Vapaus, May 20, 1922

              Sivu 2 Lauantaina, toukok. 20 p. - Saturday, May 20
• ' — tiilen lehtien metakkaa «Kadekin kejjuilusta» maini-Itiin yhteisiin mielenosoituksiin huhtikuun 20 ja touko-tussa
konferenssissa, jkuun 1 päivinä. Yhtenä mielenosoitusten tunnuksena
Canadan Buomalaisen työväestön äänenk, annat»t1a ja, uMm^ cecs -;I Niiden muki aan• olisi• Nef uvos»to•- V-eni äjä•ff„ oi.k euslai-• esitettiin:
^Sudburyssa.ODt., joka tiistai, torstai ja lauantau ^tok-en kansankom.ssaario Kurski ilmoittanut, etteP ...^ vallanhumouhsen ja nälkääkärsivän Venäiän
H. PURO, . . -ifl • Kolmannen Internalionalen valtuutettujen lupaus siitä, i r„^L,tr,t
JITEBtaava toimittaja. Toimitussihteen,. . ^^^^^^^.^ sosialivallankumouksellisia uhkaisi' '
VAPAUS kuolemantuomio, millään tavoin sitoisi Moskovan val-lankumoustrihunaaleja
ja että Berlinin sopimus voi
tulla kysymykseen vain siinä tapauksessa, että luovu­taan
aseellisesta taistelusta neuvostovaltaa vastaan,
Ilmotushinta 40a palstatuumalU. - Alin f^^,^^]^'
fltnotuksesta 75c. — ICuo emanilmotukset ?2.00 V-nmvo
SÄ. kultakin lisäksi). - Kihlaus-ja aviol,^
. . t 40c per col. inch. Minimum charge mutta kuitenkin olivat Kolmannen Inlernationalen edus-
* « , Ä Ä " e r t b n 7 5 c . Discount on'standing advertis» lajat Berlinin konferenssissa vakuuttaneet, että Neuvos-mlT%
T^^^^ to-Venäjän hallitus oli, mikäli neuvostolehdet tiedoitti-Öie
Finnish Peop e m " vat, luopunut kuolemantuomioista, «Mistä siis johtuu,
kysyvät Vorwärts ja muut oikeistososialistiset lehdet,
ettei enempää Lenin kuin Kurskikaan tiedä mitään
tästä neuvostolehdistön vakuutuksesta, minkä Kolman­nen
Inlernationalen edustajat esittivät Berlinifisä? Ku­ka
puhuu totta?»
Näiden vähemmän siivojen valheiden johdosta, joi­den
tarkoituksena on saada kommunistit yleensä ja hei»
dän edustajansa Berlinissä eritoten epäluotettavien
veijarien kirjoihin, lienee paikallaan todeta seuraavaa:
että itse Lenin, joka oli osittain tyytymätön kommu­nististen
edustajain hänen mielestään tekemiin liian
suuriin myönnytyksiin, yhtäkaikki selitti, että heidän
sitoumuksensa oli pidettävä voimassa;
että sekä Kommunistisen Internalionalen toimeen­paneva
komitea että Venäjän kommunistipuolueen
keskuskomitea minkä päätöksiä proletaarinen hallitus
on velvollinen seuraamaan, ovat hyväksyneet Berlinin
sopimuksen;
värsyistä auc. KuiiaKin
flmot. alin hinta $2.00, nimenrauutosUm. (muuten kuin
ovioliittodmotusten yhteydessä |2.00 kerta. — Avioeroil
BBOFtukset $2.00 kerta (2 kertaa $3,00, — Syntymä!!
tokset $2.00 kerta, — Halutaan tieto ja osoiteilmotukset
51.00 kerta (3 kertaa $2.00), — Kaikista ilmotuksista,
joista ei ole sopimusta, tulee rahan seurata mukana.
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
11.50 ja yksi kk. 75c.
yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
98.00 ja kolme kk. $1.75.
^Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
paitsi asiamiesten joillg on takaukset.
' Joa ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
Kajeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per­soonallisella
nimellä. . •
J. V. KANNASTO. Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lorne St., Puhelin 1038. ^- Postiosote:
Sudbury, Ont.
Begistered at the Post Office Department, Ottawa, as
necond class matter.
Canadan metallikaivostyöläisten
järjestymiskysymys
Sen jälkeen kun Metal & Mill Workers Union (ent.
Lännen Kaivosmiesten liitto) on hävinnyt Canadan
kaivoskylistä, ei metallikaivostyöläisten keskuudessa ole
ollut juuri mitään mainitsemisen arvoista järjestymis-puuhaa.
