Vapaus, September 25, 1958

              Sivu 2 Torstaina, syysk. 25 p. — Thursday, Sept. 25, 1958
V A P A U S
(I^ERTT) — Independent Labor
Öinsan of Finnish Canadians. Es-teUished
NOT. 6, 1917. Authorized
as second class mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-li^
ed thrice weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
Elm St. W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editoria! Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. EUund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
AdverUsing rates upon appIlMtion.
Translatlön free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 225
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30
Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Incon on neuvoteltava!
Vaikka Mine-Mill unio ponnisteli kaikin voimin ja aivan
viime hetkeen saakka rauhallisen ratkaisun saavuttamiseksi,
Ihco heitti keskiviikkoaamuna korskealla ylimielisyydellään
noin 14,000 työläistään lakkotaisteluun! Tämä ei tietenkään
tullut kenellekään aiVan yllätyksenä, vaikka varsinkin kai­kissa
työväenpiireissä odotettiin hartaasti osapuilleen tyy­dyttävää
työehtosopimusta ilman lakkoa. Tosiasia kuitenkin
on, että unio ei voi yksipuolisesti mitään sopimuksia saavut­taa.
Sopimusten teossa, kuten taisteluissakin, tarvitaan kaksi
osapuolta — ja jos jompi kumpi osapuolista sanoo aina "ei",
kuten Inco neuvotteluissa menetteli, niin sopimusta ei tie­tenkään
synny.
Yhtiö on luonnollisesti tehnyt pahan laskuvirheen jos
se uskoo voivansa hajoittaa työläisten kollektiivisen turvan,
Mine-Mill unionin. Kaivosmiesten enemmistö muistaa vielä
liian elävästi ne "ihanuudet" mistä he saivat nauttia ennen
V. 1943, jolloin unioturvaa ei ollut, ja niinmuodoin saamme
olla aivan vakuuttuneita siitä, että he tulevat varjelemaan
ja suojelemaan uniotaan kuin silmäteräänsä.
Mutta kukaan ei voi sanoa kuinka pitkäaikaiseksi nyt
alkanut lakkotaistelu kehittyy. Tosiasia on kuitenin se, että
mitä yhtenäisempiä ovat nikkeliteoUisuuden työläisten rivit,
ja mitä päättävämmin nikkelialueen kunnat, muut työväen­järjestöt,
liikemiehet ja laitokset nikkeliteoUisuuden työläis­ten
oikeutettua taistelua puolustavat, sitä pikemmin ja kivut­tomammin
tästä tilanteesta selvitään.
..Huolimatta siitä minkälaisia käänteitä nikkeliteollisuu-dessa
nyt alkanut lakko saa, meidän tulee aina muistaa että
Inco, amerikkalaisten raharuhtinaiden omistama ja kontrol­loima
suuryhtiö heitti satumaisen suurista liikevoitoistaan
huolimatta canadalaiset työläisensä lakkotaisteluun tilantees­sa,
missä yhtiö ei yrittänytkään väittää maksukyvyttömyyt­tään.
Ja samalla kun unio teki kaikkensa rauhanomaiseen
sopiinukseen pääsemiseksi, Inco antoi vain "isännän mää­räyksiä"
sanoen asiallisesti, että turha on pullikoida, Wall
Streetin pankkiirien ääni on sekä laki että oikeus. Yhtenä
kaikkein julkeimpana esimerkkinä voidaan pitää Mike
Soiskin tiistai-iltana antamaa tietoa, että Inco oli määrännyt
työläisensä viemään työvaatteensa pois jo ennen kuin vii­meinen
neuvottelutilaisuus maakuntahallituksen johdolla
Torontossa alkoi? Näin ylimielisesti ja mistään piittaamatto­masti
tämä amerikkalainen sutu-yhtiö suhtautuu meidän hal-
• litttksemmekin toimenpiteisiin! Ja kun Inco kaiken lisäksi
keskeytti maakuntahallituksen johdolla järjestetyn viimei­sen
sovitteluyrityksen julistamalla, että neuvottelujen jat-
. käminen on "hyödytöntä ja ajan haaskaamista" — kuten
G|pbe andvMailuutistiedossaan kertoi keskiviikkoaamuna,
; niili silloin tämä amerikkalaisyhtiö esitti todellisen taistelu­haasteen
myös Ontarion maakuntahallitukselle ja välillisesti
k^o maallemme.
Meidän vakaa käsityksemme on, että maakuntahallituk­sen
pitäisi ottaa Incon taisteluhaaste vastaan. Jos Inco saa
; tahtonsa läpi, se voi aiheuttaa suuria — ja kokonaan tarpeet­tomia
— talousvaikeuksia tuhansille työläisilleen ja Sudbu-ryn
seudun koko väestölle, sillä 75% koko nikkelialueen työ­tätekevästä
väestöstä on Incon palveluksessa ja koko nik­kelialueen
elämä liittyy tavalla tai toisella tämän kaivos­teollisuuden
tuotantoon.
Ottaen huomioon Incon satumaisen suuret liikevoitot ja
kerrassaan tuomittavan ylimielisyyden työläisiä, lakejamme
ja hallitustamme kohtaan, Ontarion maakuntahallituksen pi-
^^isi ottaa nikkeliateollisuus haltuunsa ja pitää tämä teolli­suus
käynnissä siihen asti, kunnes Inco suostuu lakiemme
kirjaimen ja hengen mukaisesti neuvottelemaan Mine-Mill
union kanssa.
