Vapaus, June 4, 1959

              (IJBBBTT) ~ Independent Labor
0>gaii<,ot;<Fiiinisk Canadiäns. Es-tU>
Ushed Nov. 6. 1917. Authorlzed
u secoDd dass mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-lished
7 thrice weekly: Tuesdays,
llrarsdays and^ Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd.; at 100-102
ttm St. W.. Sudbury, Ont., Canada.
iTeiejffionesr^Bus^
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksif Edltor W. Eklund. Mailing
•address: BoxieSif^?SudburyOntario^ii
"-Advertising-t rateaupon; application;.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 800 6 kk. 4.25
. 3 kk. 2.50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 900 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
SYNTYMÄ- i
PÄIVIÄ i
z Ontarion maakuntavaaleista.
: Monet sosiaalisia uudistuksia, parannuksia: ja muutoksia
haluavat kansalaisemme, kuten muutkin- samaan iryhmään
kuuluvat canadalaiset ovat perusteellisesti pettyneitä GCFm
ohjelmasta Ontarion vaaleissa, jotka suoritetaan kesäkuun
irpäiväliäi _
..Monet heistä'ovat uskoneet~ja toivoneet, että GGF:n toi-
"mesta esitetään todella "uutta poliittista suuntaa" edustava
ohjelma vanhojen puolueiden vanhaa hapatusta vastaan,
mutta tässä he ovat perusteellisesti pettyneet. Pyrkiessään
jotenkin "sivuuttamaan liberaalipuolueen" kaksipuoluejär­jestelmän
olosuhteissa, CCF:n maakuntajohto on myös omak­sunut
läpeensä porvarillisen ohjelman, jolla ei ole suurta­kaan
eroa vanhojen puolueiden ohjelmien kanssa.
Yksikään yhteiskunnallisesti valveutunut työläinen, far­mari
ja muu pikkueläjä ei näe mitään eroa vanhojen por­varipuolueiden
välillä. Kun liberaalipuolue esim. syyttää,
että torypuolue "varasti" sen alkuperäisen ohjelman, niin
sitä'pidetään t;unnustuksena siitä, että liberaaleilla ei ole mi­tään
sen parempaa tarjottavana, mitä on torypuoluefelta saa­tiin
Ja kun torypuolue yrittää ratsastaa uudelleen hallituksen
-lihapadoille yksinomaan pääministeri Frostin henkilökultin
avulla, niin se on myös avoin tunnustus aatteellisesta vara-
.fikosta. Tosiasiassa vanhat puolueet ovat suurpääoman pal­velijoina
niin samanlaisia kuin kaksi pihlajanmarjaa. Sen­tinkin
väliraha niiden suhteen olisi tappioksi.
Mutta kaikkein pahinta on se, että tämän maakunnan —
kuten koko Canadankin — työväenliike on poliittisella alalla
. vielä niin pahasti lastenkengissä, ettei työväenliikkeen ta­holta
ole voitu yhteistä ja päättävää taisteluhaastetta antaa
vanhoille puolueille. Ja mikäli CCF:ään on luotettu, niin täs­säkin
on ilmeisesti auttamattomasti petytty.
Osoituksena GCF:n vaaliohjelman kehnoudesta voidaan
pitää esimerkiksi Toronton Vapaa Sanan ilmoitusta, missä
sanotaan: "GCF Ganadan sosialidemokraattinen puolue..."
Tämä sellaisenaan on eräänlainen tunnustus Canadan suo­malaisten
sosialistisesta edistyksestä ja maailmankatsomuk­sesta
mutta samalla kertaa se ön avoin harhauttamis-yritys.
Tosisia nimittäin on, että GGFrn ohjelmasta ei löydy edes
tikulla hakien sanaa "sosialidemokraattinen puolue". CCFrn
perustamiskokouksessa Reginassa tosin ehdotettiin, että tä­män
uuden puolueen nimeksi otettaisiin Canadan sosialide­mokraattinen
puolue. Mutta tämä ajatus hyljättiin! Puolueen
perustaja ja johtaja, mr. Woodsworth selitti silloin jotenkin
tähän tapaan: Sosialidemokraatti-sana on ulkomaalainen ja
canadalaisille kokonaan vieras sana; se vieroittaisi meistä
pikkuliikemiehet, farmarit ja vapaiden ammattien harjoit­tajat-.
Me ename halua sitä vaan "yhteistoimintaa"... ja näin
sai GCF nykyisen nimensä. Kuten sanottu, Reginan manifes­tissa,
CCF:n johtavassa aatteellisessa-asiakirjassa, ei ollut sa-
^ naakaan sosialidemokratiasta. Ja sen jälkeen on Reginan ma­nifesti
hyljätty "liian radikaalisena" asiakirjana!
Selvää siis on, että puhumallaa "sosialidemokratiasta"
yritetään pääasiassa harhauttaa pahaa aavistamattomia kan­salaisiamme
luulemaan, että GCF on jotakin muuta, mitä se
todellisuudessa on.
* • •••
Mutta vielä kummallisempaan asemaan joutuu GCF näis­sä
vaaleissa sen koico sivun käsittävän haastattelukirjoituk-sen
valossa, jonka torontolainen Daily Star muutama päivä
sitten julkaisi. Toronto Daily Starin kirjeenvaihtaja Charles
Templeton ja Beland Honderich esittivät CGF;n Ontarion
johtajalle, Donald MacDonaldille (hän on "huomattava joh­taja"
sanotaan" esim. Vapaa Sanan ilmoituksessa) eräitä ajan­kohtaisia
kysymyksiä ja he saivat osittain sellaisia vastauk­sia,
että ne nostavat tukan pystyyn jokaiselta, joka oli ereh­tynyt
luulemaan, että GCF on myös työväenpuolue. Tässä
on^joitakin esimerkkejä, sanatarkkoja lainauksia tästä koko
. sivun käsittäneestä haastatteluartikkelista:
Henderich: "Minä olen näkevinäni yleisessä mielipiteessä
merkkejä siitä, että uniot ovat liian voimakkaita, ja että
niitä on todennäköisesti rajoitettava. Eikö ole mitään vaaraa
• poliittisesta puolueesta jota määräilee(dominate) ammatti-
: yhdistysliike (labor)?"
