Vapaus, January 4, 1962

              S i v u . 2 ToVstaina, tammik. 4 p.; — Thursday, Jan. ,4,-1962
V A P A U S
v U B E R T T i / - inaependent Labor
. prgan • of Pinnish Canadian» /Es--
'abllshed NDv 6; 1917.^Atithoriafcd
,\n eecond class mail by ;the - Pasi
.'fflce Department. Ottawa.'. M B - '
.slied thnce weekly; Tuesday»,
Chursöays and SaturdaysljyVapau,?!
i^bTlshlnir Company Ltd:, ät iOO-lOQ
EHm St. W.. Siidbiiry. Ont. (janadä
Telöphooeo: Bua. Office OS;
iiidiional Offlce OS. 4-4265. Bfaaaget
3 J Sulfsi. Bditor W. BUund. Mailing
iddress: Box 69, Sitdbury.i; Ontario.
hVdvertising rates, upbq applicatiou.
iT»Anj?ltitlon free df B h a r g e . . v.
TiifkösihmJiAT!
Canadaöa: . 1 vk. 8.00 8 kk.
Mr. Lip^^maiiAtei ÖjÄäUI ;
Walter Lippmann on epäilemättä ykäi parhaiten tunnettu
yhdysvaltalainen Sanomalehtimies., Hänen kirjöitultsllläan on
kantavuutta erikoisesti siksi,,että hänellä tiedetään olevan
" läheisiä yhteyksiä Washingtonin hallituspiireihin. '
V lopulla hän julkaisi nrelkö paha-entfeisenJdrjoi-tukseri
"Slongo - ^ r a a g i l l i n e n sekamelska* " missä hän p y r - '
k i i todistamaan ensin, että .Kongo säi itsenäisyyterisä "öhnen-aikaisesti",
että Kongon Tcansa ei muka voi h a l l i t a itse it­seään,
j a on siis itse syypää siihen, "sekamelskaan":mikä on
todellisuudessa ulkomaalaisten r i k k a i d e n kaivoskapitalistien
aikaansaama, että ylläesitettyjen väitösten petustefeUa,Kon­gosta
ei,voi nyt t u l l a itsenäistä mt.r.ta, v a a n se on alistettava
jollakin.:tavalla toisten holhottavaksi (hänen artikkelinsa vä­liotsikossa
sanotaan "Tutelage Required" e l i "holhousta tar­vitaan").
Mr. Lippmann k i r j o i t t i "Kongon yhtenäisyys ilman hol­housta
sulaa nopeasti kaaokseksi . .-. M u t t a Y K n kokeilu
(hölhouskokeilu) voi toteutua jos se saa todellista tukea län­sivalloilta.
Jos se saa niiden, eritoten Ison-Britannian^ B e l ­gian
ja Yhdysvaltain tuen, tämä kokeilu v o i onnistua. Kongo
sijaitsee länsimaiden sotilaallisessa vaikutuspiirissä, eikä
Neuvostoliitto ulotu sinne .
"Tästä seuraa, että vaikka on tärlteätä saada sopimus
Tshomben j a Adoulan kesken,'vielä tärkeämpää on, todella
ratkaisevan tärkeätä, että herrat,Spaak (Belgia), Macmillan
(Britannia) Kennedy (USA) ja — toivokaamme — kenraali
de Gaulle (Ranska) voivat sopia, mitä pitäisi tehdä. Sillä —
kestävä tai särkyvä — päätöstä ei.tehdäLeopoldvillessa (tar­koittaa
Kongossa); ei ElisabethviHeÖsa (tarkoittaa Katangan
maakuntaa) eikä New Yorkissa (tarkoittaa Y K t a ) . Ne tehdään
Brysselissä, Lontoossa ja "VVashingtonissa." .
^ -Toisin sanoen mr. Lippmann.esittää -— j a hänen esityk-
'•'serlsä takana on epäilemättä muitakin — että samalla k un
Tshombea.Adoulaa (Kongon pääministeriä) j a Y K t a k i n on
käytettävä välikappaleina — todelliset ratkaisut j a päätökset
tehdään sittenkin Brysselissä, Lontoossa, Washingtonissa ja
ehkä Pariisissa. Sattumalla nämä ratkaisukohteet ovat siellä,x
•missä, sijaitsevat Kongoa riistävien rahayhtymien päämajat,
• m u k a a n l u k i e n myöhemmin näyttämölle eli saaliinjaolle t u l -
; lut U S A n monopolipääoma.
Tämä kaiketi selittää sen. m i k s i mm.,Patrice Lumumban
murhaan osallistumisesta syytetty Katangan "presidentti" •
Möise Tshömbe on sellainen herr.a ja suuruus, että hän tekee
Y K s t a välittämättä "mitä tahtoo" sittenkin, vaikka hänen
' santarminsa lyötiin muutamassa päivässä miltei maan tasalle
j a vaikka Y K n . voimat kontrolloivat Elisabeth viileä j a K a -
tanganmuita keskuksia!
