Vapaus, January 14, 1961

              S i v u 2 Lauantaina, tammik. 14 p. — Saturday, J a n . 14, .1961
V A P A U S
(LIBEBTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadians. Es-tablished
Nov. 6. 1917. Authorized
as second class mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pubr
Ilshed thrice weekly: Tuesdays,
Thui^ays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
E l m S t . W., Sudbury. Ont., Canada.
TelephonesrBus. Office OS. 4-4264;
Editoria! Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69. Sudbury,- Ontario.
Advertising rates upon applicatlon.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Cänädassa: 1 vk; 8.00 9 kk. 455
3 kk 2 50
Yhdysvalloi.s.sa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: I vk. 9.50 6 kk. 5.25
Ranskan äänestyksen merkitjrksestä
• Vaikka valtalehdet ovat sanoneet Ranskan järjestämän yleisää-nestyksen
tdosta suureksi "voitoksi" presidentti de iGaullelle ja
eräänlaiseksi merkkitapaukseksi Algerian itsenäistymisen tiellä, niin
vissit tosiasiat osoittavat kuitenkin, että tämä yleisäänestys ei rat-käissut
mitään.
Totta on,~eltä n o i n ^ 5 prosenttia äänestämässä käyneistä ranska-
~ laisista agitoi hyväksymisensä de Gaullen ehdottamalle Algerian ky­symyksen
r'ätkaisulle. ~ l l u t t a millä hinnalla? Ranskalaisia peloi-teltiin
^illä, että jos de Gaulle ei saa äänten enemmistöä, hän tulee
eroamaan toimestaan ja tilalle nousee avoin fasismi! Tässä tilan­teessa
ei ole lainkaan ihme vaikka poliittisesti vähemnriän tietoiset
ranskalaiset päättivät antaa de Gaullelle "viimeisen mahdollisuuden"
Algerian kysymyksen ratkaisemiseksi — v a i k k a edistykselliset piirit,
erikoisesti kommunistinen puolue, kehoittivat äänestämään de Gaul­len
ehdotusta vastaan nimenomaan sen vuoksi kun se ei voi lopettaa
yli kuusi vuotta Algeriassa käytyä "likaista sotaa", m i h i n ranskalaiset
ovat läpeensä kyllästyneitä.
• O m a n lukunsa ansaitsee Algerian "vaalitulokset". Virallisten
tilastotietojen mukaan de Gaulle sai siellä 60 prosenttia annetuista
äänistä puolelleen. Miten? Ajamalla muhamettilaisia kuin karjaa
vaalipaikalle; niissä heidän oli tietenkin äänestettäyä samanlaisissa
olosuhteissa.
•Yleisesti, tiedetään, että Algerian itsenäisyysliike vastusti osallis­tumasta
näihin vaaleihin. Kun Algerian varsinaisilla asukkailla e i
ollut näissä vaaleissa mitään mahdollisuutta todellisen mielipiteensä
ilmifuomiseen, niin maan itsenäisyysliike kehoitti kansalaisia boi­kottiin
koko vaali-ilveilyä vastaan. Nyt meille kerrotaan, että muha­mettilaiset
osallistuivat kuitenkin peräti "hämmästyttävässä" mää­rässä
vaaleihin.
: Ja tiissä on varovaisesti esitetty selitys. United Press International
lähetti: Algiersista maanantaina uutistiedon missä sanotaan mm.:
Ranskan armeijan kuorma-autoilla sisämaasta tuotettujen muha­mettilaisten
paino antoi de Gaullelle 66.2 prosentin voiton 'Algerias-
.sa... . . Muhamettilaiset.matkustivat Ranskan armeijan kuorma-au-toiäS"
a ja antoivat monessa tapauksessa de Gaullelle "kyllä" äänen
mitä' hän vaati . . ." \
Toisin sanoen UPIrn uu'.iitiedossa myönnetään että vaaKboikot-tiin-
osallistuneita muhamettilaisia raahattiin armeijan kuorma-autoil-
,ja vaalipaikoille .— ja heidän tiedettiin antaneen de Gaullelle "kyllä"
ääuen, kuten heiltä oli vaadittukin?
"Kun tähän vielä lisätään, että muhamettilaisia eli A l g e r i an var­sinaisia
kanta-asukkaita piestiin, ammuttiin kuoliaaksi j a haavoitettiin
monilla paikkakunnilla ranskalaisten sotilaiden toimesta, niitl tus-
.kinpa, tälle. Algerian '•vaalitulokselle!' voidaan mitalin arvoa antaa:
•Algerian kansallisen vapausliikkeen puhemiehet ovat puolestaan
TurtisiasBa antamansa lausunnon yhteydessä selittäneet, että Alger.an
'vaalituloksia on väärennetty. Samalla maan kansallisen vapausliik-
•keei johtajat ovat sanoneet, että itsenäisyystaistelu tulee jatkumaan
n i in kauan kunnes Algeria saavuttaa todellisen itsenäisyyden.
.......Näitä rivejä kirjoittaessa näyttää.todella siltä, että Algerian sota
tulee edelleen jatkumaan. ; Valitettava tosiasia nimittäin öri, että
vaikka presidentti • de Gaulle puhuu rauhasta j a neuvotteluhalustä, .
niitt han vaatii vieläkin mahdotonta— Algerian kansallisen vapaus­liikkeen
ehdoitta antautumisia. Juuri tämä ehdoitta anfautumisvaa-timus
rr- jota ei tosin vallan näin suorasanaisesti esitetty, torpeedoi
j o k i n - a i k a sitten Ranskassa pidetyt rauhanneuvottelut de Gaullen
: ja Algerian vapausliikkeen välillä. Algerian väliaikainen hallitus
oli silloin valmiina neuvotteluratkaisuun — mutta ei antautumiseen,
eikä-se ilmeisesti tule koskaan antautumaan. Selvää myös on, että
RMUika ei voi milloinkaah voittaa Algerian "likaista sotaa". Alge- •
.'riajilikansan lopullista itsenäistymistä ei voida välttää.
