaa vastaan.
Kaikki ajattelevat ihmiset kannattavat lämpimästi että Pakistan
ja Intia sopisivat rajariitansa. Näiden naapurimaiden suhteiden para­neminen
olisi eduksi kummallekin maalle ja samalla kertaa kaikki
muut kysymykset ylittävälle rauhan asialle.
Mutta miksi pitäisi Pakistanin ja Intian hypätä ojasta allikkoon
— sovitella keskinäiset kiistansa vain sen vuoksi, että joutuisivat viel.i
pahempaan riitaan kolmannen naapurin. Kiinan kansantasavallan
kanssa? Selvästikin sellainen "'naapunsopu", jonka perimmäisenä ta­voitteena
on kolmannen naapurin peittoaminen, ei ole mitään hyvien
aiaapurien ystävyyttä, vaan vallan jotakin muuta, jolle lukija anta­koon
oman nimensä.
IIUPERIALISTIEN KfPJSTYSTÄ
Täkäläisten valtalehtien Nehi-uUe tarjoamat neuvot ja ohjeet hei­jastavat
tosiasiassa Yhdysvaltain ja Britannian imperialismin nykyistä
Intia-politiikkaa.
Tässä yhteydessä voidaan syventyä esimerkiksi New Y o r k Times
Servicen kirjeenvaihtajan Drew Middletonin Lontoon uutistietoon
joulukuun 3 päivältä. Hän kirjoitti silloin, siis noin viikko sitten,
Lontosota:
" U S A n j a Britannian hallitukset ovat korostaneet Intialle halut­tomuuttaan
antaa pitkän tähtäimen ohjelmalla sotilaallista apu^ (Inr
tialle) n i in kauan kuin suuri osa Intian armeijasta on sijoitettu Pakis­tanin
eikä Kiinan rajalle.
"Kansanyhteisön asiain ministeri Duncan Sandys sanoi, että hän
ja Yhdysvaltain Kauko-Idän asiain apulaisvaltiosihteeri Averell H a n i -
man, ovat tehneet tämän täysin selväksi pääministeri Jawaharlal Neh-ruUe..
"Sandysin huolellisesti laadittu raportti, jonka hän esitti alahuo­neen
istunnolle^ heijastaa Britannian hallituksen haluttomuutta kii­rehtiä
sotilaallista ja taloudellista apua Intialle, kunnes on ainakin
ryhoytty neuvottelemaan Pakistanin kanssa Kashmirin kiistasta . . ."
Kuten näkyy. Intialle ja erikoisesti pääministeri Nehrulle anne^
taan "keltajuuri j a ruoska" kuuria: Intialle lupaillaan sekä sotilaal­lista
että taloudellista apua — siinä on aasille tarkoitettu keltajuuri
— mutta vain sillä ehdolla ja se on kova solmuruoska — että Intia
alistuu jonkinlaiseksi kommunistivastaiseksi 'etulinnakkeeksi" Kau-
. ko-Idässä. . .
MINKÄLAISTA "APUA" INTIALLE?
Vihjattuaan siihen, ettei Intian pitäisi luovuttaa alueitaan Kiinan
pistoolilla uhatessa, mr. Sandys selitti Britannian alahuoneen istun-
. noUe' minkälaista ohjelmaa pääministeri Nehrun pitäisi seurata, jos
hän mielii saada sotilaallista apua Britanniasta ja USAsta.
"Intian kansa", sanoi mr. Sandys. '-tahtoo rakentaa paremman
puolustusjärjestelmän. Intialaiset!täsittävät, että se. aiheuttaa eri­näisiä
uhrauksia ja jossakin määrin sekaantumista maan talouskehi-
. tykseen . . • . • '.
Toisin sanoen, Intian, jossa on miljoonilla ihmisillä jatkuva nälkä
pitäisi keskittää suuremman osan kansallisvaroistaan varusteluun,
vaikka se aiheuttaisi vissejä "uhrauksia" ja hidastuttaa edelleen muu­tenkin
l i i an hidasta talouskehitystä.
Ylläesitetyn jälkeen mr. M i d l l c t o n selittää Britannian (ja ilmei­sesti
myös Yhdysvaltain) imperialismin asennetta seuraavasti:
' B r i t a n n i a n huolestuneisuus saa alkunsa siitä, että Intian jo
hoippuva ekonomia ei voi kestää pienempääkään varusteluponnistelua
ilman ulkopuolelta tulevaa finanssi- ja muuta apua. Mutta käsityksenä
on samalla, että sellaista avustusta pitäisi antaa Britanniasta ainoas­taan
silloin, j o l l o in on selvää, että tarkoitus on vakavassa mielessä
ryhtyä sovittelemaan 15-vuotista kiistaa Kashmirin asiasta.
" S i i h e n mcnenssä Britannian ja ilmoitctusti myös Yhdysvaltain
diplomatia keskittyy ponnisteluihin sen hyväksi, että Intian hallitus
ja Intian kongressipuolue luisuisi takaisin siihen, mitä eräässä läh­teessä
sanotaan 'huolettomaksi puolueettomuudeksi' . . ."
Intialle tarjotaan ja tyrkytetään siis 'keltajuuri- ja ruoskaohjel-maa"
nimenomaan siinä mielessä, että Nehrun hallitus saataisiin lo­pullisesti
kääntämään selkänsä Intiaa ja maailman rauhaa hyvin pai-:
velleelle linjoittumattomuusohjelmalle ja Intian siirtymään imperla^
listien l e i r i in kylmässä sodassa.
