Vapaus, April 18, 1963

              Sivu 2 Torstaina, huhtik. 18 p. — .Thursday, April 18, 1963
M P A U S INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH C A N A D I Ä NS
(LIBERTY) Establislved Nov. 6. 1917 ^
Edltor: W. Eklund; Manager: E. Suksi
Telephones: Office OS»i-4264 - Editorial OS 4-4265
Publlshod thrice weekly: Tuesdays. Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Ltd.. 100-102 Elm ;St. West. Sudbury. Ontario, Canada.
. - Mailing, address: Box 69
Advertising rates upon appJication. tran.slations free of charge.
Authorized.as secohd cass mail by the Post Office Department. Ottawa,
and for paymeht'oT postage in cash.
~ ' TILAUSHINNAT
Canadassa: 1 vk. $8.00 6 kk. $4.25' . USA:ssa:
3 kk. 2.50 Suomessa:'
1 vk. $9.00 6 kk. $4.80
1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
-CANADIAN UNGUAGEPRESS
Vahdin vaihtuessa
Ottäwassä tapahtuu kaiken todennäköisyyden mukaan vielä tä­män
viikon aikana; ehkäpä jo ennen näiden rivien painoon menoa,
kansallinen vahdin vaihdos.
Huhtikuun 8 päivänä suorilellujeh vaalien perusteella astuu John
Diefenbakerln johtama konservatiivipuolue sivuun ja sijalle tulee
;toinen vähemmistöhallitus, Lester B. Pearsonin johtama liberaali-.
puolueen hallitus.
Tätä vahdin vaihdosta seuraa kansakunta yleisesti puhuen seka­v
in tuntein, sillä tosiasia on, että kumpikaan vanha puolue e i nauti
enää kansakunnan enemmistön tukea ja luottamusta; Viime kesä­kuun
vaaleissa tuli valituksi vähemmistöhallitus ja samoin nyt. Eroa
on vain sikäli, että kesäkuussa sai konservatiivipuolue vähän enem­män
edustajia ja liberaalit vähemmän; nyt sensijaan saivat liberaalit
enemmän edustajia ja konservatiivit vähemmän.
Alutta kysymys ei ole sittenkään pelkästään ' mu;ian munaan
vaihtamisesta". Valitettava tosiasia nimittäin on, että liberaalipuolue
edustaa nyt "ainerikkalaismielisempää" suuiporvariston osaa kuin
konservatiivipuolue ja tältä kohdalta liberaalipuolueen muodostamaan
hallitukseen suhtaudutaan tavallista pidätyväisemmin. Yleisesti toi­votaan
kuitenkin, että vaalien tuloksilla — joiden merkitystä ei voida
mitenkään väärin tulkita — olisi moraalisesti pidättävä vaikutus nii­hin,
jotka haluaisivat vastaanottaa jenkkien tyrkyttämiä ydinaseita
ja siten johtaa maatamme entistä kauemmaksi "tykkejä voin ase-raesta"
tielle. '
PÄÄMINISTERI D I E F i E N B A K E F J N VÄISTYESSÄ
Kuten on tältä' palstalta äikaisemminkii? todettu, Canadan väes­töllä
yle'ensä o l i ja on suuria valituksia pääministeri Diefcnbakerin
hallituskaudelta. Vaikka hän aikaisempien vaalikampanjoittea perus­teella
lupasi panna.sulun yhdysvaltalaisen pääoman vaaralliselle tun­keutumiselle
maahamme; vaikka hän lupasi lopettaa työttömyyden
saattaa ulkomaankauppamme tasapainoon ja toteuttaa erikoisesti poh­jolan
kehittämistä, niin kaikissa näissä kysymyksissä hänen hallituk­sensa
o l i mitään saamaton tai toimi äärettömän heikosti. Valitettava
tosiasia on, että konservatiivipuolueen hallituskautena jatkettiin edel­leen
liberaalipuolueen hallituskaudella aloitettua "integraatio-ohjel­maa",
jonka seurauksena Canadasta on tuloissa taloudellisesti, poliit­tisesti
ja sotilaallisesti Yhdysvaltain satelliittimaa.
Vain tämä — toi-ypuolueen yleinen heikkous — selittää käsit­tääksemme
sen, miksi pääministeri Diefenbaker. ei voinut sanoma­lehdistön
ja muun propagandakoneiston käännyttyä häntä vastaan
seisoa vartiopaikallaan, kuten/seisoi aikanaan samanlaisessa tilan­teessa
voimakkaammin kansakunnan etuja puolustanut ja sen vuoksi
suurpääoman vihoihin joutunut presidentti Roosevelt Yhdysvalloissa.
, Kaikesta tästä huolimatta on sanottava^ että Diefcnbakerin hal­litus
— n i in porvarihallitus kuin olikin — puolusti kuitenkin maam­me
itsenäisyyttä ja vastusti, tosin horjuen ja aina periksikin antaen,
yhdysvaltalaista ylivaltaa. Kaikesta painostuksesta huolimatta päämi­nisteri
Diefenbakeria ei saatu esim. sitomaan maatamme Amerikan
valtioiden liittoon (OASiin).' Washingtonin murinoista huolimatta
toryhallitus paransi hieman farmariemme asemaa myymällä- viljaa
Kiinaan ja muihin sosialistisiin maihin. Kuuban k r i i s in aikaita liitto­hallitus
pyrki mieluimminkin tilannetta jäähdyttämään kuin sodan
liekkejä lietsomaan.