Tosin One Big Union elon päivinä siihen kuu­luvan
Puulavaratyöläisten teollisuusunion toimesta jär­jestettiin
kaivostyöläisiä Sudburyssa kuin myöskin pe­rustettiin
osastoja Cobaltiin ja Timminsiin, mutta nuj
osastot ovat hävinneet jäljettömiin, paitsi Timminsissä
lienee vielä jonkinlainen «unitti». Näiden osastojen
häviäminen ei ole näiden paikkakuntain työläisten syy,
vaan sen yleisen saamattomuuden syy, mikä OBU:n
toiminnassa on ilmennyt työläisiä käytännöllisesti jär­jestäessä.
Timminsissä ja Cobaltissa lienee myöskin ni­mellisesti
edelleenkin pystyssä Metal Mine & Mill 'Wor-kers
union osasto Ja palkattu sihteeri, kuitenkin ilman
jäsenistöä.
Huolimatta siitä, että Keski-Ontarion nikkelituo­tanto
oli pari vuotta taaksepäin verrattain vilkkaassa
käynnissä ja samoin, on myöhemmin ollut hopea tuo­tanto,
ja kultatuotanto yhäkin Pohjois-Ontariossa, ei
Ikaivostyöläisten keskuuteen ole kyetty herättämään hen-
|ciin elävää, toiminta- ja taistelukykyistä kaivosmiesten
järjestöä. Kultatuotanto on edelleenkin vilkaassa käyn­nissä,
jopa näkyy joitakin merkkejä hopeatuotannon
vilkastumisesta ja huhutaan nikkeliteollisuudenkin ensi
syksynä elpjTnisestä, joten on luultavaa, että,metalli*
kaivosteollisuus ensi syksynä on normaalikäynnissä.
Näin ollen olisi sangen tärkeää, että metallikaivostyö-iäiset
ryhtyisivät kiireellisiin valmistustöihin kaikkien
metallikaivosmiesten järjestämiseksi ei johonkin ole­tettuun
«suureen unioon», jota ei käytännöllisesti ja
todellisesti ole olemassa, vaan unioon, joka kuuluisi
Canadan ja Yhdysvaltain unionistiseen liikkeeseen
oleellisena osana ja siten takaisi kaivostyöläisille tais­teluissaan
Amerikan työväestön yleisen kannatuksen ja
tuen.
Ja siksi kuin voi päättää kaivostyöläisten keskuu­dessa
vallitsevasta mielipiteestä, eivät he tunne mitään
halua liittyä OBU:n jätteisiin, mutta toiselta puolen
tuntevat he myöskin vanhaa katkeruutta Metal Mine
& Mill Wprkers Uniota kohtaan, joka liitto virallisesri
edustaa Amerikan kaivostyöläisten unionistista liikettä.
Ei ole myöskään meidän tiedossamme vielä, olisiko
hiilenkaivajain järjestö, joka on osottautunut elinvoi­maiseksi
kaivostyöläisten teollisuusjärjestöksi, huoli­matta
vanhoillisesta yleisjohdostaan, halukas järjestä­mään
metallikaivostyöläisiä. Jos tämä olisi mahdollis­ta,
pitäisimme sangen suotavana, että Ontarion metalli-kaivostyöläiset
ryhtyessään järjestymispuuhiin, liittyisi­vät
viimemainittuun järjestöön. Mutta ellei tämä olisi
mahdollista, voisivat kaivosmiehet Ontariossa perustaa
riippumattomia osastoja teollisuusunionististen peri­aatteitten
pohjalle ja sitten liittyä yleiseen Amerikan
unionistiseen liikkeeseen.
Kaikessa tapauksessa on aivan välttämätöntä, että
kaivostyöläiset ryhtyvät nyt jo pohtimaan tätä tärkeää
elinkysymystään, sillä järjestyminen on heilläkin ensi-mäinen
YältRtfnälfJömyys. MetallikaivosteoUisuus on Ca
nadassa nouseva ja laajeneva teoUiuuden haara, sillä
Canadan mineraalirikkaudet ovat miltei ehtymättömät,
voitaisiimpa sitä siinä suhteessa jossain määrin verrata
.Venäjään. Näin ollen metallikaivostyöläiset tulevat
muodostamaan tärkeän tuottajajoukon ja niin ollen
ovat määrätyt suorittamaan suuremmoista osaa työn ja
pääoman välisessä luokkataistelussa.
;^ Oikeistolaisten jarrutus
Voimatta kolmen internationaleri konferenssissa
kokonaan tappaa yhteisen rintaman ajatusta tekevät
oikeistososialistiset johdot niin maassa kuin toisessakin
nyt jälkeen päin kaikkensa jarruttaakseen mainitussa
konferenssissa tehdyn päätöksen toteuttamista.
