Vapaus, September 24, 1966

              Sivu 2 Lauantaina, syysk. 24 p. Saturday, Sept. 24,1966
V A P A U S I N O E P E N D E ^ 4 T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) EstabllBhed Noy. 6. 1917
EDITOR: W. EKLUND MANAGER» E ; SUKSI
TELEPHONE: OFFICE AND EDITORIAU «74-4204
Publlsbed ttarice we6kly: Tuesdays. Tbursdays and Saturdais by. Vitpaus
PubUsbing Oo. luxnited, 100-102 Blm Bt;' We$t, Sudbury^ On^lo. Canada.
Malltag Actdres8:-fibx 69'
Advertislng xates upon appllcatlon, translatlon free of cbarge.
Authorized a& second eläss mall by the PqstOfflod Department, Ottawa,
and flpr payment of poc^tajipe jta
CANADIAN LANGUAGEÄRRrSS
' . TILAUSillNNAT:; '
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. 14.75 USAcssa 1 vk. $10.00. 6 kk. «S.25
3 kk. 2.76 Suomessa: 1 vk. lOM, 6 kk. 6.76
Siirtolaisimnisterin lupaus
Puhuessaan viime tisilaina Ganadan ensimmäisen mat­kailutoimiston
avajaistilaisuudessa Tokiossa, siirtolaisminis-
_teri Jean Marchand sanoi, kuten on uutistiedoissa kerrottu,
että tarkoitus pn tuottaa ensi vuonna 200,000 siirtolaista "Ca­nadan
laajenevan talouselämän vaatimusten tyydyttämi­seksi".
Siirtolaisministerin antamien tietojen mukaan Canadaan
tuli viime vuonna 146,758 siirtolaista, edellisen vuoden siirto­laismäärän
ollessa 112,606.
Kuinka moni eanadalainen muutti "siirtolaisena" pois
maasta, Yhdysvaltoihin "vihreämpiä laidunmaita" etsimään,
sitä ei tässä yhteydessä mainittu. Yleisesti kuitenkin tiede­tään,
että tuhansia korkeamman koulutuksen ja ammattiope­tuksen
saaneita canadalaisia menee joka vuosi rajan etelä-puoJelle
parempia palkkoja tavoitellenv samalla kun meillä
• on vallitsevasta korkeasuhdanteesta — "hyvästä ajasta" —
huolimatta jatkuvasti kolmisensataatuhatta työtöntä työläis­tä.
Lisäksi tiedetään, että sodanjälkeiset "suuret" ikäluokat
tulevat nyt työmarkkinoille, aiheuttaen sen, että Canadan pi­tää
pystyä järjestämään 1,000,000 uutta työpaikkaa vuoteen
1970 mennessä, kuten on Ganadan talousneuvosto arvioinut
Meillä ei ole periaatteessa "mitään uusien siirtolaisten
tuontia vastaan. Päinvastoin, siirtolaiset voivat nopeistuttaa
Ganadan ekonomian kehitystä tuntuvalla tavalla, jos heille
voidaan varata asianmukaiset työmahdollisuudet. Mutta me
emme voi kuolemaksemmekaan käsittää sitä, miksi pitää l i ­sätä
siirtolaisten tuontimäärää silloin kun maassamme on
suuri työvoimareservi — satoihin tuhansiin nouseva työttö­mien
määrä! Järkevämpää olisi meidän mielestämme huoleh­tia
ensin siitä, että kaikki työttömänä olevat canadalaiset
saavat työmahdollisuuden, että canadalaisten nuorten ja am­mattilaisten
ei tarvitse lähteä maan rajojen ulkopuolelta
parempia työmahdollisuuksia etsimään, ia vasta sitten hankr
kia siirtolaisia mikäli heidät voidaan sijoittaa tuottavaan
työhön.
Siirtolaisten tuonnin lisääminen nykyoloissa viittaa voi-
: makkaasti siihen, että hallitus toimii niiden työnantajapiirien
hyväksi joiden "ihanteena" ja "toivomuksena" on, että maas­sa
olisi pysyväinen työttömien armeija, ja että uusista siirto­laisista
saataisiin "halpaa työvoimaa". Tällaista siirtolaispoli­tiikkaa
ei voida mitenkään kannattaa eikä hyväksyä.