Kaiken tämän johdosta pääministeri Diefcnbakerin poliittiset
"osakkeet" laskivat Washingtonissa siinä määrin, että sieltä lähetet­tiin
tänne Canadaan palopuheita pitämään vissejä kenraaleita ja sit­ten
ainutlaatuinen "ystävällisen maan" naapurilleen sanomalehlitie-
. tona lähettämä "nootti", jossa vaadittiin Ganadaa vastaanottamaan
jenkkien ydinaseita. Vaikka Diefcnbakerin hallitus kukistui mainit-luun
"sanomalehtinoottiin", niin se o l i sittenkin vain "viimeinen olki,
mikä varsan selän katkaisi".
LESTER PEARSONIN ESIIN T U L L E S SA
Jos siis olisi tilanne sellainen, että toivossa olisi "parempi" hal­litus,
n ' in tätä "vahdin vaihdosta" voitaisiin tervehtiä mielihyvällä.
Valitettavasti ei asia kuitenkaan ole näin: Päinvastoin on olemas­sa
mahdollisuus, että liberaalipuolueen hallitus yrittää vähemmistö­asemastaan
huolimatta — ja siitäkin välittämättä; vaikka kansa on
äänestyksen muodossa sen selvästi t u o m i n n u t— jatkaa entiseen ta­paan
liberaalipuolueen aikanaan aloittamaa "integratio-ohjelmaa",
mistä koituisi entistä suurempi taloudellinen, poliittinen j a sotilaalli­nen
taakka kansakuntamme kannettavaksi.
»Liberaalipuolueen johto on luonnollisesti tietoinen siitä, että se ei
voi sen paremmin työttömyystilannetta huojentaa kuin sosiaalista lain-laadintaakaan
parantaa, jos hallitus jatkaa ja ehkä tehostaa varustelu-kilpailuun
osallistumista. Varusteluun haaskattavat miljardit aiheut­tavat
verojen kohoamisen, elintason laskemisen ja kansallisen peri­kadon
vaaran suurenemisen.
' -Liberaalipuolue ei saanut missään mielessä Canadan kansalta
valtuuksia jenkkien ydinaseiden vastaanottamiseksi sen paremmin
Canadan maan^kamaralle kuin ulkomailla oleville asevoimillekaan.
Enemmistö canadalaisista antoi äänensä niille puolueille, jotka lupa­sivat
vastustaa ydinaseiden vastaanottamista. - —
. " Tosiasiassa on muistettava, että Joronton suurin päivälehti, ' T he
-Toronto D a i l y ^ t a r " , joka kannatti voimaperäisesti liberaalipuolueen
vaalikampanjaa, vastusti ja vastustaa edelleen ydinaseiden vastaan-
Taottamista! Se seikka kun liberaalipuolueen ehdokkaat yrittivät kaikin
; mahdollisin keinoin välttää keskustelua ydinaseista j a eräissä tunne-j
fuTssa tapauksissa sanoivat persoonakohtaisesti vastustavansa niitä,
* vaikka puolueen korkein johto ydinkärkien vastaanottamista kannat-
: taakin, on käytännöllisenä esimerkkinä siitä, että liberaalipuolueessa
j ja varsinkin sen kannattajapiireissä on voimakkaita ja vaikutusval-
* laisia piirejä, jotka vastustsrvat ydinaseiden vastaajiottamista.
* Nämä ovat moraalisia realiteetteja, joita ei voida olla huomioon-
,. ottamatta. Sanotaan luonnollisesti, että kenet Jumalat tahtovat tu-lM9Uiy
hänet he lyövät sokeudella — ja kukaan ei ole n i in sokea kuin'
^ sellainen ihminen ja sellainen puolue, joka. ei halua nähdä.
r JOS E I O L E KIIRETTÄ ITSEMURHAAN
Mutta kun puolueilla ei ole sen paremmin mitään kiirettä itse­murhan
tekoon kuin yksilöilläkään: niin uskallamme kuitenkin toi­voa,
että liberaalipuolue fiuomioisi kansan selvästi ilmaiseman toivo-
, niuksen, kieltäytyisi vastaanottamasta jenkkien ydinaseita, sekä pyr-rauhan
vakiinnuttami.seen ja asei.stariisunnan nopeistutta^iniseen,
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Matti Poutanen, Long Lake,; Ont.,
cäyttää. lauantaina, huhtikuun 20
.jäivänä .75 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain~,
onnentoivotuksiin.
NLn menestys
jatkuu yiiä Intian
Viisitoista vuotta sitten huhtifcuan 6 p:nä allekirjoiteUiih
sopimtis Suomen ja Neuvostoliiton välisestä ystävyydestä, yh­teistyöstä
ja keskinäis^tä avunannosta. Tämän sopimnksen sol­miminen
vahvisti ratkaisevan käänteen näiden maiden välisissä
suhteissa, joka suoritettiin Mauno Pekkalan hallituksen aikana
vuosina 1945—47, ja muodostui erääksi Snomen tärkeimmistä
valtiollisista asiakirjoista — Suomen ulkopolitiikan peruslaiksL
Julkaisemme oheisena asiaa selventävästi ja ajankohtaisesti
käsittelevän Hilkka Saarikosken kirjoituksen:
Neuvostoliitto jatkaaedclleen me
ncslyksellistä etumatkaansa teräs-ehtaiden
rakentamisessa Intiassa.
Neuvostoliitöii Intian t i l i in Bhilai-h
i n rakentaman miljoonan tonnin
vuosituotantoa edustavan terästeh-aan
kapasiteetin nostamisesta 2,5
miljoonaan tonniin tehtiin sopimus
viime - vuonna. Tämän toteuttami­nen
on täydessä käynnissä aikatau:^
lun mukaisesti. Bhilaissa suunni­tellaan
tämän lisäksi tehtaan kapa­siteetin
edelleen nostamista 3,25
miljoonaan tonniin. Neuvotttelul
on tarkoitus saada päätökseen siten,"
että kolmatta vaihetta voidaan jat­kaa
välittömästi toisen laajennuso­san
päätyttyä. Kapasiteetin lisäyk­sen
jälkeen B h i l a i on Intian suurin
terästehdas.
