Vapaus, June 29, 1968

              Laiuaaiitei, kesäk. 29 p.—Saturd^, June 29, 1968
VAPAUS INDEPENDENT LABORORGAN
op: FINNISH CANADIANS
E^tabllshed Nov. 6. 1917
TELEPHONEt OPPICB AND E D I T O R I A L B V A - A Z B A
Publishing Co. Limited, gjjg^^l^y^^-^^'.^^®'
^Adiortising ratea upön applicatlon, translatlon .free oX charg*.
.ithorized as second cW98 maU .by .tlpie .«pst ^C^ä ^^epaiftofii^t.
and for payn^ent pf P9p|t^, i p . c g^
.>."•> CAriÄDIAfv, LANGUAGE • r CIUQ
TILAU^HIMNATi »
OaiuMiaasa i vk »10.00, 6 kk. $558 4^ ^ Ä ^ l * - ^ - ^ "
3 kk. 3.O0 Sijiomee^: 1 yk. ,1140, ^ 8.46
Vaadimme Tiudeaultfi tasapuolisuutta
Pi?a:w Trudeau pyysi ejn^ "'ot­tamaan
seinssin"^v^^
Canadan -kansalai^ jt^JJ^iivft f l p t ^ haia^jteep ja va^
liitsivat pääm4iiiis^ libearaaUpuolueen parlament­tiin
44 edustajan .en^ramlstöiUfl.
Valitessaan tälmän tavallaan tunitematrtoiiiala pojdditikon
: edustaman HuC|l.i|je€ai usÖDO^ maj^'h^
can-adalaisat' asetjtan^t Tmä^mi hacrteijie raskaaji taaikian.
Me toivKimme ktä iÄiminisW 'tiileö kantaa
siten, että kaikki caraadaladaeit vaivat niaulttiia (tas^-airvo^esjti
kaikista maansa eduista.
Yhdynlme iaJlMc^ niihin c^dailaisiin,jiatlj;a toi
ihart^ti, että Trudeai tuiee ^jrtt^imääin n^ lupaukset, joit^
häirt teiid
flcäväksemmie vöimm© ^uUtfirtlpin todelta, ^ttä m p h ^ i -
seati seuraiavan lij^tjän vuoden aÖcjana BberaalUpuolueella tu­lee
ö J ^ r i M ^ i ^ vfdjta k ä s i t ^ asioita SiBN paiihaalksi
katäöDftalia' .tayaiiä- K o ^ piucäaiif nyt suuren enesmmistön
parii^Stiin, A vÄ^Jltti^Reita ^i^t^,
että xippositicm ä ^ täanän parlam^Pittiö^^
kuuiluma-ain kovinkaan kauaksi.
toivoimme^, että parlament­tiin
«disi tiilluit välhemnmstöhalli^ tosdasoa on, että mi-ikääin(
wiistavan luldkj^npoliittiiien^^P^ jofka on vallassa suu
rella enenrniiatöllä ei päästä rtyötätekevien ä ^ kuuluviin
eri kysymyksiä käsiteltäessä. Nyt jmeillä on kuitenkin sutur-
' rahÄpoiehiä edu;$teiva liberaaJieiie^^ parlamentissa.
Kaikio^in suffkein^ ikmtepfein) kävi konserva-tuvipioiuteen,
jonk^ ylfcsinomaisdla fcustanimiksella liberaalit
saivat voittamansa enemmiatöax Liberaflilit saivat tiistaisissa
vaaileissai 23 paikkaa enemmän Ikiiin mitä heillä oli vuoden
1965^a^iien jälkeen. Konsea:^a|tiiyit menettivät vuoden 1965
vaaleissa saamistbaan näissä vaaleissa, jb-ten
heidän ki^t^miuteeljaain^^^^ |t9i§iaSkini puloilueitai eteen'-
päin.
ND^m vaafllkg^mpanjapeiru^tui tosiasioiden ^^p^
sen yfUteyde^ ^ esitetty mitään sirkustemppuja. Tämän vaa-
Mkampanjaii löpputultifcsenai oOi, että N D P ' ^ näissä vaaleis­sa
kal^päijskaä enemmän k^in vi^oden 19,65 vaaleissa. Vuon­na
1965 pariäinenittiin valitti^^
vaaleissa 23 edfustaja^.
