Vapaus, December 18, 1969

              Sivu 2 Toirstai, Joukk. 18 p. — Thuirsdiay, Dee. 18; 1969
INDEPENDENT LABOR ORGAN
VAPAUS OF FFNNISH CANADIANS
(LIBERTY) BsrtaibiUshed Nov. 6,1»17
Bdltor: yr. EKLUND Manager: E. SUKSI
TeSeplhaDe: OfflcnandEd^^^
PubUsihied twtoe -neekly: Tuesdays^^^^c^
Co. Limdited, 100-102 EDim St. We8tr Sudbury, Qnrtario, Canada.
AdvertMng amites upon aipplilicatdoia, tensi^^ ixee of chaxge. .
Seoond Olass Mail.i«gds^^ Nuanber' 1076^^ •
- CANADIAN LANGUAGE PRESS m CLUB
Cainadassa: 1 vk. $10.00, 6 kk. $5J»
3 kk. $3.00
TKLAUSHINNAT:
uaArn:
Siiomeexi:
1 vk. $11.00, 6 kk. $5.75
1 vk; $11.50, 6 kk. $0.25
Talvisodan syttyminen 30-vuotisfpäivänä:
TALVISODAN SYYT JA TAUSTA
NLIITTOLAISESTA NÄKÖKULMASTA
- Suomen presidentti kiinnitti huomiotaJ^aaaikivl-seuranvuosi-kököukse.
ssa pitiimäs.säsln puheessa-^ neuvostoliittolaisen historian­tutkijan
V:V.Pohlebliinin teokseen "Suomi vihollisena ja ystiivfinä^^^^^^
ja arvioi sen merkittäväksi teokseksi. Hän totesi, että siiitä on-esi-tetty
Suomessa eri suuntiin meneviä arveluja. Presidentti Kekkonen
sanoi, että hänelle kirja on ollut erittäin mcrkittäyäU.luettayaa: "Se
Joululahja" farniareffle
Neuvostoliäort vehnänost» Canadasta oli
ja tervetullut joululahja Canadan aavikikomaatountiein farma­reille;
joiden suairet vehnävuoret ovat asiallisesti puhuen mä-tänemässä
pelloilla.
Totta oni tietenkin, kuten Saskaitchewanin veihnälautakim-nan
eräs puhemies maiaaiantaina, sanoi, että täimä Neuvostolii­ton
osto ei sellaisenaan ratkaise Canadan vehnätalouden suur-pulmia.
Se huojentaa fauitenikiln tuntuvasti aavilkkofarmarien
asemaa. Ilman tätä joulun alla tehtyä kau^ipaa Canadan far-maredlta
olisi jäänyt ylijäämävarastoilhin' täanän vuoden sa­dosta
yli miljardin bushelin suuruinen vehnämäärä. Nyt tämä
yliijäämävarasto väheni yhdellä kahdeksannella osalla, mikä
tarkoiittaa sitä, että farmarit saavat myydyksi varastoistaan
. yhden joka kahdeksasta vehnabushelista ja saavat siten, ki^
peästi tarvistemia käteisvaroja'käyttöönsä.
On ardoitu, että kaupan fcokonaishimta on noin $130 mil­joonaa,
mikä valtaosalta löytää tiensä aavikfcafarmarien käsiin
Samalla kertaa kun tästä kaupasta' tiedoitettiin alahuo­neen
istunnolle, kiinnitettiin huomiota- myös siihen tosiasiaan,
et»tä Canada hyötyisi tuntuvasti jos 'NL suostuisi uuteen pit­käaikaiseen
viinakauppaan siten, että täältä voitaisiin vuo-.
sittain myydä sovifttu määrä veihnää Neuvostoliittoon. Se biisi
erittäin .tarpeellinen ja hyödyllinen kauppa CanadaHe. Samalla
se auittaisi Neuvostoliittoa, joka voisi täältä kuljettaa meri­teitse
maansa« etäisempiin osiin ja myös visseille asiakkalleen
veihnää halvemmalla, mitä se voi omassa maassaan kuljettaa
maitse.
Kantona kaskessa on tietenkin setkä kaupalliset että diplo­maattiset
seikat. Kauppaa ei voida pitkän päälle käydä vain
"yhteen suuntaan". Voidakseen myydä vehnää ja muita tuot­teitaan
Neuvostoliittoon, Canadan tulee vastaavasti "ostaa Neu­vostoliiton
korkeasti kehittyneen teollisuuden tuotteita ja
muita tavaroita. Tällainen molempia osapuolia hyödyttävä
kaupankäynti olisi sekä suotavaa että toivottavaa. Sitä" auttaisi
osaltaan myös dipHomaattisten suhteiden lähentäminen sekä
kulttuuirisopimusten laajentaminen.. Käytäntö on osoittanut
että '^kylmän sodan" ohjelman toteuittaminen, tapahtukoon se
sitten Tshekkoslovakian tapahtumien tai joidenkin muiden sa­mantapaisten'
keinotekoisten -kysymysten .pohjalla on vahin­goksi
molemmille osapuolille ja erikoisesti Canadalle.
