Vapaus, September 23, 1965

              Sivu 2 Torstaina, syysk. 23 p.' - - Thursday^ Sept. 23^< 1965
V A P A U S INDEPENDENT LA^OR ORGAN
OF. FINNISH CANADIANS
- ; ( L IBERT Y ) Established Kov. 6.1917
E D I T O R : >V. EKLUNb' : MANAOEfft E. SUKSi i
T E L E P H O N E : OPf IC^ ANO EOITOfHAI. e74;4ae4
Published thi^c^' wef«y: TuesdAys^ Itimsdaj» atut^ Sätunlai» -ViBDat»»'
Publishing Co. Limited. 106^l(BI Blm 8f. West;.auttnuy,.Ontailo. Ctag«ai
Mkillnr A^drtas: Scae eS
Advertishig rates upcHi applitationi.traiiBlattoa tim ot djtuff^
Authorlzed' as iseeond' cltor mall' hy tb^^^Päst Offto Oap^
/ and fbi^ {iftym&nt of
CANADIAN LÄNGUAGL-;-'HI-:-;S
Canadassa: 1 vk. $6m, 6 kk. $4.75 USA^ssa 1 vk. «10X10. e kk. $K8S
3 2.75 SixoaetBa: 1 vt» 10.60i 6 Uc fi.7Sr
Willy Brandtinljohtamansosialldeinolb^
SaksandiitlQtaäavalkn maanantaisissa- vaaiisissaÄitärsiniä. täp»
pio on uusi varoitilis siitä niihin johtaa ! ^ v ^ ^^
aatteista luopiiminen siinäi mielessä' jjAtoivossa^. ettät isiten
voidaan kilvoitella pörvaripuolueiden> kanssa* miltei yksin­omaan
johtajien kansansuosion perusteella;
Totta on^ että sosialidemokraattinen puolue sai^ näissä
vaaleissa' lisätyksi kannatustaan vähän, enemmän' kuin 17
vuotta vältibläiiranohjmispyörässä ollut, EÄidwig Erhardin
johtama kristillisdeniökraattinen liittoi Viinieksimainittu sai
lisätyksi edustajamääräänsä neljällä, kaildriaan 246:e€n paik--
kaan, ja sosdemit kahdellatoista, kaikldaainv nyt 202' paikkaa^.
Herra Brandt kiirehti tämän edustu^aildä>j^en lisääiU;ymisen
perusteella selittämään, että vaaleissa txill muka "suurempi
voitto" hänen kuin herra Erhardin puolueelle. Me toivoisim-me,
että asia näin olisi, mutta tosiasiat ovat äärettömän itse-pintaisia.
ja tosiasia on, että herra-Brtmdtörpuoltie epäonnis­tui
uudemman kerran yrityksessä päästä Länsi-Saksaa valtio­laivan
johtoon. Poliitikassa, kuten: sodassakin, hyökkäyksien,
toistuvat epäonnistumat muodostavat asiallisesti puhuen tap­pion
ja tämä tappio on aina sitä suurempi, mitä useammin
epäonnistuneita yrityksiä tehdään.
SALONKILEIJONAPOLiniKICA
Totta puhuen Saksan liittotasavallan äänestäjillä ei ollut
näissä vaaleissa mitään valinnan varaa. Kuten aikoinaan Hit­lerin
päivinä, kommunistinen puolue on Länsi-Saksassa lait­tomana.
Sivumennen sanoen, sellaisia maita, missä kommu­nistinen
puolue joutuu toimimaan maanalaisuudessa, on Eu­roopassa
enää vain kolme: Espanja, Portugali ja Saksan liitto­tasavalta.
Sitäpaitsi on muistettava, että voima^olevan vaa-lilain
perusteella Saksan liittotasavallassa oli ainoastaan kol­mella
suuremmalla puolueella, kristtllisdemokraateilla, sosia­lidemokraateilla
ja vapailla demokraateilla, realinen mah­dollisuus
saada ehdokkaitaan valitvdcsi. Nämä seikat sellai­senaan
osoittavat Saksan liittotasavallan vaalien pintapuoli­suuden
ja heikkouden.
Toisaalta asiaa huononsi meidän mielestämme sosialide­mokraattisen
puolueen ohjelman kehnous tai mieluimminkin
ohjelmattomuus. Samoin kuin Norjassa juuri suuren vaalihä-'
viönsä saanut sosialidemokraattinen työväenpuolue, herra
Brandtin johtama Länsi-Saksan sosialidemokraattinen puolue
pyrki nyt valtaan ohjelmalla, jossa ei näkynyt juuri jälkeä­kään
työväenliikkeen tavoitteista ja pyrkimyksistä. Brandtin
johtama sosialidemokraattinen puolue on lyönyt miltei sa­manlaista
rumpua Erhardin puolueen kanssa niin sisä- kuin
ulkopolitiikassakin.
