1965-08-21-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 Lauantama, dok. 21 p. — Saturday, Aug. 21, 1965 VAPAUS ( L I B E R T Y ) EoiTOR: W. E K L U ND I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN O F F I N N I S H C A N A D I A NS Established Nov. 6. 1917 ' M A N A G E R : E . S U K S I f:; i "TtLEPHOUE: OFVICK ANO EorrOmAV PutoUslied fbrlce vreekly: Vue^^p/Thursdays and Saturdays.by Vapaus {nitai^ifig:.C^..I^lted^ Ontario. Canada. A(lvertiBing:<tat8s liipöd^l^iu^tion, t^ai^äti^n fRe of c h a r g e .^ Authorized as seeend olass mailbythö.Post Office Department» Ottawa, • CANADIAN LANGUAGEPRESS' Canadassa: 1 vk. 6 kk. i i 7 B S kk. 2.76 »JAT: SÄ:s^' l vk. $10.00. 6 kk. $525 SuoiniEissa: 1 vk. 10.50. 6 kk. 5.75 Selitystä» nlr. Pearson Viime viikolla luvattito, ett5 pääministeri Pearson pyy- ~ tää USAn presidentti Johnsonilta — litältavatsi lakkia kädessä pitäen ja kaUAiistl kumartafeh; — lupaa julkaista Etelä- Vietnainin avustusta koskevan kirjeenvaihdon. Kuten imiistettanee, Canadassa kehittyi melkoinen huolestuneisuuden aalto niistä ristiriitaisista ja toinen toistaan korvallelyoheistä lausunnoista mitä hallituksen jäsenet tästä asiasta noin viikko siteri ahtoivat. Itse pääministeri Pearson sanoi vastauksena lehtimiesten kysymykseen, että presidentti Johnson on pyytänyt Ganadaa lähettämään asevoimia Viet- .namiin.. . • • Toisaalta ulkoministeri Paul Martin sanoi pian pääminis-^ terl Pearsonin julkaiseman lausunnon jälkeen, että Canadalta _ ei ole pjrydetty mitääii sotilaallista apua. Samassa yhteydessä vihjailtiin kuitenkin epävirallisesti että "ei-sotilaallista apua" on kyllä Canadalta pyydetty. " Maajftäntaina kerrottiin sitten, että Washington on selvittänyt koko jupakan lyömällä njTkkiä pöytään sanoen, että päälhinisteri Pearson ei fiaäinilään lupaa tätä asiaa koskevan kirjeenvaihdon julkaisemiseksi, eikä edes oikeutta julkaista yhteenvetoa tämän kirjeenvaihdon sisällöstä. Kaiken tämän perusteella meidän canadalaisten pitäisi luultavääti olla sekä iloisia että tyytyväisiä, sillä mikään sellainen vaara tai pahanteko, josta enrnie ole kansakuntana tietoisia, ei meidän omaatuntoamme voi liioin kolkuttaa! "SmiUAPUA" U S A T TY Vaikka pääministeri Pearson ei saanutkaan oikeutta julkaista edes selostusta Vietnamin sota-avustusta koskeneesta kirjeenvaihdotsa, hänoi kerrotaan kuitenkin selittäneen lauantaina, että Canada tukee yleisesti Yhth^svaltoja, ymmärtämällä USAn tarkoituksia ja tavoitteita^Etela-Vietna- . . m i s s a ' . • Toisaalta hänen kerrotaan sanoneen, että Canada ei sekaannu sotilaallisesti Vietnamin asioihin, ei siksi että se olisi väärin ja tuomittavaa, vaan siksi kun Geneven sopimuksen valvontakomissionin jäsenmaana Canada ei voi sotatoimiin sekaantua. ^ --^^^^^ Samalla \kertaa tiedoitettiin kuitenkin, että Canadan Etelä- Vietnamille antama siviiliavustus on vuoden aikana kolminkertaistunut 400 tuhannesta dollarista v. 1963—64 miljoonaan kahteensataantuhanteen dollariin 1965^66. Ja kaiken tämän jälkeen on joistakin canadalaispiirelstä ilmaistu paheksumista