. Andrew Wilson-niminensanömalehtrkirjeenvaihtaja lä­hetti
Elisabethvillesta j o u l u n aattopäivänä uutiskirjeen missä
: sanoo avoimesti, että MoiseTshombe on todellisuudessa v a in
eurooppalaisten kaivoskapitalistien marionetti.. Hän kirjoitti:
• - ".: . .Loppukädessä mr.Tshomben eurooppalaiskannatta-jat.
lukeutuvat_neljään ryhmään: ••• •
"Ensimmäisinä cn Union Minieren. mis.^^ä belgialaisilla
j a brittiläisillä on kiinnityksensä, v i r k a i l i j a t,
"Toseksi on Elisabethvillen kauppiaat
"Kolmanneksi on kansainväliset palkkasoturit . . .
"Neljänneksi, eikä suinkaan vähiten, on (Britannian kon­trolloima
— V.) sir Roy \Velensky ja Rhodesian l i i t t o h a l l i t us
Lyhyesti sanoen, Tsriomben kannatus e i perustuvlayikaan-katangalaisten
tukeen, vaan eurooppalaisten monopolistien ja
niiden paIkkarenkien kannatukseen. M r . W i l s on sanoikin pal­jastavan
kirjoituksensa lopussa:
"Lähtieii mr. Tshombenkiihkeästä halusta ottaa Katan­gan
vuoriteollisuusrikkaudet pois Kongolta, on kehittynyt t i -
. lanne, missä afrikkalaisten ihmishenkiä on ;uhrattu, ei niin­kään
paljon Tshomben kuin eurooppalaisten etupiirien hy­väksi."
Kaikesta huolimatta Tshombe saa jatkaa vehkeilyään;
häntä suositellaan vielä hävinneenäkin j a hänelle varataan
tilaisuuksia esittää vaatimuksiaan.
• J a nyt t u l i vielä hyvin tunnettu yhdysvaltalainen sano­malehtimies,
mr. Lippmann esille ia esitti, että koska Neuvos-vtoliiton
kädet eivät sinne plotu, i m p e r i a l i s t i t voivat alistaa
Kongon uudelleen "holhotiksensa" a l a i s e k s i— tosin sillä ero-tuksellf^^
että saaliin jao^e otetaan myös yhdysvaltalaisia
monopolisteja! '
Kaunista peliä! J a k a u n i i t a esityksiä!'
. VaOikä lebdessSmme on aikai­semmin
julkaistu losiä Suomen
tasavallan presidentti Urho Kek<
koseu SfeitfSjo<<Uä 10. 12. 1961 pi^
tamäsiä erittäin mielenkiintoises­ta
puheesta^ missä hän selosti No-vosifiirskin
neuvottelujen todel­lisia
merkiiysia, julkaisemme
oheisena' iSuömen Suurlähetystön
Otiawästä läBettämän^ puheen
tekstin.
Puheessaan presidentti' Kekko-
,hen selittää, että Suomea ei uh­kaa
mikfiän vaara INfeuvostoliitos-^
""tJL^vaan sama sodan vaaia, mikä
iih^aa muitakin kansakuntia. E r i ­koisen
selvästi hiin todistaa, että
Si0men asiaa pahennetaan niiden
toimesta, Jotka yrittävät propa­gandallaan
huonontaa Suomen jä
Neuvostoliiton välisiä suhteita^
Presidentti Kekkosen Seinäjoen
puheen teksti on kokonaisuudes­saan
seuraavaa:
Tarkoituksenani oli puhujakier-rbkseni
aikana käsitellä vaalikes­kustelun
kuluessa valokeilaan ve:
dettyjä sisäpoliittisia asioita, ei
juuri muita, mutta odottamattomat
tapahtumat pakottavat minut poik­keamaan
tästä suunnitelmasta. U l ­kopolitiikkaa
ei nyt voida sivuuttaa.
Eräässä Amerikan matkani aika­na
pitämässäni puheessa lausuin.
vanhat käsitykset ja epäluulot.
Kun Neuvostoliitto kansainväliT
sen tilanteen kiristymisen ' vuoksi
Euroopassa j a huolestuneena Län­si-
Saksan nopean aseistautumisen
jolidosta esitti Suomelle neuvottelu­ja,
joita sodan vaaran ilmaantuessa'
edellytetään yhteistyö- j a avunanto­sopimuksessa
vuodelta 1948, näh­tiin
siinä'oitis uhka Suomen itsenäi­syydelle.
Pidettiin ilman muilta sel­vänä,
että Suomi saa luovuttaa Neu­vostoliitolle
sotilastukikohtia, että
se pakotetaan jäseneksi Varsovan
liittooUj^ .että ;hallitusta on laajen­nettava
kommunisteilla yms.
Kun Novosibirskin keskusteluissa
sitten sovittiin, että Neuvostoliiton
nootissa ehdotettuja rteuvotteluja
ei järjestetäkään, tämä lopputulos
ei sopinut siihen kuvaan, mikä ul­komailla
oli ehditty : Suomen ase­masta
luoda. Johtopäätös sen vuok-
.^i olikin: joko Neuvostoliitto on
luopunut tukikohdista Suomen alu­eella
ja muista vaatimuksistaan tai
Suomi on saanut lykkäystä Demok-leen
miekan jäädessä heilumaan
Suomen pään päällä. - -
Tähän on sanottava, että ei Neu­vostoliitto
ole luopunut mistään täl­laisesta
vaatimuksesta siitä yksin­kertaisesta
syystä, että se ei ole
koskaan esittänyt tällaisia vaati­muksia.