Tyypillisenä esimerkkinä niiden menettelytavoista
voidaan pitää noskelaisten pää-äänenkannatajan Vor-värtsin
ja sen perässä monien muiden oikeistososialis-eltä
ei mainita, milloin ja missä tilaisuudessa Kurs-ki
olisi antanut Vorwärtsin mainitseman lausunnon:
Radekilla ei ole aavistustakaan siitä, ja vaikka väite
ei olisi valhettakaan, on edellisissä kohdissa mainittu­jen
selitysten johdosta menettänyt merkityksensä;
että Radek päinvastoin huomauttaa Kurskin Belgian
työväenpuolueelle lähettämässään sähkösanomassa ni­menomaan
selittäneen, ettei neuvostohallitus ollut sitä
vastaan, että sosialivallankumoukselliset tuomionsa
jälkeen vaihdettaisiin proletaarisiin esitaistelijoihin,
jotka viruvat kapitalististen valtioiden vankiloissa; ei­hän
voida vaihtaa kuolleita, ja niin on Kurski itse
osoittanut, ettei ole kysymys vastavallankumouksellis­ten
attentaattorien päistä;
että Kommunistisen Internalionalen edustajat Ber­linissä
nimenomaan kieltäytyivät antamasta mitään
neuvostohallitusta sitovaa selitystä, he kun eivät esiin­tyneet
neuvostohallituksen vaan Kolmannen Internatio-nalen
edustajina. He selittivät, että neuvostohallituk­sella
pii vallankumouksellinen oikeutensa vastata väki­valtaan
väkivallalla, mutta valtuuskunta tiesi kuitenkin,
että neuvostolehdistössä olleiden mainintain mukaan ei
rikoksista, jotka ovat tapahtuneet yli kolme vuotta
silterij enää tullut mikään kuolemanrangaistus kysymyk­seen.
Nämä tosiasiat riittänevät osoittamaan mitä perää
on noskelaislehlien hälytyksissä siitä, ettei sosialival-lankumouksellisten
armahduslupaus olisikaan minkään
arvoinen. Mutta intohimo millä tätä uutta jyrsintää
on harjoitettu osoittaa pikemminkin, että noskelaisleh-tiä
huolettaa lempeys, mitä neuvostohallitus osoittaa
pahantekijöille, ,^jotka ovat murhanneet eräitä Venäjän
vallankumoukseii johtajia, yrittäneet murhata toisia ja
ase kädessä taistelleet vallankumousta vastaan, huolet­taa
siksi, että jos nämä suurrikolliset todellakin jäte­tään
ampumatta, on niillä, noskelaislehdillä taas yksi
syy vähemmän herjata Venäjän työväenvaltaa ja paljon
vaikeampi jarruttaa yhteistä rintamaa. Kommunistit
ovat kuitenkin kylliksi armahtamattomia antaakseen
sosialivallankumouksellisten elää, ja jarruttajain on
keksittävä parempia keinoja saadakseen alullaan olevan
yhteisen rintaman hajalle.
Sillä hajalle se on saatava keinolla kuinka rumalla
tahansa. Sitä osoittaa kaiken lisäksi selitys minkä
Ruotsin Sosialidemokratinen Puolue, minkä edustaja
Berlinin konferenssissa oli yhteisen rintaman häikäile­mättömin
vastustaja, on antanut maansa kommunisti­puolueen
viimeisimpään kehoitukseen yhteisestä vappu-mielenosoituksesta.
Sos-dem. puoluehallinto nimittäin
vastauksessaan huomauttaa ettei kysymys vapunpäivän-vietosta
Berlinin konferenssin kautta lainkaan joutunut
mihinkään uutem vaiheeseen. Toinen Internationale
kun asetti yhteistoiminnan edelletykseksi eräitä ehtoja,
nimittäin että kansain itsemääräämisoikeus on tunnus­tettava
(paitsi Neuvosto-Venäjän, jota saa iskeä kuka
tahtoo!), että on lakattava terrorista ei-bolshevistisia
sosialisteja vastaan (mutta nämä kyllä saavat terrori­soida
mielensä mukaan edellisiä) ja että lopetetaan
hajoitustyö työväenliikkeessä (mutta kommunistiset
järjestöt voidaan silti eroittaa liitoista, erilliset kom-munistijärjestöt
ilmiantaa poliiseille, kuten tapahtuu
Puolassa ym.). Lopuksi: sos.-dem. puoluehallinto
«pyytää» Ruotsin kommunistipuoluetta vaikuttamaan
internationalessaan, että yhteisrintama pystytettäisiin
myös Neuvosto-Venäjällä, missä kommunistinen emä-puolue
on yksinvaltiaana!