, MacDonald: "Minä uskoisin teidän havaitsevan, että jos
; olisi puolue, joka nauttii työväenliikkeen luottamusta, se olisi
voimakkaammassa asemassa enemmän tasapainossa olevan
ohjelman laatimiseksi...
. "Minä tiedän, että tämä on vaikea pala myytäväksi, sillä
' työväenliike on kasvanut ekonomiassa «missä sen ori täytynyt
^ taistella?kaikesta, mitä se on saanut, mutta; minä esitän, että
. hallitus^ jolla on unioiden luottamus, VO istua niiden (unioi-den)
kanssa ja sanoa, katsokaa, te olette juuri saaneet 10 sen-
. tin palkankorotuksen. Kahden vuoden kuluttua se on koko­naan
menetetty hintojen nousun vuoksi. Ettekö haluaisi hy-
• väksyä nyt.pienempää palkankorotusta yhdessä tämän ohjel­man
kanssa joka tekee jotakin hintojen kontrolloimiseksi.
^' Minä luulen että tämä (ajatus) voitaisiin myydä." —
• Tässä on mustaa valkoisella siitä, millä kurjalla perus--
- teellä GGF:n oikeistojohto pyrkii "sivuuttamaan liberaalipuo-,
, lueen" — se olettaa että "työväenpuolueena" se saisi työläi­set
ja muut pikkueläjät suostumaan "työväenliikkeen etujen"
nimissä pienempiin vaatimuksiin.
Kaiken kukkuraksi tässä "myyntiohjelmassa", ja tarkoi­tus
on kaiketi myydä työväenliikkeen edut porvareille, on
turvauduttava myös tosiasiain väärentämiseen. Ei pidä ni­mittäin
paikkaansa se, että ensin nousevat palkat "10 sentil­lä",
ja että sitä seuraa hintojen nousu kahden vuoden kulues­sa.
Päinvastoin on tapahtunut jatkuvasti: Ensin ovat nous­seet
hinnat ja palkat ovat nousseet vasta pitkän ajan ku­luttua
hintojen noususta. Mr. MacDonald tietää tämän tosi­asian
liiankin hyvin!
' Ja tämä on'vain yksi esimerkki monista, miten mr. Mac-
Donaldin johtama GCF tavoittelee jotakin muuta; muttei mis­sään
tapauksessa sosialismia mihin vihjaillaan puhumalla
pahaa-aavistamattomille ihmisille siitä, että GCF on sosiali­demokraattinen
puolue. Totta, että GGF:n oikeistojohto bn
• omaksunut sosialidemokraattisen oikeistojohdon opinkappa-
^(^iia, mutta se bn'niin kaukana siitä, mitä tavalliset valitsi-
' Lauri SzVn, Estaire. Ont., täyttää
tänään 60 vuotta.
William Santala, Waters tovvns-hipistä,
täyttää 70 vuotta ensi sun­nuntaina.
' \
Herman Sillmani Port Arthur.Jkyt-taä
tiistaina,' kesäkuun B paivana 70
vuotta.
Yhdymme sukulaisten J a tuttavain
onnentoivotuksiin. :
VIERAB^U NEPALISSA , ^ V ' - ' • S I T Ä i | | | | i | | i ^^
Viimeisen mm maa
25 canadalaista
vierailee NLssa
Montreal. — Viime tiistaina mat-
Icusti 25 Canadan eri yliopistojen O:
piskelijaa Eurooppaan matkalle. He
tulevat vierailemaan Nfeuvostoliitos
sa 15 päivää.
Matkan aloitteentekijänä on Na­tional
Federation of Canadian Uni­versity
Students. Ififontjrealin ylio­piston
slaavilg^htenuaineiden luen­noitsija.
John Greer Nicholson toi­mii
ryhmän johtajana.
Ryhmässä on opiskelijoita seitse­mästä
eri Canadan yliopistossa. He
'toivovat voivansa tavata Venäjän
Oppilasneuvoston jäseniä ja keskus­tella
oppilaiden ja julkaisujen vaih­dosta.
Miksi tämä kaunis maa oli vielä
muutamia vuosia sitten täysin sul­jettu
ulkomaailmalta? Miten on
mahdoUistai 'että-; sodat ja vallanku­moukset
ovat pyyhkäisseet yli maa
ilman, ettär kolmannes maailmasta
on muuttunut sosialistiseksi, muttei
Nepalissa aika seisoi paikallaan?
Historian kirjoista ei löydy mitään
vastausta tähän kysymykseen,.sillä
Nepalin historiaa ovat tähän men­nessä
kirjoittaneet vain jotkin ul­komaalaiset;
pääasiallisesti englan­tilaiset.
Mutta maan ensinunäinen
ja merkittävin historioitsija-D.- R.