Samassa yhteydessä kiintyi huomio siirtolaisministeri
Marchandin japanilaisille antamaan lupaukseen, että liitto­hallitus
antaa muutaman viikon kuluessa parlamentin istun­nolle
Valkoisen kirjan, jonka perusteella avautuu suuremmat
siirtolaisiksi pääsymahdollisuudet japanilaisille ja filippiini­läisille.
Tässä Valkoisessa kirjassa esitettävät säädökset pois­tavat
kerta kaikkiaan kaikenlaisen rotuun ja uskontoon pe­rustuvan
syrjinnän siirtolaisohjelmasta, selitti mr. Marchand.
Tämä sellaisenaan ei ole mitään uutta. Meille on koko'
toisen maailmansodan jälkeisenä aikana vakuutettu, että Ca­nadan
siirtolaisuusohjelmassa ei hyväksytä mitään syrjintää
rodun, kansallisuuden tai uskonnon perusteella. Mutta siirto­laisministeri
toisensa jälkeen on kuin samaa levyä soittaen
antanut lupauksia, että kaikelta huolimatta vallinneet syr-jintämenetelmät
lopetetaan ja että nyt on kaikenlainen syr­jintä
lopetettu — kunnes tulee siirtolaisministeriksi toinen
henkilö, joka ryhtyy taas diskriminatioa eli syrjintää poista­maan
ja vakuuttamaan, että nyt ei enää mitään syrjintää ole.
Me enune ole vielä tietoisia siitä, mitä siirtolaisministeri
Marchandin Valkoisessa kirjassa säädetään. Emme liioin lu­keudu
niihin, jotka pitävät ilman muuta selvänä, ettei halli­tuksen
toimesta mitään tasapuolista siirtolaisasetuksia halu­takaan
antaa.
Mutta aikaisempien kokemusten perusteella meille an-nettanee
vapaus ja oikeus olla innostumatta liian paljoa pelk­kien
lupausten, perusteella, eli ennen Valkoisen kirjan julkai­semista.
Meidän toivomuksemme luonnollisesti on, että toisin
kuin edeltäjiensä mr. Marchandin Valkoisen kirjan säädök­set
lopettaisivat vihdoin viimein kaikenlaisen syrjinnän siir-tolaisuusoh
j elm asta.
Tää koruton't on kertomaa
Noin 8,000 (toinen puoli neekereitä) asukasta käsittävä
Grenadan kauppala Mississippin osavaltiossa Yhdysvalloissa
nousi viime tiistaina hyvin näkyvälle paikalle.
Kuten uutistiedoissa on kerrottu, siellä ruvettiin, maan
lakien mukaan suorittamaan rotujen yhdistämistä kansakou­luissa.
Mutta kun neekerivanhemmat lähettivät muutamia
lapsiaan tähän asti "ainoastaan valkoihoisille" varattuun kan­sakouluun,
niin Grenadan valkoihoiset "paremmat" ihmiset
menivät kirvesvarsilla, rautaputken paloiUa ja ketjuilla va-_
rustettuina pieksemään näitä "huonomman rodun" tumma­pintaisia
lapsia. Kaiken tämän ihanuuden vallitessa poliisi
seisoi vieressä katsomassa kun aikuiset valkoihoiset roska­joukot
pieksivät ja potkivat katuun heitettyjä pieniä neekeri­lapsia.
• .. • ••
Tätä menoa jatkui kaksi päivää, viime viikon maanan­taina
ja_Jiistaina. Sitten sekaantui Yhdysvaltain piiriöikeuden
tuoniari Claude Glayton ja muut korkeammat viranomaiset
asiaan. Uutistietojen mukaan tuomari Clayton kiirehti tiistai-iltana
oikeustalolle allekirjoittaakseen määräyksen, jonka
mukaan Grenadan virkailijain pitää "lopettaa tahallisen kiel­täytymisen"
neekerilasten ja heidän vanhempiensa turviia-miseen
nähden.
Kun kuvernööri Paul B. Johnsonin lähettämät maantie-patruUimiehet
Grenadaan saavuttuaan pyysivät eräitä nuoria
valkoihoisia miehiä mustine autoineen poistumaan kauppalan
eräältä aukiolta, niin valkoihoiset naiset huusivat lähiseudun
kaupasta: "Heillä on yhtä hyvä oikeus olla siellä kuin teillä­kin,
senkin sekasikiöt (bastards)."