valaisee Suomen ja Veniijän, f-iiomQn ja Neuvostoliiton suhteita
neuvostoliittolaisesta näkökulirjv:'a, jo!:a meille suomalaisille on
välttämätöntä tietiiä, vaikka emuie ohkä sitä kaikilta osilta hyväk-:
syisikään," - -
Pohlebkin käsittelee teoksessaan myös vuoden 1938—-1939 tilan-
15] netta ja syitä, jotka hänen mielestään johtivat talvisotaan. Näin
• ..t talvisodan alkamisen vuosipäivänä on hyödyllistä ja mielenkiintoista
-tutustua tähän puoleen hänen teoksessaan. Todettakoon, etteivät
Pohlebkinin käsitykset eroa siitä kriittisestä arvioinnista, jota sen-lääh
jo ori melkoisesti meilläkin esitetty. Hiin viittaa useissa kohdin
"varsinkin amerikkalaisen C L . Lundinin tutkimukseen "Suomi toi--
sessa maailmansodassa".
Tippapeli ei sotaa lopeta
Yhdysvaltain entinen presidentti Lyndon B. John.son koh­tasi
poliittisen Waterloansa sen vuoksi kun hän huonoja neu­voja
kuunnellen lähetti sotilaallista voittoa toivoen jaftkuvasti
lisää asevoimia Vietnamiin.
Nykyinen presidentti Richard Nixon on kääntänyt mitalin
toisen puolen päällepäin, mutta seuraa kuitenkin yhtä turmiol­lista
ohjelmaa kotiuttamalla yleisen mielipiteen painostuksen
johdosta niin vähän Vietnamissa olevia asevoimiaan kuin suin­kin
voi r - toivoen hänkin huomioihin neuvoihin nojaten, että
sotilaallinen voitto on sittenkin saavutettavissa.
Hyvä on tietenkin, että toisin kfuin edeltäjänsä, presidentti
Nixon antoi niaanantaina tiedon kolmannesta yhdysvaltalais-joukkojen
kotiuttamisesta Vietnamista. Selvää on kuitenkin,
että hyökkäysjoukkojen tällainen tipottainen kotiuttaminen ei
Vietnamin sotaa lopeta. Tosiasiassa tuntuu päivä päivältä yhä
ilmeisemmältä, että Washingtan ei vieläkään pyri Vietnamin
sodan lopettamiseen, vaan sen "vietnamilaistuttamiseen" niin,
että suurin osa yhdysvaltalaisjoukoista voitaisiin kotiuttaa ja
siten vähentää Yhdysvaitadn ihiesmenetyksiä tässä likaisessa
sod^sa niikä on saantu niin laajakantoisen tuomion yhdysval­talaisilta
yleensä.
Pieni laskuesimerkki -osoittaa, (kuinka riittämätön tällai­nen
tipottain suoritettava kotiuttamisohjelma nykytilanteessa
on. Presidentti' Nixon on bliuit virassaan lähes vuoden. Lähtien
siitä, että t^ mä kolmas sotavoimien vähentämispäätös toteurte-tactii
Vietnamissa huhtikuun puoliväliin mennessä, kuten pre'r
sidentti tiedoitti, se taikoicxaa, että siihen mennessä__tulee^
kotiutetuksi ke^määrim 7,000 amerikfcailaista sotilasta kuu­kaudessa.
Hulhtikuun puolivälissä olisi silellä kuitenkin vielä
Aivan kuten jo Venäjän ajan
politiikkaa käsitellessään on Poh­lebkinin
lähtökohtana myös vuo­den
1938—1939 kehitystä arvioi­dessaan
Suomen strateginen mer­kitys.
Tämä puhtaasti maantie­teellinen
seikka on pysynyt muut­tumattomana,
alinomaisena ja
määräävänä kaikkina aikakausina
Sen jälkeen kun Neuvostoliiton
pääkaupunki siirrettiin Mosko­vaan
V. 1918, Leningradin merki­tys
Neuvostoliitolle väheni puh-taa.
sti hallinnollisessa suhteessa,
kuri se taas taloudellisesti, ulko-ja
sisäpoliittisesti esitti edelleen:
kin poikkeuksellisen tärkeää osaa.
Koska Itämeren tilanne 30-luvun
jälkipuoliskolla Neuvostoliiton
kannalta merkittävästi huononi •
fasistisen Saksan kohottua alueen
johtavaksi valtioksi, niin Lenin­gradin
vyöhykkeen sotilaallinen
merkitys li.sääntyi jyrkästi.
