Vapaus, June 5, 1969

              Sivu 2 Torstai, kesäk. 5 p. Thiiraday, June^ 5, 1969
INDEPENDENT UABOR ORGAN
VAPAUS OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY)
Editar: W. E K L p m i mkaser: E. SUK»
BatalbUshed Nov. 6,1917 ^
TtntRsdaiys by Vapaus PafoUshing
Suclb^ry, Onltacto, CaikdEu
PubMshed twtee weekly: Tuescteys
Advertisteg iiaites upon appSScatlbii, itran^ticn tree of chairge.
TILAUSHINNATt
Canadassa: 1 vk: $10.00, 6 kk. $5^ U3A:in:
3 kk. $3.00 Submeen:
Jl vk. $11.00. 6 kt- $5.75
1 vk. $11.80. 6 Kc; $8,25
Ranskan vääle^la
Kuten yleisesti otaksuttiin, mikään presidehttiehdokas ei saa­nut
Ranskassa "viime sunnuntaina ehdotonta ehemmiatöä. Tästä
johtuu perustuslain sääntöjen miikaan, että kahden eniten ääniä
saaneen ^ gaullistien ehdokkaan Georges Pompidoun ja keskusta-
Iäiseksi sanotun vt. presidentin Alain Poherin välillä — sucrite-taän
uusintavaali kymmenen päivän kuluttua, eli kesäkuun 15
päivänä, mikäli odottamattoman heikon vaalikannatukaen varaan
jäänyt mr. Poher ei luovu kanteesta ja jätä tietä avoimeksi Pom­pidoun
ja hyvän vaalikannatukseii saaneen Jacques Duclosin väli-,
selle voimankoetukselle. ^
Viimeksimainitun mahdollisuuden avaimet ovat kuitenkin mr.
Poherin käsissä ja hänellä on tilaisuus tällaisen ratkaisun tekoon
lehtemme ilmestymispäivään eli torstaihin asti; Monet merkit viit­taavat
kuitenkin siihen, että mr; Poher jää ehdokkaaksi vaikka
hänen valinnallaan ei ole juuri mitään mahdollisuuksia siitäkään
huolimatta, vaikka 5-prosenttisen kannatuksen valitsijoilta sosiaa­lidemokraattinen
puolue on luvannut jatkossa kannatuksensa Po-herille.
Ratkaisevan tärkeä on tässä yhteydessä se, kun kommu­nistinen
puolue sanoo näille ehdokkaille, että "pata kattilaa soimaa,
musta kylki kummallakin"; ja pidättyy siltä pohjalta vaalikam­panjaan
osallistumisesta.
Jatkovaalista on täten odotettavissa melko säyseä kilpailu, sillä
gaullistien PompidouUa tuntuu olevan jdivoimainen etumatka. Mut­ta
jos sattuisi niin, että mr. Poher jäisi sivuun; silloin tulisi todella
tiukka voimien koetus Pompidoun johtaman oikeiston ja Duclosin
johtaman vasemmiston välillä. Melko varmaa nimittäin on, että
vasemmistopuolueet yleensä linjoittuisivat siinä tapauksessa kom­munistisen
puolueen ehdokkaan taakse, kuten sosialidemokraatti­nen
puolue jo aikaisemmin tällaisesta tilanteesta mainitsi. Toisaal­ta
on selvää, että kaikki oikeistovoimat asettuisivat siinä tapauk­sessa
omansa, eli Pompidoun puoldle.
Uutistiedoissa on povailtu sitä, että ketä ja minkä vuoksi
kommunistien äänestyksestä pidättyminen Ranskassa nyt auttaa.
Kommunistinen puolue, kuten Ranskan muutkin työväenpuo­lueet,
arvosteli ennen viimesunnuntaista äänestystä niin Pompidou-ta
kuin Poheriakin "kapitalismin edustajiksi" joiden välillä ei
ole sen suurempaa eroa kuin on ruton ja koleran välillä. Toisaalta
kuitenkin tiedetään, eittä vaikka Poher esiintyy keskustan ciusta-jana,
niin hän antoi jossakin mielessä myönteisiä lausuntoja Länsi-
Saksan revanshipiiri en ydinasehingun tyydyttämiseksi, Israelin
hyökkäävien hallituspiirien innoittamiseksi arabimata vastaan jne.
Tosaalta konservatiivisen Pompidoun uskotaan seuraavan niin sisä-kuin
ulkopoliittisestikin vanhan herran, eli kenraali Charles de
Gaullen itsepintaista ulkopolitiikkaa antautumatta Yhdysvaltain
imperialismin juoksupojaksi.
