Vapaus, May 11, 1967

              Sivu 2 Torstai, toukok. 11 p. — Thursdays May 11, 1967
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) Established Nov, 6, 1917
E D i T O R : W . E K L U N D MANAGER: E. S U K SI
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L . 674-4264,
Publlshed thrlce weeldy: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 Elm St. West, Sudbury. Ontario* Canada.
Mailing address: Box 69
AdVcrtlshig rates upon application, translatlon free of oharge.
Authorized as second class mail by the Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage in cash.
M . n , . r , o , , . . CANADIANIIiANGUAGE-RRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00, 6 kk.$5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
1 vk. 11.50, 6 kk. 6.26
Aku Päiviö on poissa ^
Odottamatta, vaikka ei aivan yllättäen, saatiin myöhään
tiistai-iltana tietää, että tämän mantereen tunnetuin, tun­nustetuin
ia tuottoisin runoilija-kirjailija Aku Päiviö on sul­kenut
silmänsä ikiuneen.
Aivan liian yleistä on^ että suurimmatkin runoilijat saa­vat
tunnustusta täällä varakkaassa Canadassakin vasta kuo­lemansa
jälkeen, ja että runoilijan eräänlaisena etuoikeute­na
ja velvollisuutena on kuolla nälkään.
Päiviön osa oli kaikista vaikeuksista ja vastuksista huo­limatta
kiutehkin vähän parempi. Hän sai jo eläissään yleis­tä
tunnustusta kirjallisista tuotteistaan niin täällä Ganadassa
kuin Yhdysvalloissakin ja vaikka hän joutui perheineen ole­maan
usein hyvinkin tiuhassa talousasemassa, niin leivissä
hän kuitenkin pysyi; Perinnöksi ei ehkä jäänyt mitään sel­laisia
omaisuuksia, mistä kenenkään kannattaisi kadehtia,
mutta henkisen tuotantonsa perusteella häneltä jäi korvaa­mattoman
arvokas aarre, ei vain hänen jälkeläisilleen, vaan
Canadan ja Yhdysvaltain suomalaisille yleensä. Rohkenem-mepa
toiv-oa, että aika tulee^ jolloin Päiviön kirjalliset tuot­teet
saavat tunnustusta Suomessakin, missä niitä vissien olo­suhteiden
pak<osta ei ole aikanaan voitu seurata.
Kärsämäellä, Suomen sydänmaalla, huhtikuun 2 päivä­nä
1879 syntynyt Aku Päiviö oli sanan vai-sinaisessa mielessä
kansan ja työväen runoilija. Keväällä 1905 hän tuli kutsun
saatuaan Amerikan Uutisten ja Päivän Uutisten toimituk­seen
Yhdysvaltoihin vaikka hänellä olisi ollut samantapai­nen
toimi tiedossa Suomessakin. Siitä alkoi hänen 50-vuoti-nen
kirjailijauransa.
Omasta tuotannostaan puhuessaan Päiviö muisteli toisi­naan
miten leipähuolien. pakosta oh joskus päästettävä kä­sistä
maailmalle hätäisesti laadittuja tuotteita ja taas toisaal-;
ta, raiten vakinaisessa työssä ollen ei ollut riittävästi aikaa
eikä voimia runoilemiseen.
, Sivumennen sanoen, oltuaan edellämainittujen lehtien
lisäksi Yhdysvaltain puolella myös Raivaajan sekä "Säke­niä"
nimisen kuukausijulkaisun toimituksessa,-. Päiviö tuli
jo.neljäkymmentä vuotta sitten, eli. v. 1927 Vapauden toimi­tukseen,
ollen pieniä väliaikoja lukuunottamatta lehtiliik-keemme
palveluksessa, viimeksi,Liekin ansiokkaana toimit­tajana
vuoden 1949 huhtikuuhun asti.
Pitkän toimikautensa aikana Päiviö kirjoitti lukematto­mia
runoja, kertomuksia ja novelleja, joita ei ole saatu jäl­kimaailmalle
säilytetyksi. Seuraavassa' on kuitenkin lyhyt
selostus siitä, mitä hänen kirjallisista tuotteistaan on arkis­tossamme:
V. 1907 kirjoitettu ''Ovella", käsittää 153 s. 63 ru­noa;
"Ajan laulu", 1910, 124 s. 40 runoa; "Kokoelma runoja",
kirj. A. Päiviö ja "Tolle Koivula", julkaistu 1914, 128 s. ja 35
runoa; "Hiiliä", V. 1914, 171 s. ja 14 kertomusta; "Hornin orja"
V. 1913, kertomaruno Hornista; "Kuohuvat virrat'!,^ runoja
171 s. 33 r.;"Murro,sajan lauluja"-kirj. A. Päiviö, M. Rutanen,
Wm. Lahtinen ja E. Rautiainen, V. 1924, 207 s.; "Sara Kivistö",
1913,;»142-siviunen romaani; "Kostaja" v; 1911, 128 s. kerto­maruno;
"Annanias" v. 1916, romaani;"Jouk'kolausuntoja",
kirj. A. Päiviö, Raeus, Lahtinen ja Lyytikäinen.