siitä kun esimerkiksi Kiinan ulkoministeri Chen Y i syyttää Canadaa ja Intiaa mainitun valvontakomission jäsenmaiden ominaisuudessa "puolueellisuudesta" Yhdysvaltain Imperialismin hyväksi? DOUCLAS riSHERIN VAROITUS Port Arthurin vaalipiiriä alahuoneessa edustava Douglas Fidier kertoi toröntolaisessa Telegranif-lehdessä, että vain mahdollisten vaalien läheisyys pidättää Canadaa nyt sekaantumasta sotilaallisestikin Vietnamin likaiseen sotaan. Ottawasta tulleen uutistiedon mukaan pääministeri Pearson ja puolustusministeri Hellyer ovat "puoliksi sopineet" siitän että Etelä-Vietnamiin lähetetään nimellisesti canada-laisia asevoimia. Mr. Fisherin kertoman mukaan mainitut ministeiit ovat keskustelleet asiasta perusteellisesti, ja päätyneet siihen, että he sirannittelevat kuljetus- ja viestijoukkojen lähettämistä taisteluimVietkongia vastaan. Ottawa8ta saadut tiedot viittaavat siihen, että puolustusministeri Hellyeria e^i huolestuta niinkään paljon se, miten voidaan pitää Canada erossa jenkkien likaisesta sodasta Vietnamissa, tai miten saataisiin hirveä sota siellä lopetetuksi, vaan se, miten voisi Canada täyttää USAn toivomukset ca-nadaliasjoukkojen lähettämiseksi Vietnamiin. "Sellainen avustus ei tapahtuisi suuressa mittakaavassa", kirjoitti Fisher, "eikä saattaisi canadalaisia välittömästi taistelurintamalle." Toisin sanoen, canadalaisia lähetettäisiin Vietnamiin Äl«ksi' samalla tavalla kuin sinne lähetettiin yhdysvaltalaisiakin selittämällä, että heidän tehtäväkseen tulee jotakin muuta, mutta ei eturintamille meno. Ja nu". Pisher sanoo: "Tätä ei luonnollisestikaan tiedoi-teta ennen kuin liittovaltion vaalit on onnellisesti sivuiitettu." Me emme luonnollisestikaan tiedä, missä määrin on mr. Fii^erin selostukseissa perää tai onko sillä mitään pohjaa. ' Mutta tällaisten epäviraUistenkJn tietojen levitessä olisi hallittdcsen velvollisuus saiioa suoraan ja peittelemättä mistä on todella kjrsymys. Kaunista ei ole se, jos Ottawan täytyy tällaisissa asioissa kuunnella isännän ääntä Washingtonista, mutta yhtä rumaa « h sekin, jos Ottawa yrittää piiloittautua Washingtonin politiikantekijäin esiliinan taakse. JÄLKIMUISTOU SUURJUHLISTA H I T L E R I N " I H A I U J A " Mikäli nie kansakuntana sekaantuisimme jollakin tavoin Yhdysvaltain likaiseen sotaan Vietnamin kansaa vastaan, lAeidän tulee.ennen mUuta muistaa, että kysymys ei ole mistään "trapauksien" ja muiden ihanien aatteiden puolustamisesta, vään. yksinkertaisesti Wall Streetin nostattaman ja Wafihingtonin pistinvöimin ylläpitämän dikitaattorikomennon avustamisesta. Sanoihin Etelä-Vietnamin hallitusjuntan nykyinen päämies Nguyen Cao Ky, kuten brittiläinen Sunday MilTor tiedoitti, että Hitler ön hänen suurin ihanteensa! Sellahien tunnettu ja tunnustettu sanomalehtimies kuin Wölter Xippman sanoi puolestaan heinäkuim lopulla, että Vietncunin sota on kehittynyt "Amerikan sodaksi Aasiaa vastaan":, Hän eäitti seuraavat kalks^i seikkaa Yhdysvaltain sota-fleikkoiuh fiyyteji: K 1. Kieltäytyminen vitheen tunnustamisesta siitä, että Jcyjiunenen vuotta sitten