Olkoon näiden seikkojen kanssa niin tai näin, meistä tuntuu
kuitenkin, että kommunistit menettelevät hyvin johdonmukaisesti
kieltäytymällä sitomasta itseään kumpaankaan edellämainituista
ehdokkaista. Kieltäyt3miällä äänestämästä kummankaan puolesta,
kommunistit sanovat asiallisesti puhuen Ranskan työtätekeville,
että pitäkää silmänne auki mitä seuraa vaalien jälkeen. Niin
menetellessään puolue palvelee sekä työtätekevien asiaa että omia
tulevaisuuden etujaan.
Duclosin saavuttama vaalimenestys "Tshekkoslovakian tapauk­sista
huolimatta" kuten on selitetty, voi pitkän tähtäimen perus­teella
auttaa myös Ranskan työväenluokan yhtenäistymistä. Sun­nuntaisten
vaalien edellä kommunistit esittivät kaikille työväen­puolueille
yhteistoimintaa vanhoja porvaripuolueita vastaan. Toiset
työväenpuolueet, ennenkaikkea sosialidemokraattinen puolue, kiel­täytyivät
tällaisesta yhteistoiminnasta "suurten vaalitoiveiden" pe­rusteella.
Mutta tämä yhteistoiminnasta kieltäytyminen tuli toi­sille
työväenpuolueille hyvin kalliiftai!
Sosialistien ehdokas Gaston Deferre, joka hyviä vaalituloksia
toivoen kieltäj^srikaikkikäflittävästä yhteistoiminnasta, sai vain
5 prosenttia annetuista äänistä. Ja veteraani Dnclos, jolle povat­tiin
joissakin piireissä vain 10 prosentin vaalikannatusta, sai yii
21 porsenttia kaikista annetuista äänistä. Trotskilainen opettaja,
Krivine sai vain 1 prosentin äänistä ja äärimmäiseen vasemmistoon
kuuluvaksi sanottu Rocard 4 prosenttia. Toisin sanoen, toiset va­semmistoryhmät
eivät saaneet prosentuaalisesti yhteenlaskien puol­takaan
siitä äänimäärstä minkä sai 72-vuotias"kommunistijohtaja
Duclos. Mitä tahansa muuta tämä tarkoittaa, varmaa kuitenkin
on, että "suuruudella mahtailun" perusteella eivät mr. Deferre ja
kumppanit voi nyt snoritettujen vaalien jllfteen «näi^yhteistoi-minnasta
kieltä}rtyä. _^
Mikäli ei mitään muutoksia tilantee»^ tapahdo, niin melkoi­sella
varmuudella voidaan odottaa^ että gaullistien Pompidousta
tulee Ranskan seuraava presidentti. Mr. Poher oM nyt niin kaukana
jälessä, että hän ei voi flmeisestikään tehokasta tiusteluhaaatetta
Pompidoulle antaa. Toisaalta, ja tämä on työväestön kannalta
kaikkein valitettavampaa, vasemmiston rivit ovat siksi hajanaiset
ja rikkirevityt, että vaikka mr. Poher vetäytyisi sivuun, ja vaikka
kaikki vasemmistolaiset j^distäisität viime hetkellä rivinsä mr.
Duclosin valinnan hyväksi, niin sekään ei ainakaan näm yhden­nellätoista
hetkellä enää voittoa toisi.
Jos löytyisi nyt, kuten Francois Mitterand oli vuoden 1965
vaaleissa vasemmiston yhteinen ehdokas, ja jos mr. Poher vetäy­tyisi
sivuun, niin asia voisi olla toinen, sillä sellaisen yasemmisto-ehdokkaan
tueksi .linjoittuisivat nekin "liberaalit" jota pelottaa
"Valta"-ganaa käytetääa nyr'
ikyääh- hyvin' useiasti- kuvattaes-'
sa eri yhteiskuntaluokkien pyr-'
fciniyksiä ja tavoitteita. Näin:
muodibiri me saamme lukea mus'
tästä vallateta, vuokralaisten
vallasta,, oppilaiden vallasta,
|kuluttajien vallasta ja viimei-stfmpiiiä
ailkoma pimaisestat val­lasta
Jolla 'halut«ian kuvata yhä
liiasvavien' Cänadiah intiaani-joukkojen
tavoitteita.
Vail'ta-san<an tarkoitusta en
tule sekoittaa tässä yhteydessä
sen kysymyksen kanssa, että
mikä ludklka pitää käsissään ko-kb
yhteiskunnan kontrollia.