SUOMESSA OLTIIN
SELVILLÄ TILANTEESTA
Pohlebkin viittaa Kannak.sen
linnoitustöitä suunnitelltcn ja
johtaneen everstiluutnantti Fab-ritiuksen
arvioon keväällä 1939:
Suomi sulkee sivulta käsin kaikki
Venäjän luoteiset meriyhteydet
Eurooppaan. Euroopan suurval­tojen
suorittaessa toimiaan V c r
näjää vastaan Venäjän sotila.s-johdori
täytyy ottaa lukuun hyök­käyksen
mahdollisuus Suomen
kautta,'koska Suomi maantieteel­lisen
sijaintinsa johdosta uhkaa
Venäjän länsirintaman oikeaa si­vustaa.
On täysin selvää, että
sotatcorccttisclta näkökannalta
Suomi on Venäjälle .suoranaisena
Uhkana . . . siinä tapauksessa,
että Venäjä tulee vedetyksi a.seel-liscen
selkkaukseen Euroopassa,
. Samansuuntaisen arvion suorit­ti
myös Suomen sosialidemokraat­tisen
puolueen asettama komitea
keviiällä 1939: Suomen alue voi
houkutella Saksaa suunnittele­maan
hyökkäystä . täältä kautta
Leningradin kimppuun sekä kat­kaisemaan
Muurmannin radan,
ja sen kautta Neuvostoliiton yh­teydet
Pohjoiselle Jäämerelle.
Suomessa oli .siis — kuten Poh­lebkin
toteaa — täysin selvä kji-mennessä
kotiutetaan Vietna­mista
50,000 amerikkalaista so­tilasta,
presidentti Nixon esitti
avoimen uhkauksen, että jos
vietnamilaiset isänmaanpuolus-tajat
tehostavat tämän poisve-täytymisen
aikana taistelua
maansa vapauttamisen puolesta
hän ei epäröi turvautua, ko­vempiin
toimenpiteisiin myös
Pohjois-Vietnamia vastaan. Kai
ken lisäksi hän yritti oikeuttaa
tätä tipottaista kotiuttamisoh-jelmaa
silläkin, että Pariisin
rauhanneuvotteluissa ei ole ta­pahtunut
edistystä.
Tosiasia tietenjkin on. että täl­laisten
syytösten esittämisen
yhteydessä pitäisi Yhdysvaltain
hallitusmiesten mennä kuvastir
men eteen. Etelä-Vietnamin vä­liaikainen
vallankumoushalh
tus tiedoitti jokin- aika sitten,
että jos Washington lyhtyy; sen
kanssa neuvottelemaan sodan
434,000 amerikkalaista sotilasta huomioonottaen amerilkkalaisia. lopettamisesta ja lupaa vetää
merivoimia jne. Jos (tätä tilpottain suoritettavaa kotiuttamista kaikki asevoimansa pois, Viet-toteutetaanjatikuvasti
samassa mittasuhteessa, noin 7,000 mies­tä
kuukaudessa, niin nyt Vietnamissa olevien amerikkalaisten
asevoimien kotiuttaminen kestäisi vieE yli 5 vuotta. Toisin '
sanoen tämäntapaiseen kotiuttamissuu/nnitelmaan sisältyy
Vietnamin ameriidkalalssodan jatkamisen e-^otissuunnitelma!
Kaiken lisäksi tätä tipotteistakin amerikkalaisjoukkojen
kotiuttamista toteutetaan nimenomaan sodan "vietnamilais-tuttajnissuunnitelman''
pbhjaUä. Täv^^ ole sodan lo-pettaminen
eikä edes sotatoimien vähientäminen vaan se, että
Saigonin joukoille Voidaan varata niin paljon Yhdysvaltain
nykyaikaista sotakalustoa ja sotakoulutusta, että ne voivat vä-hitefllen
"vapauttaa" amerikkalaisjoukkoja ja j^alkaa Yhdys- minne niitä ei olisi ko.skaan pi-valtain
rahoittamana ja aseistamana sotaa siitä, mihin se vähi- tänyt lähettää.