Kuten edelläolevasta Ruotsin Sosialidemokratisen
Puolueen antamasta vastauksesta näkyy, on se jo itse
rikkonut kolmen internalionalen konferenssin päätök­sen.
Sillä mainitun konferenssin antamassa julistuk­sessa,
missä kehoitetaan yhteisiin mielenosoituksiin
vapunpäivänä, ei esitetä lainkaan-miiään ehtoja.
Ja siksi toiseksi: yhteisen rintaman tarkoituksena
on proletaaristen etujen puolustaminen kapitalistista
yleishyökkäystä vastaan. Tähän sisältyy myös Neuvos­to-
Venäjän puolustaminen ja lujittaminen kaikkia sen
vihollisia vastaan. • Kuinka siis voidaan vaatia Venä­jällä
yhteistä rintamaan kommunistien ja niin kutsut­tujen
sosialistien kanssa, jotka ase kädessä koettavat
kukistaa neuvostohallituksen?
Kaikki tällaiset noskelaisvaatimukset ovat kuitenkin
mitä epärehellisintä huijausta. Kaikkien kolmen inter­nalionalen
yhteisesti antamassa julistuksessa kehoitet-puolesta,
työväenluokan kaikkein alkeellisimpien elin­ehtojen
puolesta.
Ja sama luihu virsi viriää noskelaisten leirissä aina
helsinkiläiseen filiaaliin asti. Senkin äänenkannattaja
«vaati», että «myös Venäjän sosialidemokratit saavat
olla mukana yhteistoiminnassa tasaarvoisina toisten
Tässä tunnus, minkä noskelaiset ovat omalla alle-; sosialististen puolueiden kanssa.» Mutta kukaan ei ole
maamme että
vastakohdat siihen' pi„
kirjoituksellaan vahvistaneet. Mutta nyt näkyy, ettei
heidän sanallaan ole mitään arvoa, että he ovat val­miit
syömään pyhimmätkin vakuutuksensa, pettämään
juhlallisimmatkin lupauksensa, lupauksensa, joita he
eivät suinkaan ole tehneet hjTäslä tahdostaan vaan
takanaan olevain joukkojen painostuksesta ja niiden
tuomion pelosta.
Mutta kuitenkin ovat he jokaisessa tilaisuudessa
valmiit nostamaan sormensa pystyyn ja johdettaviaan
joukkoja hämätäkseen kyllin suulaat saarnaamaan mo­raalia
kommunisteille, jotka mitä suurimmalla mielen­maltilla
ja alentuvaisuutta lähentelevällä myötämieli­syydellä
tekevät kaikkensa yhteisen taistelurintaman
aikaansaamiseksi — ei välittömästi vallankumouksen
vaan paljon laheisimpien ja pienempien vaatimusten
koskaan heiltä kieltänyt yhteistoimintaa muuta kuin
murhaajain kanssa. Venäjän kommunistinen puolue
tervehtii ilolla niiden yhteistoimintaa sen kanssa. Mut­ta
yhteistoimintaa Venäjän vihollisten kanssa se ei
salli, murhaajat sen on pakko pistää telkien taakse.
Ja helsinkiläinen noskelaislehti selittää lisäksi ole­vansa
sekin yhteistoiminnan kannalla mutta «vaatii»
liittolaisiltaan «ehdotonta rehellisyyttä». Siinä sitä on
jo vähän järkeäkin. Sillä täytyyhän toki liittolaisten
tuoda yhteiseen rintamaan sitä, mitä heillä itsellä ei
pitkään ole ollut, nimittäin rehellisyyttä. Sillä työvä­enluokan
luokkarehelHsyys ei liiku erinäisten tuomari-kuntien
tuomarien, ohrananmiesten ja mielipiteitä osta­vien
säätiöinen linjaa, vaan proletaarisen tahdon ja
nälkäänäkeväin työtätekeväin joukkojen linjaa.
Työväen taistelöriiitamalta eri laista
Avoin kirje Vander-veldille
Musta lehti oikeittosotialSstijohtajain
häpeän kirjatta.
Berlinin Rote Fahnessa julkaisee
muudan flaamilainen pakolainen
seuraavaa sisältöä olevan vaoimen
kirjeen Emile Vanderveldelle:
Herra Vandervelde, ent. toverini!
Olin «Vonvärtsistä» tilaisuudessa
lukemaan teidän puheenne Kolmen
Internationalen toimeenpanevain ko­mitean
konferenssissa Berlinissä.