Voimme siis ilolla todeta, että vanhojen puoilueiden vbi-
• mat eivät lisääntyneelt vaian pihem^nkin p^ienendvät. Ero on
aino^st^ siinä, etk yhden vanhaoi puolueen fcaram siir-siväif
kEäW todisdie vanhalle puo^ v
Huomattavan vioiton näissä V;aaleis8a saavutti myöskin
Creditiste puolue Quebecin aluleella lisäten edustajamäärään­sä
knjiudella, siis yhdeksäs^
Työläisein rökökulmiasta Ikat^oeqi, pairlamie^^ edusitajapai-kaftiakäutuivait
todella epaedidiiö^tiy^^ siiliä meidän käsityk­semme
mukaan mikään enemmdatijlhaillitus ei voij jakaa "an­timiaan"
^sa-arvoisesti ja vieflä välhemmän jos enemmistö-puolue
koostuu smKrahaoi eduata
Olamme vahvasti sitä mieltä, että parlamentti, jotta Tru-deaiu
tuke ''lköment?antaan", on liian yilffiipjuolinm, jölla^^
suurin osa canadalaisista ei tcldella|kaan hailun^ muitta ny­kyisen
vaalilain pelrufitteella tätä ei tietenkään vpi^a korjata
Perustelemme yllä esittämämme lausunmlon seuraavasti:
liberaalipuolueen ehdgÖdcadta äänesti 45 prosenttia äänes-tyslkelpoisista,
makä meidän mielesjtämime' rehellisessä pelissä
tarkoSbtaisi sitä, öttä puölueeflle olisi pitänyt anitaa vain 45
prosenttia ediiBtajapaikoista. S^ma pät«» puolueiden
suhteen, siis kanservatiiveille 31 pyrpfenttia edusltajapaikoista
j a NDPrlle 17 prosenttia sekä Cred|itiste-puo<luee!Ile 5 prosenlt-tia
edustajapaikoista.
Valitettavasti näiii ei Ikuiltertkaan rtapahtunut eikä tule ta-pah/
tumaan ennen kuin v a a l i i ^ tehden kaikille tasaveirtai-
(Esefcsi.
Olemme kuitenikin vuosien vapailla tulleet huomaamaan,
elttä suuren rahan m%tLa on hulanq momtaa. Tätä mjahtia käy­tettiin
myö^^ yiime tiistain vaalefesf ^^äp^ täytlfösä mor-kitykäessa.
Olemme vaxmpj^ piittä, eittä 5 ^ 14 miljoonan jdojl-larin
liääkgi,' minkä canadälidset V|etrmtm^ jorutuvat pu­littamaan
verpiissa peistä ^va^leisfta, kiinnitti­vät
vaalipropaga^^p^^et^jp^ vdemiseksi miljooniin ddl-lareihin
niousevan summan rjdiaa.
Vaadimme pSfaisjta toimintaa
jQitymm? '^aifcldin^ canada-laisiin,
j otka v*aftivalt| nyt vaJitttui^ uiittai* parlamenttia toiini-maan
läälkkeideh Mntojen a mikä asia jäi keisken
viime parlamentin hajoittua.
Vaaidimme myöskin, etit|i g^ä^^^ ^fea
hukkaamatta käy käsiksi Canadassa vallitsevaan suureen
asuiQtoipuilm toimii' tuon, etitä kaikki canadalaiset tulevat
saamaan mlahdoMisJ^^ kurmoUi^t a^
Vaadimme litsäksi, että pläälnmifistori laOikaa käsittele­mään
GabiadE^ työtttömyyslcjrsjir^^
työittjöm^^tij^te^
kiiae Ij^al^sijl^; jbt^f ^9 y ^ v ^ ai^ta' ^ ^ n tod:
meQP)tajj.cH;isa. . ,
Pääminislteri TImdeau pyysi vaaliJto
öänleatäjien luiotftamiis^ hän sai sen. Kyt häne-n tulee esiiint-tyä
odotusten mukaisesti ja oisoittaä_ hyvm taftiilpjus^ kaikille
canadälaisiUe tafiia)veröis€S^ syrjimättä tai
öivuun jättäniättä; • •' . •• ' '
^otQ^et^ä ym^^c^S^tjlläii vf^^ti^n ^fclUsestd Jiyvöksymää Järjestel- ohjelmansa toteuttamiselle "vuoden
l^i^a^i^^f^aan tar^l^ 1937 rajojen palauttamiseksi",
niitä menetelmik; joita ;maan"puoiust^ni^ Viime aikoina ovat lärisimaiden,
Sotatieteessä on kaksi puoltapoUittipen j)a s^tatekninen. Ensin mair etenkin U&A:n sotateoreetikkojen
Ejitt^ mäi^t^Jlee ^ sodan yl^,f^ti|»ää^l^ät^^^^j
niaaft soi^tijn v»lI^to^tlutlj|§e;n l^^öJi^iep JRuoHen, asetpo^U8^l^4©(^,
puolustusvoimien varustaminen ja taistejiukaluston käytön sodassa.
on tullut
kansidnvälisen tä^^ päätuki, poliittiset tavoitteet'
ituniietaan Ii]^f\A]nVrikkaiäl8et'impeid tänä kautena ponnis-tel^
ef^f^i^s^Qtt ma,ailmaiijärj,estelmä^ ja kansallisen vapautusliikkeen
;nuj|er^s^elui i^SäijUtäj^eeii äsftvolmin maailmanherruuteen.
ulkpkultaisuutta ja yritys johtaa
yleistä mielipidettä harhaan.'^T^
lisii,udessa ajaUelutapa^l^ ehkSl
5.ys9dari tai yaroitusiskun iWrpe,eili-suudesta.
