Vapaus, April 29, 1958

              Sivu 2 Tiistaina, huhtik. 29 p. — Tuesday, April 29, 1958
V A P A U S
(UBKKXV) —;-Bidep^ndent Labor
Oxgan of 'Fbmiab Canadtons. Es-tabUdied
No7. 6,'^917.; Autborized
as second dass malTbjr/the Post
Office Department, Ottawa. Pufck
Ushed thrice weeldy: Tuesdays,
llnirsdays andSaturdays Vapaus
Publishing Campaay Ltd., at 100-1(^
Elm S t W,. Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus; Offltie OS. 4^4264;
Editoria] Office OS. 4-4265. Sfanager
E. Suksi. Edltor 'W. EUund. Mailing
äddress: Box 69, Sudbury. Ontario.
Advertlsing rates npon applleati(»i.
TranslaUon free of ieharge.
•BILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 2.25
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 450
S u o m ^ : \ 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
JäOeen Jugoslavia
ai vuoksi Net^yo§!tollltttj ka tfe^isi diplomaattiset, ^yht^en^^^
iälaviaan. JAirViöfcteilkigadii »tämän ciiiiiclrijaattifceH tbiA
Suuren Rahan sanomalehtien ja niiden matkijain mie­lestä
4communistipuoluekin on hyvä ja uutiskirjoitusten ar­voinen,
jos se syystä tai toisesta ilmaisee erimielisyytensä
sanokaamme Neuvostoliiton tai Kiinan kommunistipuolueen
suhteen.'
Tämä tosiasia tuli erittäin räikeällä tavalla esiin viime
viikolla Jugoslavian kommunistiliiton kongressin yhteydessä.
Suuren Rahan lehdet — jotka tavallisesti vaikenevat kuin
hauta kommunistien toiminnasta yleensä, antoivat palsta-kaupalla
tilaa tiistaina kokoontuneen Jugoslavian kömmu-,
nistiliiton niille lausunnoille^ missä arvosteltiin toisten kom­munistipuolueiden
ohjelmaa, mutta merkityksellistä kyllä,
vaiettiiri kokonaan niistä seikoistaj missä Jugoslavian kom­munistit
liittyvä^'muiden maiden kommunisteihin — ja ai­nakin
tätä > kii'joittaessa näyttää siltä,, että näitä "yhtymä­kohtia"
on paljon enemmän kuin niitä, jotka väittelyä ai­heuttavat.
Toisin sanoen, vaikka Suuren Rahan lehdet ja uutistoi­mistot
antoivat läpeensä puolueellisella ja korkeasti propa-gandapitoisella
uutispalveluksellaan sellaisen kuvan, että
Jugoslavian ja Neuvostoliiton välit ovat taas "poikki" kuin
ennen "Stalinin aikana", ja että jugoslavialaiset johtajat ovat
pitäneet miltei sodanjölistusta muistuttavia palopuheita tois­ten
maiden kommunisteja vastaan siitä kun he eivät lähet­täneet
virallisia seuraajiaan tähän jugoslavialaisten kokouk­seen,
; jinelmat "kylmän sodan" uudelleen puhkeamisesta
Neuvpstoiliiton ja Jtigoslavian välillä taitavat olla suuresti
liioiteltua — jos saamme luvan käyttää hiukan muuttaen
Mark Twainin maailmankuulua virkettä.
• ' * " " * * •
Tosiasiat Jugoslavian ja eräitten muiden maiden kom-muniistipuolueiden
välisistä suhteista ovat ilmeisesti tarua
kummempia. Ja jos emme mieli tässäkään asiassa joutua
huni^golle, ts. Suuren Rahan propagandistien huiputetta­viksi^
meidän täytyy pitää kiinni tunnetuista tosiasioista, ja
vain «iistä.
Suuren Rahan valehtelevat propagandistit nyt se-littä-
vsftt — ja epäilemättä toivovatkin — että Jugoslavian ja
Neu^toliiton välit ovat menossa uudelleen 'poikki", niin
ne jäjtävät huomioimatta eräitä hyvin tärkeitä periaateky-symyteiä,
mikäli on puhe kommunisteista, kuten on asia
tässäl^apauksessa.
• Sial '
shev^
korninunistiliiton ohjelmaa. Stalinia on arvosteltu siitä, että
hän Äkit*<^ohiea3iÄ9ta""ja; ^'puoluekiistasta" 'kysymyksen/ •'
jo *
Jugi
vuokM Staiinia,' «Hinshtshev 'ja* 'muut' kommunistit' 'ovat • selit*-;''
täne^ että se loukkaisi vissejä kommimistien periaatteita
siitäi^ttä-valtakunnat voiyat. olla erilaisista valtiomuoddis-
|hu.(^imattät rauhallisessa: rinnakkaiselossa. Stalinin
r oli siis siinä, että; häij: yritti Neuvostoliiton valtioval-loraalisella
voimalla "pakottaa", jos sallitaan sanoa,
Jugoijavian kommunistit luopumaan Joistakin sellaisigtä ohr
jelmakohdista, mitkä häneA, miölestäan pfoikkeavat' Marxin
ja Lepinin öpleista. • Tam^^^ teko oli virhe, selittävät kommu-
'nistit^Hrushtsheviina^ti, vaikka jugoslavialaiset olisivatkin
teoriassa aivan väärässä.