Intialaiset ovat käyneet neuvot­teluja
myös muiden jo rakennettu­jen
terästehtaiden kapasiteetin ko­hottamiseksi.
Englantilaisten In­tian
t i l i in rakentaman Dourgaburin
tehtaan kapasiteetti on 1,4 miljoo­naa
tonnia ja intialaisten suunnilelr
mat edellyttävät sen _;kapasiteetin
nostamista lähes 3 miljoonaan ton­niin.
Länsisaksalaisten -firmojen
.akentaman Rourkelan tehtaan ka­pasiteetti
on tarkoitus nostaa nykyi­sestä
1,8 miljoonasta tonnista 2,5
miljoonaan tonniin. Kaikki nämä
kolme suurtehdasta on Intian val­tion
omistuksessa.
Yksityisellä sektorilla on tarkoi­tus,
että Tala Iron & Steel nostaisi
kapasiteetin 2 miljoonasta 2.75 mil­joonaan
tonniin ja Indian Iron 1
Helsinki — (KU) — Toisen
maailmansodan jälkeiseltä kau­delta
voidaan osoittaa kolme kan­sainvälistä
sopimusta, tai asiakir­jaa
joiden merkitys maamm? kan­sainväliselle
asemalle j a ulkopo­liittiselle
suuntaukselle on ollut
ratkaiseva. Nämä ovat vuonna
vuonna^ 1947 allekirjoitettu rau-hansopinmsi
joka normalisoi ti­lanteen
Suonien ja liittoutunei­den
valtioiden välillä, vuonna
19S5 tapahtunut Suomen hyväksy­minen
Yhdistyneiden Kansakun­tien
jäseneksi, joka vahvisti ase­mamme
kansainvälisellä fooru­milla,
sekä Suomen ja Neuvosto^
liiton välillä huhtikuun 6. päivä­nä
1948 allekirjoitettu sopimus ys­tävyydestä,
yhteistyöstä ja keski­näisestä
avunannosta.
Viimeksi mainittu asiakirja
määrittelee suhteemme naapuri­maahamme,
mitä tekijää sekä
Suomen kansan valtava enemmis­tö
että sen kaukonäköislmmät
miljoonasta tonnista 1,9 miljoonaan
tonniin.
Intian terästeollisuuden johtajat
ovat suiffilitelleet myös neljännen
valtion omistaman suurtehtaan ra­kentamista
Bokaroon. Tämä on ol­lut
tarkoitus rahoittaa amerikkalai­sen
pääoman turvin. USA on aset­tanut
kuitenkin luottojen myöntä­misen
ehdoksi, että tehtaan on jää­tävä
yksityisten käsiin. USA:n kan­taa
Intia ei ole katsonut voivansa
hyväksyä. Intialaiset asiantuntijat
ovat suunnitelleet myös 3 pienem­pää
terästehdasta, joista yksi tulisi
Portugalilta viime vuonna vallat­tuun
Goaan.
poliitikot pitävät ratkaisevana
Suomen ulkopoliittisessa suunta­uksessa.
Jos kahden ensinmaini­tun
sopimuksen synty tapahtui
ikäänkuin itsestään selvänä asia-
-ua, käytiin ystävyyssopimuksesta
sen sijaan voimakas kamppailu,
jonka yhteydessä suoritettiin mer­kittävä
rajankäynti poliittisten
puolueiden asennoitumisessa:.^.Ja
jossa kansan mahtava joukkoliike
sopimuksen puolesta ratkaiseval­la
tavalla vaikutti sen syntymi-
• -scen.,:-. .:: .
T I L A N N E VUONNA 1948
Ajatus Suomen ja Neuvostoliiton
välisen ystävyys-, yhteistyö- ja avun­antosopimuksen
soimisesta esitet­tiin
julkisuudessa ensi kerran vuo­den
1947 lopulla ja siitä lähtien se
oli keskeisen huomion kohteena
maamme poliittisessa elämässä. K u ­ten
muistetaan maamme silloinen
Mauno Pekkalan johtama hallitus
perustui kolmen suurimman poliit­tisen
ryhmän. S K D L n , maalaisliiton
ja sosialidemokraattien yhteistyöso­pimukseen,
jossa mm. hyväksyttiin
yhteiseksi linjaksi ystävyyden lujitr
taminen sodanaikaisiin liittolaisval­tioihin,
lähinnä naapurimaahamme
Xeuvostoliittoon.
Maussamme oli kuitenkin merkit­täviä
oikeistovoimia, jotka pyrkivät
kääntämään maamme selvästi länsi­valtojen
pii)-iin. Kärkevä kamppai­lu
tästä oli käyty juuri vuonna 1947,
j o l l o in oikeisto yritti liittää maam­me
länsivaltojen ns. Marshall-sopi­mukseen.
Oikeisto kärsi kuitenkin
tappion. Sitä katkerampi sille o l i
esitys ystävy.vssopimuksesta Neu­vostoliiton
kanssa'ja niinpä se vuo­don
1948 alkukuukausista lähtien
NLn vakava varoitus
ydinaseistamisen
harjoittikin voimakasta valhe- ja^
rhuhukamppailua: kääntakseen ylei­sen
mielipiteen sopimusta vastaan.
Tämä'provokatorinen toiminta sai
sellaiset mittasuhteet, että m.m.
