Vapaus, September 30, 1971

              s.
Jatkoa edell. num:
r ' saimme). Yksinäisiä poikamiehiä
rr:- tai"Canadän leskiä", mitä liene
yät plleeti n i i t ä oli myös päljori,
; ^ ktiten Herman Peltonen, Antti
Ä ij^Oiiireh, (muiitaimat sanoivat hän-f
äli ahkera jäi^estötyön teikijä ja
jäjTjestysiriies haalimme t i
ji^f^i^^ Sitten oli paljon sei-tm^:
litttJii^a järjestömme yhteydessä: tpi
1 ^ :|lrWtria ireissuiniehiä, joiden oikei-
|?#|;-b]|^..iiiiBa& eh tullut tietämään.
l l p s t ä voin mainita, "Mahkura
«j^^ '5Äuh", "Nimisi^^
'arin", "Lännen Lokarin
"Härmän Vikin", "Kuor-
Ma-
^ ' i a oli heitä vielä miMiia mui-
:init nmtta eri nyt satu nimiä
'^^^^ - ^ ^ s ä "tuon ajan suomalaiset
^ i v a t "äärettömän" rehellisiä,
sillä jos he. joskus lainasivat jon-kim
dollarin, niin kyllä he kaik­ki
maksoivat takaisin aipa v i i -
navöBtoja myöten. Poliisit j a tuo-marit
moittivat suomalaisia liian
Vrehelliailisi, sillä jos joku mies
^JBattui. joutumaan pieneen syyt­teeseen
j a lakitupaan, niin heti
tunnustivat syyllisyytensä. Tuo-i
i i a r i piti t ä t ä pahana kuri ei
saanut syntymään minkäänlaista
bikeii^uttiia. Valitti, että jos
kaikki olisivat tällaisia, niin ei
heitä poliiseja ja tuomareita tarr
yittaisi ollenkaan.
Kuvaavana tapahtumana ker­ron
lukiijoiden huviksi kun "Kuor
taneen kapteeni" joutui oikeu­teeni
juopottelusyytteestä. Onta­riossa
oli siihen aikaan kieltola­ki^
inutta "muunsainia" valmis­tettiin
melko suuria määriä. Tä-ii
sitten jotkut salakapakoitsijat
Välittivät ryypyittäin. Niinpä
sitteri "Kuortaneen Kapteeni-'
l^ttiroikei^teen ja oli tuttayieri-
84 köiissa päättänyt, että juoma-
Raikkaa ei passajEL ilmoittaa, .
: , AsJäa esille tultua tuomari A t -
kiss.on kysyi :uteliaarta, e t t ä .''mis­s
ä , sinä 'Jani' oikein joit itsesi
tijkkihumalaari ?" "Thafs my bu-sicie^",:
kuului vastaus. Tuomari
pkolegtaän sanoi: " K y l l ä minun
täjrtyy sakottaa sinua korkeini-liian
vjälkeen,; elii $25:00." "Thafa
yoiir^ husiness". sa "Kubrtä-lificri"
Kapteeni" ja totti rahatu-köTirtaskiistaan
sekä maksoi sak­konsa
heti.
«^'^Vaikka tietäisin, että .maail-npu
tulee huomenna^" niin
; huolimatta, istuttaisin
oirienapuun tänään", sanoi Martin
Luther.
JA .IL
tietyömaalla "timsteri" toi hänel-1 sivat' ijalkojen alla. Kadut olivat
le hevostaan kengitettäväksi ja
neuvoi oikein kädestä pitäen mi
ten se olisi tehtävä. Mutta täs­täpä
Frans Mäkelä "lämpeni" ja
hän nosti hevosen häntää sekä
käski Himfeterin" katsoa sinne,
•*koska et näjrtä tietävän hevq
sen kengittäm^isestä sen enem­pää'
Fred Ni^mi '•• oli näitä Porcu-pinen
ensimmäisiä suomalaisia j a
hän harrasti hyvin paljon ns.
