Vapaus, August 22, 1922

              • '"Tl?!?»»
Tiistama, doL j2 p, — Tiiesday, Aagiist 22,
VAPAUS
Canadan suomalaisen työväestön äänenkannattaja, ilmes­tyy
Sndburyesa, Ont., joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO,
Vastaava toimittaja.
VAPAUS
. (Uberty) ^„ ^ « ^
The only organ of Finnish Workere in Canada. Pob-ished
in Sudhury, Ont, every Tuesday, Tbnrsday and
i^nrday.
AdvcTtising Wtes 40c per cpl-inch. Mmimam cnarge
for Bjnde insertlon 75c. DiBCOunt on standjng advertisa»
xnent. The Vapaus is the best advertising medium among
tije Finnish People in Canada. '
nmotushinta kerran julaistUista ilmotuksjsta 40c.
nalstatuumalta. Suuriste Umotuksista sekä dmotuksista,
joiden tdcatiä ei joka kerta muuteta annetaan tuntuva
alennus. Knoloilmotukset ?2.00 kerta ja 5öc. Iisaa
jjooKkaaiisseelitiaa mmuuiissttoovvaärrssyyilutäa;; nniiimuceunim"uuuuwtojs.i.l.m.uo^tvu»k-^sewt. 50c.
kerta, $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset ?2.00 kerta,
$3.00 (kaksikertaa; syntymäOmotukset $1.00 kerta; ha-lutaantieto-
ja osoteilmotukset 50c, kerta, $1.00 kolme­kertaa.
~ Tilapäisilmotuksista pitää raha seurata mu­kana.
•
TILAUSHINNAT: .
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
|1.50 ja ybi kk. 75c. , , , ,. ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
08.00 ja kolme kk. $1.75.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, el tulla lähettämään,
si asiarplesten jofllff on takaukset.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lome St, Puhelin 1038.'-PostloBöte:
Box 69, Sndbury, Ont
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
Kirjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-eoonalliselia
nimellä.
J. V. KANNASTO. Liikkenhoitaja.
Beeistered at the Post Office Department, pttawa, as
eecond class matter. ' "
Tiistain lehteen äijotut ilmotukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3. •
Itävallan demokraattiset santarmit
Taannoin pääsivät unkarilaiset toverit, Simon ja
Sei, pakenemaan vankileireillään yrittäen vapaan de­mokraattisen
Itävallan turviin. Rajalla saivat kui­tenkin
itävaltalaiset santarmit heidät kiinni, ja koska
heillä ei ollut mitään papereita, saivat he rangaisluk-sekseen
14 päivää arestia, minkä jälkeen heidät vas­talauseistaan
huolimatta karkoitettin Unkariin takair
stn. Mikä kohtalo heitä siellä odottaa, on itsestään
selvää, sillä varmaa on, ettei 2i intemationalen wie-niläisestä
päämajasta lähetetä advokaatteja Unkariin
valvomaan,' jotta eivät nämä monivuotista kidutusta
kärsjtieet toverit enää jputufsi «laittoman:» kidutuksen
taikka väkivaltaisen kuoleman uhreiksi.
Täten toimii käsi kädessä «heräävät" Jahtarit» ja
«demokraattiset tasavaltalaiset» saman päämääränsä
hyväksi: taistelevan, kurjuuteen tuomitun köyhälistön
nujertamiseksi ja sukupuuttoon lopettamiseksi!
Nova Scotian punaiset kaivosmiehet
Nova Scotian 12,000 järjestynyttä kaivosmiestä i on
päättänyt liittyä Punaiseen^ Talaudelliseen Ihtematio-naleen.
Nova Scotian kaivosmiehistä muodostuva Riip­pumaton
Työväenpuolue on päättänyt liittyä Conadan
Workers puolueeseen. Noya Scotian kaivosmiehet van­novat
taistelevansa kapitalismin täydellisesti kukista­miseksi.
Nämä kaivosmiehet ovat huutaneet eläköön-huutoja
yhteiskunnalliselle yallankumoulcselle. Nämä
kaivosmiehet ovat valinneet täydellisesti radikaalisen
toimeenpanevan komitean, lyöden konservatiivit tuhoi-ealja
tappiolla. Nova Scotian kaivosmiehet ovat hylän-
'neet komppanian tarjoomat palkkaehdot ja alkaneet
minuutillisesti määrätyllä ajalla yleisfakori.
Eläköön Nova Scotian punaiset' kaivosmiehet!
^ Eläköön heidän taistelunsa ^British Empire teräs-korporationia
vastaan!