Ja jos Inco ei tähän neuvotteluun suostu, silloin sietää
vakavasti harkita LPP:n Ontarion jaoston jo esittämää aja­tusta,
että Incon laitokset otetaan pysyvästi maakuntahalli­tuksen
omaisuudeksi ja pidetään käynnissä kansallistettuina
laitoksina.
. Missään tapauksessa ei voida seisoa toimettomina ja kat­sella
kuinka tämä ulkomaalainen suuryhtiö syöksee canada-
.~ta1Set työläisensä ja nikkelialueen kunnat perikatoon!
Siis/Voiman oikeutta"
Huolimatta siitä, miten Mine-Mill unionin ja Incon ny­kyinen
työkiista päättyy — ja me toivomme vielä tätä kir-
-joittaessamme, että Incokin ryhtyisi lain kirjaimen ja hen-
2 geh mukaisesti neuvottelemaan uudesta työehtosopimukses­ta
— paikaUinen päivälehti, Sudbury Daily Star julistautui
r maanantaina nikkeliteoUisuuden työläisten sortajaksi sen
: hirveän teorian mukaan, että "voima" on muka sittenkin
1 "oikeutta", jolle heikkojen on kumarrettava huolimatta lain-
; kaän siitä kuinka nurjamielinen mahtitekijäin asenne on!
•; Etusivun erikoisartikkelissaan mainittu lehti paljastaa
todellisen tarkoituksensa ilmaisemalla muka syvää huoles­tuneisuutta
Mine-Mill union kohtalosta? Tämä lehti, joka
oh alusta pitäen suhtautunut vihamielisesti Mine-Mill unioon,
kieltäytynyt julkaisemasta sen lausuntoja ja muita uutis-aiheisia
kannanmäärittelyjä, sekä antanut salaisen ja julki­sen
tukensa "reittaajille", tämä samaiiien-Star-lehti kirjoit­taa
nyt:
• • "Lakkoutuvaa imiota uhkaa finanssituho: lakkomaksu
. . . vie viimeisenkin sentin Mine-Millin kassasta;
"Muiden unioiden reittaus: Terästyöläisten union jär­jestäjät
yrittävät jo saada jäseniä niistä, jotka vastustavat
lakkoa; <
"Johtokunnan kukistuminen: Lakko päättyy ennemmin
tai myöhemmin. Kuka voi sanoa, yrittävätkö eroavat ryh­mät
tehdä sovinnon Incon kanssa? Jos sellaiset eroamiset
onnistuvat, he onnistuvat mahdollisesti myös nykyisen joh­tokunnan
kukistamisyrityksissä..."
Näin hellää "huolta" pitää paikallinen päivälehti nyt
Mine-Mill uniosta, jonka se on tuhansia kertoja kironnut
kaikkein kuumimpaan kadotukseen!
Tilanne olisi naurettava, ellei olisi kysymys niin vaka­vista
ja tärkeistä asioista! '
Mutta lainatkaamme osoitukseksi siitä miten tämä "isäl-linen"
lehti unionisteja hoivaa ja huoltaa:
"... Nykytilanteessa on helppo aloittaa lakko, muttei ku-
Syntymäpäiviä
Heikki Wainio, Sault Ste. Maria,
Ont., täyttää lauantaina, syyskuun
27 pnä 75 vuolta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Esimerkillistä ^
yhteistoimintaa
Memphls, Tenn. — Bob Matthews
ja Otis Caldwell ovat ryhtyneet esi­merkilliseen
yhteistoimintaan.
Mattheysilla on kirppusirkus ja
Caldwell on paikallisen eläinsuoje­luyhdistyksen
virkailija. Hän hank­kii
Matthewsille kirppuja kaupun-kin
"koiraputkasta".
Tuleeko "Presidentti Ranska"
tasavaltaisen Ranskan sijalle.^
YLEISÖN KIRJEITÄ
Uusi haaste Vapauden väeUe
Mieleeni on tullut ajatuksia meis­tä
työtä tekevistä ja koetan niitä
tässä paperilla selvitellä. Nykyään
on paljon työttömiä, liian paljon^
ja ne joilla työtä on tekevät lak­koja.
Lakkohan onkin ainoa keino
millä työläinen saa paremmat työ­olosuhteet,
mutta lakko onnistuu
ainoastaan silloin jos työläiset kuu­luvat
ammattiyhdistykseen. On
monta eri syytä miksi työntekijä
ei kuulu ammattiyhdistykseen; nii­tä
on turhaa tässä luetella, mutta
harvinaisempaa kai ön että työläi-
MOITITTAKOON "KITUPIIKKI"-
HALLITUSTA, KAIKEN
PAHUUDEN AIHEUTTAJAA
Tähän mennessä on eri puolilla
maalaiskuntien sivuteiden korjauk­set
sannanajo ym. loppuun suoritet­tu.
Jälellä on tietenkin violä pie­nempiä
korjaus- ja kunnosstamis-töitä,
mutta se ei herätä sivu-eillä
aruvien huomiota niin paljo kuin
esim. sannan ajo.
Kyllä silloin paikallisen "tieko-missionerin"
miehet. erikois'^sti se
"tuolimies", eli tiepomo kuulevat
kunniansa. Annetaan säästämätiä
määräyksiä tieasioista; joskus val­lan
uhataan tukka viedä päästä, jos
enempää hiekkaa ei tielle tule. Sii­nä
tilant'>esa kuullaan monenlaisia
':'lakipykälöitä" — paljon enem­män
mitä on Dep. of Haighwaysin
lakikirjoirsa.