Eikä Suomen päällä riipu
mitään muuta Damokleen miekkaa
fihänast^essa optimismissani Suo­men
itsenäisyyden suhteen. Ne ovat
samalla antaneet minulle entistä
selkeämmän kuvan siitä, että tule­vaisuutemme
on omissa käsissäm­me.
Jos meillä c n riittävästi tahtoa
ja kykyä toimia asemamme vaati­musten,
mukaan, tosta^iat tunnus­taen
ja>nUll6';rakentaen, on itsenäi­syytemme'ja
riippumattomuutemme
turvattu ja^^ lujalla pohjalla. Meillä
on olemassa kaikki edellytykset säi­lyttää
itsenEisyytemme ja vahvistaa
sitä. Jos epäonnistumme, saamme
syyttää itseämme. Mutta me emme
.-aa epäonnistua. ~
UTkomaisteh" lehtien esittämät
skeptilliset mielipiteet Suomen ny­kyisestä
asemasta on otettava täällä
rauhallisesti, ne on nähtävä "kyl­män
scdan" luomaa^^ustaa vastaan.
Ne eivät kohdistu' suoranaisesti
niinkään paljon Suomea vastaan, ne
•ovat tavallaan poleemisia puheen­vuoroja
lännen ja idän välisessä
keskustelussa. Suomen puolueetto­muutta
pidetään monissa piireissä
harhakuvana, koska Suomen asema
ikäänkuin uhmaa luonnonlakeja ja
sen vuoksi siihen suhtaudutaan
epäillen kuin fakiirin köysitemp-puun.
Vaikka Suomea kohtaan tun-ulkolaisia
ystäviämme.
Mutta ei ole suinkaan kiimmeksit-tayaa,
jos ulkomaiset leKdöt aliällä-vätkih
. p e r u s U e t t o m i a ^ ^ r i t e l m ia
Suomen asemaata, kuii eH3t;liioma-laiset
bolilttiset johtohiieilgl 6M
ensimmäisinä ahtamassa: epäeduUi-.
sen J a virheellis'eii kuvan omasta
niaastaän. Eräs Heistä bn. väittänyt;
^ttä~pres4dentinvaali on nyt pakko
suorittaa samalla tavoin kiiih; aikoi­naan
kenraalikuvernöörin nimitys,
mikä tapahtui Pietarissa. Toinen
oikeistolainen johtoinie,^, joka jo
aikaisemmin on kunnostautunut
väittämällä Suomen joutuneen Paa­sikiven
jälkeen kuvemementin ase­maan,
on taas muutama päivä sit-
;en selittänyt, että tuleva presiden­tinvaali,
jossa meiltä on ulkopuoli-
-en painostuksen tuloksena riistetty
vapaus, on enää pelkkää arvotonta
ieatteria. J a jotta kuva tulisi, mah­dollisimman
synkäksi, arvon kaii-
^anedustaja väittää, että ' uhkaa
saattaa ilmetä myös itse edustaja-vaalien
vapautta ja ehkä myös sa­nan-
ja puheenvapautta tai yhdis­tymis-
ja kokoontumisvapautta vas­taan."
Onko todella ihme, jos joku
ulkomainen lehti nämä Suomen en­tisten
ministerien karmeat ennuste­lut
luettuaan kirjoittaa nekrologin
(muistikirjoitus) Suomen itsenäi-
•yydelle.
Kyllä se vaatii yliluonnollista us­koa
tai rohkeutta muusta puhumat­ta,
kun näidenkin veikkojen puo­lasta
on pitänyt vakuuttaa,-että he
ovat'Paasikiven linjalla."
Meillä on tapana sanoa, että puo­lueettomuuspolitiikka
on meille
hengcntärkeä asia, ja että me
YLEISÖN K I R JE
netaan sympatiaa, cn meidän "ta-1 voimme sitä ylläpitää, kun vallitsee
paustamme" käytetty osoittamaan, keskinäinen luottamus ensi sijassa
että sovinnollisen politiikan nou­dattaminen
suhteissa Neuvostoliit-että
maailmalla cn ollut vaikeaa ' k u n i sodan vaara, j oka valitettava.s- loon vie lopultakin turmioon.
löytää ymmärtämystä ulkopolitii-lli on maailman jokaisen kansan
kallemme. On ollut näet r.iin, että; päällä, puolueettom.enkm ja i i i i - ki^^Väpa^minen^TohVr^siiher eaä
kun. me suomalaiset olemme tosi-^ tcutumattom.en. Sen vuoksi, etta ^^^^j.^., ehdotettuja neuvotteluja
Suomen ja Neuvostoliiton kesken.
Mutta emmekö näe. että juuri sel­laiset
lausunnot, joista edellä esi-asioiden
pohjalta lähtien ja koke-: sotavaristelut lännessä ja idässä
mustemme perusteella selostaneet' ovat uhkaavasti lisääntyneet Beriii-
Olen varma, että kun Novosibirs- lettiin eräitä näytteitä, riistävät pa­kostakin
luottamuksen ei ainoas­taan
noilta jpuhUjilta vaan myös
niiltä oikein ajattelevilta aineksilta.