Eläköön näiden urheiden kaivosmiesten taistelu Ca­nadan
kapitalismia Vastaan!
Viiodentulo Yenäjällä ja Canadassa
Vuodcntulo sekä täällä että Venäjällä arvioidaan
keskinkertaista paremmaksi. Onko tämä samassa suh­teessa
hyödyllinen kummankin maan maanviljelijöille
ja kövhemmälle väestölle yleensä? tarkastakaamme-pa
vähän. Canadassa runsas vuodentulo merkitsee
sitä, että viljatrustit laskevat hinnat niin alhaisiksi,
etteivät maanviljelijät vuodentulorunsaudesta hyÖdy
sanottavaa. Se on, heille on miltei yhdentekevää tulikö
sato pairempi tai huonompi.^Kummassakin tapauksessa
jää canadalainen maanvilj(elijä, lukuunottamatta rik­kaita
suurviljelijöitä, joka on aina paremmalla puo­len,
sangen ahtaille. Monet heistä eivät näe seu­raavaa
satoa enään omilla tiluksillaan, sillä konetrus-tit,
pankkiirit tai muut koronkiskurit myyttävät nänen
tiluksensa, tai sitten myydään se maksattomista ve­roista,
kuten sangen usein tapahtuu. Hallituksen esit
tämä parlamentissa hvväksytty laki viljan hinnoit-teiulautalninnastakin
oli niin kurja, etteivät maan-viljelysvaltiol,
kuten Alberta ja Saskatchevvan. kyen­neet
saamaan sen nojalla mitään. Federaalihallitus
asettui ensin viljakorporationien etuja ajaen kokonaan
vastustamaan viljanhinnoittelulaulakuntaa, sitten kui­tenkin
viime tingassa hyväksyttiin kurja lakitekele,
maanvifjelysväestöä edustavan progressiivisen edusla-jaryhmän
kannatuksen saamiseksi liberaaliselle ha|-"
litukselle. Mutta kuten sanottu, on tämä tekele niin
kurja, ettei sillä ole mitään merkitystä. ^
Ja nyt kun viljatrusteilla on rajaton puoli hinnoit­telussa,
ovat he nyt jo laskeneet viljan hinnan niin
alhaiseksi, että maanviljelijä tuskin saa viljankor-jauspalkkoja
maksetuksi. Canadalainen maanviljelijä
jää siis huolimatta runsaasta sadosta, yhä edelleen
sangen kurjaan asemaan, vuosi vuodelta paisuvien
velkataakkain alle, kunnes yksi toisensa jälkeen, vuo­rollaan
joutuu maantielle.
Kapitalismi siis lisää alati maataviljelevän väes­tön
asemaan kurjuutta ja puutetta, ja jättää sen edut
täysin suojattomiksi. «
Tarkastakaamme nyt sitten mitä merkitsee runsas
vuodentulo Venäjällä.
Venäläiselle talonpojalle merkitsee hyvä sato sitä,
että hän kykenee oman tarpeen ylitse ulottuvalla vil­jalla
vaihtamaan itselleen yhä enempi ja yhä täy-dellisempiä
maanviljelyskoneita ja kaikenlaisia koti-taloustarpeita.
Hänen viljansa hintaa ei polela, vaan
saa hän siitä vastaavassa määrässä teollisuustyöväen
valmistamia välttämättömiä koneita ja tarpeita. Mut­ta
hän ei myöskään ole tilaisuudessa nylkemään vil­jallaan
ylettömiä hintoja väestön muilta osilta* koska
viljan hinta arvioidaan hallituksen kontrollin alaisena.
Eikä nyljetä maanviljelijän taholta ole tarpeellista­kaan,
koska Venäjällä on sellainen hallitus ja yhteis­kuntajärjestelmä,
jossa kaikkien työtätekevien väes­tökerroksien
edut turvataan tasaisesti.
Venäjällä on siis runsas vuodentulo siunaukseksi
talonpojille, mutta myöskin samalla koko kansalle.
Vasta sosialismin vallitessa siis luonnon runsaat
antimetkin koituvat koko kansan hyväksi.
Näin suuri ero on kapitalistisella ja sosialistisella
yhteiskuntajärjestelmällä.
Canadan maataviljelevä väestö, herätkää käsittä­mään
nämä eroavaisuudet ja taistelemaan yhdessä teol-lisuustyöväestön
kanssa kapitalismin hävittämiseksi ja
sosialistisen yhteiskiintajärjestelmän puolesta!
