Vapaus, December 17, 1925

              Federated Pressiä jäbien. Torstaina, jouluk. 17 p:nä — Thiir.. Dee 17,1925 IX Vaosik.—Voi. IX
^ttiläiskokoisten teoUisuuspää-omien
r>'hmittymisen kautta synty­nyt
finanssikapitaali nykyiseUä as­teellaan
ollen, -on lähentymässä sitä
niuotoaan,jolloin sen huikeita, satu­maisia
voittoja tuottavat sijotus-
- mahdollisuudet rajottuvat vissiksi
äärellisyj-deksi. Ei niin, että se
sen kautta vakiintuisi jatkuvaksi
olomaodcksi, koska keinot ja voimat,
joiden avulla se mainitun olotilan
saavuttaa, kätkevät itseensä ne idut,
jotka edelleen edistymisen pakotta­mana
kasvattavat ne voimatekijät,
jotka pakosrta taasenkin tulevat mää­räämään
uuden kehityksen suunnan.
Vaan silloin ikäy mahdottomaksi tuo­tannon
kohottaminen ja markkina-alneitten
lisääminen ja laajentami­nen
edelleen ja edelleen. Kuinka
täniä ymmärretään? Katsokaamme
omasta aikakaudesta hiemap -taakse­päin,
niin näemme,. miten pääomat
alkuaan kehittyivät, laajenivat ja
valtasivat askel askeleelta maailman
raaka-ainevarastot, mönopoliseerasi-vAt%^
lisuu3haarat ja loppujen lo­puksi
. imperialismin avulla vallitsi­vat
maailman kaupalliset markkinat.
Mutta nyt alkaa tuo kolmitahoinen
valtauspolitiikka olla jo loppuun suo­ritettu
ja finanssipääoman täytyy
oliBmuksensa toisen muodon, impp-riälismin
kaikilla keinoilla pyrkiä
vakiinnuttamaan nykyistä astettaan.
Näissä pyrkimyksissään joutuu se
kuitenkin läheisesti kosketuksiin sel­laisten
voimien kanssa, jotka jo nyt
'voidaan nähdä ja tarkoin määritellä
kehittyvän niiksi tekijöiksi, jotka
lähitulevaisuudessa, ei ainoastaan
työnnä finanssikapitalismia yli jä
ympäripääsemättömään umpikujaan,
mutta muodostuvat sV^rrattain pian
sen armottomiksi tulioajiksi. Noita
voimia on etupäässä kolme, riimit,
palkkojen poljenta teollisesti ke­hittyneissä
maissa, '(on muistettava
Dawes-suunnitelmaa ja sen seurauk­sia
varsinkin Europan rahissa) siir-tomaitten
väestön käyttö imperialis­tisten
armeijoifcten päävoimana ja
Neuvosto-Venäjä edistyvine talouk­sineen,
elävpittäyänä syraboolina
maailman ^roletaariaatin iriieiipiteit-ten
kehittäjänä ja vallankumouksel­listen
opljien kehtona.
Ryhtyessämme nyt käsittelemään
jokaista näitä kolmeaa tekijää erik­seen,
on siitä meille se etu, että
silloin selvemmin voimme nähdä
mitenkä niiden yhteinen vaikutus
tulee kä}-tännössä merkitsemään yh­den
ja. saman päämäärän saavut­tamiseksi
muodostuva, koko maail­man
työtätekevien ainesten yhtenäi­nen
liike, siitä huolimatta, että jo­kaista
näitä yrittää finanssikapitalis-rai
käyttää omien etujensa palveluk­sessa.'
, • r • .
Palkkojen poljenta alkoi suurso­dan
päätyttyä melkein samanaikäi-sesti
kautta .kapitalistisen mäailmkn;
se olikin silloin mahdollista, sillä
olihan sodan edellisaikoina synty­neet
ja muodostuneet poliittiset työ­väenjärjestöt
j a suurelta osalta am-mattiuniotkin
pirstoutuneet sc«Jan
liekeissä. Tätä tilannetta hyväk­seen
käyttäen ryhtyi eri maissa ole­vat
rahavaltiaiden ryhmät • yhtenäi­seen
hyökkäykseen järjestyneen tjrö-väestön
elintason polkemiseksi. Näis­sä
toimenpiteissään se onnistuikin
etupäässä kahdestakin syystä; tun­tien
tarkoin työväenjärjestöjen hei­kon
kansainvälisen yhteyden, (ollen
sen omat nöyräniskaiset. rengit sil­loin
samoin kuin nytkin vaikutusval­taisempia
Amsterdamin Internatio-nalen
herroja) j a eri maitten hal­litusten
vararikkoisen aseman. Se
Myönsi lainoja hallituksille ja' sai
vastapalkkioksi yhä tiukemman kon­trollin
halKtuselinten yli j a milita-nset
voimat, omien etujensa tueksi.