Mutta tästä huolimatta Hrushtshey ja muut kommunistir
johtajat (ja tämä pitää paikkansa niin sosialististen kuin ka­pitalististenkin
maiden kommunistipuolueisiin nähden) eivät
a i n a ^ meidän tietääksemme koskaan omaksuneet tai hy-väksjmeet
Jugoslavian kommunistiliiton eräitä teoreettisia
oppeja. Toisaalta Jugoslavian kommunistit eivät ole liioin
hyväksyneet sen parenunin Neuvostoliiton kuin eräitten mui­denkaan
maiden kommunistipuolueiden kaikkia teoreettisia
ohjelmakohtia. Kaikkein kouraantuntuvammin tämä teo-reettisluontoinen
mielipiteiden jakaantuminen tuli esiin vii­me
S3rksynä, jolloin Jugoslavian kommunistiliitto jätti allekir­joittamatta
toisten sosialistimaiden kommunistipuolueiden
yhteisesti hyväksymän kauaskantoisen teoreettisen manifes­tin,
miiinitaksemme vain yhden esimerkin.
Kuten ylläolevasta näkyy, Jugoslavian kommunistiliiton
ja toisten kommunististen puolueiden välillä on ollut pitkän
aifeäa^ ja on ilmeisesti edelleenkin teoreettista mielipide-eroa.
Meitä ei tässä yhteydessä kiinnosta rahtuakaan se, kumpi
puoli nl^tä osoittautuu marxilaisuuden kannalta olevan oi­keassa
ja kumpi väärässä. Tärkeätä on käsittääksemme to­deta'eräs
hyvih mielenkiintoinen vaihe kommunistipuoluei­den
maailmanlaajuisessa kehityksessä. Lisääntyvään voi­maansa
luottaen ne voivat julkisesti keskustella ja väitellä
tärkeistä periaatekysymyksistäkin, joiden suhteen niillä on
erimielisyVttä j a silti pitää kiinni kommunstisista tavoitteis­taan!;
Kuten sanottu, me uskomme ylläolevan perusteella vaik­ka
esimerkiksi tätä kirjoittaessa (perjantaina) ei olekaan vie­lä
tietoa Jugoslavian kommunistiliiton kongressin päätöksis­tä,
eöä k.o. puolueiden periaatteelliset erimielisyydet eivät
tuskijl tarkoita välien kylmenemistäkään T'katkeamisesta"
puhujnattakaan) Jugoslavian ja Neuvostoliiton välillä. Päin-vastcÄi
tällainen avoin keskustelu tärkeistä asioista tulee
käsittääksemme edelleen lujittamaan konununistien rintamaa
yleensä — ja siihen sisältyy välillisesti myös näiden maiden
välisÖ suhteet, vaikka puoluekysymys ei voikaan olla. teki­jänä
jliplomaattisia suhteita järjesteltäessä.
, , • • •
Mutta meiltä .voidaan kysyä, että jos asia näin on, niin
miksfe herran nimessä muut kommunistipuolueet sosialisti­sissa
^a eräissä kapitalisissa maissa "järjestivät boikotin" Ju-gosla^
an kommunistiliiton kongressia vastaan siten, etteivät
lähetteet viraHisia edustajiaan sinne, kuten kommunistieh
tapana on. "Boikotti" sana ei tunnu oikein tähän sopivan.
llelsingissä ilmestyvä Suomen työväen suurlehti Kansan
Uutiset antoi tähän kysymykseen mielestämme melko selvän
vastsftksen selittäessään, että toiset kommunistipuolueet ei­vät
^ineet virallisia edustajiaan lähettää Jugoslavian kom-n^
un^en kokoukseen väittelemään ja kiistelemään asioista,
jotka»kuuluvat yksinomaan jugoslavialaisten ratkaistavaksi.
Taroat sitäkin suuremmalla syyllä kun jugoslavialaiset" kom­munistit
eivät ole lähettäneet eivätkä haluakaan lähettää
SYNTYMX-PÄIVIÄ
Mrs. Hilda Leppä, Sudbury, Ont.,
täyttää torstaina, toukokuun 1 pnä
82 vuotta,
Mrs. Ida EridUlä, Ladysmith, B.
C, täyttää vuosia sunnuntaina, tou>
kokuun 4 pnä.
Wm. Ranta, Websters Corners,
täyttää tiistaina, toukokuun 6 pnä
60 vuotta.
Yhdymme sukulaisten jä
vain onnentoivotuksiin.
tutta
Tukikohta löytyi
3^4 m. fcinOteen
altatiuii
Huippuvuorilta tulleen sähkeen
mukaan o*n Länsijäätikollä työs­kennelleen
meteorologisen retki­kunnan
onnistunut löytää sen hui­pulle
kaksi vuotta sittra ruotsa-laisvenäläisen
sijoittama tukikoh­ta.
Maisteri Ilmari Helimäki mai-pitsee
sähkeessä koko leirialueen
olleen hautautuneena lumeen. A i ­noastaan
korkeimmista, n. 4 met­rin
pituisista, merhkitangoista oli
näkyvissä vain 24 cm. Teltta löy­dettiin,
kun oli kaivauduttu noin
3 metriä laineen.