Luokikavaltar yksityisomistus-yhteislkunnassa
on verrattain
harvojen henikilöiden käsissä,-
sillä he omistava t koneet, teh-taatj
resurssit, yhteydenpitovä-imeet,
kulkulai*tökset ja rahalai-tbkset.
Mutta yhteisön omistuik-seen
periistuvassa yhteiskun­nassa
ön luokkaväli ta joukkojen
cäsissä, pääasiaillisesti työväen-uokalla.'
Kun sitä käytetään muuten
kuin luokka mielessä, valta-sa­nalla
on paljon rajoitetumpi
merkiiitys, ja yleisesti puhuen se
arkoittaa. yhteiskunnallisessa
elämässä jollekin ryhmälle voi­makasta
sananvaltaa päätettä­essä
. siitäi mikä on sille hyväk­si,
sen sijaan, että sille annettai­siin
määräyksiä ja että se pa­kotettaisiin
mukautumaan huo­limatta
tarpeistaan ja mielipi­teistään.
Mustan vallam ääni Yhdysval­loissa
on kapinaääni niiden ih­misten
taholta, jotka kärsivät
vuosisatoja kestänyttä valkois­ten
harjoitetusta sorrosta, rotu^
syrjinnästä ja väkivaltaisuuk­sista.
Canadassa voidaan tällä
hetkellä todeta alkuvaiheissa
olevaa kapinamieltä ''punais­ten"
ihmisten taholta, jotka
ovat kiärsineet sorrosta; rotu-eroittelusta
ja väkivaltaisuuk-la
siitä, että BItto- tai maaOuni-tahallitukset
ottaisivat huomis
oon intiaanien oitoeudenrhuka:i-set
vaatimuteet.
Intiaanien pääasiallinen vaa­timus
on se, että he haluavat
huolehtia omista asioistaan. Tä
mä tarkoittaa omien yhdyskun-tiensa
hallitsemista, saada asial
liset ikorvaulkset heiKä vairaste-tuistamaa-
alueistav täydellistä
intiaandsopimusten noudaittamis
ta, niissä tapaukBissa kun sopi-muksöt
tehtiin vapaaehtoisesti
intiaanien toimesta, saada käyt--
töönsä varoja työpaikkoja avaa­vien
ohjelmien alkuunpamem
seksi moraalia alentavien sosi-aalihuoltoarmopaiLojen
asemes-
.ta. Se tarkoittaa myös, mahdol­lisesti
ennen kaikkea, mahdolli­suutta
kehittää kansana perin­teellisten
intiaanikulttuurien ja-arvojen
mukaan, eilkä niiden
pakollisten arvojen mukaan,
jotka ovat johtaneet niin mo­net
intiaanit valkoisten vanki­loihin
ja porttoloihin ;
Maan päällä ei ole ihmisiä,
joilla olisi sen paremmat oikeu­det
Apatia oi'keurt,ta huottehtia
omista asioistaan, fcuin meidän
alkuasukkaillamme. Heidät on
padcoitettu tekemään vaBcoisteh
määräysten mukaan Canadan
valloituksen ajoista lähtien ja
kaikki', lukuunottamatta kaik­kein
ennakkoluuloisempia ja
kiihkomielisempia, tunnustavat
tämän johtaneen kauheaan ja
häpeälliseen sotkuun. Valkoi­nen
Ganada myönsi intiaaneil­le
intiaaTiien lain ja intiaanien
laiki myönsi intiaaneille seuraa­vaa,
kuten se kuvattiin aikai­semmin
mainitussa sanomaleh­tiartikkelissa:
Intiaanilain muodostama isäl­linen
järjestelmä ikuistuttaa
yksipuolisesti inhaani-holhot­tien
riippuvaisuusasemaan. Sa­taan
vuoteen intiaanit eivät ole
merkitsevällä tavalla kontrol-
Selkäviat fyyss&L
ndsi^. ~ M e ä ^ Oli n ^ v ä^
n y k y i ^ i^Uonoseteyys k o ^ ölär
män^al^anmBe, hyi\HivvoäitivaltioRttlae
na ja kaiken oma-aloitteisen jatku­van
fyysisen yrittämisen puuite«n<j;
Sekä selkävaivaiseen yksilöön että
selkih-angattomaan yhteisiltään oti
suhtauduttava uudella aktiviteetilla.
