Vapaus, December 17, 1925

              . 17 mm—Thor» Da^ 17.1925
• -
.••1
r ^
1
is;
1
r
'1
ix:-!
>1
1!
Caaadan euomslaSsea tySvIestSn länenkannsttaja» fimes-tyy
SodbujysEa, Ont., joka tiistai, torstai ja lauaotaj.
T o i m i t t a i a t :
S. G. N E I L . AEVO VAAEA.
V A P A V S (Liberty)
The only organ of Finnish Worker8 in Canada. Pob-t
l s h ^ in Sodbary, O n t , every Toesday, Thursday and
^tTir4^7«
Eegistered at the Post Office Department, Ottawa,
m «gcond elsss matter. •
General advertising rates 75c per coL inch. Mi-nimum
charge for single insertion 75c. The Vapaus
Is the best advertising medium among the Finnish
People in Canada.
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.26, kolme kk.
41.B0 ia yksi kk. 75c.
Yhdysvaltoihin j a Suomeen, yksi - k . $5.50, puoli vk.
$S.OO j a kolme kk. $1.76.
Tilauksia, joita ei >:eunanha, ei tu.^a lähettämään,
paitsi asiamiesten joilla on takaukset.
ILMOITUSHINNAT VAPAUDESSA:,
Naimailmotukset $1.00 kerta, $2.00 kaksi kertaa.
Avioliittoonmenoilmofukset 60c palstatnuma.
Nimenmuutosilmotukset 50c kerta,- $1.00 3 kertaa.
Syntymäilmotukset $1.00 i kerta, $2.00 3 kertaa.
Avioeroilmotukset $2.00 kferta, $3.00 kaksi kertaa.
EuoUmanilmotukset $2.00 kerta, f50c lisämaksu
tiitoslauseelta tai muistovärssyltä. :
Halutaantiedot ja osoteilmotukset 50c kerta, $1.00
kolmekertaa.
Tilapäisilmottajien ja ilmotusakenttuurien on, vaa­dittaessa,
lähetettävä ilmotushinta etukäteeh. j
sodassa tehdyn suuren 60lai'elan, amerikalaisea paa»
oman maahaavirtaamisen, y. jn. syiden takia on Cana­dan
kapitalistiluokka yba enemmän Ja enemmän pyrki-n>
t höllentämään sileitä emämaahan ja tulisi kaiken
todennäköisyyden mi^an olemaan puolueeton seuraa­vassa
sodassa. Meidän, Canadassa asuvina työläisinä
ja maanviljelijöinä, on tehtävä selvä ero näiden «ten­denssien
», poliittisten ja taloudellisten, olivatpa ne
kuinka huomattavia tahansa, ja oman toimintaohjel­mamme
tarpeen välillä. Se, että me uskoisimme näi­den
«tendenssien» ja «rauhottavain» «analyysien» yk-
Hi
Kristillisen kirkon nimellä tunnet­tu
järjestö havaitsee tänään olevan­sa
uusien tehtävien edessä. Saadak­seen
tukea henkiseen vararikkoiseen
tilaansa, se tarvitsee jotakin uutta
liikkeellepanevaa voimaa j a nyky­hetken
tehtäviä, enemmän kuin i n ­himillisen
tietoisuuden kieltämistä.'
sistään pelastavan meidät sodalta, olisi meidän puolel- Thomas Painea, Robert IngersoUia
Tiistain lehteen aijdtut ilmoitukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen .torstaina kello 3 . ; .
Jos ette mirrin tahansa saa vastausta ensimaiseen
tdrjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitaja.i
persoonanisellq nini<!llä.
J . V. KANrT^iSTO. Liikkeenhoitaja.
GmdalabrittiM
Toronton kauppakamarin Nuorten miesten klubin
toissa maanantai-iltana pidetyssä kdkouksessa teki Sir
Hugh ' Poynter, Britapnian nykyisen pääministerin,
Baidivinin, serkku parhaansa kiihottaakseen eotainnos-tusta
Canadan keskiluokkalais^n;. k^kuudessa ja saa­dakseen
sen nyt suuremmalla valmiudella odottamaan
tappelua turkkilaisten kanssa <^uih, Chanakin anglo-
(uikkilaisen kriisin aikana. «Turkkilaiset kansana,»
julisti, Poynter, «voidaan saada 1 ymmärtämään vain
yhtä väitettä — voiman. Ellei maa olisi tilaisuudessa
tällä keinolla ajamaan tahtoaan läpi turkkilaisia vas­taan,
niin mitään ei voitaisi tehdä.»