"mineraalien" etsintää seka kuu­lui
jo ennen Canadan Suomalais­ta
Järjestöä maineikkaaseen L än
nen kaivosmiesten liittoori. Hän
oli kuolemaansa asti liskoliinen
tyoväenlielhtien tilaaja j a kanswi-mies,
joka oli saanut sella,isen
käsityksen, e t t ä " a k k a j a niatka-arklku
eivät sovi kulkumiehelle".
läntinen naapurini, David Lai­ne,
saapui myös Porcupineen he­t
i kun metsäpalon jälkeensä jät­tämä
savu oli haihtunut. Hän o l i
(kaivos- ja rakennusmies, oikeini
"lukkonurkille" salvaja sekä kuu­lui
Canadan Suomalaisen Järjes­tön
jäsenyyteen. Hän ojensi aut­tavan
kätensä monessa hyvää
tarkoittavassa kysymyksessä. E i
ollut ihme vaikka pastori Murto
sanoi Davidin arkun ääressä 5
"Hän oli mies, joka pysyi aat­teelleen
uskollisena kuolemaansa
saakka."
Tulin South Porcupineen vuon
na 1927. Järjestötoiminta oli
täällä silloin hyvin vilkasta ja
sain kuulla, että heillä oli j o . la järjestömme yhteyteen. Käm-toinen
haali, koska ensimmäinen ' pillä kerättiin varoja järjestöm-myös
melkeia alkukantaisessa
kunnossa, niitä oli tosin kyllä
hiekalla vähän "siloiteltu." Sil­loin
suoritettiin sannankin aja-iriirien
hevosilla j a käsin lapioi­malla.
Mutta eihän sitä muuta-r
man vuoden: ikäiäeiasä asutusikes-kuksessa
yöt par^empaa vatiäikaan.
Ön myös otettava huomiopn, että
t ä ä l l ä aikoiv^ .äsutu'l|^^^ vähä­varaiset
iiuriiset joten iHaneteilä
t ä y t y y kuinka paljon he feittenkin
olivat saaneet aikaan.:
Suomalaiset työskentelivät kai­voksissa
ja metsissä. ^Tämän
vuo(ksi kylämme on ollut puh
taasti kaivosmiesten hallussa, ei
kä ole ollult suuria työsäätyeroa'
vaisuuksiiai. J<»kus tietenkiri jo­kin
yksiip taisi vähän "mylviä"
niiaihtavista"mainareista", mutta
ei siitä sen kummempaa"ronaa"
syntynyt.
Katsokaapas asia on sitjen, et­t
ä siellä metsissäkin nousi niitä
mainemiehiä. Tunsin aiankin seu­raavat
työmielhistä alkaneet ura­koitsijat,
joidenka kanssa sai pu­hua
kuin vertaiselleen. He olivat
Verner Isacson, Kalle Nikkanen,
Evert Ollila, Manu Tanner ja
yielä elossa oleva Anttoni Lai­ne,
joka juuri täyttää 88 vuot­ta.
Hän se taisi aikoinaan olla
hiiden metsäiuukoitsijain "Nes­tori",
vaikka makasikin "jätkien"
kanssa samoilla lavereilla.
Muuten nämä metsäkämppä-hömmat
kuuluivat jollakin tayal-
Oli käynyt liian al^taaksi,; sille
toiminnalle mitä täällä harjoitet­tiin.
• •.