Varsinkin ulkopolitiikan alalla on herrojen Brandtin ja
Erhardinyhteistoiminta ja yksituumaisuus ollut aivan sau­maton.
He molemmat ovat tukeneet USAn isäntävallan alais­ta
NATO-politiikkaa, He molemmat ovat myötailleet niille,
jotka ovat vaatineet Saksan rajojen tarkistamista, eli Saksan
itäisten rajojen muuttamista. He molemmat ovat suhtautu­neet
kielteisesti Saksan demokraattisen tasavallan, eli Itä-
Saksan tunnustamiseen. He kummatkin ovat seuranneet pa­hamaineista
Hallsteinin oppia, jonka vuoksi Saksan liitto­tasavallalla
ei ole vielä tänäkään päivänä muodollisia diplo-maattiyhteyksiä
minkään muun sosialistisen maan kuin Neu­vostoliiton
kanssa. He kummatkin olivat kansainvälisiä sopi­muksia
rikkoen ja uhmaten järjestämässä Saksan liittotasa­vallan
parlamentin propagandaistunnoh pitämistä Berliinissä
He kummatkin toimivat omalla sarallaan sen hyväksi, että
Saksan militaristit saisivat jotenkin sormensa ydinaseiden
liipasimeen, joko monenkeskisen ydinaselaivaston puitteissa
tai jollakin muulla tavoin.
Samanlainen laajapohjainen yksimielisyys on-vallinnut
sisäpoliittisissa kysymyksissä aina talousasioista kansalaisva-pauskysymyksiin
asti.
Kaikki huomioitsijat panivatkin käydyn vaalikamppai­lun
yhteydessä merkille sen, että ohjelmallisesti puhuen
Länsi-Saksan väestöllä ei ollut näissä' vaaleissa juuri mitään
valinnan mahdollisuutta, sillä molemmat valtapuolueet kul­kevat
täysin samoilla linjoilla. Ainoaksi eroksi jäi vain hen­kilökysymykset
ja johtajien oletettu tai todellinen kansan­suosio,
Vaalitulos osoittaa kuitenkin, että sosdemien johtajan,
Willy Brandtin "hurmurikyvyt", mikäli hänellä niitä on, eivät
saaneet valitsijoita äänestäniään kristillisdemokraattista puo-
Presideaitti JJrbo Kcädgooen;
PORKKAtANT PAtAirttJS iÖIStlNYT mi mikäl
tUmmmmimmim
stmovat
1»' vtNttk tmi. tt^* BlN^ovaäsa
voHmUm vmm^V^iam Neu-tipat
mai^> afttten< lliyttöoa
'iidsesta'fflt&idtudt^ »Malla ai:
IMUlfjflttcAtilii'. M vuonna
UH» tAiidyn fUUbtmfi- sd^eiBtyö-i
» «voiuntiMagdiBtiKsnt.i voimassa-oli
«( jaO^anltasto 29> vuodella.
IHnkkäliDt tdta«^ indkittami-nen>
SiiomcUblfiMe»:4Qi'vaotta en­nen'
nHihaqwgawnll«WBft' määrä-tynx
viurtiraKandta) pSit^naistä on
sodanlOIMMIv UttHttaiae mer-tättSvtapia.
ta^Htninlä 4en pa-latttttualneav
nleteeii^ fqabnenen
viudMi: kolottuai ani pfdlädlaan ja
hjiSdyOttttBi saoel « 1 ^ ^ pre-sldtotti'
lfrb»> KatHamtd tunnun-
Uäa» radiona- Ja teUlrisiossa
INnfdtolluii paliiDtii^MiiimukBen
l»>vnotlspiivKn! J9lidi»t&> mtämäs-sään
puheessa.
Ji K. Paasikivi, jonka poliit­tista
k((t8omustapaa hallitlii syväl­linen
historian^tuntbrnus; tapasi sa­noa,
että' VenäjBn valtakutman ja
myähemmin Neuvostoliiton' todelli­nen
intressi Siiomen suhteen oli ai­na;
sotilaallista laatua. Vuonna 1939
toisenmaaiLmansodaD alettua Neu­vostoliitto
vaati Suomelta tiirpeelli-siksi
katsomiaan takeitai pitäen pe­rusteena
Leningradin turvallisuutta.
Ja kun vuoden 1940 rauhansopimuk­seen
kuului Hangon alueen sekä
vuoden 1914 välirauhansopimuk-seen
Porkkalan alueen luovuttami­nen
määräajaksi Neuvostoliitolle
laivastotukikohdan rakentamista
varten, olivat syynä Neuvostoliiton
turvallisuusnäkökohdat Itämeren
alueella.