ET^^t riitä kiellot eikä lepo, eivät
sairaslomat, eläke- tai työkyvyttö-myystodistukset,
vaan ihmiset on
saatava ennaltaehkäisevillä keinorl-la
kimtoutkmnaao nii» henkiset
ktrin rmianöTlisestifcin, totesi iob^
Wille Waris puhuessaan perjantaina
Turussa lä&ketehdas Leiraksen jär­jestämille
lääkärien jatkQ(k0iiilulu.<>T
päiville kokoontuneiile 700:llie tää.
karille aiheesta 'rLstiselän kiputilat'.
mniiififf
Mitä mjixä sanovat
sista valkoisen yhdyskurman, loineet omia mailaan, rahojaan,
käsissä useamman vuosisadan
ajan. Tässä on syy miksi alku­asukkaat
lisäävät punaisen val­lan
vaatimuksia.
Se ,että Canadan intiaanit ke^
hittävät vakavasti taistelua oi­keuksiensa
ja tarpeittensa puo­lesta,
käy ilmi kasvavasta yh­teistoiminnasta,
jota ei ole hei­dän
keksuudessaan aikaisem­min
ollut. Tähän taisteluun
osallistuvat myös meidän muut­kin
alkuasukikaamme, eskimot,
vaikkakin vähemmän huoma­tussa
mittakaavassa. Intiaanien
vaatimusten kasvu käy ilmi
mm. siitä miten eräs sanoma­lehtiartikkeli
sen kuvasi: "Pu-r
nainen valta häämöttää Otta­wan
yhtenä suiu-impana pään­särkynä."
Tähän mennessä on
olemassa hyvin vähän todistei-
' 1 iikeasioitaan. sosiaalisia, yh-teislfunnallisia
asioiltaan tai pai-
Vaaittladn luiaitainuiiien
Siiomen oiqMKditioiiL
tekemä paiia Tirhcf
IlelsinkL — Oikeisto-opposilio ja
ruotsalaisiet ottivat raskaan vastuun
kaataessaan viikko sitten tiistaina
hallituksen vaaliesitykset. Tämä ko­koomuksen,
liberaalien, ruotsalais­ten
ja Vennanlort peruuttamaton
virhe paljastui vakuuttavasti siinä
lähes kolmen tunnin lähetekeskus­telussa,
joka käytiin eduskunnassa
viime perjantaina hallituksen uu­desta
vaaliesityksestä. Oikeiston
ääitestystiiktikointi vei näet samalla
eri maissa asuvilta ulkosuomalaisrl-la
laajennetun äänioikeuden.
— Kyllä nyt on lähdettävä .siitä,
<että Ruotsissa ja muualla asuvien
siromalaisten ääoiestysmähdollisuu-detratikaistiin
tiistaina, kim tätä
koskeva valtiopäiväjärjestyksen 6.
pykälän muutos estettun, totesi hal­litusneuvos
Kai Korte tilanteesta.
> ' t U rmir^äliim yM flcuiadiatjissia'
Quito, Ecuador,^ Neljä ihmistä sai surmansa ja useita muita
hukkaantui kahdessa ecuadorilaisessa kaupungissa torstaina (toui
kök. 29 p . ) s^Umeissa mielenosoituksissa, jotka järjestettiin vastar
lauseena presidentti Nixonin erikoislähettilään, kuvernööri Nelson
RockeMlerin latinalaiseen Amerikkaan suuntautuvalle kiertomat­kalle.
Yksi ihminen sai sutmansaharhaluodeista ylittäessään katua
maan pääSÄupurigissa Quitossa, j a kymmenen poliisia loukkaantui
opiskelijoiden kanssa käydyissä katutaisteluissa, kahden poliisin
t i l a on vakava. Kolme ihmistä^ykuoli j a viisi haavoittui luodeista
poliisien yrittäessä tyhjentää Cuayguilin yliopistoa ; . . Levotto-mätiksiä_
esiinti^ enaeii/ Rockeiellerin lentokoneen laskua jä sen
jälkeen kun hän ajoi poliisien vartioimana katuja pitkin presidentin
liälätsiia Quitossa. AFP.a uuiistieto
Englanti NLn suurimmaksi
kauppakumppaniksi
kommunistin kannatus. Mutta "jossittelu" ei enää auta, sillä val­linneiden
eripuraisuuksien vuoksi työväenpuolueilla ei ole enää täs-
Bä vaiheessa voimaa tehdä tekemätöntä tyhjäksi.
"SATUPEKAN'' SADUSTA
Luin Vapaa Sanasta Emil Za-topekin
jutustelun missä yhtey­dessä
mies väittää, että häntä
vahdittiin Helsingin olympialai­sissakin.
