Vapaus, June 23, 1959

              Telephonefi: Bus..OMlce OS. 4-4264;
Editoiriäl^O|ficerOS:4^65:i»l^
E. Suksi. Editor W. Eklund. MaUing
äddre^: Box 60,; Sudbury,' Ontario.
TKBDshedv Növ. 6/ 1917. Äuthbrlzed
äs" secbnd class naäU by the Post
jlish£d*?thriceB;weeU^
.Rul)li5hliig Company Ltd.„iat 100-102
J ^ S t . W.; Sudbuify, OntJ, Canada.-
tAdvertislnK^i«tesluik)^ appUcation;^
Canadassa: ^ < 1 vk. 8.00l6':kk. 4.25'
ThdysvaUoissa: Ivk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: , 1 vk. 9.50 6, kk. 5.25
Vanhojen pferinteiden • mukaisesti Vapaus ilmestyy tä­nään.
tvaatimattc>massajuhla-astiösa?GäJ^^
vän" — (Canadan päivän kunröakM; ' '
-Vi... .r. r.Ja ikmiitämäni kansallisen j ^ -
26 x>äivänä suomitetaan'ttij^ös'•St/'Eshvr^hcen S3rvähivesitien
vi;^juhlallinen vihkimi^^ mihin juhliin kansalaisemme tuler
i vat kaikessa sydämessään: osallistumaan Sarniassa^ St. Ca-tharinesissa.
Windsorissa; Torontossa. Soossa. Montrealissa
Nipigonissa, Port Arthurissa ja Fort Williamissa niin tämä
juhlanumeromme on samalla kunnianosoitus tälle histori-alUselle
tapaukselle, jota voidaan syystä kyllä verrata läpi
maan kulkevan rautatieverkostomme rakentamisen merki­tykseen.
Yli kaksikymmentä vuotta ovat Canadan edistyk­selliset
voimat ja erikoisesti tämän maan työväenliikkeen
eri haarat, vaatineet tämän syvän vesitien rakentamista. Ca­nadan
= ta vaUi^la; kansalla on siis .pai jop suurempi osuus ja
ansio tämäft'syvän'vfesitiert i-kkehtamiäessa niitä yleisesti on
Vielä tähän mennessä myönnetty. Nähtäväksi jää, tuleeko
tämäfepäkohtavkorjatuksi Jiy^t vietettävien virallisten vihki­äisten
yhteydessä. .Jokatapauksessa on selvää,"^ eifctä Canadan
työläisillä, farmareilla ja muilla'pikkueläjillä ei ole mitään
syytä jättäytyä pois tämän historiallisen merkkitapauksen
huomioimisesta, sillä St. Lawrencen vesitie tuli rakennetta­vaksi
kansan toivomuksesta, vaikkei kokonaan kansan ha­luamalla
tavalla, ja, ennenkaikkea tavallis(ten ihmisten ruu­miillisen
ja henkisen työn avulla. St. Lawrencen vesitien
rakentaminen^auttaa Canadan taloudellista kehitystä edessä
olevaa suuruuttaan kohti ja sellaisenaan se edustaa lämpi­mästi
tervehdittävää kansallista edistysaskelta, mikä innoit­taa
ja rohkaisee meitä kaikkia yhteisesti ja yksityisesti. Meil-jfijn
siis täysi oikeus ja syy ilmaista juhlamieltä St. Lawren­cen*
syvän vesitien rakentamisen johdosta.
CANADAN 92. SYNTYMÄPÄIVÄ
Viikon kuluttua, eli heinäkuun 1 päivänä, viettää Ca­nada
92. syntymäpäiväänsä. Tämän histor^i,aHisen — itsenäi-sj^
päivän — viettoon kuuluu kansalaisjuhlien järjestämi­nen
sekä julkisten ja yksityisten paikkojen liputus jneisTäT..::
Äift p^ivä jpn^in^.lakhrpjm^i^^^ ju^^päivä, mil-
Toin liikkeet'ja'työpaikai ovat suljettuna! '
)J?.92'. vuotta/sittaii,m'hfeiBäklilinlA pnä a867 astui Cana­dassa
voimaan vähän aikaisemmin Britannian parlamentis­sa,,
tos^n. Canadan ^kansan .vaAt^mjiksesta l^jjväksytty British
I^^tti' • AiÄbH(li m !&NA<'i^(o^la- riimelläi Canadan pe­rustuslaki
yleisemmin tunnetaan. Tätä päivää edeltänyt his-tpria
oli Canadassa suurta kuohunnan, jopa vallankumouk-tohöjiakotnen^
o^ vastaa:^j CJanada^olji-siHoin, " ^ äm
tomkaVii-aston 'paklcopaiÖassa''ja^ ilman 'minkäanläis
sellistäkin .aikaa,_yUQnnaJ 85?, "n^^^ Lyon Macken-zien
ja Louis Joseph Papineaun johdolla porvarillisdemo-kraattinen
vallankumousliike maassa silloin vallinnutta siir-
'emämaan" siir-
'minkäänläista sanan­valtaa
oman maansa asioiden hoidosta.
Näinä levottomina aikoina lähetettiin Canadasta sadot-tain
anomuksia, pyyntöjä ja valtuuskuntia Lontooseen, mut­ta
j:un mistään ei saatu apua, kun "emämaa" kieltäytyi itse­pintaisesti
suostumasta Canadan kansan vaatimaan "vas­tuunalaiseen"
hallitusmuotoon Canadassa, niin tilanne kär­jistyi
yllämainittuun kapinaan.