Kukaan ei koskaan esitä pääkysy­mystä,
onko "Labor Boardilla" ra­haa,
että se tai tämä tärkeä työ voi­taisiin
tehdä. Sen kun sanotaan
vaan että tehtävä on sillä siisti.
Tässä tilan'eessa se tiekomissio-nin
etumies eli pomo joutuu sitten
monta kertaa toisten "sjTitipukiksi"
ja asiattomastikin haukuttavaksi,
kun hallitus ei myönnä hänen käy­tettäväkseen
enempää varoja ja kun
asianomainen henkilö ci tiedä oike­astaan
. mitään iiistä lakipykälistä
joiden puitteissa tickomissionerit
joutuvat teitä kunnostamaan. On
sellaisiakin ihmisiä jotka vaativat
yksityisetkin tiensä aivan rappujen
eteen asti kunnostettavaksi?
Kunnollisen tiepomon haukkumi­nen
ei asiaa paranna vaan pikem­minkin
pahentaa. Kohteliaasti esi­tetty
toivomus auttaa monesti pa­remmin
kuin töykeät "määräykset".
Lisäksi tiedämme, että kaikissa
maalaiskunnissa on kerta vuodessa
pidettävä yleinen vuosikokous, jos­sa
käsitellään kaikki kuluneen vuo-d^
n asiat, mitä on tehty ja tekemät­tä
jätettyä Näissä kokouksissa tu­lemme
tavallisesti huomaamaan et­tä
tiekomissioniin on äärettömän
vaikeata saada jäseniä siksi ettei ku­kaan
halua ruveta toisten haukutta­vaksi
syyttömästi, semminkin kun
siitä ei saa muuta palkkaa kuin juu­ri
niiltä tunneilta ($1.05 t.) mitä
olet varsinaisessa työssä.
Siitä huolimatta tiepomon eli
"syntipukin" täytyy opetella — tie­tysti
omalla ajallaan — Dep. of
Haiwaysin lakikirja kannesta kan­teen,
ajella omalla autolla ehkäpä
satoja maileja juuri noiden tieasioi­den
takia saamatta siitä mitään
maksua. Lisäksi on opetoltava sel­lainen
kirjanpito ,että se hyväksy­tään
maantiedepartmentin toimes­ta.
Ei siis ole oikein kadehtittava se
tiepomonkaan asema. Mutta suo­malainen
sananlä^rku sanoo: "Josta
paljon puhutaan siitä paljon ty­kätään".
— Mouhun Jussila.
nen omasta, vapaasta tahdostaan
on unioon kuulumatta jos sellainen
hänen työpaikallaan on, ja eiköhän
siihen ole pakko kuuluakin jos ai­koo
työnsä pitää. Eri ammattikun­tia
varten on näitä ammattiyhdis­tyksiä
ja ne ovat voimakkaita asei­ta
työläisten puolesta työnantajaa
vastaan. Mutta tämä ominaisuus
asettaa ne ikäänkuin omaan karsi­naansa
kunkin. Oma etu ensin, viis
siitä vaikka toinen työläinen nään­tyisi
nälkään sivulla, ajakoon pa­remmin
asiansa omassa yhdistyk­sessään.
Näin olen kuullut sanot­tavan.
Onko se niin? Siis jonkin­lainen
"kaikkien sota kaikkia vas­taan."
Kerronpa toden esimerkin. Am­mattimies
kuuluu ammattiyhdistyk­seen,
samalla työmaalla on apu-miehiä
ja aina kun tulee näistä
jotakin puhetta niin ne ovat vain
"hanttimiehiä" tai "hantlankarei-ta".
Miksi näin? Onhan heilläkin
oma nimensä ja ovathan he sen­tään
työtovereita. Siinä astuu esiin
se "minä itse" paremmuuden tun­ne,
jonka alaisuudessa ei voi syn­tyä
hyvää toverisuhdetta.
Toinen esimerkki. On paljon
sellaisia korkeapalkkaisia ammatti­miehiä,
jotka katsovat alaspäin joi­hinkin
pienipalkkaisiin ammattiyh­distykseen
kuulumattomiin. Mutta
on usein käynyt niin. että tämä hai
veksittu on sattunutkin olemaaii
etevämpi ammattimiestä tämän
omalla alalla kun on tehty jotakin
"omaa työtä". Nämä ammattityöt
ovat usein kausi- eli sesonkitöitä,
mistä johtuen niiden tekijät joutu­vat
elämään suuren osan ajastaan
työttömyysavustuksen turvin. Kun
taas tämä pieni palkkainen, halvek­sittu
kustantaa osaltaan tämän am­mattimiehen
avustuksen. Eikö tun­nu
nurinkuriselta? Mutta niin se
on. Kas kun hän tekee työtä vuo­desta
vuoteen aina maksaen sään­nöllisesti
työttömyysvakuutusta jos­ta
ei koko elämässään saa nauttia
penniäkään. Kun siis on näin niin
ei meillä työläisillä pitäisi olla yl­peilemisen
syytä mistään. Olkaam­me
vain kunnon ihmisiä, sekä rei­luja
työtovereita keskenämme niin
elämäkin luistaa Hukkaimmin. Me
olemme työstämme riipuvaisia niin
ammattimiehet kuin hantlankarit-kin,
antakaamme siis arvo toisil­lemme.