Mene ja tiedä.
Mutta jos vanhoista asioista ja
vakoilusta" halutaan puhua, niin
mitäpä tuos.sa. Vakoilua harjoite­taan
kaikkien maiden toimesta.
Sitä harjoittavat sotilaaviranomai
set, poliisit ja pienemmätkin vis­kaalit.
Amerikassa on vakoilu,
myös tavallisten kansalaisten
tarkkailu; saavuttanut nyt peloit-tavat
mittasuhteet.
Vakoilu ei ole tuntematonta
Suomessakaan. Varsinkin kansal-lissodan
päättymisen jälkeen se
oli huipus.saan. Minua henkilökoh­taisesti
varjostettiin ja vahdittiin
vi 1932 jolloin palasin Karjalasta
Rajajoelle. Siellä minut vietiin ra­javartiostoon
Pyysin 2 viikkoa
aikaa voidakseni käydä tapaa­massa
vanhaa isääni ja myös
syntymä-saunaani. Mutta sitä ei
minulle annettu. Salapoliisi seura­si
minua kuin mitäkin rikollista
Turun satamaan. Olisivat var­maan
vanginnut minut ellen olisi
ollut Canadan kansalainen. Niin
pääsin takaisin tänne uuteen koti­maahani
jossa minulla oli koti ja
perheeni.
Sivumennen sanoen minua el
voitu Suomes-^a epäillä eikä mis­sään
tapauksessa .syyttää mistään
"rikoksista". "Vika" oli vain sii^
nä, että olin käynyt Neuvosto­karjalassa,
mikä Suomen silloisten
vallanpitäjäinmielestä oli paheis­ta
suurin. Kosolan aikana vainot­tiin/
ja muihitettiin vähemmästä­kin
vapaamielisyydestä,
En olisi näitä vanhoja kaivel­lut
ellei "Satupekan" vakpiluväi-tös
- oiisi siihen aihetta, antähut.
Ja vaikka minua kohdeltiinkin
silloin huonosti, se ci estä minua
käymästä syntymämaassani suku-laisiani
ja sitä syntymä-saunaani
katsomassa; Mutta mitä tekee Za-topek-
hcn k iy.stävi neen.
-I.S., Port Arthur
kallisia hallintojaan. Hallitus,
pohjoisten asiain ministeriö, in-tiaaniasiain
viraston ja reser-vaatiotarkastajain
ominaisuu­dessa,
määrä ilee kaikissa por­taissa
yksityisten ja yhteisöjen
päätösten teon;
intiaanilaki ei myönnä inti­aaneille
minkäänlaisia oikeuk­sia
,ainoastaan sääntöjä, seurat­tavaksi
ja määräyksiä, joita tu­lee
noudattaa. Samanlainen ti­lanne
vallitsee myös maakun­nallisten
hallintojen, puittei.ssa..
Valkoisen yhteiskunnan yli
satavuotinen katkera kalkki
Canadan intiaaneille on usko­maton
köyhyys, ja tämän aiemr
min suurenmoisen ja itseensä
luottaneen liansan sielua raas­tava
tuhoaminen. '
KORJATKAAMME
VÄÄRYYS
Punai.sen vallan vaatimukset
eivät tule pienenemään. Intiaa­nit
ja eskimot ovait ottaneet
vastaan kaiken sen, minkä he
voivat sietää sen laatuisalta
järjestelmältä, joka on tehnyt
heidät omassa maassaan kerjä­läisiksi.
Intiaanien asiain käsit­telyn
täytyy siirtyä heidän o-miin
käsiinsä ja rnitiaanien joh­don
alaiseksi. Mikään muu me­netelmä
ei tuota tuloksia. Ja
canadalaisten tehtävä on huo­lehtia
siitä, että hallitus varaa
alkuasukkaille mahdollisuudet,
joita käyttämällä he voivat rat­kaista
omat probleemansa.
Vuonna 1965 laaditut intiaa­nien
oloja 'koskevat tilastotiedot
enemmänkin fcuin oikeuttavat
kaikki ne toimenpiteet, joihin
intiaanit ovat ryhtyneet muu­tosten
aikaansaamiseksi. Nämä
tilastot antavat seuraavan, jär­kyttävän
kuvan:
— Canadan irvtraaniperheen
keskinkertainen viiositulo oli
noin $1600. KansalliTien keskin­kertainen
viiositulo oli yh
$3,500.