Länsi-Saksan diplomatialla on
ns. Hallsteinin oppi muodostunut
hankalaksi kahleeksi. Tämä oppi pe­rustuu
siihen perusteiltaan väärään
ja epärealistiseen ajatukseen, että
Saksan liittovalta on yksin oikeutet­tu
edustamaan Saksan kansaa, että
Saksan demokraattista tasavaltaa ei
miika lainkaan ole olemassa j9 että
Bonn ei voi olla diplomaattisissa
suhteissa valtion kanssa, joka nä­kee
ja tunnustaa demokraattisen
Saksan olemassaolon diplomaattis­ten
suhteiden muodossa. Tällainen
oppi saattoi menetellä kylmän so­dan
pahimpina vuosina, jolloin
Bonn' ei suinkaan ollut ainoa Ilä-
Saksalta silmänsä sulkenut valtio.
Mutta kun sitten Geneven henki al­koi
sulatella kylmän sodan jäitä
läntisessäkin maailmassa ja kun toi­saalta
jiuoret itsenäislyiieet valtiot
Aasiassa ja Afrikassa alkoivat, suh-:
teellisen ennakkoluullottomasti et
siä suhteita toisiin valtioihin^ on
Hallsteinin oppi muuttunut yhä
raskaammaifsi riippakiveksi Bonnin
diplomatialle.
Ensimmäistä tärkeätä poikkeusta
Hallsteinin opista merkitsi Länsi-
Saksan ja Neuvostoliiton välisten
suhteiden solmiminen vuonna 1955.
Neuvostoliitto on kuitenkin sen
suuruusluokan valtio, että tapaus
saatettiin selittää poikkeukseksi
jopa Hallsteinin opissakin pysyen.
Kompromisseja reaalipolitiikan
kanssa ovat sen jälkeen merkin­neet
kaupallisen edustuston ta.solla
ylläpidettävät suhteet esim. Suo­men
ja Puolan kansat, joista Suomi
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
F R A N K KOIVU, Sudbury. Ont.,
täyttää maanantaina, syyskuun 26
pnä 65 vuotia.
KATRI RIKSMAN, Soinlula, B.C.,
täyttää tiistaina, syyskuun 27 pnä
37 vuotta.
JALMAR MANTERE, Borion. Ont..
äyttää tiistaina, syyskuun 27 pnä
JO vuotta.
L A I N A TOLPPANEN, Waters
>ownship, täyttää tiistaina, syys-aiun
27 pnä 71 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tulta-vain
onnentoivotuksiin.
\VKIS TAAPLAA
TYYLILLÄÄN
Usein on sanottu, että porvari
ei puolusta rauhaa, koska hän siitä
hyötyy, mutta kaikenlaisiin lehtiin
lutustumalla voi tehdä yllättävän
huomion; että kyllä niissäkin pii­reissä
sotaa vastustetaan, mutta ai­van
eri -syystä kuin sen tekevät työ­läiset.
Mitä on esimerkiksi sanottavana
seuraavanlaisesta tulkinnasta;
Eräs porvarislehden pakinoitsija
on kovin haikealla mielellä, j a to
,teaa, että henkilöä, j o l l a on sähkö­lamppu,
mutta siitä huolimatta li^-
kee kynttilän valossa, pidetään mie­lettömänä.
Edelleen hän pitää mie
lettömänä henkilöäi
saada aikaan tulta kahta kalikkaa
vastakkain hankaamalla, vaikka hä­nellä
olisi tulitikkujakin ja kärpäs­lätkää
käyttää mieletön hyönteissu-mutin
vierellään, mutta surimman
ihmettelyn aiheen hän löytää siinä,
että maailmassa soditaan vanhan­aikaisin
menetelmin, vaikka ihmis­kunnalla
on jo käytettävissään ato­mipommeja
ja jos minkälaisia ke-:
miqllisen sodan välineitä.
Edellä olevasta siis näkee MIK­SI
porvari vastustaa sotaa. Se on
nykyisellään liian hitaasti ja rajoi­tetusti
lapp'avaa ja siksi sen pitäisi
saada laajemmaksi ja vieläkin hir-villävämmäksi.
Me työtätekevät teemme kaik­kemme
ettei sota leviäisi, vaan ne­kin
liekit sytykkeen puuTteessasam
muisivat, jotka^^leimuavat tällä het­kellä.