Historiallista perspektiiviä ahtaa-
Porkkalan sotilastuldkohdan perus­tamiselle
se tosiasia, että heti veni-läis-
japanilaisen sodan jälkeen vuo­sisadan
ensimmäisellä. kymtneneUä
oli ajatus Porkkalan alueen linnoit­tamisesta
noussut päiväjärjestyk-seen.
Kun Venäjä oli menettänyt
Itämeren laivastonsa, oli katsottu
tarpeelliseksi uloimman puolustus­linjan
rakentaminen Suomenlahden
yli Porkkalasta ja sen lähisaarista
Paltiskiin. Aietta ei kuitenkaan sil­loin
toteutettu, mutta alkuansa jo
Pietari Suuren ajoilta periytynyt
sotilaallinen ajattelu lienee vaikut­tanut
Neuvostoliiton yleisesikunnan
suunnitelmiin vuonna 1940 ja vuon­na
1944.
Kun sotilaallisen strategian pe­rusnäkemykset
yleensä säilyvät sa­manlaisina
ajan ja olosuhteiden
muuttumisesta huolimatta, ja kun
sotilaallisen tukikohdan hävittämi­nen
ja alueen luovuttaminen on
poikkeuksellisen harvinainen tapah­tuma,
kuten nykypäiviltäkin hyvin
tiedämme, herätti Porkkalan alUeen
palauttaminen Suomelle koko maa­ilmassa
suurta huomiota. Mikä oli
syynä Neuvostoliiton ratkaisuun?
Oma osuutensa varmaan oli so-
SYNTYAAÄ-
PÄIVIÄ
Alex Mäki, Port Arthur, Ont.,
täyttää perjantaina, syyskuun 24
pnä 78 vuotta.
Yhdymme sukulaisten Ja tutta
vain onnentoivotuksiin.
Tämä toteaa meidän mielestämme
kaksi seikkaa: 1) poro-porvariiliseen'
ohjelmaan turvautuvat työväenliik­keen
johtajat eivät voi onnistua his­toriallisessa
tehtävässään ja 2) työ­väen
vaalivoiton yksi perusedellytys
on, että saavutetaan, yhtenäisyys työ­väen
omissa riveissä.
Eräät huomioitsijat ovat selittäneet
Saksan liittotasavallan vaaleista pu-
, huutaessa, että herra'Brandtin johta-luettä
vastaan. Päinvastoin on ilmeistä, että nähdessään edes- maa sosialidemokraattista puoluetta
sään miltei kaksi samanlaista puoluetta, länsisaksalaisetää- voi kohdata tappiomielisyys ja yleisen
nestivät vanhasta tottumuksesta niitä puolueita mitä ovat »ttoraalin lasku jopa sitaä mitassa,.et-ennenkin
äänestäneet — ja niin veti valitettavasti kyllä herra
Erhardin johtama kristillisdemokraattinen puolue taas pitem­män
tiktm.
tateknlikan &ehityk{iell&. Mutta
mmi siitä pääteUen, että neuvosto*
jöbtfon lieskutidessa itanenneet eri­mielisyydet
Porkkalan . luovutta-
Inisen suhteep — kuten nyt tie­dämme
— olivat poliittisella ta­solla,
en erehtyne, Jos näen erää­nä
tärkeänä, ehkä ratkaisevana­kin
tekijänä Neuvostoliiton uiko-politiikan
pyrkimyksen rauhan­omaiseen
rinnakkaiseUon.
Syksystä v. 1955 elettyjen kym­menen
vuoden aikana on Neuvosto­liiton
ulkopolitiikassa voimakkaasti
korostettu rauhanomaisen: rinnak­kaiselon
järkevyyttä ja hyödylli­syyttä.
Porkkalan alueen vuokraa-misoikeudesta^
luopuminen antoi ha­vainnollisen
esimerkin siitä, miten
rauhanomaisella toimenpiteellä pa­rannettiin
ei vain Suomen ja Neu­vostoliiton
keskinäisiä suhteita,
vaan- myös viritettiin Pohjois-Eu-rooppaan
entistä luottavaisempi' il­mapiiri.
Empimättä voidaankin to­deta;
että Porkkalan palauttamisel­la
oli myönteinen vaikutuksensa
skandinaaviseen ilmapiiriin. Omal­ta
osaltaan ovat Pohjois-Euroopan
rauhanpolitiikkaa taas vahvistaneet
Ruotsin puolueettomuus samaten
kuin Norjan ja Tanskan päätös olla
sallimatta ydinaseiden varastoimis­ta
alueille«i^ Näitä kannanottoja
on Neuvostoliitossa tervehditty, tyy­dytyksellä.