Se palautti minut hetkiseksi takai­sin
siihen ihanaan aikaan, jolloin te
sunnuntaisin punainen ruusu napin-reijässä
pikkukaupungeissa ja kylis­sä
kohotitte järistyttäviä valituksia
ja käytitte mitä ankarinta puheta­paa
«kasarmi mielettömyydestä» ja
«militarismin rikoksista.»
Mutta ah! Muisteloni eivät py­sähtyneet
yksistään näihin kuviin.
Ne liikkuivat edelleen vuoden 1914
elokuun. Näin ajatuksisani teidän,
toverini, Toisen Internationalen pu-heenjohtaja,
juhlallisesti julistavan
sodan sotaa vastaan, jonka olitte
selittänyt proletariaatin pyhäksi vel­vollisuudeksi,
nousevan vastarintaan
puhkeavaa kansainmurhaa vastaan
ja käyttävän tilaisuutta yhteiskun­nallisen
vallankumouksen hyväksi. Ja
katso! Vuoden 1914 elokuun Van­dervelde
ei tehnytkään velvollisuut­taan.
Te, Emile Vanderveldte, ent.,tove­rini,
ette kehoittaneetkaan kaikkien
maiden työläisjoukkojen tekemään
äärJmmäistä vastarintaa mielettB-myydelle,
rikoksille, kun proletaari­en
oli silvottava ja murhattava toi­siaan
vain koska he olivat puettui­na
erilaisiin asetakkeihin ja näiden
asetakkien mukaan puolustettava jri
kansallisten kapitalistikoplien etuja,
rahasäkkejä, voittoa ja valtaa. Te
ette kehoittaneet kaikkien maiden
työtätekeviä kansanjoukkoja val­lankumoukselliseen
taisteluun impe­rialistista
porvaristoa vastaan ja so­sialismin
puolesta. Toisen Interna­tionalen
puheenjohtajasta tuli por-varillis-
kansallisen «maanpuolustuk-sen
» saarnaaja. Teistä, • Vander­velde,
ent. toveuini, tuli porvariston,
kapitalistisen valtion, ententeimpe-rialismin
voimallinen tuki. Näiden
ansioidenne johdosta teistä lieneekin
tullut hänen majesteettinsa Albert
I:sen, kapitalistisen luokkaylivallan
oikeusministeri Belgiassa. Te, Van­dervelde,
Toisen Internationalen pu­heenjohtaja,
kuuluitte niihin, jotka
valmistelitte Versailles'n rauhanso­pimuksen,
kirjoititte sen alle ja yhä
vielä ihannoitte sitä, rauhansopi­musta,
jolla ei isketty ainoastaan
Saksan proletariaattia vaan heidän
kanssaan kaikkfen kapitalististen
maiden työläisiä. Emile Vandervelde,
ajatelkaapa tätä!
Mutta tämä kaikkihan oli välttä­mätöntä.
«Isänmaata» oli suojelta­va,
, kansain itsemääräämisoikeutta
— jopa kaikkien pienimpäinkin —-,
demokratiaa, ihmisoikeutta oli var­jeltava.
Eikö tätä sanonut ent.
toverini Vandervelde vuonna 1914
ja eikö hän selitä tätä nytkin? Luin
«Vonvärtsistä» mitä haikeita vali­tuksia
te olitte «ikuisten periaattei­den
» nimissä lausuneet Berlinin
konferenssissa Georgian ja Venäjän
sosialivallankumouksellisten kohta­lon
johdosta. Ja nämä valitukset- ^ian laikki vankilat tupaten täynnä.
kärjistyivät ankariksi syytöksiksi
Neuvosto-Venäjän hallitsevia bolshe­vikkeja
vastaan sen johdosta, että
ovat Georgiassa kuristaneet kan­san
itsemääräämisoikeuden ja demo­kratian,
ja että ovat tallanneet jal-kainsa
alle 47 syytetyn sosialivallan-kumouksellisen
poliittisen ja inhi­millisen
oikeuden. Georgian itse­määräämisoikeuden,
joka konekivää­rien
suojassa Bakun naftalähteitä
havitteleville englantilaisille on niin
sydämen asia. Tämän pikkumaan
demokratian, joka kukoisti niin iha-nasti
menshevistis-porvarillisen' ko­koomuksen
hirmuhallituksen valli--
sen itsemääräämisoikeuden ja ihmis­oikeuden
ritari, hänen majestettinsa
Albert I:sen oikeusministerinä julis­titte
vallankumouksellisille työläisil­le
ja flaamilaisille autonomisteille.
Kuulen ne epätoivonhuudot, jotka
näiden tuomioiden johdosta kohosi­vat
vankilainmuurien takana, koho­sivat
kostonkyllästyttäminä teitä
vastaan. Kuulen kiväärien rätinän,
joilla teidän käskystänne murhattiin
vallankumouksellisia ja autoomiste-ja.