Tämä porvarillisdemokraattinen kapina epäonnistui
aseellisesti kokonaan. Mutta Mackenzien, Papineaun ja mui-derf
demokraattinen itsenäisyysajatus jäi kuitenkin eloon
ja selviytyi, lopulta voittajana.
Canadan itsenäistymistä ja demokratisoitumista auttoi
siinä tilanteessa paljon rajan eteläpuolelta uhannut hyök-
,Häys- ja valtausvaara. Lontoossa oivallettiin vuosien 1837-38
tapahtumien jälkeen, että Canadan asukkaat eivät tule tyy­tymään
silloisen "perheyhtymän", eli harvainvallan hallitus^
komentoon. Ser^ .lisäksi nähtiin se vaara, että jos Canadan
eri osia ei yhdistetä demokraattisen hallitusjärjestelmän
puitteissa, niin koko Canadan länsi ja ehkä muitakin osia
Canadasta voidaan sitoa Yhdysvaltain alueisiin.
Nämä seikat kiirehtivät sekä Canadan maan läpi länsi­rannikolle
kulkevan rautatien rakentamista että demokraat-
: tisen hallitusjäcjestelmän alullepanoa .'Canadassa;
Mutta huolimatta siitä,jnitkä seikat ja vaikutteet aut­toivat
siinä vaiheessa canadalaisia, tosiasiana kuitenkin py­syy,
että Canada saavutti tällöin senaikaisen suurimman
ihanteensa — "vastuunalaisen hallitusmuodon" poliittisesti
ja rautatieverkoston avulla laajan maan yhdistämisen mitä
•ilman ei. mistään liittovaltion peFustamisesta olisi voinut
olla puhettakaan.
IVaikka BNA-jätti maan itsemääräämisoikeuden kannal­ta-
Siinä vaiheessa vielä'paljon toivomisen varaa, niin tosi­asia
kuitenkin on, että se edustaa demokraattisen hallitus­järjestelmän
voittoa siirtomaakomennon harvainvallasta.
Sellaisenaan BNA-lain vohnaanastuminen edustaa tärkeätä
ja kauaskantoista,edistysask^ta.,lCQke;nus on, myös osoitta­nut,
"että vajavaisuudet, mitä-BNA-laki jätti jnaan itsemää­räämisoikeuden
suhteen, on sittemmin saatu korjatuksi täy­dellisesti.
Canada on ainakin vuodesta 1926 alkaen ollut täy­sin
itsenäinen maa.'Valitetrava ,tosiasia on että toisen maa­ilmansodan
jälkeen ^ Canada on jo menettänytkin suuressa
määrässä saavuttamaansa taloudellista, poliittista ja kult­tuurista
itsenäisyyttään — ei entiselle emämaalleen Britan­nialle,
vaan kaikkialle laajenemaan pyrkivälle Yhdysvaltain
imperialisniille. Mikäli siis nykyoloissa puhutaan Canadan
itsenäisyyden suojelemisesta ja "palauttamisesta"," niin sil­loin
ei tarkoiteta Britanniaa, vaan-Yhdysvaltoja.,
* * * ' .
CANADA EI OLE VIELÄ "VALMIS"
Viettäessämme sopivalla tavalla juhlien Canadan päi­vää,
me 'kunnioitamme, ei vain "liittovaltion isien" nimellä
yleisesti tunnettuja ^politiikkoja ja valtiomiehiä, kuten sir
John A. MacDonaldia ja muita, vaan myös tavallisia cana-da^
isia, farniareita,, työläisiä, turljisten pyytäjiä, kalastajia
ja pikkuliikemlehiä, jotka vaivojaan säästämättä > osallistui-. ^
vat pitkäaikaiseen taisteluun ja toimintaan "vastuunalaisen
[hallitusjärjestelmän" saavuttamiseksi. Me emme kohdal-
Kirj. Leslie Morris
Kesällä vuonna 1867 kun John
: A. Macdonald oli^W^
neuvottelemassia British Noiih A'
merica-Iain (Canadaan perustus-lain)'
: det^jej^
:v;;iii0nia^^
Sobon kaupunginosassa, [Karl
Marx taikisti Pääoma teoksensa
ensimmäisen osan latouksen vii-
, meisiä vedoksia. . v
Maamme syntyi .kansallisena
valtiona heinäkuun 1 päivänä v.
1867 Lonioossa. Elokuun 16. päi­vänä
y; 1867 keUo 2 aamulla Mahc
kirjoitti Englesille: "Niin tämä
nidos on valinis.'L_
Täten nuorimman kapitalistisen
^maan-synty tapahtui samanaikai­sesti
^sen tieteen esiintymisen
kanssa, jonka tarkoituksena on ai­kaansaada
sosialismi kapitalismin
tUalle.
Canada syntyi yhtenäisenä valtio­na
Amerikan sisällissodan päätyt
tyä. jolloin teollistettu PohjoisYh-dysvallat,
joka voitti sotansa orja^
työvoimaa käyttävää etelää vastaan
alkoi vaikutusvaltansa laajentami­sen,
jota yritetään "vieläkin jatkaa.
Silloin oli olemassa todellinen ja
varsin vakava vaara Canadan liit­tämisestä
osaksi Yhdysvalloista.
Toukokuun 22 päivänä v. 1867,
sen jälkeen kun sir John A. Mac-donald
ja hänen seuralaisensa oli­vat
tehneet kaikkensa asian hyväksi,
kuningatar Victoria antoi julistuk.
sensa, jossa sanottiin: "Heinäkuun
1 päivänä v. 1867 ja sen jälkeen
Canadan maakunnat Nova Scolia ja
New Brunswick tulevat muodosta­maan
yhden dominion Canada nimi­senä."