Porkkalaa koskeneiden neuvotte­lujen
johdosta julkaistussa osapuol­ten
sopimassa tiedonannossa sanot­tiin:.-
•
"Suomen hallitus ja Neuvostolii­ton
hallitus vahvistavat sen, että
niiden ulkopuoliset ponistukset tu­levat
vastaisuudessakin kohdistu-maari
kansainvälisen jännityksen
jatkuvaan laukaisemiseen sekä rau­han
ja kansojen turvallisuuden var­muuden
edistämiseen."
Tästä käy ilmi. että Porkkalan
palautusta koskeva sopimus pyrki
edistämään kansojen yhteiselä­mää
laajemmissakin puitteissa
kuin pelkästään kahden kansa­kunnan
välillä. Olen sitä mieltä,
että tässäkin suhteessa on Pork­kalan
palauttaminen täyttänyt
tarkoituksensa.
Sotilaallinen tukikohta Porkkalas­sa,
joka oli niinkin lähellä maan
pääkaupunkia, oli omansa ylläpitä­mään
useissa maissa epäuslcoa Suo­men
tulevaisuutta Icohtaan itsenäi-.
senä kansakuntana. Porkkalan tuki­kohdan
tyhjentämisellä oli erittäin
tärkeä vaikutuksensa Suomen ase­maan.
Porkkalan vuokraoikeuden
kumoontuminen johti siihen, että
ulkovallat alkoivat suhtautua luotta­muksella
Suomen pyrkimyksiin nou­dattaa
ulkopolitiikassaan puolueet­tomuuslinjaa
voimassa olevien val­tiosopimusten
puitteissa. Merkille
pantavaa onkin, ettfe Porkkalan pa­lauttamisen
jälkeen saatiin läntis­ten
valtojen hyväksyminen ja tun­nustus
Suomen puolueettomuuspoli­tiikalle.
Kotimaiselle mielipiteelle oli
Porkkalan palauttamisella rohkaise­va
vaikutus. Paasikivi mainitsi pu­heessaan
22. 9. 1955, kuinka Suo­men
marsalkka Mannerheim oli use­aan
kertaan lausunut mielipitee­nään,;
että SuQmen pääkaupunki oli­si
Porkkalah sotilastukikohdan
vuoksi siirrettävä Turkuun, ajatus,
mitä Paasikivi oli pitänyt mahdotto'
mana toteuttaa. Paasikivi jatkoi:
"Nyt on tämä meille painava
asia, Neuvostoliiton meitä kohtaan
myötämielisen suhtautumisen kaut­ta,
saanut onnellisen ratkaisunsa.-
Kynä on korjannut, mitä miekka
on särkenyt On jälleen osoittautu­nut,
että ystävälliset neuvottelut ja
järkevät sovittelut ovat se tie, jota
meidän järjestäessämme asioita
Neuvostoliiton kanssa on kuljetta­va."
Kymmenen vuotta sitten Mos­kovassa
käydyt neuvottelut mer­kitsivät
useassakin suhteessa
käännekohtaa Suomen aseman ke­hityksessä.
Niiden aikaansaama
tulos, Porkkalan palautus ja ys­tävyyssopimuksen
voimassa olo­ajan
pidentäminen, normalisoivat
suomalais—neuvostolaiset suhteet
ja vahvistivat Suomen asemaa it­senäisenä
valtakuntana. NäiUä
poUittisilla edeUytyksUlä kehiUyi
kahden naapurimaan keskeinen
kanssakäyminen miltei kaikilla
elämän aloiUa_ entistään suurem­malla
vauhdilla. Ikään kuin Jatko­na
Porkkalan alueen palauttami­selle
voidaan pitää Saimaan ka­navaa
koskevaa vuokrasopimuk-
.sen solmimista. Vilkas ja keskey­tymättä
laajeneva vuorovaikutus
on ollut omansa hävittämään men­neinä
vuosisatoina syntyneitä
epäluuloja ja vahvistamaan kes­kinäistä
luottamusta.
Suuria tehdaskauppoja
NLn—Itaijan (kesken
Neuvostoliitto on antanut viime
aikoina huomattavan suuria tehdas
tilaulcsia Italian teollisuudelle. St.
Andrea Novara-yhtiö toimittaa Neu­vostoliittoon
suuren tekstiiliteh­taan,
yli 1,000 sukkakonetta ja 500
teollisuusompelukonetta. Pirelli yh­tymä
toimittaa latex-tekokuituainei-ta
tuottavan tehtaan. Useista muista
kemian tehtaiden konetoimituksis-ta
neuvottelut ovat päättymässä.