On selvää, että Poynterin propagandan tarkotus on
valmistaa Canadan «yleistä mielipidettä» suosiollisekäi
r Mosulin oljykaivpjen ^valtaamiselle brittilaista
mesta.' Canadan työläisten ja maanviljelijäin veri tahf
dotaan saada käytettäv^i yäbän Aasjian erämaan hie­kan
kostuttamiseen brittiläisen imperialismin ahneu­den,
vallan- ja voitonhimon tyydyttämiseksi^
Tähän saddca ovat turkkilaiset päättävästi kieltäyty­neet
hyväksymästä sellaista «ratkaisuin mikä riistäisi
heiltä vallan iMpsiiliin.^^^^^^ « ^ .^ptai
. brktilMset. im^^^^ kaapunaan,
eivät turkkilaiset pidä puolueettomana laitoksena. ^
ple olemassa itiitään syytä, minkä vuoksi tilikin tulisi
hyväksyä tämän «oikeuden» päätökset. On muistet­tava,
että kun 'Kansainliitoni komissioni meni Mosuliin
ja ilmbtti, että Mosuli lain'mukaan kuuluu Jurkille,
niin.Britannian hallitus ryhtyi siirtamäah M riitaa
maatlmänoik^ucten ratkt^iatay^ksi, kumotakseen Kansain­liiton
komissionin päätöksen. , Brittiläisen diplomatian
petkutuiB- ja juonittelukyvyt ja ttiahdbllisuudet ovat ra-j
a t k a t ja brittiläiset tulevat käyttämään ^kaikki mah­dolliset
keinot, saada^een Mösulin turkkilaisilta «rau­hallisesti
» ja kun täs^ä epäonnistutaan, tullaan turvau­tumaan
aseihln. '
Mitäs JeilUcoe tahtoo nieil^ Ei mitään sen vä­hempää
kuinV $36^000,000 vuodessa muutamien seu.
raavien vuosien ajan. Ja .tämän lisäksi sotalaiväin ra­kennusohjelmaa,
jonka toteuttaminen • tulisi maksamaan
kymmenenmiljoonaa dollaria vuodessa ja joiden soia-laivainylläpitäniinen
tulisi nielemään noin $4,200,000
vuodessa, siis kaikkiaan n^öin $50,2,000,000 vuodessa.
Ja tämä vaatimus tehdään samaan aikaan^ kun saadaan
tietää, että Chamberlain ja Briand tulevat jakamaan
keskenään Nobelin rauhanpalkinnon.
Jellicoen esityksen suuremmista canpdalaisista lah­jotuksista
brittiläiselle navalismille (töinen nimitys
militarismille) on sanellut brittiläisen imperialismin
halu kuristaa pienempiä kansoja ja ryöstää niiden luon­nonrikkaudet.
Sodan sytyttyä Suurbritannian ja Tur­kin
välillä, olisi brittiläisten impeiriälistien ensimäisenä
rintamaliikkeenä Konstantinopolin saartaminen ja pom­mittaminen
laivaston avulla. Britannian liaivastp on
brittiläisten kapitalistiryhmäin poliittinen välikeino.
Yleisesti tiedetään, että Englannin taloudellinen ase­ma
on käymässä yhä epävarmemniaksi. Karl Radek ja
Kommunistinen .^Kansainvälinen eivät ole ainoita, jotka
tämän käsittävät. Kapitalistiluokka Englannissa ja
Amerikassa on tietoinen siitä, että Brifannian taloudel­lisen
aseman epävakaisuus on suurimpia niistä vaikut
timista, mitkä ovat sen innon takana, millä Chamber­lain
ja Baldvvih edistävät Lbcarrion «turvällis^us»
y. m.- sopimuspuuhaa. George Harvey, joka on ollut
Amerikan hallituksen lähettiläänä St, Jamesin hovissa
(Britanniassa), epäilee North American Revievv-julkai-sun
joulukuun numerossa julkastussa kirj otuksessaan,
voiko Englanti säilyttää asemansa yhtenä maailndan
mahtavimpana teollisuus- ja kauppavaltaiia ja samalla
maksaa sotavelkansa Yhdysvalloille. Se, mitä me tah­domme
tässä osottaa, on, että mita pahemmin Englanti
tuntee jäävänsä alakynteen taistelussa, vallasta, sitä suu­rempaa
tarvetta tulee brittiläinen imperialismi tunte­maan
vetää meidät sotiinsa, säilyttääkseen kontrollinsa
Intiassa, Egyptissä, Kiinassa, Mesopotamiassa, y. m.