Regmi plivalmis kertomaan minul­le
hieman maansa historiasta-
Siitä lähtien, kun britit 1815 ku-kistiyarNepalin,
maa oli ollut Eng­lannin
hallinnassa. Mutat täällä he
eivät soveltaneetkaan tavanomaista
siirtomaapolitiikkaansa, eivät alka­neet
riistää maan suuria luonnon­rikkauksia,
vaan muuttivat Nepalin
Intian ja Tiibetin väliseksi pusku­rivaltioksi
ja myös ihmismateriaa­lin
reserviksi. Gurkhat, Nepalin
tärkeimmän sotilasheimon edusta­jat,
koulutettiin brittien • siirtomaa-ai'meijaa
varten-ja heistä tuli taita­vuutensa,
sitkeytensä ja kestävyy­tensä
vuoksi valiojoukkoja. Ja niin
piti olla ikuisesti. Tässä palveli
brittejä feodaaliperhe, jonka nimi
yhä vielä nostattaa kauhun sekai-
Kirj. Harry. Sichrovsflcy (toinen osa)
TARMOLÄ PALVELLUT
SUOMALAISIA 30 V.
Toronto. — Viime viikon lopul­la
Tarmolassa vietettiin suuria
avajaisjuhlia, jotka onnistuivat
erinomaisesti. Juhlapuheessaan
CSJ:n sihteeri Eini» Laakso kiin­nitti
huomiota siihen, että tämä
laitos on palvellut suomalaisia 30
vuotta. Mielenkiintoisimmat koh­dat
hänen puheestaan olivat seu­raavat:
Tarmolan avajaispäivä on suuri
juhlapäivä meille Toronton ja ym
leita vaikka taskumme eivät ole
kaan täynnä dollareita. Minä nii.n-kuin
teistä monet muut, emme oi
leet rakentamassa Tarmolaa, vaart
siitä huolimatta, minulle ja teille
on annettu lupa tulla tänne, ja niin­kuin
tavataan sanoa kyllä hyväsopu
tilaa löytää meille kaikille.
Harvoin muistamme niitä Tarmo­lan
rakentajia, mutta nyt avajais­juhlassa
nostamme hattuamme ja
lausumme kauniit kiitokset niille
rohkeille tovereille ja kansan kult
pariston suomalaisille. Meille Tar- tuuritvön uranuurtajille, jotka 30
mola merkitsee sitä että meillä on
paikka minne voimme tulla viiettä-mään
kesäisiä viikonloppuja ja mi;i-ta
lomahetkeä. Ja mikä vielä haus­kempaa
kuni tiedämme että olemme
aina tervetulleita tänne, eikä tar­vitse
tuntea kiitollisuuden velkaa
kenellekään, koska Tarmola on mfi
dän oma paikkamme.
Tässä mielessä CSJ-.n Toronton o-vuotta
sitten, raskaan päivätyön lo­massa
laittoivat meille tämän mai­nion
kesähuvipaikan Tarmolan jos­ta
me kaikin olemme ylpeitä.
Väiiän niistä yhteisistä juhlista­kin.
Sillä meidän yhteiset SCAUL ja
CSJ järjestämät vuotuiset liitto,
laulu- ja soittojuhlat lähenevät no-
; pcasti ainakin järjestäjien mielestä
vnikka mahdollisesti juhlavieraiden
sia mtiitoja:' Kanat. Miten Ranat
valloittivat-asemansa ja miten-he
käyttivät sitk hyväkseen, se ylit
tää kaiken sen, miten seikkaluro
maanien kirjoittaja voi sommitella
mielikuvituksessaan:
Kirjoitetaan syyskuu 1846. Nepa:
Iin kuninkaan hovi on juonittelujen,
salakähmäisyyden, suosikkijärjes­telmän
ja ryhiyiäriitojen pesä. Ku­ningatar,
kuninkaan järjestyksessä
toinen puoliso, ei voi lainkaan hy­väksyä
prinssin arvoon kohotettua
kasvattipoikaa ja päättää ottaa tä­män
hengiltä. Täten hän haluaa
raivata tietä myös rakastajalleen
Gagan Sinhalle. Murhahankkeissa
ottaa Gagan Sinha yhteyden hoyiv
mies Dshang Bahadur Ranäan, joka
jo pitkään on pyrkinyt nousemaan
hovin arvoportailla. Dshang Baha­dur
lupaa kuningattarelle kuuden
veljensä tuen, mutta paneekin toi­meen
paholaismaisen suunnitel­mansa.
Hän järjestää kätyreittensä
avulla Gagari Sinhan päiviltä ja
^vaativat uusia oppikirjoja ja perus-itivat:?
kirjastoni<csuljettiin vuosikau-:
siksi vankilaan. Sanomalehdet; oli
kielletty,vsamoin- ulkomailta ^saapu­neiden
tietojen levittäminen. Tie­tenkään
ei esiintynyt minkäänlais­ta
poliittista elämää, ei puolueita,
eikä parlamenttia. 9/10 valtion tu­loista
juoksi Ranojen yksityiseen
kassaan. Kuningas' o l r palatsissaan
kirjaimellisesti Ranojen vanki, jo­ka
ajettiin .juoppouteen ja sukur
puolihurjasteluihin^^— hän ei saa­nut-
muodostua minkäänlaiseksi es­teeksi
Ranojen toiminnalle. Ja
yleensä kuninkaat eivät myöskään
eläneet vanhoiksi.
"Niin. sellaista oli meillä ennen
marraskuun vallankumousta"); ncr
paliläiset sanovat puKuessäaii kol­kosta
menneisyydestä. Mutta ennen,
kuin tämä valliankumous puhkesi,
virtasi monen urhoollisen taisteli­jan
veri, taistelijan, joka asettui
vastustamaan julmaa mielivaltaa.