Nain «ai voittoisa finanssikapitalis-
^ 7hä enemmän ja enemiriän im-
Penalistisen luonteen ja sen voima
«asvoi yhteiskuntataloudellisella are-'
nalJa suunnattomasti.
Järjestynyt työväestö sai> iskun
toisensa perään ja kun se saamis-taan
iskuista .kä^i uhkaavaksi (ver-r^
tiöa lakko- j a mielenosotuslHkkei-
« Saksassa ja Englannissa) astui
valtion sotajoukot esun j a työväes­töä
lyötiin entistä ankarammin,
•maissa melskeissä juHsti K. Kan-pmvalinen
oppejaan ja kehotti
«fiöaen maitten proletaareja koh-taistelunsa
maittensa hal-ntoksia
vastaan, koska heidän hal-
2«*^n3a on rahamiesten, finans-
^JpitaUstien. mutta ei kansan ^ja
i« u vielä työtätekevän
' . • ; S ? . ^ i en valvoja. Opit itivät,
Jaurtu,vat ja syöpyivät soitosta
^raiviea kansan kerrosten keskau-
°««>sa ja kun joukot alkoivat jäUeeii
liikehtimään uhkaavina, annettiin
heille useammissa maissa, omat,
erikoiset "työväenhallitukset", taa­senkin
samaisista Amsterdamin j u i -
pei^a.
Näin saavutettiin näeipäinen ta­sapainotila
ja vasta leivotut "työ­väenhallitukset"
eberteineen ja mac-donaldeineen
tekivät karhunpalve­luksia
työväestölle toinen toisensa
perään, lujittaen riistovallan kurk-kuotetta
työväestöä vastaan. —•
Mutta sittenkin, vaikka käsrtettiin
ovelimmat ja tepsivimmät keinot
•työväen pyrkimysten aläspolkemi-seen,
kasvoi. jiEukoissa taistelukunto
ja valmius entistä ehommaksi. Sen
käsitti toimintavalpas riistäjäluokka-kin,.
samoin kuin seri seurauksetkin
oli ymmärrettävissä. Ja koska ne
seuraukset eivät • olisi olleet juuri
kaikista parhaimpia minkään maan
lolsiuokalle, täytyi löytyä joku vai­kuttava
keino, ja löytämiseksi kään­nyttiin
"työväenhallituksen" puo­leen
ja kun sen historialliseksi teh­täväksi
oli tullut pönkittää hajoavaa
kapitaali järjestelmää, niin se myös
löysi avun järjestämällä hillittömän
siirtoniaitten sorron.
Siirtomaapolitiikka on aina tar-köttanut
halvan työvoiman ja raa-ka-
aineitten hankkimista emämaalle,
samalla kun niitten takapajuisesta
väestöstä on helposti saatu voimak­kaita
armeijaosastoja, joiden avulla
tyytymättöhiiksi käyneet kotimaiset
työläis- ja sotilasjoukotkin on tar-peentullen
pidetty kurissa, mutta
tällä kertaa tahdottiin siirtomaita
käyttää kotimaisten,teollisuustyöläis-ten
kulitasoUe polkemisessa. Ja mi­ten?
'
Dawesin suunnitelman merkitys on
maailman laajuinen j a kun katsom­me
I sen vaikutteita nyt'ensin Sak­san
työläisien elintasoon, jonka se
on . polkenut mahdollista synkemT
mänkin mielikuvituksen luomaa olo­tilaa
alemmaksi, niin sen seurauk­set
voidaan jo laskea ylettyviksi
jokaisen teollisuushaaran kaikkiin
osiin kaikissa maissa. Sillä kun tuo
halpa saksalainen tuote leviää maa­ilman
markkinoille, täytyy toistenkin
maitten tuotteitten halveta, mutta
finanssikapitalistit eivät suostu pie­nentämään,
voitto-osuuttaan, siksi
täytyy löytää halpaa raaka-ainetta
ja myös halpaa työvoimaa. Tällöin
siirtyy finanssikapitalistien katse
siirtomaihin, joiden teollisuuslaitok­sia
ruvetaan kehittämään ja vas­taavassa
määrässä kotimaisia pie­nentämään,
jopa kokonaan sulke­maan.