,^ässä tilanteessa olisi toivottavaa, että rauhantahtoiset maat
_ ja=;voimat antaisivat entistä suuremman panoksen sen hyväksi, että
Ranska ryhtyisi todella.- neuvottelemaan Algerian sodan lopettami-
' s e ^ sillä perusteella, että Algerian kansa.saa itsenäisyytensä heti j a
• ettiKse voi järjestää sisäiset asiansa oman tahtonsa mukaisella tavalla
ulkopuolisten voimien puuttumatta siihen millään tavalla.
mahdollisuus on olemassa ja se
onlniiyös lämpimästi toivottava ratkaisu. Mutta de Gaullen yleisäänes-tykSBen
sisältyy vielä ajatus Algerian vapausliikkeen antautumisesta
— ja siitä ei varmastikaan tule mitään. •
^: Automatisoinnin kirous
- K u t e n lehtemme uutisosastolla viime tiistaina kerrottiin, auto­matisointi
ja teknillinen edistys yleensä — minkä pitäisi koitua siu-naokseksi
koko kansakunnalle j a erikoisesti työtätekeville — onkin
viggyt leivän monen autotyöläisen ja hänen huollettavansa suusta.
K^;^Tilastotiedot osoittavat, että kyrt^menen vuoden aikana, e l i vuo-
* desiä vuoteen 1948—58, Canadan autoteollisuuden tuotanto nousi —
kiifös automatisoinnille, teknilliselle edistykselle ja työn kiihdytyk­selle
— y l i komanneksella eli 36-prosenttisesti, vaikka työvoimamäärä
VÄHENI samanaikaisesti 6.5 proseiittisesti.
Nämä tilastot — ja samanlainen kehitys on tapahtumassa teräs-ja
muissakin teollisuuksissa osoittavat, ^ttä kokonaan tuulesta
j temmattuja ovat _porvarien_Ja -heidän propagandistiensa väitteet,
. j o t t a canadalaisten työläistenjj^palkkataso on muka " l i i a n korkea" —
että canadalaiset tuotteet eivät voi muka k i l p a i l l a markkinpill.a hinta­tasonsa
takja- Tosiasia on esimerkiksi autotyöläisteri kohdalta, että
l.eidän yhteen lasketut^ tulonsa eivät ole kohonneet lähestulkoonkaaiT
' 36-pro3enttisesti, kuiten on lisääntynyt heidän tuotantonsa. Työläisten
• osuus autotuotannon tuloksista qn siis pienentynyt ja kun näin ta­pahtuu
kautta tuotantorintaman, niin selvää on, että ihmiset eivät
voi rahanpuutteen vuoksi ostaa itse tuottamiaan tavaroita; ne ka­saantuvat
ostovoiman puutteen vuoksi varastoihin j a n i in kehittyy
ylijäämävarastot, joita ei saada myydyksi.
Mielenkiintoista on lisäksi todeta, että vaikka varsinaisten tuö-tantotyöläisten
lukumäärä väheni autoteollisuudessa tämän 10-vuotis-
- kauden aikana, niin kuukausipalkkaisten virkailijain, teknikkojen ja
insinöörien lukumäärä lisääntyi siinä määrin, että koko palveluskunta
"lisääntyi tuona aikana 7-prosenttisesti. Työläisten ja muun palve-luskunnan
yhteenlaskettu lukumäärä lisääntyi siis 7-prosenttisesti,
•mutta tuotanto kohosi yli 36prosenttisesti.
Tämä todistaa sen, että ns. valkokaulustyöläisillä on automati­soinnin
johdosta enemmän työmahdollisuuksia kuin ennen mutta
kokonaan tuulesta temmattuja on vissien porvarillisten piirien voi-
'makkaasti propagoima "väite, että "ammattitaidon' oppimisen tai
' s en lisäämisen avulla voidaan työttömyystilanne korjata — sillä var-
;sinaisiin tuotantotyölaisiin verraten, missä c i suurelta^osalta paljoa-
Rikkakasaa
Haluan viitata Britannian" vakoi-lupalvelun
äskeisen historian erää­seen
tapaukseen, joka olisi, jos olisi
ollut mahdollisuus, mielellään
pyyhkäisty pois ihmiskunnan muis­tista
ja haudattu Scotland Yardin
salaiseen kassakaappiin ikuisiksi a-joiksi.
Jos muistutan tästä tapauk­sesta,
joka ei tuonut Britannialle
kunniaa, ei johdu siitä, että halu--
aisin avata joidenkin Lontoon tun­nettujen
herrasmiesten vanhat
haavat. Tämä ei ole tarkoitukseni.
On parempi tähdätä tulevaisuuteen
Kirjoittanut V, MATVEJEV
Portsmouthin sataman ytyyni vesi
oli petollinen. E i ; kukaan tiennyt
paremmin sitä kuin kapteeni-luut­nantti
Lionel Crabb, joka oli jättä­nyt
hyvästit vaimolleen muutama
päivä aikaisemmin sanoen, että,
hän lähtee toimintamatkalle. Tämä
oli viimeinen kerta kuin mrs. Crabb
näki miehensä. Hän e i ^ t u l l u t ta­kaisin.