OVAT KOVIA. ..'
Ä; MUTTA T^tArAt
BAHFAAMAtrdiiÄ
V^t^ihillj^eg. — Tääiifc,^I?inipegis-ia
fiHä&H koskä&b ihiiäBti.^Hkoil'
kirjoituksia Vapaudessa. Siksi pää'
tin kirjoittaa muutaipan rivin ja
aittaa tietää, että täällä yletään ai­na
samaa päivää kuin muuallakin
maqilma^sa.
Äiihuh aivokopassani askartelee
sellainen ajatus, etta onko visseissä
Keski-Euroopan maissa n i i n kovat
laiti ettei sieltä pääse siirtolaisina
lanne j i i u r i ihuita kuin entisiä Hit­l
e r in henkiystäviä?
J a Jieidän papplnsakin puhuvat
vain pyhänä lähimmäisen. rak^aU'
desta, mutta politikoivat kuusi päi­vää
viikossa vihan lietsonnassa so­sialistista
maaiimanosaa vastaan. -
Länsi-Saksan hyökkayshenklnen
militarismi on_ taas valon kipinänä..
Sille v p h a n Adenauerin Saksalle
varataan taas kaikenlaista aseistus­ta
; ja entiset natsikenraalit ovat jäl^-
leen saaneet suuren sotakoneiston
joKdettavakseen. Saa nähdä, lähte­vätkö
Eichmannin vapauttamaan
Jerusalemin vankilasta, vai heittä­vätkö
miehen sikojen ruoaksi, sillä
löytyyhän niitä muita sankareita,
jotka ovat valmiina tilanteen tul­len
murhaamaan miljoonia ihmisiä
ja polttamaan heidät tuhkaksi.
Todellisena valopilkkuna on kui­tenkin
tietoisuus siitä' että suuresta
voimantunnostaan ja mahtiponti­suudestaan
huolimatta Länsi-Saksa
on sittenkin vain Länsi-Saksa, eikä
voi enää omin voiminsa ihmiskun­taa
uhata.
Omasta puolestani toivotan on-iien
vuotta kaikille rauhaa rakas­taville
ihmisille. Rauhan terveisin.
— Aapeli.
EI YKSliÖlTA
VAAN JOlJKKOiA
Kuri' :CSJ:n, kliitävUoden juhlaa
Öb vietetty: ^Ötiteibmilla suomalais-ääillöksiUa,
. Öft Misää huomioitu
vanhimmat uranuurtajat ja kun­nioitettu
heitä kutsumalla kunnia­vieraiksi
^ siihen harvinaiseen juh­laan.
Se on kauniisti tehty. Suuri
kiitos silitä,
Mutta eräissä tapauksissa ön kä­sittääkseni
menetelty epäoikeutor^
tusti, esim, nimeämällä vain pari
henkilöä .ikään kuin he olisivat
ainoat j a ehkä myös parhaat jär­jestön
rakentajat. Sellainen menet­tely
lähentelee yksilöpalvonlaa jo­ta
ISietää välttää kaikissa tapauk­sissa...;
'
Useiinmissa tapauksissa kiittelyt ^
ovat monin kerroin ansaittuja —
mut.a kiitoksen ansainneita on
paljon, eikä vain joitakin yksilöi<>
tä. - -
Yleisön joukosta minä esittäi­sin
Tyyne Siilmanin Port Arthur­ista
yhdeksi huomattavammaksi
toimihenkilöksi. Tässä yhteydessä
on huonnoitava ne monenmoiset ^
tehtäväti J jossa Tyyne on aina
mukana./Myös lehtien avustajana
vie Tyyne aryokasta osaa, sillä jo­ka:
v i i k k o on häneltä Liekissä oma
palsta.
Omasta puolestani teen kunniaa '
Tyyne Siilmannille j a kiitän häntä
jatkuvasta toiminnastaan. Näin
ajattelee tuntematon ystäväsi, joita
sinulla On paljon.
— Nylonkangasta voidaan silit­tää
joko kosleana tai kuivana s i ­litysraudalla,
jonka lämpö on kes­kimääräinen,
e l i noin 275 astetta.
( F ).
ci tulla suorittamaan, Suomi jää nyt
kansainvälisen huomion ulkopuolet
puolueettomuuteen rakentuvaa ui-• nin ja Saksan kysymyksen johdosta., ,^ mensaamme jälleen rauhassa
kopolnttista asemaamme sekä Suo-, on Suomen asema joutunut poltto- hoidella asioitamme
men ja Neuvostoliiton suhteita mci- pisteeseen koska v. 1948 yhteis-työ- _ .. , , . ,. v ..
hin ei ole uskottu. Meille on sanot-' sopimuksessamme mainittu Länsi-' ^'"-^ englantilainen lehti kirjoit-tu:
se ei ole totta E i ole siis pidet- Saksan kä.sittävä sotaliitto ulottuu ^'•'^^^^l^ suopeasti ja ymmartavai-ty
mahdollisena, että Neuvostoliito. Itämerelle ja maarajallemme poh- Suomesta pyytaa länsivaltoja
pienellä naapurimaalla, joka on oi- joisessa. ' ottamaan huomioon 'Suomen on-lut
sen kanssa sodassa ja jolla on, Sedän Demokleon miekka on to- n^ttoman vaikean aseman. Totta
erilainen yhteiskuntajärjestys, clisi sin ohkaisemman hiuksen varassa etta meidän asemamme ei ole
keskinäiseen luottamukseen perus-, monen muun pienen valtion päällä »^^'^J^P" '^'""^ vakuuttavan to-kuin
Suomen, mutta kyllä myös mei
oman vaaramme näemme.