Näytelmiä:"Murrosaikana" v. 1911;"Vapaassa maassa",
laulunäytelmä, ja "Ajan Laulu", operetti, sekä lasten näy­telmiä:
Rahaprinsessan suruja. Tädin marjat ja Saituri.
Päiviöstä on sanottu, eikä aivan suotta, että hän ci ole
. koskaan ^ollut n.s. "puoluemies" sanan ahtaimmassa merki­tyksessä.
MuUa hän on aina ollut, vaikeimpinakin hetkinä
ja vaikeimmissakin tilanteissa, työväenmies ja horjumaton
• työtätekevien oikeuksien puolustaja.
Kaikista hänen kirjallisista tuotteistaan uhkuu rakkaut­ta
elämään ja luottamus parempaan tulevaisuuteen; Sanan
varsinaisessa mielessä hän ei ollut vain lahjakas runoilija,
vaan myös työtätekevien innoittaja, nostattaja ja herättäjä.
Tämä kaikki näkyy katkeamattomana lankana Päiviön kai­kista
kirjallisista tuotteista.
Vaikka Päiviö joutui lähtemään maailmalle melko vaati-mattomilia"
koulUeväillä", niin hän oli kuitenkiin hankkinut
itseopiskelun ja käytännön opetuksen pohjalla itselleen
ihailtavan, suuren kirjallisuus ja yleensä kulttuurikysyniys-ten
tuntemuksen ja laajat tiedot monista yhteiskunnallisista
kysymyksistä.
Pinnallinen tutustumineh Päiviön runoihin ja muihin
kaunokirjallisiin tuotteisiin antaa sej_vän kuvan siitä, että
hän ei ollut vain lukenut Kalevalaa, Suomen kansan suurta
kulttuuriaarretta, vaan hän oli tutkinut sitä sekä ymmärtä­nyt
sen merkityksen ja arvori. Enemmänkin, Päiviö osasi
käyttää hyväkseen Kalevalan antamaa suurta kulttuuripe­rinnettä
omassa itsenäisessä, luomistyössään. .:
Hänen yhteiskunnallista katsomustaan voidaan ehkä par­haiten
tulkita seuraavasti: Kuten muutkin suomalaiset jul-kisuushenkilöt,
Päiviö määritteli oman kantansa Suomen
suureen itäiseen naapurimaahan. Vuonna 1910 julkaistussa
"Ajan laula" kirjassa olevassa "Pyhä Venäjä" runossa Päiviö
tuomitsee sanoja säästämättä tsaaristiscn sorron ja orjuu­den
sekä poliittisen pimeyden, mikä^ Venäjällä silloin vallit­si.
Mutta kun Venäjän kansa vapautti itsensä — ja teki sä-nialla
mahdolliseksi hänelle aina rakkaan Suomen kansallisen
vapautumisen — niin Päiviö asettui tinkimättömästi Venä­jän
kansan puolelle, kuten näkyy esimerkiksi Neuvostoliiton
10-vuotispäiväksi kirjoittamastaan runosta "Kymmenen kul­taista
vuotta"
Vuonna 1927 kirjoittamassaan kiauniissa ja sisältörikkaas-sa
runossa Päiviö kirjoittaa isoisten ylistämisestä ja toteaa,
. että '^Yks' on unhotettu — työ on pois."
Tämän hienon runon viimeinen värsy sopii mielestämme
annerheimin
uomen
Suomen itsenäisyyden alliuvuo'
det ovat nykyajan silmin tarkas­tellen
melkoisen juonikasta seik-kailukertomusta.
jossa kaikkein
värikkäintä ja riBtiriitaisinta roo­lia
esittää suomea taitamaton ja
ratkaisevat vuotensa Venäjällä
viettänyt tsaarin upseeri, kenraa-
,; l i jq kreivi Carl Gustaf Manner-
,heim. •, •
Suomalainen kaunokirjallisuus
on. ryhtynyt riisumaan Manner-
Hheim-myyttiä ja tärkeitä palve­luksia
samaan suuntaan on tapah­tunut
useissa viimeaikaisissa tut­kielmissa,
jopa asianosaisten
muistelmissa. Ne etvät kuiten-kaan
kulu kansan käsissä; Sille,
jopa tämän päivän koululaisille,
tarjotaan yhä myyttivääristelmiä
Mannerheimista "vapauttajan" ja
suurena isänmaan poikana".