Kun on työtä on leipämme
leveämpi ja työttömyyden, tai sai­rauden
kohdatessa on kummankin
pantava "suu säkkiä myöten'", i
Ranskan tasavalta elää näinä
viikkoina ratkaisun hetkiä. Maan
oikeistolaisten yritykset kaataa
vuoden- 1946 perustuslaki porva-rillis-
demokraattlsine oikeuksi­neen
ovat lähempänä onnistumis­taan
kuin milloinkaan toisen
maailmansodan jSlkeeai. Nykyi­nen
perustuslaki korvattaisiin
uudella, jota on arvioitu "taan­tumukselliseksi
tämän sanan täy­dessä
merkityksessä", kuten sa­noo
professori Maurice Duver-ger.
Uusi perustuslakiluonnos
joutuu kansanäänestykseen syys­kuun
28. päivänä ja tällä hetkellä
on Ranskassa käynnissä ankara
kamppailu luonnoksen puolusta­jien
ja vastustajien välillä. Eri
puolueiden suhtautumiseen pe­rustuslain
ja uuden luonnoksen
tärkeimmistä eroista, jotka osoit­tavat,
minkälaisessa vaarassa ta­savaltalainen
Ranska tällä hetkel­lä
on.
VUODEN 1946 PERUSTUSLAKI
Ranskan nykyinen perustuslaki
on vuodelta 1946. Se heijastelee
niitä muutoksia, joita toisen maail­mansodan
päättyminen toi muka­naan.
Demokratian saavutettua
voiton siinäkin taataan kansalle ko-kesäkuun
1. pnä kenraali de Gaul-lelle
tehtäväksi muodostaa hallitus.
Tuon hallituksen nimittämä komi­tea
on nyt laatinut uuden perustus­lain,
joka joutuu kansanäänestyk­seen
tk. 28 päivänä.
"OIKEUKSIEN" JULISTUS
Uusi perustuslaki käsittää esipu­heen
ja 14 artiklaa. Jos ryhdytään
tutkimaan, mitä muutoksia siinä on
nykyiseen perustuslakiin verrattuna
on tutkimus aloitettava jo alkukap-paleesta.
Esipuheessa julistetaan: "Hyväk­syessään
tämän perustuslain Rans­kan
kansa juhlallTsesti julistaa us
kollisuuttaan ihmisen oikeuksille ja
kansallisen itsemääräämisoikeuden
periaatteelle, jotka on määritelty
vuoden 1789 julistuksessa ja täy­dennetty
vuoden 1946 peruslain
esipuheessa".
Vuoden 1946 peruslain esipu­heessa
oli yksityiskohtaisesti määri­telty,
mistä oikeuksista on kysymys
— naisten tasa-arvoisuudesta, oi­keudesta
työhön, lakko-oikeudesta,
oikeudesta kansanopetukseen, oi­keudesta
muodostaa ammattiliitto­ja
jne.
Kaikki nämä yksitysikohtaiset
määrittelyt on jätetty pois uuden
ko joukko demokraattisia oikeuk- perustuslain esipuheesta ja näyt
sia. Vuoden 1946 perustuslain mu­kaan
valta kuuluu kansan valitse­malle
parlamentille, joka muodos­tuu
kahdesta kamarista: lakiasäätä­västä
kansalliskokouksesta ja neu­voa-
antavasta tasavallan neuvostos­ta.
Molempien kamarien yhteises­sä
kokouksessa valitaan presidentti.
Toimeenpanovaltaa käyttävän hal­lituksen
vahvistaa kansalliskoko­us,
jolle hallitus on vastuunalainen.
Jos vuoden 1946 lakia noudate­taan
kirjaimellisesti, voi se taata
maan poliittisen elämän melkoisen
demokraattisuuden ja siksi myös
edistykselliset voimat Ranskassa
ovat puolustaneet sitä niitä muu­tosyrityksiä
vastaan, joita on tehty
perustuslain hyväksymisestä al­kaen.
Viime vuosien aikana siihen on
tehty pari muutosta ja aivan eri­koisesti
vuoden 1956 jälkeen on sen
muuttamiseen pyritty äärimmäisen
oikeiston taholta.
Toukokuun 1. päivänä Algeriassa
tapahtunut sotilas fasistinen vallan­kaappaus
loi otolliset olosuhteet
perustuslain muuttamiselle. Kan­salaissodan
uhatessa ja Algerian
kapinoivien kenraalien puhuessa
sotilaiden lähettämisestä Pariisiin
laskuvarjoilla antoi kansalliskokous
Samoja työläisiähän tässä ollaan
kuka enemmän, kuka vähemmän
valkokauluksinen, työn laadusta
riippuen. Ja vaikka joukossamme
on liikkeen omistajia tai työn an­tajia,
niin silti me kaikki olemme
riippuvaisia toinen toisestamme.
Tämä yhteiskunta kun on raken­nettu
niin ettei kukaan tule omii-
Mili^^näitrväärin^äi; k^^via''^^"/«•'""f"; ^^[J^^T'
mielipiteitä on aika paljon, työläis­tenkin
keskuudessa niin eikö olisi
paikallaan että kuluttaisimme ky-me
toinen toisemme apua. Me joko
myymme tai ostamme ja jos olosuh­teet
ovat hyvät niin pyörätkin pyö
näämme tästäkin asiasta, selvittäi- ,r ivat , -k itk••a tut om.a sti. - i O-t.t a• k• a*a •v a•s. -
...... . . . . . ... ... ....: taan tama haasteeni kaikki te joil-simme
naita työmiesten käsitteitä _ u.^^;^^^^
useammalta syrjältä.
