Vapaus, September 28, 1961

              -Sivu 2 Torstaina, syysk. 28 p. — Thursdäy, Sept. 28, 1961
V A P A U S
(IJBEBTT> — Independent Labor
Orgaä ot Finnlah Canadians. Es-tabllahed
NOT., 6, 1917.: Authorlzed
an seoondclau maU by the Post
Cfflce Department; Ottawa, Pub-iflbed
thrice: weekly: Tuesdays.
fhursdays and Satiirdaysby Vapaus
Publlshing-^mpany Ltd., at lQO-102
Elm St. W., Sudbiiry. Ont., Cqjoada.
Telefdiones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. EditorW. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertisiiig rates upon application.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 Vk. 8.00 6 kk. 4.25
3 kk. 2.50
ThdysvaUolssa: 1 vk. 9JOO 6 kk. 4.80
Suomea: 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
Pres. Kennedyn puhe
Vaikka Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn YKn
yleiskokouksen istunnossa maanantaina pitämää puhetta on
ylistetty täällä Ganadassa "ihanaksi'' ja Yhdysvalloissa peräti
"historialliseksi" suurtapaukseksi, niin koruton tosiasia on
kuitei^kin^ että se's'ai jo YKssa viileän vastaanoton ja on sit-
--temmip osoittautunut melko asiaköyhäksi puheeksi.
Presidentti Kennedyn puheen yhtenä perustarkoituksena
oli kannatuksen ja tuen hankinta:Washingtonin ohjelmalle
"Afrikan ja Aasian maista — mutta Af ror Aasi an maiden edus­tajat
olivat ilmeisesti tyytymättömiä hänen puheeseensa, kos­ka
he piväl? osallistuneet edes niihin suosionosoituksiin, joita
Yhdy^yaltain liittolaismaiden edustajat presidentti Kenne­dyn
puheelle muutaman kerran antoivat.
Ja miksi? Presidentti Kennedyn epämääräinen esitys
"terrorin" lopettamiseksi; ei voinut innostaa ketään, sillä hä­nen
esityksensä aseistariisuntakysymyksestä oli niin pyöreä
ja ylimalkainen, ettei se merkitse* asiallisesti mitään.. Kukaan
ei voi nähdä mitään valon pilkkua aseistariisunnan edistymi­sen
hyVäksj siitä kun pt^esidentti Kennedy- esitti aseistarii­sunnan
hyväksi vain sitä, että ydinaseainejden tuotantoa ra­joitettaisiin,
että ydinaseita ei annettaisi niille maille, joilla
niitä ei ole, ja että koko muu aseistariisuntasuunnitelma kes­kittyisi
— ei aseistuksen määräaikaiseen vähennykseen ja
todelliseen aseistariisuntaan, vaan aseistuksen valvontaan.
. Kaikkein suurinta tyytymättömyyttä Afro-Aasian maissa
aiheutti kuitenkin presidentti Kennedyn puheen onttous im­perialismista.
Yli puoli tuntia kestäneen puheensa yhteydessä
presidentti Kennedy kosketti vain ohimennen yleisesti tuo­mittua
siirtomaajärjestelmää, mutta ei siinäkään yhteydessä
edes "ipaininnut Ranskan, Portugalian ja Etelä-Afrikan ni-njiä,
jotka ovat nyt miljoonien ihmisten huulilla Afro-Aasian
niaissa; Yhtä käsittämätöntä on näiden siirtomaaorj uudesta
juuri vapautun^den kansojen mielestä se kun presidentti
Kennedy yritti sivuuttaa kolonialismin todelliset syntipukit
ja aloittaa jonkinlaisen kampanjan Neuvostoliiton ja Kiinan
"imperialismia" vastaan — mitä syöttiä Afro-Aasian maiden
monisatamiljoonaiset kansaf eivät tule koskaan nielemään.
Maailman rauhan säilymisen kannalta on äärettömän
valitettavaa se^ että presidentti Kennedyn nyt esittämässä
aseistariisuntaehdotuksessa ei ole yhtään sanaa siitä, miten
missä määrin ja kuinka pian pitäisi vähentää' sekä tavallista
aseistustaettä ydinaseita ja mihin mennessä olisi päästä ylei­seen
ja täydelliseen aseistariisuntaan. Juuri tämä ylimalkai­suus
ja epämääräisyys paljastaa hänen esityksensä onttou­den.
.
Ainba "uusi" seikka ^ ja sellaisenaan tervehdittävä seik­ka
—- oli presidentti Kennedyn vihjaus (ja sekin oli vain epä-ipäMräinen
vihjaus), että Yhdysvallat on valmiina tunnusta­maan
kahden Saksan olemassaolon: Jos asia näin on, silloin
on toiveita siitä, iettä saadaan neuvottelut alulle Berliinin ja
Saksai^-ongelmista— että uhkaava sota voidaan sittenkin
välttää» Mutta selvää kuitenkin on, että rauhantahtoisten ih­misteni,
ja kansakuntien täytyy edelleen tehostaa taistelua
rauharfpuolesta.