aloitettiin kampanja, jonka mukaan (Jatkoa) Näytelmän loputtua kaikki hyökkäsivät tulisella vauhdilla sinne Mine-Mill haalille. Siellähän oli tämän juhlan suurimmat tanssit menossa. Mutta kuinka ollakaan. Mikä kiusaus biti tilliäkin jutlri j uh lan tässä vaiheessa? Olimme "kortteeria" tuttavani Emil Rakkolan kanssa saniässa ta lossa ja samalla toimimme ikäänkuin kyytimiehenä talon emännälle, koska emäntäi Hilda Kauppila, oli myös hyvin tarmokkaasti mukana juhlan työjoukkueissa. Näytelntän aikana hän o l i puvustonhoitajana: Mitä ollakaan siellä näyttäniöllb oli jollakin tavalla sotkeutunut naisnäyttelijöiden kengät ja Hildan piti olla sitä kenkäasiaa selvittämäs sä. Niin myöhästyimme koko tans seista. Olimme vähän pahalla päällä ja päivitlelimme, että kuinka naisten kengät voivat sotkea näinkin iäkkäiden miesten juhlatunnelmaa? Juhlien päättäjäiskonsertti pidet tiin siellä Sudburyn suurimmalla työväentalolla, Mine Mill haaiilla. Tästä talosta olen joskus muistaak seni kertonut. Se on mahtava talo jonka on rakentanut tuon maailman Suurimman nikkeliteoUisuuden In con moniin kansallisuuksiin kuuluva työläisjoukko. Ennen konsertin alkamasta kantautuivat ajatukseni y l i kolmekymmentä vuotta takaisinpäin — aikaan joUon tuohon jättiläiste-ollisuuteen perustettiin unioa joka valvoisi työläisten etuja rehellisesti. Tiedän että monta mdanmiesläni on joutunut lähtemään tuosta yhtiös-lä. koska he ovat olleet uniotoimin-nan kannattajia. Mutta vuosikausien sitkeän työn tuloksena työläiset Saivat unionsa joka puolusti heitä ja järjesti heidän työolonsa j a palkkansa ym. t>dut parhaimpaan tasoon mitä Canadan kaivosteollisuudessa^ tunnettiin. ; Tämä unip oli Mine M i l l Ja Smelter Workers, joka on perinyt taistelutapansa kuuluisalta "Lännen kaivosmiesliitolta", minkä taistelut on merkitty verikirjaimin Amerikan työläisten historiaan: Mutta kaikesta päättäen tämän suuren unio-osaston kaikki lyöläiset eivät olleet oman luokkansa asioista tietoisia. Siellä ruvettiin tekemään hajöitustyölä, jota tietysti o li tukemassa koko' rahamiesmahti ja näinollen riistettiin edustusoikeus tuolta mainehikkaalta uniolta. Nyt taas suuri työläisjoukko koettaa saada takaisin entisen Unionsa, joka asia on vieläkin riidanalaisessa vaiheessa. Niinpä tämän talon sei nätkin ovat saaneet olla todistajana monissa kiihkeissä kokouksissa ja väittelyissä, mitä on käyty nojsta kysymyksistä. Tämä arvokas juhlasali, jonka kauniit valaistuslaitteet luovat h i l littyä hohdetta ympäristöönsä, sai tällä kertaa kokea Canadan suonia laisten juhlaniielestä. Konsertin kaunein koristus o l i koko salintäyteinen juhlavierasjoukko. Öli van ho ja, oii keski-ikäisiä, oli nuoria aina lapsista alkaen. Ja he.dän kaikkien kasvot kertoivat Juhlamielestä Ja -ilosta, että he saivat pila mukana hyvin arvokkaassa tilaisuudessa. Tässä lehdessä jo mainittiin leikillisesti, että se konsertti oii kymmenes näiden juhlien iennätys. Koska se kesti reilusti neljä tuntia, eikä kenellekään johtune mieleen, että se pitäisi rikkoa tulevaisuudessa. Henry V- Huhtanen, joka