Tämän jutun tarkoitus onkin
haastaa, nyt kun Vapaudella on
haasteryntäys, tämän lehden lu­kijoita
kirjoittamaan Vapauden
tähän osastoon omia mielipitei­tään.
Vapaudessahan on usein kehoi-tettu
lukijoita lyhyesti tuomaan
mielipiteensä julki lehden pals­toilla
kaikissa työläistä lähellä ole­vissa
asioissa. Tiedän Vapauden
lukijoissa olevan useita selkeä aja-tuksisia,
sekä terävä kynäisiä, an-takaapa
musta valkealla näkyä.
Noin vaan kaikessa ystävyydessä ei
mitään kateutta eikä karsina jakoa
omasta tai toisen paremmuudesta
la on työmiehen asema ja olosuh­teet
lähellä sydäntä. Joukolla aja­tuksia
vaihtaen ehkä saamme joi­takin
parannuksia aikaan ihmisten
välisissä suhteissa ja sehän olisi jo
eskel py.syväistä rauhaa kohti.
Ystävyydellä — L. P.
tää siltä, ettei suinkaan sattumalta.
Perustuslain tekstissä (pykälät 31,
33) selvennetään, että sosiaalisten
ja taloudellisten oikeuksien yksi­tyiskohtainen
määrittely jää halli­tuksen
toimivaltaan kuuluvaksi.
Perustuslain ensimmäkisen luvun
otsikko kuuluu "Itsemääräämisoi
keudcsta". "Kansallinen itsemää
rääniisoikeus kuuluu kansalle", ju
listetaan sen 2. pykälässä. Kun
vuoden 1946 perustuslaissa sanot­tiin,
että kansa toteuttaa itsemää­räämisoikeuttaan
edustajiensa väli­tyksellä
kansalliskokouksessa —
heidät valitaan välittömillä ja sa­laisilla
vaaleilla äänioikeuden oi
le.ssa yleinen ja yhtäläinen — niin
uuden perustuslain luonnokseen ei
sen sijaan ole jäänyt minkäänlaista
Itsemääräämisoikeuden laetta.
PRESIDENTTI VALTIO
Niin pelottavia kuin edellämai­nitut
ylimalkaisuudet uuden pe­rustuslain
luonnoksessa ovatkin,
suurin vaara sittenkin piilee niis­sä
laajoissa oikeuksissa, joita
presidentti sen mukaan saa itsel­leen.
TasTavallan presidentin —
joka samalla on Ranskan siirto­maidenkin
valtionpäämics — ase­ma
määritellään lain toisessa lu­vussa.
Presidenttiä ei sen mukaan enää
valitse parlamentti, kuten tähän
asti, vaan valitsijamieskunta, johon
parlamentin jäsenten lisäksi kuulu­vat
pääneuvostojen jäsenet, siirto­maiden
ahiecllisten kokousten
edustajat sekä kunnanvaltuustojen
edustajat.
Presidentti valitaan seitsemäksi
vuodeksi (4. pykälä) eikä parlamen­tilla
ole oikeutta erottaa president­tiä
kesken toimikautta kuten tä­hän
asti.
Presidentti nimittää ja erottaa
pääministerin ja muut ministerit
ilman parlamentin valvontaa (6.
pykälä). Hänellä on oikeus vaatia
parlamenttia käsittelemään mikä
tahansa laki (8. pykälä), hän voi
hajoittaa parlamentin omavaltaises­ti
(10 pykälä), hän julkaisee lait,
jotka ilman sitä eivät ole voimassa
sekä antaa hallituksen asetuksia,
joilla W lain voima (8. ja 11. py­kälät).
Presidentti solmii ja rati­fioi
kansainväliset sopimuks'^t
(47. pykälä) ja hän on myös sota­voimien
ylipäällikkö (13. pykälä).
Kaikki nämä oikeudet presiden­tillä
on normaaliaikoina. Sen lisäk­si
jos presidentti katsoo tilanteen
vaaralliseksi, hän voi suorittaa
"välttämättömiä toimenpiteitä, min­kä
lisäksi parlamentti tällaisissa ta­pauksissa
ei työskentele" (14. py­kälä).
Parlamentti kutsutaan kool­le,
kun presidentti katsoo tilan­teen
sallivan sen!
Kuten näkyy, Ranskan uuden pe
rustuslain luonnos muuttaa tasa­vallan
itse asiassa diktatuuriksi,
jossa presidentti voi milloin tahan-
-sa ottaa vallan käsiinsä ja käyttää
sitä niin kauan kuin hyväksi kat­soo.
PRESIDENTIN HALLITUS
Presidentin rinnalla myös halli­tuksella,
jonka presidentti yksin
nimittää, on melkoisia oikeuksia.
Lain luonnoksen 34. pykälän mu­kaan
voi .hallitus milloin tahansa
vaatia parlamentilta oikeutta hal­lita
maata määräysten avulla, joilla
on lain voima. Mutta ratkaisevin­ta
on, että hallitus itse asiassa on
erottamaton, parlamentti ei voi sitä
hajoittaa.