Huhtikuun 20 pnä siviili-pukeisiin
pukeutuneita miehiä saa­pui
erääseen Portsmouthin hoteliin
kuin menneisyyteen, on parempi [näyttivät paperinsa Ta pyysivät re-tutkia
nykyisyyttä kuin menneisyy- kisterikirjaa. He repivät pois siitä
den päiviä. Mutta -tämä on juuri
siksi miksi on_tarpeellista jälleen
viitata siihen mitä tapahtui Ports­mouthin
^satamassa lahkeana huh­tikuun"
päivänä 1956.
Neuvostoliittolaisia laivoja, ris­teilijä
Orjonkidzen johdolla oli ank­kurissa
Portsmouthissa. Ne olivat
saapuneet; Britannian ranikoille
ystävyysmatkalle. Muistan kuinka
neuvostovieraita kohdeltiin kun he
astuivat maihin. He olivat saapu­neet
käydäkseen tärkeitä neuvot­teluja
Britannian hallituksen, kans­sa
siitä, miten parantaa ystävyyttä
kahden maan välillä. Laivat lähis­töllä
ampuivat kunnialaukauksia,
torvisoittokunta soitti, käsiä puris­tettiin
ja kaikkialla vastattiin hy­myllä
hymyyn. Tuhannet brittiläi­set
olivat kokoontuneet Ports-mouth^
Lontoo radan varrelle
heiluttivat käsiään ja aplodeerasi­vat
kun juna kuljetti Neuvostolii­ton
johtajia Lontooseen. Tämä o l i
huhtikuun 18 päivä.
kaksi lehteä, johon "kapteeni Crabb
j a hänen ystävänsä joku 'mr. Snjith'
olivat merkinneet nimensä. Näis-teensa.
Tämä oli.operatio hö. 2 j o k a seu­rasi
operatio no. l:tä. Eräät ihmi­set
halusivat tehdä Grabbista "ole­mattoman"
j a sekoittaa koko j u ­t
u n . ' . •
kuitenkin paikalliset j a Lontoon
lehdet alkoivat puhua ''kapteeni
Ci-äbbin äkkinäisestä katoamises­ta."
Huhtikuun 29 pnä Britannian
amiratileetti tiedoitti; että kaptee­n
i Crabb on ilmeisesti saanut sur­mansa
kokeillessaan sukelluslaitet-ta
Portsmouthin satamassa. Lehdet
kirjoittivat jotakin yksityiskohtia
Crobbista.
Poliittinen myrisky pyyhkäisi y l i:
Britannian. Vieläpä sellaisetkin,
j p i l ' a ei ollut aikomustakaan, alkoi­vat
sovittelemaan kahta j a kahta
yhteen ja tulivat ainoaan johdon­mukaiseen
lopputulokseen. Bri-=
Vain muutamat henkilöt, joiden j lannian hallitus joutui samanlaisen
toimesta rydyttiin salaiseen työhön, pulan eteen mikä o l i presidentti
tiesivät mitä tulee tapahtumaan Eisenhowerin edessä neljä vuotta
den mukana Yhdysvaltain hallitus,
valmistuivat korkeimman tason
neuvotteluihin, joihin myöskin
neuvostohallituksen piti osallistu­man.
Samalla hetkellä A l l a n Dulle-sin-
departmentti lähetti vakoilu-lentokoneensa
Neuvostoliiton ylle.
Presidentti Eisehower kannatti
avoimesti mitä Allan DuUes oli
tehnyt.
Britannian pääministeri Anthony
Eden antoi Britannian alahuonees­sa
lausunnon toukokuun 9 pnä 1956
sanoen, ettei ole yleistä hyötyä i l ­moittamisesta
missä olosuhteissa
kapteeni Crabb ilmeisesti kohtasi^
kuolemansa. V^ikkakin,~Tiän sanoi,
sä nähtiin heidän vakituiset osoit---ministerit ottavat vastuun, mutta
seuraavana päivänä, huhtikuun 19
päivänä. Aikana kun neuvostomat-luusit
ja paikalliset asukkaat vaih­toivat
hymyilyltä Neuvostoliiton
aivoilla ja j o l l o in kaduilla / tehtiin
myöhemin, kun U2 amuttiin alas
lähellä Sverdlovia: myöntää tai
kieltää vastuun vakoilusta toista
valtaa vastaan.
Yhtäläisyys näissä tapauksissa
tuttavuutta j a löydettiin yhteinen on hämmästyttävä. Keväällä ,1956
k i e l i , kun Neuvostoliiton-Britan-1 Britannian hallitus neuvotteli Neu­vostoliiton
kanssa suhteiden j a yh­teistoiminnan
normalisoimisesta,
operatioista jotka oli kohdistettu Britannian vakoilulaitos suuntasi ti-risteilijä
Orjonkidzea vastaan, oli- karin meidän maatamme vastaan
vat lopullisesti valmistumassa ! ja yritti vieläpä käyttää sitä. Ke-
Portsmouthissa. ,
nian neuvottelut aloitettiin Lon-tossa
suunnitelmat huolellisista
tässä tapauksessa, ottaen huomioon
erikoisen tapauksen, on tehtävä
selväksi että mitä on tapahtunut
ei ole tapahtunut hänen majesteet­tinsa
ministerien tieten eikä
hyväksymänä. Asianmukaisiin ku­rinpidollisiin
toimenpiteisiin on
ryhdytty.
Tällä tavalla Anthony Edenin
hallitus kielsi tietäneensä mitään
tästä tapauksesta ja lupasi rang­aista
niitä, jotka olivat vastuussa
vedenalaisesta vakoilusta Neuvos­toliiton
sotalaivoja vastaan, jotka
olivat saapuneet Englantiin yle­vässä,
j a kunniallisessa tarkoituk­sessa.'