Selvää on, että sellaisesta ohjelman muutoksesta olisi pelkkää
vahinkoa Intian valtiolle j a kansalle. Nehrulla on tässä hyvä syy sa­noa:
Jumala suojelkoon meitä ystäviltämme!
MikäH on puhe meidän omasta maastamme, Canadan pitäisi kan­sakuntana
pysyä erillään imperialististen piirien "avun tyrkytyksistä"
ja sen sijaan auttaa Intian hallitusta niin, että se voisi järjestää ystä­välliset
suhteet kaikkien naapureittensa, mukaanlukien Kiinan Kan­santasavallan
kanssa. Ensimmäinen ehto siinä on se, että Intia ryh­tyisi
neuvottelemaan Kiinan rajakiistoista ja ratkaisi näitä neuvot­teluja
vaikka maailmanlopun päiviin asti, jos se on tarpeellista, sillä
rauhan säilyminen on loppujen lopuksi eduksi niin Intialle kuin Ca-nadalle
ja Kiinallekin.
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Mrs. Piina Mäki, Cobalt, Ont,
täyttää keskiviikkona, joulukuun ISi
pnä 81 vuotta.
Matti Lindala, Whitefish, Ont.,
(nyt Sudburyssa), täyttää perjan­taina,
joulukuun 14 pnä 78 vuotta.
_ ^da Hakanen, North Bay, Ont.,
Häytää perjantaina; joulukuun 14
pna' 70 vuotta:
"Vjlidymme sukulaisten ja tutta-,
vain' onnentoivotuksiin;
Sotaministeri Straussin lähtö
Uutistiedoissa kerrotaan, että LänsirSaksan kireä hallituskriisi
ajoi lopulta siihen, että puolustusministeri Franz Josef Straussin täy­tyi
väistyä paikaltaan.
Kuvaavaa kuitenkin on, että hallituskriisi ei näytä siitäkään huo­limatta
ottavan ratketaksecn.
Puolustusministeri Straussia, jota on aivan oikeutetusti sanottu
"sotaministeriksi", vaadittiin sivuutettavaksi "Der Spiegel"-lehden
suukapuloimisen vuoksi. Mutta se ei suinkaan ollut aiiioa, eikä edes
pääsyy. Meidän tarkoituksemme ei ole väheksyä "Der Spiegelin" ta­pausta
ja sen merkitystä. Päinvastoin on myönnettävä, että mainittu
lehdöjj, toimitta jäin vangitseminen sai laajat kansalaisjoukot hälyyn-
KIRJOITUSTEN PITUUDESTA?
Vaikka en ole " a s i a n t u n t i j a ",
niin siitäkin huolimatta rohkenen
esittää mielipiteeni, että toimitus
voisi käsittääkseni katkaista joista­kin
kirjoituksistä~"toisen puolen"
pois. Tulokseksi saataisiin siten
vilkkaampi ja monipuolisempi leh-
Myönnän kernaasti, että j o i l l e k in
kirjoituksille voidaan antaa enem­män
tilaa kuin toisillle. Esimerkik
si nimimerkki " E . H . " on kirjoitta­nut
laajasti Suomi-matkansa ha­vainnoista.
Niille annettu palstatila
on mennyt "hyvään tarkoitukseen".
Kiitos " E . H ."
Täydellisenä vastakohtana voi­daan
mainita pitkät " p u h v i t " joissa
kehutaan ja taas kehutaan esim.
jotakin sellaista tilaisuutta, minkä
ohjelmistosta ei ole j u u r i muuta sa
nottavaa. .Puhvit ovat tietenkin tar­peellisia.
Mutta pidettäköön ne ly­hyinä
ja asiallisina "ennakkouutisi-na"
eli tiedonantona siitä, minkä­laisia
tilaisuuksia on tulossa. Mis
sään tapauksessa ei saisi julkaista
"kaksinkertaisia", puhveja samassa
lehdessä, kuten on täältä Torontos­ta
joskus julkaistu.
Henkilökohtaisesti haluan lukea
päivän suurtapahtumia koskevia ar­tikkeleita
ja selostuksia, mutta jos
toimitus voisi laatia nekin mahdol­lisimman
lyhyeen muotoon, niin s i ­ten
saataisiin tällaista tärkeätä
"tausta ainehistoakin" enemmän.
Suurin heikkous lehdessämme on
Vapauden liikkeenhoitaja Ed-win
Suksi piti Sudburyn" Fin-nish-
haalilla virne sunnuntaina
selostavan puheen Suomen it­senäisyydestä
ja sen syntyvai­heista.
Julkaisemme sen oheel-lisena
jokseenkin kokonaisuu­dessaan.
Neljäkymmentäviisi vuotta sit
ten, joulukuun 6 pnä 1917, hyväk-syi
Suomen eduskunta päätöslausel­man
jossa sanotaan:
"Sen johdosta, että hallitus on
tehnyt eduskunnalle esityksen uu­deksi
hallitusmuodoksi, joka on r a ­kennettu
sille pohjalle, että Suomi
on riippumaton tasavalta, eduskun.
ta korkeimman valtiovallan halti
jana päättää puolestaan hyväksyä
tämän periaatteen ja hyväksyä
myös, että hallitus saattaakseen
Suomen valtiollisen itsenäisyyden
tunnustetuksi, ryhtyy niihin toi­menpiteisiin,
jotka hallitus on sitä
varten tarpeelliseksi ilmoittanut."