Ensimmäinen järjestetty vastarin-saston
jäsenistö ostikin tämän 13 ^^j^^^jj^ ,^3^50^^ ^^3^ yj^ä gyj,-
eekkerin maapalan 30 vuotta sit | ^ ^ p , , - ^ kaukana. Ja onhan tässä
ten. jonka osaston jäsenistö hyvin' ^^^-^^^^^ ^aksi kokonaista kuukautta
nopeasti vaikka tosin suurella kus^ j^j^^^ -^^.^ antakian meille tilaisuu-tannuksella,
uhrauksilla ja ponnis- saada juhlaharra.stus leviämään
tuksilla. perkasi ja puhdisti ja pys ^^^^ suomalais-canadalaiseu väes-tytti
nämä'kauniit rakennukset. ! tön yhteiseksi asiaksi.
Alkuvuosina vastassa oli monet, ji,,evat suurjuhlat vietetään tääl-vaikeudet,
matka oli pitka ja kulku, ,g Tarmolassa ensi elokuun 1^2
hankala. Silloin monellakaan ei oi j p^^g joronton nuoriväki on nimit-lut
omaa autoa silti ihmiset tu.i- ^^j^y^ ,,3^5 jyj,,a{..^aikkien aikojen
yat. Toiset kävelemällä .toiset pol I juhliksi" ja me van-kupyörillä
ja kaikista vaikeuksista luonnollisesti hyväksymme
huolimatta Tarmola on saanut, ^^j^j.^ ^j^j^^ „j^jty^gg„ yhdessä
maanmiestemme hyvän kannatuk- nuorison kanssa teemme parhaam-sen.
Ja miksi ei T - Tarmolaa ei perus­tettu
suurien voittojen tarkoitukses­sa
vaan siinä mielessä että vähäva­raiset
ihmiset saisivat nauttia k->
säisfestä luonnosta täällä raittiissa
ilmassa ja että nuorisolla olisi mah­dollisuus
kehittää fyysillisiä ja hen­kisiä
kykyjään. Tämän kuluneen
30 vuoden ajan Tarmola on antanut
sadoille iloa ja nautintoa jota on
vaikea millään taloudellisilla arvoil­la
mitata.
Siis lainkaan liioittelematta,
voimme sanoa että. Tarmola on yksi
parhain kesänviettopaikka Cana­dassa.
Tänne me olemme tervetul-jat
ajattelevat sosialidemokra­tiasta,
kuin yö on päiväsiä.
* * *
Tämä on valitettava tilanne,
missä Ontarion maakuntavaa­lien
aattopäivinä ollaan. Ei siis
ole ihme, vaikkei vaalikampan­ja
olekaan mitään joukkoinnos-tusta
nostattanut työväenliik­keen
piireissä.
Meiltä kysyttäneen nyt sit­ten,
mitä pitäisi tehdä? Ja me
vastaamme totuudenmukaises­ti:
Emme tiedä! Vanhoja puo­lueita
äänestämällä aulamme
poliittisesti 'puhuen: selkäsau^
inan antamisia itsellemme; Mr.
MacDonaldia ja hänen? kaltai-;
siaan äänestäen petämme vain
itseämme ja; naapureitamme.
Mutta erinäisissä vaalipiireissä
on kuitenkin rehtejäkin työ-väenedustajia,
jotka ohjelman­sa
ja käytännöllisen toimintan­sa
perusteella- ansaitsevat va-litsijain;
jakamattoman kanna-;
luksen ja luen. Tilanne vaalii
siis sitä; että kukin valitsija ter
kee henkilökohtaisesti oman
päätöksensä, miten hän vaali­uurnalla
menettelee. Pääasia
on, että tutkitaan arvostelevas­sa;
mielessä kaikkien-ehdokkai­den
ohjelmia ja edesottamisia
ja tehdään sen perusteella rat­kaisut.
i i
me että tämä tavoite tulisi kunnial­lisesti
täytettyä. Täytyykin sanoa
että nuorisomme elää suuren innos­tuksen
ja jännityksen vallassa joka
on ilahduttava ilmiö. Siis meistä
kaikista nuorista ja vanhemmista
riippuu miten pystymme tämän suu­ren
tavoitteen täyttämään. Ja jos
koskaan niin nyt on meidän Toron-tolaisten
kunnia kysymyksessä.
Paikallisen juhlakomitean lyö on
edistynyt kaikin puolin tyydyttä­västi.
Juhlia on mainostett uhyvin
laajalti aina ulkomaita myöten. Ja
rohkaisevaa on todeta että mainos­tus
on saanut aikaan innostusta mo­nessa
paikassa. Esim. Vancouveris­ta
ilmoitetaan että sieltä lähtee juh­lille
suuri joukko ohjelman esillä
jiä sekä juhlavieraita. He ovat ti­lanneet
oman iautatievaunun.sa jo
hyvissä ajoin: etteivät myöhästy juh­lilta
ja sanoivat tuovansa meille itä-
Iäisille tuliaisiksi valmiiksi "suolat­tua
ja leikeltyä tyynenmeran punas­ta
lohta.
Tällaiset uutiset ovat tietysti ter­vetulleita
ja saadaksemme juhlat
tosiaan kaikkien aikojen suurenunut
niini tärkeintä on että viesti juhli.';-
tamme saadaan leviämään koko Ca­nadan
suomalaisen; väestön, tiedok­si.
Sanomalehtikirjoitukset, seinä-ilmoituskutsut
jne. ovat hyviä ja
erikoisesti :sanomalehtikirjoituksia
pitääkin tästä lähtien olla joka nu­merossa^
mutta rnielcstäni. ei tämä
vielä riitä ja muita muotoja-pitää
käyttää eikä mitään mainostusmuor.
toa jättää tekemättä joka tavalla
tai toisella edistää juhliemme onnls-tfimista.
.. T voimme
tehdä osamme. Kansallinen juhla
komitea esittääkin että me joukolla
ryhtyisimme juhliamme mainosta­maan.