Tämän toimeenpiteen kautta
syntyy kaikissa teollisesti kehitty­neissä
maissa suunnattomat työttö­mien
armeijkt, jota ei voida sijot-taa
minnekään, ei edes. niihin siir­tomaihin,
joihin uudet huomatuim-mat
teollisuudet ovat keskittyneet,
koska silloin on eri siirtomaitten
väestöt sijotettu tuotannon kampiin,
jossa ne pian prol^taarisoituvat.
Tämä finanssikapitalistein uusi
suunnitelma (eli nyt jo ohjelma,
ko^ka teoUisuuslaitteita jo raken­netaan
Intiaan ja Kiinaan) pakot­taa
heitä kiristämään diktätuuriaan
ensiksi siirtomaaväestöä kohtaan,
pakottaakseen n? alhaisilla palkoil­la
kuigissa oloissa työskentelemään
mahdottoman pitkiä j a raskaita työ­päiviä
teollisuuslaitoksissaan. Koti­maassa
yhä kasvavat työttömien ar­meijat
eivät suinkaan suostu tyy­nesti
nälkäkuolemaa odottamaan, ja
pelastuakseen siitä ryhtyvät poh­jaamaan
järjestöllistä liikehtimis­tään^
olevien olojen pohjalta ja sen
luontoisissa oloissa täytyy sen muo­dostua
.lärjestelrtiäh perusteita uh­kaavaksi.
Sen estämiseksi tarvit­taisiin
taasenkin jyrkkää^ diktatuu­ria*
mutta kotimaasta ei sitä voi-'
maa olisi saatavissa eikä sitä löy­tyisi
siirtomaissakaan, koska kaikki
imperialismin voimat nyt käytetään
pitämään siirtomaakansoja kurissa.
Eikä ole uskottavaa; että kansat,
joita jo tänään taotaan kapuloilla
kalloon, teljetään vankiloihin j a te-lo^
taan . röykkijöittäin vaatiessaan
alkeellisimpia oikeuksiaan, ryhtyisi­vät
huomenna, jolloin heitä vielä
ankarammin .kuritetaan, kurittajien-sa
puolesta kovirikaai^ voimaperäi­siin
kapitalistiscjn järjestSrksen-. säi­ly
ttämispuuhiin.'Sillä kolmas tekijä;
NeuvostOrVenäjä yhä kohoavalla
taloudellaan kykenee antamaan
enemmän v nautintoa ja vapautta
työtätekevälle väestölleen, samalla
kun se tuotantotalouden parantuessa
myös huomattavasta vähentää inhi­millisen
ponnistuksen määrää, osot-taa
maailman kapitalistisen osan
verta ja kyyneleitä vuodattavalle
I\'oiis' idän kansa alta sorron ikeen
ja rohkeasti katsoi päivän valoon.
Se silmistänsä hieroi unen sikeen
kun syttyi rinta kumouksen paloon.
Niin paljon uhrata sai noustessansa
tää kansa kyyneleitä — verta — verta,
mutt' telkeet vihdoin murtui sortajansa,
mi sala-ansoin kahli elon merta.
Ei Milyväisten tovinlasten lailla ,
tää kansa innostunut hetken hurmaan,
kun sorto riehui hurjin aromailla, /
jok' kansan miehet, naiset syöksi — surmaan.
Vaan saada voiton sen ja voiton piiää,
se tahto luja syöpyi poven pohjaan:
Sen kautta vqin voi köyhän onni itää,
kun kansa itse tarttuu ajan ohjaan!
On idän kansa kaunis taistossansa,
kun YHTEISHYVÄN tunne sitä ohjaa,
kun hehkuvana _ luS se luomustansa
ja uurtaa uuden yhteisyyden pohjaa.
Ei kansa konsaan taivu sortajalle,
jok' kerran keksinyt on tai'at voittoon,
ja ihnietyönsä näytti maailmalla
ja luottamus vain kasvaa päivän koittoon.
Taas on joulu ovella. Tuo kris­tillisen
tekopyhyyden suuri juhla.
Nykypäivien pakanuuden vuotuinen
paraati. — Vai olisiko tuossa lii­kaa
sanottu? Katsotaanpa. .