Me muistamme mitä vaiku­tusvaltaiset
brittiläiset lehdet sii­h
e n ' aikaan kirjoittivat "kapteeni
CrabbiU; tapauksesta". " S i r Antho­ny
Eden j a hänen hallituksensa",
k i r j o i t t i Sunday Express, "ovat har­mistuneita:
hallituksen johtajat
vertaavat tätä kertomukseen siitä,
etjtä \v^e|-aan pukuhuoneessa olevan
pajtoi^ (askut olisi kopeloitu aikana
j o l l o in hän oli isännän tarjoiluhuo-nessa."
•"Hämäräperäinen juttu", kirjoit­ti
Times toimituskirjoituksessaan,
jonka otsikko oli "Kapteeni Crab-bin
asia". "Me emme halua tätä
tapausta liioitella eikä saattaa sitä
epäilyksen . lähteeksi meidän ja
venäläisten välillä", kirjoitti Daily
Herald.
tille tapauksen • olisi pitänyt siir­tyä
pois päiväjärjestyksestä ja
asiaan kuuluvien brittiläisten de-partmenttien
olisi pitänyt vetää
siitä tarpeelliset) johtopäätökset.
Britannian viralliset piirit eivät
kieltäneet sitä tietoa, että Crabb
kuoli toimittaessaan vakoilua ris­teilijä
Orjonkidzea vastaan.
Ilmeisestikään eräät brittiläiset
eivät olleet tyytyväisiä kun tämä
yritys epäonnistui ja päättivät,
konstilla millä hyvänsä, pestä va-koilulaitoksen
puhtaaksi.
Pian senjälkeen kun Eden antoi
lausunnon alahuoneessa toukokuun
9 p^ä 1956 puolivirallinen Britan­nian-
uutistoimisto Reuter, levitti
huhua, että kapteeni Crabb on elos­sa.
Tämä tiedonanto oli ristir-iidälsa
virallisen lausunnon kanssa, jonka
mukaan Crabbin ruumis oli löydet­ty
ja haudattu. Tällä ei ollut mi­tään
vaikutusta sensaatiouutisten
levittäjiin. Toukokuussa 1957 Lon­toossa
ilmestyvä Reynolds News,
viitaten "korkeassa asemassa- ole­van
hallituksen virkailijan"-tietoi­hin
oletti, että Crabb on elossa
Neuvostoliitossa. Vuosi myöhem­min,
melkein sanasta sanaan, tois­tettiin
tämä verraten hyvin tunne­tussa
Liverpool Daily Nevvsissa.
Ja lopuksi, aivan äskettäin, ilmes­tyi
B. Huttonin kirjoittama kirja
"Spy Frogman: The Incredible
Case of Captain Crabb". Kertomuk­sessa
tullaan sellaiseen tulokseen,
että Crabb palvelee Lev Lvovich
Korablevin nimellä Neuvostoliiton
laivastossa, on oppinut venäjänkie­len,
suorittanutjpoliittisen kurssin
j a hyvän palveluksensa johdosta
ylennetty. Estääkseen lukijat hy­mähtämästä
kirjoittaja viittaa jo­honkin
tuntemattomaan salaiseen
lähteeseen, johon hänellä, on muka
ollut tilaisuus päästä'yhteyteen,
jonka . perusteella hän on kirjoit­tanut
salapoliisikertomuksensa,
jonka hän väittää perustuvan to­tuudenmukaisiin
asiakirjoihin.
Entä kapteeni Crabbin ruumis,
joka ongittiin ylös Portsmouthissa?
K i r j a i l i j a l la on tähänkin vastaus:
löydetty ruumis ei ollut ensinkään
Crabbin, mutta tuntemattoman ruu-o
0
1 o.
9
O:
le
e
e
.o
KODIN PIIRISTÄ
TOIMITTANUT EEVA
Kuninkaalliset köyhtyvät
.• .O
e
• S
......9
O
Juui"J ennen joulua järjestettiin
New Yorkissa hyväntekeväisyysjuh-lat
joihin noin 700 osanottajaa mak­soivat
kukin~-60 dollaria, mutta he
saivat koko rahan edestä katseita-vaakin
illan kuluessa. Kunniavei-raiina
olivat Englannista kutsutut
TomTslav jaJVIargarita Karakeorke-vich,
jotka hetkeksLunöhtivat_i,727
omenapuutaan heidän 30 eekkerin noivat pitäneeij^ä tämänkertaisista
farmillaan lähellä Lontoota antaak4~vieraistaan n i i n että voisivat kiitsul^'
tunnussana
ÄDtomaatio on päivän tunnus­sana
niin idässä kuin lännessä­k
i n . Lännessä. automatisointiin
suhtaudutaan kaksinaisesti: toi­saalta
tiedetään, että se on edis­tystä
ja ilmaisee ihmiskunnan
kehittymistä, mutta toisaalta tie­detään,
että automaatio ei tuo
vain hyvinvointia, se tuo tullesr
saan myös — j a usein ennen
kaikkea — ahdistusta j a puutet­ta.
Ammattiliitot hyväksyvät au­tomaation
yleisperiaatteena,
muttii samalla ohjelmaan on otet­tu
taistelu automaation kieltei-'
siä seurauksia vgstaan. Usein
kuulee työläisten sanovan: mie­luummin
entiseen tapaan kuin
automaatio j a työttömyys.
Neuvostoliitossa tilanne on
tunnetusti täysin päinvastainen.