Suomi-Neuvostoliitto-Seuran puhe­miehistö
katsoi aiheelliseksi esittää
asian johdosta huolestumisensa
helmikuun puolivälissä;
N E U V O T T E L U E S I T YS
Konkreettisesti päästiin ystävyys-sopimusasiaa
käsittelemään helmi­kuun
lopussa. Helmikuun 27. päi­vänä
presidentti Paasikivi ilmoitti
eduskuntaryhmille generallissimus
Stalinin lähettämästä kirjeestä,. jos­sa
todetaan^ että Suomi on ainoa
sodan aikana Hitler-Saksan rinnalla
taistellut' valtio, joka ei ole solmi­nut
ystävyyssopimusta Ncuvostolii-ion
kanssa. Kirjeessä viitattiin Un­karin
j a Romanian kanssa solmit­tuihin
sopimuksiin ja ehdotettiin
neuvottelujen käyntiä asiasta.
E D U S K U N T A R Y H M I E N K A N TA
Maaliskuun 3. päivänä esitti
S K D L n eduskuntaryhmä myöntei­sen
kantansa neuvottelujen aloit­tamiseen
nähden. . Samoin kan­natti
neuvotteluja ruotsalainen
kansanpuolue sekä sosialidemok­raattinen
puolue, jonka myönty­mys
oli varsin väkinäinen. Se se­l
i t t i kannanotossaan, että maal­lamme
ei ole muka Vmahdolll-suutta
kieltäytyä" neuvotteluista.
Sopimuksen solmimista se sen si­jaan
vastusti jo tällöin.
Sama sävy o l i . sosdem. eduskun-tai'yhmän
puheenjohtajan Onni Pel­tosen
amerikkalaiselle uutistoimis­tolle.
I N S l l e antamassa haastattelus­sa,
jonka -newyorkilainen "Daily
M i r r o r " julkaisi maaliskuun 4. päi­vänä.
Haastattelussa, jonka aluksi
Onni Peltonen ilmoitti, että tässä
vaiheessa ' o l i s i 'epäviisasta sanoa
liian paljon", haastateltava väitti,
että 80 prosenttia Suomen kansasta
on sopimusta vastaan. 'Mitä ta-pahtuneekin,
toivon, että USA ym­märtää
. . . Uskokaa, että koetam­me
tehdä parhaamme", vetosi Onni
Peltonen.
Näin siis sosialidemokraattisen
puolueen edustaja. Maaliskuun 6.
päivänä ilmoittivat puolestaan ko­koomuspuolueen,
edistyspuolueen.
riintuntavasti osoitti perättömäksi
Omii Peltosen puheet ao^pitosenjltjf-sesta
sopimuksen vastustuksesta.
L i i k e ei, suinkaan koskenut vain
kansandemokraattisia- järjestöjä,
vaan kokouksia oli v mm.. kaikilla
suurilla työpaikoilla. Pasilan kone­paja/
Strömberg, Arabia, Hiel;alahti,
Rakennuskonepa ja, CricHton-Vul-can
— kaikki ne sanoivat oman sa­nansa'
ystävyyssopimuksen solmimi­sen
puolessa. Kun tuli tieto eräiden
puolueiden kielteis(»tä suhtautumi­sesta
neuvotteluihin, seurasi koko­uksia
lähetystöjen j a valtuuskun­tien
lähettäminen^eri eduskuntai-yh-mien
sekä hallituksen edustajien
puheille.
Mahtava kansanliike teki l a i k u ­tuksensa
ja niinpä hallituksen maa­liskuun
8 päivänä tekemä päätös
neuvottelujen alkamisesta oli yksi­mielinen.
Valtuuskunta edusti laa­jasti
-maan poliittisia puolueita, s i i ­nä
olit^at mukana SKDLn, sosialide­mokraattien,
maalaisliiton sekä
ruotsalaisen kansanpuolueen edusta­jat.
Sen puheenjohtajalla, päämi­nisteri
Mauno Pekkalalla, oli val­tuudet
sopimuksen allekirjoittami­seen.
• •. •..
Sopimusneuvottelut alkoivat Mos­kovassa
maaliskuun 22. päivänä ja
jo huhtikuun 6. päivänä , o l i sopi­mus
saatettu allckirjoittamisvaihee-scen.
Allekirjoitustilaisuudessa
Neuvostoliiton valtuuskunnan johta­ja,
ulkoministeri Molotov saattoi i l ­moittaa,
että sopimuksen sanamuoto
oli laadittu. Suomen ehdotuksen
pohjalla. Samoin vahvisti president­ti
Paasikivi radiopuheessaan huhtiT
kuun 9. päivänä, - jossa hän kehotti
eduskuntaa ratifioimaan sopimuk-
.sen mahdollisimman pian.
E D U S K U N N A N RATKAISU
Eduskunnan käsittelyyn sopimus
ehätti huhtikuun 28. päivänä käyty-,
ään sitä ennen läpi valiokuntavai-heet.
Eduskuntakäsittely osoitti,
millaisten vaikeuksien edessä eräät
ryhmät olivat olleet yrittäessään
löytää perusteluja suunnanmuutok­selleen
sopimuksen suhteen. Sa­moin
heijasteli eräiden sosdem.ryh-män
jäsenten puheenvuoroissa yhä
edelleen entinen "pakkoratkaisulin-j
a " .
Niinpä sos-dem-edustaja Alpo
Lumme selitti, että käsitellessään
sopimusta ' Suomen eduskunta vasr
toin suuren enemmistön tahtoa, tu­lee
merkinneeksi pykälän suurval-
SITÄl mm.
J A
T Ä T Ä
ENSIMMÄINEN TOHELO
Suorhen presidentti Kekkonen '
matkaili maaseudulla.