Tämä Brittein valtakimtaa kohdannut kriisi tuo esiin
kysymyksen: A/ifa fu/e'e hornan surtomaan tyoläis-joukkojen
tehdas torjuakseen vaaran tulla vedetyksi so-tuti-
hrittilaisen imperiumin laafentamiseksu \ Ulkpmai-
£et poiiittisten katsauksien tekijät &elittayätjfetta^^^
tamme hyvin turmiollista sallimususkoisuutta. Todelli
nen vakuutus siitä, ettei meistä'tehdä kanuunanruokaa
saadaan vain joukkojen aktiivisen taistelun tuloksena,
kaikkien niiden siteiden katkomkeksi, jotka yhdistävät
Canadan kohtalon tuohon suureen riistdconeeseen, mikä
tunnetaan Brittein valtakunnan nimellä-
Tämä merkitsee sitä, että Canadan työläisten ja
maanviljelijäin olisi .otettava varma ja pelkäämätön
kanta British North American Actin (Canadan perus­tuslain)
hylkäämisen ja Canadan itsenäisyyden puoles
ta. Joukot Quebecin maakuimassa vihaavat ajatusta
brittiläisiin sotiin osaaottamisesta yhtä paljo kuin he
vihasivat ja aivan oikein jarruttivat pakollisen sotapal
veluslain käytäntöön panoa viime sodan aikana. On
tarion ja länsi-Canadan tuhannet maanviljelijät vastus­tavat
sotaa, päättäen niinkin vanhoillisten lehtien mieli
piteiden ilmaisuista kuin ovat «Farmers' Sun» ja
«We3tem Producer.» 'Mutta, huolimatta tällaisista
mielipiteiden ilmaisuista brittiläisiä sotia vastaan
«Winnipeg Tribune» julkeaa, Arthur Meighenin Ha
miltonissa, Ont., pitämää puhetta käsitellessään, sanoa,
että «Canadassa tulisi sodan sattuessa olemaan suuri
mielipiteiden eroavaisuus siitä, olisiko Canadan otet
tava osaa tai ei» [a että «kun Brittein valtakunta on
sodassa, on Canada myös sodassa.» Halifaxin ja Van
couverin välillä on lukeihattomia lehtiä, jotka joka päi
vä saarnaavat samaa sotapropagandaa, kuin Winnipeg
Tribune, The Montreal Gazette, Montreal Star, Toronto
Giobe, Telegram ja Mail and Empire. Nämä lehdet
tekevät mielialaa suosiolliseksi sodille jsamaan aikaan,
kun ne, kuten Meigheiikin, tekopyhästi väittävät, että
Locamon «turvallisuussopimus» pn poistanut sotien
niahdpllisuuden.
Jokaisen canadalaisen työläisen ja maanviljelijän
tulisi tuntea myötätuntoa turkkilaisia kohtaan, heidän
oikeudenmukaisesti puolustaessa omia alueitaan ja luon-nonrikkauksiaan,
ja toivoa häviötä brittiläiselle im
perialismille.
;^ Maurice Spector.
Painleven kukistuneen hallituksen
/ ansioluettelo
i «Humanite» luetteloi kukistuneen Painle\fen halli'
luksen «ansiot», joissa sosialidemokraateillakin oni väh
yap3ansa,\ seuraavaan tapaan: '
/Loukkaukset kansainvapautta vastaan: Sota'Maro­kossa;
10,473 kuollutta ja haavottuputta huhtikuusta
lähtien. Sota Syyriassa; 1,500 kuollutta ja haavottu-hutta
;heihäkuvista lähtien. Sotamenot: 2 ^ miij aardia
frangia. ,'
«Mielipidevapaus»: Yli SOO kannetta kommunisti­sia
työläisiä, sotilaita ja matruuseja vastaan, 130 tiio
miota, käsittäen 90 vuotta vai&eutta. Ei mitään kah
teitä fäscistisia työnantajamurhaajia vastaan eri seu­duilla.
'•' ' •. • : •
' «Demokratiah puolustamista»: kommunististen por
mestarien erpttamiiset (yleislakon j ehdosta). Salaista
diplomatiaa Marokon, Syyrian, y.m. asioissa. Vainoja
Tunisin ammatillisia virkailijoita vastaan ja reformisti
sen ammattijärjestön hajottamiijen siellä. Fascisti
koplain aseistumista kaikessa rauhassa. Vapaata ja es­teetöntä
f äscistivärväystä.
«Taistelua kallista aikaa vastaan»: Häpeällinen
alistuminen suurpahkkien vallanalaisuuteen. Valuutan
huononnusta kuuteen miljaardiin nousevilla uusilla
paperi-«rahoilla». Dollari maksaa 25 frangia, punta
124. Elämän kalleus kohonnut 20 prosentilla.
Valuuttahuononnus merkitsee lictysti 6 miljaardiin
nousevaa uutta verotaakkaa proletariaatille, työtäteke­ville
talonpojille ja keskiluokalle.
Rakosin jiittu^^^^^
Bela Kun selittää Rakosin jutun siirtämisen lavalli­seen
oikeuteen tapahtuneen'seuraavista syistä:
«1. Unkarin työläisten Ja talonpoikain painostuk­sesta
maansa hallitukseen, mikä painostus oli niin an­kara,
että porvariston liittolaiset, sosialidemokraatit,
pakotettiin ei ainoastaan protesteeraamaan kenttäoikeus-käsittelyä
vastaan, .vaan myös ottamaan esille kj-symyk-sen
Kommunistipuolueen laillistuttamisesta. 2. Kan­sainvälisen
työväeniuokan vertaansa vailla olevasta so-lidaarisuudesta,
mikä on saanut ilmaisunsa suurenmoi-.
sessa prötestitoiminnassa, mitä toimintaa ovat jarrut­taneet
vain H Internationalen takapajuisimmät ainekset,
kuten MäcDonald, mutta mikä on sitä vastoin saanut
tukea huomattavilta oppineilta ja ,tiedemiehiltä kautta
maailman. 3. ^Hajaannuksesta Unkarin yläluokan ri­veissä:
Horthyn vaatiessa kenttäoikeutta, mielii Beth-
Ien turvautua siihen vain poikkeustapauksissa.»