Neuvostoliitto on lisännyt teh
dasostojaan tuntuvasti sen johdos­ta,
että Italia on lisännyt öljyn
tuontiaan Neuvo.stoliitosta. Lisäksi
Italia ei ole asettanut mitään rajoi­tuksia
pitkäaikaisten luotojen käy­tölle.
POBKK A L A N ; FVäJAllTUISS^StA'
Eilen oli kulunut kymmenen vuotta siitä, jolloin silloinen Neuvosto­liiton
ministerineuvoston puheenjohtaja Bulganin virallisessa tilaisuu­dessa
ilmoitti, että Porkkalan alue palautetaan Suomelle. Tämä oli täi^^.
keä päätös, yksi ratkaisevia askeleita et^npäin suhteiden myönteiseksi
kehittämiseksi kahden. naapurivaltion välillä. v
Neuvostoliiton ja Suomen suhteet o^ät sodan jälkeen kehittyneet
myönteisellä ja kestävällä tavalla. Tätä kehitystä pitää koko Suomon
kansa hyvin suuressa arvossa. Molempien maiden kesken ei ole mitään
ratliaisemattomia kysymyksiä. Molemmat maat työskentelevät keskinäi»-
ten yhteyksiensä edelleen rakentamiseksi keskinäisen kunnioituksen ja'
toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteen nojal­la
. . . ,
Bauhanomaisen riiinakkaliselon tärkeä sisältö on rauhan ylläpitänii-nen.
Tämän tarkoituksen toteuttaminen on viime kaudella tullut ajan­kohtaiseksi
sen vuoksi, että rauhantila on j ärkkynyt vakavalla, valitet­tavalla
tavalla ' e r i (»issa maailmaa. Kuitenkin rauhan ylläpitäminen
ja työskenteleminen sen hyväksi on kansakuntien tärkein tehtävä, i^yt.
niinkuin kai|{kina aikoina. Meidän kansamme kannalta on erittäin \tär-keää,
että rauhantila säilyy eikä se järky siinä osassa maailmaa, jossa
me elämme; TämäiTtarkoituksen hyväksi työskentelemme kaikella vaka-^
vuudelia. IVöskentelymme tä^^^ on Neuvostoliiton ja Suomen
välisten suhteiden edelleen kehittyminen myönteisellä, rakentavalla ta­valla.
— Sosialiflemokraatti, Helsinki.
PORKKAUN LUOVU
TUSTA JUHLITTIIN
Helsinki. — Suomen ja Neuvosto­liiton
kesken aolmitutt'ystävyys- ja
avunantosqumuksen jatkamisen se­kä
Porkkalan palapttamisen lOrVuo-tiq>
äivän kunniaksi dit Suomi—Neu­vostoliitto-
Seuran: H e l s i i ^ piirijär­jestö
lauantaina järjestänyt JuUa-kokouksen'
suomalais-venäläiselle
kooiulle. Puhujina esiintytvät Neu­vostoliitoa
Suomessa oleva suurlä­hettiläs
Andrei Kovalev ja eduskun­nas
easimmäiBen varapuhemies
Paavo Aitio.
JohlakokbdEseea osallistui arvo;
valtainen kutsuvikrasjodkko. Osan­ottajien
joukossa näbtiinvaltioaefih
voston jäseniä, diplomaattikuntia,
StuMni—Neuvostoliitto-Seuran ja mui
den yhtdjrimnnallistea järjestöjen
johtohenkilliitä.
vaatu enemmaii
autonomiaa Quebdoilte
Saskatoon. — Quebcin pääminis­teri
Jean Lesage sanoi täällä vii­kon
alussa pitämässään puheessa,
että koska ranskalainen Canada on
hyljännyt passiivisen roolinsa Cana­dan
liittovaltiossa, niin Quebecin
missä asuu suurin osa Canadan rans­kalaisista,
on saatava itselleen tun­tuvampi
autonomia' Canadan liittO:
valtiosysteemin puitteissa,
Pääministeri lisäsi, että koska
Canadan ranskalaiset pitävät itseään
kumppaneina Canadan pyrkimyksis
sä. niin Quebec haluaa, ei vain sitä.
että se eriäisi Canadan muista osis­ta,
vaan myös sitä, että tämä eriä-väisyys
tunnustettaisiin.
Ensimmäisessä englanninkielises­sä
puheessaan 18 päivää kestävällä
vaalimatkallaan Ontarioon ja nel­jään
länsimaakuntaan, joissa hän
haluaa selostaa Quebecin "sielua ja
tavoitteita'-,- Lesage sanoi Saskatoo-nin
kauppakamarille, että on oltava
yhtenäisyys ilman samanlaisuutta.