Eräs emäntä o l i tarjonnut Kekko- .
selle kahvit. Hänelle öli kuitenkin
sattunut sellainen vahinko että ker- ,
manekka Oli kaatunut pöydälle ta- .''
lon parhaan pöytätuukin päälle, jos- ,
ta Kekkonen o l i . k o v in pahoillaan. •
Emäntä häntä lohdutteli sanoen:
"Älkää välittäkö, sattuuhan sitä sel­laista
kenellei jYAa|i;,'51 • i. •;:;; • > i <
Sitten talon isäntäkin tuli samaan^ ,:
kahvipöytään ja häherie s a t t u i ' l u - - ''
iemaon samanlainäh vahinko että."^
kermanckka kaatui. ^ • • --M
Tämä oli jo emännälle liikaa,,, ..^
Niinpä' hän' kivahtiicttä "siinä on v y i
toinen-tohelo". •> : ::<><i i , . ; ;
Päästyään takaisin Helsinkiin o l i
Kekkonen ostanut parhaan saatavia- ,0
!a olleen pöytätuukin ja lähettänyt
sen emännälle. .Lähettäjäksi oli hän v
merkannut: •Ensimmäinen tohelo." , ,
Moskova. — Neuvostohallitus
katsoo NATOn multilateraalisten
ydinvoimien muodostamisen US-A
: n ja muiden tämän liiton jäsen-vallioiden
aikomukseksi i antaa
Länsi-Saksan sekä muiden maiden
asevoimien käyttöön raketti- ja
ydinaseita, laajentaa entisestään
ydinasesodan valmistelua sekä a-loittaa
raketti- ja ydinaseista kil­pailu,
joka c i tunne valtiollisia ei­kä
maantieteellisiä rajoja, sano­taan
neuvostohallituksen. USA:n
hallitukselle osoittamassa nootis­sa,
jonka ulkoministeri Andrei
Gromyko luovutti ellen USAin
Kloskovan suurlähettiläälle Foy
K o h l c r i l l e.
Neuvostohallitus sanoo nootis­saan,
että suunnilelnia NATO:n
multilateraalisten voimien muo­dostamisesta
on Ilmaus nykyises­tä
voimapolitiikasta, painostus-j
a saiiclupolitiikasta, jossa perus­tekijäksi
julistetaan ydinaseet. ,
Neuvostohallitus kehottaa USAn
hallitusta yhteistyöhön kanssaan
tärkeimpien kansainvälisten on­gelmien
ratkaisemiseksi sekä ra­ketti-
ja ydinasekilvan pysähdyt-täniiscksi.
Tämä kellotus sisältyy myös sa­mansisältöisiin-
nootteihin, jotka ul­koministeri
Gromyko luovutti sama­na
päivänä Ison-Britannian Mosko­van
suurlähettiläälle Humphrey
Trevelyanillc sekä Saksan Liittota­savallan
asiainhoitajalle Heinz Nau-pertille.
Neuvostohallituksen noo­tista
on lähetetty jäljennökset mui­den-
NATOn jäsenvaltioiden halli­tuksille.
Neuvostohallitus ehdottaa NATO-maille
täysin toisenlaisia toimenpi­teitä
ja esittää, että ryhdyttäessä]
toimenpiteisiin kansainvälisen tilan­teen
lieventämiseksi sekä valtioiden,
välisen luottamuksen lujittamisek-niyönnytys
Länsi-Saksalle. Asia
muistuttaa monessa suhteessa
toista maailman sotaa edeltäneitä
ta(talitumia, jolloin Hitler-Saksan
"rauhoittamiseksi" länsivaltojen
silloiset johtajat uhrasivat turval­lisuuden
ja vapauden maassa toi-s^
Sa jälkeen. Tästä Saksan mili-nykyisen
suomalaisen kansanpuolu-j ^am'kylmän sodan ' jo tähänkin
een edeltäjän, sekä maalaisliiton j mennessä kielteiseen kertomuk-eduskuntaryhmät
suhtautuvansa' seen". Lumme nimitti sopimusta
kielteisesti" neuvottelujen käymi-| 'sotilassopimukseksi", "jota ei ole
"seen Neuvostoliiton kanssa; Maalais-! voitu väistää'. Maalaisliiton Juho
liiton ryhmä selitti, että rauhanso- Koivisto selitteli, miten maalaisliit-pimus
on riittävä asiakirja tässä to o l i pyrkinyt kannanotoillaan tur­vaamaan
jatkuvan myötämielisyy­si
o l i s i ensimmäisenä toimenpiteenä j tai^stien vaatimukset vain kas-hyökkäämättömyyssopiniuksen
sol­miminen
NATOn ja Varsovan sopi­muksen
osanottajien kesken.
Ncuvostohallilu.s huomauttaa, et­tä
NATOn valtiot vastaavat sosialis­tisten
maiden rauhanpolitiikkaan
kylmän sodan politiikalla. Esimerk­kinä
tällaisesta politiikasta nootissa
mainitaan USAn j a Ranskan ydin-voivat
ja. toisen maailmansodan
vaara tuli yhä lähemmäksi.
Nootissa todetaan lopuksi, että
länsivaltojen, jotka toisella kädellä
jarruttavat 18 valtion komitean työ­tä
j a toisella hahmottelevat suunni­telmia
NATOrn ydinasevoimista, po­l
i t i i k an ydinajatuksena ilmeisesti
on voittaa aikaa ja asettaa rauhan-asckokeilujen
uudelleen aloittami- ^^^^^''^^^ valtiot tapahtuneen tosia-jotta
voitaisiin todella käyttää suu­rempi
osa uutteran kansamme tuot­tamista
rikkauksista työläisteji, far­marien
ja muiden pikkueläjien ta­lousaseman
parantamiseen ja so­siaalisen
huollon tehostamiseen.