Tutkijat viittaavat usein Manner­heimin
ristiriitaisuuksiin, hänelle
tsaarin upseerina perinteisen ym­pärysvalta-
ajattelun ja toteutuneen
saksalaissuuntauksen väliseen kon­fliktiin.
Sopii kuitenkin kysyä, oli­ko
Mannerheim millään lailla risti­riitainen.
Hänen elämänkaarensa on
itse asias.sa suorastaan hai-vinaisen
johdonmukainen, kun lähtökohtana
pidetään sitä, että hän oli tsaarin
upseeri ja .sielultaan "täysin venä­läinen"/
kuten kenraali Judenitsh
todistaa.
Kun Mannerheim ihanteensa
tsaari Nikolain sorruttua j a bolshe-
BO
S T A L I N I N TYTÄR TARTTUNUT
KIINNI USA:N K O U K K U UN
Kun isot pojat menevät ongelle,
heillä on mukanaan myös hyvät
.syötit. Ja "sokkerit" taittuvat in­nokkaasti
noihin, lihaviin syöttei-hin.
•
Sanottiin äskettäin yhdysvaltalai­sia
onkimiphiä olleen ncljä.sataa ja
ongen.siimaii olleen niin pitkän, et­tä
se ulottui Intiaan .saakka. Ja
syöttiin tarttui Stalinin tytär. Ja
nyt saa Yhdysvaltain kansa mais­taa
tuota hyyää saalista ja saam-mehän
mekin siitä osamme ainakin
TV:ssä ja sanomalehtien palstoilla.
On myös hyvin otaksuttavaa, että
siitäkirjoitetaan kirjakin, joten
hyöty on moninkerUiinen, tuottaen
vieläpä taloudellistakin ravintoa.
Vaikuttaa hyvin "tekaistulta" et­tä
uskonto olisi syy miksi tuo ka­la
läksi kutemaan vieraille vesille.
Vai olivatko papitkin mukana tuos­sa
kalastushommassa? Eikö Neu­vostoliitossa
voi palvella jumalaa
yhtä hyvin kuin Yhdysvalloissa­kin?
Moskovassa on toiminnassa mon­ta
kirkkoa. Eikä sielä ole uskovai­sia
vainottu sen jälkeen kun papit
lopettivat hallitusvastai.sen toimin­tansa.
Raamatussakin sanotaan, et­tä
jumalaa voi palvella omassa yk­sinäisyydessään
ja että tuo julki­nen
jumalanpalvelus on suurelta
osaltaan ulkokultaisuutta, tai toisin
sanoen näyttelemistä. Jeesuksen
sanotaan tehneen köysistä ruoskan
ja ajaneen kauppiaat ja publiki-/-
nit ulos hernm temppelistä.
Tosissaan jumalan uskova on re­hellinen
ja toimii omantuntonsa
ohjaamana hyveilten puolesta, eikä
tee itsestään tuollaista kalaa, j((«i
tarttuu rahavallan .syöttcihin. Sta­linin
tytärtä voidaan pikemminkin
.sanoa maailman mammonan palve­lijaksi.
Kumminkin lopuksi voim­me
huomioida, että kaikki ei ole
aivan suorassa linjassa ja että täs­täkin
jutusta voidaan lukea rivien
välistä, varsinkin kun huomioim­me
ketkä siihen ovat osallistuneet.
Näyttää siltä, että U S A : n ja Neu­vostoliiton
väliset suhteet yhä vain
huononevat tuon Vietnamin sodan
takia, siksi täytynee koettaa rau­hoittaa
kansaa jonkinlaisella seh-säatiolla,
koska kansan keskuudes­sa
ilmenee laajaa vjistenmielisyyt-tä
tuota likaista hyökkäyssotaa vas^
taan mitä USA käy Vietnamissa;
Stalinin-tytär-jutussa piilee l i S A :n
hanke isaada uskovaisten suurempi
kannatus 'jenkkien ristiretkelle jo­ta
he nimittävät kommunismin le­venemisen
-ehkäisyksi.
Jäänkin nyt odottamaan, että
mitä siihen vielä lisätään, mutta
hyvin läpinäkyvä oli tämän jututi
tarkoitus heti sen alusia asti.