Kaikilla mcillä_on hyviä
ystäviä ensiksikin täällä Torontos-
.sa ja mahdollisesti monella on su­kulaisia
ja tuttavia ympäri" Cana-daa
ja USA:J[a. Jos emme ole tilai-
: suudcssa suusanallisesti. kutsumaan:
ihcilä viei-aak.semme niin ^kirjoitta-
»maila muutaman sanan voimme sen
tehdä. Se on muuten kaunis tapa
•ja kuinka hauskaa ystävillemme; on
saada tällainen kutsukirje. < Siis
tarttukaamme kynään jo huomen­na
ja kutsukaa ystävämme "kaik­kien
aikojen suurempiin juhliin"
täpne.TarmolaanjJlokuun 4-^^
I
syyttää kuninkaan puoluetta mur- taliike muodostettiin 1936. Sen on-hasta.
Kuningatar vannoo ikuista
kostoa ja antaa Ranalle aivan va­paat
kädet. Syyskuun 14. päivänä
1846, keskiyöllä, Rana kehoittaa ko­ko
hoviväkeä kokoontumaan palat­sin
peilisaliin puhuakseen tilantees­ta.
Täällä Ranan on helpp provo­soida
tappelu, johon hänen omat
miehensä sekaantuvat ja tekevät
selvää kaikista. Kronikoiden mu­kaan
kaikki surmattiin ja veren
kerrottiin virranneen alas pitkin
palatsin portaita. Aamun koittaes­sa
Rana on pääministeri ja kalkki
Känen veljensä ministereitä. Mutta
suunnitelma ei ole vieläkään viety
täysin päätökseen. Palkkana pal­veluksistaan
karkotetaan kuninga­tar
Intiaani, kuningas syöstään val­taistuimelta
ja sille nostetaan heik­ko
kruununprinssi, joka kirjoittaa
nimensä kaikkiin Ranan esittämiin
papereihin.
Siten alkoi Ranojen valtakausi,
joka ke.sti yli sata vuotta. Sen poh­jaksi
otettiin perimysjärjestelinä,
jonka mukaan vanhin veli oli aina
pääministeri, ikäjärjestyksessä seu­raava
veli armeijan ylipäällikkö,
kolmas korkein kenraali, neljäs yli­tuomari
ja kaikki muut ministerei­tä.
Nepal oli tällöin maa, jossa
kymmenvuotiaat pojat sattoivat ol­la
ministereitä ja kenraaleita. Ajan
vieriessä perhe kasvoi kuitenkin
nopeammin kuin valtion virkamies­ten
lukumäärä. Sen vuoksi Ranat
jaettiin kolmeen ryhmään. A-luo-kan
Ranat oliva syntyperältään sa^
taprosenUisesti Ranoja. B-luokkaan
kuuluivat ne. joiden äidit kuului­vat
muuhun kastiin, ja C-luokkaan
kuuluivat lopuksi Ranojen aviotto­mat
lapset, jotka olivat lähtöisin
mm. suhteista palvelijoiden tms.
kanssa. Korkeimmat Aranat hoite­livat
korkeita valtion virkoja. Bra-nat
saivat vähempiarvoistt paikat
ja loput tulivat Cranojen osaksi,
joista monet kuitenkin jäivät ilman
mitään virkaa. Tämä johti loppu­mattomiin
juonitteluihin, panette-luihin
ja murhiin Rana-perheen
keskuudessa. Useat pettyneet Ranat
esittivät myöhemmin merkittävää
osaa vapausliikkeessä.
Ranojen valtakausi oli mitä pi^
meintä keskiuikaa. Jos joku tapasi
Ranan kadulla, hänen piti heiUäy-tyä
maahan. Vain Ranat saivat pi­tää
eurooppalaisia vaatteita ja kun
nepalilaiset nykyisin pitävät eu-rooppalaismallista
takkia kansalli­sen
asunsa päällä, niin tämä on osoi'
tuksena uudelleen saavutetusta va­paudesta.
Muuten: aivan päinvas­tainen
tilanne on Intiassa, jossa
kotikutoinen kansallispuku on (tai
ainakin oli) merkkinä .asennoitu­misesta
brittejä vastaan. Raamattu
oli kielletty ''kuhottavana" kirjal­lisuutena.
Gandhin tai Nehrun ku­vien
ripustaminen seinille rangais­tiin
kuolemalla. Ylioppilaat, jotka
nistui järjestää itselleen salainen
kirjapaino, joka öisin ja sumun
suojissa levitteli lentolehtisiä ja sa­nomalehtiä,
jo|ssa julistettiin Ra­nojen
kukistumista. Liike sai yh­teyden
kuningas Tribhuvvanaan, jo­ka
ryhtyi sitä rahoittamaan. Liik­keen
johtajan päästä luvattiin 5,000
rupin palkkio ja 1940 onnistui Ra­nan
poliisien vangita joukko joh-tomiehiä.
Heitä kidutettiin kunin­kaan
nähden ja lopuksi julkisesti
hirtettiin. Heidän joukossaan oli
Gangar Lal, Nepalin kommunisti­sen
puolueen entisen pääsihteerin
veli, ja kuninkaallinen hovipainija
Dharma Bhakta. joka oli toiminut
yhdysmiehenä. Ainoa, joka vältti
kuoleman, oli Tank Prasad Atsha-raja:
Hänet tuomittiin eliniäksi
vankilaan, koska häntä bramiinina
ei uskonnollisen tavan mukaan saa­nut
surmata. Juuri hän kertoi mi­nulle
vapausliikkeen . historiasta.
Vallankumouksen jälkeen Atshära-ja
vapautettiin, muutamia vuosia
myöhemmin häiiestä tuli pääminis­teri
ja hän jää Nepalin historiaan
miehenä, joka mm. allekirjoitti ys­tävyyssopimuksen
maansa suuren
naapurin Kiinan kanssa.