Sähkeen saaja, tri Erkki Palosuo
oli yllättynyt tämän kahden vuoden
aikana kerrostuneen lumimäärän
suuruudesta. — Onhan tunnettua,
että arktisilla alueilla vuotuinen sa­demäärä
on yl^nsä pienempi kuin
esimerkiksi meillä Suomessa, hän
mainitsi STT:lle. Läh^piä johto­päätöksiä
ei vielä voida esittää.
Tri Palosuo matkustaa toukokuun
alussa Huippuvuorille muiden jää-tikköretkikunnan
jäsenten kanssa
jatkaakseen aloitettuja tutkimuksia.
Siirtomaätaistelun' polttopiste
on yhä selvJemniin siirtynyt Afri­kan
mantereelle, jossa kansa toi­sensa
jälkeen vaatii itsenäisyyt­tään.
Saihaan iiikaan on tämän
aikaisemm'!n vähän tutkitun
m^osan uumenista löydetty rik­kauksia
jotka entistä enemmän
houkuttelevat sinne pääoman-omistajia
Euroopan ja Amerikan
suurista kapitalistisista valtioista.
Englannilla ja Ranskalla onkin
Afrikassa ollut vanha jalansija,
mutta sen sijaan Saksa menetti
siellä kokonaan otteensa jo en­simmäisen
maailmansodan seu­rauksena.
Nyt on-kuitenkin Län-siSaksitfa
nopean taloudellisen ke­hityksen
seurauksena syntynyt
jälleen saksalaisten pääomien voi­makas
pyrkimys Afrikkaan. Seu­raavassa
neuvostoliittolaisen aika­kauslehden
" Vovoje Vrem jan"
numerossa 6. -58 julkaistu J . Etin-gerin
kirjoitus. Länsi-Saksan pyr
kimyksistä Afrikassa. Vaikka täs­sä
kirjoituksessa ei vielä puututa
viime aikoina Saharaan alkanee­seen
kilpajuoksuun, antavat Län­si-
Saksan Toimenpiteet keski- ja
etelä-Afrikassa riittävästi mielen­kiintoista
aineistoa suurten kapi­talististen
Riaiden välisestä kilpai­lusta
raaka-aine ja menekkimark-kinoista.
KAUPPA RAIVAA TIETÄ
Vuonna 1951 Länsi Saksan vienti
Afrikkaan oli 643,7 mflj. saksan
markkaa, mutta viiden vuoden ku­luttua
se oli noussut jo 1,472 milj.
saksanmarkkaa. Niinpä Afrikan
maiden kauppa onkin viime vuosien
aikana kasvanut huomattavasti no­peammin
Länsi Saksan kuin esim.
USAn ja Englannin kanssa. Länsi
Saksan viennissä Afrikkaan ovat
etutilalla maatalouskoneet, metalli­teollisuuden
tuotteet, autot ja muut
liikennevälineet jne.
Samaan aikaan on Länsi<:Saksan
tuonti Afrikasta lisääntynyt vuoden
1951 1125^3 mUj. markasta 1898
milj. saksanmarkkaan 1956. Vuonna
1954 tuotiin 66 pros. kaikesta Län­si-
Saksan tarvitsemasta kaakaosta
Afrikasta ja 30 pros. kaikista kasvi­rasvoista,
hedelmistä ja siemenvil­jasta.
Erilaiset malmit eivät näyt­tele
arvonsa puolesta erikoisen
suurta osaa Län;si Saksan tuonnissa
Afrikasta, mutta .kuitenkin juuri
sieltä tuotiin 28 pros. Länsi-Saksan
tarvitsemasta lyijystä, ä3 pros. kro^'
mistä, noin 40 pros. mangaanista, 59
pros. nikkelistä ja 36 pros. kupari-malmist^.
E N G L A K ^ N I N VIENTI, V A A R A S S A
Kaikkein nopeimmin kehittyvät
Länsi-Saksan suhteet Etelä-Afrikan
Liittovaltion kanssa, jolla on ensim­mäinen
sija Länsi-Saksan tuonnin ja
viennin alalla tässä maanosassa. E -
telä-Afrikan Liiton tuonnissa on
Bonn kolmannella sijalla Englan­nin
ja USAn jälkeen. Suur-Britan­nia
ei suinkaan aiheetta pelkää Län­si-
Saksan tunkeutumista dominioi­hinsa.
Kölniläinen aikakauslehti
••D?r Volkswirt" kirjoitti viime vuo
den maaliskuussa tämän johdosta,
että "tuonnin vapautuessa englanti­laisten
autojen tuonnin määrä epäi­lemättä
supistuisi ja ^ saksalaisten
autojen lisääntyisi todennäköisesti
yli kolme kertaa".
Samoin ovat eräät Etelä-Afrikan
Liiton johtavat poliitikot todenneet
että kaupan vapautuessa kaikesta
säännöstelystä suunnitelmien mu­kaan
vuoden 1958 aikana Länsi Sak­san
mahdollisuudet lisääntyvät eri­koisesti.