Katangassa kummittelee yhä
. Aikakautemme yhtenä merkkitapauksena voitaneen pi­tää
sitä, että Y K n pääsihteeri Dag Hammarskjöld joutui asial­lisesti
puhuen oman ohjelmansa uhriksi. Asettuessaan puo­lustamaan
Belgian ja muiden imperialistien etuja Kongon
kansalliseduista piittaamatta, Hammarskjöld joutui — joko
tahtoen tai tahtomattaan — auttamaan niitä voimia, jotka
muun lisäksi murhasivat Patrice Lumumban. Yrittäessään
tämän jälkeen korjata ainakin osittain aikaisemmin tehtyjä
virheitä, mr. Hammarskjöld joutui vuorostaan astumaan edes-mennjeen
Lumumban lailla, joskin vähemmässä määrässä,
Belgian imperialistien varpaille, ja sai"rikoksen" maksaa
hengellään. Kukaan ei usko, eikä vöi uskoa puheita siitä, että
Hammarskjöld olisi kuollut pelkän tapaturman uhrina. On
liian paljon merkkejä siitä, että hän joutui raivatuksi pois
tieltä>:Siksi kun hän ei enää tyydyttänyt vissejä imperialisti­sia
piirejä.
Mitä sitten on Katangan maakunnassa tapahtumassa?
Akeille kerrotaan, että belgialaisten imperialistien liivin-taskuciiktaattori
Moise Tshombe sai muka "voiton" YKn jou­koista,
ja että hän julmistelee nyt mahtipontisesti, ei vain
Kongon lailliselle hallitukselle, vaan myös YKlle.
ifineiseltä tosiasialta näyttää, että Tshomben voimia on
suurenti liioiteltu täällä länsimaissa. Hänen paljon mainos­tetut
JJiyökkäyksensä Y K n joukkoja vastaan Katangassa oli­vat
njelko pieniä ja tuloksettomia. Tosiasiassa Tshomben sa­nota
»! taistelujen aikana jättäneen kaikki asevoimansa kor
konaan eurooppalaisten palkkasoturien kontrolliin ja -paen­neen
«hänelle . myötämieliseen Pohjois-Rhodesiaan. Hänen
"voit<^nsa" perustana ei ole sotilaallinen ylivoima, vaan im-peria$
stist€n piirien, ennenkaikkea belgialaisten, sekä engr
lantil|isten ja ranskaalisten imperialistien vehkeily, mikä
halvajinnutti YKn voimat Katangassa.
^^doton tosiasia nimittäin on, kuten esimerkiksi Mont­real
Daily Star sanoi johtavassa-toimituskirjoituksessaan
syyskuun 16 pnä, että Tshombe ei ole miltään^uu kuin bel­gialaisten
rahamiesten palkkaama renki. "Hän (Tshombe) on
•itse oBlut Belgian palkkasotilaana", kirjoitti mainittu lehti.
"Myöhemmin hän pyysi Belgialta sotajoukkoja kukistaak­seen
ikongolaissotilaiden kapinan, hän otti palvelukseensa
belgialaisia upseereita, hän on ollut jatkuvasti yhteistoimin­nassa
;Brysselin kanssa . . . osoittaen, kenen hyväksi hän on
työskennellyt. Hän on työskennellyt Belgian Societe Gene-ralen
;'hyväksi,, jonka parhaana toiveena jatkuvien voittojen
saamiseksi Kongosta on siinä, että se voi kontrolloida rikasta
Katangaa."
Tällainen on perusolemukseltaan Katangan tilanne. On
kerrassaan surkeata nähdä; että YKn edesottamiset halväan-nutetl^
in siellä vielä nyt kaiken sen jälkeen, mitä Kongossa
on aikaisemmin tapahtunut, pn kerrassaan surkeata nähdä,
että YKn nimissä tehdään "sopimuksia" ja käydään siellä
; "neuvotteluja" Tshoniben kanssa, joka ei ole mikään muu
"Olemme saapuneet rauhan ja
ystävyyden vieraina maahanne"
Helsinki. — Lähes puolitoistasa-taa
juhlavierasta osallistui viime
perjantaina päivällisille, jotka pre­sidentti.
Kekkonen tar osi linnassa
N L : n presidentti Brezhnevin kun­niaksi.
Tilaisuudessa puhuivat mo­lemmat
valtionpäämiehet.
Linnan valtiosalin katetut pöy­dät
oli koristettu punaisin kukin
— ruusuin ja georgiinein — sekä
monihaaraisin kyntteliköin. Päiväl­listen
pöydässä istui presidentti
Brezhnev- presidentti ja rouiva
Kekkosen keskellä ja lisäksi tässä
pöydässä nähtiin puhemies ja rou­va
Fagerholm, pääministeri Miettu­nen,.
ulkoministeri ja rouva Karja­lainen
sekä rouva Engzell ja mi­nisteri
Patolitshev. Kunniavieraat
asettuivat paikoilleen muutamia
minuutteja yli kahdeksan eivätkä'
valokuvaajain ^salamavälähtelyt
näyttäneet häiritsevän molempien
presidenttien keskustelua, joka jat­kui
vilkkaana koko illan,
Kun lämpimän ruokalajin jäl­keen
lasit täytettiin shampanjallä
piti presidentti Kekkonen illan en­simmäisen
puheen. Hän lausui sii­nä
mm.:
Vuosien mittaan ovat useat Suo­men
valtiolliset -ohtohenkilöt suo­rittaneet
vierailuja Neuvostoliitos­sa.