Toisen maailinansodan päätyt­t
y ä kun Canadaan tuli uusia suo­malaisia
siirtolaisia aivan lai-vanlasteittain,
niin melkein jo­kaisesta
purjehduksesta riitti jo­ku
tähänkin kylään. Paljon tuli
sellaisiakin, jotka liittyivät CSJ :n
toimintaan. Mutta paljon oli hei­dän
joukossaan sellaisiakin, jot­ka
vieroiksuivat CSJrstöa ja a l ­koi
kummallinen suunsoitto. Toi­sia
nimitettiin "punaisiksi" ja toi­sia
"lahtareiksi". SamoiUa työ­mailla
oltiin työssä j a vilkuiltiin
kaveria "nurjalla" silmällä. Oli­han
tällaiseen monenlaisia syitä;
Esimerkiksi synnyinmaassamme
oli juuri oltu sodassa ja sitä en­nen
kansalaissodassa, j jhoh:«»
osallistuneita saapui "molemmil­ta
puolilta". ;
Täällä meillä oli kaikilla sa­mat
edut käytettävissämme. Ko­vaa
työtä kaivoksissa ja metsäs­sä.
Sitten tuli sellainenkin aika.
Tältä lausunnolla ettei ollut työtiikään kummalle-l^
uhdistaja tahtoi kuvata ihmisiä, j kaan puolelle osallistuneille. Tä-jöllaisia
me kaikki olemme. Me | mä oli kovaa elämäntaisteliin ai-femme
ensinkään syvenny ajat- kaa j a tässä taistelussa järjes-
; telemaian kuoiem^^^ vaan pyrim- tömmekin yritti olla mukana.
.'^ m^ rakentamaan elämää, it^el- auttaa työn etsinnässä ja luo-föri
j^^nune ja tuleville sukupolville, vutti laitoksiaan työttömj'y3va-
^•v" 'Näin oli laita vaativille.
,,^;»<i-
••jfy-:
öimmäisillä suomalaisilla. He tah^
toivat rakentaa asuntoja ja tur-.
yata toimeentulonsa, itselleen ja
pierheilleen. Aika myös opetti, et­t
ä järjestäytymisen kautta työ­läinen'
voi hakea turvaa suurem­paa''
riistoa vahaan. Tämä osoit­taa,
ettei monenkaan alkusiirtö-laisen
elämä ollut täällä ruusu­jen
.oäällä tanssimista.
"Revin käsilläni tuoretta rah­kasammalta,
jonka läpi koetin
>r : ihengittää", näin kertoi iärje^tö-
^Ci' yeteiu^ Frans Mäkelä, joka
^ rakenteilla olleella
ph.;^ ^raitatiellä silloin kun suuri met-i
i e S | P ^ pyyhkäisi myös yli Por-it^
i: :«Upinen. Mäkelä oli hyvin aktii­vinen
toimitsija Järjestömme r i ­veissä
kuolemaansa asti. Hän eli
yli 80-yuotiaaksr ja Järjestön j ä ­senet
saattoivat toveri Mäkelän
>ki|i^iakkaasti haudan lepoon
•^S^^litlit Porcupirie^
: v;;:JlHrttavani Mäkelä oli jonkin-
Jiameii '"ikyläseppä" jo vanhasta
.Dia^esta j a työskenteli erilaisilla
;^;^oihaillä sepän ominaisuudessa,
'taiteh tekivät tuona aikana am-inattimiehet
yleensä. Kovin
^%ranttu" häh oli työmaalla si­vullisia
kohtaan. Eräällä rauta-
Varkka järjestöömme on etu­päässä
kuulunut "punaisten" pup
lella taistelleita j a synnyinmaas­saan
työväenliik.keen toimintaan
osallistuneita, niin siitä huolimat­ta
on vuosikymmenien valistus­työ
aiheuttanut sen, e t t ä riveis­sämme
on myös "valkoistenkin".
puolella taistelleita, jotka ovat
täyttäneet reilusti paikkansa Jär­jestön
toiminnassa.-
Esimerkkinä voisin mainita
kun järjestöämme pyydettiin aut­tamaan
ammattiyhdistysten j ä r -
me j a löhtiemme avustamiseksi
ja melkeimpä aina niiliin pani
työnjohtajakin osuutensa. Tämän
lisäksi miesten keskuudessa oU
paljon sellaisia, jotka osallistui­vat
järjestömme haalitoimihtaan.