,
Vaikka n^mä poliittiset tavoittet
ovatkin pysyneet entisellään, on US-A:
n "^jphtayien piirien ollut pakjko
muuttaa strategiaansa, imperialistit
eivät enää käy suoraan taisteluun
sosialismin perusvoimien kanssa. Sb-latekniseltä
kannalta ratkaisevana
tekijänä tähän muutokseen on ollut
sosialistisen leirin kasvanut puolus-tusmahti,
ennen kaikkea_J>Ieuvosto-liitön
puoHstusvoJutna, -sen kukist^i-m^
ljtoQiien ydinobjusten tei^o^ mikä
ch perusteellisesti muuttanut Yh-dysvaltoien
ja NeuvostoUito;i stra*
tc^isten yöunien keskinäisen su^-
:eeiji.'
I^oin vuoteen 1961 saakka USA
pitäytyi niin' kutsutussa "joulcko-rangaistusopissa"
joka edellytti ylei­sen'
ydinsodan valmistelua i a käyja-tiä
Neuvostoliittoa vastaan. Aggres-sjivisen
luonteen naaamiouniseksi si­tä
kutsuttiin myös "joukkovastais-kun'•
opiksi. "Joukkorangaistuksen"
opi^ pohjana oli tuohon aikaan las^
kelpa, että USA.Ua on ylivoima
Neuvostoliittoon verrattuna ydin­aseistuksessa,
varsinkin strategisissa
ilmavoimissa. Tämän opin mukai­sesti
USA:n s9tilasjQlito perusti las­kelmansa
puolustusvoimien varusta­miseen
ydinhyökkäysaseiUa lia stra­tegisten
iskuvoimien kehittämiseen.
Neuvostoliiton rakettiaseiden alal­la
ja myös ydinaseiden kehittämi­sessä
saavuttaman menestyksen seu­rauksena
"joukkorangaistuksen" op­pi
menetti mahdollisuutensa. Osoii-
Tau^uttuaan täysin epärealistiseksi
sen. laatijat itse luopuivat siitä.
Sangen lohduttoman arvostelun
USA:n asemasta antoi presidentti
Kennedyn poliittinen ja sotilaallinen
erikoisneuvonantaja Kissinger. Kir­jassaan
"Valinnan välttämättömyys"
hän kirjjoitti: "Mahdollisuutemme
jäädä eloon ovat vaarallisessa. mää-rinvähentyneet".
Jotta ne voitaisiin
säilyttää tekijä huomauttaa, on luo­vuttava
kuvitelmista. "Me emme ole
kaikkivoipia., emme ole enää haa­voittumattomia",
hän kirjoitti.
•'Joukkorangaistuksen*' opin luhis­tumisen
pääsyynä oli niinkin tun­nettujen
amerikkalaisten sotateoree­tikkojen
kuin M. Taylorin, G. ki?sTn^
gerin, B. Brodyn ja R. Osgobdin
mielestä USA:n voimien ja mahdoK
IJsi^uksien yliarviointi ja Neuvosto-
Miton voimien ja mahdollisuuksien
selvä aliarviointi. Toisin sanoen pel­ko,
ettei ydinvastaiskua kyettäisi-kään
torjumaan, sai USA:n johta­vat
piirit tarkistamaan sotastrategi-set
mielipiteensä. Siten- ilmestyi päi­vänvaloon
"joustavan reagoinnin"
cppi.
Tämän doktriinin olennaiset piir­teet
toi presidentti Kennedy julki
raportissaan kongressille maalisk.
28. pnä 1961. Hän lausui siinä mm.,
että opin on oltava "samanaikaisesti
sekä joustava että ehdoton" ja "siinä
on otettava huomioon valmistautu­minen
; kaikenlaisiin sotiin: "maail­mansotaan
tai paikallisiin sotiin,
ydinasein käytäviin tai tavallisiin,
auuriin tai pieniin sotiin".
"Joustavan reagoinnin" oppi ei
siis kumoa "joukkovastaiskun' stra­tegiaa,
siis totaalisen ydinsodan val­mistelua
ja käyntiä, siihen on vain
täydennyksenä tullut "rajoitetun so­dan"
teoria. Siinä oli täysin säilytet­ty
sama suuntaus kommunismia vas-taan
» tuo amerikkalaisen imperialis­min
kaikkien entisten strategisten
suunnitelmien tärkein perusta.
Äskettäin virastaan eronnut US-A:
n puolustusministeri Robert Mc-
Naijnara lausui puheessaan Chica-gosp
17. helmikuuta 1962, että sa-majiaikalsesti"
ydinpotentiaalin voi-mis^
tumisen kanssa USA:ssa lisätään
tavallisia puolustusvoimia ja luo­daan
erityiset liikkuvat voimat, jot­ka
Vvoidaan lähettää mihin tahansa
ma;:ilman kolkkaan".