Heikkilä kiittää Suomen kansaa
ja valtiota ystävyydestä
Jäiiikkivirkailijam muilutuiksen uhriksi joutunut
Heilddlä sai hyvän vastaanoton synnyinmaassaan;
fupasi tulla joskus taikaisin vierailumatkalle
ikl. — (KU) — "Kyn* mä
tulen," htosl vihn^ päivinä
n littOmlon* ,kohtieaia ollat
VUjJUbl (WIIHam) Heikkilä
sänolkseta ' s^olalsil-kiila
SA8:Ä «cöaeeii dvi
itai U&iien'selkäni talcatui
'keUij'17'aikaan Seotoian lentoken­tällä
vfinie «DrstalAa. Mnnntettn
Heilala astui koneeseen ilmeisen
valkoinen neilikka'na­llessaan,
punainen neiUkka-vihlol.
nippa saiunniitiEttilii- Ja 'fotii
|iak4|tla kalnaIOssaaäsek& päällään
U S ^ täkäläisen snnrlähetjratön os-tamii^
sl mainitta mosta' kevätalsT
teriJjjoka, el anna, koyin Imartele­vaa
fiavaa maamme asnstetasosta,
eikä po. ostajan rahavaroista (tai
maasta?). Hirtehinen "tapans Heik­kilä''
oli täten ainakin toistaiseksi
pyyhitty pois pälvä^rjestyksestS,
sillä mailotaksen kohde astun San
Franciscon lentokentälle snoritet-taaan
Inhimillisen typeryyden idi-rina
viikon sisällä edestakaisen
matkan maailman yhdeltä knlmal-sdustajiaan
"käännyttämään"
toisten kommunistipuolueiden
edustajakokouksia!
Mitä taas tulee niihin jugo­slavialaisten
"s o d ajfi julistuk­siin"
toisia kommunistipuoluei­ta
vastaan, mistä on täkäläisis-ssä
Suuren Rahan lehdissä niin
kovalla paatoksella pauhattu,
niin meidän on hyvä muistaa
eräitä muitakin seikkoja. Suo­men
virallinen uutistoimisto
STT ja myös Reuter tiedoitti-vat
huhtikuun 22 pnä mm. seu­raavaa:
''Kongressin avasi pu­heellaan
presidentti Tito, joka
arvosteli eräitä Itä-Euroopan
kommunistitovereita h e i d än
yrittäessään saada Jugoslaviaa
liittymään NL:n liittoutumaan.
Tito sefitti, että monia väärin­käsityksiä
oli selvinnyt . . . Ju­goslavian
ja Neuvostoliiton vä­lisen
ystävyyden tiellä ei ol^
paljoakaan esteitä. Luottamus,
molemminpuolinen kunnioitus
ja ymmärtämys olivat lisään­tyneet,
sanoi Tito.
"Tito ylisti Neuvostoliiton ul­kopolitiikkaa,
jonka hän sanoi
V ä h e n täneen kansainvälistä
jännitystä maailmassa. Hän ar­vosteli
länsivaltoja . . . "
Kuten näkyy, Jugoslavian ja
muiden maiden kommunistien
periaatteellisten erimielisyyk­sien
ei tarvitse välttämättä tar­koittaa
Jugoslavian ja muiden
sosialististen maiden välisen
"kylmän sodan" puhkeamista,
kuten on viimepäivinä niin
suuriäänisesti ennusteltu. En­nustelu
yleensä on kiittämätön­tä
hommaa ja se pätee luulta­vasti
tässäkin.
ta toiseUe. • •
Jo hyvissä ajoin oli lehtiväkeä, ku­vaajia
ja filmaajia jälleen keräänty­nyt
Seutulan aurinkoisen, toimistora-
Keskustelu lehdistön kanssa vei
siinä määrin Heikkilän ajan, että
hän lopulta oli myöhästyä koneesta.
PassimuodoUisuudet hänen oli sitten
selvitettävä, pikatahtia ja tässä yh-teydesiä
ilmeni, että hänellä oli vielä
jolMsenmoinen sumina Suomen rahaa
yli sallitun 10,000 markan, minkä
kennuksenedustaUe. jonne. Heikkilä i^a^sijnina saa viedä ulos maasta,
ajoi autolla sukulaistensa saatossa
noin puoli tuntia ennen koneen läh­töä.
.Odotettu "uhri" astui hymyil­len
ulos autosta, jolloin filmikamerat
alkoivat heti surista ja mukaan ve-dettiih
myös Heikkilän omaiset, kol­ise
serkkua ja kaksi pikkuserkkua,
jotka.hän nyt oli tavänmit ensi ker-rahi.
Näin siitä huolimj\tta, että eräs
serkuista, rouva Lydia Salmela, on
itsekin asunut kymmenkunta vuotta
Anaerikoissa. .
Kun Heikkilältä tiedusteltiin sitä
ihmeellistä seikkaa, että muilutus-matkalla
amerikkalaiset viranomaiset
olivat sulkeneet hänet canadalaiseen
putkaan Vancouverissa, niin hän ar­veli
tämän johtuvan molempien mai­den
poliisin välisestä yhteistoimin­nasta,
mutta lisäsi, että hän ei lop"
puun saakka moista menettelyä ym­märrä.