Työväen edustajat olivat ehdotta
neet päätöslauselmalla hieman p i -
dempää sanamuotoa; jossa lisäksi
korostettiin Suomen ja vallanku­mouksellisen
Venäjän ystävyden
turvaamista, mutta tämän ehdotuk­sen
porvarillinen enemmistö hyl­käsi
äänin 100—38.
Eduskunnan enemmistön päätös
osoitti, että Suomen oikeisto, joka
vallankumoukseen asti oli toiminut
läheisessä yhteistoiminnassa Tsaa-rivallan
kan.ssa, oli tsaarivallan ku
kistuttua ryhtynyt hakemaan sel­känojaa
ja turvaa muualta — en
historian väärentäjiksi.
Palaiitttikaamme mieleemme, että
Suomen eduskunta hyväksyi itse-näisyyspäätöksen
joulukuun 6 päi-'
vänä 1917. J u u r i sen vuoksi viete­tään
joulukuun kuudetta Suomen
itsenäisyyspäivänä. >
Mutta kansalaissota, mitä porva-riston
toimesta on sanottu "vapaus •
sodaksi", alkoi tammikuun 27 päi­vänä
1918 — siis lähes kaksi kuu­kautta
Suomen itsenäistymisen
jälkeen. Tosiasiassa -Neuvostoliiton
söiriaHstirien hallitus oli jo ennen
kansallisäodan aloittamista 'tunnus­tanut
Suomen itsenäisyyden.
ICansankomissaarien Neuvoston
|>äätOksessä joulukuun 31 päivänä
1917 sanotaan: ^
"Kansankomlsaarien Neuvosto,
kansakuntien itsemääräämisoikeu­den
periaatetta täysin vastaavasti,
päättää: esittää Toimeenpanevalle
keskuskomitealle ehdotuksen: a)
tunnustaa Suomen tasavallan^ Val­tiollinen
rilppumottomuus j a b) pe
rustaa yhdessä Suomen hallituksen
kanssa erikoinen toimenpiteiden
määrittelemiseksi, jotka aiheutuvat
Suomen eroamisesta Venäjästä;"
Tammikuun 3 päivänä 1918
Yleisvenäläinen Toimeenpaneva ko­mitea
vahvisti kansankomissaarien
Neuvoston päätöksen, "hyväksyen
vallfinkumoushallitukse^n julistuk­sen
Suomen riippumattomuudesta.
K i r j a i l i j a Väinö Linna Tukhol­massa
marraskuun alkupuolella
1960 antamassaan sanomalehtihaas
tattelussa, koskien Suomen itse-työväeiAiikkeän
"^toimesta niin pai
jön puhuttu. toi<hittu ja uhrattu,
sai' -aluksi murheriäytölmän sävyn.
Vain toinen osa, porvarillinen vä-joskin
paljon korkeammalla 'tasolla.
Sen jälkeiset tapÄhturiÄt ovat
myös todenneet, 'iöttfi itsenäisyys­ajan
alkupuolen erehdykset voi.
sekään ei ; juhlinUt maan vapautu
mistä, vaan voittoa- omasta kansas
tai työväestöstä.
Jo: niin aikaisin kuin v. 1905
Suomen työväestön taloudellisiin
olosuhteisiin kohdist'uva taistelu ' a l ­koi
nopeasti kehittymään lubhteei-^
taan poliittiseksi. Äanioikeustaiste-lUun
yhdistyi jo siliöin vpatlinUs
kansallisesta riippuniattomtiuäesta,
mikä vastasi; työväenluokan pyrki­mystä
päästä"~välittömästi: ratko­maan-
suhteitaan oman maansa; por­variston
kanssa. .
rTöfppariväestö yhdessä työväes­tön
kanssa taisteli tarmokkaasti oi
keuksieiisa puolesta, ensin maan-yuokraolojen
parantamisesta ja
myöhenunin torpi)areiden yapautta-niisesta
itsenäisiksi tiloiksi,
Tampereella huhtikuussa v; 1906
pidettiin suuri torpparien kokous,
johon osailistui 50,000 torpparin
valtuuttamat edustajat. . Mainitun
kokoukiseh järjestäjänä oli vanha
sosialidemokraattinen puolue.
Ennen kansallissotaa käytiin
torpparien asieman parantamisesta
katkeraa taistelua; Kun sitten, v.
1914 eduskunnan istunnossa o li
esillä 'törppai*iväestöh häädöiltä
turvaaminen, sitä tarkoittava laki
äänestettiin porvarien toimesta y l i
vaalien. ^
Totta on, että laki vuokra-aluei-näisyys-
ja kansallissodan historian den lunastamisesta hyväksyttiin
hemmiätö voi s i l l o in j u h l i a ^ j a daan korjata, että vuosien 1905
väärentämistä sanoo:
"Kaunani kohdistuu historiankir­joitukseen.
Kun syennyin siihen,
huomasin että totuus oli salattu mi
nulta. minua oli petetty. Kukaan ei
voi kieltää, etteikö sisällissodan
historiaa olisi kirjoittanut voittajat.