Kysymys on siis siitä, että rinnan
gloliaaliseen ydinObjiissotaari valmis­tautumisen
kanssa käytettäisiin' US-A.-
n hyödyksi aseellisten selkkaus­ten-
kaikkia muita lajeja — ydin-nsein
käytävistä paikallissodista eri­laisiin
provokaatioihin, joita tuhöa-misjosastot
suorittavat, "
"Joustavan reagoinnin" opin täy­dennykseksi
on otettu "vastavoi­man"
strategia, jonka MoNamara
muotoili puheessaan Michiganin yli­opistossa
10.' kesly<uuta'l96J5.' '!',Yh-dysvallat
on tehnyt johtopäätöksen,
että tulevaisuuden ydinsodassa on
välttämätöntä malidoilisiiuksleh mu­kaan
asettaa _strätegiane samanlaiset
päämäärät,' jolta ön" noudatettu ai­kaisemminkin
tavallisissa sotaoperaa
lioissa'. Tämä merkitsee,'että"tär­keimpänä
telitäyänr ydinsodan sat-tjiessa
on oltava vastustajan puolus­tusvoimien
murskaaminen.'
Amerlkk^laiheh propagi^nda mai­nostaa'
'Västavolmasfrateglaa" erään
laisena gentlemannlsää'i](tö)en efjdp-tiiksepa
ydinsodan käyptiä väreen,'
Kilienkin " Jökplnen tervejärkinen'
iH.nilnen ynimäriää, että' ajattelu
säännöstellystä ydinsodasta on vain
^Syksyllä 1963 Länsi-Saksanrevan-shipiirien
vaatimuksesta NATO:n
Euroopan joukkojen päällystö otti
k.äyttöön "eturivin puolustuksen"
strategian (ulkomaisessa lehdistössä
sitä kutsutaan myös "eturivin stra­tegiaksi")
Tämän strategian mu­kaan
NATO:n puolustusvoimat on
i-auhan aikana siirrettävä niin lä-helje
DDR:n. ja Tsiiekkoslovakian
rajöja kuin mahdollista, jotta sodan
sattuessa voitaisiin välittömästi ryh­tyä
taistelutoimiin niiden alueilla.
Tämän strategian pohjalle Länsi-
Saksan sotilasjohto rakentaa toi­veensa
päästä käsiksi ydinaseisiin.
Yhdenmukainen strategia, sanovat
Bonnin militaristit: edellyttää myös
ydipmukaista aseistusta.
"Eturivin puolustuksen" strategi­assa
ratkaiseva osuus tulee strategi­sille
ydinjoukoille. Niinpä liittopäi­vien
kristillisdemokraattisen ja kiiS-tJllissosiaallsen
liiton' asiakirjaSa
Mielipiteitä etummaisten rajojen
puolustuksesta" sanotaan: "Ydinase-pelottelu
näyttelee ratkaisevaa osaa
(nnen kaikkea siirrettyjen rajojen
puolustamisessa." " ^ l omitorpedoja,
ilmapuolustuksen ydinaseita ja tar-v
ittaessa myös atom ikenttäaseistus-ta
on oltava Bundeswehrin käytössä
jo pikaisessa vaiheessa", sanoi Bon­nin
sotaministeri vuonna 1965,
Tästä käy selville, että lopullisena
tavpitteena, jota länsisaksalaiset mi­litaristit
ovat viime'Vuosina vaati­neet
NATO-kumppaneiltaan, on
ydinaseiden luovuttaminen Bundes-wehrln
johdon käsiin. Sillä tavoin
"eturivin puolustuksen" strategia ei
ole vain sotilaallinen suunnitelma,
vaan myös Bonnin militaristien po-
.'iittinen ase heidän revanshistisen
tutkiniuksissa saavuttaneet" huomat­tavan
aseman niin kutsuW'"räjöi-tetut"
eli ''paikalliset"' sodat.
Kun "joukkorangaistuksen" opin
voimassaoloaikana"rajoitetuilla so­dilla"
tarkoitettiin tosiasiallisesti
Eiirtoipaasotia Euroopan ulkopuolel­la,
joita käydään vain tavanomais­ten
aseiden avulla, niin nykyisen
opin mukaan - termillä"rajoitettu
sota" tarkoitetaan aseellisia yhteen­ottoja,
joihin kuuluvat paikallinen
aggressio, tavanomaisin asein käyty
sota ja rajoitettu ydinsota.
Tämä merkitsee, että ero yleisen
ja rajoitetun ydinsodan välillä ra­joittuu
ydinaseiden käytön laajuu­teen.