t e U ^ kotiutettavilta amerikkate^^
_ , ,. . • i • j. »li. 1 ........ etta Parusm rauhanneuvottelu-:
Tähän ilmeiseen sotllallisenv^i^^
kietoutuvali myös h a i s ^ manilaistaktiikan ko­keilusta
sikäli,; että rynnäkkövoito^ tavoitteluni asemesta tur­vauduttaisiin
eräänlaiseen näännytystaktlikkaan, mikä Viet­namissa
ollefen brittiläisen "neuvonantajan Robert Thornp-
, sonin vakuutusten mukaan takaisi VVasihingtonMe voiton kym­menvuotisen
sotaohjelman.pcöijall^^
namista kuuden kuukauden ai­kana,
silloin väliaikainen vallan
kumoushallitus huolehtii siitä,
ettei tätä pois vetäytymistä häl^
ritä sotaoperaatioilla. Yhdys­valtain
ei siis tarvitse muuta
kuin suostua-tähän käytännöl­liseen
ehdotukseen _tai esittää
tilalle ehkä vuqden k/estävää
Vetäytymisaikaa, Jos pu6li vuot­ta
tuntuu liian' lyhyeltä, saa­dakseen
rauhassa tuottaa ase­voimansa
pois tuhansien mai­l
i en päästä omilta räjoiltaain,
jen yhteydessä:ei ole '.'kailkais-tu
päätä pois" muiden valtuus­kuntien
kuin Yhdysvaltain Ikoh
dalta. Ni'inkauan kun. V/ashing-ton
kieltäytyy nimittämästä
uutta miestä Henry Cabot Lod-gen
tilale, joka erosi USAn val­tuuskunnan
johtajan toimesta,,
tenimi^menetykset saataisiin pidetyksi *?pois etusivuilta" ja oi, pres. Nixonilla eikä muilla-Ä
s e s s a ; tasossa, että > m e r i ^ ^ ^
kuten hän kii^jassaan suosittelee. | neuvottelujtm paikallaan italia»
Tiedöittaessaan maanantaina että. huhtikuun puoliväliin:
sitys siitä, miten tärkeä strategi­nen
merkitys Suomella oli Neu­vostoliitolle
erityisesti toisen
maailmansodan kynnyksellä, jbl-i
loin Hitlerin Saksa oli jo ehtinyt
riittävän selvästi paljastaa hyök­käyssuunnitelmansa.
Nämä seikat olivat pohjana
Neuvostoliiton pyrkimyksille, kun
s6 vuoden 1938 keväästä lähtien
aina 1939 .syksyyn saakka, siis
lähes puolitoista vuoden ajan, ha­lusi
päiistä sopimukseen Suomen
kanssa maiden välisen rajan sel­laisesta,
turvaamisesta Leningra­din
suunnalla, että taattaisiin
kaupungin turvallisuus sekä saa­taisiin
mahdollisuus, rakentaa te­hokkaampi
varotoimi järjestelmä
iVeuvostoliiton. koko luoteissivus­ta!
ie hyökkääjäin voimien levit­täytymistä
vastaan, kirjoittaa
Pohlebkin. Hän viittaa 30-luvulla
suoritettuihin järjestelyihin Neu­vosto-
Karjalassa ja Muurmannis-sa:
Vienanmeren—Itämeren kana
va, Muurmannin rautatien uuden
aikaistaminen jne., mitkä toimen­piteet
kuitenkin olivat riittämät­tömiä
alueen strategisen aseman
parantamiseksi. .
MITEN SUOMI TAKAISI
PUOLUEETTOMUUTENSA ?
Aikajärje-styksessä ensimmäi­nen
ehdotus Suomelle tehtiin huh
t i k i i u B s a 1938. Neuvostohallitus
esitti Suomelle, että sovittaisiin
ennakolta, millaisin perustein,
neuvostojoukot voisivat toimia
Suomen alueella sodan syttyessä
Neuvostoliiton ja Saksan välillä.
Cajanderin hallitus ei edes pohti­nut
ehdotusta vaan vilmoittl. että
Suomi ei sallinut minkäänlaisia
Saksan .sotilaallisten tukikohtien
luomista alueelleen. Neuvostohal­litus
esitti suorat kysymyk.set:
Miten Suomi takaisi puolueetto-muuten.
sa? Mikä voi olla takeena
sille, että se vastustaisi Saksan
suoraa tai välillistä hyökkäystä?
Missä olivat todjsteet siitä, että
Suomi muodostuisi esteeksi eikä
sillaksi Saksan hyökätessä Neu­vostoliittoon?
Cajanderin hallitus
ei pystynyt antamaan "edes jos­sain
määrin rauhoittavaa vas­tausta",
vaan vaikeni. Neuvosto­liiton
pyyntöön saada rakentaa
Suursaareen puolustuslaitteita
Kronstadtiin ja Leningradiin me­reltä
ja ilmasta käsin tehtävien
hyökkäysten torjumiseksi vastat­tiin
kielteisesti. Myös ehdotukset
aseavusta ja merisuojasta Suo­men
rannikolle torjuttiin jyrkästi
Pohlebkin toteaa Suomen halli­tuksen
sulkeneen silmänsä siitä
tosiasialta, että jokainen suurval­tojen
välinen selkkaus itäisen Itä­meren
alueella väistämättömästi
sivuaisi myös Suomea lainkaan
riippumatta siitä, halusiko Suomi
sitä vai ei.