Eikä sitä. että nämä vääristelevät
sitä."
Edelleen Linna jatkaa:
"Vaarallinen on se seikka, että
valkoinen porvarillinen osapuoli on
iskenyt näkemyksensä sisällissodas­ta
lävitse tavalla, joka on tehnyt
siitä haavan,-kipeän haavan, Suo­men
elämään. Itsenäisen Suomen
tynkäeduskunnassa lokakuussa 19
(suurlakkojen) . ja 1917 suuret
ihanteet ja toiveet voidaan toteut­taa.
Suorpen kovia kokeneen kan^
san olemassaolo voidaan rakentaa
'kestäville, rauhallisen rinnakkais-
! elon pohjalle Neuvostoliiton rinnal­le.
•
Äskettäin presidentti Kekkonen
piti ulkopoliittisen esitelmän Paasi
kiVi-äeur^/n' kokouksessa, josta l a i -
naaitime seuraavan:' ' •!
"Suomi pyrki j o 1 9 3 0 ' Ijivulla ja
nimenomaan söH loppupuoliskolla
noudattamaan puolueettomuuspo­litiikkaa,
kuten södanjälkefnenhis
toriankirjoitus on esittänyt. Miksi
silloin epäonnistuimme?
En yritäkään kuvata niitä moni­naisia
syitä, jotka tähän johtivat.
Lopputulos kaikesta oli, että se
maa, jonka luottamuksesta puolu-eettomuusharrastustemme
onnis
luminen riippui, nimittäin Neuvos^
toliitto. ei uskonut vilpittömyyteera
me. Se ei luottanut valtiojohtom­me
vakuutuksiin, koska voimakas
mielipide maassa avoimesti vastusti
puolueettomuuslinjaa.
Kun tarkastelemme olosuhteita,
joissa jouduimme talvisotaan, on
mahdotonta sanoa, olisiko toisen­lainen
menettely syksyn 1939 neu
kapsalliseksi voimaksi . . .muodos ­•
m.
tu^ kansakunnaksi . . . j a valloittaa u
d(|ötiokra\ian . . . " '
Tosiasia on, että -Marx ja Engels
osoittivat kirjoituJisissatin ^ erikois..
huomiota työväen vapaustaisteluun
oraan maansa porvaristoa vastaan.,
osoittivat epätli^teeUiseksi mää'
ritelmän "Maailman työläiset yhty-:r;
kää!' ja kirjoittivat; sen tilalle kan
sallisperinteet tunnustaen: " K a i k - , <
Kien maiden työläiset yhtykää". .., j . .
Marxin ja Engelsin tieteellinen
maailmankatsomus hylkää kiilako-'': i ! ' , .
kansalliset käsitteet j a nojaa .hor-jumatta
työväen kansainvälisyyteen ' ' ' ' ,'.'
kansojen veljeyden suureen aattee--,^ .
seen. Mutta kansainvälisyysaate ei "
kiellä kansallistunnetta eikä isän-maaUisuutta.
Päin vastoin se kehit- ^ *
tää niitä ja tekee niistä tunteen,
joka palvelee edistystä — kuten on
viime vuosien aikana nähty Kiinas!-
sa, Arabimaissa ja Kuubassa ja v i i -:
meksi-Afrikäsiä; Musta Afrikka h e - ^ ' ' '
rää; taistelee itsenäisyytensä s a a ' " " ^
vuttamiseksi. ' •
Tosiasia on, että kansallisuusky- ''
symyksenkin ymmärtäminen tulee
helpommaksi j a todella merkitse-' '
väk§i jos pidämme muistissa sen,' ' '
että iseicin on "luokkakysymys".'
Missään tapauksessa ei siis voida • r-sallia
sitä. että kansalliuuskysymyk-" •.
sen käsittely jätettäisiin porvaris,-.
ton yksityisasiaksi.
Tosiasiassa porvaristosta, kutea . . .
esimerkiksi Canadan suurporvaris-"^''^^
tosta, joka myy kansallisia rikkaukT
siamme halvasta hinnasta amerik-;'.'
kalaisille suuryhtiöille, on tullut - -
monessa suhteessa epäkansallinen
. . . . , . . ..... .... ja epäisänmaallinen voima yhteis-votteluissa
pelastanut meidät, mika .
oli Paasikiven käsitys, mutta se on
varmaa, että jos Suomen puolueet,
tomuuspolitiikka olisi. 1930-luvulIa
nauttinut Neuvostoliiton luottamus-
18, j o l l o in mukana ei ollut työväen ta. olisi ollut paremmat edellytyk-edustajia.
Lakia parannettiin 1919
j a 1920, muumuassa "punikkipykä-län"
poistamisella, jolloin työväen
edustajia oli mukana.
Pitkäaikaisen torpparien taiste­lun
tuloksena on Suomessa vuokra
laisten itsenäistymisen kautta muo­dostettua
123,743 eri kokoista t i ­laa.
• • <^.;
Historia osoittaa kaikista väären-nysyrityksistä
huolimatta, että
Suomen itsenäisyys on ratkaisevas­t
i työväenluokan saavutus. Porva •
rien kohdalta itsenäistyminen oli
käsittääkseni talla kertaa se, e t t a ' , , ... . . . . . . ..