Toinen maailmansota päättyi, fa­sismi
kukistui, Intia sai vapauden,
vallankumous pyyhkäisi yli Kiinan.
Koko Nepalin ympärillä oleva maa­ilma
muutti kasvojaan, mutta Ra­nat
eivät sokeudessaan nähneet,
että heidän hetkensä oli lyönyt.
Kansa tuli levoUomaksi. Puhkesi
mielenosoituksia, lakkoja, talonpoi-kaisnousu,
kenraalit menettivät ot­teensa
armeijaan. Marraskuun 6.
pnä 1950 esitettiin kuninkaalle huo­mattava
määrä kuolemantuomioita.
Hänen piti ne henkilökohtaisesti
allekirjoittaa, jotta "laillisuutta"
noudatettaisiin. Kuningas Tribhu-
\vana kieltäytyi. Samana yönä hän
pakeni Intian Kathmandun suur­lähetystöön
ja pyysi poliittista tur­vapaikkaoikeutta.
Ranat nostivat
valtaistuimelle kuninkaan kaksivuo­tiaan
veljenpojan ja vaativat Trib-hu\
vanan luovuttamista. Intia kiel­täytyi
ja vei kuninkaan lentokoneel­la
Delhiin. Marraskuun 11 päivänä
aloittivat Nepalin kongressin — jo­ka
vastaa intialaista esikuvaansa
— partisaanit raja-alueilla kapi­nan,
jonka edessä kaupunki toisen­sa
jälkeen, kukistui. Ranojen jouk­koja
siirtyi kasvavassa määrin ka­pinallisten
puolelle. Kuningas pala­si
takaisin j a julisti ranojen vallan
kaatuneeksi. ~
Helmikuun 18. pnä 1951 muodos­tettiin
Nepalin ensimmäinen kan-sianhallitus
ja tätä päivää vietetään
iiyt vuosittain kansallisena vapau­tuspäivänä.
Poliittiset vangit ya-pautettiin,
alettiin muodostaa puo­lueita
ja perustaa sanomalehtiä.
Ensimmäiset paikallishallintojen
vaalit pidetliin ja ne toivat nuorel­le
kommunistiselle puolueelle suur
ria voittoja. Se osoittautui 4 pääkaU^
pungin suurimmaksi puolueeksi ja
asetti Lalitpurin pormestarin. Am-^
mattiliittoja, talonpoikais-, nais- ja;
nuorisojärjestöjä syntyi,
v; Kuningas..Tribhuwanan'kuoleman
jälkeen vuonna 1955 nousi hänen
poikansa Mahendra Bir Bikram
Shah Dewa valtaistuimelle, i Hän
määräsi muodostettaval^i kansan^
edustuslaitoksen ja pidettäväksi
vaalit helmikuussa 1959. Uusi Nepal
hyväksyi .viisivuotissuunnitelman
maan kehittämiseksi.-Uusia katuja'
ja rautatielinjoja on määrä raken--
taa, 100 uutta postitoimistoalon pe-,
rustettu, ohjelmassa on uusia teh­taita,
sairaaloita, ypimalaitoksia,'^
kouluja ja sairaaloita. Suurisuun­taisen
maareformin on, määrä
muifftaä kasvot maaseudulla, jolla
on yhä vielä suurtilallisten orjia.
Edessä on valtava työ nostaa Nepal
keskiajalta uuteen aikaan.
Yhtä kaikki vaara ei vielä ole
ohitse. Ranojen jälkeläiset eivät
ole luopuneet suunnitelmistaan pa­lata
kerran vielä valtaan. He saa­vat
tässä apua myös amerikkalai­silta,
jotka mm. vuorikiipeilijöiden
tai 'julistajien; hahmossa saapiivat
agentteina maahan. Mutta Nepalin
väestö ei ole kukistanut Ranoja
saadakseen uuden ikeen niskansa
päälle. Se tietää omaavansa rajojen
takana luotettavia ystäviä, ja Ne­palissa
herätti laajalti myönteistä
huomiota kuningas Mahendran vie­railu
Neuvostoliitossa viime vuoden
kesäkuussa. Ja vierailun tulokse­na
Nepal saa NL:sta huomattavaa
apua maan kehittämiseksi. Ottaes­saan
jäähyväiset Moskovalta sanoi
kuningas:
"Uskomme, että suuren maanne
kokemukset ja sen tunteminen aut­tavat
meitä merkittävällä tavalla
rakentaessamme ja kehittäessämme
synnyinmaatamme. Toivon, että
molemmat maat voivat kulkea käsi
kädessä rauhan tietä ystäyyyden ja
yhteistoiminnan hengessä."
Kukapa olisi vielä kymmenen
vuotta sitten uskonut, että Nepalin
kuningas voi sarioa näin — Mosko­vassa?
m
SYVAMIErnBISTA' < "M
— Mitä ^ihmeeIl'hyötyä on tuos- ^ j
takin ps^oanalysiasta? ' ^
— Voinhan setf selittää sinulle.
Hman psykoanalyysia '^emme kos­kaan
voisi tietää, että kun me;ajat-telenune
jotakin asiaa, niin ei se
asia, jota ajattelemme,, olelcaan se
asia, jota luulemme ajattelevammej
vaan se asia, joka saa' meidät us­komaan,
että me ajattelemme sitä
asiaa, jota luulemme ajattelevam-x
me.
Port Murissa
toimitaan Torontonm mm
suur
Port Arthur. — Haluan lausua
Kaiku-kuoron puolesta kiitokset 5cai- f';'
kllle niille, .jotka myivät Ja ostivat 1
äskettäin jäl:^Jestettyjen lJdijayoittö|:i^^
tanssien ovilippuja. Niistä saaduiiiai;;|^|
tuloilla-saimme paljon autetuksi inat- *
kakassaa Torontoon menoa varten., Ml
Kuorolaiset ovatkin toimineet r l - ' |
peästi tämän matkakassan hyväksi.