Eikö olJe tekopyhyyttä jakaa jou­luna
lahjoja mukamas hyvän tah­don
ilmaisuna, mutta toivoa var­masti
saavansa vastalahjaa, ehkäpä
vielä arvokkaamman, kuin niitä itse
on antanut? 'Eikö ole tekopyliyyttä,
kuB'' liikemies jakaa joululahjoja
kundeillensa, joita hän on pitkin
vuotta hienosti pettänyt ja joita ai­koo
vielä edelleenkin pettää"? Eikö
sekin ole tekopyhyyttä,,kadehtia kai­ken
aikaa, parjata ja tehdä pahaa,
laillista ja laitonta, salaa sekä jul­kisesti
ja sitte mennä syntisenä,
kurjana ja katuvaisena herran py­hälle
ehtoolliselle, missä viattomaksi
valkeneepi, pulmuseksi puhdistuupi
Jeesuksen Kristuksen yeressä? Ja
vihdoin eikö tekopyhyys ole huipus­saan,
kun kaikki färnä kavaluus,
vilppi sekä vääryys, luihumainen
lurjuus, kokoontuvat kirkkoihinsa
kuulemaan miten palkkapaimen ju-listajtpi
joulun sanomaa: "Kunnia
olko«n^jumalalle korkeudessa, maas­sa,
rauha ja ihmisille hyvä tahto,
silla tänäpäivänä on meille synty­nyt
vapahtaja"? . Niin vapahtaja!
Se on siis vapauteen mihin kristi­tytkin
pyrkivät. Mutta harvoin,
tuskin milloinkaan on pyrkimys va­pauteen
saanut enemmän vääristel­tyjä
muotoja, kun kirkonopissa. Sii­nä
ajatuksen lento lakkaa, sielulta
siivet katkeavat ja ihminen vaipuu
henkiseen ja aineelliseen orjuuteen.
Sillä jumalallisen despotismin edes­sä
ei saai ajatella eikä käyttää jär­keä,
ainoastaan kuunnella ja hy­väksyä.
Ja kun tämä hyväksyttä­vä
olisi jotakin, jota tavallisella
järjellä ei voisi korjata, mutta kun
se on ristiriitaisuuden rikkirepimä,
jossa tarut toisiaan kumoon tuuppi­vat
ja kaikki on kaaosta ja seka­melskaa,
josta - vilpittömät totuuden
etsijät turhaan ovat turvaa hake­neet.
Järjen valo on monelta on­nettomalta
sammunut, kun tietä­mättömänä
ja toivottamana ei ole
ymmärtänyt muualta hakea totuut­ta
kuin Raamatusta. Mutta teko­pyhät
fariseukset, niille se sopii.
Niitten järjen päälle se ei käy. Ne
sen niin helposti käsittävät, sillä
köyhälistölle eron uuden j a vanhan
järjestelmän välillä.
Siellä on K. Kansainvälisen koti,
jossa keskittyy finanssikapitalismin
kahleissa olevien teollisuusmaitten
proletariaatin yhtenäinen vallanku­mouksellinen
vapausliike. Siellä poh­jautuu
siirtomaakansojen nousu im­perialistisia
isäntiään vastaan. E i se
kylvä, oppejaan turhaan, koska niit­ten
lähtökohtana on olevat olot,
elävä elämä, ja sellaisenaan niillä
on valtaisa vaikutus maaemon jo­kaiseen
sopukkaan, missä olot ovat
nurjat ja ihmislapset sorrosta ja
riistännästä kärsivät.
Sinua parjaa susien maailma ja
syytää omat rikoirsensa niin kernaas­ti
Sinun niskoillesi, mutta jokainen
heidän halpamainen tekonsa käy is­kuksi
heitä itseään ja heidän pyr­kimyksiään
vastaan.
Jokainen heidän paljastunut juo­nensa
lisää maailman proletariaatin
voimaa tuhotakseen painajaisensa,
käyttämällä niitä aseita jotka f i -
nanssikapitalismi itse takoi, kehitti.
Sarastus ennustaa aamun valkene-
^ t a j D PunikMoppilas. -
Yksitylsomaisau*
Kun ihminen lopullisesti asettui
maaperälle maanviljelijänä, oli kei-heidän
mielestä on ihminen niin
kurja, että on synti ajatellakaan
omin voimin minnekään pääsevänsä.
Ja jos ei niinkaikkea käsittäisikään,
niin on näitten henkisesti veltostu-neitten
orjaraukkain; mielestä suu­rempi
synti tutkia jumalan töitä,
kun hyväksyä ne tukkimatta,' vaik­ka
joskus nurinkurisiltakin näyttäi­sivät.
Ja kaiken tämän henkisen
mädännäisyyden. j a onttouden yli
vedetään tekopyhä kuori,' josta itse
Jeesuksenkin sanotaan sanoneen:
"Te olette valkeiksi sivuttujen hau-takammioitten
kaltaisia, päältä jon-kunverran
siistejä, , mutta dsältä
täynnä kuolleitten luita."