Astuttuaan lentokentän odotushuo­neeseen
Heikkilä kiitti lämpimin sa­noin
maamme lehdistöä ja salcioi lii-kuttimeena
seuranneensa, miten
kaikki olivat huolehtineet hänen asi­astaan.
Samalla hän kiitti myös ko­ko
Suomen kansaa sen osoittamasta
myötätuimosta ja erinomaisesta ystä­vällisyydestä
ja myös viranomaisia,
jötkä seikkailematta olivat järjestä­neet--
hänelle Suomen passin. — En
milloinkaan unohda kaikkea tätä ja
olen syvästi kiitollinen, lausui Heik­kilä
asettaen kätensä sydämelleen.
Samassa yhteydessä Heikkilä kiitti
myös USAn täkäläisen suurlähetystön
sihteeriä Virgil Elliottia, jonka kans­sa
hän oli joutunut hoitamaan paluu-seensa
liittyviä kysymyksiä. — Hän
oli todellinen herrasmies, jonka kal­taisen
odotan USAn hallituksen edus­tajan
olevan, sanoi Heikkilä. — Jos
he siellä (San Franciscossa) olisivat
olleet samanlaisia, niin . tällaista ei
alisi tapahtunut.
Heikkilä vastaili jälleen auliisti
lehdistön esittämiin kysymyksiin ja
korosti, että hänellä ei ole mitään
salattavaa.' Kun hänelle kerrottiin,
ettämatkan varrella ja päätepisteessä
Tämän hän lahjoitti saattamaan saa­puneelle
pikkuserkulleen hra Matti
Heikkilälle,.joitta tämä ostaisi "lap­silleen
tikkukaramelleja".
. Lentokentällä surisivat, jälleen ka­merat
ja vielä koneen portailta Heik­kilä
joutui kameramiesten, toivomuk­sesta
heilauttamaan useaan otteeseen
paketin kuormittamaa ainoata kät­tään.
Viimeisenä matkustajana hän
astui sASrn nelimoottoriseen konee­seen'ja
huusi viimeisiksi sanoikseen,
selvällä suomenkielellä sukulaisilleen:
— Kyir mä joskus tulen!
» • »
Kauno Viljami (William) Heikki­län
muilutus oli täten saatu Suomen
osalta pois päiväjärjestyksestä. Ta­kaisin
San Franciscoon lensi mies,
joka kaikkien lehtimiesten yhden­mukaisen
käsityksen mukaan oli kai­kin
tavoin rehti ja avoin, mutta joka
USAssa nähtiin siinä määrin luihuna
konnana, että hänet piti kidnapaten
ja -muiluttaen ilman päällysvaatteita,
rahaa ja matkatavaroita, ilman hy­västijättöä
vaimon ja tuttavien kans­sa
saattaa toiselle puolelle maailmaa.
Jos Heikkilä vielä Suomeen palaa,
niin toivottavasti hän tekee sen ter­vetulleena
turistina, kuten hän itse
niin kernaasti sanoi haluavansa.
Länsi-Saksassa arvioidaan Etelä-
Afrikan Liittoa eräänlaisena IShtS-k^
tana taloudelUselle ttmkeutumi-selle
sen naäpuriniaihlh. Näissä
pyrkiinyksissään saksalaiiset kapita­listit
pyrkivät . erikoisesti käyttä­mään
hyväkseen fairittiläisen impe
riumin hajoamista ja ientisten siir-tomaakansojen
vihaa englantilaista
siirtomaavaltaa kohtaan. Englanti­lainen
tiedoituslehtinen "Foreign
Report" 'toteaa selvästi harmissaan
viime maaliskuun 14. päivän nume­rossaan
käsitellessään länsi^ksa-laisten
aktiivisuutta Afrikassa: "Ke­hittyvien
maiden taipumus ilmaista
'itsenäisyyttään katkaisemalla, van­hat
suhteet siirtomaavaltoihin ja
luomalla uusia suhteita antaa suo­tuisat
mahdollisuudet Saksalle,!'
Esimerkkinä tästä voidaan pitää
Ghanaa. Länsi-Salcsän tuonnissa
Afrikasta on tällä nuorella valtiol­la
toinen sija Etelä-Af rikan Liiton
jälkeen. Viime syksynä vieraili
Ghanassa länsi-saksalainen teolli­suusvaltuuskunta,
joka erikoisesti
tutki mahdollisuuksia padon raken­tamiselle
Volta jokeen (arvion mu
kaan se tulisi maksamaan 2,5 mil­jardia
saksanmarkkaa). Tämän ra­kennussuunnitelman
toteuttaniinen
länsi saksalaisten avulla antaisi va­kavan
iskun englantilaisten asemilla
Ghanassa, Yhtä aktiivista on Län­si-
Saksan tunkeutuminen ollut
Ranskan ja Belgian siirtomaihin
Afrikassa.
PÄÄOMAT SEURA.\VAT
Ulkomaankauppaa s-^uraa tavalli­sesti
pääoman vienti vastaaviin
maihin. Viimeisten tietojen mu­kaan
Länsi-Saksan sijoitukset Afri­kassa
ovat nousseet 86,3 milj. sak­sanmarkkaan.