Taisi Anttoriikin kerran lahjoit­taa
järjestömme päivällisille ko­konaisen
sikapossun, joka syötiin
oikein rnaurussa-suin. •
Olihan suomalaisissa vapaiden
ammattieiifkin ^ harjoittajia. Ylei­set
saunat olivat suuressa mai­neessa,
koska silloiset • pesupaikat
olivat kovin . puutteellisia perhe-oioi
«5a, kaivoksilla ja" metsäkäm-pillä,
vaikka niillä metsäkämpil-lä,
joissa oli työssä suomalaisia
oli kyllä saunakin. Yleisten sau­nojen
pitäjiä olivat täällä Matti
Kinnunen j a Aava-Manner.
Frank .Alanen oli: parturi ja
osal listui järjestömme töira i n taan
va'kitui3esti. Hän' oli monia vuo­lla
rahastonhöitajariakin. Frank
;iesi kaikkien suama'iai.sten asia^
tässä kylässä.: Hän tiesi kuka oli
velkaa kenellekin ja kuka oli
'ähtenyt kylä£ft,ä velkojansa mak-lamatta
ja taisi tietää kaikki
•takaoven" miehetkin. " T a k a ­oven"
miehiäkin asteli niillä Ete-
'äpään puisilla jaikakäytävillä.
No se kuului siihen nuoruuteen
ja hurjuuteen, kuten ymmärrätte.
Räätäli J. A. Pimes oli myös
hyvä järjestöihminen, Näyttämö-puoli
oli hänen mielialojaan, sil­lä
hän valmisti näytelmissä tar­vittuja
pukuja. Näyttelijänä hän
oli "pyylevä" harrasmie"tyyppi.
Pirnes sai minutkin houkuteltua
ensimmäisen kerran näytelmään
ja siinä sitten vanhan maan mi33
"pani kirjansa sisälle", seurauk­sella
että sadat roolit on tullut
sen jälkeen "tankattua".
"Poikataloja" oli parikin j a yk­sityisiä
" b o o r t i t a l ö j a " aina,kin
kolme. Niissä ruokailtiin pitkis-työnjohtajista,
joita jotkut nimit­tivät
aivan "sanomapltseiksi."
Farmaripuolella oli tunnettu
henkilö, Niök Rein ja hän oli
myös järjestömme perustavia jä,-
seniä sekä hyvin "lupsakka"
mies, joka tarvitsi apiiäkin far-mitöideri
kiireellisimpinä aikoina.
Kerran hän kysyi eräältä van?
hanmaan mieheltä, että kuinka
kauan tämä on ollut maassa.
Mies kertoi piieensa ihaassa mel­kein
koko elämänsä, lukuunotta­matta,
niitä, muutamia viikkoja
kun seilasi Allan-linjalla Atlan­tin
yli j a yhtä päivää, minkä oli
ollut puussa vihaista härkää paos­sa
entisessä kptikylässään; "Nö
kyllä sinä farmille kelpaat kun
kerran tiedät i mikä härkä on"*
j a niin Nick vei miehen töihin.
Pienempinä farmareina tunnet­tiin
Jack Rekelä, Matti Vesa,
joka muutti Karjalaan vaimon­sa
Santran ja kahden poikansa
kanssa joista Wili-nimineri on o l ­lut
Petroskoin teatterissa ammat­tinäyttelijänä
kolmisenkymmentä
vuotta j a •Eero-niminen asuu ny­kyään
Round Lakella, Pohjois-Öntariossa.
Le.skeksi jääneitä
naisfarmareita oli Pirkko Puska
ja Fiina Lehtimäki ja kumpikin
kasvatti sekä koulutti lapsensa
aikuisiksi. Fiinan lapsia siirtyi
Neuvosto-Karjalaan ja toiset
ovat täällä synnyin.seuduillaan.
Kailkki nämä hyvät ihmiset ovat
olleet järjestömme yhteydessä ja
lamalla raivanneet näitä seutuja.