Jos englanninkieltä puhuva Cana
da vaatii edelleen, että ranskalaisen
Canadan olisi samanlaistuttava eng­lantilaisen
Canadan kanssa, niin se
sillä teollaan osoittaisi,^ €ttä_sillä ei
ole luottamusta ranskalaista kump
panuksena olevaa Canadaa kohtaan.
Mr. Lesage selosti edelleen, että
Canadan ranskalaisella taholla on
otettu jyrkkä kanta useimpiin ky­symyksiin
nähden vain siitä syystä,
että Canadan ranskalaiset ovat päät­täneet
luopua passiivisesta asennoi­tumisestaan"
ja vaativat nyt tilai
suutta täydellisesti palvella rans­kalaisen
Canadan tavoitteita.' Täten
Quebecin maakuntahallituksen olisi
suhtauduttava erittäin herkästi
kaikkiin perustuslain liittovaltiolle
myöntämien tuomivaltaoikcuksäer)
pei-usteella ryhdyttyihin toimenpi
teisiin. " " ~ -
Hän lisäsi uskovansa, että Que­bec
olisi kykänevä antamaan tär
Ijjeän, panoksen Canadan, ongelmien
ratfaaisemiseksi erittäinkin sellai­sien
kysymyksien yhteydessä kuin
alueellinen kehitys. Sellaisen panok­sen
antamiseksi ja aikaisemmasta
passiivisesta roolistaan eroon pää­semiseksi
on tarpeellista, eUä maa
kuntahallituksilla on riittävässä
määrässä varoja.
Pääministeri sanoi, että oli ohi­tettu
se aika, jolloin voitiin mairi­tella
Canadan ranskalaisia antamal­la
heille myönnytyksiä jotka ovat
enemmän näennäisiä kuin todelli
sia. •
"Minun on kerrottava teille to­tuus",
sanoi hän. "Tästä lähtien
Canadan ranskalaiset tunnustavat
vaijx kouraantuntuvat osoitukset
siit^ että heidät on hyväksytty
kansana. Mitkä tahansa yritykset
meidän syrjäyttämiseksi, otetaan
vastaan mahdollisesti huvittuneina
mutta ehdottomasti epäilevästi."
SUHTEEMME OVAT ESIMERKKINA
KAIKILLE MAAILMAN KANiSOILLE
Olemme tänään kokoontuneet
huomioidaksemme merkittävän tapah­tuman
valtioidemme elämässä, lausui
suurlähettiläs Kovalev puhuessaan
tässä juhlakokouksessa. Syyskuun 19
pnä 21 vuotta sitten Suomi välirauha-sopimuksella
irtautui Hitler-Saksan
Neuvostoliittoa vastaan aloittamasta
sodasta, joka tuotti kansoillemme vam
onnettomuutta ja kärsimystä. Sodan
jälkeen molempien maiden valtk>mie-het
kansojensa toiveita ja vaatimuksia
noudattaen asettivat tehtäväkseen
muodostaa kestävät hyvät naapurud-den
ja ystävyyden suhteet Neuvosto­liiton
ja Suomen kesken pyrkien sii-hePi,
etteivät suhteemme milloinkaan
^ k i s t y i s i konfliktien vuoksi ja että
kansamme voisivat hyötyä keskinai--
sestä yhteistyöstä.
— Huhtikuussa 1946 solmittiin keski­näinen
ystävyys-, yhteistyö- ja avun­antosopimus;
Kaikki tämän sopimuk­sen
asettamukset muodostivat rikko­mattoman
kokonaisuuden. Keskinäi­sen
avunannon
Neuvostohallituksen päätös laivasto­tukikohdan
luovuttamisesta vastasi
täydellisesti Neuvostoliiton periaat­teellista
linjaa vierailla alueilla ole­vien
sotatukikohtien hävittämisestä,,
tukikohtien, jotka ovat eräänä pää-asiallisimpana
kansainvälisen jännityk
sen ja konfliktien lähteenä. Luovut-
-taessaan Porkkalan tukikohdan me
vetosimme muihin suurvaltoihin toi­voen
niiden seuraavan esimerkkiäm­me.
Valitettavasti tätä ei ole tapahtu­nut.
Sotilastukikohdat maapalkm ori
osissa ovat edelleen ehkäisemässä lu­jan
rauhan saavuttamista maailmassa.
Viitattuaan Suomen ja Neuvostolii­ton
välisten suhteiden myönteiseen
kehitykseen ystävyyssopimuksen jat­kamisen
ja Porkkalan luovuttamisen
jälkeen suurlähettiläs Kovalev sanoi
Neuvostoliiton kannattavan poliittisten
kulttuuristen ja taloudellisten suhtei­den
edelleen kehittämistä sekä ilmaisi
ilonsa siitä, että myös Suomen kansa
ajattelee samoin.