"VASTAUKSENA
HAUDANHILJAISUUS"
Suomen toistuvat kieltäytymi­set
heikensivät olennaisesti Neu­vostoliiton
luottamusta Suomen
hallitsevien piirien ulkopolitiik­kaan
ja osoittivat suomalaisilta
puuttuneen hyvää tahtoa -yhteis­toimintaan
Saksan hyökkäysuh­kaa
vastaan. PohdittaessavSuo-f
men kieltäytymisen, todellisia syi­tä
katsottiin, että "Vain pahim-;
massa tapauksessa" se saattoi
merkitä salaisen sopimuksen ole­massaoloa
Suomen ja Saksan vä­lillä.
Oletettaessa, että Suomi ha­lusi
puristaa korvaukseksi 'Suur­saaresta
korkeimman mahdollisen
hinnan, Neuvostoliitto "ehdotti"
suomalaisille, että nämä esittäi­sivät
mitkä tahansa omat kor­vausvaatimuksensa,
mutta "vas­tauksena
oli haudan hiljaisuus".
MANNERHEIMIN
MIELIPIDE
Maaliskuussa 1939 Euroopan
tilanteen käydessä yhä levotto­mammaksi
Neuvostoliitto tiedus­teli,
suostuisiko Suomi vuokraa­maan
Suursaaren ja sen neljä
pientä llsäsaarta 30 vuodeksi lin­noitusalueen
luomiseksi sinne Le­ningradin
turvaamiseksi mereltä
käsin. Korvaukseksi tarjottiin
neuvostoaluetta mistä tahansa
maiden välisen rajan tuntumasta,
mieluummin kuitenkin ^Karjalas­ta.
Kahdesti tehdyt esitykset tor­juttiin
pääministeri Cajanderin ja
presidentti -Kallion toimesta. , j
Eduskunta ei tiennyt asiasta,
mutta sen sijaan hallitus tiedus­teli
marsalkka Mannerheimin mie­lipidettä.
Mannerheim totesi.:ettei
Suomenlahden pikkusaarilla ollut
juuri mitään arvoa Suomelle, joka
el olisi pystynyt niitä edes kun­nolla
puolustamaan, kun taas
Neuvostoliitolle näillä saarilla
päinvastoin oli erittäin suuri mer­kitys.
Hän meni neuvoessaan vie­läkin
pitemmälle Ja kehotti Suo­men
hallitusta-, oma-alolttelsesti
tarjoamaan Neuvostoliitolle mai­den
välisen rajan siirtämistä kor­vausta
va.staan Leningradin koh­dalla
muutamia kilometrejä län­teen.
Mannerheimin neuvoja ei otet­tu
varteen.
Paul Grube:
PARAS TIE EUROOPAN
TUR¥ALUSUUUTEEN
SUOMEN "VIHJE"
KANNAKSELLA
Sen sijaan ryhdyttiin keväällä
1939 linnoitustöihin Karjalan
kannak.sella. Mielenosoitus meni
iopa niin pitkälle, että Neuvosto­liiton
oli pakko esittää vastalause
'innoitusrakennelmien Leningra­din
puoleisiin seinämiin kiinnite­tyistä
vihamielis!.stä iskulauseis­ta.
Pohlebkin toteaa suomalaisten
murskanneen lopullisesti kaikki
aikaisemmat uskomukset mm. sii­tä,
ettei Suonien ja Saksan välillä
olisi salaista sopimusta. Kesä-kuussa
1939 vieraili Suomessa
Saksan yleisesikunnan päällikkö
kenraali Halder, joka seurasi so­taharjoituksia
Kannaksella, tar­kasti
Mannerheim-linjan ja teki
matkan Lappiin. Kannaksella pi­dettiin
elokuussa Suomen suu­rimmat
.sotaharjoitukset, jolta oli
kutsuttu seuraamaan ; kaikkien
muiden suurvaltojen paitsi Neu­vostoliiton
sotilasasiamiehet:
"Vihje oli enemmän kuin karkea.
Se oli haastava, provokatorinen."
VIIMEINEN KOE
Tilanne kehittyi :yhä kärkeväm-mäksi
syyskuussa 19.39 Saksan
hyökättyä Puolaan. Huolimatta
epäonnistumisistaan neuvostohal­litus
päätti vielä kokeilla olettaen,
että Euroopan muuttunut tilanne
olisi avannut Suomen hallituksen
silmät Lokakuun 5 pnä kutsut­tiin
Moskovan valtuu.skunta poh­timaan
"konkreettisia poliittisia
kysymyksiä". Matkalle lähtivät
Paasikivi ja Tanner, jotka olivat
jatkuvassa yhteydessä tulkoml-nlsterl
Erkkoon.