oli näiden juhlien pääkuuluuttaja j a teki tämän tehtayän suurella ammatti-miestaidolla, kertoi olevansa pettynyt, kun hän o l i valmistanut tunnin kestävän puheen ja nyt ohjelman runsauden takia ei voikaan sitä pitää. Tämä Henry dn muuten tekijämiehiä alallaan. Sitä voisin verrata . parhaimpiin "yasaramie-h i i n " , joita . näki ennen vanhaan vanhahmaan huutökauppapaikoilla. Aivan se Henry on "hevosella kuljetettava", vaikka eletäänkin autojen aikakautta. tähes kaksisataa.oh^jelman esittäjää: soittajia, la\ilajiä, tanssijoita; sekS voiäiiStelijoita. Näin ^^ureh joukon ehkseen esittllJninen jo sellaisenaan veisi paljon aikaa Ja ti- •Jaa. : ,.• •. . . •• • Jos minulta kysyttäisiin mikä o l i mielestäsi illan parhain ohjelmanu- .nero, niin siihen olisi vaikea .vas- .ata, koska kaikki olivat hyviä. He- . i orkesteriesitysten perästä pienet iytöt Marcia Kinos ja Wendy T^m- .ni, esittivät diiieton joka lasten esittämänä oli aivan harvinainen. Joskus olen kuullut puhuttavan. 2ttä laulajain kuorossa pitäisi öllä nuoria koska_ heillä on sointuvat äänet. Asiassa lienee jonkin verrah perää, Äiutta jos olisitte kuullut Port Arthurin "Kaiku".kuoron lau-iun "Rakastan sinua, elämä", niin ce ette puhuisi laulajien ikärajasta mitään, \laan sanoisitte että olipa hyvin harjoiteltu laulu. — Samaa voisimme sanoa monista muissa esityksistä. Nykypäivinä on .laitari ottanut huomattavan paikan konserttimusiikissa j a haitareita oli näilläkin juhlilla paljon. Toisen kerran kuulin Ruth Johnsonin soit-cavan. Hän on etevä "näppäimien" käsittelijä. Hänen pitäisi vain opetella katsomaan yleisöä — j a hymyillä, silloin hän valloittaisi jäy-kimmänkin kuulijan. Mahtava joukko oli se Leo Nie men johtama haitariorkesferi ja ne äänet — sieltä kuului ukkcsen jyrinää ja lintujen viserrystä. Monissa tuhansissa on ehkä laskettava niiden instrumenttien yhteinen rahal-linekin ai-vo . . . Vaikka kyllähän viulut sitten vielä taitavat olla kalliimpia ostaa. E. J . Jackson sieltä Port Arthurista joka on tehnyt monenlaisia viuluja ja mandoliinia, sanoi kun kysyin häneltä, mikä viulun todellinen ra hallinen hinta nykyisin ön, että se on hyvin monenlainen, alkaen muutamasta kympistä ja päättyen puöt leen miljoonaan dollariin. Oho! Kylläpäs ovat kalliita. Viulu tulee aina kalliimmaksi mitä yanhemrnak-si se elää, kun taas toisissa soittö-vehkeissä se on päinvastoin. Lopuksi kun d i i kuultu Kahtaatti "Ihmisen P o l k u ' j i s , CSJ: n Marssi, jptka molemmat vielä iltamyöhästä huolimatta kuuluivat arvokkaasti, olimme vafmiit ppisturhaan tuosta arvokkaasta päättäjäiskonsertistia. Yöpimeällä kadulla kuului vielä hy-väsiijättötervehdyksiä ja toivomuksia, el!tä "A^i^hurissa 'tavätafahVi^si vuonna". Muttekuft menin CSJ:h haaliUfe. siellä öli yötanssit täydessä käyb-nissH, josta kaikesta vdlhpäätMlä, että tämä "heimo" ei väsy, vaikka juhlat olisivat kuinka mohipäiväi-set, yöt niiden jatkona. Maanantaiaamuna kun jätimme Sudburyn, niin saatoimme havaita, että Juhlailmat olivat loppuneet juhlien kera. Jätimme hyvästi tuttaville, joita tapasimme siinä