I. S. ~ Port Arthur.
paremmin kuin ehkä mikään
muu Päiviön elämäntyön muis­toksi:
Pois tahdon valhesiiu^-uudet
ma
totuutta jumaloida, älyä ja
työtä,'.
niin ihminen vo[ niittää onnea.
Vaan terveen elämän ja
kauneuden
ma ihanteeni tauluum piirtolen.
vistisen vallankumouksen karkotta­mana
siirtyi joulukuussa 1917 Suo-
/neeni ihän oli jo täjyttänyt 50
vuotta j a takanapäin olivat ns. po­liittisen
muovautumisen vuodet.
BOLSHEVISMIA V A S T A AN
LOPPUUN SAAKKA
Tuon joulukuun jälkeen koko lo­pun
elämänsä ajan Mannerheim
pyrki bolshevismin kukistamiseen
ja vanhan Venäjän, hänen oman
nuoruutensa ja miehuutensa ajan,
palauttamiseen. Tämä linja on
Mannerheimilla niin johdonmukai:
nen kuin ajatella saattaa;' Vielä
niin myöhään kuin 1948, jo pelistä
poissa ollessaan Mannerheim kir­joitti
ystävälleen Carl Enckelille:
"Jospa .sen sijaan että koetettiin
tuudittaa kansakunnat turvallisuu­den
tunteeseen, olisi jo 30 vuotta
sitten määrätietoisesti yritetty ava­ta
ihmiskunnan silmät näkemään se
hengenvaara, mikä bolshevismin le­viämisestä
oli seuraava!" Sama.ssa
kirjeessään silloin 81-vuotias mar;
salkka tervehti nuorekkaan innosr
tuneesti Trumanin kylmän sodan
pontikkaa — ko.ska se suuntautui
Neuvostoliittoa vastaan; "Hengen­vaara"
jo.sta marski puhuu, oli to­sin
edellisvuosina uhannut maail­maa
vallan toisesta suunnasta —
natsi-Saksasta, joka oli ase käde.ssä
noussut puolta maailmaa vastaan,.
Carl Enckell, joka toimi eri ot­teisiin
Suomen ulkoministerinä ja
maamme edustajana kansainvälisis­sä
tehtävissä, lainaa tämän Man­nerheimin
lausunnon eräänlaiseksi
omankin elämäntyönsä loppupaa-luksi
1956 ilmestyneissä muistel­missaan.
Hänkin oli tsaarinajan
virkamiehiä, jota Mannerheimiin
yhdisti ylimysperinnc ja epädemo­kraattinen
Käätyajattelu — Hami­nan
upseerikoulusta ja molempien
ruotsalaisuudesta puhumaltakaan.
M A N N E R H E I M SAA
"TYÖPAIKAN"
Mannerheimille oli joulukuus.sa
1917 Suomeen saavuttuaan "löy­dettävä
paikka'V kuten eräs muis­telmien
kirjoittaja ilmai-scc. En­simmäiseksi
"työpaikaksi" ilmaan­tui
suojeluskuntien organisoiminen
Suomen armeijaksi.: Neuvotleluja
tämän tehtävän suorillamisesta käy
liin jo joulukuun puolivälissä, vaik
ka .senaatin virallinen nimitys ta­pahtuikin
vasta tammikuun 16 pnii
ja julkistettiin vielä myöhemmin
eli h-hctkcnä lammikuun 28 pnä,
jolloin Mannerheimin johtamat
suojeluskuntalaiset lähtivät hyök­käykseen
toista kansanosaa vastaan
Jo tammikuun 25 pnä oli .Manner­heim
omine lupincon antanut hyök-käy.
skäskyn, vastoin Svinhufvudin
•'odottakaa"- määräystä. Näin alkoi
Suome-ssa kansalais.sota, jota yhä­kin
jaksetaan nimittää "vapausso­daksi".
"KIPINÄ" KOKO
M A A I L M A A N .
Mannerheimin ajattelutapaa ku­vaa
hänen hyökkäyksen alkaessa
Tukholmaan lähettämänsä "voiton-sähke",
jo.ssa hän antaa ymmärtää,
että bolshevismin vastainen taistelu
oli saanut Pohjanmaalta käsin koko
maailman .sylyftävän kipinän.