„EL koskaan enää sotaa!^^
Useissa maissa on vastikään pidetty suuria mielen­osoituksia,
joissa on protesteerattu sotaa vastaan. Ja
vielä onkin tuoreessa muistossa heinäkuun 30 p. 1914,
jolloin välähti näennäisen rauhallisessa maailmassa ri­kollisten
vallassaolijain palosoihtu jä alkoi verilöyly,
joka tuhosi vuosikymmenien ja -satojen työn ja rau­nioitti
«kulttuurin» sorakasoiksi. Vielä ovat «sivisty-neitten
» ihmissyöjäin iskemät haavat tuoreet, jotta hei­dän
kidutetut .uhrinsa voisivat palata «päiväjärjestyk­seen
». Ja nämä uhrit ovat koko maailman työtätekevä
kansa.
Sodan täytyi syttyä kapitalismin imperialistisen
kehitysaiheen välttämättömänä seurauksena. Mutta ve­rilöylyn
alkusyy näyttäytyi vasta sodan loputtua kai­kessa
kaameudessaan; sota on, kuten muudan englan­tilainen
porvarillinen tutkija sanoo «liiketoimi, mutta
ei suinkaan aina onnistunut liiketoimi». Kakki porva­rilliset
valtiot, jotka sodan kautta mielivät rikas­tua
toistensa kustannuksella, tekivät huonon afäärin.
Tämä koskee yhtä .hyvin kurjia voitettuja kuin «on­nellisia
voittajia» — kaikki uikuttelevat vaivoissaan,
eivätkä voi toipua taloudellisesta kriisistä, joka ilme-neiksen
menekin pysähdyksenä, työttömyytensä ja va-luuttain
romahduksena, ja j[oka on saattanut kapita­lismin
itsensäkin kuolinvuoteelle.
Tällaisissa olosuhteissa saa porvarillinen rauhan-harrastus
paljon kannattajia. Itse Lloyd Georgekin on
liittynyt pasifisteihin ja hänen kerallaan kaikki pank-kiiripolitikoitsijat,
jotka esim. uskovat ,että rauhalli­silla
keinoilla päästään paremmin käsiksi Neuvosto-
Venäjään kuin sotilaallisilla. Vastikään prameili usei­den
maiden porvarilliset sanomalehdet tunnuksella:
«Ei milloinkaan enää sotaa!» Mutta tämä Benjamin
Franklinilta ja muilta suurmtehiltä ja -naisilta lai­nattu
lause on vain yhtjl tyhjä kuin harras toivomus,
jolla ei todellisuudessa ole mitään tilaa, todellisuudessa
kun on ratkaisevina tekijöinä porvarillisen järjestel­män
vallitessa kalpa, väkivalta, raaka voima.
Porvarillinen «rauhanrakkaus» ilmais^ekin itse sur­kean
alastomuutensa. Samaan aikaan kun hallitukset ja
niiden suojatit pÖyhkeilevät suurisanaisilla. rauhanpu-lieilla,
jatkaa kapitalistinen maailma — vuoden 1918
jälkeenkin — kutimeenomaisella innolla varustelujaan.
Koko maailma värisee jähniettyneenä aseiden uhassa.
Kreikka riehuu Turkissa suurvaltain suojeluksessa ja
yllytyksellä. Entente voi millä hetkellä tahansa syöstä
vasallirosvonsa Neuvosto-Venäjälle, sts. yrittää syöstä.
Irlannissa ja Intiassa riehuu Englannin liehtoma kan­salaissota.
Näin surkastuu porvarillinen pasifismi ko­rulauseeksi,
millä tuuditellaan tyytymättömiä jouklco-ja,
jotta pidätettäisiin niitä taistelusta loppumatto-main
rosvoretkien, ikuisen sodan järjestelmää, kapita­lismia
vastaan.
I Kokonaan toista laatua on vallankumouksellisen
proletariaatin rauhanpyrkimys. Rosa Luxemburg kir­joitti
Spartakus-liitolle: «Proletaarinen vallankumo­us
ei tarvitse päämäärään päästäkseen mitään terroria,
se' vihaa ja inhoo ihmismurhaa. Se ei tarvitse näitä
taistelukeinoja, koska se ei taistele yksilöjä vaan lai­toksia
vastaan. Se ei ole mikään vähemmistön epätoi­voinen
yritys maailman muodostamiseksi väkivallalla
ihanteensa mukaan, vaan suurten monimiljaanaisten
kansanjoukkojen toiminta, joukkojen, joiden tehtävänä
on toteuttaa historiallinen välttämättömyys.» Multa
«koska oHsi mieletöntä luulla, että porvaristo mieli­suosiolla
sopeutuisi kansalliskokouksen ja parlamentin
sosialistisiin päätöksiin ja kieltäytyisi käyttämästä hy­väkseen
omitusta, riisto voittoa, etuoikeuksia», niin on
«porvarillisen vastavallankumouksen väkivaltaa vastaan
asetettava proletariaatin vcallankumouksellinen väki-
,valta». Siitä syystä eivät kommunistit ole kaikkinaisia
sotaa vastaan: kommunistir ovat imperialistista sotaa
vastaan, jota käydään kapitalistien hyväksi, multa
tifivät ole vallankumouksellista väkivaltaa vastaan, jon­ka
avulla tehdään loppu ihmiskunnan orjuutuksesta,
jolla nujerretaan omistavain epätoivoinen taistelu etu­oikeuksiensa
säilyttämiseksi.