kylmässä väristen. Erikoisesti kiitim me Hilda Kauppilaa suuresta vie-rasvaraisuudesta ja unohtamat-lomasta hyvyydestä, josta olimme saaneet nauttia näiden kiireellisten vuorokausien aikana. Menimme Oscar Männistön asunnolle sinne Työn puiston hepeille. Sieltä haimme eään B. G:h tyltfi ren, Flora Savolan* joka oli myöskin yksi kaukaisempia juhlavieraita. Flora Ja tämän kirjoittajan perhe oli saanut kutsut saapua Beaver Lakelle, Ida ja Frank Mäkisen vieraaksi. Olimme kaikki tulleet tuntemaan toisemme sen höyi^laiVa "Batoryn" suojissa joitain vuosia sitten. mmm . RuokatayJ^ri^ hin^iat n t f ^ B ^ f l l J a joitlEalEin suurissa ket]ukaupols- .<!a ne (hihilaf) nousevat nöpeam^ Minä vertailin eilen suuiäiäsäaOtetua kymmenen lajin hintoja ^ samoja lajeja; samoja mfiSriä, eikä mItaSn "myyntihintoja" — viidessä suuressa ketjukatipassfr. Jotka ovat ndltei kivenheiton päässä toisistaan. Ja minä t u l in t a k a i l in Vakuuttuneena, ettB kannattaa palata takaisin vanhanaikaiseen tkaopasta toiseen kulkevaan) ostomenetelmäan. Minun ostokseni hinnat vaihtelivat $4-50 Ja $4.74 välillä. Tavalliselle perheos-toksen tekijälle hinnanero oUsi vaihdellut $1.50 ja $2.00 välillä. Mikä selittää sellaiset hintaerot — mitkä vaihtelevat yhdestä seAr tfetä (i/^ paunaa kä1ivift)heljä8n sehttiin (saipmia) ja vieläpä 6 senttiä Ouolesta paunasta pektfnlä? Ehkä ketjukauppojen hinnoitusekspertit valaisevat asiaa. Jokata^ pauksessa minä ajan enst lauantaina minuutin kauemmin ja teen ostok» seni sieltä, mistä tavara on halvii^a. P.6., Toronto, Yleisön kirje, Toronto Star ^lehdessä ,^o1nran 17 pnlji. Vietnam-koneet käjfltävät lyväkseen myös Japanin tentolcenfträ Olen aina kuullut puhuttavan, että siellä Beaver Lakella on ystävällisiä ja Vieraanvaraisia kansalaisia ja nyt voin minäkin henkilökohtaisesti todeta että asia on niin. Monimutkaista tietä, jossa piti vain pitää postilaatikoitten luku mielessä, saavuimme Ida ja Frank Mäkisen far-mikodin p.halle. Täällä nämä tuttavat ottivat meidät avosylin vastaan. Tihkusateen vallitessa astuimme kehoituksesta kodin sisäpuolelle, jossa jatkui puhe juuri pidetystä juhlasta sekä nienrteestä elämästä sanotulla paikkakunnalla jossa nä mäkin ihmiset ovat kovalla työllä toimeentulonsa ansainnut, kasvattaen jä kouluuttaen lapsensa aikuiseksi. Heidänkin tyttärensä ovat osallistuneet Jehun urheilutoimintaan, jdka onkin ollut mainehik-käampia seuroja suomalaisten kesk u u d e s s a . - - • , Siinä oleskeluhuoneessa o s u r s i l" mäni kaappiin. Jossa oli laaja palkintokokoelma. Kysyin tältä olki hattua kantavalta farmarilta, josko hän on ollut nuoruusvuosinaan sellainen urheilija, että oh voinut hankkia tuollaisen kokoelman? E i Tokio. — Amerikan Japanissa olevien tukikohtien lisäksi ovat monet siviililentokentät, mm. Hanedan kansainvälinen lentoasema joutuneet palvelemaan USA:n Vietnamin vastasi Frank, irtutta se on edesmenneen Lauri Huukin. Talon emäntä olikin juuri tuon mai nehikkaan Hu ukin sisar ja näinollen he ovat pitäneet ja säilyttä neet tuota aarretta joka on kovalla urheilupönnistuksella