Marsinkin ensimmäisen Suur-
Suomi-päiväkäskyn ajoittumiseen
on nähdäkseni kiinnitetty liian vä­hän
huomiota. Lupaus olla pane­matta
miekkaa tuppeen "ennen
kuin viimeinen Leninin .soturi ja
huligaani on karkoteltu niin hyvin
Suomesta kuin Vienan Karjalasta­k
i n " on annettu jo helmikuun 24
pnä 1918. Mannerheimin johtama
armeija o l i silloin alakynnessä, jää­kärit
ja saksalaiset saapumatta ja
ratleaisu pienenkin Suomen osalta
hämärä. Tästä huolimatta Manner­heimin
into kohdistui rajojen tuol­le
puolen. "Interventio houkutteli
häntä merkillisen voimakkaasti",
kirjoittaa k e n r . Heinrichs; Carl
Enckell todistaa varmaan aivan oi­kein,
kun hän sanoo Mannerhein»in
pitäneen elämäntyönään bolshevis­min
vjistustamista. Suomi kansalli-sine
tavoitteineen oli__ varsinkin
191&—20 Mannerheimille toissijai­nen
asia, pelkkä välikappale.
EI SAKSALAISIA?
Mannerheim väitäa muistelmis­saan
asettaneensa ylipäällikkyyten­sä
ehdoksi, ettei Ruotsista tai Sak­sasta
kutsuta apuvoinrua. Muiden
aikalaisten muistelmat asettavat tä
män väitteen kyseenalaiseksi. Sitä
on perusteltu Mannerheimin saksa-laisvastaisella
asenteella. Tosiasiat
eivät sitä tue. Ensinnäkin tuntuu
ihmeelliseltä, ettei Mannerheimille
joulukuun neuvotteluvaiheessa oli­si
selitetty senaatin saksalaispiiiiis-tuksia.
Toiseksi ennätti Manner­heim
kansalaissodan aikana pariin­kin
otteeseen kiirehtiä saksalais­joukkojen
saapumista ja lopetti 20.
3. 1918 päivätyn sähkeensä; suoras­taan
hätähuutoon: "Viivyttely koh­talokas".
(Mannerheimin omissa
muistelmissa tämä lause on pyyhit
ly pois). Saksalaisia kaihtava Man­nerheim
neuvotteli kansalaissodan
vielä kestäessä saksalaisjoukkojen
komentajan kanssa yhteisopcraa-tio.^
ta Pietaria vastaan.
Päämajoitusmestari Kaaro Igna­tiukselle,
joka toukokuun alussa
1918 ilmoittautui Mikkeli-ssä ja va­litteli
sotavä-symystä, o l i . Manner­heim
lausunut ajatuksen, että sola-väsymys
haihtuisi, jos saataisiin
kuulla, että sotaretkeä jatkettaisin
itään.
Toukokuun 16 pnä Helsingissä
"voitonparaatin" jälkeen Manner­heim
. luopui ylipäällikkyydestä
mieleno.soiluksellisella lavalla. Hä­nen
oma selityksensä eropäätök
.seen on .senaatin suunnitema puo
lu.stusvoimain järjestämisestä sak­salaisten
johdolla ja saksalaismal-liin.
Päätös ci voinut johtaa saksa-laisvaslaisuudesta
(Mannerheim oli
juuri edellisenä päivänä siianul
Riihimäellä von der Goltzilta Sak-y
n n l ja II luokan rautaristit en^
simmäiscnä venäläi.senä upseerina)
Paraatipäivänä hän esitti .senaatil­le./
jota hän muutenkin oli uhman­nut
kansalaissodassa, suorastaan
uhkavaatimuksen, joka on luetla
vissa diktaattorivaltuuksien vaati­muksena;
Senaatti valitsi 18. 5.
kuitenkin Svinhufvudin ylimmän
vallan haltijaksi, sillä seurauksella
että Mannerheim 20. 5. ilmoitti
eroavansa ylipäällikön toimesta.
Reriihaid E.stlander väittää, että
Mannerheimin eron syynä oli Itä-
Karjala- ja Pietar-suunnitelmien
hylkääminen. Näin arveltiin silloin
myös lehdistö-ssä.
Mannerheim neuvoit ei vielä en­nen
Tukholmaan lähtöään Saksan
Helsingissä olevan edustajan kans­sa
Pietarioperatiosta. Saksan kei-
-sari Wilhelm H piti Mannerheimia
kutsuttuna bols-hovi.smin kukistaja
na. Samaa mieltä oli Bulgarian
tsaari, kenraalit Hindenburg ja L u -
dendorff.