Bela Kun korostaa, että vasta on päättynyt eiisimäi-nen
erä taistelussa Rakosin pelastamiseksi, ja että tä­män
henki tulee lakisääteisessäkin tuomioistuimessa,
joka tulee pitämään Rakosin toimintaa i>roletaaridikta-tuurin
>^kana rikoksena, olemaan . vaarassa- Oikeus
juttu tulee saamaan tavattoman poliittisen merkityksen,
mikäli sen vierittää'esille kysyniyksen Unkarin Kom­munistipuolueen
laillisuudesta. Unkarin Kommunisti­puolue
on varmasti tietoinen, minkä arvoisia ovat ^tees­kenteleväin
pPrvarien ja sosdemien vaatunul^et puolu­een
laiUiätuttamisesta. Kommunistit paijaavat taman
ilveilyn ja taistelevat karttuneella tarmolla laillistutta-iniseAsa
j^jQoIesta se^^^ jodckopu9laeelc8i.\,i;v
Canadassa. Mitään muuta selitystä
ei voi löytyä niille tapauksille, joita
,on äskettäin tapahtunut Torontossa.
Kapitalistilehdistö' on suunnannut
tyldstönsä kommunistisia sunnuntai­kouluja
vastaan. Ainakin kahdesti
on näissä sunnuntaikouluissa käynyt
erinäisiä naisia tekemässä muistiin­panoja
j a huomioita opetuksesta ja
tavoista. Eräs N . M . K . Y m edus­taja
vieraili puolueemme päämajas­sa
ja yritti saada toimeenpanevan
komitean lukemaan uskontunnustuk­sensa.
Näyttää siltä kuin kapitalis­tiset
viranomaiset olisivat antaneet
kä^yn alaisilleen tehdä tehtävänsä
yleisen mielipiteen muokkaamiseksi
maailmanlaajuista työväenluokan
vainoa varten. Ja heidän kavaloissa
mielissään siitä muodostuu helposti
hyökkäys kommunismia vastaan.
Walter Whitman sanoi aikanaan:
"Piafn meillä ei ole pappeja lain­kaan.
Minä sanon, että heidäjri" työn­sä
on suoritettu," Mutta me sa­nomme,
että Whitman oli liian op­timistinen.
Hän eli aikoja sitten.
Hän ei kyennyt näkemään pappien
puuhien tulevan monipuolisemmiksi
j a kehittyvän ajan mukana.
M. L. J .
Albertan kaivosleireillä
elävät työläiset ja hei­dän
vaimonsa
Ja muiden vapaa-ajattelijain haa­muja
on moitittu syyllisiksi uskon­nollisten
käsitteiden kaatamisesta,
joka sai alkunsa joitakin vuosikym­meniä
sitten. Tämän kirjottaja
muistaa erään toverinsa kokemuk­set
Hänelle olivat Idrkon tieteen-vastaiset
opit tulleet mahdottomaksi
,u^oa. Kun hän kertoi seurakun­tansa
papille erotessaan m u u t ^ ia
totuuksia, niin se järkytti pappia
pahasti. Pappi kiiruhti piispan luo
j a palasi takaan vakuuttavan todis­tuksen
kera, että "se.on vain us­kottomuuden
aaltoa, mikä kulkee ja
lakaisee yli Saksfan — j a että se
on pian sivuutettu."
Kirkko kapitalumin lakeijana
Niihin aikoihin eivät kerettiläiset
omanneet »tietoa materialistisesta
historiankäsityksestä. He eivät o l -
oUeet selvillä siitä .tosiasiasta, että
kirkko on toimelias kapitalistisen yh­teiskunnan
lakeija. He näkivät kir­kon
yksinkertaisesti mahdottomaksi,
sillä se ei kyennyt toimimaan, sen
esittämien aUkeellisimpienkaan us-konkoppaMden
mukaisesti. Myö­hemmin
kykeni kerettiläinen näke--
mään kirkossa porvarillisen laitok­sen,
joka oli riippuvainen hallitse­vasta
luokasta ja oli niinmuodoin
sen luokan torvena j a aseena. Hä­nellä
oli tarpeeksi varmasti sel­villä,
että kirkko palveli vain yhtä
isäntää (sillä kukaan ei voi palvella
kahta herraa) ja että se isäntä oli
omistava luokka. Työläiset eivät
saaneet istua pehmeiksi päällyste­tyillä
kirkon etupenkeillä j a niin
ollen he vähinerin rupesivat käsittä­mään,
mikä laitos kirkko on.