,,. . . . . . . . V . . nenkaikkea läntisiltä imperialisti-
.-juna on suhteellisesti liian vahan
canadalaisia tietoja ja canadalais-aiheisia
kirjoituksia yleensä. Olisi­ko
yhtiökokouksella parannuslää-kettä
tähän tautiin. — X, Toronto,
Ont.
Skandinavian vanhin
vesijolitojär jestelmä
siltä mailta,
Sanottakoon se historiallinen to­tuus
tämänkin itsenäisyyspäivän
vieton yhteydessä, että Suomen it-
.senäisyys ei kuulunut oikeistopor-variston
ohjelmaan: Se o l i mahdol.
lisimman kauan turvautunut tsaa
riin, Euroopan santarmiin, taiste­lussaan
oman. maansa työtätekeviä
vastaan. Joulukuun 5 päivänä . 1917,
Malmö. - Malmön suurtorin uu-, ^j^^^unnassa pitämässään puhees
sintapäällystystöjhin liittyvien kai
vauksien aikana löydettiin Skandi­navian
vanhin vesijohtojärjestel­mä.
Siihen sisältyy 10-kulmainen
hollantilaisesta tiilestä rakennettu
suan O. Wv Kuusinen kuvasi ha­vainnollisesti,
kuinka myöhäistä al­kuperää
porvariston itsenäisyys-harrastus
oli:
"Pyydän tässä ilolla todeta, että
vesiallas, jonka pohja on laudoitet- senaatti (porvarillinen hallitus) oVt
tu. Hyvin säilynyt johdonpätkä
suuntautuu suoraan vanhaa vesijoh­toa
kohti.
Vesijohtorakennelman olemassa­olosta
on kauan oltu porilla, mutta
sitä ei ole löydetty ennen kuin n.vt.
Se on peräisin vuodelta 1582.
tyneiksi siitä, että näinkö pitkälle
on taas menty "kommunistivastai-suudcn"
nimi.s.sä harjoitetussa anti-demokraattisessa
ohjelmassa. Sen
vuoksi ei riittänyt enää se, että hei­tettiin
sikojen syötäväksi joitakin
pienempiä virkailijoita: Yleinen
mielipide vaati pääsyyllisenkin, .so­taministeri
Straussin erottamista la
kansleri Adenauer ci voinut sitä
vaatimusta enempää uhmata. .
Mutta meidän tulee muistaa, että
kansleri Adenauerin hallituskump-panuudessa
olevan vapaan demo­kraattisen
puolueen varapuheenjoh­taja
Wolfgang Döring sanoi marras­kuun
17 pnä antamansa haastatte­lun
yhteydessä, että " S t r a u s s jou­tuu
eroamaan paikaltaan ja että
myös liittokansleii Adenauer eroja
suhteellisen pian." Tosiasia onkin,
että Länsi-Saksan kokoomushallitus
muodostettiin vaalien jälkeen Ade­nauerin
johdolla nimenomaan sillä
perusteella, jotta Adenauer jää h.v-vässä:
järjestyksesä pois poliittisesta
pelistä ja luovuttaa paikkansa nuo­remmille;
Straussin kukistumista onkin tut­kittava
tältä laajemmalta pohjalta.
Strauss on edustanut Länsi-Saksassa
äänekkäintä virallista tahoa, mikä
on vaatinut ja vaatii edelleenkin sa-pelinkalistelun
koventamista, atomi­aseiden
hankkimista Saksan milita­ristien
käsiin. Tässä mielessä Straus­sin
erottaminen edustaa eräänlaista
luunappia pahemmille sodanlietso^
j i l l e . Länsi-Saksassa.
Straussin ero ei tietenkään vielä,
tarkoita Bonnin Saksan ohjelman
muutosta. Mutta se on kuitenkin
vissinlainen merkki siitä mistä
suunnalta tuuli puhaltelee.
ainakin tällä kertaa Suomen itse­näisyyden
kannalla, ja nähtävästi
myös suurin osa, ehkä kaikki se­naatin
kannattajat", sanoi Kuusi­nen.
"Joku päivä sitten täällä edus­taja
Kairamokin piti puheen, jossa
tosin haukkui sosialistit pataluhak
si, mutta kumminkin kannatti Suo­men
itsenäisyyttä. Me ajattelimme
silloin, että haukkukoon, kunhan
kannattaa Suomen itsenäisyyttä.
Tervetuloa, senaattori Kairamo. yh­teiseen
isänmaalliseen rintamaan!
Taivaalla on i lo yhdestä syntisestä
suurempi kuin 10 vanhurskaasta." .
Itse asiassa historia osoittaa, että
Suomen oikeistoporvaristo käytti
uutta itsenäisyysasennettaan erään­laisena
väliportaana taistelussa val­lankumouksellista
Venäjää vastaan.
Oikeiston tarkoituksena oli s i i r ­tää
Suomi keisarillisen Saksan ja
Saksasta tuotetun kuninkaan alai­suuteen
ilman itsenäisyysjulistus
ta, mutta tapahtumain kulku oli
silloin Euroopassa siksi nopea, että
se sekoitti porvarien suunnitelmat.