— J . . - -
Kun sanomalehlimiehet kysyivät
poliisikonstaapeli Grady CarroUil-ta,
mitä tulee tapahtumaan sitten
kun osavaltion maantiepatrullimie-het
poistuvat, hän vastasi: " S i l l o in
on taas kaikki ennallaan." Hän kiel­täytyi
selittämästä, mitä hän tar­koitti
'ennallaan olemisella". Mut­ta
kun tuli puhe sanomalehtimies­ten
pieksemisestä, niin konstaape­l
i Carroll sanoi, että "jotkut niistä
sanomalehtimiehistä tarvitsivat sel­käsaunaa
siksi kun he eivät ole
puhuneet totta". Ja vastauksena
kysymykseen, kuka päättää selkä­saunan
antamisesta, hän sanoi:
"Väestö".
Kaikki tämä tapahtui herran
vuonna 1966!
on solminut samanlaiset suhteet
myös demokraattiseen Saksaan ja
Puola taas, ylläpitää suhteita DDR:n
suurlähettilästasolla. Muutaman vii­me
vuoden aikana on Länsi-Saksa
katkaissut sen sijaan suhteensa mm.
Kuubaan ja Jugoslaviaan näiden
maiden solmittua diplomaattiset
suhteet Itä-Saksaan.
Kun Länsi-Saksa viime vuonna
kärsi pahan diplomaattisen' takais­kun
arabimaailmassa Israelin kans­sa
solmimiensa suhteiden vuoksi,
on sen nyt Hallsteinin opin rakoile^
misen uhallakin pyrittävä avaamaan
henkireikiä itäänpäin. Ensimraäi-
.senä vuorossa on Romania, johon
Länsi-Saksan talousministeri Kurt
Schmtlcker on tehnyt virallisen
vierailun. Kysymyksessä on ensim^
mainen ministeritason, vierailu Bon­nista
sosialistisiin maihin sitten liit­tokansleri
Kondrad Adenauerin
Moskovan-matkan vuonna 1955.
Bukare-stissa kävtyien npiivottelu-j
en aikana, joiden tärkeyttä Roma*
niankin kannalta korosti pääminis­teri
Maurerin ja puoluesihteeri
Ceausescun osallistuminen niihin;
keskusteltiin Bonnin j a Bukares­tin
välisten suhteiden kehittämi­sestä
— Schmilckerin haastattelulau,
sunnon mukaan —-taloudellisella,
kulttuurin ja loppukädessä myös
diplomaattisella, alalla Edelleen
SchmUckerin haastattelun mukaan
myös Romanian edustajat olivat val­miita
neuvottelemaan.näistä asioista
ja toivoivat suhteiden kehittämistä.
Tämä luonnollisesti vastaakin so­sialistisen
valtion diplomatiaa, ei­hän
Romaniaa sido mikään Halls-loin-
dppi, vaan sen pyrkimyksenä
on kaikkien suhteiden avulla lujit-laa
kansainvälistä rauhanomaista
kanssakäymistä.
On muuten mielenkiintoista, et­tä
Schmuckerin haastattelussa ei
haastattelija rohjennut esittää kysy­mystä
Hallsteinopin ja Romania;'»
suhteiden välisestä ristiriidasta, ei­kä
siitä myöskään ministeri ole vä­littänyt
mainita.
Talousministeri päättää haastatte­lunsa
vakuuttaen, - että Länsi-Saksa
pyrkii kaikkien sosialististen mai­den
kanssa' suhteiden kehittämi­seen.
Romanian kohdalla yritys on
edennyt siibtuisasti, sillä näillä
päkofiinen 15
ii
^;U;mt>:(9.)•jj^ I
Helsinki. — Suomen Iisäk3i)/An
pakollinen tapa turma vakuutuji|t< käy­tännössä
14 Länsi^uroopaamaQ^sä.
Tämän pakollisen vakuutuksen ihPi-tavat
näissä maissa joko .yit»iiy^9^
vakuutuslaitokset, julkisoikftq^ejli-set
laitokset, jotka käytäQQölMs^ti
katsoen ovat valtion ballinn^i^i^, tai
.valtion välittömässä hallinno^j^djip^e-vat
vakuutuslaitokset , J^^jis^^j^n'
maissa voidaan käyttää ,"kjaj^?il^in
toimintapohjaa: '/ i - M ^f
Välittömässä valtion hallinnassa
on pakollinen tapaturmavakuutus
Norjassa ja Englannissa. jFmlkJ^oi-keudelliset
laitokset, jotka käytön-nöllisesti
katsoen ovat valtio^.hal­linnassa,
vaikkakaan eivät yä^ittö-mästi,
hoitavat. pakoUisen ,tapajtiir-mavakuutuksen
kuudessa LiJnsi^Hu-roopan
maassa. Tällaisia rnsiita ovat
Ruotsi, Länsi-Saksa, Sveitsi, Itäval­ta^
Turkki ja Luxemburg. Kaikissa
em. maissa valtio siis osallistiiu 'ai­nakin
välillisesti julkisoikeudellis­ten
vakuutuslaitosten kautta pakol­listen
tapaturmavakuutusten hoi­toon.