Kirbko tiunaa murhoamiteo
Järjestynyt kristillinen kirlkko seu­raa
pysyvästi johtajiaan. Kun\ka­pitalistinen
valtio asettuu sotarinta­maan,
niin kirkko seuraa heti pe­rässä
hyvässä: järjestyksessä. Hä-peämättömästi^
siunaamalla sodan a i ­heuttaman
joukkomurMan, se suorit­taa
mitä» juUcjeimman teon. . Se on
kantanut valhenaamaria pitkät ajat
ja toivonut voivansa tehdä siten
ikuiset ajat. Olisjl paljoa selvem-jää,
jos se' Keittäisi pois tekohurs-kaat
saarnansa ja astuisi- avoimesti
paikalleen Icapitalistisen yhteiskun­nan
armeijan, koulujen j ja sanoma-ehdistön
rinnalle. Kulkien rinnan«
kapitalismin muiden voimien kera,
yrittää kirkko vielä heittää tuhkaa
yöläisten silmille. Tämän tästä se
Vulistaa ajometsästykseh yhteiskun­nallisen
levottomuuden- syiden pois-amiseksi.
' J a me tiedäram^, että
vuokraa, korkoa jk voittoa kerää­vien
loisten ei kodcäan tarvitse olla
huolissaan.
LahetyssaArnaajäin hommat
Lähetyssaarnaajia virtaa takaisin
Canadaan Kiinasta ja Japanista,
iuoden mukanaan viimeisimmän sa­noman
vierailta mailta -— bolshevis­mista.
Epäonnistuneina varsinais­en
tehtäviensä suorittamisessa —
saada ihmisiä _ kosketuksiin edusta-mainsa
kapitalististen hallitusten
canssa — tulee heillä luonnollisesti
ojia siihen selittävä syy. Kiinan ja
Japanin joukot ovat lopultakin osot-tautuneet
läpipääsemättömiksi. Ovat-, laisen ja syvän meren välissä. Mitä
)a ne osottaneet halveksumisen
merkkejäkin näitä saarnakauppiaita
cöhtaan. Ehkäpä ne ovat ottaneet
ot)ikseen siitä suuresta kristillisestä
teurastuksesta, mitä harjotettiin
maailmansodassa. Siihen lienee v a i -
cuttanut myös aina lisääntyvä val-ankumouksellisten
oppien levenemi­nen
näidenkin kansojen keskuudes­sa.
Ja todennäköisesti Tuuressa
ma*rässä Neuvostoliiton bsottama
ystävällinen ja myötämielinen suh­tautuminen.
Tässä yhteydessä voim­me
maiipta erään palanneen lähe­tyssaarnaajan,
äskettäin Torontossa
pidetyssä uskonnollisessa konferens­sissa,
pitämästä puheesta. Hän sa­noi,
että Neuvostoliiton vaikutus
dässä on vaarana kristilliselle maa­ilmalle.
Kuitenkaan —r hän edel-een
vakuutti kuulijoilleen — ei
idässä ole olemassa vakavaa yksi­mielisyyden
vaaraa. Se mahtoi so­pia
erittiin mainiosti hänen puhei-
Vuorisen Pohjois-Albertan !aak-so!
ssi7 eristettynä kaupunkien k i i
reestä j a humusta, elävät? kaivostyö­läiset
vaimoineen j a lapsineen pie­nissä
yhteiskunnissa.
Monet näistä miehistä ovat jo ko
timaassaan työskennelleet kaivan
noissa ja jotkut ovat kotosin Nova
Scotiasta.
•Nämä sinne tänne ripotellut kai-vosyhteiskunnat'
ovat lukuisien kai­vosyhtiöiden
kontrollin alaisina. -Nä­mä
yhtiöt ovat, aikaisemmin North
West Mounted Police nimellä tun
netun aseellisen poliisijärjestön ayul
la ja sen tosiasian perusteella, että
nämä kaivosyhteiskunnat ovat muo­dostuneet
eri kansallisuuksista, on­nistuneet
säilyttämään niissä vissin­laisen
järjestyksen.
; Ainoana todellisena näiden kaivos-yhteiskuntien
kulttuurin merkkinä
voi olla keskinäinen, toinen toisten­sa
avustaminen. Niitä, jotka ovat
olleet avun tarpeessa, on autettu.
Heidän anteliaisuutensa maan muis­sa
osissa hädässä olevia kohtaan —
esimerkiksi. nova scotialaisia kohtaan
— oli huomattavana * tekijänä avus-
,tustyössä.
Lakkoja Utein
Albertan kaivosle/ireillä on aina
ollut lakkoja. Melkeinpä jok'ainoa
vuosi on merkitty lakolla. Sen ta­kia,
että näitä lakkoja tapahtuu niin
useiii, niitä ajatellaan jonkunlaisena
säännöllisenä ilmiönä; osana Alber­tan
kaivostyöläisten jokapäiväisessä
elämässä; j a senvuöksi muut Cana­dan
työläiset ovat kiinnittäneet nii­hin
perin vähän huomiota.