Vielä kesällä 1917 Suomen por­varisto
— yhdessä Kerenskin halli­tuksen
kanssa—^ oli estänyt Suo­men
vapautumisen tekemällä tyh­jäksi
Suomen vasemmistoenemmis-töisen
eduskunnan hyväksymän vai
talain ja hajoittamalla Suomen
eduskunnan. Mutta lokakuun val­lankumous
r i i s t i ! Suomen oikeisto
porvareilta niiden kerenskihallituk-sen
tuen. Niin joutui porvaristo
toimimaan mutta se toimi ennen­kaikkea
ja ainoastaan olosuhteiden
pakosta. /
Suomen porvaristo epäili kyky­jään
pitää Suomen kansaa kurissa.
Sen ensimmäisenä tavoitteena oli
Suomen kansanvallan .kukistaminen
keisarillisen Saksan sotavoimien
tuella. Täten järjestettiin Suomen
kansaa vastaan aseellinen hyökkäys
jota on historiallisesti väärennetty
"vapaussodaksi".
Suomen oikeistopoi-varisto on ai­na
pyrkinyt vääristelemään Suo­men
itsenäisyyskysymystä. He sä
novat, että Suonien itsenäisyys
taisteltiin tammikuun 27 1918, a l ­kaneessa
"vapaussodassa!' joka oli
kansalaissota oman maan työväen
luokkaa vastaan/
Historialliset tosiasiat paljasta­vat
Suomen oikelstopoi^aristoh
virallinen ideologia on rakennettu pääasiassa taktillinen väliaste, mis-valheen
varaan.' jtä on todistuksena saksalaisten sö-
Kansalaissota päättyi Suomen j tajoukkojen maahan tuonti ja sen
kansanvallan tappioon, mutta sa.j jälkeen saksalaisen kuninkaan
maila kertaa se oli myös Suomen 1 hankkiminen Suomeen. Vain Sak
itsenäisyysasian tappio, Taantumus { san romahdus, demokraattisten por
ainesten valtaanpk^äsy ei voinut j värien vastarinta ja työväenluokan
muuta kuin johtaa erinäisiin seik-1 uusi nousu sai tällöin pelastetuksi
kailuihin j a lopulta onnettomiin so-1 Suomen itsenäisyyden saksalaisten
tiin, joiden aikana Suomi oli vä ! monarkien kahleista. N i i n tuli Suo-hällä
menettää itsenäisyytensä —
vähä vähällä joutua Saksan alus­maaksi.
Maan itsenäistyminen tarkoittaa
tavallisesti suurta ylösnousemusta
koko kansalle. Kahlehditut voimat
mesta tasavalta, mutta historialli­nen
onnettomuus oli tapahtunut
itsenäistymisen alkuvaiheissa lyö­tiin
verisesti alas Suomen työtäte
kevä kansa Ja a.setuttiin uhmaavas-ti
Venäjän vallankumouksen tielle, i K a r l Marxin lausuntoon, että "työ
väenluokalla ei ole isänmaata", mut­ta
samalla on unhoitettu kokonaan
set päästä noissa neuvotteluissa
molempien maiden turvallisuutta
tyydyttävään yhteisymmärrykseen."
Onneksi Suomen valveutunut
kansa, työläiset, talonpojat ja sivis
tyneistön parhaimmisto tuntee jo
oikeistonsa kyllin, hyvin ja osaa
puolustaa; maansa itsenäisyyttä
suu.rpoi-variston vehkeilyä vastaan,
ja nyt, kuten aina ennenkin on
työväenluokka Suomen itsenäisyy­den
varmin ja luotettavin tuki .
Korostaen aivan oikein työväen­liikkeen
kansainvälisyyden ja kan­sainvälisen
solidarisuuden suurta
merkitystä, Suoni&n työväenliike ja
siinä yhteydessä • myös' Canadan
suomalaisten työväenliike teki ta­kavuosina
joukon vasemmistolaisia
virheitä katisalaisuuskysymyksen
aliarvioinnin merkeissä. Kuinka
suuri se virhe oli, se näkyy ehkä
parhaiten siitä jos luomme nyt
katseemme ympärillemme ja kat­selemme
kuinka - suurta osaa —
edistyksellistä osaa — kansalaisuus­kysymys
vie nykyajan maailmassa.
Tässä yhteydessä on jopa vedottu
Suomen itsenäisyys kaipaa luon­nollisesti
vieläkin lujittamista.
Taistelu äärioikeistoa vastaan Suo
messa ei ole vielä päättynyt. Suo­men
oikeistopoi*varisto ei ole en^-.
tisestään muuttunut. Se tunnustaa';,/
Suomen itsenäisyyden vain sanoissa '
mutta käytännössä se pyrkii maan
eduista piittaamatta imperialismin:'
alaisuuteen, jossa se saavuttaisi it­selleen
etuoikeutetun aseman Suo­men
kansan ja työväestön kustan­nuksella.