Mitenkä sitten pitää paikkansa
tämän kirjotoksen alkulauseen jäl­kimäinen
osa? Eikö kirkon oppi ple
pitkin pituuttaan paksua pakanuut­ta?
Koetetaanpa vähän vertailla
niitä toisiinsa. Pakanat loivat ju-ma^
nsa omaksi^,^i^Men,
on Jehbvaldn syÄynyt; Araikka*Raä-matussa
sanotaan sen tapah1;uneen
päinvastoin. Pakanain jumalat oli­vat
erehtyväisiä, semmoinen on Je­hovakin.
Hän katui sitä, että oli
ihmisen tehnyt ja päätti hukuttaa
heidät maan päältä. Pakanain j u ­malat
oKvat kiukkusia, julmia ja
kostonhimosia. Jehova uhkaa kos­taa
kolmanteen ja neljänteen su­kupolveen
saakka. Pakanain juma­lat
toisinaan makasivat ihmisten
tyttärien kanssa, josta sitten syntyi
sekasikiöitä, jonkunlaisia' yli-ihmisiä.
Niin on Jehovakin tehnyt neitsyt
Marian kanssa. Pakanain jumalat
joskus vaativat ihmisuhria vihansa
lepyttämiseksi. Jehova vaati oman
viattoman poikansa uhrattavJaksi,
ennenkun lupasi päästää yhtään sie­lua
taivaaseen. Tätä vertailua voisi
vielä jatkaa, mutta mielestäni se jo
riittää. Kuitenkaan eri saata olla
käymättä vielä luomisen ja lunas­tuksen
taruissa. Jumala loi maail­man,
kaikkineen mitä siihen kuuluu.
Viimeiseksi loi hän ihmisön luoma­kunnan
kruunuksi. Hän halusi ko­keilla,
kuinka" paljo ihminen kes­täisi.
Ja kun se kesti niin vähän,
tahi ei juuri mitään, hiin puski
mestari vihansa omaan työhönsä.
Hän rankaisi ihmistä ei ainoastaan
kivuilla, taudeilla, kovalla työllä,
puutteella, köyhyydellä ja kuole­malla,
vaan hän kirosi ihmiset kuo­leman
jälkeenkin vielä alimmaiseen
helvettiin. Tässä on jehovaopin
yksi .heikko kohta, jossa kristityn
täytyy ummistaa silmänsä, eikä olla
näkevinään tahi antaa jumalallensa
anteeksi. Sillä joko Jehova on niin
pahasti erehtyväinen, että hänen pi­täisi
menettää luottamuksensa, tahi
jos hän ei ole erehtyvä, jos hän on
kaikkitietävä, s.t.s. tietää ei ainoas­taan
mitä ön tapahtunut mennei­syydessä
j a nykjrisyydessä, vaan tie­tää
mitä tulee tapahtumaan 'tuler
vaisuudessakin, niin on hän niin jul*
ma, että suurin tunnettu peto. Suo­men
lahtarikin on vain pienoiskuva
jumalan julmuudesta. Jumala on
luonut ihmisen julmuutensa leikki­kaluksi.
Hän antaa niitten syntyä,
elää ja .kuolla yhdessä loppumatto­massa
jonossa, joka luistaa päin hel­vettiä.
Semmoinen oli tulos luojan työs­tä,
seuraus kauheasta kirouksesta.
Kuitenkin näyttää alta, kun juma­lallakin
olisi hiukan saalin tunteita.
Kiivaimman kiukkunsa lieventämi­seksi
antaa hän lupauksen lunas­tuksesta.
Sen piti olla semmoinen,
että siinä kaikki kansat autuaaksi
tulevat. Saatanan/ mahti piti lyö-tämän
ales maan päällä. Mutta mi­ten
kävi? Toisen kerran tuli ereh­dys,
tahi vanhana julmurina ei hän
voi luopua entisestä julmuudestaan.^
Hänen poikansa tuli maailmaan, ot­ti
päällensä ihmisten synnit ja j u ­malan
vihan, ja kidutettiin kuoli­aaksi.
Mutta uhri nlkoi ehkä tun­tumaan
liian pieneltä, sillä paratiisin
portteja i i avattukaan selkoseläl-leen.
Sihne pääsee vain ne, jotka
jumalan vaatimalla tavalla osaavat
suhtautua hänen liinastuksentyöhön.