— Miespuolisen intiaanin kes
ki n kertainen iVö oli 33.31 vuot­ta.
Kansallinen valkoisen mie­hen
keskinkertainen ikä oli 60.5
vuotta.
Intiaanit saivat ladnoja
maatalouden, talojen jne. ke­hittämiseksi
noin $1.00 jokaista
henkilöä kohti, Muurt: canadalai-set
saivat vastaavia lainoja
$225.00 jokaista asukasta kohti.
— Vain 44 prosentissa intiaa-nikodeista
oli sähkövirta, ver­rattuna
kansalliseen ke^ita-soon.
mikä oli 99 prosenttia.
— Vain 9 prosentissa intiaa­nien
kiodeista oli viemä ripuifcki-tus
ja ainoastaan 13 prosentissa
Helsinki — Suomi patosi viime
vuonna toiselta tildtaan IMmaVr
neksi Neuvostoliiton läotisteii
kauppakumppaniieit kesbundessa.
Japani menetti jtditoasemaiisa
EngfamdUe, joka on nyi lubriessä.
Juuri vaihnisfcuneet lännen tulli­tilastot
osoittanrat, että Suomen
osmis: supistui, edellisestä vuodesta
yhdieksällä miljoonalla dollarilla.
Englannin ote&t suimsta eurooppa-la^
ista teoHisuiismaista Italia,
Ransika ja Länst^laksa nostivat huo.
taattaivasti jcauppayaibtoaan Neu­vostoliiton
kanssa.
. Neuvostoliiton kaupan arvo johta­vien
läflitisten teollisuusmaiden
kanssa oli, viime vu»nna yhteen-sä
3,788 miljoonaa dollaria eli vähän
yli 12% i mikä on hieman korkeaon-pi
kuin maailmankaupan keskimää­räinen
kasvu doUaripohjdla lasket-tima.
.••
Englanti nousi Neuvostoliiton
suurimmaikst läntisetei fcauppatut-tavaksi
624,5 miljoonaJla dollarilla,
missä lisäystä edellisestä vuodesta
oli 112,4 miljoonaa dollaria lähes
22%.
intiaanikodeista oli vesijohdot.
Kansallinen keskitaso molem­missa
tapauksissa oli noin 92
prasenttia i •
Mahdollisesti ylläkuvatut olo
suhteet johtivat siihen, että
eräs nuori intiaanityttö Cowich-nesin
reservaatioalueeka Sas-fcatchewanista
huudaäiti ahdis­tuksen
valtaamana noin 550 vai
koiselle oppilaalle viime syksy­nä
Vancouverissa:
"Se riistää miehiltä miehuu­den
ja saattaa naisen elämän
alhaisimpaan tilaan."
Alkuasukkaille töhdyni vää­ryyden
korjaaminen ei ole help­po
tehtävä. VaHcoiseUa yhteis­kunnalla
on satavuotinen häpeä
korjattavanaan.
— George Harris.
Virtasia Suomessa
kaikkiaan 26,334
Helsinki. — Tämän hetken suo­malaisen
keski-ikä on n. 35 vuot­ta.
Suhteellisen eniten iäkkäitä
asuu Ahvenanmaan pikkusaarilla
Keskimäärin eniten nuorta väkeä
asuu Pohjois-Suomessa, missä lasr
ten runsaus vie keski-iän 30 ikä­vuoden
paikkeille. Ahvenanmaan
pikkusaiarilla keski-fkä on 43
vuotta. Maan korkein keski-ikä
OR tällä hetkellä Lemlandissa ja
Kdkarissa, kunsmaasahin runsaat
44 vuotta, ilmenee Kansaneläke­laitoksen
äskettäin valmistunees­ta
ensimmäisestä aakkosellisesta
Suomen kansan henkilötietoja
koskevasta luettelosta.
Alhaisin keski-ikä noin 27 vuot­ta
on Puumalassa. Toisena on
Ylistaro 28 vuotta. Nuorekkaita
kuntia ovat myös Ranua, Kuusa­mo,
Posio, Kempele, Taivalkoski,
Kolari, Pudasjärvi ja Savukoski:
Suomalaisia johtavat edelleen
Virtaset, joita on kaikkiaan 26,-r
334 henkilöä; Niemiset tulevat toi
sena (22,743) ja Mäkiset j a Kor­hoset
aivan kannoilla. Ruotsin­kielisten
nimien puolella on joh­dossa
6,154 Lindströmiä. Yleisin
nimi on meillä Anna Virtanen,
joita on peräti 342. Toisena eni­ten
on Matti Virtasia eli 315 hen^
kilöä.