Eikä heillä ole ollut muita konei-
•;a kuin "kottlkärryt." käytettä­vänään.;.
':
Noin 45 vuotta sitten ci;näillä
PorcupiiTen suomalaiailla ollut
".'.ovinkaan juhlavia häitä-, Yht'
ikkiä mies j a nainen rupesivat
'pätsäilemään." Vuokrasivat pari
^ientä huonetta ja hankkivat
/älttämättömät taloustarpeet.
Poisissa paikoissa oli mies "vai-
Tion pää" ja vaimo käänteli tä-
-ä "päätä" miten tahtoi .Joskus
':uli äkkinäisiä erojaikin, mutta
yleisesti puhuf^n näinä "pika-avio-
Jiitot" ovat olleet ny.syväisiä jä
suurelta o.salta onnellisiakin.
Hautajaiset piivKth.vvin har­vinaisia
tapaulflBJa ja eivätkä
hautaantoimittajat:!:aaii: voincot
silloin tuloillaan "röystäillä'". En­simmäiset
hautajaiset näin tääl-
ToTötai, syysfe. 30 p. ~ Thursday, Sept. 30,1971 Shru 5
BB BB
JaikPa ededl. numeiiosta
tiin Järjestön tarpeellisuus j a niin
muodostettiin OSJ:n osasto.
Meillä oli onnea sikäH e t t ä jou­kossamme
p i i hyvin kyvykkäitä
j a tarmokkaita ihmisiä osaston
muodostamiseksi ja sen toiminr
nan aloittamiseksi.
Maantien rakentaminen sellai^
senaan oli t ä r k e ä kysymys kair
k i l l e , asianomaisille j a kuten ta­vallisesti,
siinäkin yhteydessä ke­hittyi
katkeiroituneisuutta ihniisT
ten välisiin suhteisiin, mutta lop­putulos
oli kuitenkin kaikille
myönteinen.
Talven tultua jäsenistön ensim­mäisenä
projektina oli — j a meil­lä
pii todella hyvä jäsenryhmä,
mikä oli kykenevä ja halukas
työntekoon :— kysymys kokous-paikän_
iiartkkimisesta. Haalia me
emme tarvinneet vielä, sillä kaik­kien
kodit olivat kokouspaikkoi­na.
Päätökseksi tuli, että raken­netaan
tanssi-paviljonki minkä­laista
laitosta ei. millään muulla
Järjestön osastolla ole.
Saimme! Laineelta yuokratuksi
miehiä, jotka olivat valmiina ryh­tymään
tietöihin missä makset­tiin
15 senttiä tunnilta vain avus-tus-
maksuosoituksina. He perus-tiva.
t järvelle pieniä oleilukämp-piä
j a niin kasvoi yhdyskunta.
Nuoret ihmiset rakensivat pie­niä
hirsikämppiä sinne j a tänne,
kaikkj^uttaen toinen toisiaan ky­symyksiä
esittämättä, milloin hy­vänsä
apua tarvittiin — raha oli
silloin tuntematonta tavaraa.
Me rakensimme ''mustista kär­päsistä
ja sääskistä huolimatta
paviljongin.. Perheasioista tuli
toisarvoisia seikkoja sillä nyt oU
päätetty kesäjuhlan pidosta ja
siksi oli saatava rakennus valr
miiksi. Sen lisäksi tarvittiin kok-kirakennus,
ulkohuoneet j a pal­jon
muuta. Me olimme iloisia ja
\omänarvon tuntevia ihmisä saa-vutustemme
johdosta.
Paviljonki menestyi suuren-moisesti
— samoin meidän kesä­juhlamme,
missä oli hyviä uiko-:
palklkakuntalalsia soittajia sekä
muita ohjelman esittäjiä muista
Järjestön osastoista. Siellä oli ve-:
siurhelluesitytksiä, kanootin kaa-maata
järven .ranalta olevalta |tokilpailuja. soutukilpailuja j ä r -
kulklkulalta, Sinä talvena panim­me
töpinäksi kahlaten lumessa
vyötäröltä myöden kaadettaessa
tukejä ja pöllejä valtion metsäs­tä.