Ja niitä on vain vähän. Näin pie­neksi
jäi siis se kauan ja.» isosti l u ­vattu
jumalan armo. — IV^utta siitä
huolimatta kristityt iloitsevat ja
viettävät vapahtajan sjrntymäjuhlaa,
vapahtajan, jonka piti vapauttaa
kaikki kansat jumalan kirouksesta
ja vihasta ja tätä ilosanomaa onkin
koetettu levittää kaikille kansoille
ja kaikin keinoin: rahalla, tulella ja
miekalla. — Eikö olekin surullisen
ö{<»miU}§!:aj,^etJ»^ ihmiaeti4^
itsestäänkään ,ole varmbjai', kum­paanko
menevät, helvettiin' vaiko
taivaaseen, koettavat kaikin kei­noin
haalata mukaansa toisia?
Kirkon opin ydin j a moraali bn
se, että maailmassa vallitseva köy­hyys,
puute ja kurjuus, kaikkine
seurauksineen on jumalan vitsa i h ­misten
syntien tähden, j a että täs­tä
ei voida yleisesti vapautua, en­nenkun
hyvässä lykyssä kuoleman
jälkeen. Kuinka mainio riistäjäluo-kan
liittolainen! •
I. TVester.
On tyyni pakkanen jouluaattona.
Tähdet kimmeltävät sinitaivaalla,
valkea lumi hohtaa maassa ja pui­den
oksilla. Miten kauniita ovat­kaan
kuuset, yehreine~ oksineen, joi­ta
lumi koristaa. Hevosten kulu-kuset;
kilisevät^ j a lumi narisee reen
jalaksissa.
Olemme matkalla, ei kirkkoon,
vaan joulujuhlaan yhteisvoimin ra­kentamallemme
talolle. , Siksi ka-jahteleekin
ilmoille, milloin reipas
rekilaulu, milloin työväenlaulu. ^
Hauskasti kuluu matka j a niin
olemme pian perillä.
Iloisesti räisk.vy tuli uunissa ja
toverit hjrmyilevät vastaamme, täten
lausuen meidät tervetulleiksi.
Riennämme tulen ääreen, läm-mitelläksemme
Icylmän kohniettunei'»
ta käsiämme j a kasvojamme.
Siinä istuessani rientävät ajatuk­seni.
- T - Tuossahan seisoo nurkassa
joulukuusi, tuo vanha,, tuttu jo
lapsuusajoilta, jolloin vielä isän ja
äidin mukana riensin joulukirkkoon.
Olemmehan nyt jo voineet jättää
joulukirkot, sen hymnit ja virret.
Miksi sitte emme ole voineet heit­tää
joulukuusta helyineen ja joulu­pukkia
lahjoineen tuohon ; saniaan
romukasaan? ;
Miksi aina vaan tahdomme jälji­tellä
tuota vanhaa —pitäisihän mei­dän
olla tietoisia työläisiä. Kuinka
voimme sitten wedä kehitystä eteen­päin,
kun näin vähäpätöisessä asias­sa
emme saa muutosta aikaan.
Jos joulutunnelmaa'ei > voi ilman
kuusta saada, niin . tuotakoon vain
kuusi sellaisenaan,kuin se kasvaa
luonnossa. Ja onhan sitä rihkamaa
notekoinen rehujen tuottaminen
välttämätöntä hänen karjan» ja
laumojensa säästämiselle; ja kun
hän pitemmän aikaa pysähtyi yh­dessä
paikassa alkoi hänen elä­mänsä
tuntumaan täydellisemmältä,
työkalut ja välineet alkoivat l i ­sääntyä
ja pian hän huomasi, että
teollisi^uksien jakaminen tulisi edis­tämään
tuotantoa. Maanviljelys ja
karjanhoito erittyivät toisistaan.
Suvun jokainen jäsen otti jonkun
määrätjTi tehtävän suorittaakseen.
Paimentajat vartioivat karjalaumo­jaan.
Maanviljelijät muokkasivat
peltoja. Sepät tekivät työkaluja
j a puolustusaseita. Mikä siis .oli­kaan
luonnollisempaa kuin se, että
jokainen ,alkoi työn ^suoritettuaan
^luolehtimaän ja omistamaan tuot­tamiaan
hyödykkeitä, josta seura­uksena
vaihtosysteemi astui näyt­tämölle.
^
Niin oli maailmaan tullut yksi­tyisomaisuus,
johon ihminen on lä­hemmin
kiinnitettynä kuin per­heeseensä
tai sukuunsa, rakentaen
meille perustan, jolta kaikkia si­vistyksen
luomia muotoja ja voi­daan
tarkastaa ja arvostella. Yk­silö
eristi nyt itsensä suvun toi­sista
jäsenistä, sillä hän ei enää
tuota koko suvun yhteiseksi hy­väksi,
vaan ainoastaan .itselleen.