Mikäli liberaalipuolue todella ai­koo
lupauksiaan täyttää maan 'tä"-
louselämän vilkastuttamiseksi ja
työttömyyden lieventämiseksi, sillä
ci ole muuta mahdollisuutta kuin
varustelumenojen vähentäminen s i ­tä
vastaavan ohjelman perusteella.
Ja mikäli liberaalipuolueen halli­tus
haluaa demokraattisten peli­sääntöjen
mukaisesti toimia kansa­kunnan
enemmistön viitoittaman
ohjelman mukaisesti, sen hallitus­kausi
voi niuodostua vähemmistö­asemastaan
huolimatta pitempiai­kaiseksi
kuin edeltäjänsä, • sillä kaik­ki
puolueet ovat nyt varattomina ja
vaalitaisteluun kyllästyneitä. Mutta
mikään mahti maailmassa ja kaik­kein
vähiten Social Creditin ehdok­kaiden
lupaukset, ei voi pitkää hal-litusaikaa
liberaaleille taata silloin,
jos ei oteta huomioon kansakunnan
yleistä mielipidettä ja toivomusta
tärkeimmistä pei,uskysymyksistä.
nen. Ranskan ja Saksan liittotasa­vallan
sotilaallinen sopimus. USAn
iuidet vihamieliset toimenpiteet;
Kuubaa vastaan sekä saksalaisten
militaristien vaaralliset provokaa­tiot
LänsirBerliinissä.
Neuvostohallitus varoittaa, että
jos NATO:n johtajien suunnitelmat
toteutuisivat, niin ydinaseet ja nii­den
kiertämättömänä seurauksena
sodanvaara leviäisivät i)lanectallam-inc
kuin öijyläiskä veden pinnalla:
Sen alueen laajentaminen, jolta
voitaisiin suorittaa ydinasehyökkäys
luonnollisesti suurentaisi myös vas­tatoimenpiteiden
maantieteellistä
piiriä.' Kenenkään ei tule pitää tä­tä
neuvostohallituksen lausuntoa
uhkailuna. Kaikki tämä on itses­tään
lankeava selviö, sen yksinker­taista
toteamista, mikä voidaan tar­kalleen
arvioida jo tänä päivänä.
Jos USA, Englanti ja Ranska
lähtevät ydinaseiden levittämisen
tielle, niin neuvostohallituksen o-
Iisi luonnollisesti pakko tehdä tä.s-tä
asianmukaiset johtopäätökset"
sekä ryhtyä uuden tilanteen vaa­timiin
toimenpiteisiin, jotka ta­kaisivat
Neuvostoliiton, sen ystä- ;
vien ja liittolaisten turvallisuuden
säilymisen riittävän tehokkaana.
Neuvostoliiton hallitus korostaa,
että suunnitelmat NATO:n multila­teraalisten
ydinasevoimien luomi­sesta
on-laadittu laskelmoiden, että
näin voidaan tyydyttää Sak.san liit-totasjlvallan
yhä kasvavat vaatimuk­set.
Tekemällä myönnytyksiä Sak­san
liittotasavallan militaristi- jn re^
vanshipiireille USA:n hallitus yrit­tää
ratkaista NATO:n sisäisect r i s t i ­riidat.
Neuvostohallitus toteaa: — Voi­daan
nähdä, että yksi militaristi-'
sille voimille tehty myönnytys ai­heuttaa
yhä uusia myönnytyksiä.
Eikä kukaan takaa, että nykyinen
NATO:n ydinasevoimia koskeva
suunnitelma olisi viimeinen,
sian eteen N.\TO:n ydinaseistuksen
toteuttamisessa.
suhteessa, ja kokoomus ja edistys
puolestaan väittivät neuvottelujen
olevan suovastaan ristiriidassa rau­hansopimuksen
kanssa.
M a a l a i s l i i t t o oli kuitenkin selvästi
hajallaan ,tässä kysymyksessä. Sitä
todistaa ns. ministerisiiven yhtymi­nen
neuvottelupäätökseen hallituk­sessa
sekä maalaisliittolaisen lehdis­tön
kirjoittelu. Niinpä tämän puo­lueen
"Ete]ä-Saimaa"-lehti totesi
ystävyyssopimuksesta, että 'ajatuk­sen
raukeaminen voisi johtaa ai-vaa-mattomiin
seurauksiin" — huomau-den
Suomea kohtaan lännessä, kun
taas eräät kokoomuksen edustajat
uhkailivat vakavasti länsivaltojen
taloudellisen kanssakäymisen lop­pumisella
maamme kanssa sopi­muksen
vuoksi.
Eduskuntakäsittelyn aikana ilme­ni
mm. Hertta Kuusisen ja Mauri ' ^^-^^^ kannastaan.
vaikka eräät kansanedustajat pyrki- •
vät antamaan kuvan, että nämä pe- '
riaatteet ovat sopimuksessa suoma-
Jaisosapuolcn tahdosta.
ÄÄNESTYS
Niinpä keskustelun jälkeen .suori­tettu
dänestys osoitti sen koonneen ^
taakseen lähes kaikki eduskuntaryh-' ''
mät. Omalaatuisen mielenosoituk- • V'
sen järjesti pieni edistyspuolueen.,;
lyhmä, joka puheenjohtajansa Kau-pin
.kantaa seuraten yhtä miestä l u -
kuunottamatta äänesti sopimusta.
vastailu. Äänestysluvut olivat 157
— I L Viimemainitussa ryhmässä o l i "
7 edistyspuoluelaista — Berner,;;
Heiniö, Kannisto, Kauppi, Kytömaa,
Teittinen ja Tyrni. 3 maalaisliitto­laista
—- Lampinen, Okko ja Tiitu
— sekä kokoomuksen Lappi-Scppä-lä.
i • - -^^-^
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ' >
•Suomen ja Neuvo.stoliiton väli- . "
se^ ystävyys-, yhteistyö- ja avun- . i _
'. antosoplmuksen syntyvaiheiden [:
tarkastelu antaa aihetta eräisiin ^
.johtopäätöksiin. Ennen kaikkea ,|.