Oliko meille hankittu kaato­lupa
tai ei, sitä enime tulleet, kii­reellisessä
työssämme ajatelleek­si.
^ •
Niin tuli kevät ja kesän alku­puoli.
Tanssipaviljongin rakenta-mi.=
ikysymys o!l jokäpäivai-sen?,
kef^kustejun aiheena. Avunantajia
meillä oli runsaasti. Tien raften*
ta.misen yhteydessä oli tullut pal­jon
nuoria ja ei vallan nuoria
ta. He. jotka toivoiyat parasta
lähimmäisilleen ja koko työväen­luokalle,
olivat sittenkin onnelli­sia
ihmisiä.
Lopetan tämän kertomukseni
ei"äällä järjestömme sääntöä tai
oikeastaan sisäistä järjestystä
valvovalla muistelmalla. Osastom
mc nalsjaoFto oli päättänyt, etta
kukaan nainen ei rnene tanssi­maa
n . "raölyöljyn". vaikutuksen
alaisena olevan tai muuten al­koholipitoiselle
juomalle tuoksu­van
miehen kanssa. Niinpä eras
rei.s.sumles sattui .sitten tulemaan
:a South oPrcupinessa huhti.kuun j tavanmukaisiin lauantai-illan
Alkupäivinä vuonna 1928. Vaina-: j: tansseihin hioman ' "liikutctus-;a
ja oli vuonna 1912 tänne saapUr '
niit järjestömme jäsen Verner |
jestämisessä. Tällöin moni maan- ! sä pöydissä, joissa reissumies sai
miehemme: joutui "mustalle lis- . laittaa jalkansa sellaisen pöydän
t r . ' :
talle" eikä keneltäkään heiltä ky­sytty
millä puolen olet ollut van­hassa
maassa. Sama oli kohtalo
kaikilla j a se merkitsi useimmis­sa
tapauksissa uuden työpaikan
etsimistä. Näillä vaivaisilla
elämän poluilla on monet tulleet
huomaamaan, että taistelu lei­västä
on ollut meille kaikille yh­teistä
taLstelua.
Ajattelen tässä kirjoituksessa­ni
niitäkin päiviä kun ensi ker­taa
astelin tämän kaivoskylän
jalkakäytävillä, jotika olivat
yleensä puu.sta rakennettuja.
Vauhdikkaasti kävellessä ne koli-alle,
että se suorastaan notkui
hyvien ruokien paljoudesta. Tuol­laiseen
taloon tullessaan "van-hanmaan
mies" luuli ensikertaa
saapuessaan tulleensa johonkin
häätaloon ja piti itseään kuok­kavieraana.
"Boortitalojen" istumahuoneet
olivat oikein "viisauden" kammi­oita;
Nii.ssä puhuttiin kaikenlai­set
jutut. Niissä tuli haalilla esi­tetyt
näytelmätkin tarkkaan ar­vosteltua.
Mutta puhutttiin niis­sä
oikeitakin asioita. Oli luokka-valistusta
j a väittelyä sekä kes­kusteluja
erinäisistii työmaista ja
Isacson. joka kuoli tapaturman:
uhrina ollessaan metoätyömaalla
Iraktorin ajurina ja joutui ko-leen
nihjoxnakäi. Haiitajaiset pi­lettiin
Cänä-lan; Suömalai.ien .jär
lestön haalilla J|a kuten käjittää
saattaa, koko kylän yäki osoitti
•.uruaan vainajan paarien ääres-
Mainittakoon vielä, että sama­na
talvena/jt.heliaikuussa, tapah­tui
se kuului3ä*"!FToIingerin tuli­palo,
jossa sai surmansa 9 maan-miestämme,
joista useat olivaV
järjestömme työmuurahaisia,
vfäistä, tässä tulipalo.ssa surman­sa
saaneista tunsin vain Mauno
Valon^' joka oli kyvykäs näytte­lijä
ja kuplettilaulaja. Mauno r i ­kastutti
kulttuuriesityksilläjin pai
jon järjestömme tilaisuuksia.