Se. että marski mahdollisesti
kan.salai.ssodaii alkuvaiheessa olisi
hyljännyt .saksalai.savun, voi joh:
(Jatkuu .sivulla 4)
E R i k O I S T A R J O U S
Vapauden koko vuoden uusille tilaajiJle:
Canadassa: uusi koko vuoden tilaus . . ; . ."58.00 — SÄÄSTÖ $2.00
Yhdysvaltoihin: uufli koko vuoden tilaus .. 8,80 — SÄÄSTÖ 2.20
Suomeen: uusi koko vuoden tilaus . .. 9.20 — SÄÄSTÖ 2,30
Tämä erikoistarjous on voimassa toukok. 31 päivään 1967
Ai-voisa kansalaisemme, jos et ole vielä Vapauden tilaaja, niin
käytä hyväksesi tätä erikoistarjousta ja tutustu lehteemme!
L E I K K A A I R TI
VAPAUS PUBLISHING CO. LTD.
P. O. B O X 69i
SUDBURY, ONTARIO
Tilaan Vapaus-rehden yhden vuoden ajak.si erikoishinnalla $.
allaolevalla osoitteella:
Dmitri Gudkov:
V A N H A A VIINIÄ
UUDESSA LEILISSÄ
Vanhaa viiniä uudessa leilissä
Saksan .sosialistisen yhtenäisyys-puolueen
edustajakokous, jonka
työhön muiden kommunististen
v e i j e s puolueiden valtuuskuntien
rinnalla osallistui Itä-Euroopan so­sialististen
maiden edustajia, ilmai­si
kaiken todennäköisyyden mu­kaan
Bonnille sangen epämiellyt­tävän
totuuden, nimittäin että sen
"uusi idän politiikka" on kärsinyt
epäonnistumisen.
On vaikea sanoa, mitä Schaum-burgin
palatsissa kuviteltiin saavu­tettavan,
kun ryhdyttiin julista­maan
uuden kanslerin ''uutta po­litiikkaa".
Tämä "uusi politiikka"
oli muotoiltu vanhojen mallien mu­kaan.
Siitä oli helppo vakuuttaa,
jos vertasi Kansleri Kiesingerin hal­lituksen
julistusta .hänen edeltä­jänsä
Ludwig Erhardin vastaavaan
julistukseen. Viimeksi mainittuhan,
kuten tunnettua, joutui politiikas­saan
vararikkoon j a hänen oli pak­ko
luopua liittokanslerin tuolista.
Liittokansleri Kiesinger esitteli
viime vuoden joulukuun 13. päi­vänä
hallitusohjelmaansa sanoen
mm.: " . . . yhdistyneen Saksan ra­jat
voidaan määrätä vain yleissak-calaisen
hallituksen kanssa vapaas­ti
saavutetun ratkaisun kautta, jon­ka
tulee luoda edellytykset kum­mankin
kansan hyväksymille lujil­le
ja rauhynortiaisille hyvän naa­puruuden
suhteille". Tästä asiasta
sanottiin Erhardin. hallitusjulistuk-sessa
~vuodein^65~'marraskuun 15.
päivänä seuraavaa: "Vain (rau-han-)
sopimuksen avulla tässä so­pimuksessa
voidaan ja täytyy lo­pullisesti
määritellä ne Saksan ra­jat,
jotka nykyään voimassaolevan
oikeuden mukaan ovat Saksan ra­jat
vuoden 1937 joulukuun 31. päi­västä
lähtien, niin kauan kuin va­paasti
valittu yleissaksalainen hal­litus
ei ole ilmoittanut tunnusta­vansa
muita rajoja". Uuden liitto­kanslerin
julistuksen sävy on hie­man
muuttunut, siitä on hävinnyt
mm. vihamielinen muistutus, vuo­den
1937 rajoista, mutta mikä tär­keintä,
olemassaolevia Oder-Neis-sen
rajoja ei edelleenkään ole tun­nustettu.
VaatimuLsensa edustaa yksinään
koko Saksaa Kiesinger esitti seu­raavaan
tiipaan: MNykyinen liitto­hallitus
pitää itseään ainoana Sak­san
hallituksena, joka on valittu
vapaasti, oikeudenmukaisesti ja de­mokraattisesti
ja siksi, sillä on oi­keus
puhua koko kansan nimissä".
Erhard sanoi samasta kysymykses­tä:
"Liittoliallitus on muodostumi­sestaan
lähtien pyrkinyt säilyttä­mään
oikeutensa edustaa kaikkia
saksalaisia".