Melkein puolet siitä
on sijoitettu Etelä-Afrikan Liittoon.
Viime vuoden puolivälissä tehtiin
päätös länsi saksalaisen firman osal-
'listumis^sta alumiinitehtaan raken­tamiseen
Ranskan Länsi-Afrikkaan
ja suuria tilauksia ovat saksalaiset
saaneet myös Liberiasta.
"AFRIKAN VALTAUKSEN
NAAMIOT
On selvää, ettei tämä kehitys no­peudestaan
huolimatta tyydytä län­si-
saksalaisia kapitalisteja Nev
York 1 imesin kirjeenvaihtaja totesi
12. 8. 1957 julkaiStussa^kirjpitukses-saan,
että Ad^nauer, haayeilee Kaar­le
Suuren aikaisen yl^t^näisen Eu
roopati luomisesta,, joka ,olisi lujasti
liitetty 2p vuosisadan, Afrikkaan . .
Ja todella toisen. .maailmai^sodan
jälkeen on Länsi-Saksassa.syntynyt
koko joukko virtauksia ja koulukun­tia,
jotka ovat kiinnittäneet erikois­ta
huo|Ttuota Afrikkaan. Niinpä,
vuonna 1956 perustettiin. u,udeUeen
entinen Witzenhaysin siirtomaaqpis-to,
joka aikaisemmin, valmisti työn
tekijöitä Saksan entisiä. Afrikansiir;
tomaita varten. Nyt sen nimenä on
"Troopillisen ja subtroopilUsen
maatalouden instituutti". Tämän
instituutin poliittisen neuvoston pu­heenjohtajaksi
on nimitetty entisen
siirtomaakoulun johtaja Kurt Win­ter.
Liittotasavallan hallitus on
myöntänyt instituutille 100,000 sak­sanmarkan
suuruisen avustuksen.
Niinikään toimii jälleen Saksan
- Itä Afrikan Seura, joka on perus
tettu 1885. Sen johdossa toimii
useita länsi-saksalaisia rahamiehiä,
m.m. Pohjoissaksan Pankin johtaja
Johannes Fcsske.
Länsi-Saksan ulkoministeiiön yh­teyteen
on perustettu erikoinen ko
mitea ulkomailla olevien saksalais
ten koulujen yhteyksiä varten. Nä­mä
koulut on aikoinaan perustettu
saksalaiseen poliittisen vaikutuksen
tukikohdiksi ja useita, oppilaitoksia
JHÖME T O JRÖOST
Sotahuuhkain kotiutui
erikoisesti Saksan entisten siirto­maiden
alueille.
Bonnin poliitikot yrittävät peitel­lä
tarkoituksiaan vakuutuksilla
"Saksan luovasta osallistumisesta
Afrikan taloudelliseen kehityk­seen".
Sama peittelytärkoitus on n.
s. "Eurafrikan" suunnitelman >luo-misellc,
johon Länsi-Saksa on otta­nut
innolla osaa.
LASKELMIA LÄNSI-SAKSAN
SUHTEEN
Bonnin aktivisoituminen Afrikan
mantereella ei ole voinut jäädä
huomaainatta-muissa maissa. Kuin
ka siihen on suhtauduttu Afrikassa
ja Euroopassa?
Monissa Afrikan maissa suhtaudu­taan
saksalaisten yhtiöidon toimin­taan
varsin varovaisesti. Eräiden
Afrikan maiden johtavat politiikot
ovat erikoisesti varoittaneet Länsi-
Saksaa ryhtymästä mihinkään yh-leitoimintaan
vanhojen siirtomaa­valtojen
kanssa, koska se vähentäisi
Bonnin arvovaltaa mustassa maan­osassa.
1
Tästä huolimatta Länsi-Saksan
poliittiset johtajat ja rahamagnaatit
käyvät neuvotteluja ranskalaisten
roo^nopolistien kanssa Afrikan kysy-
.tnyksistä. Ranskassa onkin piirejä,
jotka mielihyvin näkevät Länsi Sak­san
osallistuvan Eui-afrikan suunqi-teistpimint^
an vanhojen siirtomaa-telmien
laal^imiseen ja toteuttami­seen.
Eräs yhteismarkkinäsuunni-telpan
, alullepanijoista Louis Ar-mand
on selittänyt, että Saharassa
riittää öljy^, rautamalmia ja kaasua
"kaikiUV'. Ja päiväntasaajan rans-k'alaisten
alueiden ylikomisaari puo­lestaan
on xlnioittanut pyrkivänsä
saksalaisten teollisuus- ja rahamies
piirien kanssa yhteistoimintaan Af­rikan
luonnorikkauksien jalostami­sessa.
. .
Tällaisen ^ asenteen selvittää "^se,
että Ranskassa ei ole taloudellisten
vaikeuksien vuoksi mahdollisuuksia
viedä Afrikkaan suuria pääomia.
Ranskalaiset kapitalistit katsovat
hyödylliseksi käyttää jossakin mää­rin
saksalaisten varoja. Samalla he
ajattelevat, että Eurafrika-suunni-telma
jossakin määrin ehkäisee Län-siSaksan
yksityistä yritteliäisyyttä
ja saattaa sen toimenpiteet muiden
valtioiden kontrolloitaviksi.