Me suomalaiset puolestamme
olemme saaneet nähdä mieluisina
vierainamme monia Neuvostoliiton
johtavia valtiomiehiä. Nämä vierai­lut
ja henkilökohtaiset tapaamiset
ovat omalta osaltaan olleet viitoit­tamassa
sitä tietä, mitä maittemme
välisissä su'htei£sa on kuljettu ja
on kuljettava molemminpuoliseksi
hyödyksi. Tämän tien viitoittami­nen
ja avaaminen ei ole ollut mi-kää
helppo tehtävä. Historian ras­kas*
perintö, epäluulot, epäluottaa
mus a väärinkäsitykset on ollut
voitettava, ennen kuin on saavutet­tu
se tilay joka nyt onneksemme
vallitsee.
Tämä on syytä muistaa, £iliä
r^Jos pääsee vallalle käsitys, että
^ Suomen ja Neuvostoliiton luotta­muksellinen
yhteist,oiminta olisi
puhjennut kuin Pohjolan kevät
yhden yön aikana, valmiin?^ it­sestään
selvänä asiana, olisi vaa-
•• ra tarjolla, että toteutuu suoma­lainen
sapanlasku:"joka helposti
tulee, re viheltäen menee".
Suom alais-neu vostollittolainen
yhteistyö on ollut vaivan pantti­na,
sen puolesta on cJut taistel­tava
vanh.o:a ennakkoli.uloja vas-'
taan. Sen aikaansaaminen cn vaa­tinut
kansoilta j a ni.den johto-miehiltä
suurta vii-sautta : a kau­konäköisyyttä,
se C7> v"2tinut se­kä
varovaisuutta että ra':koi'.tta,
keskinäistä luottamusta j a rehel-'
lisyyttä. J a kaikkea tätä se vaatii
jatkuvasti.
Kun kunnioittamamme president-,
ti J . K. Paasikivi päätti.presidentti­kautensa
vuonna 1956 hän puhees­saan
eduskunnalle lausui mm. seu­raavaa:
,
' Ensi sijassa, oli tärkeää, että
suhteemme itäiseen naapuriimme,
Neuvostoliittoon, ontiistuttiin jär-estämään.
Pyrkimyksemme on ol­lut
— ottaen huomioon _ maamme
maantieteellisen aseman vaatimuk^
Ket ja historiamme opetukset—^
löytää politiikka, joka on omiaan
tyydyttämään molempien puolien
niin Suomen kuin Neuvostoliiton­k
i n oleelliset edut. Tämä hyvän
naapuruuden j a luottamuksen poli­tiikka,
jota on johdonmukaisesti
noudatettu, on ollut meille menes­tyksellinen
ja Neuvostoliiton , puo­lelta
on todettu sen vastaavan suu­ren
naapurimme etuja". Nämä Paa­sikiven
sanat ovat olleet ja tulevat
olemaan pysyvänä osviittana silla
tiellä, jota maittemme välisissä suh­teissa
on kuljettava.
; Kun välillämme on luottamus ja
kun: suhteemme lepäävät järkky­mättömällä
pohjalla, on maittemme
— naapurien — välille kehittynyt
mitä moninaisin hedelmällinen vuo­rovaikutus.
Tämä on tapahtunut sii­täkin
huolimajjta, että maissamme
vallitsevat erilaiset. poliittiset, yh­teiskunnalliset
ja taloudelliset jär-estelmät.
Eikä maittemme välinen
vuorovaikutus rajoitu vain määrät­tyihin"
piireihin, se on tulluit mitä
-laajimpien kansankerrosten asiaksi.
N i i n tärkeätä kuin meille onkin,
että opimme tuntemaan toistemme
kulttuuria sekä elämäntapoja ja
-käsityksiä, niin ensisijaisen tärkeää
.jiaapurimaille on taloudellinen
kanssakäyminen.
Maailman suurelle näyttämölle
ovat kansainvälisen jännityksen pil­vet
kohonneet uhkaavina. Seuraam­me
täällä Suomessa tapahtumain
kehitystä huolestuneina:-
mään ratkaisun niille erinomai­sen
vaikeille ja monisäikeisille
probleemoille, jotka ovat nyt
esillä ja jotka maailmanrauhan
turvaamisen nimessä oUsi pyrittä-v
vä pikaisecU saamaan pois päivä­järjestyksestä.
Suomi tekee tänä
kansainvälisen käymistilan aika­na
omaltiT osaltaan edelleenkin
kaiken mahdollisen ennen kaik­kea
oman alueemme pysyttämi­seksi
- sotilaallisen jännityksen;
kentän ulkopjuolella. Haluamme
tarkoin noudattaa omaa vakiintu­nutta
puolueetonta ja rauhan­tahtoista
linjaamme ulk,opolitii-kassamme.
K a i k k i i n valtioihin —
j a etenkin' naäpurivaltioihinune
haluamme ylläpitää -ystävällisiä
suhteita." Suomi toivoo omalta
Qsaltaan voivansa vaikuttaa maa­ilmanrauhan'
asian edistämiseen
samdin kuin pysyvän rauhan va­kiinnuttamiseen
etenkin Pohjoisr
Euroopassa.