Jos toivottiin Canadan menesty­vän,
niin silloin oli tarpeellista yh­distää
erilliset maakunnat yhteisen
kotimaisen markkinan muodostami­seksi
sen pienelle teollisuudelle.
Ensin oli liitettävä yliteen itäiset
maakunnat (vaikka ei kaikkia nii­tä)
ja sitten länsimaiset yhdeksi
yhdistyneeksi Canadan valtioksi.
Tämä oli John A. Macdonaldin
,4Dsuus Canadan kehittämiseksi ja
vaikka mitä voisimme sanoakin hä
nen jokapäiväisistä kannanotoistaan
niin on tunnustettava, että hänen
päättäväisyytensä ja peräänanta­mattomuutensa
englantilaisen ja
ranskalaisen Canadan yhdistämisek­si
oli rohkea ja edistysmielinen te
ko.
Näin jälestä asiaa tarkistaessa voi­daan
sanoa, että ellei liittovaltion
muodostamista Britannian Pohjois-
American mantereella sijaitsevista
siirtomaista olisi tapahtunut, niin
tamme halua mitenkään kiel­tää
silloisten valtiomiesten
myönteistä osuutta historian
kehityksessä, mutta ehdoton
tosiasia kuitenkin on, että rat­kaisevaa
osaa siinä taistelussa
vei Canadan kansa. Ilman itse­määräämisoikeuteen
pyrkinyt­tä
kansaa olisivat paremmat-km
valtiomiehet olleet silloin
yhtä voimattomia kuin ovat
kenraalit, ilman armeijaa.
Toisaalta on muistettava, et­tä
taistelu vauraamman, ja on­nellisemman
Canadan puolesta
ei ole suinkaan päättynyt.
Päinvastoin . on korostettava,
että canadalaiset eivät ole kos­kaan
vaatineet "vastuunalaista
hallitusmuotoa" vain muodon
vuoksi, vaan siksi, että: sen
puitteissa voidaan kehitystä
viedä yhä eteenpäin. Tässä
suhteessa on: meillä nytkin
suuria pulmia, vaikeuksia ja
ongelmia ratkaistavissa. Vir­heellisen
ulkopolitiikan ansios­ta
maamme on menettänyt ai­van-
luvattoman paljon poliit^
tista, taloudellista, sotilaallista
ja kulttuurista sananvaltaa o-massa
maassaan. Yhdysvaltain
painostus näiltä ^tiimoilta on;
nyt ainakin yhtä suuri, mitä
se oli 92 vuotta sitten vissien
aluekysymysten vkohdalta: Ja
niin paljon kuin porvarillisdeii
makraattinen hallitusjärjestel­mä
onkinivmaammei-teollisuut--
ta ja taloutta yleen.sä edistä­nyt,
se on kuitenkin osoittau­tunut'
kykenemättömäksi ta­louspulien,
toistuvien tj^öttö-myyskausien
ja yleensä talou­dellisen
turvattomuustunteen
poistamisessa.
Kaikki tämä osoittaa, että
paljon on vielä tehtävä ennen­kuin
Canadassa saavutetaan
yleinen hyvinvointi ja maas­tamme
tulee yleisistä elinhuo-lista
vapautunut suurmaa, jota
liittovaltion luojat uneksuivat.
Sitä työtä on siis edelleen jat­kettava,
tosin erilaisissa olo­suhteissa
ja erilaisten olosuh­teiden
vallitessa, mutta kuiten­kin
jatkettava. ,
Liittovaltion .muodostamisen ;ai^
kana koko Canadassa vasud noin koi
me: ja puoli imljoonaa.ihmistä! Nel­jä
viideoisaa heistä asui maalla. Te­ollisuus
oli vielä lasten kengissä, i '
, Miitta ei kuIiMt" pitkästikääri iai-'
kaa liittovaitioö muodostamisen j
kÄn' Kun^^tiä
alkbir*; VuonhäglOT ,
palveluksessa^ p i i " T^
päääsiällisesii pienissä veretaissä.'
Vuoteen IDMiriehn
oli kasvainiut 1290,opO:eeh. i ^ ^ ^
suustyöväestP oli kasvanut 7 keirtat
sesti 5ien ajan kuluiessa. • •
Mutta teollisuustuotteiden tiiotah'
-to oli samana aikana lisääntynyt ar­voltaan
88 kertaisesti — $222 mil­joonasta
$19,469 rhiljoonaan.'^ ;
T.i ittovaltion muodostamisen ai-kana
Canadassa oli tuhansia pieniä
kapitalisteja. Nykyään on olemas­sa
vain kourallinen suuria monopo­leja,
jotka lisäksi ovat vielä Yhdys­valtain
pääoman kontrollissa. Ku­ten
Marx sanoi: "Yksi kapitalisti
tappaa useita."
Vuonna 1955 yksi työläinen tuot­ti
kaksitoista ja puoli kertaa niin
paljon kuin v. 1871, jolloin teolli-suustyöläisten
keskimääräinen vuo­sipalkka
oli kurja $218. V. 1955 se
oli $3,265, noin $63 viikossa eli 15
kertaa suurempi tuottaessaan 12 \h
kertaa eneinmän kuin v. 1871 työläi­nen.