. M i e l i a l a onkin vakava maassam-
^ SYNTYMÄ- >^
PÄIVIÄ It
^toUu ei asiaa auta
Vuoden loppupuolella o l i eräillä Suuren Rahan iehdillä
riemua siitä, että Uuden demokraattisen puolueen (NDP),
Ontarion maakuntajärjestön johtaja Donald C. MacDonald
o l i , antanut kielteisen lausunhon-Ontarion kommiinisteille,
'joiden puolue oli luvannut kannatuksensa Uuden demokraat­tisen
puolueen ehdokkaille viisissä täytevaaleissa, mitkä pide­tään
Ontarion maakunnassa-tammikuun aikana. Törontolai-
•nen Globe and M a i l lehti, j o l la hallitsevan torypuolueen joh­tavana
äänenkannattajanaon vaaleissa oma lehmä ojassa, i l k ­kui
jotakin siihen suuntaan, että kommunistit "iihkaavat"
tukea Uuden demokraattisen puolueen ehdokkaita, mutta'
tämä vaara tuli torjutuksi kun lyir. MacDonald antoi yhte-
'.näisyysvastaisen lausuntonsa.
Tässä Vaiheessa tulee luonnollisesti l u k i j an mieleen ky-
•symy^ että mistä lähtien on Globe and M a i l , tai j o ku muu
Suuren,Rahan äänitorvi yrittänyt auttaa työväenehdokkai-den
valintaa?
J u u r i tämän vuoksi päätimme mekin heittää "hattunmie
tuleen^'.
Nykyaikaisen elämän yksi kiertämätön tosiasia on, että
työväen yhtenäisyydestä ei voida vakavassa mielessä keskus-tellakiäan,
ellei siinä yhteydessä puhuta yhtäällä sosialidemo­kraattisen
puolueen j a toisaalla kommunistisen puolueen tai
n i i h i n - k u u l u v i e n jäsenten ja kannattajien yhtenäisyydpst^. | työväenedustajien vaalivoittoa
A s i a (S, muutu mik.sikään voimasuhteista. Raiskassa ei saa- • Uilovis.sa täytevaalol.ssn.
tuvat naapuruussuhteet Neuvosto­liittoon.
Ja jos sitten tosiasioiden
pairton vöoksi tämä on lopulta, us­kottu,
on esitetty kysymys, bnko( ny­kyisen
maailmantilanteen vallitessa
oikein että tällaiset suhteet vallit­sevat
kommunistisen^suurvallan ja
sen pienen d e m o k r a a h * ^ naapu- yhteydessä.
rimaan välillä. Erityistä huomiota on ulkomaisis-
Matkani Amerikkaan c ! i p-jttäi" i \n lolidissä omistettu .Novosibirskin
tärkeä sen vuoksi, ettd aaton mo aedxiann.-n vinneiselle kappaleel-nessa
eri yhteydessä P^ru^ti!' liiso ! le. jo^sa Suomi ;l:noitti seuraavansa
ti selvittää ulkopoliittista r.3:.Tiaarn i i a p : : i U u n ?a k-.ntystä Pohjois-Eu-me.
Ilokseni saatoii lo;!?ta, elia |roopasEii. A s i a h r i on, siten, että jo-ymraärtämys,
myötätunto ja '-yväk- j kaisen itsenäi e;i valtion tulee oman ]
.syrainen seurasi selontekojani. j c*^?n3a vuok,si seurata .scllai&ia i l - j
Mutta sitkeässä ovat kuitenkin- niiöitä./jolla voi olia morkitvötä .sen \
politiikalle. Sitä ei voitane meiltä-i
kään kieltää. Tiedonantja on tar- ]
kasteltava myös siinä . valaistukses;-|
s«, c*tä sen mukaan aloite mahdoi-1
listen neuvottelujen aloittamisella |
ön tä.stä lähtien ensi sijassa Suo-
.tieri: Edelleen cn syytä kiinnittää
huomiota .siihen, että tiedonannon
tämä kohta si.sältää ajatuksen yh­teistyösopimuksesta
2. art: tulkitse­misesta
niin, että siinä mainittu so­dan
uhkan toteainirien bn suoritet­tava
yhteisesti. Nämä.kaksi seikkaa
ovat m e i l l e siksi tärkeitä, että tie-on
Suomen kannalta pidettävä onnistu-
' necna. PuölueettoiTiuusaseni;ettam-nie
ei mainittu valvontatciminta
Vaarana eikä sie tule hilirilsemään
perinteellistä pohjoismaista yhteis-loiminlaa.
Todellisella mielipahalla olen lu­kenut
eräitä pohjoismaisia arvioin­teja
tästä asiasta. K i i n arvovaltai­nen
ruotsinmaalainen lehti nimit­telee
Suomea "vahtikoiraksi", riiin
joutuu kysymään, onko pohjoismai
nen yhteistyö madaltunut haukku­masanojen
tasolle.