Kun yleisessä ydinsodassa alo-käyttää
kaikkia ydinvoimia,
strategisia,' niin rajoitetussa
sodassa vain operatiivisia ja taktisia
(Jatkuu 3 sivuilla)
taan
n.i.yös
M fe^feti
K a ^ . — YhdistyiiefiP arabitjaa-yulan
ulkominisiteri Mahmud R L^
läl\ti maanantaina Kairosta Tukhol-mav^.'
l^ymmenpäiväisen matkansa
aikana Riad vierailee Ruotsin l i -
•sSksl myös Norjassa, Suomessa ja
Tanskassa, YAT:n ulkoministeri
neuvottelee kunkin poli)olsmaan ul­koministerin
kanssa matkansa ai-kana.
Ennen lähtöään Riad sanoi
tulevissa neuvotteluissa käsiteltä­vän
pääasiassa lähi-idän tilannetta.
;^aux>n lehtien mnkaan hän kes­kustelee
Pohjoismaiden poliittisten
johtajien kanssa ja' selvittää hallir
tuksensa asenpetta l£\hi-idän tilan^
teeseen "^sitätaystaa. vastaan, että
Israel kieltäytyi noudattamasta tur-vallisuusneuvoston
22. marraskuuta
tekemää päätöstä, _rauhanlähettiläi?
Gunnar Jarringin toimintaa sekä
maljidollisuuksia lisätä yhteistyötä
Yhdistyneen r arabitasavallan ja
Skandinavien maiden välillä talous,
elähän ja kulttuyrin aloilla.
Suomeen ulkoministeri Riad me­nee
ensi sunnuntaina. ,
Iiii
yj^teena. — Kreikan p^|mj^steri
Äiorglos Eap^opoiUo^ fe&jcy^ VU-mO
viikolla kuusi ministeriään uu­silla'miehillä;
3oUla"on "hallfitnolU-sia
kykyjä". Uudelleenjärjestelyjen
tarkoituksena on Kreikan balliritOr^
koneiston"virtaviivaistaminen".,
Kaikki 14 kuukautta sitten loimeen-pannun
armeijan vallankaappauksen
avainhenkilöt ovat edelleen palkoil­laan,
'
48-vuotias ipääministerija-entinen
eversti sijoitti yliopiston: profeäsoir
reita ja talouselämän asiantuntijoita
tärkeille ministerinpaikoille, muun
muassa kaupfJa-, oikeus- ja sosUialt
ministerin virkoihin, '-'
MuutoksUa ei o l e suurtakaan i>o-liittista
merkitystä ja niiden 'syyn^
lienee tai-ve saada uiisia-miehia hal­litukseen.
Kaikki uudet ininlsterit
ovat johtoasemissa omilla aloillaan
Kreikassa, Papadopoulos sanoi uur
Aistuksella -pyrittävän tehostamaan
hallituksen toimintaa ja v^vista-mäan
vallankun^ouksen päämääriä.
auliismin spuruus ei p^iap
eriia kokkaan entisessä muo
LupauksiBa, peloitt^lulla ja OAS-gangstereilla
ei ratkaista Ransk^ jättiläismäisiä ongelmia
lossa
''Ranskalaiset ajattelevat vain
eli^taisoaan, mutta se ei ole mi
tä^ kunndaobimoa, joka on kan­sakunnan
arvon mukai8ta.'^
(ijienrali de Gaullen puheesta
Ranskan kansalle).
"HOOSIANNA
DAVIDIN POIKA . . ."
"Hoosianna Davidin'poika , . ."
tunnelmissa kenraali de Gaulle nou­si
valtaan kuin hyökyaallon työntä-mana
ja kansan suuren eneministön
kannattamana toukokuun 13 pnä
1958. Täsmälleen 10 vuotta^ kestä­neen
gaullistisen valtakauden jäi
keen eli toukokuun 13 pnä 1968
vupesi Ranskaa pyyhkimään antl-gaullistincn
kumousaalto, joka voi­daan
raamatullisesti kuvailla "Ris-t.
innaulitse . .
Näin kuvaili eräs katolinen am
OUBGEK KÄSITTEL,!
ÄMMATTILIITrOASIAA
Praha. — Tshekkoalovakian
Ifommunistinen puolue pitää
maansa demokratiaa sosialistise
na demokratiana, ts. sellaisena
poliittisena järjestelmänä, jonka
vallitessa käydään kansanval­taista
väittelyä siitä, kuinka voi­daan
paremmin tyydyttää työ-^
Iäisten vaatimukset, eikä siltä,
kuuluuko valta työläisille ja kai
kille työtätekeville ja onko o i -.
tava sosialistista omaisuutta,, sa­noi
Tshekkoslovakian keskusko­mitean
pääsihteeri Aleksander
Dubcek Tshekkoslovakian am
ipattiyhdistysten perusjärjestö­jen
edustajien neuvottelutilai­suudessa
Prahassa.