Onhan siinä yritettäväkin ennenkuin
on toista'tuhatta dollaria pussissa^
joka tarvitaan parin kuukauden kuu­luttua.
Teimme vierailumatkan Nipigpniin.
emme siinä mielessä, että olisimme
sieltä saaneet paljon tuloja, mut^
sanotaan, että vaihtelu virkistää jä
niin päätimme laulaa vähän nipigö-
•••m
••"^i^ii •
nilaisillekin. Kiitos kaikille, jotka l u i - ^ | | l
litte meitä kuuntelemaan. Päätimme '
niin hätäisesti tehdä tämän reissun,
eikä tullit heti ilmoitetuksi sitä sano-.
malehdissä. Josta syystä ka&ki nipi^
gonilaiset eivät mahdollisesti, tienneet
konsertista mitään. Tulemme toiste^',
kin ja sitten paremmalla onnella yleij.
söön nähden.'
Kiitos myös uipigonilaisille, Jqtka
myivät etukäteen näitä könserttilip-^
puja Ja muutoinkin annoitte kättä.
Nyt siis vain haliskaa kesää! — . '»1
— Sopraano.
Bolshoi edustaa
Äskettäin New York Times lehdes­sä
selostettiin, että Neuvostoliitossa
on 80,000.000 ihmistä, jotka nauttivat
teatterista Ja balettiesityksistä, ver­rattuna
noin 250.000 Yhdysvalloissa.
Päinvastoin kuin Yhdysvalloissa,
missä keskimääräisellä kansalaisella
ei ole juuri mitään tietoa "Romeo Ja
Juliasta" näytelmän muodossa puhu-mattakan
baletin muodossa, sen si­jaan
Neuvostoliitossa miljoonat ihmi­set
tuntevat sen yksityiskohtia myö­ten.
Monet baletin arvostelijat ovat an­taneet
ylistäviä lausuntoja Bolshoi-b.<
iletin esityksistä Yhdysvalloissa ja
Torontossa myytun viikkoja etukä­teen
kaikki liput niihin Bokhoin esi­tyksiin,
jotka tapahtuvat täällä Maple
Leaf Gardenissa kesäkuun 11—13
pnä.
Eräät arvostelijoista ovat selosta­neet,
että Bolshoin esitykset ovat
luoneet uuden pohjan balettitaiteelle,
jota amerikkalaiset Joutuvat pakosta
seuraamaan. He ovat huomauttaneet,
että se ei johdu siitä, että Bolshoi
olisi nlm toisia edellä tanssitaidossa.
Salaisuus on siinä, että baletti on
mainiosti kokoonpantu musiikista,
liikkeestä ja aiheesta, joka on tuota­va
selvästi ja voimakkaasti .kokonai­suudessaan
esille, niin että yleisö tun­tee
olevansa itse mukana; draamassa.
Neuvostoliiton ja koko maaUman
johtava ballerina^Galina Ulanova on
kirjoittamassaan balettlalaa käsitte-.
levässä kirjassaan huomauttanut, et­tä
mikään esitys, vaikka se olisi kuin­ka
vaativa; ei voi onnistua ellei se
kuvaa jotain ajatusta. Näin olleix
hän korostaa, baletissa on myös o l ­tava
Jatkuva sisältö.
Tosiasiassa Bolshoi-ryhmän tanssi-,
jat hallitsevat taitonsa erinomaisesti
ja voidaan sanoa ,että heidän kyke-nevyytensä
on erinomainen, mutta,
siltä huolimatta he esittävät inhimil­listä
osaa.
Kun heidän vierailunsa päättyy Ja
he palaavat kotimaahansa he tule­vat
jättämään meille jotakm sellais­ta,
joka on vieläkin arvokkaampaa
kuin tilaisuus nauttia heidän esiinty­misestään.
He jätätvät meille uuden
taiteen muodon. Kuten kaikkien sel­laisten
lahjojen suhteen, alkuun voi­daan
vastustaa sen hyväksymistä,
eräät eivät edes käsitä sitä, mutta
meidän kulttuurimme tulee olemaan
arvokkaampi sen johdosta. Bolshoi
edustaa kaikin puolin Juuri taidetta.
. •••il
• mi
#1
TU-114 lentokone
saavutti ennäty&sen
Moäkova. r - Neuvostoliiton uusi r
suuri turbiinlpotkurilentokone TU- ;
114 on saavuttanut uuden maailman­ennätyksen
yhtäjaksoisessa lennossa
tidoksella 6,760 kilometriä, tiedoittaa :
uutistoimisto Tass.
Kone lensi Moskovasta Habarovs- :
kiin Mantshurian rajalle 8. tunnissa '
42 minuutissa. Keskinopeus oli 795,2 :
km/t. Paluumatkaan kului aikaa-10:^
tuntia 8 minuuttia.
TU-114 on: maailman suurin Ja ras-r?.
kain matkustajalentokone. Se - val­mistui
:syksyllä 1957. Suurinmatkus-::
tajamäärä on 220. '
m
PÄIVÄN PÄKINÄ
Mikä on "liyvä bomarc"?
Ottawasta viikon vaihteessa tul-leesssvehdotlomasti
propagandapuh-taassa
uutisjutussa kerrottiin meil^
ie iasiaankiinnostuneille jotka
joudumme 'ne vekottimet verodolr
lareina maksamaan--^ :ettävCana-daan
tuodaan ainoastaan "hyviä
bomarc"-ohjuksia.
Tämä sellaisenaan on hyvä ja
tähdellinen tiedonanto. iVHyviähän"
me tavallisesti ostoksia; tehdessäm­me
haluamme.