Lain 18, pykälässä tosin sano­taan,,
että hallitus on "vastuunalai­nen
kansalliskokoukselle", mutta
45. pykälä mitätöi tämän vastuulli­suuden.
Parlamentti voi nimittäin pakot-aa
hallituksen eroamaan vain siinä
tapauksessa, että epäluottamuslau-
(Jatkuu 5. sivulla)
Mitä muut sanovat
KAUHISTUTT.\VA KUILU
Me tunnustamme, että olemme
kauhistuneita siitä (rodan) kuilus­ta,
jonka reunalle hallituksemme
-m vienyt meidät tällä kertaa. M^^i ä
n liioin ilahduta se kun president-i
yrittää oikeuttaa väärinahallin-
'ansa. vetoamalla periaatekysymyk-
>iin. On todella mahdollis a ettei
•ota syty. Mutta mahdollisuus, että
selviämme rauhanomaisesti tästä
s-^ka.-otkusta ei ole varmaankaan
narempi kuin 50—50. mikä on liian
•.uuri rs ki mennä taisteluun, missä,
ios se syt yy, olemme ilman yhtään
voimakkaampaa liitolaista, ja missä
me itse olemme hajanaisin. rivein
ja epävarmoin mielin.
Kun piirretään kartalle perään-antamattomuuslinja,
on ymmärret­tävä,
että,samalla rohkeasti ei voida
jätlää huomioimatta poliittisia rea­liteetteja.
. Preridentti puhuu Kau-
Ito-Idän Mynchenista, mutta jon­kun
tapahtuman nimittäminen
Muncheniksi ei tee sitä siksi. Be-nes
oli itsenäisen valtion rauhan­omainen
johtaja jolla' ei ollut ai­keita
Saksaa vastaan: Kuka nyt on
(nyt) Benesin vastakohtana ja ku­ka
vie Saksan osaa Formosan sal­mella?
Kun on hyvät ja lailliset
syyt, politiikka voidaan julistaa ja
sitä voidaan puolustaa, kuten Kore­assa
— vieläpä väkivallan kustan­nuksilla.
Mutta voimmeko olettaa,
että me voimme poistaa historian
kulusta kaikkien väkivaltaisuudet
— paitsi omamme? — New Repub-lic,
New York.
Kysymyksiä ja
vastauksia
Kysymys: Minulla on sairaalava­kuutus
(Continental Casualty Com­pany),
josta maksan $26.50 vuodes­sa,
ja sairaalaan jouduttuani tämä
yhtiö maksaa minulle enintäin $9.00
vuorokaudessa sairasvuoteeta.
Onko minun tässä tapauksessa
tarpeellista rekisteerata Ontario
Hospital Services Commissionin va­kuutuksen
alaiseksi? Jos on, niin
onko minullo__|arpecllista ja hyö­dyllistä
pitää-voimassa myös nykyi­nen
vakuutus, ko^ka siinä tapauk­sessa
joutuisin maksamaan ensiksi
$2.10 kuukaudessa OllSC-vakuutuk-sesta
ja sen lisäksi entisen vakuu­tuksen,
siis yhteensä $51.70 vuodes­sa.
— Tietoa haluava.
Vastaus: — Kun uusi kansallinen
sairaalavakuutusr.uunnitelma astuu
voimaan Ontarios.sa ensi vuoden a-lus.
sa, mikään yksityinen vakuutus­yhtiö
ei ole enää oikeutettu järjestä­mään
t tavallista sairaalavakuutus-turvaa
maakunnassa, joten tämä on
ainoa keino saada sairaalavakuutus-turva.
Yk-ityiset vakuutusyhtiöt
voivat kuitenkin järje.stää lisäkor­vauksia
kuten esimerkiksi "semi-privale"
ja "private" hoitoa sairaa­loissa,
mutta tavallaninen n.k.
"standard ward"-hoito voidaan jär­jestää
ainoastaan OHSC kautta. Sa­maten
yVsityi.syhtiöt voivat järjes­tää
vakuutuksen, jonka mukaan
suoritetaan lääkärin mak.:ut ja kor­vataan
palkkamenctykset, sillä niitä
ei korvata OHSC:n vakuutuksen
kautta, joka on vain tarkoitetiu va­raamaan
tavallisen hoidan sairaa­loissa
ja hoitolaitoksissa.
On tärkeätä myös huomioida sen,
että päästäkseen nauttimaan OHS-C:
n sairaalavakuutuksesta heti vuo-,
den alu-ta on rekiste-^raaminen ta­pahduttava
ennen syyskuun loppua.
.Sen jälkeen vakuutusturva astuu
voimaan vasta n. kolme kuukautta
sen jälkeen kun anomus on e.sitctty.
Teidän ei siis kannata jatkaa ny­kyistä
vakuutusta siinä muodossa
kun se on ja tuskin yhtiö jatkaisi-kaan
sitä, vaan parempi on järjes­tää
OHSC:n suoja, sillä se on paljon
edullisempi ja jos haluaf.e sen l i ­säksi
yksityisvakuutuken "lisä­edut".
Kysymys: Milloin päättyy järvilo­hien
(Lake Trout) pyyntiaika Sud-buryn
seudulla? — Vapauden luki­ja,
Lockerby.
Vastaus: Lokakuun 15 päivänä.
Järvilohen pyyntiaika Iällä alueella
on tammikuun 1 päivästä lokakuun
15 päivään.
Myös Black Bassin ja "moskin"
pyyntiaika päätiyy lokakuun .15
pnä.