Herra Korkeimman Puhemiehis­tön
Puheenjohtaja, minulla on kun­nia
lausua Teidät tervetulleeksi
luoksemme Suomen Tasavallan ja
sen koko kansan puolesta. Kohotan
maljani Teidän, Herra Puheenjoh­taja,
kunniaksenne :a henkilökoh­taiseksi
menestykseksenne samoin
kuin koko neuvostokansan menes­tykseksi.
Maijan jälkeen soitti orkesteri
Neuvostoliiton 'hymnin ja puheen­vuoron
sai presidentti Brezhnev.
Hän lausui mm.:
Aina tähän asti on tuoreessa
muistissani Teidän, Herra Presi-.^
dentti, erinomainen puheenne, jon­ka
piditte viime vuoden marrask:
22 pnä, jolloin me kaikin kokoon-
Suomen välisten suhteiden menes­tyksellisestä
kehityksestä muistam­me
aina erästä Suomen kansan v i i ­sasta
ja kaukonäköistä edustajaa,
jonka nimi laajalti tunnetaan m e i ­dän
maassamme. Tarkoitan Suo­men
huomattavaa valtiomiestä,
edesmennyttä Juho Kusti Paasi-kiveä.
Suurella: kaukonäköisyydellä
hän noudatti linjaa, joka tähtäsi
Neuvostoliiton ja Suomen välisen
ystävyyden laajentamiseen ja lu­jittamiseen,
ja väsymättä hän tois­ti,
eitä ainoastaan tällainen poli­tiikka
on tuova Suomen kansalle
rauhan ja kukoistuksen.
Vierailumme ystävällismleliseen
Suomeen, jota vierialua ••me_pidäm-me
ystävyytemme lujittamisen etu­jen
mukaisena Neuvostoliiton ja
Suomen välisten kosketusten jatko^
na, tapahtuu suurten tapahtumien
ajankohtana jolloin ihmiskunta
käy sitkeä^^taistelua uuden sodan
vaaraa vastaan, rauhan, turvalli­sen
elämän ja valoisan tulevaisifu-den
puolesta. Tähän * mahtavaan
rauhanliikkeeseen osallistuvat erit­täin
aktiivisesti Neuvostoliiton kan­sa
ja sen hallitus N . S. Hrushtshe-vin
johdolla, jonka ponnistukset
rauhan asian lujittamiseksi ovat
saaneet osakseen kansainvälistä
tunnustusta.
Tiedämme, että Suomen kansa
ja sen valtoimlehet myöskin ovat
rauhan- säilyttämisen ja sen lujit­tamisen
kannalla.' "Ideologisista ja
poliittisista eroavaisuuksista huo­limatta",
lausuitte Te, Herra Pre­sidentti
hiljattain, "kaikkien i h ­misten
niin lännes&ä kuin idässä,
niin pohjoisessa kuin etelässä on
oltava yksimielisiä siitä, että sota
nuimme Moskovan Lenin-vuprille j on ihmiskunnan pahin vitsaus ja
Teidän vierailunne kunniaksi jär-1 että siitä syystä millään muulla
jestetylle lounaalle . . . Tässä yh-, toiminnalla ei voi olla suurempaa
teydessä—haluaisin erityisellä tyy­dytyksellä
korostaa sitä merkitys­tä
Neuvostoliiton ja Suomen vä­listen
suhteiden kehitykselle, joka
on ollut Teitä, herra presidentti,
matkoillanne maahamme ja SNT-L
i i t on ministerineuvoston puheen­johtajan,
N. S. Hrushtshevin käyn­neillä
Suomessa.
Kuten tunnettua ovat nämä
• käynnit joka kerta .'syventäneet
NeuvH>stoliiton j a Stiomen välis­tä
yhteisymmärrystä ja lujitta­neet
m(rfenunille osapuolille hyö­dyllistä
yhetistoimintaa; nämä
vierailut • ovat hyvän naapuruu­den
etujen I mukaisesti lähentä­neet
meidän kansainvälistä poli­tiikkaa
koskevia näkökantojam­me,
näin palvellen rauhan asiaa
Pohjois-Jiluroopassa ja koko maa­ilmassa.
':'
arvoa kuin vääjäämättömällä ja
väsymättömällä taistelulla rauhan
säilyttämiseksi".' Näisä sanoissa on
syvä totuus, joka todistaa, että
Suomen valtiomiehet antavat ar­voa
rauhalle j a kansojen turvalli­suudelle.
Iloitsemme jälleennäkemises­tänne
täällä Suomen kamaralla,
sillä tämä tapaaminen j a se läm­min
ystävällisyys,. j o l l a meidät
on otettu täällä vastaan, ovat
vakuuttava .todistus siitä, että
maittemme välinen ystävyys, ku­ten
on 4apana sanoa, ei ruostu
vaan: kehittyy-ja lujittuu.
Kohotan maljan maittemnie ja
jä kansojemme, yäliselle vilpittö­mälle
,'ja- kujalle ystävyydelie,, Suo­men
hvKomattayan valtioniiehen,
{ presidentti;.Kekkosen j a hänen kun
Puhuessamme Neuvostoliiton jajnioitetun puolisonsa terveydeksi.
HAMMARSKJÖlbiN LINJA
YKn PÄÄSIHTEERINÄ
Harras toivomme 'on, että neu­vottelutietä
hyväksi käyttäen
suurvallat onnistuisivat löytä-kuin
Belgian upporikkaitten
kaivoskapitalistien hyväksi toi­miva
liivintaskudiktaattori.