Kuulen niiden vaivan ja tuskan-huud'ot,
jotka teidän oikeutenne ajoi
maasta sen takia, että vaativat val-lankumousoikeutta
taikka vain kan­sallista
oikeuttaan.
Emile Vandervelde. Toisen Interr
nationalen puheenjohtaja, ovatko
teidän korvanne ja sielunne ja kuu­rot
näille muistoille? Täytyy niin
olla, sillä kuinkapa muuten olisitte
rohjenneet esiintyä syyttäjänä kan­sainvälisen
proletariaatin edessä.
Mutta syytettyjen-penkki, siinä tei­dän
paikkanne, eikä tuomarinpöy-dän
ääressä! Muistonne virkistyt-tämiseksi
mielin palauttaa mieleen­ne
jotakin teidän ministerillisestä
menneisyydestänne.
Kun palasitte Brusseliin (saksa­laisten
tyhjennettyä maan) oikeus­ministerinä
suojeliaksenne sivistys­tä
ja porvariston kassakaappeja,
vangititte te pienestä Belgiassa 1,-
SOO henkilöä. Flaamilaisia koska,
olivat esiintyneet Flanderian itse­näisyyden
puolesta — sillä kansain
itsemääräämisoikeushan on teille,
ent. toveri Vandervelde, niin kallis,
ettei se ollut maailmansodallakaan
kylliksi kuitattu. Vasemmistososia-listeja,
jotka protesteerasivat Bres-tin
pakkorauhan puolesta ja sanoi­vat
työläisille, että heidän oli nous­tava^
taisteluun imperialismia vas­taan
ja seurattava Venäjän prole­tariaatin
esimerkkiä, — sillä ent.
toveri Vandervelde maailmanproleta-riaatin
kansainvälinen solidaarisuus­han
oli niin teidän sydämellänne,
että jäitte Toisen Internationalen
puheenjohtajaksi, kun «pyhässä yh­teydessänne
» Belgian, Englannin ja
Ranskan porvariston kanssa annoit­te
alttiiksi kaikkien maiden työläis­ten
vallankumouksellisen yhteyden.
Lisäksi joitaki»-.. talonpoikia, jotka
Belgian miehityksen aikana myivät
muutamia lehmiä saksalaisille etap-piupseereille,
— sillä teidän ylevä
inhimillisyytenne, ent. toveri Van­dervelde,
ei sallinut teidän ymmär­tää
hätään joutuneiden, yksinker­taisten
talonpoikain järjenjuoksua.
Flaamit, vallankumoukselliset työläi­set,
talonpojat, kaikkiin kohdistet­tiin
yksi ja sama syytös: «Kanssa­käyminen
vihollisten kanssa.»
Avoimessa kirjeessä selostetaan
sitten, kuinka kiinnijoutuneet sai­vat
vastata paenneiden johtajain «ri­koksista
» ja kuinka heidät tuomittiin
kuolemanrangaistuksiin taikka pit­kiin
vankilarangaistuksiin, tuomit­tujen
joukossa mm. eräs nainen, jo­ka
tuomittiin kolmeksi vuodeksi
vankeuteen pasifistisen työskente­lyn
johdosta naisten oikeuksien hy­väksi,
ja muudan 81 vuotias van­hus,
opettaja Antverpenin gymnasi­umissa.
Ja kirjeen kirjoittaja huo­mauttaa,
että hän voisi pitemmältä-kin
jatkaa «toveri» Vandervelden
ansioluetteloa, mutta tyytyy totea­maan,
että Vandervelden luopuessa
oikeusministerin toimesta olivat Bel-esittääkseen
ne proletaariselle maail­mankongressille,
tutustuu myös sii-heh
ainehistoon, mitä on tarjolla
teidän ministerikautenne valkoises­ta
terrorista Belgiassa. Kunnia sil­le
jolle kunnia kuuluu! Yhtäläistä
oikeutta kaikille! Olen vakuutettu,
ent. toverini Vandervelde, että te
tulette patenteerattuna ihmisyyden,
demokratian ja oikeuden esitaisteli­ja
tukemaan minun vaatimustani.
Omasta puolestani olen valmis per­soonallisesti
saapumaan tutkintoko-missionin
eteen ja todistamaan syy­tökseni
asianmukaisella ainehistolla
ja teidän kanssanne ristikuuluste­lussa
kuultavien todistajien kautta,
Ottakaa vastaan, Emile Vander­velde,
sellaisen kunnioituksen osoi­tus
minkä entisenä toverina ja Bel­gian
porvarisvaltion entisenä minis­terinä
ansaitsette.