{f^-Liiito^^
luneen 92 vuoden ailcana ahsoluutti-s
«itftyöläisten fyysilliset" elinehdot
ovat parantuneetj mutta: kun'verra^
^taanheidän: saamaaosuutta siihen
' n i M ? | i ^ Ä i | s i p^
ovatb vain vähän paremmassa ase^
'ma<i«ä kilin''hi>''nlivaKv. 1871.'
länKiväiife'
mäMä kuin^ li«r^liväKViA87
itlLuÄnisMtikiiifShy
->.i-i.i,';i'vj.v-:-.--;
mlhkääni^sta tiilöybroä • ja ' hinna^^
niySj^^VoVat; paljÖh Tkoi^eair^
*4^^icyMlcai^eh' ^ -
lupkän^^^i^^^
välkiiitäva Uittövaltiön mubclöstäv
TOisen'iidM^
mu(^pstämihen British Noi^th Äme-rica-
lain kautta. J _
Miltei heti sen jälkeen kuri muste
pU kuivunut kuningatar Victorian
jiili.stukse.ssa teollisuustyöläiset o-livät
lakossa Torontossa v. 1872
jolloin 10,000 kerääntyi Queens
Parkiin (hallitustalolle) vaatien
työpäivän lyhentämistä 9-tuittiseksi
ja Ontario Workman-iehti ilmestyi
lainauksineen Karl Marxin teoksis­ta.
,
Samana vuonna sir John A Mac­donaldin
toVyhallitus laillistutti
ammattiyhdistykset.
Yhdysvaltain sisällissotaa seura­si
Britannian vaikutusvallan vä­hentyminen
ja alkoi Yhdysvaltain
vaikutusvallan lisääntyminen, sillä
itse sisällissota käytiin jossain
määrin teollistuneen Yhdysvaltain
saavuttamiseksi tilaajalla f Yhdysval­tain
kotimarkkinalla.
Neljä vuotta Canadan liittovaltion
muodostamisen jälkeen v? 1871; pe-rustPtUiriji^^
työväenluokan 'vaKa, Joka ^ säilyi 72
päivää Pariisin kommuuna.Kuu-iSl3
«Tw(tl^ liitiöyäitlo^
tatosta^^y^näjä^
r 'l?ial^äutti' JfieiiEiorjUu^ Vpnä^
i ;järi'^vällank^irious|kiihtyi. Kiinas'
:sä'^i^ipirigin';%^ Oli? tär!
riäyitäriyt fepdäiismia ja poikii koh-ili^
lökakiiuh liM9 vallahk
kähsahtäsävallan 'luomista pii räi-
Canadan kehittyminen liittöval-
'tion aikana tapahtui iriyöhään kan
pitälistisella aikakaudella.
Vuonna 1917, jolloin Canadassa
hopeistutettiin teollisuuden kehit-tymistä
.sotatärvetilauksien kautta.
Venäjän vallankumous tapahtui.
Kun vuonna 1931 hyväksytyssä
VVestminsterin laissa taattiin Cana­dan
laillinen itsenäisyys ja Britan­nian
kruunusta riippumattomuus
tämä maa oli vakavan pulakauden
kourissa ja yli niiljoona canada-laista
oli toisten armoilla ja hätäti­la-
avustuksen varassa.
45 vuoden aikana sitten vuoden
1914 tämä maa on käynyt sotaa riiil-tei
10 vuotta — miltei neljännen-osan
siitä ajasta. Useiden canada-laisten
suurrahamiesten suuret
omaisuudet ja tehtaat luotiin, mut­ta
ei rauhanomaisia tavoitteita et-
"Rautakorko" murtui Reginassa
\nadan kehitys sitten liittovaltion
perustamisen olisi ollut'rauhano­maista.-
Se on ollut myrskyisää ja
tapahtunutvsuuria mullistuksia näh­neessä
maailmassa, f jossa -;kapitalis-.
tirien, järjestelmä on "kokenut; rgp-peutumisaikakaiitta
ja onesiiiityriyt;
.sekä^ voimistunut' uus»- .'sosialistinen;
yhteiskuntajärjestelmä.'- ^ • -
Sanokaamme nyt, 92 .vuotta Ca­nadan
liittovaltion jjperu^tanusen;
jäjkeeriipttä saapuk
säättäa sutiröt moriöpölit karisäkun^
nan kontrolliin, perustaa spsiälistif
sen demokratian ja 1 takaa: kaäsallir^
sen riippumattomuutemme; pyrkies­sään
rauhaan ja hyvirivoiritiiri, jos­ta
liittoyaltipn perustajat unelmoi-vat,
mutta vielä vasta hämärästi.
— Te siis murtauduitte i^^f;;^.^.^^.
? l ^ p | a M | | s ^
sadan.markan sikaarin, sariöi tiip- 1
MUISTI ' - i .
. j'Minua7suututtaä vai^^ I
"Oliko'hänen> muistinsa heikko?" -
"Ei suinkaan. Hän muistaa kalkki."
,,' i f. r- > • ?. r —^
VELAN LYHENNYS - ?,
— Heti, kun hän oli mennyt liai- , , 1
ilikistin.tyttäreni kanssa, lainasi hän ;|
minulta satatuhatta markkaa, i i
—Vai niinii Saitko jpitään täiaJK m i
•sin?
•— kvllä tyttäreni.
.1 :C
IIA « A Jk Iff A IA «k :M: A • W ' A I T ^ ^ l | ':
i
Kokous etsu uusiaT/JjKiii^ lGui*66put un^^
selvittämiseksi;. ,alqilt^^a>töl^
"Teillä on minun lupaukseni
siitä, että jos konservatiivipuolue
valitaan jälleen valtaan, niin
mahdollisimman pian heinäkuun
28 päivän jälkeen parlamentti
kutsutaan koolle käsittelemään
työttömyysongelmaa, ei avustusta
vaan työmahdollisuuksia, Ja ryh­dytään
lainlaadinnallisUn toimen­piteisiin
maamme tulevan turvaa
lisuuden takaamiseksi ja ihmis­ten
hyvinvoinnin puolesta. IHe
emme voi hyväksyä työttömyys­avustusta.