Mutta tämänvuotinen palkkariita
oli entisiä paljoa vakavampi. Työn­antajain
ehdottama palkkain alen­nus
tiesi suurta elintason polkemista.
Kaivostyöläisten työn epäsäännölli-nen_
luonne jo sinään teki elämisen
vaikeaksi kysymykseksi. ' •• \'•
Rinnan ehdotetun palkkain alenta­misen
kera oli heidän edessään jär­jestönsä,
U . M . of A : n ilmotus, että
se ei tule enää avustamaan lakkoja
sanotussa piirissä. Se oli soma t i ­lanne.
Kaivostyöläiset olivat paho-heidän
piti tekemän?
Vaimot auttavat piiatokseen
Heidän vaimonsa, jotka olivat saa­neet
venyttää palkkakotelon sisältöä
riittämään elämän tarpeisiin, eivät
kovin pitkään arvelleet. Ensiksikin,
he eivät voi elää tarjotuilla palkoil­la.
Miesten pitää niin ollen tais­tella,
oli uniotä tai ei.
Se tiesi lakkoa. Lakon järjestöl­lisestä
muodosta piti päätettämän.
U. M. W . ' o f A . ei tulisi sitä kan­nattamaan.
Jotkut sen pikkuvirkai-lijoista^,
lisäksi' kehottivat miehiä ot­tamaan
palkkain alennuksen vas­taan
sellaisenaan. U. M."W. of A .
ei näyttänyt tietävän velvollisuut­taan,
mutta kaivostyöläisten piti tie­tää
omatisa. He eivät voineet hy­väksyä
palkkain- alentamista. Mut­ta
heidän piti taistella sitä vastaan
järjestetyllä tavalla. Ratkaisun ohes­sa
ssmtyi Canadan Kaivostyöläisten
siinsa veljeydestä, että "sisäisetjrii- liitto (Miners- Union of Canada).
taisuudet j a kansainvälinen viha eh­käisevät
sellaisen yksimielisyyden."
Muttay parasta/ olii kun~ hän saiioi,
että "Suurbritannian'"viranomaisten
taholta otaksutaan^ Tiibet -— tuo
erakkokansa —- voitavan avata kau­pankäynnille
j a lähetyssaarnaajille
kahden vuoden knluessa.'V - '
Mutta meidän ei ^ tule rajottua
vain naiden lähetyssaJEtmaajain hom­miin.
Meillä kommunisteiUa on oh­jelmassamme
nuorison kasvattami­nen.
Ja sitä vastaan hyökätään
emättä - k^kon^ tahotta * täällä
Lakkorpäatöksen - jälkeiseen tais­teluun
eivät naiset ottaneet osaa
millään mitättömällä tavalla. .He
toimivat lakkovartioina jä ruumiilli­silla
voimillaan estivät lakonrikku-rit
pääsemästä kaivantoihin.
Mutta lain käsi tuli väliin. Ta­pahtui
120 vangitsemista, lukeutuen
niihin naisiakin. Ne ovat "oikeu-den'^
edessä Cralgaryssa. Ensimäi-sesta
joukosta tuomittiin v i i ^ vuo­den
vankeuteen. Ja yksi heistä on
nainen.^
Elämä kmvosleirillfi oh -riittäyan
''Edellisiä paljoa isompi
ja komeampi'* —
sanoi Vapauden lehtiliikkeen lato­mon
j a painon johtaja eilen illalla
Juttutuvan nykyiselle puheenjohta­jalle,
Gabriel Aleksanterinpqjalle
— "tuli lehtemme tämänvuotisesta
joulunumerosta, mutta kyllä olem­me
saaneet tehdä ylitöitäkin, tuo
painokoneemme kun -on niin vanhan­aikainen
j a hidas." .
Gabriel kaivoi taskustaan pienen
paketin, jonka kyljessä oli sanat
^'Winchester Cigarettes" j a joka oli
niin vähää vaille tyhjä, että kun
hän otti sieltä paperossin, niin pu­risti
hän sen kourassaan kokoon ja
heitti Juttutuvan suurikasvuiseen
roskakoriin — j a rae, jotka muuta­maa
silmänräpäystä ennen ehdimme
jo olla siinä luulossa j a toivossa, et­tä
saamme puheenjohtajalta savuk­keen,
jouduimmekin kaivamaan omia
taskujamme. '
"Isompi . j a komeampi",, kertasi
Gabriel paksun savupilven • seasta,
j a Jussi Juurakkomäki, joka ei pol­ta
eikä'syö sellaisia lehtiä, joissa on
nikotiinia, katsoi tutkivasti Juttutu­van
välikattoon, juuri Gabrielin tuo­lin
kohdalle, laitetun ja taivaan tuu­liin
johtavan ilmanvaihtopiipun nä­kyvissä
olevaa päätä, nähdäkseen,
oliko siinä oleva " p e i l i " auki. Sa­maten
teki Gabriel ja me toiset,
joista yhdellä oli hampaissa savuava
piippu j a toisella paperossL .