Flaamilainen pakolainen.
— o
Port Arthurin ympä­riltä
Ontariosta
Rauha ja järjestys vallitsi maassa,
kiitos siitä valkoisen oikeusterrorin,
kuten rauha ja järjestys vallitsi Pa­riisissa
Versailles'n joukkojen peto­maisuuksien
jälkeen, kuten rauha ja
järjestys vallitsi Berlinissä, Halies­sa,
Munchenissä ja Ruhoin alueella
Nosken Gallifet-päivien jälkeen.
Tämä valkoinen kauhu kytkeytyi
teidän nimeenne, ent, toverini Van­dervelde,
huomauttaa kirjoittaja ja
lopettaa:
Vaadin, että kolmen internationa­len
asettama yhteinen komitea, joka
kokoo Georgiaa koskevaa ainehistoa
Yhäti laajeneva työttömyys ja
siitä johtuva kurjuus saattaa työ­läiset
enempi ja enempi ajattele­maan
sitä tilannetta missä me eläm­me.
Tuskinpa lienee sellaista kolk­kaa
mailmassa johon tämä kapita­lismin
taisteluase ei olisi ulottunut.
Kapitalismi on ajautunut sellaiseen
umpikujaan josta se ei voi enään
palautua. Kapitalismi ponnistelee
viimeisiä hetkiään. Se on siirtänyt
peHnappulansa siihen nurkkaan jo­hon
sen vastapeluri on sen saartanut.
He keksivät keinoja, heillä on kan­sainvälisiä
konferensseja. Mutta
kaikki raukee turhaan, nappula on
siirretty sinne mistä sitä ei voi
enään palauttaa. Aseista riisumis-
(tai aseistumisen rajoittamis-) kon­ferenssi
oli yksi kapitalismin kom­pastuskivi.
Siinä se paljasti oman
kykenemättömyytensä saada aikaan
rauha mailmassa. Kaikkialla varus­taudutaan,
jos yksi valtakunta ra­kentaa
hyvin monipuolisen murha-aseen
niin toinen keksii vielä ete-vämmän,
tällaista yhä jatkuu. Sit­ten
tämä mailman talouskonferens­si
(jossa on tarkoitus elvyttää tä­mä
koko mailmaa käsittävä taloudel­linen
kriisi) jota parhaillaan pide­tään
Genoassa on myöskin yksi sel­vä
osoitus siitä että kapitalismi
kamppailee viimeisiään, s. t. s. yrit­tää
tehdä jotain sellaista joka on
sille sula mahdottomuus, samaa kuin
hukkuva tarttuu oljenkorteen niin
se painuu mukana. Se ei kykene
järjestämään taloutta vaikkapa se
kuinka sitä haluaa. Sillä mailman
pääoma on keskittynyt harvoihin
kassaholveihin. Europa on konkurs­sitilassa
(lukuunottamatta Venäjää)
sodan seurauksesta. Siellä vallitsee
alituotanto, se köyhtyi, valtiovelat
nousevat hirvittävän suuriksi. Jota-vastoin
Amerika rikastui, tuhansit­tain
nousi pinnalle miljoneereja jot­ka
keinotteli työläisten verellä, ka­sasivat
rahaa kassaholveihinsa.
Amerikassa vallitsee liikatuotanto,
se voisi tyydyttää koko mailman
elämäntarpeet. Vaan niinkuin huo­maamme
Europa ei kykene osta­maan,
sillä ei ole kultaa ja kapita­lismin
sydän on kullasta. He eivät
anna viljaa ulos elleivät he saa siitä
kultaa vastineeksi. Heille on saman
tekevä kuinka paljon työläisiä nä­kee
kurjuutta. Siis me näemme sel­västi
että kapitalismi on suorittanut
sen historiallisen tehtävänsä, koska
se ei kykene takaamaan toimeentu­loa
kaikille yhteiskunnan jäsenille.