SITÄIIIIIIIIIIIII
JA
TÄTÄ
VARMUUDEN VUOKSI
Miamissa sai eräs aviomies eron
siksi, että hänen vaimonsa oli om­mellut
miehensä kaikkien takkien
vuoriin tilkut, joissa oli sanat: "Tä­mä
mies on naimisissa."
KANGASKAUPASSA
— Pidän oikein paljon tästä
kankaasta, mutta väri on mielestäni
hirveä.
— Väristä ei tarvitse välittää mi­tään.
Se lähtee kyllä pois ensim­mäisessä
pesussa.
PÄIVÄN PÄKINÄ
kaan tiedä voivatko lakkolaiset ja heidän perheensä sitä kes­tää
. . . Lakko voi epäonnistua kuin märkä valoraketti... On
uskomatonta, että osasto 598 lakkoutuu hetkellä jolloin yh­tiö
on täysin valmiina vastaanottamaan seuraukset..."
Mahdollisen lakon alkamisen "syy" on siis muka union
kannettavana? Ja "sjrytä", kuten syntiä, seuraa rangaistus;
perusteellinen tuho!
Mutta katsokaamme vielä mitä sanotaan Incosta:
"Yhtiö omaksuu muututmattoman asenteen . . . Yhtiö on
tehnyt selväksi, että se on valmistautunut lakon varalta. Sii­tä
ei voi olla väärinymmärrystä... Incoa ei painosteta me­tallin
lisätuotantoon nyt, eikä vaatimusta tule ennen kuin
aikaisintaan keväällä 1959... Yhtiö kykenee odottamaan. Se
voi selviytyä siitä miltei lakkoajan ylläpitokustannuksilla . . .
Voitto menee sille puolelle, joka on paremmin varustettu
taistelua varten ja kaikkein yksinkertaisimmassa muodossa
tilanne on nyt tämä: "Yhtiöllä on varaa lakon varalta; on
selvää, ettei Inco kärsi lyhyestä lakosta..."
Kuten näkyy — ei sanaakan yhtiön suurista voitoista
ja nikkeliteoUisuuden työläisten 20 prosentin palkanalen­nuksesta;
yhtiöllä on varaa lakkoutua; se kestää lyhyen la­kon;
yhtiö on paremmin varustautunut lakon varalta ja sillä
on muka paremmat voiton mahdollisuudet -— ja kun täkä­läisen
päivälehden "oikeustajun" mukaan "voima on oikeut­ta",
niin Mine-Mill unionin ja kaikkien ,työläisten velvolli­suus
on muka kumartaa kultaisen vasikan edessä ja nöyrästi
alistua kaikkeen siihen, mitä Wall Streetin pankkiirit heille
suvaitsevat määrätä! '
Me epäilemme, ettei tällainen "oikeustaju" ole enää suu­ressakaan
arvossa l^erran vuonna 1958!
Missä hätä suurin, siellä apu lähinnä
Meitä tavallisia pulliaisia on huo- neet oman maansa! Hän sanoi,
lestuttanut kovasti se kun koko i että "Kiinan kommunistit kaappa-maailman
lehdistö, mukaanlukien j sivat 9 vuotta sitten.. . . Kiinan
Canadan ja Yhdysvaltain lehdistö! mannermaan!" — Eisenhowerin
on valtaosalta tuominnut Yhdys-i "opin" mukaan kiinalaiset ovat siis
valtain sotaiset edesottamiset Tai-j jo yhdek.sän vuotta sitten syyllis
wanin .salmella ja Kiinan rannikko-saarilla
yleensä.
Mutta missä on hätä suurin, siel­lä
on apukin lähellä" tavataan sa­noa,
ja niin havaitsimme, että löy­tyy
Torontosta ainakin yksi sellai­nen
sanavapauden ritari, joka "us­kaltaa"
asettua ihmiskunnan suurta
enemmistöä vastaan ja julistaa
juur julmatusti, että hän "kallis­tuu"
näissä Kauko-Idän kiistakysy­myksissä
"Eisenhowerin opin kan­nattajaksi".
Tämän kirjoittaja on ennenkin
kuullut "Eisenhowerin opista", to­sin
Lähi-Idän asioista puhuttaessa.
Mutta kun "Ikella" ei tiettävästi
ole mitään "virallista" Kiinan "op­pia",
niin me saamme tietenkin
luvan käsittää, että Eisenhowerin
apuun rientänyt torontolainen pa­kinoitsija
tarkoitti "Eisenhowerin
opilla" sitä "suurpuhetta' minkä
Ike piti kuluvan syyskuun alkupuo­lella.
Tässä puheessaan presidentti Ei­senhower
esitti todella joitakin lui­hin
ja munaskuihin asti painuvia
viisauden helmiä.
Puolustaessaan Yhdysvaltain Kii­nan
interventiota presidentti Ei­senhower
esitti sellaisenkin "opin"
että kiinalaiset ovat muka kaapan-
' tyneet "hyökkäykseen" ja kai­ken
lisäksi menestykselliseen sel­laiseen
kaappaamalla oman maan­sa,
kuten Eisenhowerin esi-isät va­jaa
200 vuotta sitten "kaappasivat
haltuunsa Amerikan mannermaan"
ajaessaan englantilaiset siirtomaa­herrat
kotiinsa.