Siitä syystä on maailmanprolelariaatin vastaus
muotiin tulleeseen porvarilliseen rauhanhuijaukseen:
Alas kapitalistinen sota! Eläköön vallankumoulcselli-nen
taistelu!
murretii
— Coloradon kasakkavalta on karkoittanut valtiosta
kuulun Amerikan teräslyöläisten lakonjohtajan ja ny­kyisin
Trade Union Educational Leaguen sihteerin,
Wm. Z. Foslerin. Tämä on selvä todistus siitä, että
Fosler edustaa työläisten asiaa.
Öave Kendall, TVorkers union
järjestäjä ja sihteeri Etelä-Afrikas­sa,
on syntynyt Barrow-in-Fumes-sissa
ja meni hän Etelä-Afrikaan
tavallisena sotilaana kuninkaan so­taväessä.
Hän oli yksi Etelä-Af­rikan
Labor puolueen perustajista
vuonna 1903. Jonkun aikaa hän
työskenteli- insinöörinä Reefin kul-takaivannoissa.
cNykyinen vaikeus», sanoi Ken­dall
eräälle London Heraldin edus­tajalle
<sai alkunsa jokseenkin sa­masta
periaatteesta kuin se joka
johti 1907 lakkoon, yhden miehen
ja yhden koneen periaatteesta.
cViime joulukuussa ne kivihii­len
omistajat jotka oliviat saaneet
alennusta kuletuskustannuksissa 2,-
000,000 punnan arvosta,. vaativat
palkkoja alennettavaksi viidellä shil­lingillä
päivää kohti. Transvaalin
Federation of Trade Union tarjou­tui
ottamaan vastaan 2 shillingin
ja 6 pencen alennuksen, sanoen et­tä
jos omistajat voivat näyttää to­teen
että on tarpeellista alentaa
palkkoja koko tuon viisi shillinkiä
tehdäkseen mahdolliseksi pitää kai­vannot
.käynnissä, suostuisi federa-tsiooi.
Miehet saivat 28 shillinkiä
ja 6 penceä päivältä.
iPääministeri Smuts neuvoi työ­läisiä
hyväksymään kamarin ehdot,
ja sanoi että jos he hyväksyisivät
valitsisi hän sovintolautakunnan,
jonka selvitykset olisivat sitovia.
<Joe Thompson, liiton puolesta,
vastasi että miehet työskentelisivät
entisissä työoloissa ja että hallitus
saisi valita sovittelulautakunnan.
«Tästä työantajat kieltäytyivät
ja federatsioni kutsui miehet' lak­koon
tammikuun 10 p. Tavanmu­kainen
puheitten pito ja lakkovah-timinen
alkoi ja johtajia valittiin
pitämään miehiä yhdessä,' jota toi­menpidettä
poliisit eivät vastusta­neet.
Vaikka miehet olivat harjoi­tettuja
'eivät he olleet asestettuja.
Sanomalehdistö onnitteli heitä sen
johdosta että he ylläpitivät lakia
ja järjestystä. '
«Noin kolme viikkoa lakon al­kamisen
jälkeen piti Chamber of
Mines ja federatsioni taas neuvot­telukokouksen.
Kamari koetti näyt­tää
toteen että oli mahdoton pi­tää
erinäisiä kaivantoja käynnissä
yhdellä valkoihoisella miehellä 10
alkuasukasta kohti, ja halusi teh­dä
keskinäisen suhteen siten, että
olisi kaksi valkoihoista 14 alkuasu­kasta
kohti. Jos tämä tehtäisi, sa­noivat
työnantajat, merkitsisi se
ainoastaan 2,500 valkoihoisen työ­läisen
poistamista kaikista kultakai-vannoista.