Nämä kysymykset ratkaistiin työ^
tätekevien toimesta jo helmikuun
1948 taistelussa porvarillista taantu
musta vastaan emmekä me aio
muuttaa mitään siinä saavutetun
voiton tuloksien kohdalta. Nämä
tulokset ovat vankat; kuten on myös
kiinteän yhteistyön linjamme Neu­vostoliiton
kanssa ja kuulumisemme
sosialistiseen leiriin, tähdensi Dub­cek.
TKP:n keskuskomitean kpkous to­tesi
toukokuussa, että liiallinen apon
taajiisuus, satunnaisten selkkausten Dut>cek,
ja jännityksen syntyminen muodos
lavat.tällä hetkellä suurimman vaa­ran
Tshekkoslovakian politiikan kan
naita/ Kommunistinen puolue pitää
erittäin merkittävänä ammattiliitto­jen'
täysivaltaista ja laajaa poliit­tista
panosta. Kommunistinen puolue
hallaa auttaa ammattiliittoja kaikin
puolin siten, että sen jäsenet osallls
luvat ammattiliittojen toimintaan.
Olemn» sitä mieltä, että kaikkein
kokenelmpien ja kyvykkäimpien
kommunistien tulee osallistua ja he
osallistuvat ammattiliittojen toimin­taan.
Emme kannata "ammattiliitto­ja
ilman kommunisteja" kuten eräin
paikoin on vaadittu, totesi Dubcek.
Ammattiliittojen työssä on etu­alalla
poliittinen toiminta. TKP kat
roo ammattiliittojen voivan täyttää
hyvin tämän tehtävän vain siinä ta­pauksessa,
että ammattiliittojen or­ganisaatio
pysyy yhtenäisenä järjes­tönä.
' Vastustamme jyrkästi myös
sitä, että ammatilliset, nuoriso ja
nais- ym. järjestöt jaettaisiin puolue
jäseny.vden mukaan', että' poliittiset
puolueet perustaisiv'at oipat täpiän
kaltaisetjärjestönsä ja että tällä ta­voin
hajotettaisiin yhteisten etujen
mukaisesti perusettujen poliittisten
•firjestöjen poliittista vpimaa, sanoi
mattiyhdistysjohtaja sitä mullistus-aalt|'
oa, joka: syöksi de Gaullen vii­dennen
tasavallan muutamassa tun­nissa
käymistilaan.
Vähän yli kuukauden tapahtumat
vyöryivät Ranskassa päivästä toi
seen yhä dramaattisempia muotoja
saaden. Tuskin lehti-, radio- ja te-levlfeloreportterit
ja poliittiset kom
" nentaattorlt olivat saaneet sanotta­vansa
sanotuksi, kun kaikki oli jo
vanhentunut ja oli aloitettava uu­destaan.
Valtaosa Ranskan tapahtu-i
mistä kultu pelkkään'^ kuvaamiseen
ja saneen lyhytjännitteiseen ja epä
värinään puntaroitiin, mitä seuraa­vina
tunteina tapahtuisi. Ranskan
rauUistusliikkeen syiden; selvittely
jäi miltei pakostakin sivuseikaksi.
O^n vaikea' arvioida, missä määrin
ranskalaisilla itsellään oli ja on kä­sitys
kokonaistilanteesta. Tosiasia
kuitenkin on, että Ranska ajelehti
perättömän laivan tavoin hirmu­myrskyssä.
PATOUTUNEEN TYYTYMÄTTÖ
MYYDEN PURKAUS
Sellainen suurvalta kuin Ranska
ei yoi kuitenkaan ajautua tällaiseen
tilaan yksin joidenkin ammattiagi-taattorien
kiihotuksesta, kuten gaul­listit
väittivät. Kaiken takana täytyi
olla patoutuneena sosiaalisten, ta­loudellisten
(ja poliittisten epäkoh­tien
vastaisia suuria voimia/joita
de* Gaulle ja gaullistit eivät tun
teneet tai ainakin^fiuuresti niitä ali
prvioivat. Tällaisen padon purkautu­misen
yhteydessä syntyy lieveilmi­öinä
ääriliikkeitä, kuten Ranskan
tapahtumista on selvästi todettavis­sa,
joiden ohjelmassa on vain van-hnn
murskaaminen, mutta jotka ei­vät
voi asettaa myönteistä ja reaa
iistä ohjelmaa tilalle. Nämä ääriliik­keet
vahingoittivat ratkaisevasti ku-mousliikkeen
myönteisiä päämääriä.