Tämän maan mi^et
ja naiset haluavat työtä eikä hy-\
väntekcväisyyttä. Onko mitään
syytä, että Canadas^ , vallitsisi ^
favpnpl o^KUhteet; jos '^sd^itosl]
huolehtisi tehtävistään'' taiinkinn
sen, i^t^isi?" ;. i ; ^t, ' i f
Näin lausui R. B. fiPnnett Vic­toria
Times-lehdessä kesäkuun IT
päivänä vuonna 1930. f'>
• ' . . ' * • , * • *
Heinäkuun 1 pnä vuonna 1935
konservatiivihallitus oli ollut tehtä­vissään-
viisi vuotta ja Canada oli
edelleen talouspulan kourissa. Pää­ministeri
Bennettin yritykset saada
paikka maailman markkinoissa oli­vat
epäonnistuneet. Yli rtiiljoona
canadalajsista oli työttömänä, parr
hain nuoriso kulki sinne sun tänne
"vapiialla kyydillä" rahtivaunuissa
tai häädettiin hallituksen "orja-kämpille',
missä heille maksettiin
20 senttiä päivältä. Bennett oli
omaksunut rautakörkomenetelmän
kaiken vastustuksen hajoittami-seksi.
. . •
Heinäkuun 1 pnä noin 2,000 mies­tä
oli kokoontunut Reginaan. Ku­ninkaallinen
ratsupoliisi oli ehkäis­syt
heitä kulkemasta '•vapaalla kyy­dillä"
rahtivaunuissa Ottawaa koh­ti,
missä heidän oli määrä esittää
valituksensa hallitukselle. Tämä
miesjoukko oli lähtenyt orjakäm-piltä
ja Vancouverista saakka saa­dakseen
tilanteensa yleisön tietoon.
He olivat saaneet ihmeellisen hy­vän
kannatuksen matkallaan ja oli­vat
varmoja siitä, että heidän mat-kan.
sa tuottaa tuloksia. . •
Tosiasia oli kyllä se, että Arthur
Evansin johtama kahdeksan mies4ä
käsittävä ryhmä oli saanut jyrkästi
kielteisen vastauksen pääministeri
Bcrinettiltä joku päivä aikaisem­min
Ottavi'assa. "Huollokämpät pal­velevat
inhimillisiä t a r p e i t a . s a ­nokaa
miehillenne, että he menevät
lakaisin kämpille . . . kun työtä
kehittyy, heille annetaan mahdolli­suus
hyötyä siitä", pääministeri oli
selostanut: Kun Evans jatkoi pair
nostustaanoijakämppäläisten vaati­musten
puolesta, pääministeri Ben­nett
suuttui ja syytti, että Evans
oli osallistunut varkauteen kaivos­lakon
yhteydessä Princetonin alu­eella.
"Te olette valehtelija", oli
Evansin vastaus. .(Kaivoslakon ai-,
kana, jolloin apua ei tullut union
kansainvälisestä toimistosta^ Evans
ja lakkökomitea päättivät käyttää
kansainväliseen : toimistoon i kuulu­via^
«varoja lakkolaisten., perheiden:
ruokkimiseksi.) , ; '
Heinäkuun 1 pnä vupnna 1935
oli rauhallinen kokous käynnissä
Reginan kauppatorilla. Miehet
kuuntelivat puhujia; Yhfäkkiä kuu­lui
pillin ääni ja samalla joka puo­lelta
toria ratsupoliiseja ja kau­pungin
poliiseja hyökkäsi työttö­mien
kimppuun heiluttaen patukoi­ta
ja laukaisten revolvereillaan.
Hetken kuluttua kaikki oli sekasor­ron
ja epäjärjestyksen vallassa.
Mutta pian käsittäen tilanteen, mie­het
ryhtyivät taisteluun poliiseja
vastakin käyttäen nyr^kkejään,: kep­pejä
ja kiviä, mitä vain saivat kä­siinsä;.;!
' ^ -
Kautta työttömien joukon öli jo
etukäteen sijoitettu suuri i^äärä
siviilivaatteissa'Olevia'poliiseja.'^ Rc-ginan
poliisilaitokseen kuuluva et­sivä
Charles Miller oli saman ko­koinen
ja saman näköinen kuin
työttömien johtaja Arthur Evans.
Joukko ratsupoliiseja painoi hänen
päällensä heiluttaen kapuloitaan.
Myöhemmin todettiin hänen kuol­leen
torille.
Orjakämppien asukas David Lyon
sai kuulan vatsaansa ja Reginan
sairaalan palveluksessa olevaa J.
Rotheckeria, joka oli joi>kun mat-kaq
päässä torilta, ammuttiin sel­käin!
Kymmeniä miehiä loukkaan­tui
ja seitsemin kuljetettiiji' sairaa­laan
ampumahaavojen johdosta.
Arthur Evans Ja 100 mielenosoitta-
Jstai pi#t5iufn|,sity|ek3jn4 jikos-
Täitf' 98. 'köhtfy fjirlliteöfe,'»'joka
Alkuun näytti siltä, että päämi-nisteri'%
ennett' oli olhit'Vöittois^
si^i^äpäiväriä. Mielenosoittajien'saa­tua
hallitukselta matkaliput he pa­lasivat
kotipaiklcakunriiileen mat­kustajajunissa.
Otlawaan tähdätty
marssi oli murskattu. Historia oh
kuitenkin osoittanut, että Bennettin
voitto 'Oli -'pinnallinen., Reginan
verilöylj' todisti sen, että -kohserva-titvipuolue
oli rautakorkopuolue ja
canadalaiset vastasivat siihen sama­na
vuonna suoritetuissa vaaleissa
heittämällä Bennettin pois hallitus-tehtävistä;
Vuoden kuluessa orja-kämpät
suljettiin ja rikoslain 98.
kohta peruutettiin.