(Jatkuu sivulla 3)
Ehdotus Euroopabtorvallisuus-konfererisshi
j^jestämlBestä he­rättää
Euro<H>as6a-yhä-suurempaa-vast9kaiki|
a,..ko6ka :Se vastaa .]^{U»-,
sojen vaatimasta jännityksen i lie­ventämisenä
^ ja /rauhasta. Se; sai ^
alkunsa maaliskuun puoliyälissäi
"varsovan - sopimusmaiden,' Bnd»-*
pestin kokouksessa. Jos kaikki
valtiot tojNillSkln''tapaavat nea-'
vottelupöydän ääressä, niin mhi-;
käänlaisila ennakkoehtoja el saa
asettaa. Suomen hallitus tähden­si
tätä puolestaan maaliskuun
alussa antamassaan muistiossa ja.
korosti, että maailma tulee näh­dä
sellaisena kuin se todella on.
Euroopan maille — kaikille! —
tämä merkitsee status quon tun­nustamista,
sillä se, joka sulkee
silmänsä todellisuudelta, ei voi
myöskään harjoittaa realistista
poli(iil{kaa.
Vähän aiika'a sitten vastasi valtio;
joka kuuluu "Euroopan realiteettei­hin,
Satean demokraattinen tasa­väliä,
Su&men muistioon samoin
positiivisesti, DDR:n hallitus ko­rosti
naotlssaan Suomen valtlojoh-doHe,
että se pitää Euroopan tur­vallisuuskonferenssia
erittäin väit-tämättömänä
rauhaUe ja yleiselle
jännityksen lleve«iiämiselle ja tulee
lefcemään kaiken voitavansa konfe-reiiitäin
aikaansa aimisen puolesta.
Konferenssi tulisi järjesitää niin
pian kuin mahdollista. Ilman ejv
naikkoeMoja — näin DDR huomio
Suomen ajatukset — merkitsee
luo-rinollisesli niyös kaikkien Eu­roopan
valtioiden "myös DDR:n, ta-sa-
aij-voista osallistumista suunni-
(eliuun yletseurooppalaiseen tapaa­miseen.
Sama koskee myös osaUis-
1 iimlsta neuvottelun järjestämiseen.
Se, joka - ajattelee syrjiiyttää-Eirroo-pam
sydömiessä sijaltsevian DDR:n
ja asettaa siten ennalklkoehdon, ei
iiÄluar-jänniftyltsen lieventämista-ei-ifä
rauhaa.
.iSieillä missä ei ole varustelutrus-i^
ja, missä ^asukkaat samaistuvat
vaition kanssa, miisisä taa-vitaan tur-vaMisiuuilta
rauhaiiioanaiistta sosialis-tls1a>'
rake'nnustyötä varten, ei halu­ta
^jännMyiksiä. Sen vuoksi DDR:n
hallitus teirvehtii Suiofiien aloitetta.
T^mänlisäiksi tulee viedä historian
karvas opetus, että kalkki vlunei*.
Ien vuosikymmenien eurooppalaiset
fcomfliiktit ovait laajentuneet maail­manlaajuisiksi
sodiksi. "Pakottava
vältcämäittömyys, eitä Euroopan kan
sojen on oman edelleenolemassa-olonsa
etujen nimissä estettävä uu­si
sotaipesäike Euroopassa koko tu-levaisuutta
ajaiteUetn, perustuu myös
tähän.
Paras tie tämän saavuttamisek­si
on kokoontua ilman ennakko­luuloja,
ennakkoehtoja, kaikkien
osapuolten tasa-arvoisuus tunnus-taen
ja keskustella kaikista on-
•gelnnista tehden yhteisiä päätök­siä,
jotka takaavat Euroopan rau­hanpa
turvallisuuden.
Aaifktistm aludtten
hallinfta p(ohdittavana
(Jatkoa siv, 1)
historiallisesti, maantieteellisesti
ja geologisesti", sanotaan komi­tean
lausunnossa.
Tähän arkipelagiin kuuluu hu­jan
hajan olevia saaria manner­maasta
pohjoisnapaa kohti. Näi­den
saarten välitse kulkee Luotei­nen
meriväylä Atlantilta Tyynelle
valtamerelle.
Canadan hallintovaltuuksia ei
ole koskaan saatettu siellä vaka­vasti
kyseenalaisiksi. Mutta suu­ret,
öljylöydöt Alaskassa' ja Man­hattan-
nimisen jäänmurtaian vii­mekesäinen
onnistunut matka luor
telsväyläh. läpi ovat" herättäneet
kysymyksen "näiden saarten välis­ten,
vesistöjen laillisesta asemasta.