Kaikesta huolimatta Katan­gan
maakunnassa kummittelee
edelleen— ei tosin mikään
haamu tai kummitus vaan Bel­gian
imperialismi apulaisineen
ja taustamiehineen.
Dag Hammarskjöldin kausi Yh­distyneiden
Kansakuntien pääsih-:
teerinä on ollut.yhtämittaista suur­ten
kansainvälisetn selkkausten ja
neuvottelujen aikaa. Y K : n pääsih­teeriksi
hän t u l i norjalaisen Trygve
L i e n jälkeen vuonna 1953. Vuonna
1958 hänet valittiin pääsihteerik­si
uudelleen.
Hammarskjöld aloitti rauhanmat-kojensa
sarjan vuonna 1955, jolloin
hän kävi Pekingissä pääministeri
Tshou Eurlain luona, koettaen
saada 11 Korean sodassa vangittua
amerikkalaista lentäjää vapaaksi.
Hammarskjöldin ansioista nämä 11
joita syytettiin vakoilusta, vapau­tettiin.
Korean kriisiä seurasi suuri Su­ezin
selkkaus lokakuussa 1956. Y K
puuttui asiaan nopeasti. Vajaat 48
tuntia tulen lopettamismääräyksen
jälkeen Hamarskjöld esitti yksityis­kohtaisen
ehdotuksensa, että perus­tettaisiin
Y K m j oukot valvomaan
Israelin ja Egyptin välistä rajaa
ja luomaan järjestystä Keski-Itään.
Hamarskjöld lensi myöhemmin itse
Kairoon neuvottelemaan president­ti
Nasserin kanssa ja antoi sitten
yleiskokoukselle selostuksen taiste­lujen
johdosta käyttökelvottomaksi
tulleen Suezin' kanavan korjaami-sesta,
•
Samaan aikaan Y K yritti puut­tua
myös v U n k a r i n tapahtumiin,
mutta pääministeri Kadar torjui
päättävästi ulkoisen puuttumisen
tilanteeseen.
Vuoden 1958 aikana Y K Ham­marskjöldin
johdolla useamman
kerran puuttui tilanteen kehityk­seen
Lähi-idässä, jossa tapahtui le­vottomuuksia
ja kansannousuja L i ­banonissa.
Irakissa j a Jordaniassa.
Hamarskjöld neuvotteli tilanteen
johdosta Lähi-idän pääkaupungeis-*
sa ja keskustelujen seurauksena
eri maihin tunkeutuneet englanti­laiset
ja amerikkalaiset joukot saa­tiin
poistettua. Tilanteen normaa-lisoiduttua
ovat myös YKm huo­mioitsijat
lähteneet näistä maista.
V4ioden 1958 lopulla Hamarsk­jöld
suoritti matkan Itä-Af rikkaan
ja seuraavana keväänä hän kävi
Kakkois-Aasiassa sekä Neuvostolii­tossa,
missä hän tapasi pääminis­teri
Hrushtshevin.
Ensi kerran esitettiin Neuvosto­liiton
taholta Hamarskjöldiä vas­taan
syytös länsivaltojen etujen
edistämisestä syksyllä 1959, jolloin
pääsihteeri yritti selvittää Laosin,
ja Pohjois-Vietnamin suhteita. U u ­delleen
esitettiin arvostelu entistä
kärkevämpänä Kongon tapahtu­mien
yhteydessä vuoden 1960 lop­pupuoliskolla
ja tämän vuoden a-lussa,
jolloin Y K asettui afrikka-laistasavallassa
puolustamaan lai­tonta
j a samalla esiintyi parlamen­tin
hyväksymää Patrice Lumumban
hallitusta vastaan. Tämä kriisi
johti lopulta siihen, että Neuvos­toliitto
ja sosialistiset maat vaativat
pääsihteerin eroa. erikoisesti sen
jälkeen, kun laillinen pääministeri
Patrice Lumumba murhattiin Kon­gon
sekasortoisissa oloissa Y K :n
kymmentuhatpäisen armeijan
maassaolemisesta huolimatta.
Neuvostoliiton taholta tehtiin sa­massa
yhteydessä esityksiä Y K :n
pääsihteerin toimen muuttamises-
Turkispyytäjillä
ofnatvaikeiitensa
Nemegos. —., Taas olemme pian
saapunejet aikaan, johoin turkis­eläinten
pyydystys alkaa Ja juuri
tällä hetkellä monien 'miesten' a i ­voissa
askartelee ajatuksia, olisi­kohan
todellakin kannatusta ottaa
pyydysreput ja -raudat sekä läh­teä
metsien rämeiköitä kiertämään
toivossa saada edes joitain doUa
reita hyvitykseksi turkispyytäjän
vaivoista työntäyteisn päivän osal­le.
Onhan sitä paljon nähty monien
vuosikynunenien aikana — turkis­ten
hintain laskua j a nousua, vaan
yhä synkemmäksi on viimeaikoina
käynyt turkisten pydystäjän elä­mä,
kun ei edes suurimmatkaan
turkisliikkeet lähetä minkääulaisia
turkisten hintaluettelolta. Olihan
ennen hintaluettelot innostamassa
^turkisten pyytäjiä metsään lähdös­sä.---
Meillä on j o useita vuosia toimi­nut
ns. Trappers Association, joka
oli tarkoitettu, ainakin alussa, pyy­dystäjien
turvaamiseksi alhaisilta
hinnoilta. Nyt kuitenkin tämän
kirjoittajalle on tullut epämielui­sia
ajatuksia koko järjestön ole-,
massaolosta ja näyttää siltä, että
useissa tapauksissa turkisten pyy­täjät
saavat parempia hintoja tur­kiksistaan
myymällä ne itse kuin
tämän järjestön kautta.