• * * * .
Mitkä olivat ne olosuhteet, jotka
johtivat Reginassa suoritettuun
"Haymarketin verilöylyyn"?
Sitten vuodesta 1929 maailma oli
ollut talouskriisin vallassa, jolloin
oli saavutettu ylituotantoa eikä
väestö kyennyt sitä kuluttamaan.
Sama tilanne vallitsi äekä teollisuu­dessa
että maataloudessa.. Tämä
talouskriisi oli lopettanut kapitalis­min
ensimmäisen vakautumisen sit­ten
ensimmäisen maailmansodan.
Talouskriisin pulmat syöstiin työ­läisten
kannettaviksi. Yhä lisään­tyvä
työttömyys toi esille-työläisten
Ja kapitalistien väliset ristiriitai­suudet/
ja samanaikaisesti saatiin
nähdä pro kapitalistisen ja sosialis-^
tisen yhteiskuntien välillä.
Se oli luokkataistelun aikakautta.
Yi ittäessään riistää työväenluokalta
johtajansa Bennettin hallitus oli pi­dättänyt
Tim Buckin ja seitsemän
kommunistisen puolueen johtajaa,
Työnantajat tekivät kaikkensa am­mattiyhdistysliikkeen
murtamiseksi,
lakkojen yhteydessä turvauduttiin
poliisivoimaan ja satoja "radikaale­ja"
pantiin työnantajain "mustille
listoille".
Työläiset ryhtyivät vastataiste-luun
ja vaikka useimmat ammatti­yhdistysliikkeen
jphtajat luopuivat
työnantajain vaatimusten mukai­sesti,
niin uusia johtajia nousi hei­dän'
paikoilleen. Workers Unity
League toäisti selvästi, että työläis­ten
järjestäminen oli mahdollista
vaikeimmissakin oloissa ja sen toi
mesta johdettiin lukuisia lakkoja.
' Kommunistit, jotka esittivät yh
töistä ohjelmaa, menestyivät hyvin
ja saivat huomattavia voittoja kun­nallisvaaleissa
Winnipegissa, To­rontossa
ja Windsorissa.
Tällainen oli tilanne. Vihdoin
British Columbian orjakämpillä ol­leet
työttömät ryhtyivät lakkoon
huhtikuun 4 pnä ja päättivät jäl­jestää
marssin Otta\vaan. Heidän
tarkoituksenaan oli sivuuttaa kun­nalliset
ja maakunnalliset virkaili­jat
ja viedä asia suoraan Bennettin
syliin.
Bennett pelkäsi "vallankumous­ta"
ja järjesti niin, että kunin­kaallinen
ratsupoliisi pysäytti mars­sijat
Reginaan. Sitten seurasi veri­löyly,
joka johti Bennettin hallituk­sen
kaatumiseen.
Historia ei toista itseään, mutta
yhtäläisyyksiä usein löydetään.
Taas tällä kertaa meillä on konser­vatiivinen
hallitus, joka pn ensim­mäinen
sen jälkeen kun Bennettin
hallitus joutui häviölle. Näyttää
siltä, että tämä hallitus ei ole oppi­nut
mitään historian opetuksista ja
käyttää entisiä torypuolueen mene­telmiä
pulasta pääsemiseksi.
Taas työnantajat ovat ryhtyneet
hyökkäykseen ja he koettavat selos­taa,
että ammattiyhdistysliikkeellä
on liian suuret valtuudet. Todelli­suudessa
taas yritetään heikentää
ammattiyhdistysliikettä, että voitai-
Heinäkuun 4—5 pälvjiiä : kpr"
koontuu Varsovassa suuri Euroo
pan konferenssi pohtimaan k(^ino-,
ja jännityksen lieventämiseksi; |^
turvallisuuden edistämiseksi tässä
maanosassa. Konferenssi pyrkii en­nen
kaikkea herättämään. yleisen
mielipiteen niiden esitysten tueksi,
joita on jo tässä mielessä tehty Ja
toisaalta keskustelemaan uusista
keinoista ja ehdotuksista. Konfe­renssiin
kutsutaan kaikkien rau­hanjärjestöjen,
poliittisten suun­tien
ja yhteiskunnallisten piirien
edustajia, jotka ovat kiinnostunei­ta
tästä ongelmasta. Aloitteen täl­laisen
konferenssin pitämisestä on
tehnyt joukko tiedemiehiä, kirjaili­joita
ja poliittisen elämän edusta­jia
10 Eur«>opan maasta.
Konferenssialoitteen tekijät ovat
krsäkuun alussa esittäneet t seuraa­van
julkilausuman;
"Johtuen epäonnistumisesta tur­vallisuuden
järjestämisessä Euroo­passa
ön yli kymmenen vuoden-ajan
vallinnut vakava sodan uhka. Eu­roopassa
cn kylmä sota kärjistynyt,
ydinasevarastot kjasvanee^ ja- 6otil£^-|
liittouLumieri aiheuttama rihtamah-'
jako tullut uhkäavampitiksl ^-kuin.
muissa maailmahösissa.
Tilanne on tullut entistä vaka­vammaksi
>Sak^n ;kahti^j|rqi^, Joh­dosta,
sen tahji^ji^ että hi bfc|ag§atu
aikaan rauhansopimust'ä 'taksan'
kanssa ja että Saksan • Luttotasa*al-i
lan armeijaa' *vartiBtetaah'' ^ nppfeiäsai*
tahdissa atomiaseilla; Berliinin,tilanj-i
teeseen liittyy välitön-Viälyttävä iiA-'
ka.