USAn monopolit puolestaan ovat
olleet valmiit yhteistoimintaan län-sisaksalaisteh
pääomien kanssa
Afrikassa. Niiden mielestä on edul­lista
käyttää hyväksi saksalaisia
muurinmurtajina Englantia ja Rans
kaa vastaan tällä alueella. Adlai
sainvälisen apuelimen" muodosta­mista
Afrikan heikostikehittyneitä
maita varten Bonnin johdolla.
Saksalainen timkeutaminen Af-rikkaan
ei ilmeisesti lupaa mi­tään
hyvää tämän maanosan kan­soille.
Keisarillisen Saksan suorit­tamia
valnotoimenpiteitä itsenäi­syytensä
puolesta taistelevia Af­rikan
kansoja vastaan el ole vielä
unohdettu.
Boffnin monopolistit työntävät
nykyisellä toiminnallaan syrjään
ennen kaikkea englantilaisia ja
ranskalaisia kilpailijoitaan, mutta
loppujen lopuksi joutuvat setvii-,
tämään välinsä itse Afrikan kan­sojen
ka<nssa. Nämä kansat ovat
parhaillaan heittämässä yltään
vanhoja siirtomaavallan kahleita
— tuskin ne ovat valmiit otta­maan
harteilleen uusia!
Britannia aikoo
jatkaa ydinaseiden
Lontoo. — Pääministeri Macmil­lan
ilmoitti ^lahuoneessia keskiviik­kona,
että Britannia aikoo suorit­taa
ydinasekokeiluja lähitulevaisut^
dessa.
Pääministeri selosti, että tähän
asti suoritetut kokeilut eivät ole
vielä täydellisiä ja että seuraavat
kokeilut on suoritettava lähitulevai­suudessa.
Britannian toimesta on kokeiltu
ydinaseita Tyynellä iperellä sijaitse-villa
Joulu-saarilla.
on perustettu jälleen Afrikkaan, Stevenson on ehdottanut mm, "kan-
J A
TOTTA KUITENKIN
Oppilaita oli kehoitettu kirjoitta­maan
kirjoitus talvesta. Eräänkin
lapsukaisen yrityksenä syntyi seu­raava:
"Talvisin on tavallisesti ko­vin
kylhiä. Useammat vanhemi^at
ihmiset kuolevat talvella, ja niin
myös useat linnutkin muuttavat
talveksi lämpimille maille."
SOPIVA KOTIELÄIN
Mies, ostaessaan koiraa: "Haluan
sellaisen koiran, joka on aina vä­hän
rauhaton ja jota vaimoni siitä
syystä kehoittaisi aina tämän tuos­ta
viemään ulos kävelylle."
PÄIVÄN PÄKINÄ
on vielä Odottamassa kokonainen plu-
U>ona lehtimiehiä, jotka Heikkilän ta­pauksen
herättämä kohu on ajanut
liikkeelle, niioasianompinen sanoi
haluavansa ollamieluummln työssään
kuin joutuvansa tällaisen huomion
icohteekai.
Japanin parla­mentti
vetoaa
Tokio. ^ Japanin parlamenth» en-äimmälnen
kamari on nyt hyväksy­nyt
päätöslauselman, jonka mukaan
kolmen suurvallan on heti aloitettava
neuvottelut ydinasekokeiden lopetta­misesta.
Päätöslauselman, jossa vaaditaan
myös ydinaseiden valmistuksen, va­rastoinnin
ja käytön kieltämi.<;tä. hy­väksyi
Japanin toinen kamari viime
viikolla.
Makkarankuori ja siirtolaiset
Arvausleikin kannalta olisi mie­lenkiintoista
kuulla, mitä vastaisi­vat
muut tavalliset pulliaiset, jos
heiltä kysyttäisiin, "mitä samanlai­suutta
on siirtolaisilla ja makkaran-kuorella"?
' Selvyyden vuoksi on sanottava,
ettei kysymys ole :^en paremmin
":vanhoista änkyröistä" kuin uu­sistakaan
sellaisista, vaan meistä
siirtolaisista ylleensä. Mitä taas
makkaraan tulee, niin kuori kuin
kuori, olkoon se sitten konimakka-raa
tai jotakin kalliimpaa sellaista.
Kokeillaanpa näin yhteisvoimin,
jos löytäisimme ainakin yhden "vas­tauksen"
kysymykselle.
Yksiparhain keino tässä asiassa
lienee se, että yritämme katsella
maailmaa niiden silmällä, jotka
"tuottavat" ulkomailta sekä siirto­laisia,
että makkaran kuoria.
Niiden mielestä näillä molemmil-ia<
nimittäin siirtolaisilla ja makka-rankuorella,
on.se yhtäläisyys,, että
niistä voi sa^da voittoa. "Rahante-kovälineinä"
ovat siirtolaiset ja
makkarankuoret samanlaisia!
Tämä selittää mm. sen miksi Y h ­dysvalloista
protestoidaan nyt juuri
julmetusti siitä, kun Canada lakka­si
tuottamasta siirtolaisia Yhdysval
tain kautta.