Vaalien kynnyksellä ranskalaisia pe­lotti
yhtä paljon neljännen tasaval­lan
synkät muistot kuin mahdoUi-r.
en sisällissota» joka olisi hukutta
nut Ranskan verivirtoihin. Ironisel­ta
vaikutti diktatuurihenkisten gaul
listien pelottelu kommunistisella
diktatuurilla. Tosiasia on, että juuri
kommunistit ja heidän johtamansa
Ranskan suurin ammattijärjestö
CGTeivät antaneet gaullistien pro­vosoida
itseään ja siten koko Rans­kaa
kansalaissodan kurimukseen, jo­ka
olisi mahdollisesti päätynyt vain
uusfasismiin'. Gaullistit voivat säi­lyttää
vielä asemansa, mutta . sen
suuruus ei palaudu enää. koskaan
entisessä muodossa, olkoonpa vixrn|e
.';unnuntain ja ensi sunnuntain yäa
lien tulois mikä tahansa. Pelkillä, l u ­pauksilla,
pelotteluilla ja 0A§-
gangsterien vapauttamisella Rans­kan
jättiläismäisiä ongelmia ei rat­kaista
ajan mittaan.
YKSIPUOLINEN ARVOSTELU
JA "SUURI SUUNNITELMA"
Jo nyt on käynyt kuitenkin sel­väksi,
että koko maailman yleistä
mielipidettä ja tietoutta on viiosi
xausia johdettu harhaan. Kenraali
de Gaullen hallituksen jyrkimmät
arvostelijat lännessä ovat kohdista-iieet
kaiken huomion Ranuan
ulkopolitiikkaan. Kenrali de Gaulle
matkusteli ympäri maailmaa kaikis­sa
maanosissa, Australiaa"lukuun ot­tamatta,
kymmenissä maissa ja mat­kantekoa
kertyi yhteensä lähes 3()0,^
0(K) kilometriä. Hän hajotti itse äsi
assa Naton ja sai aikaan syvän epä­luulon
länslliittoutuneiden kesken.
Hän yrittr esittää johtavaa moraali-roolia
Vietnamin rauhankysymyik-sessä.
Hän esti Englannin pääsyn
EEC:hen ja käski tätä panemaan
taloutensa kuntoon, Länsi-Saksan
voimaa ja heikkoutta hän käytti tai­tavasti
hyväkseen, EEC:ssä hänen
sanansa oli laki. Hän nöyryytti US
A:ta ja aloitti menestyksellisen qtfr
fensivin dollarin holhoojavallan
murtamiseksi. Hän julisti yhden Ca­nadan
osavaltioista itsenäiseksi-Hän
suoritti matkoja itään aina Movosi-birskiln
asti luodakseen.oman :'suu-ven
suunnitelmansa" mukaista val­lan
tasapainoa idän ja lännen kes
ken siten ,että USA:n ja Neuvosto­liiton
väillä olisi Ranskan johtama-ra
kolmas mahti.
JESUIITTAKOULUN OPPILAS
— SOTILASAKATEMIAN
KASVATTI
Tämä jrkslpuolisuus antoi kuiten­kin
täysin harhauttavan kuvan Rans
kan todellisesta sisäisestä voimasta.
Kenraali de Gaulle suoritti 10-vuo-tisena
valtakautenaan parisenkym
mentä "eriksgatania'', eli keskiai­kaista
"kuninkaanklerrosta" ymjöri
Ranskaa* ja matkaa näistä kertyi
kymmeniätuhansia kilometrejä. Ken­raali
suoritti kuitenkin nämä kaikki
"tutustumismatkansa' Ranskan sisäi­seen
"suuruuteen ja voimaan" tyy-
(Jatkuu 3 savuilla)
PÄIVÄN PAKINA
m n ^ K Y TEEKUPISSA
Silmäillessämme Helsingissä I l ­mestyvää
Kansan UutiseUehteä
hfivaitslmme sen pakinapalstalla
k rjoituksen, jonka ajattelimme
julkaista sen ajankohtaisuuden ja
sppivaisuuden vuoksi myöskin tällä
palstalla.
# —
reihih Rhodesian pakotteiden kiris-täniisen
estämiseksi; Tämä dli sel­vää
sekaantumista Eriglänhin/s^
siijn asioihin, julniisteli Wilson.
Ksfikeii kukkuraksi konservatii­vien
johtaja 3<Heath erehtyi otta­maan
omakseen ylähuoneen konser
vatiivisten paarien Rhodesian pa­kotteita
vastustavian kaiman. TäliS
H^ath osoitti, että konservjitllvlt
ovat epädeinokraattlsia-ja rotusor-toirkaÄbattavla
taäntu^^
mikä madaltaa Englannin maihet-ta
suuren maailman silmissä, kai­kki
työväenpuolueen riveistä. Seu­raavia
vaaleja ajatellen konserva­tiivien
on vaikea puhua denlok-raattisuudestaan.