saatu kokoon. Se on läaja jä kallisarvoinen palkintokokoelma, mutta onhan kysymyksessä koko Canadan mestarihiihtäjä, joka oh lyönyt nimensä urheiluliikkeen historiaan lähtemättömästi. Kuinka vieraanvaraisia nämä ihmiset olivat, se todistettakoon seuraavasti. Eräs juhlavieras oli ollut edellisen yön talossa ja isäntä o li pysähdyttänyt seinäkellonkin, että vieras [ saisi häiriytymättä nukkua. .Nyit heillä oli toinen vieras, Flora Savola Vancouverista asti, joten kel lot joutuivat seisomaan vielä seu- Täavankin - yön.- 4Iyvästijättäessä vielä varoitin että annahan niiden kellojen seistä, koska tämä Flora menee Sault Ste. Marieen opettelemaan vesirinkelien tekoa ja se pn hermojenpäälle käypää hommaa sekin. — : H . , sotaa. Sosialistiedustajat ovat esittäneet parlamentissa kyselyn asiasta. Tämän vuoden kesäkuusta lähtien ovat amerikkalaiset sotilaskul-jetuskoneet ja vuokrakoneet alkaneet laajassa mitassa käyttää näitä lentokenttiä kuljettaakseen lasteja ja sotilaita Vietnamiin. Nämä koneet lentävät linjoilla, jotka yhdistävät USA:n Filippiineillä, Alaskassa, Okihawalla, Japanissa ja Etelä-Vietnamissa: olevat sotilastukikohdat. Ensimmäisten kuuden kuukauden aikana on Japanin lentokentille laskeutunut kaikkiaan 345 tällaista konetta. Sotatoimien kärjistyessä Vietnamissa on niiden lukumäärä jyrkästi noussut, kirjoittaa lehti. Nyt dn kuukausittain liikkeellä 50—70 konetta. Ongelman rafltaisu l*äriis;i. Le MÖnde-lehden jkif-jeenvaihtajalle myöntämässään haastattelussa Victhähiin ; Demokraattisen Tasavallan presidentti Ho T*hi-Minh lausui, pttä oikeus Etelä- Vietnamin ongeiman ratkaisuun kuuluu Vietnamin kansalle. Tämä asenne vastaa Etelä-Vietnamin kansallisen vapautusrintaman, Etelä- Vietnamin kansan ainoan todellisen edustajan ohjelmaa, totesi presidentti:.-; y.;/ Jotta Vietnamin pngelman ratkaisu saataisiin alkuun, oh Yhdysvaltain . annettava konkreettisia todis-tuksi siitä, että ne hyväksyvät Vietnamin Demokraattisen Tasavallan hallituksen asenteen, joka vastaa Genevessä vuonna 1954 solmittujen Vietnamia köskeyien SO|)iiäusten liittisia j a sotilaallisia ^erusairtiklo-ja. sahoi Hö Tshi-Minh. On väUtämätöntt;ktäOSi\ viipymättä lopettaa ilmahyökkäykset Vietnamin Diemdkraattisen Tasavallan alueelle, että se viipymättä lopettaisi hyökkäyssodan maamme eteläosaa vastaan, että se vetäisi sieltä pois joukkonsa sekä poistaisi sieltä kaikki aseensa. "Koko kansamme taistelee kaikin voiniih tällä hetkellä voittaakseen amerikkalaisen aggression maatamme vastaan* puolustaakseen Vietnamin Dettio-kräattista Tasavaltaa, vapauttaakseen etelän ja turvatakseen rauhalli-seh yhdistyniisen •— kas siinä kaikkien vietnamilaisten tärkeimmät päämäärät"; sanoi Ho Tshi-Minh lopuksi..- '.