Olen tässä kertonut vuosien ta­kaisista
tuttavistarii, jotka kaik­ki
ovat olleet rehellisiä siirto-laLstyöläisiä.
He olivat matkamie
hiä tässä v:eraa3.'i!a maassa, jonka
monet sitten omistiv,Ht uudeksi
kotimaakseen. He olivat hyvin
vähäisillä koulutiedoilla varustet­tuja,
mutta heidän yhteiskunnal­linen
katsantokantansa oli varus­tettu
sosialismin opilla, lähim­mäisen
rakkaudella ja kansain­välisellä
rauhan aatteella.
On puhuttu paljon myös rik­kaudesta,
mutta pn ole tavan­nut
ketään, joka oliäi rika.stunut
tehtyään kymmeniä vuosia ras­kasta
työtä. Hc ov.at tulleet vain
kohtalalse.sti toimeen, sillä ra­hallinen
rikkaus pn: asema, jota
ei rehellisellä työnteolla saavute-tilassa.
Monista yrityksi.staan
huolimatta hän ei saanut tanssi­kaveria
meidän naisistamme la
lopulta hän lähti pahalla paalia
ulos haalista ja päivitteli kadul­la
mennessään .seuraavasti- " E i
nuo naiset ymmärrä, eivät ne ym­märrä,
että ilo ilman viinaa oir
teeskentelyä." — H.
ven yli, uintikilpailuja järven yli
jne. .
Nain tapahtui joka kesä.ja me
teimme kovasti työtä juhlan on-nistumiseksi.
Sitten tuli päätös
haalin rakentamiseksi alemmak­si
lahdelle sekä kerro^yppytor-nin
valmistaminen.
Se oli suurempi yrit3rs mihiU
liittyi myös kysymys rahoittami­sesta
varsinkin haalin lattian jtf.
katon kohdalta. Miten me .siitä
selvisimme, sitä en osaa kertoa,
mutta me onnistuimme kuitenkin
ja niin rakennettiin" taas meidän
haalimme yhteistoiminnalla. Työa
tä ei maksettu kenellekään yh­tään
ainoata senttiä. Ja taas
löimme aikarajoituksenkin, sillä
haali valmistui suunnitelmien mu­kaisesti
ennen kesäjuhlaa, huoli­matta
siitä kuinka paljon työtä
tarvittiin myös juhlan valmiste­lussa.
Mutta sekään ei riittänyt. Syk­syn
tultua me päätimme järjes­tää
hiihtokilpailut sillä me olim­me
järjestäneet hiihtoryhmän. Se
olikin hemmetin hyvä joukkue,
kaikki paikallisia poikia, jotka
olivat valmiina ottamaan mittaa
koko alueen muista hiihtäjistä.
Jallu Laamasen, Beaver Laken
vanhojen tekijäin, avustamana
me valmistimme 5 kilometrin
murtomaahiihtoradan mäkien ja
soiden yli. Sitten tuli varsinainen
kilpailu. Osanottajia kutsuttiin.
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
Sudburyn kuoro — Rauha Mäki
Näytelmästä Seitsemän veljestä
C>'J:n criis ryhmäkuva mistä näkyy myö.s hyvin tunnettu toimitsija j a näyttelijä John Virta.
Solntu-kiioro South Porcupinessa, johtaja R. Vuorimäki cdeHsU keskellil
CbJ :n 4lduHta.iakokoun v. liVAO. irilinU on mm. kolmo kunaa Illsenjvsihteerinä toiminutta honkili)Ji:(J. Sundqvist toinen
vaH4»mmal(a, J . W.Ahlqvi.st neljils va.sommnita j a A . T. H i l l oikealla, kalkki «lurivisHil,