" N i i n " , jatkoi Gabriel, "Vapau­den
joulunumero on tänä vuonna
40-sivuinen, j a vaikka nuo suuret
torontolaiset porvarilehdet ilmesty­vät
meidän lehtemme joulunumeron
kokoisina melkein joka päivä, niin
sopii meidän siitä huolimatta olla
ylpeitä tästä saavutuksesta."
'Kyllä meille kuuluu 'kredittiä'
siitä, että siitä näin iso t u l i " , sanoi
tuohon painonjohtajan rinnalla sei­sova
leskimies, joka on ensin­mainitun
kanssa viimeiset kolme
viikkoa tehnyt Vapauden kella­rissa
niin paljo pituudeltaan "hevo-senkenkämäisiä"
työpäiviä, ettei ole
edes .ehtinyt ajamaan partaansa, jo­ka
saa^ hänet näyttämään enemmän
kaupunkeihin j a kauppaloihin jou-lunpyhiicsi
tulevalta metsätyöläisel-tä
kuin keski-Ontarion pääkaupun-kilaiselta.
Huomattuaan, että painonjohtaja
tahtoisi vielä jotakin sanoa, nyök-käytti
Gabriel tälle päätään merkik­si,
että sano pois sanottavasi.
Huono liikeaika vai mikä lie o l ­lut
syynä siihen, että liikemiehet an­toivat
nyt paljoa pienempiä ilmotuk-sia
kuin esim. yiime vuonna", sanoi
painonjohtaja, " j a sekin vielä lisäsi
työtä, noita pieniä kun menee sa­maan
tilaan enemmän ja niiden ko­koonpanossa
menee meikein yhtä
paljo aikaa kuin isompienkin., Mutta
enemmän niitä on tullutkin. Eivät
ne vähään tilaan mahtuneet, vaikka
pieniäkin olivat, ja ei ole vielä
varmaa, saammeko niitä kaikkia tä-län
numeroon, vaikka Se tulee kah­deksan
sivua laajemmaksi kilin olim­me
suunnitelleet.'*^
Puheenjohtajamme keskeytti pu­hujan,,
sanomalla: "Mutta eikös tä­mä
kaikki todista sitä, että lehdel-emme
il^fhotuksia keränneet toverit
ja toverittaret kautta maan ovat
suorittaneet'tehtäväi^sä entistään pa­remmin.
Kiire painossa, j a on sitä
ollut tuolla konttorissakin — niin
sanovat ne, jotka niitä pieniä i l -
motuksia ovat, muiden kiireiden teh­tävien
ohessa, teidän ladottavaksen­ne
suomentaneet ja antaneet — joh­tuu
siis^äidpn toverien ja toveritta­rien
valppaudesta. He ovat ' y l i -
töikseen' juosseet liikemiesten luo­na
ja saaneet nämä vakuutetuiksi
siitä, että Vapaudella on paikkakun­nalla
niin suuri ja tietoinen joukko
tilaajia ja lukijoita, että heidän/liik­keensä
etua silmällä pitääkseep, on
annettava ilmotu^.
"Antakaamme siis asiamiehille
'kreciittiä' ilmotuksien paljoudesta
— j a myös osaksi siitä, että Hänen
Majesteettinsa postilaitos joutuu tä­nä
yubnna jakamaan eitemmän 40-
sivuista joulunumciioamme kuin vii­me
Vuonna 32-sivuista."
"Puheenjohtajan esitykseen (Jut­tutuvassa
otetaan lukuun puheenjoh­tajankin
esitys, jos se" sattuu ole­maan
hyvä)^ voidaan yhtyä täydel­lisesti,
jos on perää siinä, että leh­den
tilaajamäärä on noussut y l i sen.
missä se oli viime vuonna tähän ai­kaan",
arvelee joku joukosta.
"Kyllä siinä perää on", sano»
eräs kellarissa työskentelevistä mie.
histä. "Joulunumeroa painetaan
enemmän kuin viime vuonna, ja
tilaajamäärä on sen jälkeen, 'kun
joulunumeron ensimäiset osat pai.
nettiin, kohonnut niin nopeasti, että
olemme pelänneet niiden loppuvan
kesken."
"Kunnia niille, joille se kuuluu"
sanoo tov. 'Kirvesvarsi, joka on ää­nettömänä
seurannut keskustelua.
"Mutta asiamiesten on nyt vaan
muistettava sananpartta: 'Alku työn
kaunistaa, mutta lopussa kiitos sei-soo',
eikä- jäätävä lepäämään laa-koreilla,
sillä työmme on vasta alus­sa.