Automaation puolestapukujia
ovat ennen kaikkea työläiset ja
heidän ammattiliittonsa.
Ammattiliitot auttavat kaikin
voimin automatisoinnin edelleen­kehittämistä.
Ne järjestävät opas­tusta
tässä mielessä ja työläiset
taas jättävät vuosittain laskemat­tomissa
olevan määrän ehdotuksia
tuotannon koneistamisesta j a auto­matisoimisesta.
V
Miksi suhtautuminen automaa­tioon
kapitalistisissa maissa j a so­sialismin
maassa on näin jyrkästi,
erilaista, sen halusin kuulla työ­läisten
suusta. Ammattiliittokomi-tea
suositetli minulle kääntymistä
Sen jälkeen kuin pääministeri
väällä länsivaltain hallitukset, nii- Eden antoi selostuksen parlamen- miin oli jättänyt . . .neuvostoliitto­lainen
sukellusvene!
Brittiläisten tapna on puhua luu-rarigon
yetämisestä ulos vaätesäi-;
löstä, toisin sanoen hyvin salatun
perhesalaisuuden , paljastamisesta.
Neljä .vuotta sjtten tämä luuranko
putosi Britannian vakoilupalVe;lun
salaisesta piilopaikasta jä esitettiin
yleisölle uskomattörnani naiirettä-y
a l 'a tavalla. Nykyajan lawrenceil-la
.on koyha niielikiavitus^ He .jäi--
leen toistavat perhehäväistystään,
meluavat' j a viisi, vuotta myöheni-min
toivovat voivansa peittää li^r
kaisen työnsä jäljet. Kauhea, nä­kymä!
Turhia toiveita! .
kaan ammattitaitoa nykyään tarvi­ta,
teknikkoja, insinöörejä ja muita
ns. valkokaulustyöläisTä tarvitaan
kuitenkin suhteelisen-vähän.
Ja mikä on s.tten" a^tomatisbjn-nin
johdosta työttömien armeijaan
joutuvierPlydläisten kohtalo? Aina-_
kin vanhemmat heistä joutuvat ol6^
maan lopun ikäärlsä joko työttömi­nä
tai hankkimaan leipäkannikkan­sa
joistakin huonosti palkatuista sa-tunnaistöistä.
Vakavin seikka on se, että tämä
tilanne tulee edelleen pahenemaan
ellei työpäivää lyhennetä yleisesti
seitsentuntiscksi jn ellei työläisille
ruveta maksamaan parempaa palk­kaa
työviikon lyhenemisestä huoli­matta.
Vain työviikon lyhentämi­nen,
palkkojen . korottaminen, lo­mien
pidentäminen ja sosiaalisen
hDollon (vanhuudencläkkeen jiie.)
parantaminen takaa sen, että ihmi­set
voivat tuotteensa käyttää ja et­tä
tyyliiisetkin pääsevät o.sani.siksi
automatisoinnin antamista eduista.
esimerkiksi moskovalaisen autojen
ja traktorien sähkövarusteita val­mistavan
tehtaan työläisten puo­leen.
Tehtaasta käytetään nimily-hennystä
A T E n:o 1 j a se on mel­koinen
jättiläinen jo työntekijälu-vultaan:
y l i 10,000 työntekijää. •.
Tehdas on tyypillinen joukkotuo"
tantoon trimmattu laitos, jolle yh­täältä
on elintärkeätä-^saäda . tuo­tanto
automatisoiduksi ja toisaalta
siihen on tuotannon laadun mu­kaan
hyvät edellytykset.
Automatisointiprosessi tehtaalla
on hyvässä vauhdissa. Monet tuor
tantovaiheet tapahtuvat jo puoli-tai
täysautomaattisesti. Tehtaasta
löytää melkoisen joukon työnteki­jöitä,
joiden elämään alkanut au­tomatisointiprosessi
on jo tavalla
tai toisella vaikuttanut.
JURI B E L E N K I N T A P A US
Erään työläisistä, koneenhoitaja
J u r i Belenkin tapasimme hänelle
uudessa ammatissa. Hän hoitaa nyt
lakkauskonetta, joka sekin on jo
automaatti. Vielä jokin aika sitten
Juri toimi tehtaalla sähköasenta­jana
ja kokosi erästä sähköosa-tyyppiä.
Sitten tämä työvaihe auto­matisoitiin
j a J u r i n osaksi tuli siir­to
toiseen ammattiin.
J u r i Belenki on nuorehko mies,
ehkä 24—25-vuotias vilkas ja jo
lyhyt keskustelu hänen kanssaan
osoittaa Jurin erittäin älykkääksi.
Hän puhui minulle innostuksella
automatisoinnin näköaloista.'
E s i t in tietoisesti provokatorisen
kysymyksen: — Miten voitte olla
kiinnostunut automatisoinnista, e i ­kö
se päinvastoin huolestuta työ­läisiä!
Olettehan te itsekin jo jou­tunut
vaihtamaan sen vuoksi am­mattia?