Mutta yhden' ongelman ratkaisu
nostattaa usein uusia pulmakysy-myksiäi
ja niin kävi ainakin allekir-joittaiteellc
myös tässäkin tapaukr
sessa. Kysymys on, mikä on "hyvä
bomarc" ohjus?
Joku nuiisijakumppanimme voi­nee
tässä rientää asian edelle ja
huudahtanee, että "hyviä ohjuksia
j . i raketteja ovat väin ne jotka on
upotettu meren syvyyteen", multa
tämä sclliiiscnaun osoittaa, kuinka
vähän arvoa me annamme herroil­le
sotatarvetehtailijoille. ,' i
Samalla kun Yhdy.svaUoissa käy-vetehtailijäin
kesken kovaa kam­panjaa,
siitä, mikä heistä pääsee
hallituksen lihapadoille näiden ph-
-j us-vekottimien r a k e n tamisessa,
amerikkalaiset herrat kongressimier
het .ovat ^selittäneet,/..että.bomare-ohjukset
eivät : kelpaa mihinkään
muualle kuin Ganadaan myytäväk­si.'
Siksi on päätetty säästää yh­dysvaltalaisten
veronmaksajain ra­hoja
näiltä tiimoilta; joskaan bo-marc-
ohjusten- rakentamisesta : ei
luovuta kokonaan nyt jolloin on
mahdollista, että niitä saadaan myy­dyksi
Canadaan — kuten Yhdysval­tain
• sotaylijäämävarasotista.. myy­tiin
sodan päättymisen jälkeen Suo­meen
lumikenkiä ja muuta roskaa,
Suomen kansan silloisen hädän lie­ventämiseksi!
Mutta seisoessaan kunnia-asen­nossa-
bomarc-romun vieressä,:, mei­dän
puolustusministerimme selitti
alahuoneen istunnossa viime viikol­la,
että niitä kehnoja bomarc-oh-juksia,
joiden tuotannon tiimoilta
on-Yhdysvalloissa määrärahoja noin
puolella vähenneltyj-ovat " A " luo-dään^
vjssien etupiirien eli sotatar- kan, bomai;cit,^,Jotajkrastoi^^
daan tuotetaan Vhyviä B-boraarce-ja"!
Tämä siitä, mutta alahuoneen is­tunnossa
tiedusteltiin, millä; tulok­silla
on bomarc-ohjusta kokeiltu
esim. ääntä nopeammin^: kulkevan
lentokoneen, alas: ampumista varten,
niin puolustusministeri. , Pearkes
souti:: ja: huopasi •: vastauksessaan
kuin koulupoika, joka joutuu kiinni
lunttauksesta. Tosiasia nimittäin
on, mikäli isot pojat kertovat, että
bomarcia on kokeiltu vain^kerran
ääntä inopeammin kulkevaan-maav
liin—-ja koe:epäonnistui surkeasti!
Kaiken tämän perusteella', ja
huomioonottaen sen, että antamal­la
maamme alueita jenkkien ;ohjus-tukiasemiksi-
me vaarannemme itse
kansallista olemassaoloamme,: ajle^
kirjoittanut pyytää siis vaatimatto-;
masti'esittää,;:että Ganadan kansal-lisetujeu:
kannalta' katsoen vainoa
"hyvä bomarc-ohjus'': on ainoastaan
:.se, minkä' jätämme ostamatta,: siis
jenkkien ikiomaksi leluksi.
. • * * *
Erikoishuo'mio .kiintyi viikon
vaihteessa ; uutistietoon,: jonka: mu­kaan
suomalaiset arkkitehdit raken-tavat/^
Amerikan ilmavoimille asun-,
toja. Islantiin. Uuden Suomen se­lostuksen
mukaan sen pitäisi mer­kitsemän
v"uutta aluevaltausta Suor
meVi rakennustaiteelle ja todennä­köisesti
' m y ö s irakennusteoUisuu-delle".
7
liiililiiiiiiM
Mutta totuus on tässäkin tarua
kummempi;. Helsinkiläisen- Kansan
Uutiset4ehden mukaan tilanteen
todellisuus on' seuraavanlainen:
"Suunnittelusopimuksen allekir-
:joittamistilaisuudessa:: : flelsingissSv
kysyttiin amerikkalaisten edustajal­ta,
majuri Walter Stockmsmilta,
:'miksi::valinta osui: juuri suomalai-;
siin arkkitehteihin\~ ^rvaamme,
:että~kysyjän silmät -olivat'kirkkaat^
ja kynä terävä. Hän odotti kai kuu­levansa^
nimet Saarinen-ja Aalto ja
monia hienoja laatusanoja.
Mutta majuri ei Uetänyt mitä
toivottiin. _ Majuri sanoi:
" 'Yhdysvalloissa on suomalaista
ylijäämävaluuttaa, jota voidaan
sopivasti käyttää tämän ohjelman
toteuttamiseen.'
"Sillä siisti.
"Jos siis joudutte vastakkain jon­kun
islantilaisen kanssa, joka ih­mettelee
miksi suomalaisetkin ovat
rakentelemassa vieraan vallan oh- ?
justukikohtia heidän saarelleen,
'voitte majurin todistukseen vedo-'
ten yrittää selittää, että meidän on
pakko maksaa velkojamme setä Sa­mulille
moisellakin tavalla. Tämä
ehkä pelastaa rippeen kansallisesta
kunniastamme islantilaisten sil­missä."
^
E l i toisin sanoen, moni kaunis
omena voi olla sisältä mätä, joka i
myös on hyvä pitää mielessä, v
_ . —Känsäkoura. i^..
l i i
i
iii
W\
i ii
•mt