Kahden Syksan keskinäisistä suh­teista
Kiesinger sanoi: " . . ; Me ha­luamme
kaikin voimin edistää in­himillisiä,
taloudellisia ja henkisiä
suhteita toisessa Saksan osassa ole­vien
maanmiestemme kanssa. Niis­sä
kohdin, missä tätä varten on
välttämätöntä .solmia kontakteja
liittotasavallan ja loisen Saksan
viranomaisten kanssa . ; . ei se kui­tenkaan
tule merkitsemään min­käänlaista
toisen Saksan valtion
tunnustamista", Erhard sanoi ai­koinaan:
"Liittohallitus on tekevä
kaikkensa lujittaakseen Saksan
kummanki-.i osan sisäisiä yhteen­kuuluvuutta,
kuuluvathan ne sa­maan
kahtia jaettuun, kansaan.
Liittohallitus ilmoittaa"* kuitenkin
selvästi koko maailmalle, ettei se
tule maksamaan minkäänlaista po­liittista
hintaa tästä". ^
Bukarestiin, Budapestiin ja Pra­haan
on lähetetty diplomaattiset lä­hetystöt.
Niiltä odotettiin, että Itä-
Euroopan maaty jotka ponnistuksis­saan
lievittää jännitystä ovat tör­männeet
jatkuvasti Bonnin kovaan
asenteeseen, olisivat tällä kertaa
tyytyväiset siihen vähään, mitä
Reinin lähettiläät heille tarjoavat.
Kysymys oli jonkinlaisesta koi-vik-keesla
Länsi-Saksan ja Euroopan
sosialistisle;i maiden suhteiden nor­malisoinnille:
Bonnin hallitus eh­dotti
diplomaattisuhteiden solmi­mista,
mutta ei perääntynyt askel­takaan
entisistä ' revanshistisista
asenteistaan. Bonnissa haaveiltiin
ajasta, jolloin idän edustajat sei­soisivat
jonossa herra Brandtin vi­raston
edessä saadakseen aikaan
diplomaattiset suhteet Länsi-Sak­saan,
kun Varsovasta tuli viesti
Euroopan sosialististen maiden ul­koministerikokouksesta.
. Helmikuun lopulla Puola ja
Tshekkoslovakia jatkoivat ystävyys-,
yhteistyö- .T:I keskinäistä avunanto-sopimustan-.
i. Siinä molemmat to­teavat,
että Länsi-Saksan militaris­tiset
ja revanshistiset voimat ovat
uhkana rauhalle. Maaliskuun puoli-välis.-.
ä Puola ja DDR allekirjoitti­vat
v;i;ta;i!ivan sopimuksen, samoin
DDR ja Tsr.ckkoslovakia. Nämä toi-menjJileet
tekivät tyhjiksi Bonnin
toiveet m.ilidollisesta kiertoliikkees­tä.
Erotuk5:eksiDrang nach Oste-nisla
on Länsi-Saksan hallitukselle
vain yksi tie itään: että se tunnus­taa
sen hioiorialliscn voiton tulok­set,
jonka kansat saavuttivat fasis­mista
toisessa maailmansodassa ja
luopiiu uusien rajojen tarkistus-yrityksistä,
että se luniuistaa Sak­san
demokraattisen tasavallan ja
normalisoi suhteensa siihen.
PÄIVÄN PAKINA
m i S T O y i U E L Y RANKAISEE
Yleinen käsitys jokapäiväisessä
kulussa on se, että riistoviljely
ei kannata.
Jos esim. metsiä kaadetaan
enemmän, mitä kasvaa uu.sia ti­lalle,
se on pitkäh tähtäimen kan­nalta
J<atsocn melko järjetöntä
"hommaa.
Jos niaanviijelijä yrittää saada
pelloillaan siidoh. toinen toisensa
jälkeen, antamatta mitään takai­sin
maalle, hiin siitäkin tulee en-neihmin
tai myöhemmin köyden
pää vetäjiin käteen;
Sama pätee esim. asutuskeskuk­sia
lähellä oley ien vesistöjen kala­kannan
suhteen; jos hyvän kul­kutien
varrella olevasta järvestä
kalastetaan yhä lisääntyvä.ssä
määräs.sä huolehtimatta kalakan­nan
säilymisestä sanokaamme ku-tuaikoina
järjestettävien rauhoi-tuskausien
ja' kalahpoikien istu­tuksen
' muodo.ssa,^^ niin pian tu­lee
aika, jolloin .sen järven ka-
Uistiiksesta on vain "kauniit muis­tot"
jälellä.
Mutta joillakin piireillä näyt­tää
kuiteiikin Olevan sellainen kh- .
sitys, että meitä luomakunnan
kruunuiksi sanottuja ihmislapsia,
nimenomaan lavalliisiakan.^ian mie^
hiä ja naisia, yi'itelään kaikesta '
huolimatta riistää ja nylkeä pal­jon
ehemniän, mitä on värkissä
varaa.:' ; •.,
Eipä silti, työläinen (ja pien­viljelijä)
on ainoa eläin maail­massa,
joka voidaan nylkeä use­ammin
kuin kerran.