Hän ei tuota kykynsä mukaan ja
ota tarpeensa nlukaan. Vaihetta-maila
tuotteitaan toisten ihmisten
tuotteisiin, elää hän oman harkin­tansa,
tyyty^väisyytensä, taitonsa ja
energiansa mukaan. Kanssaihmis­tensä
täytyy tehdä sainalla taval­la,
vaihtaa tuotteensa mark*ltinoilla
toisten tuotteisiin. Kysynnän ja
tarjonnan''laki astuu ihmisen tiel­le,
sekaantuu hänen asioihinsa...
Tulen Ipytämisen ja. käytäntöön
ö^^jämisön
omaisuudella ehkä kaikkein suurin
vaikutus ihmiskunnan kehityksen,
kulkuun. Yksilö pyrki omilla kei­noillaan,
eteenpäin rynnistäen, va­raamaan
itselleen tarpeita sade- tai
vahhanpäivän varaksi, jolloin hän
ei enää mahdollisesti ole itse ky­keneviä
tuottamaan tai-vikkeitaan.
Hänen edessään kuvastuivat kaikki
raa'an alkuperäisen ihmisen kär­simykset,
ja vaarat uhkasivat hän­tä.
Yksinäisen ja turvattoman a^
semansa terrorisoimana • hän , syök­syi
kohti kamppailua, jossa ainoas­taan
viekkain 'ja kaikkein raaka-maisin
voi elämänsä säilyttää. 'Käilc-kein
ahneimmat tunkeutuivat ruo­kottomuuden
syvyyksiin, josta kor
hosivat ylös maailman suurimpien
rikkauksien omistajina.
yksityisomaisuudessa on ihminen
löytänyt kiihottimen kaikkein ja-loimpiin
töihin ja puolustuksen
kaikkein perkeleellislmpiin tekoihin
saanut jo kyllikseen katsella monet
viikot ennen joulua näitten rihkama*
tavarain myyjäin \näy.teikkunOilla.
Antakaamme heidän pitää^-^opiansa
ja myydä ne porvareille. T'
Työläisten rahat tarvitaah pa­rempiin
ostoksiin'. Ja eikö sitte por­varillinen,
koulu jo kylliksi lapsiam­me
narraile joulupukeilla? MiksA
riennämme avustamaan porvareita
tässä tehtävässä. Jos, se on vält.
/tämätön asia, että jouluna täytyy
lahjoja antaa, niin pUkekaamme jo­ku
toveri vaikka posteljooniksi, jo­ka
tuo kirjeet ja paketit ja jota
lapset eivät pelkää. .
Joulun edellä ovat lelut ja muut
helyt korkeammassa hinnassa kuin
jälkeen joulun, kun taas koulutar­peiden
j a muiden' tarpeellisten tava­rain
hinta ei kohoa, joten leluista
joudutaan keinottelijoille maksa­maan
enempi kuin niiden arvo to­dellisuudessa
on. Ostakaamme siis,
mikäli mahdollista, vain tarpeellista'
tavaraa joululahjoiksi; Leluja voi
myös lapsilleen valmistaa jokainen
isä ja äiti j a ovat ne lapsille todelli­suudessa
paljoa arvokkaampia kuin
ostolelut. *; <
Joulutunnelman voimme saada,;
hankkimalla joulujuhliimme hyvä:
henkinen j a ruumiillinen ravinto ja
lapsille leikkejä ja hauskuuta. : - .
Heittäkäämme nyt jo kerta kaik­kiaan
joulukuuset j a joulupukit ro­mukasaan.
Sillä tietoisten työläis­ten
joulujuhlaan ne eivät sovellu'.
Lydia.
mitä historia tietää kertoa. Se on
eriskummallisten ajatusten synnyt­täjä
j a eripuraisuuden äiti. Se on
jumala, joka saattaa aikaan hyvää
ja pahaa. .
Ihmisen orjuus
Kättensä rakenteen perusteella on
ihmisestä muodostunut työkalua
käyttävä eläin. Ei ) mikään muu
eläin saata' siepata esinettä samal- •
l a tavalla kuin ihminen. Kättensä
kehitys saattoi ihmiselle noahdoUi-seksi
tehdä tekoja, jotka eivät ol­leet
mahdollisia muille . puissa asu­ville
eläimille. Hänen kokemuk­sensa
laajeni niin, että hän nope­asti
kehittyi ja varttui edelle toi­sista.
Hänen kykynsä siepata kapula
maasta ja iskeä sillä toista, teki
hänet toisille pedoille vaaralliseksi.
