Vapaus, May 10, 1958

              Sivu y Lauantaina, toukok. 10 p. — ^aturday, May 10, 1958.
V A P A U S
(LiUKKTV) — I&depeBdent Labor
Organ of Finnish Canadians. Es-t&
bUäied Nov. 6, 1917. Authorized
aa second cilass m a i l b y th^ Post
OfHce Pepartiueiit, Ottava. Pub-
Ushed ttaiicie weekly: Tuesdays,
Thundays and Saturdays by Vapaus
Publisblog^Oompany Ltd.. at 100-102
EJm Sfc-W.i Sudbury, Oiit., Canada.
Tdepbones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editoria] Office OS. 4-426S. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Böx 69, Sudbxu^. Ontario. AdvertiRing rates upon applicatliHi.
Translatloq free q l cbarge. .
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk, 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 2.25
YhdysvflUolssa: 1 vk. 8.00 € kk. 430
S u o i n ^ : 1 vk. 8.60 6 kk. 4,7S
Äitienpäivänä^ 1958
• Eäisi sunnuntaina vietetään CanäSassa, kuten moniessa
muusakin maassa äitienpäivää, jolloin yritämme vaatimat­tomalla
tavalla kunnioittaa ja palkita kaikkea sitä hyvää ja
ja uhrimieltä, imikä sisältyy äidinrakkauteen.
Äidit ovat todella tämän pienen huomavaisuudenosöituk-sen
monin kerroin ansainneet. Siksi on ilolla terviehdittävä
sitä. kun esimerkiksi CSJ:ri' osastojen toimesta on järjestetty
erikoisia ^äitienpäiväjuhlia, missä lapset saavat tilaisuudep
esittää omaa ohjelmaansa äidilleen ja samalla pitää kutsu-viöräanaan
äitiään. Tällaiset juhlat ovat kauniita-ja samalla
kei:taä omiaan lisäämään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ei
vain äitien ja lasten, vaan perheen kaikkien jäsenten kesken.
Samalla kertaa meillä on syytä korostaa, pttä äitienpäi­vän
vietto ei ole suolansakaan arvoinen tilaisuus, ellei sitä
yhdistetä ihmiskunnan yleismaailmalliseen taisteluun rau­han
säilyttämisen puolesta. Suurin vaara, mitä äidit pelkää­vät,*
on se, että heidän rakkaimpansa joutuvat uuden sodan
raadeltaviksi. Siksi äidit ovat olleet eturintamassa siinä j§-i
lossa taistelussa, mitä oh maailmanlaajuisessa mitassa käyty
rauhan vakiinnuttamiseksi, ydinasekokeiden lopettamiseksi,
ydinaseiden kieltämiseksi sekä ihmiskuntaa jo köyhdyttävän
varustelukilpailun keskeyttämiseksi. Tässä mielessä äitien­päivän
vietto liittyy saumattomasti Demokraattisten naisten
maailinankongressiin, joka kokoontuu tulevan heinäkuun ai­kana
Wienissä — minne menee myös Canadan suomalaisten
oma edustaja.
Äitienpäivän vietto on jo viime vuosisadalta lähtien liit-tjmyt
rauhanasian puolustamiseen. Mainittakoon, että yhdys­valtalainen
Julia Ward Howe kehitti ajatuksen äitienpäivän
vietosta rauhan hyväksi jo vuonna 1870, jolloin hän kirjoitti:
• • ''Nouiskaa kaikki naiset, joilla on sydän... Sanoka_a päät­tävästi:
Me yhden maan naiset olemme liian herkkiä toisten
maiden naisia kohtaan antaaksemme poikiemme loukata hei­dän
poikiaan. Naisten ja ihmiskunnan nimissä minä pyydän
vakaasti, että naisten yleinen kongressi, ilman mitään kan-vsallisuusräjoituksia...
edistäisi eri kansallisuuksien liitto-ajati^
ta, kansainvälisten kysymysten rauhanomaista ratkai­sua,
sekä suurta rauhan asiaa..."
Tässä mielessä kun vietämme nytkin äitienpäivää, niin
silloin toimimme juuri äidin sydämen ja toivomuksen mu­kaisesti.
X
: Omiensa luo
*•
Citiaanit sanovat vainajainsa pääsevän "paremmille met­sästysmaille".