Kansakunnan itsenäisyys, jos sitä
toteutetaan kansanvallan merkeis­sä,
merkitsee KANSAKUNNAN; ;
TALOUDELLISTA, TIETEELLIS­TÄ
J A K U L T T U U R I L L I S T A K E ­HITYSTÄ—
PAREMPAA, V A U ­R
A A M P A A JA VAPAAMPAA
ELÄMÄÄ K A N S A L L E ! .
vapautuvat avaten 1ie;n taloudelli- vaikka se o li asiallisesti Suomen i t ­seen
ja kulttuuriseen nousuun, It-1 senäistymiisen äiti ja varmin tuki.
senäisyys merkitsee vapautta j a ' Kalliin hinnan vaatineen sotien 1 missä olosuhteissa Marx niin k i r -
kukoistuskautta, ja rauhanteon jälkeen palasi itse | joitti ja samalla sen, että Marx on
Mutta Suomen itsenäistyminen, näistyneen Suomen kansa sille kirjoittanut ylläolevan lisäksi:
jonka puolesta oli ennenkaikkea j lähtölinjalle, missä se oli v. 1917, "Työväenluokka kohottaa itsensä
Tiesittekö, että...
liitiait valtameressä oleva Zanzi-bar-
niminen saari tuottaa suurimv
man osan maailman neilikkasadosta -
ja siellä on näitä puita 4,750,000. • • «
Sikaarei,ssa oleva 'vyö'" on alku­jaan
laitettu siksi; että rikkaat kuu­balaiset
tupakoivat naiset voisivat
tehdä sen salassa kun heidän sorr-mensa
pysyisivät jiuhtaina.
• • •
Suurin sisämaan meri tai järvi on
Kaspianmeri, joka on pinta-alaltaan
suunnilleen 169,500 neliömailia.
PÄIVÄN PAKINA
Minne nyt, osuusmeijeri
Useat paikallisen osuu.smeijerin joko yksityiselle tai j o i l l e k in muil-jäsenet
ovat esittäneet allekirjoitta­neelle
otsikossa olevan kysymyksen
jossakin muodossa.
Kysymysten muoto ja terävyys
on vaihdellut: yksi wanupilainen
sanoi, että 'toiset meijerit tappa­vat
liikkeemme pian". Eräs toinen
jäsen huomautti, että suurempi
osuustoiminnallinen valistust}|;ö l i ­säisi
"ostouskollisuutta" ja vahvis­taisi
siten liikkeemme.asemaa.
Näiden rivien kirjoittaja ei y r i ­täkään
väittää tietävänsä kaikkia
vastauksia.
Uskomme kuitenkin, että lähem­pänä
todellisuutta ovat ne osuus­meijerin
jäsenet, jotka kiinnittävät
huomiota osuustoiminnalliseen va
listustyöhön ja siinä yhteydessä
tietenkin siihen, mitä osuusliikkeil­tä
odotetaan, j a minkä perusteella
voidaan esim, "ostouskollisuutta"
ja osuusliikkeiden kannatusta lisä­tä.
Kaikki osuusmeijerin ystävät ja
le, on sellainen asia, mitä kannat
taa tutkia kahteenkin kertaan. Ky-(vä yöstä,
symys on osuusmeijerin omista
eduista ja vain niistä.
voi muilta kuin heikentää osuus­meijerin
asemaa.
Sellaiset lausunnot, että " t yö
väenliike on tullut liian voimak­kaaksi"
ja että muka "työläisten
palkkavaatimukset pahentavat hei-
- -dän omaa asemaansa" maan ta­louselämässä
yleensä ovat niin
kaukana osuustoimintaliikkeen pe
riaattecsta ja käytännöstä kuin päi-
Maidon "urakkajakelu" tulee
'halvemmaksi" >ain siinä tapauk.
sessa. jos ajo suoritetaan nykyis­tä
huonompien työolosuhteiden
puitteissa. Se olisi eräänlainen
laillinen "kiertoliike union ohi.
Mutta sitä "kiertoliikett" ei voi­taisi
suurelta yleisöltä salata —
ja Sudburyn väestön suuri enem­mistö
ei kerta kaikkiaan katso
suopein silmin sellaista liikettä,
mikä kieltää työläisiltään unioon
kuulumisen tai yrittää sitä jon­kun
"laillisen" takaportin kaut­ta
vältellä.
Meidän vakaa käsityksemme siis
on, että osuusmeijerillä ei ole va
raa eikä voimaa ryhtyä sellaiseen
työväenvastaiseen lyciertoliikkee-seen".
Ei hinakaan ensimmäiseksi.
kannattajat kuten allekirjoittanut-| eikä liioin "yhteistoiminnassa"
kin, oyat luonnollisesti mielissään
siitä, että viime keskiviikkona pi­detty
ylimääräinen jäsenkokous-hy
väksyi päätöksen, jonka perusteella
vältettiin meijerillä lauantaina a l ­kavaksi
päätetty lakko. Olisi ol­lut
todella suuri vahinko osuusmei
jerille, kuten nuori mr. Sundholm
kokouksessa sanoi, jos osuusliik­keessä
olisi puhjennut lakko.
Mutta sen jälkeen on syytä esit­tää
kysymystä:
Olisiko lakon uhka voitu välttää.
Ja jos olisi, mitä se vastaisuuteen
nähden edellyttää?
Lakon välttämisek.si tehty pää­tös
oli, kuten sanottu, ehdottomas­ti
liikkeen etujen mukainen ratkai
su.' , •
Mutta siihen päätökseen, yhdis­tetty
"toi vomus!', että tutkitaan
maidonajon "urakalla antamisia"
muiden-meijerien kanssa. Osuus­liikkeen
pitää oman etunsa ja mai­neensa
vuoksi vastustaa isellaistaa
uniovastaista kiertoliikettä julkises­ti.