Olen ajatellut, että jos tämä
mainittu Trappers Association to­della
ajaisi pyydystäjien etuja, niin
olisi- ensimmäinen asia saada tie­tää
viimeiset ^ markkinahinnat tur­kiksista
j a saattaa nämä hinnat tur-*
kispyytäjän tietoon mahdollisibr
man pian, että pyydystäjillä olisi
edes vähäisenkin tietoja mitä pi­täisi
saada turkiksista kun myy­dään
niitä ostajalle.
Lähetin itse joitakin vuosia sit­ten
Montrealiid turkismarkkinoille
turkiksia myytäväksi ja olin tilai­suudessa
saamaan kaikista myyn­neissä
useiden vuosien ajen sen
aikaiset markkinahinnat. Tästä
havaitsin mitkä turkishinnat olivat
nousseet ja mitkä laskeneet.
Toivoisin kaikkien turkispyytä-jäin
rupeavan tiedustelemaan suu­rista
.turkisliikkeistä viimeisimpiä
turkisten hintoja sillä ovathan tur­kisten
pyytäjät sen; arvoisia, että
ovat oikeutettuja tfetämään heille
ÄU.( uvan toimialan anoiomahdOili-suuksista.
Toivoisin myös, että joku Trap­pers
Associationin asioita tunteva
henkilö kirjoittaisi sen kokoonpa­nosta
ja selittäisi sen toimintaa.
On pai on vielä träppäreitä, j o i l la
ei ole tietoa näistä asioista..
— Träppäri.
MITÄ TARK01TETMN LAKSI-sERitiNiLU
mmmmm
i
28 ikuiDli lento-onivetto-muudessa
Turkissa
Ankara.' — Kaksikymmentäkah-deksan
matkalla olleesta 29 henki-löslä
kuoli kun turkkilainen t u r b i i -
nipotkurilentokone syöksyi täällä
lauantai-iltana erään mäen laitaan.
Koneen matkassa olleista ainoa
hengissä pelastunut oli turkkilai­nen
pankkitarkstaja Salih Kalafa-tog'u.
Hän vietti 9 tuntia lento­koneen
raunioissa ennenkuin maa­han
syöksynyt kone löytyi.
Lenlokone oli matkalla Nicpsias-ta
Ankaran Adanan kautta. Lento­koneen
tiedotetaan • syttyneen tu­leen
ennen onnettomuutta.
- - - O m p e l u k o n e keksittiin jo
1,700 luvun lopulla^ mutta käyttö­kelpoisen
ompelukoneen keksi a-merikkalainen
W. Hunt v. 1834.
ta siten/ että se heijastaisi parem­min
jäsenmaiden kokoomusta ja
että tässä mielessä muodostettai­siin
3-jäseninen sihteeristö. Länsi-valtain
lukumääräinen enemmistö
kuitenkin. Hamarskjöldin jäämisen
pääsihteerin virkaan.
Länsi-Berliini on osa JBerllima,
missä 'länsivaltojen miehitysjoukot
pi^vät yllä valtaansa j a harjoitta­vat
täältii käsin vaköUu- j a tuho-laistoiminta
Itä-Saksaan ja myös
muihin sosialistisiin maihin. Län­s
i - B e r l i i n i sijaitsee Saksan demo­kraattisen
tasavallan sydämessä ja
kaukana Länsi-Saksan rajoista.
Ratkaistakseen Saksan kysymyksen
Neuvostoliitto on ehdottanut rau­hansopimuksen
solmimista j a Län­si-
Berliinin muuttamista vapaakau­pungiksi.
Tätä Neuvostoliiton eh-doutsta
on kuitenkin vääristelty
porvarillisessa lehdistössä, tai jä­tetty
selvittämättä, mikä on ollut
omiaan aiheuttamaan epätietoisuut­ta.
Tietosanakirjat antavat niukkoja
selityksiä, kun niistä etsii valaisua
käsitteeseen "vapaakaupunki". N i i ­den
mukaan keskiajan Saksassa o li
vapaakaupunkeja, joilla oli mel­koiset
itsehallinto-oikeudet ja eri­näisiä
vero- ja tullihelpotuksia.
Neuvostoliittohan ei- toki sentään
tarkoita Länsi-Berliinin palautta-mista'
keskiaikaan ehdottaessaan
sille vapaakaupiJlhgin asemaa. Mut­ta
mitä sitten tämä asema ^ toisi
tullessaan Länsi-Berliinille? Ja mi­tä
se ei toisi siitäkin on syytä
o''la hyvin periUä.
Aivan lybyesit sanottuna uusi
asema merkitsisi Länsi-Berliinille:
1) Miehitysjärjestelmän loppu­mista,
t.s. entisten miehitysvalto­jen
kaikkien erikoisoikeuksien ku­moamista,
niin etteivät ne missään
muodossa voisi puuttua väestön
asioihin.