«Mutta federatsioni kuitenkin
näytti toteen että tämä muutos
koskisi ainakin 5,000 valkoihoista
työläistä ja 13 päiväisen neuvotte
lun jälkeen Jiajosi neuvottelukoko­us
pääsemättä sovintoon,
«Sanomalehdistö, jota kontrollee-raa
hallitus ja €hamber of Mines,
nyt alkoi yrityksen saada ylieinen
mielipide kaivosmiehiä vastaan.
Kaikenlaisia mahdottomia väkivalta-keirtomuksia
keksittiin.
«Eräskin kertomus oli että halli­tus
oli löytänyt neljä jalkaa kor­kean
kivikasan rautatieltä. Tutkit­taessa
ilmeni että jotkut alkuasuk­kaitten
lapset olivat asettaneet joi­takin
kiviä radalle nähdäkseen sit­ten
miten ne musertuisivat!
«Tähän aikaan avjastjvat natsio-nalistit
ini^okkaasti lakkolaisia an­tamalla
heille ruokaa, ja Chamber
of Mines, uskotaan olleen kulutta­nut
loppuun varansa —• se pyysi
rahaa Lontoosta saakka — päätti
nähtävästi että oli aika «tehdä jo­tain
».
«Poliisit tulivat äkkiä sotaisiksi.
Hallitus kutsui kokoon kansalaist»ii
sotaväen ja anomus jossa pyydet­tiin
1,000 erikoista konstaapelia
shillingillä päivässä julaistiin.
«Tätä seurasi kutsu toisille 1,000.
«Boksburgissa lakkolaisten joh­tajat
esittivät Trades haalille että
pidettäisi kokous, mutta kun siihen
ei suostuttu, marssi johtajat pitkin
katuja. Saapuessaan vankilan luo
jossa heidän tovereitaan oli teljet­tynä,
lauloivat he «Punalipun».
«Silloin saapui poliisit nurkan ta­kaa;
heidän komentajansa käski
miehiä hajaantumaan, mutta en­nenkuin
he voivat sen tehdä ampui­vat
pölisit, hänen käskystään, luoti­sateen
lakkolaisten joukkoon tappa­en
kolme miestä. -
«Federation of Trade Unions
vaati heti että komentajaa syytet­täisiin
murhasta. Minulla on hal­lussani
kahdeksan valallista kerto­musta,
sellaisten miesten .tekemiä
jotka eivät olleet iakossa, joissa he
kutsuvat tätä tapausta kylmäyeri-seksi
murhaksi.
«Vastauksen jonka federatsioni
sai Smntsilta oli siihen suuntaan
että jos syytettäisi tätä komenta­jaa
menettäisi poliisivoima "val­tansa
ja auktoriteettinsa!
«Jokseenkin näinä> aikoina Tahti
liikkeelle huhu, että oli iaikofflus
tehdä päätös, että työläiset äänes­täisivät
Kansanjoukot parveilivat
satoihin nousevina joukkoina fede­rationin
{kokoushuoneen ulkopuolel­la
ja vaadittiin yleislakkoa. Vih­doin
päätettiin alkaa yleislakko 64
äänellä 2 vastaan.
«Ne jotka olivat jo lakossa meni­vät
työpajasta työpajaan, pannen
ulos niitä joita se koski Naisjoh­tajia
meni telefoonikeskukseen Jo-
.hannesburgissa yrittäen saada tyt­töjä
siellä liittymään lakkoon.
«Naisia vastassa oli poliisit paju-netteineen,
ja hyökkäys tehtiiii jos­sa
eräs 16 vuotias poika lävistet­tiin
pajunetilla.
«Tämä oli vakavanluontoisen ka­pinan
alku. On muistettava että
Etelä-Afrikassa on helppo
ampuma-aseita, johtuen alkuasuk-kaitte!
n vaarasta, sert lisäksi on am-pumaklupeja
ja joukko jolle hal­litus
antoi aseita vuoden 1914 yleis­lakon
aikana on melkein aina aseis­sa.
«Laukauksia ammuttiin eri kau­pungeissa
Reefin varrella, ja seu­raavana
päivänä oli sotaväki saa­punut
ja alkoi hyökkäyksen ilma­laivoista,
tankeista ja tykeillä, ku­ten
myös tavallisilla aseijla.»
«Tähän hyökkäykseen työläiset
vastasivat ja valloittivat Benonin,
FordsbuTgin ja Spfingsin. Sitten
hallituksen- koko joukko kutsuttiin
ja lahtaus alkoi.»