.Ihmeellinen juttu sellaisenaan.
Yhdysvalloissa on laadittu erikoisia
lakeja, joiden tarkoituksena on es­tää
siirtolaisten pääsy Yhdysvaltoi­hin
ja sen lisäksi valvoa myös niitä
pelättyjä ulkomaalaisia siitä, ettei­vät
pääse mitenkään tartuttamaan
vääriä ajatuksia tuhannenprosentin
amerikkalaisiin.
Mutta kun meidän maamme i l ­moitti
että Canadaan tulevien siir­tolaisten
tulee täst'ed":s tulla suo­raan
canadalaisiin satamiin, niin sii­täkös
nousi Washingtonissa hirmui­nen
myrsky. Se vähentää yhdysval­talaisten
laivayhtiöiden, rautatei
den ja lentoliikenneyhtiöiden tuloja
— ja kuten tiedetään, porvarista tu­lee
peto heti silloin kun sen kukka­roon
kosketaan.
Muuten sivumennen sanoen, vaik­ka
Ottawasta selitettiin k.o. säädök­sen
syyksi se, ettei meillä ole Y h ­dysvaltain
rajalla riittävästi siirto-laisvirkailijoita
uusia tulokkaita
punnitskseen, niin todellinen syy
lienee kuitenkin siinä, että canada-laiset
liikennelaitokset haluavat saa
da siirtolaisliikenteestä tulevat voi­tot
itselleen!
Nyt voimmekin sitten katsella nii­tä
makkaran kuoria.,
Lontoosta Englannista tulleissa
uutistiedoissa kerrottiin viime vii­kolla,
että Englannin parlamentissa
on kaiken muun kiireen keskellä
käyty vankkaa sanasotaa makkaran-kuorista.
Mainitun uutistiedon perusteella
näyttää siltä, että Englantiin aio
taan tuottaa Kiinasta muun tavaran
lisäksi myös makkarankuor^a — ja
se ei tietenkään sovi lainkaan eng­lantilaisten
makkarankuorien vai
mistajien piirustuksiin. Ja kun mak-karankuoritehtailijoilla
on myös Si­tä
rahaa, jolla saa miltei ihmeitä a i ­kaan,
niin siitä johtui, että makka­rankuorien
ostohankkeista esitettiin
samanlaisia protesteja (Britannian)
hallitukselle, mitä nyt on Canadaan
tullut siirtolaismatkustuksen joh­dosta
Washin^tonista!
Lopuksi vielä sana pari siirtolais­kysymyksestä.
Torontosta yiime viikolla tulleissa
uutistiedoissa kerrottiin erään
montrealilaisen talonstiedemiehen
(porvarillisen sellaisen), tri J . R.
Petrie^^nimeltään, antaneen neuvon,
että vallitsevasta työttömyystilan­teesta
huolimatta olisi tuotettava
mahdollisimman paljon lisää siirto
laisia. '
Hän sanoo, tietysti aivan oikein,
että jos tuotetaan jatkuvasti siirto­laisia,
Canada saa siitä helposti hy­vää
ja ammattitaitoista työvoimaa.
Kaiken lisäksi siirtolaisten tulo aut­taa
"ylijäämävarastojen" vähentä­mistäkin,
sillä mitä enemmän suita
on syötettävänä, sitä enemmän tar­vitaan
leipää, voita ja maitoa. Sa­ma
määritelmä pitää paikkansa
vaatetuksen ja yleensä kulutustava­ran
kulutuksen suhteen.
Kaiken tämän perusteella tämän
oppineen talousmiehen kerrotaan
sanoneen:
"Jos minä olisin vastuussa siirto­laispolitiikasta,
ja, uskoen,' kuten
uskonkin, että ekonomiamme siir­tyy
neljännelle nousukaudelleen
noin kohden vuoden kuluessa, minä
lähettäi.<:in Eurooppaan asiamiehiä
^yt . . ."
Oppineen talouspolitiikon kan­nalta
tämä saattaa tuntua hyvinkin
järkevältä.
Mutta entäs nämä siirtolaiset? Mi­ten
käy kieltä taitamattomille ja
maan asioita tuntemattomille uusil­le
siirtolaisille olosuhteissa, missä
joka kvmmenes työtätekevä on jo
ennestään työttömänä? Ja varsin­kin
silloin jos työttömyyi^tilanne
jatkuu mainitut 2 vuotta. He suo­sittelemme,
että tri Petrie kysyisi si­tä
30-luvulla tulleilta' siirtolaisilta,
joilla on valitettavasti enemmän
kuin omiksi tarpeeksi kokemusta
tässä asiassa.
Mutta jos siirtolaisia pidetään
vain "tavarana", Jota käytetään sii­hen
ja tuohon tarkoitukseen, lain­kaan
välittämättä siirtolaisten inhi­millisistä
tarpeista ja tavoitteista,
silloin voidaan siirtolaisten tuotta-miskysymykseenkin
suhtautua t i i l ­iä
samalla tavalla kuin brittiliiset
makkaratehtailijat suhtautuvat mak­karankuorien
tuottamiseen. —- K i n -
säkoura.