SUOMEN ITSENÄISYYS
LUJEMMALLA POHJALLA
KUIN KOSKAAN ENNEN
— Kun ystävyyssopimusta, jota tä­nään
olemme kokoontuneet juhlimaan;
solmittiin, esittivät monet suomalaiset
epäilyksiä sopimusta kohtaan. Pelät­tiin
maamme menettävän puolueeUo-muutensa,
arvonannon toisten valtioi­den
taholta. Kaikki epäilykset ovat
osoittautuneet täysin vääriksi. Suomi
tunnustetaan nykyisin puolueettomaksi
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
PÄIVÄN PAKINA
ii VIR BAPTIZÄTUS il
SOSDEMIEN HAVIÖSUTJNTA
Sivuuttaa ei voida sitäkään tosiasiaa, että tämä Länsi-
Säksan sosdem-puolueen häviö — vaikka sille visseissä pii­reissä
povailtiin melko varmaa voittoa — näyttää edustavan
jonkinlaista yleissuuntaa Euroopan poliittisessa kehityksessä.
Vaikka sosialidemokraattisen puolueen johtohenkilöillä on
yleensä taipumusta pullistella omassa voimantunnossaan, se
kun oikeuttaa muka jotenkin kieltäytymiset yhteistoimin­nasta,
sosialidemokraattiset puolueet ovat kärsineet viime­aikoina
hyvin karvaita vaalitappioita. Ylempänä tuli jo mai­nituksi
Norjan sosialistisen työväenpuolueen vaalitappio,
jonka perusteella noin 30 vuotta hallituspukilla istunut työ­väenpuolue
joutui oppositioasemaan. Belgiassa kärsivät sos­demit
kirvelevän vaalitappion aikaisemrhin sekä kunnalli­sissa
että valtiollisissa vaaleissa; Italian kunnallisvaaleissa
kävi viime marraskuussa samoin ja Israelin sosdcm puolue _ ^^.^.^^ yhdistämiseksi yhden työ-on
räjähtänyt kahtia, muutamia tunnetuimpia' esimerkkejä ^enehdokkaan puolesta kussakin vaa-mainitaksemme.
' . Uplirissä.
tei se-voi seuraavissa vaaleissa saada
enää niinkään hyvää kannatusta, min­kä
se nyt sai. Toisaalta on kuitenkin
mahdollista ja toivottavaa, että Länsi-
Saksan sosialklemokraattmen' puolue
suorittaa perusteellisen itsetutkinnon
ja -arvostelun epäonnistumistaan ja
palaa sen perusteella takaisin työ­väenliikkeen:
periaatteiden mukaiseen
ohjelmaan sen sijaan, että yritettäisiin
yksilöjohtajien "hurmurikykyjen" pe­rusteella
sivuuttaa vankoissa asemis­sa
olevat porvarilliset poliitikot.
• * »•
. Siunatuksi lopuksi on muistettava,
että juuri yhtenäisyyden puute heiken­tää
työväenliikkeen vaalikampanjaa
täällä Canadassakm. Se korostaa sitä
seikkaa, että vaikka mitään muodol­lista
ja virallista yhtenäisyyttä ei mar­raskuun
8 päivän vaaleissa saavuteta­kaan,
valitsijain pitäisi löytää vaali­uurnalle
mentäessä jotenkin keinot
Siinä tapauksessa jos lukija sat­tuu
.otaksumaan, että otsikkoon
otetut sanat ovat latinaa, me kii­ruhdamme
myöntämään, että hän
on kaiken' todennäköisyyden mu­kaan
aivan oikeassa.
Suloisella suomenkielellä se
tarkoittaa kuulemma "miehiä".
Nyt meille kerrotaan, että Roo­malaiskatolisen
kirkon naiset ha­luavat
kirkkolakiensa uusimisesta
puhuttaessa, että "vir" sanan tilal­le
pitäisi ottaa 'Ihomo'' jriääritel-mä,
joka sisältää yhtä hyvin nai­set
kuin miehetkin.
Kuolemattoman Shakespearen
kerrotaan esittäneen kuuluisan ky­symyksensä:
"Ollako vai eikö ol­la?"
Ja ihmiset yleensä joutuvat vis­sissä
elämänvaiheessaan ratkaise­maan
sen "kysymysten kysymyk­sen".
'
Mitään ihmeteltävää ei siis ole
siinä, vaikka . Roomalaiskatolisen
kirkon naiset ovat nostattaneet so
tahuudokseen "Ihomo'' eikä "vir".
Kysymys oh naisten oikeuksista
mainitun kirkon riveissä, erikoi­sesti
naisten oikeudesta tulla vi­hityksi
papiksi ja nousta vaikkapa
piispan'istuimelle!, vaikka ei vallan
paavin valtikkaa heille' uskottal-sikaan.