Pelkästään yksityisten vakuu-
ESPANJAN mLArSOPPOSITIO
dSspiinJan ' l e h t i ön uutiset ovat
vlläie?aikoiqä'icii8ltelleet pääasiassa
Vi[Uäiip|»rlini8ky8yniysta, eituuste-luja
Gibralttflrin Kohtalosta Ja /Es­panjan
imyaimm ybteiiimarkkl:
noihin. Hyviri' vShSn kiinhitetSäh
^tuomiota tapahtumiin, Jotka ovat
parhaillaan kypsymässä, nimittäin
valmistautumiseen ammattiliittovaa-leihin.
-Valtaan tullessaan Franco hävitti
vapaat ammattiliitot ja perusti niin
sanotut vertikaaliset syndikaatit^
Näihin "amn^attiliittoihin" kuulumi­nen
oh pakollista, j a työläisillä se^
kä työnantajilla on "yhtäläisei oi­keudet".
Kun tähän vielä Usätään.
että hallitus nimittää kaikki sekä
älueieUiset että ammattialoJeny|Gli:.i.vät suurta murrosta maan koko po-tajat,
niin meillä on aika selkeä kU'
va Francon "ammattiliitosta", fasis­tisen
korporatiivisen järjestelmän
eräästä~linnakkeesta.
Vertikaaliset syndikaatit eivät
tuslaitosten käsissä on pakollisten
tapaturmavakuutusten hoito vain
Belgiassa ja Norjassa. Espanjassa,
Alankomaissa, Kreikassa ja Rans­kassa
sen sijaan käytetään rinnak­kain
sekä yksityistä että julkisoi­keudellista
vakuutuslaitosten toi­mintapohjaa.
ole koskaan ;>nauttinttBt'tMäteki.
vien kannatusta. Niiden lujittamis­ta
varten Ja ai|taak(;eän ei^6s vähäi'
sen ttemokraattisennlön''järjestyi-mälleen
sallivat Irancolaiset Vuonna
1949 työläisten valita alemman as­teen
ammattiliittojohtajia, kiiten
tehdaskomlteoiden jäseniä ja am-mattiliittoedustajia.
Kaikessa ra-
Joittuneisuudessaankin tämä .osoit­tautui
vaaralliseksi jär) estelmälle,
sillä vuosien 1950 ja 1957 ammatti-liittovaaleissa
työläiset onnistuivat
valitsemaan syndikaattien alimpiin
Järjestöihin omia rehellisiä taisteli­joitaan.
Vuonna 1960 vaalit peruu­tettiin.
Vuoden 1962 lakot, jotka merkitsi-
TILANNE VÄRITELEVISION ALALLA
1
0 L-Euroepoo n»oi, Joisso v. 1967 tulet olemoon saomöll IJitt «OrMevlstoläMytela
br-j-vgilSECAIVl - Järjestelmä
j " r-j|PAL- Jorjestelmd ^•••y:, . • • • • • _ • •
EUROPASSA EI YHDENMUKAISUUTTA VäRITELEVISION
ALALLA
keampaa on varmasti eteneminen
esimerkiksi Puolassa ja Tshekko.s-lovakiassa,
joiden suhteen Länsi-
Saksan revenshistiin aluevaatimuk-
.set muodostavat erikoisen ongel­man.
Länsi-Saksahan ei halua kuulla
puhuttavankaan Puolan länsirajan,
Oder-Neisse-linjan tunnustamisesta,
vaikka Puolan välitön rajanaapuri,
demokraattinen Saksa on sen teh­nyt.
Tshekkoslovakia puolestaan pi­tää
epäoikeudenmukaisena sitä, että
Länsi-Saksa ei ole tuominnut vuo­den
1938 Miinchenin häpeäsopimus-ta,
jossa Länsi-Euroopan suurval­lat
Englanti ja Ranska alistuivat
Hitlerin vaatimuksiin ja antoivat
natsi-Saksalle osia Tshekkoslovaki­an
alueesta.