J u r i Belenki naurahti. — Auto-matisoinnista-
ei meillä tule mitään
.vahinkoa työläisille. Minut" siirret­tiin
entisestä työstä tähän maalaus-koneen
hoitajaksi ja olen siirtoon
enemmän kuin tyytyväinen. Enti­sessä
työssäni peruspalkka oli 750
ruplaa kuukaudessa, nyt uudessa
työssä saan 1,200 ruplaa sekä aika-ajoin
tuotantopalkkioita tavoittei­den
ylittämisestä. Tässäkin amma­tissa
minua kiinnostaa suuresti se,
miten maalausautomaattia, joka
korvaa vielä vuosi sitten käsityö­tä
tehtäessä 8 työntekijää, voitai­siin
edelleen kehittää. Tuotannon
kasvaessa työläiset saavat vastaa­vasti
enemmän taloudellista hyö-ytyäi
selvitti J u r i . :
E V D O K I J A KONOVALOVA
UUDESSA AMMATISSA
J u r i Belenkin kohdalla siis auto­matisointi
oli todella' merkinnyt
melkoista askelta parempaan. Eh-käi^^
än Dli kuitenkin esimerkki pa-rermriasta:
päästä. Siksi k u l j i n ; t e h ­taassa^,
osastolta toiselle keskustel-lenf-
työläisten kanssa, jotka olivat
tavalla tai toisella joutuneet auto-mafjsoinhih
"uhriksi". Mutta aina
oli Sama vastaus kuultavana; An­siot
olivat nousseet entiseen . työ­hön-
verrattuna ja työ oli tiiHbt
paljon helpommaksi ja mukavam­maksi.
Eikö todellakaan ole ketään, jo­ka
voisi kertoa päinvastaisen esi­merkin?,
kysyin. Eihän toki voida
ajatella, että kaikkien kohdalla
asiat olisivat näin onnellisesti.
Pyysin työläisiä miettimään, kuka
olisi sittenkin jäänyt automatisoin­tia
suoritettaessa huonommalle. Ja
tytöt — pääosa työläisistä näytti
olevan naisia — miettivät ja kes­kustelivat;
Huudeltiin y l i työpöy­tien.
Ja lopulta tuli joka puolelta
kehotuksia: "Kääntykää Evdokija
Konovalovan puoleen".
Hyvä on. Etsin ja löysin Evdo­k
i j a Konovalovan. Hän istui työ­pöytänsä
ääi-essä j a leikkasi vas­tuksista
langan päätteitä. Ennen
(Jatkuu sivulla 3)
seen kuninkaallisina korkeuksina
loistoa huvikauden - suurimmille
j u h l i l l e . Tomislavan passissa on
merkintä että hän on maaton, mut­ta
hän on syntynyt Jugoslaviassa ja
entisen kuninkas Peter I nuorin ve­l
i , jonka kuninkaallisuus sai lopun
V. 1945 hänen ollessaan 16 vuotias.
Hänen vaalea vaimonsa Margarita
on Badenin prinsessa, jonka setä on
prinssi Philip ja täti kuningatar
Elizabeth. Margarita sanoikin itse
että heillä'on paljon kuninkaallisia
sukulaisia, mutta että yhtä hyvin he
voivat olla aivan tavallisia Mr. ja
Mrs. Smithejä. Hän. on kouluutettu
sairaanhoitajana hänellä oli tilai­suudessa
erikoispyynnöstä timantti­nen
otsaripa. Heillä on kaksi pien­tä
lasta j a näyttää siltä etteivLt he
turhia haikaile menettämäänsä lois­toa,
vaan ovat nykyaikaisia nuoria
ihmisiä.
Esimerkiksi Tommy ei käyttänyt
juhlassa minkäänlaisia arvomerkke­jä
ja hän sanoi ettei pidä koristeis­ta.
Ja hän sanoi vielä: ' Jos teidän
on nimitettävä minua joksikin, niin
kutsukaa minua hedelmien tunti­jaksi
sillä minulla on kahdeksan
hedelmäfarmarin kanssa yhteys
j oista toiset valitsevat, pakkaavat
ja myyvät' omenani jättäen minulle
enemmän aikaa suunnitella parem­pia
hedelmälaatuja". Hän on kehit­tänyt
erikoisen mustikan* ensimmäi­sen
laatuaan Englannissa, joita on
lähetetty Yhdysvaltoihinkin.
Sama hyväntekeväisyysyhdistys,
joka kustansi viikon vapaan ylös­pidon
Tomislaville j a Märgarital-le,
on joka vuosi kotsunut krutiiiu-päitä
tai sen lähellä olevia juhliin­sa
vetonumeroiksi niin, että he al­kavat
käydä-jn vähiin, mutta he sa-heidät
joka vuosi uudelleen.
Ennen sanottiin Suomessa eihän
se mitään jos köyhä rikastuu, mut­ta
siinä sitä opettelemista on jos r i ­kas
köyhtyy. Näyttää siltä että tä­mä
nuoripari on löytänyt paikkansa
elämässä tavallisina ihmisinä eivat;
kä ents.tä loistoaan kaipaa.
* • X •
SYNTEETTISIÄ
T E O L L I S U U S T I M A N T T E JA
De Beers-yhtymä ilmoitti ryhty­vänsä
valmistamaan synteettisistä
timanteista porien timanttiteriä te­ollisuuden
käyttöön.
Tähän mennessä on K o n g o— en-'
tinen Belgian Kongo — vastannut
peräti 13 miljoonasta karaatista,
kun maailman teollisuuden koko.
vuotuinen teollisuustimanttien tar­ve
on ollut 18 miljoonaa karaattia.
Kongon tapahtumien kehityksen ta­kia
on de Beers-yhtiö päättänyt —
vaikkakin teoUisuustimantteja vi^ä
on varastoissa ^ aloittaa uudelleen
synteettisten timanttien valmistuk­sen.
Yhtymän laboratorioissa Ete-;
iä-Afrikassa syntyivät ensimmäiset,
synteettiset timantit teollisuutta
varten jo vuonna 1953.