Työtätekeviä, ei vain "voida",
vaan tosiasiassa nyljetään työn-antnjain,
välittäjäkapitalistien ja
hallitusten toimesta sekä niennen-että
tullen.
Tässä kaupallisessa maailmassa,
mitä sanotaan kaikista mahdolli­sista
järjestelmistä parhaimmaksi,
joutuu ihminen sanan varsinaises­sa
merkityksc.ssä riistettäväksi
syntymästä kuolinhetkeensä saak-
•ka.
Mutta pujopää-litviiki voi sii­täkin
joskus tulla vetäjän kou-
•raan. ••••
Tässä yhteydes.sä kiintyi huo­miomme
torontolaiscn aamuleh­den
tiistaisen numeron kahteen.
rinnakkaiseen' uutistietoon, jotka
täydentävät loinen toistansa näil­tä
tiimoilta.
Lehden 3 palstaa leveässä , uu­tisotsikossa
sanottiin, että "värl-teievisiojen
myynnin vähyydestä
huolejTtuncet tehtailij.it ahovat
verohuojennus-paranhusta." Mutta
toi.ses.sa, neljän pal.slan levyisessä
uutisticdossa "ennustetaan sähkö­laitteiden
hintojen kohoamista."
Pinnallisesti katsoen näyttäisi,
että tässä on jotakin ristiriitais­ta,
mutta kaikesta huolimatta voi­daan
todeta, että kyllä tässäkin
järjettömyydessä o n jptjikin jär­keä
suuirporhojen kannalta kat­soen.,
Ensinmainitussa Toronton uuti­sessa
kerrottiin tehtailijain ole­van
kovin huolissaan siitä kun
väritelevisiojen myynnitieivät ole­kaan
kohonneet odotetussa mää­rässä.
Meille kerrotaan: —
"Taloustiedemiesten ry h m än
tässä teollisuudessa. su^orittama
tutkimus — sen tuloksia ei ole
vielä julkaistu — osoittaa, että
vuonna 1967 myydään noin 140,-
000 väritelevisioa eli 25,000 televi-sioa
vähemmän mitä viimesyksyi­set
arviot edellyttävät.
"Tämä määrä ylittäisi vain 45,-
000 kappaleella sen kuinka pal­jon
väritelevisioja myytiin viime
vuonna neljän viiineisen kuukau­den
a i k a n a : . ." V
Kaiken täniän perusteella, näin
meille kerrotaan, televisioita val­mistavat
suuryhtiöt ovat esittä­neet
liittohallitukselle yaatimuk-spn
15-prpSenttisen myyntiveron
poistamiseksi väritelevisioilta. Se
alentaisi kuulemma koi^keahintais-ton
väritöllöttimien hintaa noin
sadalla dollai'illa — ja auttaisi s i - , -
Ien niiden myyntiä. .
Siinä "loisessa" uutisticdossa
annettiin kuitenkin ymmärtää, et­tä
muiden sähköllä toiniivien lait­teiden
.lisäksi myös televisiojen
hinnat tulevat nouseniaan. • :
Kuten tavallista, tehtailijat un­hoittavat
omat alati kasvavat voit­to-
osinkonsa ja perustelevat hih-nankorotussuunnilelmiaan.
sillä,
että •••aineiden hinnat" ovat ko­honneet
ja että työläisillekin on
maksetlavii vähiin parempaa palk-
•käa.-'
'Yhtäällä meille kerrotaan, että
väritelevisiot eivät käy kaupaksi
siksi kun niiden hinnat ovat liian
korkeat. Totta!
toisaalta tehdään kuitenkin
suunnitelmia t y ö n.antajapiirien
voittojen edelleeri korottamiseksi.
Ja tässii kohtaa sekä itä että-länsi
toisensa eU kummatkin edel­lämainitut
uutisasetelnnat. ;
Myyntien suhteellisesta vähyy-.-
deslä huolimatta olisi saatava hal­litukselta
vci-oalennuksia, joiden
perusteell.r voitaisiin ehkä vähän
alentaa väritelevisiojen vähittäis­hintaa
— mikä on kyseenalainen
seikka — ja samalla lisätä suur­yhtiöiden
voittoja • lelevisiojeh,
tuoltamisesla — mikä olisi aivan
varma asia. '
Aikan.sa kutakin, sanoi päss.l
kun päätä katkaistiin.
, / • • • . • . '
— Känsäkoura.