On mielenkiintoista lähikuukau­sina
seurata, miten etenee ja me­nestyy
Länsi-Saksan diplomaattinen
operaatio idän suunnilla ja miten
Hallsteinopin puolustajat liittota­savallassa
suhtautuvat tilanteeseen.
— H. S.
Laaja pakkausalan näyttely
järjestetään tänä syksynä Helsin­gin
kansainvälisten messujen yh­teydessä
15.—25. syyskuuta. Pak­kausteollisuudella
on oma osaston-joitä
yrittää ' B-messuhallissa. Näyttelyn ko-
Väritelevision alalla on valittavissa useita eri järjestelmiä,
mailla ei ole mitään keskinäisiä eri- nimittäin NTSC, PAL, SECAM ja NIR. Niiden vähset järjestel-mieJisyyksia
ja erikoisonge mia. Vai . , • , , , ^ .. .. , . . .
• ** mien kustannukset ovat korkeat. Nunpa esim. varitelevisio-kamera
maksaa suunnilleen 240,000 markkaa, kustahnuikset
jotka aiheutuvat televisiostudion muuttamisesta väritelevisio-iähetyksiin
sopivaksi, arvioidaan n. 31,5 milj. markaksi; Väri-televisiovastaanottimien
käsittely ei katsojan kannalta ole sen
mutkallisempaa kuin tavallisenkaan yastaanottimLen-
Amerikassa on käytännössä NTSC-Jjärjestelma, mikä bn pe­räisin
väritelevision syntyajoilta. Sen haittapuolena ovat; kui­tenkin
mahdolliset väärät värit, jotka katsojan itsensä oh kor­jattava..-.:
. /.-^ V/^^.,
Ranskassa kehitetyssä Secarn-järjestelmässä korjaantuyat
värivirheet automaattisesti, joten katsojan ei tarvitse kÖrjailiä
värejä. Saksassa keksitty PAL-järjestelmä toimii amerikkalai­sen
järjestelmän tavoin, mutta ilman sen haittapuolia. Siinä
ei katsojan siis myöskään tarvitse puuttua kuvaruutunsa yä-reiijun.-
Näin väritelevision aattona näyttävät Euroopan maat^a^^^^
lavan etusijan omille eurooppalaisille järjestelmineen. Myös­kin
Englanti, joka alunperin oli amerikkalaisen järjestelinän
kannalla, ottaa ensi vuonna käyttöön PAI>järjestelmän.^K^
lastamme käy selville Euroopan lipiaiden tähänastisen valitihan
tulos, vaikkakin muutokset vielä ovat mahdollisia, yenäjä on
ilmoittanut valitsevansa ranskalaisten SECAM-järjestelmän,
mutta on kuitenkin vielä nähtävä, ettei se sittenkin myöhem­min
anna etusijaa omalle NIR-järjestelmälleen. Kuinka sitten
käyneekin, yhden ja saman väritelevision mahdollisuudet koko
Euroopan alueella näyttävät hyvin pienille. Vaikka: Eufoopah
mailla ei vielä olekaan säännöllisiä yäritelevisiolähetyksiä
(muuta kuin kokeilumielessä), ovat he kuitenkin jo suorittaneet
valintansa, joka ei lupaa yhtenäistä eurooppalaista järjestelmää.
konaispintaaia on 1,500 neliömetriä
ja siihen osallistuu SCF yritystä.
liittisessa j a yhteiskunnallisessa ke­hityksessä,
aiheuttivat iskän ennen
kaikkea vertikaalisille-, syndikaa­teille.
Tällöin syntyi — ammattiliit­to-
oppositio, jonka elimiä ovat työ­paikoilla
vapaasti valitut työläisten
komiteat. jFrancolaisten täytyi Uu­delleen
perääntyä ja panna toimeen
vaalit vuonna 1963. Mutta ammatti­liitto-
oppositio boikotoi vaaleja.
Suurissa tehtaissa, joiden työnteki­jämäärä
nousee kymmeniin tuhan­siin,
vaaliuurnille tuli vain muuta­mia
äänestäjiä, toisissa paikoissa
pudotettiin tyhjiä äänestyslippuja,
Samalla työläisten komiteat kerä­sivät
voimiaan. Ollen edelleen lain
kannalta maanalaisia ne pystyivät
kuitenkin aloittamaan myös julki­sen
toiminnan. Ne käyvät avoimesr
l i neuvotteluja työnantajien ja pai­kallisten
viranomaisten kanssa.