* . * •
A V I T A M I I N I TERÄSTÄÄ
M A K U A I S T IA
SiTÄIIIIillllllil
llllllltÄTÄ
JA
SE ON PÄÄELINKEINO
— Tämä jääkaappi on erinomai­nen
sanoi kauppias. Te ostatte sen
täyteen tavaraa — j a kuukauden
kuluttua kaikki on vielä täysin tuo­retta
ja käyttökelpoista.
— Kiitos vain, mutta meidän pi­tää
syödä jotakin myös.sillä välillä.
V A R M A E N NE
" O l e n kuullut, että sinä hakkai­let
erästä leskivaimoa. .Onko hän
millään tavoin antanut sinulle toi­veita?"
" N i i n p ä luulisin. Äskettäin kysyi
hän minulta, kuorsaanko minä nuk­kuessani."
.
Ihmiskauppa
ei menestynyt
Morsiamen osto oli vielä joitakin
vuosikyinmeniä sitten melko taval­linen
i-tapahtuma, muhamettilaisen
albanialaisvässtön .keskuudessa J u ­goslavian
eteläosissa. Nykyisin on
tämänlaatuinen liiketoiminta jyrkäs­t
i kielletty ja tapaa. on pidetty jo
ikipäiviksi haudattuna,' kunnes ai­van
hiljattain varakas nuori Musta-fa
Veapu näki köyhän Abdullah Ka-samiun
kuvankauniin 16-vuot.aan
tyttären j a herätti jälleen henkiin
isiensä perimätavan. Hän tarjosi
Abdullahille tytöstä 1.35 tuhatta de­naaria.
Vanhus ihastui tarjoukses­ta,
kauppa lyötiin lukkoon ja pää­tettiin
pitää ankarasti salassa, ja
nuori Nakia-tyttönen muutti Musta-fan
kotiin.
Kaikki olisi mennyt hyvin jos ei
tytön isään olisi iskenyt ahneuden
paholainen ja hän ajatteli että tyt­tö
on enemmän arvoinen. Hänen
pyynnöstään Nakia palasi vanhem­piensa
luo parin päivän vierailulle,
mutta kun Mustafa viikon kuluttua
palasi~häntä-noutamaan; tämän isä
selittikin: "Saat tyttärenT^takaisin
ainoastaan sillä ehdolla että annat
satatuihatta dej-.aaria lisää". Tässä
oli jo Mustafankin mielestä liikaa.
Hän kääntyi viranomaisten puoleen
j a ryhtyi vaatimaan kauppahintaa
takaisin. Tästä oli seurauksena et­tä
n i in vävy kum appiukkokin tuo­m
i t t i in ihmiskaupasta vankilaan.
Lähellä New Y o r k i a sijaitsevassa
Long Islandin juutalaisessa sairaa­lassa
suoritetut kokeet' osoittivat,,
että A-vitamiinilla on täi'keä teh­tävä
makuaistin suojaamisessa.
Laboratoriokokeissa koe-eläimet/
joiden ruoassa ei ollut kyseistä v i ­tamiinia,
eivät pystyneet erotta­maan
puhdasta juomavettä kiniinil­lä
maustetusta kitkeränmakuisesta
vedestä;
Tärkeimpiä A vitamiinin lähteitä
ovat maito, munankeltuainen, väril­tään
keltaiset hedelmät sekä keltai­set
ja vihreät vihannekset. : ••
•k -k -k
SOPIVAA L I N T U J E N RUOKikA
Jokaisessa taloudessa liharuokaa
valmistettaessa jää tähteeksi rasvo-'
ja, jotka useimmiten heitetään pois,
miitta j o i l la pikkulinnut kylmän tal­ven
y l i pitäisivät itsensä hengissä.:
Naulatkaa pieni laudanpala räys­tään
reunalle tai pylvään päähän,
sellaiseen, paikkaan mihin ei kissa
pääse. Siihen on helppo veitsellä
levittää pehmeätä rasvaa, aivan
kuin voita leivälle, eikä kauaa tar- '
vi tse odottaa syöjiä. Rasvaa e i huk­kaannu
kun se pakkasessa kovettuu .
sen verran. En suosittele rasvaa
laittamaan suoraan ikkunalaudalle .
tai^katolle sillä se jättää alustan •
epämiellyttävän tahmeaksi. Jos
vielä asetatte viereen leivän muru­s
i a niin saatte monta hauskaa het­keä
katsellessanne kuinka ne syövät.
vuoroon kumpaakin ja pyyhkivät
päät kallellaan rasvaisia nokkiaan^
Rasvan palasia voi köyttää naruun
ja laittaa puun oksalle roikkumaan ,
n i in ei puutu lentäviä ystäviä talon ••
ympäriltä. "
•v
PÄIVÄN PAKINA
Golffin pelaaja "läimäyltelee" ovia
Yhdysvaltain presidentti Eiscn- sään. Se o l i valtava lähtö, mikä
hower — . jonka virkaur.v päättyy, pani kuval hyppimään seinillä . . ."
Jumalalle kiitos, viikon kuluttua { Kuten arvata sattaa, ylläolevalla
perjantaifltr—-tunnetaan äärotto- kuvataan sitä kun U S A katkaisi
män uuttera"! • golfin pelaajana.
Aina; silloin kun o l i s i^ Washing"
Ionissa tarvittu presidenttiä tulen-nielijäkenra"
alien "Kurissapitämi­seksi,
on Eisenhower ollut golfia
pelaamassa. On todella tuntunut
siltä, että golfin pelaaminen on
tärkeintä hommaa naapurimaan
ensimmäiselle kansalaiselle — ja
presidentin tehtävä vain sivuhom-maa,
josta huolehditaan silloin
kun golf-kenttä on sateen takia
l i i an • märkä.