.ilmenee kirkkaasti, miten huö" *
. mattava askel, on maassamme o-
' tettu ystävyyssuhteiden lujittumi-
. sen suuntaan Neuvostoliiton kans- .
sfa kuluneen puolentoista vuosi- .
i kymmenen aikana .On varmaa,
että juuri sillä sopimuksella, j o n - '
ka solmimisesta edistykselliset ja
taantumukselliset voivat kävivät,.
ankai:an taistelunsa vuonna 1948,
on ollut ratkaiseva osuus suhtei­den
myönteiseen kehitykseen.
- Edelleen alkuvuoden 1948 ta-: .
pahtumasarja on eräs uljaimpia
esimerkkejä kansan laajan ja ak­tiivisen
miclenosoltusliikkecn voi­masta,
joka voi pakottaa taantu­mukselliset
puolueet ja poliitikot '
luopumaan kansan etujen vastai-
Ryömän puheenvuoroissa vakuutta­vasti
se. että sopimus takaa 'toisen
sopimuspuolen suvereenisuuden,
riippumattomuuden, molemminpuo­lisen
kunnioittamisen sekä toisen
tUs. josta lehti sai ankarat moitteet valtion sisäisiin asioihin puuttumat-sosialidemokraattiselta
Työ"-lehdeltä.
" K a n s an
KANSANLIIKE SOPIMUKSEN
PUOLESTA
Tähän aikaan syniyi ainutlaatui­sen
mahtava kansanliike, joka kou-tomuuden
periaatteen'': Samalla
korostettiin, että sopimuksen solmi­minen
tällä pohjalla oli ollut Neu­vostoliiton
alkuperäinen tarkoitus
— sisältyihän sama pykälä mm.
Neuvostoliiton vastaaviin sopimuk­siin
Unkarin ja Romanian kanssa —
: J a vihdoin se osoittaa, miten
merkittävä panos on kansande­mokraattisella
liikkeellä ollut
luotaessa sen ystävyyspolitiikan
perusteita Suomen j a Neuvostolii­ton
välillä, jotka iällä hetkellä
on tunnustettu maamme viralli­seksi
Iin jaksL
H i l k k a S a a r i k o s k i.
T3atkaa Vaoaus!
PÄIVÄN PAKINA
Tarpeellinen ja ajanMtainen muutos
Pääsiäispyhien aikana oli meillä
sudburylaisilla tilaisuus nauttia hy­vistä
näytelmäesityksistä kun Fin­nish
haalilla vietettiin CSJ:n kym­menenneltä
näytelmäjuhlaa.
Juhla oli näytelmätaiteen harras­tajien
j a ystävien oivallinen keidas,
vaikka tämä Sudbury ei olekaan'
seuranäyttämötoiminnan kannalta
katsoen mikään kuiva ja kitukasvuin
nen erämaan kolkka. Mutta siitä
huolimatta tuntuu nyt käyvän vä­hän
vanhan-Aatamin päälle ajatus,
että ensi vuonna emme saakaan
täällä Sudbui-yssa tällaista virkis-tystilaisuuUa.
-
Se kuitenkin, mikä on Sudburyn
häviö, koituu ensiTuonna Toronton
voitoksi ja-sen' jälkeen . . ? No
puhumalta paras.
Kuinka suurta mielenkiintoa nä'
mä nyt pidetyt näytelmäjuhlat sai
vat. se näkyi ehkä parhaiten siitä,
että koko iltapäivän kestäneen —
npljän eri näytelmän esityksen jäl­keen
.r— yleisö odotti, käi-sivällisesti
miten jakaantuvat "Oskarit" näytte­lijäin,
ohjaajain ja näytelmien kir­joittajien
keskuudessa. Kutakin
"Oskarin" jako ilmoitusta seuran­neet
voimakkaat suosionosoitukset
osoittivat myös, että tämä teatteri­yleisö
ei halunnut odotuksellaan
yksinomaan tyydyttää omaa mielen-kiintoaan,
vaan antaa oman henkilö­kohtaisen
tunnustuksensa näytteli­jäin
ja ohjaajain hyvälle työlle.
N i i n näyttelijät ja ohjaajat kuin
tcatteriyleisömmekin haluaa siis
saada tietää miten " O s k a r i t " kul
loinkin jaetaan. Allekirjoittanut
puolestaan lukeutuu niihin yksilöi-
, ••••••• ; r: •
hin, jotka haluavat muutosta ja pa­rannusta
tähän seikkaan. E i riitä,
eikä vastaa enää asianomaisten toi­vomusta
se, että ilmoitetaan vain
kuiva ja yksikantainen ticdoitus,
kuka minkin "Oskarinsa" saa.
Yleisesti odotetaan myös lyhyitä ja
asiallisia perusteluja vastaukseen
ky.symykseen " M i k s i " ?
Huolimatta lainkaan siitä, kuinka
oikeutettuja näitä seikkoja koske­vat
säännöt j a ohjeet ovat aikaisem­min
olleet, ne ovat jo "vanhanai-kaistuneet"
j a vaativat siis tarkis­tusta.
Toisaalta on syyiä korostaa, että
näyttelijöillä, ohjaajilla ja myös
uskollisella teatteriyleisöllä on oi­keus
saada nämä "perustelut" eli
tiedot.