Espanjan tämän hetken työväenliik­keessä
ne ovat käytännöllisesti kat­soen
ainoa reaalinen j a arvovaltai­nen
voima.
Hallitus tietysti myös yrittää pe-.
lastaa omat syndikaattinsa. N i i -
Jen sisällä tehtiin uudistus — pe­rustettiin
eri osastot työnantajille
("taloudellinen osasto") ja työtäte­keville
("sosiaalinen osasto"). Tä­mä
hämäystoimenpide ei kuiten­kaan
ole onnistunut. Niinpä francp-laiset
ovat vaalien lähestyessä ryh>^
tyneet uusiin toimenpiteisiin.
Enisiksikin vertikaalistien syndi­kaattien
johto teki sopimuksen
anarkistisen Kansallisen työkonfe-deraatiön
entisten johtajien kanssa.
Lehdissä vilahtaneitten tietojen mu­kaan
nämä olisivat saaneet 40 mil­joonaa
pesetaa palkaksi siitä, että
yrittävät hajoittaa työväenliikkeen
yhtenäisyyttä ja saada edes osa
työläisistä pois työläisten komite­oiden
vaikutusvallasta.
Toiseksi Irancolaiset lehdet, ylis-täessään
jatkuvasti vertikaalisia
syndikaatteja, tekevät samalla hä­märiä
viittauksia, että tulevaisuu­dessa
on mahdollisuuksia jonkinlai­siin
reformeihin. Muistaen työläis­ten
inhon virallisia "amnvattiliitto-j
a " kohtaan hallitus toivoo, että he
tälläkin kertaa boikotoivat vaaleja.
Silloin francolaisilla olisi mahdol­lisuus
saada omat miehensä ammat-tiliittojensa
johtopaikoille. Myöhem­min
voitaisiin sitten lahjoittaa syn­dikaateille
sekä riippumattomuus
että vapaus ja jopa lakkovapaus,
sillä amtnattiliittojahan kuitenkin
johtavat omat miehet. , '
Ammattiliitto-oppositio on kui­tenkin
haistanut nämä aikeet. Mel­kein
kaikissa tärkeimmissä teol­lisuuskeskuksissa
— Madridissa,
Barcelonassa, Malagassa jne. —- työr
Iäisten komiteat ovat esittäneet
oman ohjelmansa ja käyvät aktiivi-:
sesti vaalikamppailua vakuuttaen
työtätekeville, että äänestäessään
omia, vapaasti asetettuja ehdokkaita
he lujittavat omaa työläisopposi-tiota
eivätkä vertikaalisia syndi­kaatteja.
— P.R.
E i ^tule lintu liikkumatta kala ja­lan
kapsamatta.
—Suomal. sananlasku
PÄIVÄN PAKINA
HYVÄ ETTEI TULLUT MARIINEJÄ
Incon täkäläisten työläisten lak­kojen
aikana juteltiin työläisten
keskuudessa puoliksi leikkiä las­kien,
että "milloin tulevat Yhdys^
valfain merijalkaväen miehet tän­ne"
järjestystä ylläpitämään sekä
herran lakia ja nuhdetta luke­maan.
Hyvä oli tietenkin, kuten eräs
kaivosmiestultavamme sanoi, et­teivät
mariinit tulleet tänne, ku­ten
niitä on lähetetty samantapai­sista
"rikkoumuksista" Kongoon,
Dominikaaniseen tasavaltaan.
Vietnamiin ja muuallekin.
Toisin kävi kuitenkin sille sar-nialaiselle
kotirouvalle, joka lä­hetti
presidentti Johnsonille pro-lestikirjeen
Vietnamin julmasta
.sodasta ja " s a i " palkkioksi siitä
amerikkalaisen salaisen palvelun
asiamiehen vierailun — poliitti­sen
nuuskijan kotimökkiinsä " k uu
lusteluja" suorittamaan.
N i i n neo, amerikkalaiset herrat
viskaalit, aina poliittisia nuuski-jolta
myöten, häärivät täällä Ca­nadassa
kuin "kotonaan" tai oi­keammin
kuin siat vattupensaas-sa.
Ja jos mi.slään, niin Yhdysval­tain
äärioikeistosta voidaan sa­noa,
että "jos öo ei pohaa tee.
n i in »se ainakin ajattelee pahan­teosta".
Pöydällämme on viikko sitten
torstaina Washingtonista.. lähetet­ty
nutistieto missä kerrotaan
Amerikan turvallisuusneuvosto
(America Security Council) ni­misen
laitoksen olevan "huolis­saan"
siitä, että Canada "voiajau
tua Venäjän vanaveteen".