«Benonin maakunnassa eräs ilma­laiva
yritti hävittää Mine Workers
Union huoneuston, joka oli juuri
hiljakkoin rakennettu ja oli tullut
maksamaan 30,000 puntaa. Kapi­talistinen
sanomalehdistö kertoi sil­loin
että tuo huoneusto oli täynnä
lakkolaisia jotka pitivät (kokousta,
mutta se oli todellisuudessa aivan
tyhjä. Myöhemmin poliisit poltti­vat
sen maata myöten.»
«Eräs ilmalaiva pudotti pommeja
naisten ja lasten päälle. Kuinka
monta surmattiin en voi sanoa.»
«Seuraavana aamuna sanomaleh­det
kertoivat että pommeja oli pu­dotettu
senvuoksi että luoti jonka
eräs lakkolainen oli ampunut oli
irroittanut pommin pudotus koneis­ton
liipasimen.
«Vihdoinkin joutuivat lakkolaiset
tykistöä vastaan. Fordsbufgissa so­taväki,
käskettyään kansaa' ulos,
ampui kuulasateen Trades haaliin
ja löysi sisälle mentyään raunioista
Fisherin ja Spendiffin ruumiit, kak­si
kaivosunioiden virkailijaa, jotka
olivat tehneet itsemurhan, jättäen
paperin johon oli kirjoitettu että
he olivat halukkaita poimimaan sen
ajatuksen mukaisesti joka ilmenee
Punalipun viimeisessä värssyssä.»
«Sillä aikaa oli Capetownissä par­lamentin
istunto, jossia koetettiin
läväistä vahingonikorvaussäädös jo­ka
vapauttaisi hallituksen kaikesta
vääryydestä jonka se oli aikaansaa­nut
sotalain aikana.
«Taistelussa ,tätä säädöstä vas­taan
toi kenraali Hertzog julkisuu­teen
monta julmuutta. Hän luki
kirjeen joka oli tullut eräältä äi­diltä
Fordsburgissa, jossa tämä ky
syi minkätähden hänen kolme poi­kaansa,
jotka olivat vain lakkolai­sia',
oli otettu ulos talosta ilman mi­tään
syytä ja ammuttu kuoliaaksi.
«W. B. Madeley, Labor union jä­sen,
luki kirjeen jossa eräs kansa­lainen
pyysi hallitukselta selitystä
miksi eräs virkamies oli ohi
mennessään heittänyt pommin hä­nen
makuuhuoneeseensa tappaen hä­nen
vaimonsa. /'
No.
LÄHETYSKUSTANNUKSETi
Postissa 15c kaikiHa aununilta. Sähk&anomalla $3.5o kai • ta
Kysykää erikoidtnrssia suurille aummille. '^"^ f
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A. T wni o c , „
view Ave. ^" Br
I Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänn
s Tiedustelkaa hintoja y. m.
S Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies.
mm
1 BOX 69 TAPAUS.
E SUDBURV, c
S Pilettiliike tehtävä J, V. KaYinaaton nimessä.
^ i i i i i i i i i i i i i i m i i i i i iiiiiiiiiiiiiiiiiinniiiinniimmniinnnii|||nm,„,n,
Karjalan rikkaus ja
köyhyys
«Vastauksessaan Smuts sanoi et­tä
valloittaessaian Trades haalia Jo­hannesburgissa
hän oli saanut viral-
'lisia papereita jotka todensivat että
täinä oli 'punaisten vallankumous',
ja että rahaa oli saatu bolsheviki
hallitukselta Venäjältä.
«Vaadin Smutsia tuomaan esille
tuon virallisen paperin,» sanoi Ken­dall,
«tai mitä tahansa todistusta
mistään sellaisesta!»
«Mitä tulee niihin jotka ovat van­gitut,
» hän lopetti, «minun arvioni
mukaan ainoastaan kaksi kommu­nisti
puolueen johtajaa otettiin van­giksi,
kun taas satoja Etielä Afri­kan
Labor puolueen jäseniä — joka
on samanarvoinen kuin teidän La­bor
puolueenne — oli vankilassa.
«Useammat heistä ovat kohthiulli:
sia johtajia, heidän joukossaan ollen
Kentdridge, entinen parlamentin jä­sen;
Jim Clarke, maakunta-neuvos­kunnan
jäsen; Jimmy Green, Jo­hannesburgin
kaupungin neuvoskun­nan
ja maakunta-neuvo^unnan jä­sen;
ja J. Brown, jota pidetään koh-tuullisimpana
Labor puolueen joh­tajana
koko maassa. On satoja
vähemmin huomatulta miehiä vanki-na.
cMinut vangittiin maaliskuun 11
p., ja olin 14 päivää keskusvanki­lassa.