Novosibii"skin r.euvptteliiista - ha­luan
sanoa, että niiden tulos on mi­tä
ilahduttavin osoitus siitä, kuinka
paljon voidaan saavuttaa, kun kes­kinäinen
luottamus Jai kunnioitus
vallitsee Sucmen ja Neuvostoliiton
välillä. PääministSri ; Hrushtshev
sähkötti Suomen jtsenäisyyspäivänä
dLstuksen asemamme vahvistumi
sesta ja lujuudesta siinä että me
olemme kyenneet tämäil syksyn
me.' ei Neuvostoliiton nootin, vuoksi,' '^''^^^^''"'j^^^. seU-iytymään
vaan niiden näköalojen vuoksi, jot i y"''"'"- ^ama on hyvin rohkaiseva,
ka sen vuoksi avautuvat Pehjois- f^^"^"*^" ^ano'" Amerikassa monta
Euroopan a.emaan Berliinin k r i i s i n , ^'^'•.t"^' .^1''' J^^'^''' ,''ye"'-ivä -
omin voimin hoitamaan suhteemme' . H.ALIISI TODISTEITA
Neuvostoliittoon. En tiennyt silloin | Eräs teollisuusmies yritti
jotka ovat joutuneet pitämään joh­tajinaan
tällaisia yltiöpäitä.
Olen hyvin pahoillaan tällaisista
edesvastuuttomista lausunnoista.
N i i l l e ei ole tietenkään annettava
cnempilä arvoa kuin ne ansaitsevat.
•Mutta ne ovat ilkiteko Suomen kan­saa
kohtaan, jcka vilpittömästi pyr­k
i i ylläpitämään luottamuksen poli-t
iikkaa suhteissaan ulkomaihin;
Tällaiset lausunnot saattavat kOKO
kansan väärien epäilysten alaiseksi
idässä j a Suomen riippumattomuu-öniiri
I teen kohdistuvien • .perusteettomien
oessimististen - kuvitelmien alaiseksi
änr.essä. — (U. S.)
että joudumme niin pian käytän-nö.
ssä tällaisen tehtävän eteen.
Olemme siilä selviytyneet menes­tyksellä
ja pidämme huolen, että! .saanut on ansaittu rehellisesti,
näin tulee vastaisuudessakin tapah-] — Voinee olla: niinkin, mutta
tumaan. Sen pitäi.si rauhoittaa myös'kuka on ansainnut?
mai­nostaa
itseään miehelle, josta hän
•civoi asiakasta.
— .Fokainen :sentti, jonka olen
HERMOT METALLISTA
Moskova. — Lähitulevaisuudessa
voidaan ihmisen vahingoittuneet
hermon osat korvata metallilla. A i ­nakin
Neuvostoliitossa lääkärien
täydennyskoulutusinstituutissa suo­ritettujen
kokeiden mukaan tämä
on mahdollista.
Neuvostoliiton lääketieteellisen
akatemian kirjeenvaihtajajäsen B.
Ognevin ja teknillisten tieteiden
kandidaatti V. Gudovin johdolla
suoritetuissa kokeissa, joissa koi­rien
hermoja on korvattu joko pla-ina-
tai tantälun\johtimilla on saa­tu
erittäin hyviä tuloksia. Metaili-set
hermosäikeet ovat normaaliin
tapaan johdattaneet, aivojen mää­räykset
elimille. Laitoksessa cn koi­ra;
jolle osa hermoja on korvattu
metallilla 22 kuukautta sitten ja
toinen,, jolle hermoproteesi tehtiin
8 kuukautta sitten: Kumpikin ovat
Oskar Hauta, — Dinsmore, Sask.
vietti syntymäpäiväänsä joulukuun
27 päivänä.
Yhdymme — (joulupostin hitau-denvuoksi
tosin pahas i myöhästy- . . . . ..
neenä) sukulaisten ja tuttavain on-j tJo^a^no" vi-meista kappaletta
nentoivotuksiin.
vuteta työväen yhtenäisyyttä
ilman s o s i a l i demokraattien
osallistumista, vaikka sosialide­mokraattinen
puolue on kom­munistista
puoluetta paljon
pienempi ja heikompi. Yhtä
vähän voidaan työväen yhte­näisyyttä
saavuttaa täällä Ca-nadassa
illan kommunisteja,
vaikka kommunistinen puolue
on heikompi kuin yleispiirtein
sosialidemokraattisen maail­mankatsomuksen
omaava Uusi
demokraattinen puolue.
Toiseksi on muistettava, että
korkeat johtajat voivat säätää
ketä heidän mielestään valitsi- Suomen presidentille jä lausui säh:
jäin on äänestettävä, mutta
kansa itse päättää mitä .se te­kee.
Mr. MacDonald hyötyisi mei­dän
käsittääksemme siitä jos
hän pysähtyisi^tutkimaan syn­tyjä
syviä Weyburnin vaalihä-viöstä.