2) Demilitarisointia, mikä mer­kitsee,
ettei Länsi-Berliiniä enää
voitaisi käyttää tukikohtana Sak­san
demokraattista tasavaltaa eikä
mitään muutakaan valtiota vastaan
tähjJätyssä vihamielisessä toimin­nassa
eikä se enää olisi alinomai­sena
jännityskeskuksena maailman
vaarallisin kaupunki.
3. Kolmannen saksalaisen val­tion,
Länsi-Berliinin vapaakaupun­g
i n syntymistä — siihen saakka,
kunnes koko Saksa jälleen yhdis­tyy.
Sillä olisi joka puolella omat
valtakunnanrajansa ja hallituksen­sa,
jonka asioihin mikään muu val­tio
— molemmat muut sakisalaiset
valtion mukaan luettuina —' eivät
saisi sekaantua.
4. : Takeita täysin vapaista yh­teyksistä
muihin maihin asian­omaisten
maiden ja Saksan demo­kraattisen
tasavallan kanssa tehty­jen
sopimusten perusteella. Vakaan
taloudellisen kehityksen turvaisivat
sen ojnat teollisuuslaitokset j a laa­j
a t kauppayhteydet sekä itään että
länteen.
5. Kansainvälisiä takeita vapaa-in
,::ii>.
' l - . - .I
;•, -x-< •. /r«
kaupungin asemasta t.s. takeita vie-^-
raiden valtojen. Länsi-Berliinin
asioihin sekaantumista vastaan;
Takeiden turvana voisivat N e u v o s ^ ' " ^'
toliiton ehdotuksen mukaan olla">'
esim. neljän suurvallan pienet
symboliset joukot tai Y K n suoje-" '
luksessa olevat puolueettomien
maiden joukot.
Kun kuullaan iskusanoja Länsi-
B e r l i i n i n "vapauden menetykses­tä",
on syytä muistuttaa, ettei näi­hin
ehdotuksiin sisälly sen enem-'
pää poliittisen järjestelmän mUii-tos
Länsi-Berliinin yapaakaiipun-'
gissa kuih sen liikenneyhteyksien- • •••
kään katkaiseminen'itouuhun"niaa-'H^K".
ilmaan. Mutta niihin ei myöskään "
sisälly kenen tahansa pääsy Länsi- ' " '
B e r l i i n i n kautta Sakkah demokraat-'
tiseen tasavaltaan —eihän Yhdys- • "
valtoihinkaan pääse kuka tahansa,' * ' '
senhän on jo moni suomalainen
kokenut. Niihin, ei myöskään si- V
säily miehityksen jatkuminen eikä >
siis mahdollisuus länsivaltojen l i ­säjoukkojen
kaupunkiin tuomiseen.
Ja loppujen lopuksi niihin ei s i ­sälly
vakoilun vapaus, sillä myös '
Saksan demokraattisen tasavallan
täytyy saada elää turvassa.
Länsi-Berliinistä vapaakaupunki ~
ja Yhdistyneiden Kansakuntien
päämaja sinne — minkä helpotuk­sen
tällainen ratkaisu toisikaan!
SITÄl
JA TÄTÄ
L U O N N O L L I S TA
Nuori^ neitonen on käynyt auto­koulun
ja oli parhaillaan kuulus­teltavana
saadakseen ajokortin.
Muuan kysymys kuului näin: —
Mikä pyörä joutuu vähimmin rasi­tetuksi,
kun kaarretaan jyrkästi o i ­kealle
kovassa vauhdissa?
Neitonen mietti kauan j a sanoi
sitten: -— Tietenkin varapyörä.
EI K U I T E N K A AN
S U N N U N T A I S IN
Eräs vanha rautatien työläinen
on jo saavuttanut 80 ikävuotta ja
luopunut varsinaisesta anunatis-taan.
Ei hän siitä kuitenkaan
päässyt täysin eroon. Hänen auton­sa
oli lähellä rautatietä j a kun k u ­luttaa
aikaansa laskemalla junien
vaunulukua j a katsoen kulkevatko
junat ajallaan. •
Yhtenä sunnuntaina . vanhuksen
poika huomasi että juna meni ohit­se
eikä isä välittänyt siitä mitään.
" M i k s i ette laske vaunujen l u ­kua?"
kysyiv pbika.
"Minä en työskentele sunnuntai^
s i n " , vastasi vanhus. '
Edmontonilainen kokki Chel Angelo Casagrande Ihailemassa ko­meaa
kalaa, jolla on nimenä Arctic Char j a j o i ta saadaan ainoas­taan
Canadan pohjoisilta vesiltä. Tämä kala on purol,ohen j a meri­lohen
ristisiitos.
PÄIVÄN PAKINA
Janus-kasvoinen esitys
_ y a i k k a presidentti John F . Ken­nedyn
maanantaisessa suurpuhees-sa
oli jotakin myönteistäkin '— ai­naisen
lihHailun-ja kiristyksen r i n ­nalla
myöf vihjeitä sovittelulialuun
ainakin . joissakin kysymyksissä,
meidän bn kovin vaikeata yhtyä
siihen kuorqon joka on väellä ja
voimalla laulanut hänelle ikuista
kunniaa.