Manhattanin omistaa yhdysval­talainen
Humble Oll-yhtlö; Pää­ministeri
Trudeauta lähellä ole-vitsa
piireistä on ilmaistu pelko,
että yhdysvaltalaisyhtlöiden ja
USA :n laivaston yhteinen esiinty­minen
saa ehkä Nixonin hallituk­sen
esittämään Canadan hallinot-olkeudet
siellä kyseenalaisiksi.
Pääministeri Trudeau ei ole
koskaan sanonut, että nämä vesis­töt
kuuluvat Canadalle. Mutta
hän on antanut ynrniärtääj että
liittohallitus valmistuu esittä­mään
tällaisen kannan ottamalla
täytäntöön arktisen -alueen vesis­töjen
saastutusvastaiset säädök­set;
jolta olisi noudatettava arki-,
pelagln vesillä yleensä.
Tällaisten säädösten laatimisek­si
esitetään vuoden alussa alahuo­neen
hyväksyttäväksi 'lakiehdotus
Canadan saastutusvastalsten sää­dösten-
edelleen volmlstuttamlsek-sl
ja arktisen alueen suojaamisek­si
saastutuksesta, liittohallitus pyr
kii kansamväiiseen " sopimukseen
alueen saastutuskontrolllsta. Pää­ministeri
Trudeau tavoitteli YKn
pääsihteeri U Thantln kannatusta
tälle aajtukselle kun hän vieraili
marraskuussa New Yorkissa.
XsraJdin haHllitiis aikoo
(Jatkoa siv. 1)
Moshe Dayan; ulkoministerinä
Abba Eban. Kokoomushallituksen
tukena on 102 ääntä Knessetin
120 jäsenestä.
USA :11a POLUTTINEN
RATKAISUVALTA, BURNS
O t t a w a , -r. Yhdysvaltain poliit­tinen
painostus voisi pakottaa Is­raelin
vetämään joukkonsa pois
kesäkuussa 1967 valtaamiltaan
arabimailta, sanoi kenraali E . L.
M. Burns tiistaina.
Neljä vuotta Y K : n rauhan yllä-pitoyoimien
komentajana lähi
idässä ollut kenraali Burns, joka
on myöhemmin toiminut Canadan
hallituksen neuvonantajana aseis-tarlisumiskysymyksessä,
esitti
katsomuksen, ettei nyt ole tar­peellista
turvautua rauhan yllä­pitomenetelmiin
järjestelyissä, joi
den perusteella Israelin pitäisi ve­täytyä
pois miehittämlltään alu­eilta.
Israel on silisi paljon rilpnuvaf-nen
Yhdysvaltain tuesta ja finans
slayusta, ettei se voi vastustaa
Washingtonlsta tulevaa poliittista
painostusta tai ehkä joitakin ta­louspakotteita;
selitti kenraali
Burns alahuoneen ulkoasiainvalio­kunnan
alakomitean kokouksessa.
Mr. Burns sanoi lausuntonsa
perustuvan USA: n ulkoministeri
William Rogersin viime viikolla
Washington issa antamaan lausun­toon,
missä kehoitettiin Israelia
vetämään,joukkonsa pois miehit­tämlltään
alueilta sen vastineeksi
jos arabimaat suostuvat pysyvään
rauhaan. Rogers jätti lausunnos­saan
avoimeksi "vähämerkityksel­liset"
rajamuutokset, mutta vain
sillä ehdolla, että arabimaat ja
Israel hyväksjrvät ne neuvotteluis­sa.
Jos USA:n ehdotukset hyväk­sytään,
hän sanoi, silloin ei ole
tarpeellista "ajaa Israelia pois".
Se ei ollut tarpeellista 1956 sen
jälkeen kun 'Yhdysvallat liittyi
painostukseen, hän sanoi.
Mo^lmva san^
Japanin uhkaavan
NL:n kauko-itää
AfosAova.— Neuvostoliiton kom
munlstlsen puolueen lehdessä,
Pravdassa, tiistaina julkaistussa
toimltusklrjoltuksessa syytettiin
jyrkkäsanaisestl Japania siltä, et­tä
se muodostaaVavonaisesti
hyökkäysmlellstä" sotilasliittou­tumaa
Yhdysvaltain kanssa ja uh­kaa
Neuvostoliiton kauko-itää.
PÄIVÄN PAKINA
JOHNIN JÖULUSANOMA
Tämän kirjoittajalla el ole pie­nintäkään
halua väitellä niitä
kokonaan tai lähes kaljupäitä
vastaan jotka sanovat, että
"järki ja hlvukset eivät pysy sa­massa
päässä".
Yhtenä todisteena asian toden
ran raakausta ja myös laulamis-oikeuden
kieltämistä.