Myönnämme kernaasti, että em­me
tunne Roomalaiskatolisen kir­kon
sisäistä elämää henkilökoh­taisten
kokemusten pohjalla.
Mutta pöydällämme on eräs muu­tamia
kuukausia vanha leikkele
Toronton yhdestä päivälehdestä.
Siinä eräs mainitun kirkon kau­niimpaan
sukupuoleen kuuluva jä­sen
valittaa, että naisilla ei ole
oikeastaan mitään oijceuksia kir­kossa—
korkein tehtävä, sanoo
hän, mikä heille nykyään usko­taan
on "pölyjen pyyhkiminen
alttarilta".
Vatican Citystä viime maanan­taina
lähetetystä George Welle-rln
uutiskirjeessä selitettiin roo­malaiskatolisen
kirkon naisten
taistelua ihmisoikeuksiensa puo­lesta
kirkon nykyistä, menettelyta­paa
vastaan m., seuraavasti;
"Roomalaiskatolisen kirkon va­rovaiset
isät pitivät naiset loitol­la
Vatikaanin neuvoston kahdesta
ensimmäisestä Istunnosta, mutta
antoivat periksi kahdessa viimei­sessä
kokouksessa.
'•Seitsemäntoista naista on seu­raajina
Pyhän Pietarin kirkossa.
Nunnat ,sokä .sosiaalityöntekijät
ja heidfiifi vaimonsa ovat arvoste­lemassa
2,200 piispan työtä . . ."
Tämän perusteella kokouksen
suhde on siis osapuilleen seuraa­va:
1 nainen noin 130 piispaa
(miestä) kohti. Lisäksi, piispoilla
on puhe — ja luultavasti myös
päätösvalta; naisilla vain "seuraa-misolkeus".
Mutta _ lainatkaamme mainitusta
uutistiedösta edelleen:
"Juuri kun näyttää •* siltä, että
naisten kysymys oli ratkaistu seu­raavan,
sadan vuoden. ajaksi, on
noussut uusi' harmin aihe. Nai­set
haluavat päästä papeiksi.
"Kysymys ei ole niistä naisista,
jotka ovat'Pyhän Pietarin kirkossa
vaan muista, jotka ovat myös kato-llikkeja
. . . Ne naiset halua­vat
olla parempia kuin . . . nun­nat.
He eivät tyydy sen vähempään
kuin siihen, että; saavat kaulaansa
pyöreän kauluksen . . .
"Piispoiksiko? Lopulta ehkä
. niinkin korkealle.
"Tämän liikkeen johdossa on
mrs. Magdaleirt Leroy-Boy, Intias­sa
olevan Belgian suurlähettilään
.viisissäkymmenissä oleva vilkas
aviopuoliso. Kolmen pojan äitinä
hän itse ei ole- papplsehdokkaa-ua
. . .
".Mutta hän, ja International
Alliance of Joan of Arc:ln tu­hannet
muut jäsenet ovat päättä­väisiä
naisten pappisoikeuksista."
Mainitun uutlstledon mukaan
i nämä naiset ovat aikoinaan vedou'
nect vapaamielisyydestään tunnet­tuun
paaviin, Johannes XXIII,
joka kansainvälisesti tunnetussa
"Pacem in Terris" lausunnossaan
sanoo, että "kaikilla ihmisillä:on
valinnan oikeus elinoloista", tar­koittaen
se näiden naisten mie­lestä
myös sitä, että naisilla pi-
, täisi olla oikeus päästä myös pa­piksi.
Tämän mahdollisuuden tiellä on
kuitenkin kirkkolaki 968 mikä ra­joittaa
papiksi vihkimisen "**Vir
Baptizatus" määritelmällä —- ml-
_kä tarkoittaa sitä, että papeiksi
voidaan-vlbkiä vain miehiä. Siksi
naiset vaativat "vir" sanan muut­tamista
"homo" sanaksi, minkä
mukaan papiksi votaisiln vihkiä
niin naisia kuin miehiäkin.
Sanomattakin on selvää, että
meidän myötätuntomme on tässä
sataprosenttisesti katolisten, eikä
vain yksinomaan katolisten nais­ten
puolella. Käsitämme tietenkin,
että pappismiesten on vaikea luo­pua
"suljetun työmaan" olosuh­teista,
joiden perusteella heillä on
ollut yksinoikeus tulla papiksi vi­hityksi,
mutta kyllä sivistysmaail-ma
on sittenkin saavuttanut jo sen
tilanteen, että .naisilla pitäisi olla
kirkossakin vähän suuremmat oi­keudet,
mitä tarvitaan tomujen
pyyhkiessä alttarilta. — Känsä-koura.