TfyÖläiset sanovat ilmiantajain ja urkkijain joutuvan pa-hola^
en p«san kuumimpaan pätsiin, sillä sanotaanhan Raa-
' Khatii^(2ttä% pahentaa yhden näistä pienimmistä,
parempi olisi että myllyhkiyi ripustettaisiin hänen kaulaansa
ja h|&iet iipotettaisiip meren syvyyteen".
J^yönnämme kernaasti^ että meillä on myös varsin ma­tala-"
käsitys tyoväenlikkeen urkkijoista ja ilmiantajista —
niistäkin,,jotka joutuvat sitä "virkansa vuoksi" tekemään
lairjän henkensä ylläpitämiseksi. Siksi emme tekeydykään
suru^iseksi RCMP:n tarkastaja (superintendent) John Leo-poldÄi
alias Esselwelnin mentyä sinne ,mistä ei paluuta ole.
Sodan jälkeen tähän maahan'tulleille on visseistä pii­reistä
annetta kokonaan harhaanjohtava kuva siitä ajasta
jota ^desmeimyt Leopold symbolisoi. "Uusille tulokkaille on
puhtittu 30-luv\m "kommunistirähinöistä", niistä muka joh­tuneista
"kominuhistien" vangitsemisista ja karkoittamisista,
sekätheidän järjestöjei^sä lakkauttamisista jne.
Ibsiasia on tässäkin tarua kummempi. Emme ole koskaan)
kiel^eet, emmekä kiellä nytkään, etteikö esimerkiksi Va-V
pausrja sen takana olleet voimat tehneet silloin "vasemmis-^
toviriieitä", kuten näitä virheitä tekivät silloin muutkin va-senunistopiirit
sekä kommunistit että sosialistit Canadassa.
Taisfelutunnukset olivat usein kovin suppeita ja oli vasem­mistolaisia,
jotka sellaisenaan heikensivät taistelun tehok­kuutta.
Mutta näistä heikkouksista ja yirheistä huoliniatta
on syytä uudelleen korostaa, että Canadan historian se vaihe
eduaaa tämän maan nousevan työväenliikkeen kauneinta
lehteä. Tosiasia nimittäin on sanan varsinaisessa mielessä,
että^tässä maassa vallitsi Rautakorko-Bennettin aikakautena
(30-luvulla) yhtä paha mielipidevaino mitä McCarthyismi nyt
e d u ^ a Yhdysvalloissa!
Silloin julistettiin valtiolle vaarallisiksi "kapinallisiksi"
kaikki jotka uskalsivat julkisesti vaatia työttömyysavustusta
tai työttömyysvakuutuksen laatimista vaikka maassa oli noin
milJ9ona työtöntä, jotka rahtijunissa kyytiä Varastaen" kul­kivat
kuukausi- ja vuosikaupalla maan äärestä toiseen työtä
etsieäfi ja suorastaan kerjäten.
Juuri tämän työttömien joukon "kurissapitämiseksi"
Rautakorko-Bennet ryhtyi käyttämään Winnipegin suurlakon
aikana torypuolueen hallituksen toimesta alahuoneen istun­nossa
muutamassa minuutissa läpijyräämää rikoslain paha­maineista
98. lakipykälää. Tämän todellista .poliisivaltiota-edustaneen
lakipykälän pemsteella voitiin vangita (ja van-gittiinkin
sadoittain) ihmisiä mielivaltaisesti mitään vangit­semismääräystä
esittämättä ja lähettää vankilaan, vain sen
vuoksi, että hänellä epäiltiin olleen "vääriä ajatiiksia", tai
että. hän oli osallistunut "kommunistien ttcokoukseeh" (ja
esim. kaikki työttömien kokoukset leimiattiin "kommunis­tien
Icokouksiksi"). Samaisen lakitekeleen perusteella voitiin
"koiÄmunistisiksi leimattujen" järjiestöjen omaisuudet kaä-pata^
ja hävittää ilman muodollistakaan oikeuspäätöstä. Toi­sinaan
tällaisia "kommunisteja" karkoitettiin "sinne mistä
olivat tuUeetkiri".