^ ^..'yi ^ Voidaksemme nauttia hyvästä viinistä ja vuosikerrasta ei hleidän pidä tyhjentää koko viinitynnyriä. Oscar Wilde. Etelä-Vietnamista piti saataman Yhdysvalloille myötämielinen ja kiina-lais- vastainen valtio.: 2. Omaksuttu käsityskanta^ e t tL Yhdysvallat voi yksinään olla maailman poliisina. Tätä ohjelmaa Lippmahn sanoo "vaaralliseksi itsepetokseksi". Mutta miksi Yhdysvallat vaatii l i i t t o l a i s m a i s t a a n— Canada mukaanlukien muodollisia osallistumista Vietnamin likaiseen sotaan? Yksinkertaisesti siksi, että Yhdysvaltpja vastaan tämän Sodan johdosta noussut maailman yleinen mielipide saataisiin Jaetuksi väittämällä, että_se ei olekaan yksinomaan '''Amerikan sotaa Aasiaa vastaan" kuten Lippmann aivan oikein sanoo. Toisin sanoen Washington haluaa saada ystävällisistä maista itselleen ''syntipukkeja". Tosiasia myös oh. että jos Canada lähettää Vietnamiin nyt — tai ehkä pian järjestettävien vaalien Jälkeen —- muodollisesti joitakin pieniä ase- : voimiemme ryhmiä, niin ennemmin tai myöhemmin se johtaa siihen, että cahadalaiset sotilaat osallistuvat myös tähän likaiseen so- - taan. . Tämän onnettomuuden välttämiseksi olisi annettava sekä ballitiik» sen että vaalipiiriemme edustajina Ottawassa olevien parlamentaarikkojen tietää, että canadalaiset yleen sä vastustavat Vietnamin sotaaA sekaantumista. PÄIVÄN PAKINA VAI NIRkl Arktisella vyöhykkeellä asuvilla tshuktsheilla oli ennen sellainen ystävällinen tapa, että vanhus, joka ei enää kyennyt tekemään mitään työtä, sai itse valita päivän, jona hänet kuristettiin kuoliaaksi Vastaavalla tavalla ovat muutk in luonnonkansat selvittäneet tämän vaikean puiman. Mutta , sivistys tekee tämänkin asian monimutkaiseksi. Ottakaamme vaikkapa Yhdysvalloissa äskettäin viritetty ja tällekin puolen rajaa kantautunut keskustelu siitä, että pitäisikö luopua 'toivottomasti sairaitten" ja ikä-loppujen vanhusten hengissä pitä-misponnisteluista, ja antaa heidän kuolla kaikessa hiljaisuude.ssa pois vaivoista? ' Tällaisen raiyausöhjelman kannalla olevat selittävät että on oikeastaan aineitten ja kaliin ajan haaskausta pitää vanhuksia keinotekoisesti elossa silloin kun e i ole mitään paranemisen varaa. Onpa ehdotettu Jo tapakin, miten menetellen saataisiin Jonkin-laineh "demokraattinen" leima tälle suuhhitelmalie ts., kukaan yksi lääkäri ei voisi sellaista "kuole-mäntuomioa" ai^täa; vaan asiasta olisi päätettävä joko erikoisessa lääketieteellisessä elimessä tai vissin lääkäriryhmän kokouksessa. Suunnitelmaa vastustetaan mm. sillä perusteplla, että kuka voi varmuudella sanoa, että henkilö on todella toivottomasti kuolemansairas? V i k a tai tauti, mikä on tänään tappava, voi lääketieteellisen kehityksen vuoksi olla huomenna jo voitettavissa. Vaikka asiaa ei n i in sanotakaan tässä on kuitenkin kysymys eräänlaisesta "armotaposta". Potilaalle ei ikylläkään annettaisi varsinaisesti tappavaa myrkkyä eikä pistosta, mutta kun hänet jätettäisiin i l man lääketieteellistä hoitoa, hiin seuraus on yhtä ehdoton kuin olisi siitäkin, että hänelle syötettäisiin lusikkakaupailä rotanmyrkkyä. .: Yksi pahin puoli asiasta on kuitenkin se, että tällaista hoitamatta-kuolemaan jätettävää ohjelmaa kohdistettaisiin ainoastaan köyhää kansanosaa kohtaan. Rikkaat, joilla dh varoja ostaa lääkäreitä, lääkkeitä, hoitopaikkoja ja sairaanhoitajia, voivat vielä kuolemaakin tehdessään käyttää hyväkseen rahan voimaa. Toisaalla