Kolmanneksi on muistettava,
että mr. MacDonaldin ukaasis­ta
huolimatta voivat sosialide­mokraattiset
ja kommunistiset
työläiset yhdistää kuitenkin r i ­vinsä
vaaliuurnalla ja valita
työväen edustajia Ontarion
lainlaatijakuntaan. Tosiasiassa
meitä ei ihmetyttäisi lainkaan,
vaikka jotakin tällaista tulisi
tapahtunriaan eräissä Ontarion
täytevaaleissa.
Selvää on tietenkin, että mr.
MacDonaldin yhtenäisyysvas-tainen
asenne ei lainkaan auta
keessään mm:
' "Äskeisen Novosibirskissa tapaa­misemme
ja avomielisten keskust-e-lujemine,
kuluessa Te, Herra Presi­dentti,
voitte vielä, kerran vakujittua
siitä^ että Neuvostoliitossa luote­taan
täysin Suomen nykyiseen ulko­poliittiseen
suuntaukseen, Paasiki^
vi—Kekkosen linjaan ja vilpittö­mästi
pyritään lujittamaan maittem­me
välille muodostuneita ystävyy­den
ja yhteistoiminnan suhteita. -
Sallikaa minun esittää varmuuden
siitä; että NeUvosteliiton ja Suomen
välinen, hyvään naapuruuteen pe­rustuva
yhteistoiminta tulee vasta­kin
kehittymään ja laajenemaan,
edistäen siten rauhan ja levollisuu­den
vahvistumista Pohjois-Euroo-passa
j a koko maailmassa."
Tämä on totta. Saatoin vakuuttua
siitä, että Neuvostoliitossa todella
luotetaan nykyiseen. ulkopoliitti­seen
suuntaukseemme. Neuvostolii­tosta
käsin ei uhata Suomen itse­näisyyttä
eikä vaikeuteta Suomen
asemaa puolueettomana valtiona.
Kuten ylioppilaille lausuin itse­näisyyspäivänä,
tämän syk.syn t a r
pahtum;it ovat vahvi.staneet minua
erinomaisessa kunnossa eivätkä
millään tavoin eroa muista k o i r i s t a .'
Toisilta koe-eläimiltä, joilta sa­maan
aikaan pdstettiin vastaavat
hermon osat, mutta ei korvat* u nii­tä
proteesilla, ovat jo aikoja sitten,
kuolleet.
Hermokorvikkeet ovat tietystikin J
n i in ohuita, että niiden liittämises-~
sä muuhun. herniostoon tarvitaan
erikoiset silmälasimikroskoopit ja
muutenkin työ cn erikoisen vai­keaa.
• •
. Saadut kokemukset antavat ai- •-
hetta toivoa, että lähitulevaisuudes-'
sa voidaan esimerkiksi ihmisen
vioitluneet silmähermot korvata
proteesilla ja palauttaa näkö tai
kuulohermojen "paikkauksella"
kuulo" \ sekä nostaa halvaantuneet"
sängyistä, arvelee ; Vetshemaja
Moskva, joka perjantaina näistä ko­keista
kertoi. Tänään asia on kui­tenkin
- vielä vafii kokeilua, jonka
kohteena ovat eläimet.\ ;
Y K n tuulet puhaltavat monelta suunnalta.
SITÄl
J A
TÄTÄ
OIKEUSTUVASSA
Tuomari: "Mitä tapahtui sen
jälkeen kun syytetty antoi ensim:_
sen iskun?"
Kantaja: "Hän antoi kolmannen
iskun." ; 1
Tuomari: "Tarkoitatte ehkä toi-sesn
iskun?"
Kantaja: " E i , minä annoin toi­sen
iskun."
VANHAT ISÄLLE
Pikku Tuomas: " A i t i , mi:ä ta­pahtuu
autoille kun ne käyvät niin
vanhoiksi, että ne eivät enää toi­mi?
'
Äiti: "Joku myy ne isäUesi."
PÄIVÄN PAKINA tinhaudat—- vaan se, että nykyi- ka siksi Tiun kolmas maailmansola
Yhteistoimintaan on pyrittävä
Ilman muuta on .sel\)ä^ että mat­kaa
on jatkettava siitä paikasta, mi-iin
viimeksi on tultu.
liittisesti tai uskonnollisesti mitä
mieltä tahansa — cvat rauhanpuo
lustajia. Toiset heistä ilmaisevat
v S i k i i tiiiitiui joiidonmukaiseltaj rauhantahtonsa . avomielisemmin.
talia paiseilla lafkaa keskustelua
yhtoistoiinmtakv.symyksestä e i i - s i i -
lä, mihin • vanhan vuodon" viimei­sessä
jutussa panimme pisteen.
Tosiasia nimittäin on, että kaik­kien
rauhantahtoisten ja yleensä
hyvää tarkoittavien ihmisten kes­keisimpänä
kysymyksenä on se, mi­ten
voidaan yhdistää voimamme
meitä kaikkia läheisesti koskevien
ky.symysten edistämiseksi.
Ottakaamme esimerkiksi kysy­mys
sodasta tai rauhasta.
Kukaan meistä Canadan suoma­laisista
ei hyödy sodasta eikä edes
sotavalmistelusta.' Me kaikki jou­dumme
sotavalmistelujen takia
maksamaan yhä kohoavia veroja;
meidän kaikkien elintaso pysyy
suhteellisen alhaisena siksi kun sa­malla
kertaa ei voida tehdä sekä
tykkejä että voita. J a jos sota syt­tyisi,
mc, kuten muutkin -canada-laisct,
joutuisimme sodan jalkoihin
— hirvittävän atomisodan jalkoi­hin;.'