Mainittu neuvosto . perustelee
tätä "pelkoaan" väittämällä, että
Neuvostoliitto ei ole ostanut, syö­täväksi
canadalaista v i i y r,
aivan piruuttaan, sillä t^i^'ä veh­näosto—
niin kerrotaan, 'on osa
Venäjän suunnitelmasta 'Canadan
irroittamiseksi perinteellisestä ys­tävyyssuhteesta
Amerikkaan'."
Toisaalta me canadalaiset olem­me
miltei yhtä katalia kuin venä­läisetkin,
ollen syynä rajatöa.ah­neutemme,
eli kuten Amerikan
turvallisuusneuvosto asian.i:..e9it-tää:
"Canadalaiset 'lohduttavat
omialuntojaan sillä, että olisi .epä­kristillistä
antaa kommtihistlen
olla nälissään . . . mutta; to^el-arvosteltu
ulkoministerimme Paul
Martin onkin "kommunistien
kanssamatkustaja" koska "Turval­lisuusneuvosto"
antaa mr. Mar­tinille
mitä kuluu ja kuka käskee
koirannuuskaa siitä, kun hän on
joskus sanonut, että Punainen K i i ­na
pitäisi 'vetää maailman päävir-ran
mukaan''. '
Hänen (Martinin kanta "on
huolestuttava", sanotaan Ameri­kan
Turvallisuusneuvoston uu­tiskirjeessä.
- Tämä amerikan tui-vallisuusneu
vosto ei ole liioin mikään"eili-sen
teeren poika"..Se väittää jä-senyteensä
kuuluvan "3,000 johta-.
vaa liikemiestä". Amerikan tur­vallisuusneuvoston
mielipiteitä
levitetään 1,000 radioaseman väli­tyksellä
viitenä päivänä viikossa.
Sen uutiskirjeessä sanotaan, että
Yhdysvallat ei voi enää "luottaa
Canadan tukeen huolimatta siitä
mihin maapalloa käsittäviin yri­tyksiin
Yhdysvallat turvautuu.
" V a i k k a se on kohtelias Ja pi­dättyväinen,
Canada ei auta Yh-lisuudessa
canadalaiset. hailu^yat dysvaltoja sodassa kommunismia
vain punaisten rahna'." " ' ' vastaan Vietnamissa", sanotaan
Meille canadalalsille tulee,hie- edelleen, johtuen se siitä, panta-noiscna
yllätyksenä myös'.tieto, koon merkille, kun venäläiset pe-että
oikelstolaisuudestaaii'inonesti laavat vasemmistolaisten pololla,
että Canada on tulossa taloudelli­sesti
Yhdysvaltain siirtomaaksi,
jota vastoin Canadan pitäisi tulla
sillanpääasemaksi kommunisti­maailmalle.
Ja sokerit pohjalla. : •
Amerikan Turvallisuusneuvosto
ei voi kertomansa mukaan"ym-märtää"
sitä,__kun. Canada myy
vehnää Yhdysvalloille, mutta kiel­täytyy
lähettämästä ylijäämävettä
Yhdysvaltoihin.
Canadan vesiresurssit " o v at
mannermaisia" resursseja, sano­taan
Amerikan turvallisuusneu­voston
uutiskirjeessä.
Eikö olekin söpö juttu! Cana­dan
suuret joet ja järvet eivät ole­kaan
"canadalaisia" vaan "man­nermaisia"
jokia ja järviä! _
Ja "mannermaisista" resursseis­ta
ei meillä cänadalaisille ole tie^
tenkään nokan koputusta, sillä
niistä päätetään 'mannermaisissa'
elimissä, missä on tietenkin asu­kasmääränsä
suuruuden ja sotilaat
lisen mahtinsa vuoksi kukkona
tunkoilla Setä Samulin edustajat. '
Uutistiedon mukaan näitä Ame­rikan
turvallisuusneuvoston uu­tiskirjeitä
lähetetään 10,000::Ue
vaikutusvaltaiselle henkilölle,
kongressin ja senaatin jäsenille
sekä liikemiehille ja muille.
Toivotaan nyt kuitenkin ettei
USAn mariineja lähetettäisi aivan
pikamarssissa niitä "mannermai-s
i a " vesiresursseja valtaamaan
tältä Canadasta. — Känsäkoura.