Kasvava vaara Euroopassa ehkäi­see
myös edistymistä aseistariisun­nassa
ja jännityksen lievenemistä
siin sysätä .talouskriisi työläisten
kannettavaksi.
Taas Ottawa osoittaa huolimatto­muutta
työttömiä kohtaan evää-mällä
sesonkityöttöniyysvakuutijjc.-
sen määräajan jälkeen jä yhä enem­män
puhutaan unioliikevastaisten
lakien hyväksymisestä, kuten tapah-.
tui äskettäin Newfoundlandissa.
missä evättiin International ,Wood-
Avorkers of Americalta toimintaoi-keudet.
Toisaalta on kuitenkin työväes­tön
keskuudessa kasvamassa ajatus,'
että tilannetta voidaan parantaa ai­noastaan
siten, että otetaan halli-,
tusvalta työläisten käsiin perusta­malla
todella työtätekeviä edustava
UUSI yhtenäinen poliittinen puolue;
joka voisi huolehtia hallitustehtä-vistä.
imäallinas^ ..Pidämme, ehdottoman
välttämättömänä tehdä Imsia jni-ityk-siä'imptojanr
»lvi^ Eurpo-jtassa^
I4ufta emme mJcö. että asiain
nykytilassa valtiomiehet voivat yksi­nään
. saada sen aikaan. Yleisen n^ie4:
lipiteen pn osoitettava olevansa irad-
.-nis vaatimaan muutosta. •
Hallitukset, poliittiset johtohenki­löt
ja puolueet ovat tehneet useita
esityksiä jännityksen lieventämisbk-
;i, aseistariisunnan aikaansaiamisek-
;1, ydinaseettomien vyöhykkeiden
nuodöstamiseksi. sotilassopimusten
lurkamiseksi ja rauhansopimu^eh
»Imimiseksi muodossa tai toisessa.
Sen tähden pidämme toivottavana,
että kutsuttaisim koolle konferenssi,
jossa kaikki liikkeet ja ryhmät Eu­roopasta,
joita nämä kysymykset kos­kevat
tutkisivat erilaisia tehtyjä esi­tyksiä
ja yrittäisivät löytää käytän-
'nöllisiä toimenpiteitä, joiden avulla
voitaisiir^ (jaata fi^i^vallisuus ja lie­ventää
jännitystä -Euroopassa."
Julkilausuman allekirjoittajina o- ,
yat.niin'.;hKtqriän öpe^ ent. par­lamentin
jäsen Isabelle Blume ^kä,.
"Siop War"-järjestön puheenjohtaja,
pankkiiri,'j-parooni Antoine AUard
Belgiasta, ydinaseistariisuntakooiite-
,ani ]jpli,äbn jäsen, Lontoon ösuustol-mintaliiton
poliittisen komitean sih­teeri
Ted Bedford Englannista, ita-l^
ii^^gihndnt^ t'jäsenet, katolisen
p4(4ujHS^eijfi^^a^:i[7go Bartesaghi ja '
kristillisdemokraatti, tri Mario Mel-
.•-11
:^60t j^y'.Giovanni Favilli. Itävallan
'evankeeösen kirkon edustaja, pastpri
Erwin Kock, kurjailija Hja Ehren-burg
ja ammattijärjestön pidiem-johtaja
V. Grishin Neuvostoliitosta.
Puolan akatemian jäsen, prof. Henr
ryk Jablonski sekä puolalainen kir­jailija
Leon Kruczkowski, Ranskasta
Pariisin, Strassburgm ja Nancyn yli­opistojen
edustajat, mm. Albert Cha-talet,
Pariisin yliopiston luonnontie­teellisen
tiedekunnan kunniadekaa-ni,
sekä rouva Yves Farge, Saksan
Punaisen Ristin kuimiapuheenjohta-ja
Otto Buchwitz ja khrjailija,^ tri
•Arnold Zweig Saksan Demokraatti­sesta
Tasavallasta, prof. Clara liiaria
Fassbinder Saksan Liittotasavallasta
sekä Tshekkoslovakian parlamcmtin
varapuheenjohtaja Antonin Fiala.
~ Suomesta osallistuu Varsovan kon­ferenssiin
mm; kansanedustaja Irma
Rosnell.
Babylonialaiset rakensivat jp
6:iinella :^psisadalla e. Kr. 600 inpt-riä-
pitkän puisen sillan Eufratvir-ran
ylitse."^
PÄIVÄN PÄKINÄ
KenraaIR politiikantekijöinä
Pinnallisesti katsoen tuntuu pmi:
tiiiselta, että kaksi amerikkalaista
kenraalia antoi noin viikko sitten
lausunnon, hiissä kannatetaan brit-tiläisen^
kenttämarsalkan; varakrei^
vi Mpntgomeiyn arvostelua .kenraa­li
Eisenhowerin sotajohtoa vas­taan.'
• - .
Kuten on - uutistiedoissa kerrottu,
"kylmän sodan" .kehittäjä ja NA­TO
liiton yksi hupniatuin isä,; kentT
tämarsalkka. Montgomery — joka
ylpeilee jumalisuudellaan sekä sillä
ettei hän tupakoi, ei juo viinaa, ei­kä
juuri välitä naisistakaan — kir­joitti
:vastikään sotamuistelmansa^
jossa hän väittää, että paljon pa-remmih
olisivat nyt asiat, jos olisi
sotaa johdettaessa - seurattu hänen
"pikamaresisia" suuntaviivojaan,
sen sijaan, että toteutettiin kenraa­li
Eisenhovverin "laajan rintaman"
sotat^ktiikkaa.