Varsinkip hänen'esityksensä sii­tä,
ettei ydinasemateriaalia j a ydin­aseita
saisi antaa yhdellekään sel­laiselle
maalle, jolla ei niitä Jouk­kotuhon
välineitä vielä ole, palaut­taa
mieleen vanhan tarun Janus-jumalasta.
Kuten tiedetään, Janus-jumala
oli ennen muonoin porttien ja ovien
suojella — kaiken alun ja^ lopun
Jumala. Janus kuvataan kaksinaa­maiseksi
ukoksi •— j a siinä suhtees­sa
on yhtäläisyyttä presidentti Ken­nedyn
edellämainitulla esityksellä
Janus-jumalan kanssa.
Me luonnollisesti kannatamme sy­dämemme
syvyydestä presidentti
Kennedyn nyt Y K : n Yleiskokouk­sen
istunnossa ^tekemään esitystä,
että lopetettaisiin kansainvälisten
sopimusten perusteella ydinvoima-materiaalin
tuotanto sotatarkoituk­sia
varten, ja että ydinaseita ei
annettaisi yhdellekään sellaiselle
'maalle, jolla niitä ei ole.
Mutta kun palautamme' mieleem­me
Ottawasta viimeaikoina saadut
epäviralliset uutistiedot, että juuri
presidentti Kennedy on lähettänyt
pääministeeri Diefenbakerille kir­jeen,
missä suositellaan (tarkoittaa
asiallisesti painostetaan) Canadaa
vastaanottamaan amerikkalaisia y-dinaseita
sekä tänne Canadaan että
canadalaisten asevoimien käyttöön
Euroopassa, niin meille suotanee
hölmöytemme anteeksi, jos emme
voi oikein ymmärtää mistä on lop­pukädessä
kysymys.
Miksi pitäisi meidän suhtautua
vakavasti nyt tehtyyn ehdotukseen,
ettei ydinaseita saisi antaa yhdel­lekään
maalle, ?olla niitä ei- ole
— siis Canadallekaan - r j a sulkea
sekä silmämme j a korvanmie muu­tama
päivä aikaisemmin esitetyille
ehdotuksille, että Canadan pitäisi
ottaa näitä surman välineitä vas­taan
-— ei tietenkään Canadan kan­san
j a maan, vaan Yhdysvaltain
strategisten ilmavoimien päällys­työn
puolustamiseksi?
Janus-jumala, kaiken alun ja
Iqgun herrana, tarvitsi luonnolli­sesti
kahdet kasvot.
Mutta epäiltävää on sittenkin,
minkä verran on hyötyä nykyaikais­ten
politiikkojen kaksinaamaisuu­desta?
Meille sanottanee, että ehkä Y h ­dysvaltain
korskeat politiikot ja
kenraalit eivät vaadikaan Canadaa
vastaanottamaan näitä perikadon
vekottimia! Mikään ei olisi aina­kaan
aUekirjoittaneelle sen m i e ­luisempaa
kuin varma tiedoitus s i i ­tä,
että olemme olleet kokonaan
väärässä —- että Yhdysvallat ei ha­lua
missään tapauksessa sijoittaa
ydinaseitaan Canadan maan kama­ralle,
eikä antaa niitä l i i o i n N A -
TO:n käytettävissä olevien canadar
laisjoukkojen asevarikkoihin.
Mutta siinä tapauksessa voisim­me
iloita siitä, että emme tässä
asiassa ollut yksin hakotiellä. Ca­nadassa
on nimittäin melko ylei­senä
k^jsityksenä se;^ että kaikista
Janus-ji^msOan^^ muistutt^-
vista puheista huolimatta meitä ca- .
nadalaisiasyövämuokataan vastaan­ottamaan
näitä surman välineitä
rajan eteläpuolelta;
Vain tällä pohjalla on ymmär­rettävissä
esim. pääministeri D i e -"
fenbakerin alahuoneen istunnossa
esittämä vihje, että joidenkin i h ­misten
— ja hän tarkoitti ilmei­sesti
ulkoministeri Greeniä — on
ennen_- pitkää syötävä sanansa
ydinaseiden vastaanottamisen ti\l.'
moilta, sillä Canadan on pystyttä­vä
"tehokkaasti vastustamaan Neu-,^.
vostoliiton hyökkäystä" kuten puch ^
lustusministeri Harknees sanoi.
"Meitä valmistetaan nyt", sanoi
liberaalipuolueen puolustusasian
puhemies, mr. Hellyer, "ydinasei:;^
den käytäntöön ottamiselle Cana­dassa.
Kampanja vastarinnan vä- \
syttämiseksi alahuoneessa ja kan-sanjuokkojen
keskuudessa on jo
alkanut."
Saattaa tietenkin olla, että Wash-ingtonissa
on tehty parannus näis­tä
veriruskeista atomiasesynneistä^ '
—• j a sitä tietenkin tervehdittäi­siin
lämpimästi kaikkialla maail­massa
— mutta Janus-jumalaan
viittaava kaksinaamaisuus ei tyydy-,.
tä enää herran vuonna 1961 ke­tään.
— Känsäkoura.
\ 1
' ,,„i , ' „ • i . ! , v.,ji ij,' ; 1 ,,, ' jL. ',L I i ^. ,i :,j ' s,;!'. , i ^„.,„.,! i f i j. : ' v.,, ,/ ...n , i 11, ui :,; ' :''u, • •