, Toisaalta on palkintolautakun­nalla
velvollisuus puolustaa jul­kisesti
ratkaisujaan ja antaa siten
kaikille asiaan kiintyneille rehti ja
avoin mahdollisuus "arvostella ar­vostelijoita".
Tällaista muutosta ja
uudistusta vaativat siis kaikki de<
mokraattiset pelisäännöt.
E i ole tarpeellista esittää yksi­tyiskohtaista
arvostelua kaikista
näytelmistä, kaikista ohjauksista ja
kaikista näyttelijöistä. Siihen me­nisi
jo l i i an paljon aikaakin. Oikeas­taan
tämän kirjoittajasta tuntuu,
että nykyhetken tarvetta tyydyttäi­si
se, jos palkintolautakunta esit­täisi
vain MYÖNTEISET SEIKAT
SIITÄ MIKSI "OSKARr ANNE-TA-^
N S I L L E TAI TÄLLE NÄYT­TELIJÄLLE.
Tällainen "perustelu"
tyydyttäisi käsittääksemme tässä
vaiheessa niin ..näyttelijöitä kuin
teatteriyleisöäkin. Ja mikäli lisä- itioitcta nuiuta kuin pelkät " t u l o k -
nniutoksia olisi vastaisuudessa teh­tävä^
se on asia erikseen.
Ylläesitetyn perusteluna voimme
ottaa pari käytännöllistä esimerkkiä
pääsiäispyhien aikana saaduista ko -
kemuksista.
Tarkoituksemme ei ole arvostella
eikä l i i o in puolustaa palkintotuoma-reita.
Mutta kun palkintolautakunta i l ­moitti,
että ainakin jotkut ratkai­sut
lisäsivät "harmaita hiuksia ohi:
moille", niin näyttelijät, ohjaajat
ja näyttämötoiminnan ystävät oli­vat
silloin oikeutettuja kysymään,,
että miten ratkaisut tehtiin tiukan
tullen?
Emme kaiketi paljasta mitään
vaarallisia salaisuuksia viittaa­malla
siihen, että esim. Pienem­millä
naisten osilla olleiden kes­ken
oli nyt kova ja melko tasa­väkinen
kilpailu.
Loppuun asti tiedetään olleen
kaksi tai kolme "samanarvoiseksi"
katsottua mainiota esitystä, joille
kaikille olisi "Oskari" kuulunut.
Näyttelijät, johtajat ja teatteri­yleisö
tiesi kenenkään sanomatta;,
että asia oli näin. Mutta miksi
" O s k a r i " annettiin lopulta sille joka
sen sai, eikä toiselle henkilölle, se
kysymys jäi ilmaan. Oikein tai vää­r
in komitean tiedetään ratkaisseen
asian sillä perusteella, että toisilla
tämän ' O s k a r i n " ehdokkailla oli pit*
käaikainen näyttelijäkokemus taka­naan,
jota vastoin Oskarin saanee!
la e i ollut juuri muuta kuin nimek-isi
aikaisempaa kokemusta "puhe­roolilla".
Mahdollisesti lämä oli pä­tevä
perustelu, mahdollisesti ei.
Mutta asianomaisilla olisi ollut oi­keus
saada se tietoonsa.,
Emme lähde muita kysymyksiä
yksityiskohtaisemmin pohtimaan
kun aikaisemmat päätökset ja sää .
dökset oikeastaan edellyttävät, että
"Oskarien" jaon yhteydessä ei i l -
sct". Mutta ylläesitetty yksinään
sf<a ainakin allekirjoittaneen va- :
kuilttunceksi, että muutos on tar­peellinen,
ja että lpk:n on sitä poh­dittava
hyvissä ajoissa ennen seu­raavaa
näytelmäjuhlaa.
Toinen sääntöjä koskeva kohta
koskee sitä, miten menetellään sil­loin,
jos kahtpcn tai useampaan näy-tejpi^
än osallistuva henkilö sattuisi
olem*aan ylivoimainen, sanokaamme
esim. naisten pääosalla yhdessä näyv
telmässä, ja avustajan osalla toises­sa
näytelmässä? Pitäisikö hänet jät­tää
jommasta kummasta "Oskarit
ta" vain .sen vuoksi kun hän on
jo toisen "Oskarin voittanut, vaik­ka
hän olisikin onnistunut ylivoi­maisesti
molemmilla rooleillaan?
Tämä on tärkeä seikka ennenkaik­kea
pitkien matkojen takia. Meillä
tulee olemaan, kuten tapahtui nyt­k
i n , _cri paikkakunnilta kaksi tai
kolmekin näytelmää, joissa saattaa'
olla '•matkakulujen säästämisen"
j a muidenkin seikkojen vuoksi sa­moja-
henkilöitä. Ollaksemme täl-
.laisissa tapauksissa oikeudeiimukai-isia,
meillä tulisi olla sen vara.lta
ennakolta laaditut säännöt ja ohjeeti.
Tosiasia nimittäin on, että ainakin
allekirjoittaneen mielessä oli — en­nen
soolaistenesitystä— nyt pide-t^
iss^ jylilissa hetken aikaa sellai­nen
tilanne, missä tämä kysymys
olisi voinut muodostua käytännön
ongelmaksi.
- Lopuksi olisi eri paikkakunnilla
pidettävä kunnia-asiana sitä että
Tpk saa haluamansa palkintolauta-ky.
p^an jäsenet kaikilta niiltä paik­kakunnilta,
mitkä kulloinkin lähet­tävät
näytelmänsä juhlaan. Ja jos
suinkaan mahdollista, komitean jä-senten
pi¥5isi'saada etukäteen lu-
'kÖa'iesileltävät näytelmät. .M
— Känsäkoura.