Mutta vanhan, harmistuneon ja
katkeroituneen miehen mieleen on
ilmeisesti tullut ajat«'. että ennen
yksityiselämään sii:"tynjistä'~ hänen
täytyy läimäylellä ovia mahdolli­simman
kovalla paukkeella vähän
siellä j a täällä; Mm. James Reston.
New York Times Servicen kirjeen­vaihtaja
kirjoitti muutama päivä
sitten:
"Presidentti Eisenhov;er lähti lo­pulta
Kuubasta' paukauttamalla.
Hän sanoi lopulta kiusuajillcen ja
läimäytti oven kiinni ulos monnes-dipU)
maattiset_j>uhteensa Kuubaan.
=^ Ei-äässä-toisessa yhteydessä meilr
ie kerrottiin kuinka Washingtonis-ta
annettiin määräys Yhdysvalt.iin
lentokoneiden eräälle emälaivalle
mennä saattueineen — la, tietysti
laskuvarjosotiiaslastissa Etelä-Kii­nan
merelle — Laosin tilanteen ta­kia.
Erään porvarillisen huomioitsi­jan
selityksen mukaan tällä sotai­sella
.toimenpiteellä o l i " t a r k o i t us
peloitellä Kiinaa, Neuvostoliittoa ja
Pohjois-Vietnamia." •
Tämä "peloilus' onnistuikin sii­nä
määrin, selitti edelläviitattu
porvarillinen huomioitsija, että Y h ­dysvaltain
liittolaiset. Britannia ja
Hanska pelästyivät jolta Pentago­nin
miehet voivat sittenkin provo­soida
sodan Laosissa. Tulos oli siis
vallan päinvastainen mitä tällä
ovien läimäyttämis-ohjelmalla ha­l
u t t i i n , siiada, sillä USAn /liittolai­set
rupesivat pelästyneinä vaati­maan
sotasuunnitelmien hillitse­mistä
VVashingtonissa.
Mutta palatkaamme" takaisin
Kuuban asioihin. -'Läimiytettyään
Kuuban ovet" mennessään kiinni
sellaisella voimalla, että "kuvat
seinillä hyppivät", Wash;ti.gtonisia
lähetettiin liikkeelle omalaatuisia
rauhankyyhkysiä — $90,000,000 ar­vosta
sotakoneistoa Kuubassa s i ­jaitsevalle
Guantanamon sotatuki-kohdalle,
mitä jenkit pitävät voi­makeinoin
hallussaan.
Mutta kun Kuuban toimesta esi­tettiin
valitiJs näistä sotaisista
edesottamisista ja syytettiin, että
Yhdysvallat aikoo järjestää soti­laallisen
hyökkäyksen Kuubaa vas­taan
— niin AVasöiiigton tekeytyi
aivan viattomaksi rauhan j a hyvän
tahdon apostoliksi. Puheet, Kuubaa
vastaan aiotu.sta hyökkäyksestä
ovat verrattavissa 'Alice m Won-derland"-
satuun selitettiin Wash-ingtonista.
Kaikesta huolimalta Guatema­lasta
— minne Yhdy.^vallat pystyt­ti
jokin aika sitten voimakeinoin
nukkehallituksensa — tuli tiistaina
lähetettyä Paul P. Kennedyn uutis-tieto,
missä kerrottiin mm. seuraa­vaa:
...
"Retälhuleu, Guatemala. — Tä­mä
alue on Guatemalan sotilaalli­sen
valmistautumisen polttopiste
. . . täällä on käynnissä päivittäin
intensiivinen harjoittelu osittain
piiioitetulla • lentokentällä. Gordil-lierien
riritteellä, joitakin maileja
Tyynenmeren rannalta harjoite­taan
ulkomaalaisten, pääasiassa yh­dysvaltalaisten
toimesta, comman-rio-
mallisia joukkoja sissisodan
käyntiin.
" Y h d y s v a l l a t avustaa tätä pon­nistelua
e i vain henkilökunnalla,
vaan myös materiaalilla sekä maa-ja
ilmalaitteiden rakentamisessa.
"Guatemalan viranonmaiset pre­sidentti
Miguel y Digoras Fuen-tes'isia
alas inttävät, että tämäi\'
sotilaallisen ponnistelun tavoittee­na
on kohdata hyökkäys, mitä odo- y
tetaan päivittäin Kuubasta;,
"y Digorasin hallituksen vastus-"
tajat inttävät, että"^ tämän sotilaal­lisen
valmistautumisen tarkbltuk- •
sena on hyökkäys Kuubaa vastaan
ja että sen on suunnitellut ja sitä ;
johtaa sekä suuressa, määrässä ra­hoittaa
Yhdysvallat.
"Yhdysvaltain lähetystö on ko-konaan
vaiti,tästä asiasta . . . "
Kuten tiedetään, Guatemaiin ny­kyinen,
hallitsija on yhtä paljon
US A n liivintaskudiktaattori kuin i
Chiang Kai-shek Formosan saarel­la.
Näyttäisi ehkä Pentagonin mie«
Iestä liian kehnolta; jos 180-miljoo-naisen
Yhdysvaltain asevoimat
hyökkäisivät välittömästi 6-miljoo-/
naisen Kuuban kimppuun. Mutta.
jos^ tämä hyökkäys voidaan järjes-;
tää sätkyäijäniiorista vetäniällS toi*
sen pikkumaan nimissä --- ciin sil-;
loin kaiketi kehtaisi Pentagon IS-;
hettää vielä amerikkalaisiakin. s o - '
tavoimia välien selvittelj^n? > ' ; j
Hienoa "satua^'l Känsa)tour& '