•
Tämä selitliiä miksi miltei kaik­ki
kansalaisemme — uikoot ho po-1
toiset hieman varovaisemmin, mut­ta
se ei muuta lainkaan sitä tosi­asiaa;
että .valtaosa meistä lukeu­tuu
sydämensä syvyydessä rauhan­puolustajain
yhä kasvavaan armei­jaan.
_
Mutta niin kauan kuin me pysyt­telemme
omissa karsinoissamme
niin, että emme rohkene avoimesti
edes keskustella näistä yhteisistä
asioista, me emme voi luonnollises­tikaan
antaa läheskään niin suurta
panosta meille kaikille tärkeän rau­hanasian
hyväksi, mitä sydämemme
syvyydessä haluaisimme antaa.
. Asiassa on vielä toinenkin ääret­tömän
tärkeä puoli: Huolimatta sii'^
tä mitä nykyiset hallitsi."avoiraat
sanovat, tosiasia, ehdoton tosiasia
on kuitenkin se, että aktiivisesti
rauhan puolesta toimivat canadalai^
set ovat sittenkin todellisia isän­maanystäviä
ja patriootteja. -N.
Canadan kansaa ja valtiota'ev.pe-lasta
mitkään pommiSubjaV — ei­vät
yksityisten fakentamat kellari-kuopat
eivätkä yhteiskunnan varoil­la
ehkä vai;jittavat suuremmat pais-nen
sodanvaara saadaan torjutuksi.
Tosiasiassa ihmiskunnalla ei ole ny­kyoloissa
muuta pelastuksen tietä
kuin suitsia sotatarviketehtailijat
ja heidän poliitikkonsa sekä huo­lehtia
siitä, että uhkaava sota ei
pääse puhkeamaan.
Tämä toiminta ei tietenkään ole
helppoa. Pahin puoli pinnallisesti
katsoen on siinä,', että rauhanpuo­lustajille
ei anneta nykyään sen pa-.
remmin kiitosta kuin heille sitä an­nettiin
esimerkiksi toisen maail-mahsodan
edellä.
Mutta toinen maailmansota syt­tyi
sittenkin vaikka silloiset valta­piirit
vakuuttivat, että mitään so-dahvaaraa
ei muka ollut, ja että
rauhanpuolustajat olivat joko " p u ­naisia"
'tai s'itten joko enemmän t a i
vähemmän pölvästejä. "Jättäkää
sellaiset suurasiat viisaitten valtio­miesten
ratkaistavaksi ja huolehti­kaa
te vain sellaisista pikkuasiois­ta,
joita voitte paremmin ymmäi:-
tää", sanottiin silloin isällisellä ta­valla
rauhanpuolustajille.
Monet Ihmiset uskoivat näiden
'viisaitten" valtiomiesten isällisiä
neuvoja — ja' saiv.it uskonsa mak^
saa k a l l i i s t i hi^H^än, verellään;'ja
kärsimyksillään.
Tämä menneisyyden opetus on
vakavana varoituksena siitä että
rauhan tai sodan kysymyksiä ci
voida eikä saakaan jättää yksin­omaan
"viisasten" poliitikkojen rat­kaistavaksi.
Tämä on sitäkin vakavampi scik-jcsta
tulisi varmasti atomiase-sota
— voisi johtaa koko ihmiskun­nan
perikatoon.
Paras puoli tässä tilanteessa on
kuitenkin se, että sodan puhkeami­nen
on nyt vältettävissä. Ihmiskun­nan
historian kehitys on saavutta­nut
vihdoinkin sen tason, missä so-tatarvetehtailijät
politikoitsijoineen
eivät "voi enää mielivaltaisesti sotia
järjestää, Ihmiskunnan yhteinen
tahto ja päättävä esiintyminen voi
nyt sodanvaaran torjua, ydinaseko­keet
voidaan lopettaa ikuisiksi
ajoiksi kaikkialla maailmassa ja
ydinaseet upottaa meren syvyyk­siin.
Ihmiskuntaa köyhdyttävästä
sotavarustelusta voidaan vapautua
yleisen ja täydellisen aseistariisu-missopimuksen
perustalla — ja
luonnollisesti sen tiukan kansain­välisen
kontrollin avulla.
Mutta mitään näitä toivottuja tu­loksia
e i saada pelkällä toivomisel­la.
Niiden toteuttamiseksi on kaikr
klen rauhanpuolustajain yhdistettä­vä
voimansa ja toimittava perään-antamattomaäti
silloinkin, kun sii­tä
ei ehkä kiitosta saada.
Tässä mielessä kun katselemme
yhteistoimintakysymystä — olkoon
sitten puhe rauhanasian edistämi­sestä
tai kulttuuriperinteidemme"
vaalimisesta — niin silloin löytyy
varmasti keinoja ja mahdollisuuk­sia
yhteisymmärryksen ja yhteis­toiminhan
hyväksi. Toimikaamme
sen :hyvUksi koko nyt alkaneen uu­den
vuoden.—KänsUtoura.