1 '
Wilson ilmoitti keskeyttävänsä
em, puolueiden kompromissineu-;
votteliit ja -toteuttavansa"ylähuo
neen udlstamisen omin voimin.
den kiristämisen aiheuttama paria- enenimlstö oli' fuonnqn/sesti^tylJ- kuningattaren puheessa, jpnka oli T^llä shovvUa Wilson sai pitkästä
mentih ylähuoneen kriisi. väenpuolueen pääre^ä," ' itsje asiassa kIrJolti{mut p|iäity.nis- aikaa työväenpuolueen sangen pirs
Tapausten kulku oli seuraava: Tällä ylähuoneen t^änestystulok- teri WiMop. fviyattUp supistaa ylä- tojutuneet rivit jälleen yhtenSIsenä
Wilsonin hallitus oli hyväksyttänyt sella Wilson anastikin koko sJiown hiponeen lain^ä^qänti^yaltaa Ja taakseen. Tämä ei kuitenkaan auta
alahuoneessa olevan enemmistönsä itselleen. Hän uhkasi uudistaa ylä- poistaa ylähuoneen'jäsenyys perin- hatustakaan Wilsonia, niiden to-turvin
lain R^iodesiaan kohdistu- huoneen tavalla, joka merkitsisi nöiysenä. Tässä mielessä kaikki dpUisten nimenomaan taloudellis-ten
ongelmien ratkaisuissa, loiden
YK:n päätöksen mukaisesti. Laki- man" romuttamista. Labourin oleyaa puolueita, nimittäin työ- . „•. ^ , »i 1 • . 1^ •
esitys tiili tämän (aikeen ylähuo- edustajat huusivat eläkööt» ja* 60 väenp^iolue. konservatiivit ja libe- ^^'^^^^^ Englanti kamppailee,
neen käsitelti^Äi ja se hylättiin tj^öväenpuolueena räalit ovat käyneet pitkän' alkaa » •» *
siellä yllättäen niukalla 9 äänen tä jätti'esityksen koko ylähuoneen kompromissineuvotteluja.' Rhode-
9nemmlstöllä eli ^änfmäärin 193 hävittämisestä. Todellisuudessa siaa hallitseva valkoinen silrtomaa-
—184." 'W^^^ ei ajatellut eikä liioin ajat- satraappi lan Smith ehti vedota
Se oli Pyrhok.sen voitto. Ensiksi- tele ylähuoneen romutlamiata. Hä- ylähuoneen konservatiivisiin pää-nen
oli kuitenkin helppo vedota
siihen, miten perinnöllisesti Val­keutensa
säa^nUt ylähyone asettui
kansan valitseman alahuoheen
^i^emmlstön tahtoa vastaan. Tämä
kin kopseryatiiyeilla on ylähu^ tarjosi labourin edustajille jälleen
neessa kokopaista 350 edustaja,a. mit^'-lierkullisiromän tilaisuuden
Näistä siis vain 193 äänesti Rh^id?- asettazf ^tilkkinen ylfUÄUOJ^eKP^*-
sian sanktlolaklesltystä vastaan, miseeii ja epfiäeöiokraattiseen va-
Minne häipyi jäljellä olevan 157 loorf - - -
konservatiivisen päärin äänet? Mitään käytännbnilst^ merkitystä
Kahdeksan näistä äänesti hallituk- yl^'^onf!en konservatiivien jöieleh
sen lakiesityksen puotesta, 20—30 osoituksella ei Pl?- HalUtiUS voi ja
Pidättäytyi äänestämästä jT^uurin antaakin Mud^n lakiesityksep sa-osa
poissaollelsta konservatiiveista masta asiasta ja tällöin se tulee
oli seuraamassa saipapalka^sesti voiipaap ilman ylähuope.ep byvft-pidettyjä
Ascot-hevoskilpailuja, Li sym^st^kln, Et^gl^ptilalpep t i p a n -
h^.nnu.„ AK « H « „ « . fH oft 4p ää. ^iai'Ti^nes-leliH komnientpi arilk-
Vähän ennen juhannusta valmis­tuneet
numerot Englannin talou­den
kehityksestä tämän vuoden al­kupuolella
ovat Englannin kansal­le
ja ennen kaikkea päämlnist%ti beraalien 45 paarista 30. , _
WilS0nil|e synkkää luettavaa.'Kuin nesti hallituksen esityksen puoles- kel|ssaap'^kö^o*näyt^mää y l ^
tilauksesta ikävän taloudellisen ke- ta samoin kuin kaikki 17 ylähuo- ;n99ssa '"ippllutlsel^sl myrskyisi
hityksen peittämiseksi WIlsonln noessa Istuvaa piispaa. Hallituksen teekupissa'','Asian'laita oli nimlt-käyttöön
tuli Rhodesian pakottel- esityksen puolesta äänestäneiden t^iri "siten, että jo viime syksynä
Jos edelläkerrottuun olisi koe­tettu
lisätä jotain muuta, niin se
olisi ollut ^vain pahasta. MJM.
.. — I II • — — ' : ' —. - - - r - r - . - . • • - — • - — ••! — i — ^ — i ^ — — — i i m \ m m m m m m m m m i m m j m ' m m K m m m m ^ i m m m m m m m m B m m ^ m m ^ m t ^ i m m m m m ' ' ^ ' ^ ' > ' ' ' m m m m m m m K m m ^ H ^^
\ ^"1 II «
• i. • 11-,,, t