Asia erikseen on sitten jos k il
pailevat meijerit sellaiseen mene­telmään
turvautuvat — j a jos se
saattaa osuusmeijerin vaikeaan
asemaan kilpailullisesti.
Suhteet liikkeen työläisten ja
johdon välillä olisi siis pyrittävä
saamaan "riormaaleiksi" joillakin
muilla keinoin. Valitettava tosiasia
on, että nämä suhteet eivät ole sel­laiset
kuin niiden normaalisesti p i ­täisi
osuusliikkeessä olla. Vissi vas
tuu siitä lankeaa liikkeen johdolle.
Osuusliikkeen kokouksessa esitet­tiin
joitain sellaisia työväenliikettä
vastaan yleensä kohdistuvia lau­suntoja
jotka eivät liioin, jos ne
pääsevät vaikuttamaan liikkeen
toiminnan jokapäiväiseen johtoon,
Tosiasia nimittäin on. että jos
osuusliikkeiden — osuusmeijeri
mukaanlukien — edistys ja tu­levaisuus
riippuisi Canadan työ-;
väcnliikkeen "heikkoudesta", sil­loin
ei osuusliikkeellä olisi enää
mitään tulevaisuutta. Työväenlii­ke
tulee niin taloudellisella kuin
poliittisellakin alalla kasviamaan
ja voimistumaan niin Sudburyssa
kuin muuallakin Canadassa.
Tämä on yksi varteenottava to­siasia.
Toinen tärkeä- seikka on se, että
osuusliikkeen — myös osuusmei­j
e r in viholliset löytyvät nimen­omaan
sieltä, missä suurpääoma
määrää tahdin. Osuusmeijerin "tap­pamiseen"
pyrkivät ennenkaikkea
suurpääoman omistaniäf meijerit,
kuten suurliikkeet raivaavat ylei­sesti
tieltään heikompiaän. TyiL
väenliikkeen "voimakkuus" ei uh­kaa
osuusliikkeitä, Muttp .suurpää­oma
'uhkaa!
: Tällainen on se yleinen tilanne
ja ilmapiiri missä on yritettävä
löytää ratkaisut osuusliikkeidenkin
ongelmiin. Asia on sittenkin niin
vaikka osuusliikkeilläkin voi olla
vaikeuksia työläistensä palkkakysy.
myksistä.
Se vaatii ennenkaikkea luopu
maan siitä ajatuksesta, että osuus­liikkeiden
toimintaa viedään eteen­päin
käsi kädessä toisten liikelaitos­ten
kanssa " t a v a l l i s t e n " liikemene-telmien
muodossa — että osuusliik­keen
on muka haettava tukea ja
suojaa toisista liikelaitoksista —
työläisiä vastaan.
Sellainen käsityskanta on peri­katoon
vievä nimenomaan siksi,
kun ne avaa kaikki portit suur,;
pääoman liyökkäyksello osuift-liikettä
vastaan samalla kun taval.
lisen liiketoiminnan" ohjelman
perusteella on menetetty kannat­tajajoukkojen
erikoisluottamus
osuustbimintaan sellaisenaan.
Toisin sanoen T — osuusliikkeen,
voidakseen kestää niin myrskysääl-lä
kuin tyvenessäkin — ja me olein-me
menossa taloudellisia myrskyjä
kohti ^ on oltava tietoinen osa
työväenliikkeestä.
Se ei ole tietenkään järjestölli­nen
osa mistään poliittisesta puolu­eesta,
vaikka se voikin toimia lä­heisessä
yhteistoiminnassa esimer­kiksi
Uuden demokraattisen puolu­een
kanssa. Se ei ole järjestöllinen
osa sen paremmin unionistisesta
liikkeestä kuin _muistakaan työ­väenliikkeen
haaroista; vaikka se
voikin toimia j a tuleekin toimia ;
käsikädessä niiden kanssa monissa
asioissa.
Ehdoton totuus on, että mitä lä;
heisemmin j a johdonmukaisemmin
seurataan tätä osuustoimintaliik- ,
keen periaatteita, nimittäin sitä, •
että se on osa työväenliikkeestä —
sitä enemmän ja suuremmassa mää­rässä
se voi odottaa "ostouskolli­suutta"
ja muuta kannatusta s u u r i l­ta
joukoilta, jotka ovat ja tulevat
olemaan yhä kasvavassa määrässä
joko tavalla tai toisella yhteyksissä
työväpnliikkeen jonkun osan kans-
--Meidän vakaa käsityksemme on,
että tässä on yksi avainkysymys,
jonka oikein käsittäminen j a rat­kaiseminen
tulee pitkän tähtäimen
ohjelmalla voimistuttamaan j a l u ­jittamaan
osuusmeijeriä,* Halumme
osuusmeijerin lujittamiseksi ja voi- .
niistämiseksi, on myös ainoa syy,
miksi olemme näihin kysymyksiin
lainkaan kajonneet.
Harkittu käsityksemme nimittäin
on, että mitä johdonmukaisemmin
osuusliikkeet yleensä — osuusmei­jeri
mukaanlukien — orientoituvat *
työväenliikkeen yleislinjalle, ei
missään suppeassa, vaan ylläkuva-tun^
isessa laajassa mielessä, sitä
helpompi on toimia osuustoiminta­liikkeen
"tappajia" vastaan ja
osuusliikkeen a.scman lujittamiseksi
myös taloudellisesti,—Känsäkoura.