• Nyt, kuten sanottu, on kaksi-ame­rikkalaista
kenraalia antanut kan­natuksensa
"Montyn" perusteorial­le,
että länsivaltain virheellinen
strategin .(toisessuv maailmansodassa
antoi Neuvostoliitolle ' jalansijan
Keski-Euroopassa?
Sodan aikana Yhdysvaltain vii­dennen
armeijan komentajana Ita-
.liass? ollut, nyt eläkkeellä oleva
.kenraali • Mark W. Clark sanoo oler
vansa "Montyn". kanssa samaa
mieltä< siitä, että : länsiliittolaisten
maihinnousu. Etelä-Ranskassa antoi
vejiäläisille tilaisuuden rvallata
Wienin.
"Minä olen samaa mieltä siinä
mitä Montgomery sanoo'', selittää
kenraali Clark. "Minä olen aina
ollut sitä mieltä, että Italian kam­panjan-
heikentäminen . siinä ..mie­lessä.'
että voitiin nousta maihin
Etelä-Ranskassa — sen sijaan että
olisiinme;: tunkeutuneet-: ;P
Italiaan ja sieltä Balkanille — oli
toisen; maailmansodan yksi -suurin
poliittinen virhe."
Kenraali C. Pattonin johtaman
Yhdysvaltain kolmannen, armeijan
esikuntapäällikkö; kenraaliluutnant­ti
llobert R. Gay, joka on myös ri­pustanut
miekkansa naulaan ja siir­tynyt
eläkkeelle, sanoo lausunnos-saan;>::
että amerikkalaiset sotajour
kot olisivat päässeet Prahaan,
Tshekkoslovakian -pääkaupunkiin
ennen neuvostoliittolaisia, mutta
"meidän ei annettu edetä".
Ja vaikka nämä: urheat kenraalit
Uiiitavat tällaisia lausuntoja oman
maansa korkeinta sotajohtoa vas­taan,
niin heitä ei aiotakaan vetää
sen paremmin sotaoikeuteen' kuin
e p äamerikkalaisen V komiteankaan
-mustamaalattavaksi. ' ^
Mistä johtuu tällainen "suvaitse­vaisuus."
maassa^ joka ei uskalla an­taa
edes senaattoreilleen^. ^^P?!^
-mennä Kiinaan 4-- missä ön kiiule^:
ma vaara, että hekin saavat tar­tunnan
vääristä ajatuksista?
Vastaus onv-lyhyt-ja: yksinkertaii
nen.
, V Kenttämarsalkka Montgomery/'-r-.
niin jumalisena miehenä r k U i n hän
esiintyykin — on sitä mieltä, että
kolmas maailmansota V on .kieltämä­tön,:
ja että tämän vuoksi kapitalisr
tinen maailma olisi paljon parem­massa
asemassa, jos olisi jo toi­sen
^maailmansodan aikana varus­tauduttu
kolmanteen;v,maailmansoi
taan, "vallattu" Berliinin lisäksi ko-
;ko; Saksa ja Keski-Euroopan^:,maat.
"Montyn • micle.stä" tehtiin paha
poliittinen virhe-siinäkin, kun:vaar.
dittiin Saksan natseilta ehdotPtonta
antautumista — tarkoittaen tämä
luonnollisesti sitä, että natsipäällys-tön
kanssa ;olisi;;pitänylvtehdäjon^:
kunlaisia^ hämäriä sopimuksia..-.'.'
Toisin sanoen nämä kenraalit pa­hoittelevat'jo
miltei sitä. että he
joutuivat käymään "väärää solaa",
"väärää vihollista vastaan" —| jps
ei 'aivan alusta alkaen, niin aina­kin
loppuvaiheessa, jolloin olisi po­liittisista
syistä-pitänyt tehdä | vai-lan
c toisenlaisia ratkaisuja.v:MTosi-asiassa,'
mikään ihme ei olisi- se­kään,
vaikka joku näistä suurista
: sotasankareista kirjoittaisi tsQllai-siakih
miiistelmia, missä mennään
askel kauemmaksi ja sanotaan-;SUP-raan,
että länsimaiden olisi sitten-:
kuxp.i^tänyt liittoutua Hitlerin käns­iä
^Neävostbliittoa vastaan — vaikka
Hitler olikin hukuttanut verivirtpi-hin
koko Länsi-Euroopan.
Kukaan ei kiellä \esimerkiksi
kenttämarsalkka Montgomeryn so­tilaallista^^
taitoa ja menestystä] var­sinkin'
Afrikassa käydyssä sndassa
Rommelia vastaan.
Miittä'kun hän kirjassaan — ja
kannattajineen — , kaavailee! nyt 1
kylmän sodan näkökannalta sota- " I
strategiaansa, niin se ospittaa'ker- 'SiSSm
ran uudelleen kuinka lyhytnäköisiä ' "
nämä ammattisotilaat ^^yoivat
poliittisissa kysymyksissä.
tl
olla
Kukaan ei tietenkään voi kieltää ' 1
sitä, etteikö. "Monty"' amerikkalai- '
sine kenraalikumppaneineen; ole .
uskollinen luokalleen:; ja porvarilli- .
selle maailmankatsomukselleen. '
Mutta asia erikseen on se, mihin ,
sellainen luokkahenkinen sokea
kiihkoilu olisi johtanut toisen maa- r "
ilmansodan aikana— ja mihin
voisi johtaa nykyploissa.;
koura. V -
Känsa- - i l
•:•-.V;^^^»NrJ•ste^
•mmm