Japani menetti viime vuomia joh-toaseimansai
vaikka Vaihto hieman
kasvoikin (noin 4 miljoonaa dolla­ria)
kokonaisvaihdon ollessa 61^,5
miljoonaa dollaria.
Sujomi oli läntisistä maista Neur
vostoliiton kauipassa kolmannella
tilalla 514,2 miljoonalla dollarilla.
Tämä merkitsi vajaan. 9; miljoonan
doUarm supistusta edellisestä vuo­desta.
Italia lisäsi Neuvostoliiton kaup­paansa
viime vuonna 57,1 miljoo­nalla
dollarilla ollen vaihdon arvo
462,4 miljoonaa dollaria. Länsi-Sak­sa
lisäsi Neuvostoliiton kauppaansa
74,2 miljoonalla dollarilla ollen
vaihdon arvo 441,4 miljoonaa dolla­ria.
Sanoo Länsi-Sättsan
valmMelevan liiitta
kest(iteftyä sotaa
Berliini.—^ Länsi-Saksaii sotilaaL.
1 iset intressit ovat viime äflcoina en-tistä
voimakkaammik 'suuntautu­neet
Itkmeren alueelle, väitti vähän
aikaa sitten Saksan demofkraattseen
tasavaltaan loikaimut Bundeswehrin
kapteeniluutnantti .Robert Kundiger
televisiossa torstai-rltama, '
Kapteeniluutnantti - Kundigerin'
mukaan Bundeswehrin laivasto'ei
loimi puolustusta vaan hyökkäystä
silmällä pitäen. Ensiarvoisena pide­tään
strategisen linjan, lyö^cäami^tä
niin itään kuin mahdoIKsta. Tästä
osoituksena ovat mm. viime kuukaui
sinä Itämeren keskiosissa'"pidetyt
taktiset harjoitukset.! - Oiiämeren
keskiosa on vuodesta 1062 lähtien
ollut Länsi-Saksan sotalaiyaston' pää
harjoituspaikka. Yksiköt-^tifiilnyös
pikaveneaseet ovat jääneet pysyväs­ti
sinne', ' . '
Itämeren laivastoa jO|htaa jälleen
joukiko viime maailmansböan aikai­sia
Itämei-en laivasto^ 'Mijäeereja,
jotka näkevät 'Itämeren periniteise-hä
saksalaisena noerenä'. Kapteeni
luutnantti nimesi useita viime so­dan
johtavia saiksalaisia upseereita,
jotka kokeneina ovat ratäcaisevissa
asemissa niiai Bundeswehrissa kuin
NATO:ssakin, Om.ana vakaumukse­naan
hän sanoi Bundesw€hrin val­mistelevan
sodanjäilkeist^i rajojen
m.uuttamista ja samalla myös uutta
sotaa keskitetysti ja ankarasti oh­jattuna.
PÄIVÄN PAKINA
H I L J A I S T A JÄRKIINTYMISTÄ
Jumalan myllyt jauhavat hi­taasti
mutta varmasti, tavataan
.sanoa.
Niin näyttää myös järkiinty-minen
voittavan alaa Yhdysval­tain
kongressimiesten keskuu-
• dessa. • •
Kysymys ei ole tässä yhtey­dessä
sellaisista '_^yyhkysi8tä"
jotka ovat jo pidemmän aikaa
arvostelleet Washingtonin miele­töntä
sotapolitiikkaa, vaan "uu­sista
tulokkaista", jotka korotta­vat
yhä laajenevassa-mitassa
äänensä järkevämmän ulkopoli­tiikan
puolesta.
Uusin esimerkki tällaisten voir
mien hitaasta mutta varmasta
kehityksestä saatiin tiistaisessa
lehdessämme julkaistuilta Wash-ingtonin
uutisticdosta missä
kerrottiin, että 9 senaattoria ja
36 edustajahuoneen jäsentä oli
julkaissut yhteisen, raportin
missä vaaditaan Yhdysvaltain
asevoimien tuntuvaa pienentä­mistä,
Vietnami.ssa olevien amcr-rikkalaisten
sotilaiden kotiutta­misen
aloittamista heti ja väli­aikaisen
kokoomushallituksen
muodostamista Saigonissa sekä
kongressille "parempaa kontrol­lia
miiitaristeista", eli asevoi­mien
johtopiireistä.
Nämä ovut vallankumouksel­lisia
vaatimuksia verrattuna sii­hen,
mitä on Yhdysvalloista tu-tunomaisesti
takavuosina kuul­tu.