Minua ei milloinkaan tuotu
minkään oikeuden eteen, ja luut­nantti
Detroit sanoi minulle per-sonallisesti
että minua vastaan ei
ole mitään syytöstä. Vaatiessani
inulustelua tai vapautta annettiin
minulle kirje jossa minulle sanot­tiin
että minut vapautettaisi sillä
ehdolla että ottaisin ensimäisen lai­van
Yhdysvaltoihin eniä koskaan
astuisi jalallani Etelä Afrikaan».
«Karjalan Kommuunissa» kirjot-taa
Karjalan Työkansan Kommuu­nin
ulkomaakaupan osaston apulais­johtaja,
Tov. Erkki Veltheim Ame­rikan
suomalaisillekin mielenkiintoi­sen
artikkelin. Kirjbtuksen otsikko­na
on:^«TARVITSEMME PXXO-MAA
» ja alaotsikkona: «KöyliSin
mietten rikkauksia». Kirjoitus kuu­luu
seuraavasti:
«Meillä sitä jotakin on» sanoi
kerran toveri Nuorteva. Ja palfon
onkin. Sitä me olemme itsellemme
ja muillekin vakuuttaneet, kun tu­limme
ja näimme. Meillä on erä­maissamme
miljoonia isoja honkia,
oksattomia kiiu^ia, kalliskarvaisia
petoja, meillä on koskia, joissa vie­lä
lukemattomat hevosvoimat hirnu­vat
ja reistailevat villeinä, maassam­me
makaa metalleja, jalokiviä ja
ties mitä, vesissämme on kaloja
vaikka miten paljon j.n.e. Kaikki
tämä on meidän. Ja kumminkin
olemme köyhiä. Me asumme viheli­äisissä
kortteereissa, syömme huo­noa
ruokaa, kävelemme huonoissa
vaatteissa, olemme täällä metsän
keskellä jopa huolissamme siitä mis­tä
saada klapeja hellaan. Näin me,
joita luulisi rikkaiksi miehiksi, eläm:
me «niinkuin märkä palaa».
Me emme ole niinkuin joku raa­kalaisheimo,
joka asuu maassa täyn­nä
rikkauksia. Se ei edes aavista
niiden olemassaoloa, eikä ole kos­kaan
voinut uneksia niiden käyttä­misestä
ja nauttimisesta. Me em­me
vain aavista, me fciedämme,
osaamme tarkasti laskea; me mmi
vain uneksi, vaan me teemme suun­nitelmia
ja «smeettoja». Me tiedäm­me
selvästi mitä olisi tehtävä ja
miten. Mehän olemme tietoisia voi­tonvarmoja
v a l l a n kumouksellisia
proletaareja. Ja se takaa kyllä lo­pullisen
tuloksen. Mutta tehdes­sämme
noita suunnitelmia ja
«smeettoja» olemme tulleet selvästi
huomaamaan ,että olemme- teM het­kellä
liian köyhiä voidaksemme oi­kealla
tavalla käyttää hyväksemme
omistamiaikme rikkauksia. Että asi­an
tila on tämmöinen riippuu tie­tysti
sodista, imperialistivaltioiden
saarrosta, katovuosista ja niiden
seurauksista —• sen me tiedäinme
liiankin hyvin. Suoranaisen nälän
ja ruumiillisen puutteen loitolla pi­täminen
vaatii niin suuren osan
työstämme, varoistamme ja kyvyis­tämme
,että ylijäämällä ei enää
jaksa kauaskantoisempiin toimiin
puuttua. Kun me nyk^n esim.
viemme puutavaraa ulkomäiHe,.f niin
saamme siitä rahoja. Rahaa saa­daan
verrattain vähän, pari mil­joonaa
ehkä, sillä puutavaraakin
viedään vaan väliän. 3os näillä
parillakin miljoonalla yoisimme ra­kentaa
jonkun uuden sahan, järjes­tää
uittoreittejä, ostaa jonkun hi­naajan
ja proomuja, niin seiiraava-na
vuonna jo voisimme viedä huo­mattavasti
enemmän ja parempaa
puutavaraa ja \ luonnollisesti saada
enemmän rahaa. Jos nain tekisim­me
joka vuosi niin pian meille ker­tyisi
tarpeeksi rahoja — sitte ra­kennettaisiin
paperitehtaita — ja
sitte kehitettäisiin vuoriteollisuuden
eripuolia, maanviljelys ja karjan-hQ,
ito kehittyisi ja sitte tässä ru­vettaisiin
elämään aineellisessa ja
henkisessä hyvinvoinnissa kukoista­vassa
kommunistisessa yhteiskunnas­sa.