"Eisenhowerin oppiin" kuuluu
kaiketi jotakin muutakin sellaista
mikä nostattaa lämpimiä tunteita
yleensä mitään piittaamattomien
keskuudessa. Hän nimittäin selitti,
että 600-miljoonainen Kiina on tul­lut
hyvin toimeen vaikka muuta­man
mailin päässä sen rannoilta
olevilla Quemoy ja Matsu .saarilla
onkin vihamielisiä sotavoimia.
Mutta tuhansien mailien päässä si­jaitseva
Yhdysvallat joutuu suu­reen
kuoleman vaaraan, jos Kiina
karkoittaa rannikkosaarilleen pe­siytyneet
vihamieliset sotavoimat!
Harry Trumanin aikainen valtio­sihteeri
Acheson totesi puolestaan,
että Yhdysvaltain nykyinen halli­tus
on luisumassa "ilman ystäviä ja
-liittolaisia sotaan kysymyksestä,
jota hallitus ei ole selittänyt kan­salle,
ja mikä ei .ole yhdenkään
amerikkalaisen sotilaan hengen ar­voinen".
Miltei kaikki yhdysvaltalaiset
lehdet, joiden lausuntoja allekir­joittanut
on lukenut, ovat penseita
tai suorastaan arvostelevia Yhdys­valtain
hallituksen seikkailusta "so­dan
kuilun partaalla" Taiwanin
salmella, firäänä esimerkkinä mai-nittakoori
Arizona Daily Starin kir­joitus
"War and Peace", mistä
saamme lukea.
"Jos yli 1,000,000 kappaleen le­vikin
omaava joku neuvostoliitto­lainen
julkaisu . . . julkaisisi kaksi
sivua kiiviä ja piirustuksia siitä,
mitä atomiaseilla varustetut neu­vostoliittolaiset
vedenalaiset voi.si-vat
tuhota Yhdysvaltain teollisuus­keskuksia,
niin mitä tekisimme me?
"Esittäisimmekö me sen todistus­kappaleeksi
siitä, että Neuvostolii­tolla
on hyökkäyssuunnitelmia mei­tä
vastaan? . . . Eikö se peloittaisi
suuren määrän Amerikan väestös­tä
. . . ja eikö väestömme tulisi
vihaisemmaksi ja vihaisemmaksi
Neuvostoliittoa kohtaan?
"Weil, Neuvostoliitto ei ole sitä
tehnyt, mutta me olemme.
"Ei tarvitse muuta kuin mennä
lehtikioskiin ja ostaa elokuun 22
pn numeron U. S. News & World
Report lehteä ja etsiä siitä sivut 52
ja 53. Sivulla 53 on keltaisella ja
mustalla tehty hyvä maantieteelli­nen
piirros, missä keltaiset alueet
ulottuvat ärktiikan jääalueelta aina
Moskovaan ja Magnitogorskiin sekä
Siperiassa ja Kamchatkassa oleviin
muihin maaleihin asti.
"Valkoisella mustaa taustaa vas­ten
on painettuna: 'Täten amerik­kalaiset
atomikäyttöiset vedenalai­set,
piiloutuneena ärktiikan jää­peitteen
alle, voivat antaa nopean
vastaiskun Polarist-tyyppisellä bal­listisilla
ohjuksilla, mitkä voivat
iskeä pois pelistä suurimman osan
Venäjän sodantekovälineistä'.
"Samalla kun tämä uutinen voi
jossakin mielessä lisätä itsevar­muuttamme
meidän ei sovi jättää
huomioimatta sitä tosiasiaa, että
Venäjä tulee esittämään tämän ar­tikkelin
todistuskappaleena Ameri­kan
hyökkäysaikeista ja suunnitel­mista
Venäjän äidinmaan tuhoami­seksi.
Meidän täytyy odottaa, että
Venäjän kansa vastaa siihen juuri
siten kuin mekin vastaisimme, jos
siellä julkaistaisiin samanlaista pai­notuotetta
osoitukseksi siitä kuinka
Moskovan hallitus aikoo käyttää
sen ehdottomasti ylivoimaista ve­denalaista
laivastoaan.
"Liittäkää kaikki tämä meidän
sotajoukkojemme maihinnousuun
Libanonissa, vain muutaman sadan
mailin päässä Venäjän eteläisestä
rajasta. Voimmeko syyttää venä­läisiä
jos he sanovat meitä sota-kiihoittajiksi
ja valloitushaluisiksi
i m p e r i a ligteiksi? Tulisimmeko
esiintymään yhtä pidättyväisesti
kuin Venäjän hallitus ja kansa on
tähän asti menetellyt, jos Venäjä
tekisi jotakin samanlaista meitä
vastaan?"
Totta että ylläolevassa lainauk­sessa
puhutaan Yhdysvaltain impe­rialismin
hyökkäysohjelman toises­ta
siivestä. Mutta pääasia on sama
— ja sama on yleispiirtein sävy
kaikissa vähänkin omasta kunnias­taan
kiinnipitävissä Yhdysvaltain
lehdissä Kiinan rannikkosaarifi kos­kevissa
kirjoituksissa.
Kuten sanottu, .tämä on saanut
meidän epäilemään, että onko koko
maailma mennyt "pirun kaulalle".
Mutta onneksi löytyi sentään yksi
"heikompien" puolesta ja perään­antamaton
"oikeuden esitaistelija",
joka Torontosta saakka julistautui
"Eisenhowcrin opin kannattajaksi".
— Känsäkoura