Jos Yhdysvaltain asevoimien
määrää vähennetään miljoonalla
miehellä, kuten nämä kongressi-miehet
ehdottavf^t ja jos Viet­namissa
olevia asevoimia ryhdy­tään-
kotiuttamaan, niin se huo­jentaisi
tuntuvasti amerikka­laisten
veronmaksajain-taakkaa
ja antaisi valtiolle suuren sääs­tön
millä voitaisiin rahoittaa
tarpeellisia sotaa köyhyyden
poistanoiseksi jne.
Nykytilannetta kuvaa ehkä
kaikkein parhaiten vaatimus, et­tä
kongressin olisi saatava mili­taristit
uudelleen kontrolliinsa.
Tosiasia nimittäin on, että vain
kongressilla on oikeus sodan ju­listamiseen'
— mutta Yhdysval­lat
on raahattu korviaan myö­ten
sotasuohon kongressin anta­matta
siihen muuta oikeutusta
kuin Tonkin lahden selkkausten
yhteydessä munitun päätöslau­selman,
missä oikeutetaan pre­sidentti
tnrvÄutumaan tarpeelli­siin
toimenipdteisiin siellä.
Ei ole ihme vaikka vastuun­tuntoisemmat
kongresaimiehet
vaativat nyt militaristien saan­tia
uudelleen kongrcösin kon­trolliin.
Entinen presidentti, Dwight
Eisenhower varoitti jo aikoinaan
"s o t i lasteoUisen kompleksin"
vaaroista.
Senaattori George McGovern
kiinnitti viime joulukuussa huo­miota
tähän vaaraan. Erikoisen
ajankohtaiseksi on tullut tämä_
varoitus nyt kun keskustellaan
ohjustorjuntasuunnitelmasta.
-Kukaan yhdysvaltalainen —
canadalaisista puhumattakaan
— ei kykene sanomaan miten
kalliiksi tämä puolustussystee-mi
tulisia Puhutaan kuitenkin
80-100 miljoonasta dollarista —:
mikä kiinnostaa tietenkin liike
maailmaa. Ainakin 3,000 toimi­nimeä
odottaa sen perusteella
tilauksia, joista tulisi valtavan
suuret voitot
Militariatipiirit yrittävät kai­kin
tavoin laajentaa vaikutus­valtaansa
Yhdysvaltain talou-delUseasa,
poliittisessa ja henki­sessä
elämässä. Tästä kirjoitti
asiantuntemuksella aikakausleh­ti
Atlantic artikkelissaan "Uusi
amerikkalainen militarismi". . .
Sen on kirjoittanut entinen me­rijalkaväen
komentaja David
Shop. Hän toteaa:
"Yhdysvalloista on muodostu­nut
militaristinen ja aggressii­vinen
valtio; jonka 1,517,000 so­tilasta
on sijoitettu 119 eri maa­han.
USA :lla on avunantosopi­mus
48 maan kanssa, ja jos ne
pyytävät, meidän on sekaannut­tava
niiden sisäisiin asioihin.
Me olemme luoneet mahtavan
sotakoneiston, jota jättiläismäi­nen
aseteollisuus varustaa nyky­aikaisella
taistelukalustolla."
Militarismi on David Shopin
mukaan lyönyt selvän leimansa
Yhdysvaltain koko elämään
maailmansodan jälkeisenä kau­tena.
' Kenraali Shop mainitsee kon­kreettisia
esimerkkejä niistä
keinoista, joita sotilasviranomai­set
käyttävät militarististen ta­voitteidensa
saavuttamiseksi.
Tavalliset kansalaiset tuskin kä­sittävät,
että kunnianhimoiset
kenraaht ja muut ammattisoti­laat
todella haaveilevat sodasta,
ja tilaisuudesta saada itselleen
kunniaa, kirjoittaa Shop.
Kuten sanottu, varoittavia
ääniä sotilasteollisen kompleksin
sekä kunnianhimoisten ammatti
sotilaiden aiheuttamista vaarois­ta
on kuultu ennenkin. Nyt tun­tuu
kuitenkin siltä, että yhteis­kuntarakenteen
ns. silmän teke­vienkin
keskuudessa on kehitty­mässä,
a,vointa "kapinointia"
mieletöntä sotapolitiikkaa, vas­taan
— ja se lupaa pelkkää hy­vää
ei vain yhdysvaltalaisille
vaan myös kaikille muillekin,
jotka eivät rikastu sotatarveura-koista.
— Känsäkoura.