Mutta tämä on vain haaveilua.
Ei noilla muutamilla miljoonilla
uusia sahoja rakenneta, eikä yleen­sä
tuotantovälineitä kartuteta. Niil­lä
on ostettava kallista ulkomaa­laista
leipää, sokeria, nahkaa, kan­gasta
ja muuta kulutustavaraa, jol­la
ravitaan osaksi tuotantolaitosten
työläisiä, jotta he taiottaisivat uut­ta
puutavaraa, mutta sfllä on myös­kin
ruokittava KONÖA (Kansanva­listus
osasto), neuvostov;
ynnä monta muuta monisu
tärkeätä laitosta. — Kiinte,
neellisten tuotantovoimain
toon — saati sitte laajent,
jää aivan riittämättömäsi
ja, seuraus on, että jos mit
koapäin tulevaa sysäystä ei
tuotantomme ei pääse" huom;
ti lisääntymään ja köyhyys'
—Näin on kaikilla aloilla.
Voisihan ajatella, että ku:
nyt vaan pienessä touhussa
niin sentään syntyy aina väl
jäämää, jolla tuotantoväline'
hitetään. Teollisuus pääsee
telien vauhtiin jne. Epäi
kehitys kulkisi näinkin. Ma
dasta se olisi. Ja monta s(
tiellä. Varsinkin niin kaua
meidän on ostettava ei aiiK
teollisuustuotteita, vaan vielä
pääkin lännestä käsin, ei
kunnolla edes alkuun, Ja k
päättäen lämä luonnoton
tulee kestämään vielä pari
Ja meillä ei ole aikaa odotta
on vaarallistakin. Mehän (
alituisessa voimain mittelyssä
kapitalistisen maailman kans
täällä Neuvosto Karjalassa, •
kuin koko Neuvosto-Tasaval
Meillä on nykyään vain vähä
gähdysaikaa, jota on käytettä
peasti, voimistuakserame tali
sesti.
Asia on siten, että päästäk
oikein siihen siunattuun alkuu
dän täytyy saada huomattava
pääomaa tänne Karjalaan,
sijotamme sitä, ja kuinka i
Keneltä ja miten saada sitä
siinä kysymyksiä, joista meidä
tyy keskustella,»
Näin Karjalan toverit! h
perusteella Amerikassa on jui
rustettu KARELIAN W
CORPORATION, — hankk
Karjalan työläisille edes sen
pääomaa kuin kykenemme s:
maan niukoista varoistamme,
ten hankittu pääoma saa j(
teellisesti paljon aikaan.
Karjalan vuoritec
suudesta
Neuvosto-Karjalan taloud
elämän kohottamisen yhtenä
änä ehtona on vuoriteollisuud
vyttäminen.
Edellytyksiä vuoriteollisu
Karjalassa jo tähän asti suar
jen tutkimusten tuloksista pä
on aivan riittämiin asti.
Olisi kuitenkin aivan erhe
jos olettaisimme ,että kaikki i
neraalirikkäudet, joita tämä
sen vuoret ja järvet sisältävät
yat meidän käytettävissämme
nimittäin niin, että meidäp.
suutemme ja etupäässä juuri
riteollisuus, kituu vielä syn
tuskissa. Esteenä vuoriteollis
elpymiselle Karjailassa on seu
seikat. Ensiksi meillä ei oL
massa juuri minkäänlaisia t;
neitä ja koneita. Mitkä ovat
ja kiviteollisUudessa välttämät
Toiseksi ineillä myöskin on
alalle" pystyvistä ammattimiehi
insinööreistä. Kolmantena ei
on ^meidän niukat elintarvev
me.
Kaikista näistä mitä vaikei
ta esteistä huolimatta on K.
tuotantojen osaston vuoriteoll
jaosto ryhtynyt tekemään aio
muutamien helpommin ;aat
olevien vuoriteollisuustarvikl
valmistamiseksi, näistä niainitt:
seuraavia, joiden tuottaraisee
ryhdytty. Katinkultaa, jota
Kierretin pitäjässä sangen hu
tavassa määrin, on jo alettu
taa. Töiden voimaperäistä kä;
saattamista varten on asetettu
mikko, joille on annettu laajai
tuudet Kolmikkoon kuuluvat
raavat toverit; Borisov Kemisti
ka on täysin selvillä Neuvosto
jalan talouselämän hallintotav
tov. Prokkojev .talonpoika &
tistä, joka paikkakunnallL^esti
te'e hyvin mahdollisuudet ja o
tottunut työn järjestäjä, tov
Bimpilä,'joka on ammatiltaan