Ja hän astui rohkeasti maankama­ralle,
missä pian oppi kävelemään
pystysuorassa. Hänen pystysuora •
asentonsa aiheutti aivokopan syven-tymi^
n, j^ntaen aivoille l a a j e n t u -/
mismahdollisuuden. Hänen uteliai-"
Buuten^a taasen johti hänet selr
laisiin seikkailuihin ja kokemuk-siin,
jotka edistivät hänen henkis-tä
kehitystään ja muodostivat hä­nen
hermostorakenteens^ täydelli­seksi.
E i mikään muu kuin teknologian,
käsiteollisuuden,' tutkiminen anna
meille -tilaisuutta päästä lähemiääk-si
alkuperäistä ihmistä./ Ne työka­lut,
joita muinaisuudessa elänyt i h ­minen
on jättänyt jälkeensil, puhu­vat
meille selväpiirteisesti hänen
kehitystasostaan. Ensin kivikausi,
j a sitte kun tuli oli keksitty, prons­sikausi.
Ja työkalut käyvät yhä
täydellisemmiksi...
Yksi kaikkein tärkeimmistä muu­toksista
oli orjuuden käytäntöön
ottaminen. Se oli taasen suoKinai-
^en seuraus maanviljelyskalujen
parantumisesta; 4. ja, ,kehittymisestä*».-.i
Metsäläisaik^kautejna toisinaan "* syo^ "
tiin > suihinsa vihcflliselta taistelussa,,
saadut vangit. Mutta kun raakar -
läisuus astui voimaan V j a huomatr
tiin, että ihminen voi maasta tuot­taa
enempi kuin hän itse tarvit­see
ylläpitääkseen, niin silloin ase- ':
tettiin yiholliselta saadut vangit or­juuteeni
Ne olivat koko suvun yh­teistä
omaisuutta ja'sellaisena tuot- ;
tivat koko suvulle.
Mutta kun yksityisomaisuus tuli
voimaan,. niin oli aivan luonnollis- - '
ta, että orjat myös muuttuivat yk- ;
sityisomaisuudeksi. Teollisuudessa
oli orjain pitäriiinen niin tuotteli­asta,
että pian huomaamme aletun
käymäär| sotia toisia heimoja vas­taan
orjain anastamiseksi. On sen- '
gen vähän epäilemistä siitä, ettei- '
kö Julius Gäeaarin johtainat gallia-laissodat
; olisi olleet suuria orja- .
metsästyksiä ja ryöstöretkiä. Omai- . •
suuksien ryöväys, ihmisten huuto- (
kaupalla myyminen ja Rooman kei­sarivallan
orjamarkkinat puhuvat
siitä selvää kieltä.
Metsäläisaikakaudella oli ihmisen
lisääntyminen sanken hidi^sta^ sillä
silloin hän juuri alkoi vallata ym­päristöään.
Raakalaisaikana muo­dostaa
ihminen oman ympäristönsä
j a suvun lisääntyminen tapahtuu
nopeammin. Sitten .edelleen kahle-orjuuden
aikana, jolloin on' enem­pi
ravintoa saatavana, kasvaa kan­sojen
lukumäärä jatkuvasti. Kek­sintöjen
kautta saadaan enempi ja
parantuneita työkalujal Orjat ;
maanviljelyksessä ja käsityöläiset :
ammateissaan tuottivat riittävästi. >
Sukuyhteiskunnat laajenivat kan- '
soiksi j a valtakunniksi. Pikku pääl­liköt
muuttuivat kuninkaiksi. Vaih­to
ja välitys muuttuivat kotimaisek­si
kaupaksi, ja siitä vihdoin kas­vaen
valtakuntain väliseksi suur­kaupaksi
ja pjanikkiliikkeeksi. Or­jain
omistajilla, on rikkautta jä y-lellisyyttä.
On olemassa loisela-jäluokka,'
jolla on aikaa, kuluttaa
kulttuuriin; • taiteeseen, runouteen,
musiikkiin^ kirjallisuuden . j a draa­man
kehittämiseen... Luokat j a ­kautuvat.
Selväpiirteisesti: ne syök­syvät^
.^toisiaan vastaan; Luokka-taistelu
alkaa kaikella Jcatkemu-dellaan.
Rikkaus kasaantuu: ? * V o i -
ma j a valta keskittyy. Perhe saa
varsinaisen muotonsa. .Uskonto
muuttuu nionijumalaisundesta yksi- -
jumaluudeksi, kohottaen jumalaii V .^^^^
maanpäältä -tuntemattomaan, ava­ruuteen.
— Frank Grönberg «^r-