Canadassa on y l i puolisataa tu­hatta
suomalaista, joista suuri enem­mistö
on työläisiä j a maanviljelijöi-tä.
Nämä työläiset ja maanviljeli­jät
on saatava lehtemme tilaajiksi ja
lukijoiksi j a sen edustamaa aatteen
kannattajiksi."
Hetken äänettömyyden jälkeen
otti Jussi Juurakkomäki puheenvuo-ron.
Jussi sanoi, että hänellä olisi
paljokin sanomista, mutta hän tyy­tyy
muutamaan sanaan asian sel­laisesta
puolesta,: mihin ei vielä ole
kaj.ottu, nim. joulunumeron sisäl­töön,
siinä oleviin kirjotnksiin ja
niiden hankintaan. Sitten kertoi
hän meille, miten hän jo monta kuu­kautta
takaperin oli toimitukselle
ehdottanut, I että se lähettäisi lehden
avustajille kiertokirjeen, missä heitä
erikoisesti pyydettäisiin tekemään
vähä ylityötä joulunumeroa varten.
Tuo ehdotus oli hyväksytty ja täl­lainen
kirje meni avustajille.
"Tästä toimenpiteestä oli niin pal­jo
hyötyä, että lehtemme joulunu­merossa
on useampi omien kirjeen-vaihtajaimme
käsistä lähtenyt kirjo-tus
kuin missään tätä ennen ilmes­tyneessä
Vapauden numerossa on ol­lut,
vaikka läheskään kaikki toverit,
jojlie kirje meni, eivät täyttäneet
pyyntöä. Tämän, niinkuin lehtem­me
muidenkin numeroiden, sisältöä
voitaisiin, huomattavasti parantaa.
Ilmotxikset ovat vieneet liian paljo
tilaa ja • kirjotukset, nekin, joille ti­laa
on löytynyt, voisivat olla opet­tavampia
jä arvokkaampia kuin
ovat. ' :
"Tämän tärkeän seikan olisi to­verien
tarkasti painettava ja pidet­tävä
mielessään ja ryhdyttävä tätä
epäkohtaa korjaamaan. Lehden toi­mitus
sitä ei voi yksinään paljoa­kaan
korjata, ei aikanaan niin kau­an,
kun se on vain kahden miehen
käsissä. ^ Sillä, on aivan tarpeeksi te­kemistä
lehden sisällön tällaisenakin
pitämisessä. Muttai toverimme voi­vat
Iässä suhteessa tehdä paljo, kun
vaan muistavat lähettää toimituksel­le
entistään enemmän ja parempia
paikkakuntakirjeitä ja kirjotuksla,"
sanoi, Juurakkomäki.
: Samassa astui .sisään kirjanpita-jättäremme
ja antoi puheenjohtajal­le
kirjeen,' sanoen sen olevan A. B.
M Itä. ^
"Mutta hiinpä onkin," sanoi Gab­riel,
näyttäen hyvin ihastuneelta.
"Pyysin vanhalta Kaaproltakin kir­jotusta
lehtemme jöulimumeroon ja
hän on tainnut täyttää pyyntöni.
Kyllä tämä njrt tuli hyvään aikaan."
Tämän sanottuaan avasi hän kir­jeen
>ja luki;
"Toimitukselle. ^
"Tarkotin tätä joulunumeroon,
mutta taisi myöhästyä. Ei tullut
enempää kirjotettua. •
'^Tov. A ; B . Mäkelä."
Tuon lyhkäsen kirjeen jälkeen
saimme kuulla, mitä Juttutuvan en­tinen
puheenjohtaja oli lähettänjrt.
Panemme sen tähän, jotta kaikki
voivat siihen tutustua. '
Kommunismin kehto
vaikeata. Taistelu hiiliparooneja vas­taan
lisää vain taalaa näiden nais­ten
jo muutenkin kehnoon j a yksi-toikkoseen
elämääii.
: '-Emmeko voi auttaa täUä hetkellä
näitä naisia, jotka taistelivat las­tensa
puolesta. Sillä se oti äitiyden
v^vc^suuden vtäyttaiai&tä. .
(Suomennos.)
Lontooko tää? Vai Hamburg?
=Wien? Pariisi?
Yö ^ k k ä . Myrdcy. Loisto-ikkunasta
Näät herkut kaukomaiden, merten,
tuossa
Nälkäistä suuta, silmää kiehtomassa.
Hurmaava tuoksu, paiste
' kylläisyyden
Puoleensa kutsuu. Näinhän sanoi
• Herra:
"Nälkäisnä ollessainsa ruokit
mun" . . •
— Mut tääU' on Säähtö: syö, jos
' - - suil» on kultaa!
Taustalla tuon noin rikkaan
- paratii^n
Sohvilla nauttijoita loÖcoOee,
Samppanjat eessa, ravut, oister-
^'• vuoret.
Mut oHcopaellft» Jkad|S^%g>äÖ^«^^
Valaistun *ttu*m haSaisemi» silnnn