äärimmäissiivellä voi kuitenkin olla sellaisia sairaita tai vanhempia kansalaisia; Jotka Jäte-tää. n hoidotta joko osittain siksi, että he ovat varattomia tai osittain siksi. Jos poliittinen järjestelmä sitä vaatii, kuten tapahtui Hitlerin vallan aikana Saksassa. Me siis lukeudumme niihin, jotka vastustamme kaukaisen menneisyyden menettelytapoihin palaamista sikäli, etta nuorempien ja elinvoimaisempien täytyy kuvaannollisesti puhuen kuristamalla surmata vanhukset ja vaivaiset. Muuten on syytä panna merkille," että nykyisenä aikana, jolloin on tuhansia rakennustyöläisiäkin työttömänä vaikka on kova puute esimerkiksi sairaaloista, o n äärettö^ män vaikea saada vanhuksia ja ns! kroonillisesti sairaita henkilöitä sairaalahoitoon. Käytettävissä olevat vuodepaikat . on varattava sellaisille henkilöille, joiden paranemisesta on toivoa, j a niille, jotka ovat välittömästi hengenvaarassa, selitetään meille. . Emme epäile lainkaan sitä, etteikö tätäkin sääntöä pyritä toteuttamaan yhtä hyvin rikkaisiin kuin varattomiinkin nähden. Mutta ero on silti valtava. Vaikka rikas ei pääsisikään sairaalahoitoon, hänellä on tilaisuus mennä johonkin muuhun hoitolaan, tai palkata kotiinsa käytettäväkseen kaikki ne välineet, laitteet ja palvelut, mitä Sairaalasta olisi saatavana. Tai katsokaamme asiaa vielä toiseltakin puolen. • Kuka tahansa 40—50-yuotias mies ja nainen tietää, että häntä pidetään jo " l i i a n vanhana" uutta työpaikkaa esittäessä. Mutta eläkettä saadaan vasta 69 vuotiaana. Tämäkään laki ci tee mitään eroa köyhän ja rikkaan välillä. Mutta käytännössä saattaa köyhäl- ^ Ie työttömälle tulla nälkäkuolema ^ ennen kuin häh eläkeikään pääsee, mutta rikkaalla ei ole mitään hätää siihäkään tapauksessa, vaikkei hän saakaan >^vanhuudeneläket-tä ennen kuih Wl vuotiaana. Mitä me tarkoitamme sanoa on tämä: Meidän '"vanhuksiamme" eikä ainoastaan heitä, vaan • myös keski-än sivuuttaneita ja ns.- kroonillisesti sairaita, hyljitään jo yhteiskunnan toimesta aivan riittävästi. TShuktshit kohtelivat vanhuksi-aah paljon ystävällisemmin, kuin ns. sivistysvaltiot kohtelevat vähävaraisia vanhuksiaan. Älköön siis tätä tilannetta enää missään tapauksessa pahennettako sillä, että " l i i an vanhoiksi" tai "pa-rahtumattomasti sairaiksi" katsotut, luullut tai luokitellut vanhukset estettäisiin saamasta lääkintähoitoa viimeiseen hengenvetoon saakka, — Känsäkoura.
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, August 21, 1965 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1965-08-21 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus650821 |
Description
Title | 1965-08-21-02 |
OCR text |
Sivu 2 Lauantama, dok. 21 p. — Saturday, Aug. 21, 1965
VAPAUS ( L I B E R T Y )
EoiTOR: W. E K L U ND
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
Established Nov. 6. 1917
' M A N A G E R : E . S U K S I
f:; i "TtLEPHOUE: OFVICK ANO EorrOmAV
PutoUslied fbrlce vreekly: Vue^^p/Thursdays and Saturdays.by Vapaus
{nitai^ifig:.C^..I^lted^ Ontario. Canada.
A(lvertiBing: |
Tags
Comments
Post a Comment for 1965-08-21-02