Mutta huolimatta siltä mitä
näistä pörröisistä miehistä sano-,
taan, tosiasiana kuitenkin pysyy
että he nousivat tuntemattomis­ta
työlälspllreistä, kehittivät
peräisyydestä ön ehkä allekir- ; oman laulu- jäesitystyylinsä ja
jolttaneen suhteellisen tuuhea
'.pörrö.;,'':';, :V-'
Mutta el mitään sellaisia l a ­kia
ettei siinä ole poikkeusta. Sa­nottakoon
tämä siltäkin huoli­matta
vaikka meillä luomakun-nah
kruunuilla on toisinaan tai­pumusta,
vetää johtopäätöksiä
pinnallistdh seikkojen perusteel-
Ottakaamme esimerkiksi pitkä
tukkaiset ja -partaiset Beatles-laulajat
jotka Englannin saari­valtakunnasta
suorittivat asialli­sesti
puhuisn koko maailman
nuorison valloituksen.
Monet välttävät, että .heidän
laulunsa cl ole lainkaan musiik­kia,
jotkut menevät jopa niin plt
källe, että suosittelevat Beatles-laulajille
sekä hluöten että par-huollmatta
siltä, mitä musiikin
arvostelijat ovat sanoneet tai sa­nomatta
jättäneet, he valloitti­vat
sanan varsinaisessa mielessä
koko nuorlsomaallman.
Vaikka heidän kerrotaan hank
leineen sievoisia omaisuuksia
esiintymisellään,. Beatles-laula­jat
tuntuvat edelleen olevan
melko lähellä tavallista kansaa,
jonka verta ja lihaa he ovat.
Yksi heistä, John Lej^nön, yh­dessä
japanllaissyntyiafehaviö-s
11 ppan ansa Yok o Lennon i n kan s
sa, jotka ovat ennenkin toimi­neet
aktiivisesti rauhan puolesta,
tledpittlvat nyt viikon vaihtees­sa,
että he tulevat Torontoon, ja
että he järjestävät tässä joulun
alla ehkä viikon kestävän "rau­haa
auostuttelukänrtpanjön", jon­ka
keskeisenä sanomana on SO­T
A LOPi>UNUT, jos te niin ha­luatte;
hauskaa joulua, John ja
Yoko."
Selostaessaan tätä joulusano-maansa
vuodelle 1969 he sanok=
vat, että sen täytyy olla sellai­sen,
"että "yleisö voi ymmärtää
sen oman etunsa takia. Sen sisäl­tönä
on kehoitus: ''Sota on lop­punut!
Jos te sitä haluatte ._v."
Saadakseen yleisön vakuuttu­neeksi
-siitä, että sota voidaan
todella lopettaa, jos niin halu­taan,
'John"ja'Yoko Lennon aiko­vat
levittää tätä joulusanomaan-sa
sanomalehtien, television ja
radion väiltyksellä sekä muilla­kin
keihoilla, esim. seinäilmoituk
•.; silla :jnev^,
Torontossa tulee olemaan suu­ri
rnäärä erlkpisia seinäiimoltuk-sia.
Siellä julkaistaan ilmoituk­sia
sanomalehdissä jne.
: Näitä rivejä kirjoitettaessa
John ja Yoko Lennon ovat. kai­keti
lähteneet jo Lontoon lähet­tyviltä
Aaicotlssa sijaitsevasta
niaaseutuasunhostaan. E n n e n
näiden rivien llmestymlätä (tors-maan
iyhmä nuoria; joiden tjir-koltuksena
on levittää Johnin jä
Ybkön rauharisanomaa kautta
Toronton. ;.
"Me haluamme todella suorit-:
taa suurenmoisen työii", sänpi 23
vuotias John Brower palattuaan
Lontoosta, missä hän oli vierail­lut
Lennon-pariskuhnah luona.
"He olisivat voineet mennä
miljoonaan muuhun paikkaan,
mutta he valitsivat Canadan,
klnä olen Johnin kanssai samaa
mieltä canadalaisten järkevyy­destä
(hän sanoi canadalaisten
suhtautuvan harkiten ja järke­västi
sotakysymy kseen.)
"John on sanonut minulle, että
Torontossa ollessaan hän haluaa
tavata koko maailman sanoma­lehdistön
edustajia ja että hän
bn todennäköisesti täällä koko
viikon. Tosiasiassa hän puhui
joulun viettämisestä täällä."
Kuinka olemattomalta tuntuu-kaan
slunallu nuorten pitkistä
parroista ja pörröisistä hiuksista
silloin kun hip valmistuvat John­in,
Yokon ja kumppanien tavoin
joulun vastaanottoon todellisen
rauhansanoman velvoitusten mu-taina)
heidän tarkoituksenaan kalsena ja "yllyttäen", että "So-on
järjestää Torontossa sanoma- ta on loppunut, jos te sitä ha-lelitlen
haastattelutilaisuus. • luatte, hauskaa joulua . . . ."
iieidänjtanssaantule^ toimi- . u. Känsäkoura,