Ja juuri tämän on ottanut huomioon
Kolmas kansainvälinen ja Punainen
taloudellinen kansainvälinen. Se on
lähtenyt rakentamaan työläisten yh­teistä
rintamaa. Se kutsuu riviinsä
kaikki työläiset tarlcoituksella pois­taa
kurjuus ja riistoon perustuva
iäriestplmä c;iiö — • ' ••
set ovat pakotfeu
maan itseänsä käytei:ä\
keinoilla. Ajatelkaa ku
työtä tekevät tänä päi
ja Neuvosto-Venäjän e
näyttävät mailmalle sei
värit (imperialistit) ks
kemään ja mitä ei. ,
seuranneet K. K. edu
mintaa Berliinissä (esi
puhe). Eikö siellä palja
internationalen väri. J;
noassa (?). Mitä tekee
serin. Eikö siellä selvästi
tä Neuvosto-Venäjä ei
se on todellinen työväc
Ja koska käy päivä ]
vemmäksi se tosiseikka
lismi ei voi palauttaa
Sen todistaa nämä kaiki
ferenssit. He ovat ollee
ja kutsumaan Neuvosto-tamaan
osaa näihin koi
vaikkapa se on heidän
niinkuin sen porvarit o
noneet. Kapitalistit ova1
neet vaaransa siinä ku
Venäjä ovat solmineet
nään. Vaikkapa se ei
kään poliittinen, vaan ai
loudelUnen liitto, niin c
tenkin kauvas kantava ir
tutkikaamme todellakin
rehellisesti ja asiallise?.
huomaamme miksi nän
vallankumoustoverit ova
rakentamaan työläistt
taistelurintamaa kapitj
taan. Mitenkä selvästi oi
kyennyt osoittamaan jo
ketkä todella haluavat t
Iäisten vallankumousasii
ja ketkä ei.
Toverit, älkäämme tn
näjää sentähden että =
pakotettu tekemään vis
nytyksiä ulkomaiselle
Vaan tutkikaamme senfi.
lannetta missä sikäläiset
joutuneet tietänsä (ja s
dän tietämme) raivaami
joka seitsemän vuotta
paillut elämästä ja kuole
sä kaikki on tuhottu,
pirstottu perustuksiaa
Maa jossa proletariaatt
historian vaikeimpaa tel
kentaa pohjaa kommuni
teiskunnalle. On tukahut
rialistien saatanallisen
ja avannut tien vapaute«
me sortaisimme? Ei, to'
kertaa ei. Heidän tais
meidänkin taisteluamme,
tuvat tai suoriutuvat n
lisesti, niin molemmissa
on siinä meidän ansiots
myös tulemme saamaan
sen palkkion. Siis toveri .
tä sinun olisi tehtävä N
näjää kohtaan, nostettai
nettava. Kauan eläköön
ensimäinen valon tähti. -
Eri paikkaku
järjestelmä. Sillä teknillinen kehitys
on niin korkealle kehittynyt että si­tä
ei voi enään palansseerata muu
kuin työväestö. S. s. t. koneet ovat
niin monipuolisia ja tuottokykyisiä
että ne kykenevät tuottamaan tava­raa
verrattain lyhyessä ajassa, jo­ka
taasen puolestaan tarkoittaa et­tä
työttömäin armeijat tulevat yhä
vain suurenemaan. Siis kun tätä
tilannetta tutkimme niin me huo-
ELMA, MAN.
Elman työväen osastoll
us toukok. 7 p., jossa k
köyhälistöluokalle kuuluv
ta ja toimenpiteistä. Pää
pidetään nyt juhannusjul
osaston puolesta ja juhlat
lee olemaan juhlallinen
paljon ohjelmaa, joka j
tarpeellista nuorelle väell
ka loistavasti ja tarmokk
toimikunta lupautui v
maan juuri tätä tilaisuu
jonka tähden en voi mi
kuin etteikö kaikki paik
olevat suomalaiset saavu
lapaikka ilmoitetaan heti
sa paikkakunnalla.
Järjestön luennoitsija
mäki puhui täällä ö—6
toina. Selitteli kommuni;
väenliikkeen päätarkoituk
den suhdetta maanviljel
myöskin teki selvää niisi
ta ja että maanviljelijiiin
viljelystyöläisten olisi
tarmokkaisiin toimenpitei
asian läpiviemiseksi tee
Iäisten kanssa ja aukoen
tia jotka vielä ovat olle
eli .tietämättömissä maani
Iäisten keskuudessa kaikk
tainkin maakuntakylissä,
Hautamäki pitää puheita,
suuresta merkityksestä se,
toissa olevat toverit koetta
da puhetilaisuuteen sellais
kilöitä, jotka vielä nykyhe
käävät aemansa menettäm
ka ovatkin köyhiä. Ja ei
jokaisella paikkakunnalla
set niin kovin ahdasmie
on näillä paikoin. Siih
nähden että eiyät edes v
tilaisuuteen missä saada
aina sellaisia asioita, joit
joka päivä kuule. Mutta
sellainen puhuja joka viel
vähän edes jutella vanha
muksen käskyistä, niin ei
mykseen, että keritään
vaan sinne on päästävä v
ten muuten olisi asiat. Er
nyt sillä tätä, etteikö niin
kuin kukin itse tahtoo. M
tähden kun tahdotaan poik^
väenjoukon toimintaa vi