. Tällainen oli perusolemukseltaan 30-luvulla Rautakorko-
Beiujiettin aikakausi. Se on musta tahra tämän maan demo­kraattisessa
järjestelmässä! Ja historia tulee vielä timnusta-maan,
että juuri vasemmistotyöläiset veivät kiitettävää osaa
^Jtadistelussa'tämän pimeyden voittamiseksi ja demokraattis­ten
menettelymuotojen palauttamiseksi tässä maassa!
pn tietysti väärin sanoa, että ainoastaan "kommunistit,
sosi4istit ja nriuut vasemmistolaiset" osallistuivat, taisteluun
; Bcspnettin ravitakorkojärjestelmää vastaan. Mutta ehdoton
totuäs on, että tämä mainehikas taistelu aloitettiin työväen-liiklaeen
vasemmiston toimesta, ja että juuri työväen vasem-inisto
sai vastaanottaa Rautakorko-Bennettin kaikkein ko-
- vinufihat iskut. Mutta totuus on "tarttuvaa" laatua ja niin kävi
Kirj. Marian Phflipövich
• ^ Rosmariini on omistettu muistol­le,
sanoi hän^ aiitaessaan minulle
hennon kevätkukan. Sillä hetkellä
tuntui, että se oli vain yksi äitini
mielenilmaisu, joka oli tullut meil­le
nun rakkaaksi vuosien aikana.
En pitänyt sitä tärkeänä sillä het­kellä
» isillä hän tiesi paremmin kuin
kukaan, että vain oryokit merkitsi­vät
minulle pallon.
Vain muutamia tunteja myöhem­min
tämär tavallisuudelta näyttävä
tapaus sai traagillisen merkityksen.
Hän varmaankin tiesi sen, että
pieni rosmariini oli viimeinen, jon­ka
hän voi antaa minulle ja tänia
ihana kesäpäivä oli viimeinen kerta
kun olimme yhdessä..
Sinä iltapäivänä tuli äkkinäinen
lämmin sade ja aivan yhtä nopeasti
kuin se tuli lakkasi se. E i kuiten­kaan
ejtinenkuin se kasteli rikkaan,
ruskean maan kylliksi antaakseen
auringon levittää puutarhassa kas­vavien
dillien ja minttujen tuoksua.
Tukien hänen heikkoa ja kipeää
ruumistaan mennessämme takaisin
huoneeseen, hän, pysähtyi ja heitti
katseensa takaisin hänen pieneen
puutarhaansa. Hän kunnioitti r i t u -
aalisesti lapiota ja kuokkaa, joihin
hän oli nuorena tyttönä tutustunut
hänelle rakkaassa Ukrainassa. NäK-dessään
edessään vihreyttä ja kuk­kivaa
elämää tuntui kuin hän olisi
saanut lisävoimaa. Mutta vain het­keksi.
'
Ottaessani rosmariinin ja kiittä-essäni
häntä sanoin, että haluaisin
tällä hetkellä palata lapsuuteeni ja
tuoda hänelle, jolloin hän pU nuori,
terve ja tarmokas, kevään orvok­keja.
Heikkona nyt hän nyytti
melkein vieraalt? j a olisin halun­nut
palauttaa asiat ktitien ne olivat
kauah sitten. Pelko siitä, että hän
pian poistuu säi-minut valtaansa ja
tuntui kuin kuolema olisi kävellyf
läheisyydessämme.
Seuraavana aamuna hän poistui
luotani. Aamuvarhain, jolloin hän
tapasi aloittaa ahkeran työpäivänsä
häntä ei enää ollut.
, Surin j a tölen aina kaipaamaan
jäitiäni, sydämeni lohduttajaa, ystä­vääni
j a toveriani, opettajaani ja
leikkikumppaniani menneinä aikoi­na.
Vieläkin enemmän suren, sillä
minulta riistettiin rohkea j3 kaunis
henki, jonka viisaita neuvoja en
monasti noudattanut, ja hänen sy­dämensä
rakkauden, jollaista rak­kautta
vain äiti voi antaa ansait­sinko
sitä taikka en.
Kuten äitini usein sanoi, en ha­lua
elättää vanhoja muistoja enkä
halua valittaa menneistä vuosista.
Kaikkien menetettyjen kevätorvok-kieni
tilalle olen saanut suurimman
palkinnon niissä kolmessa, jotka
ovat nyt minun jokapäiväisenä ilo­nani
ja onnenani. Mutta minun
kuitenkin hetkiseksi täytyy palaut­taa
menneisyys muistooni. Haluan
löytää sen lämmön, jota hänellä o l i ,
auttaakseni elämään omaa elämää­ni
ja ratkaisemaan ongelmani äi­tinä
samalla rohkealla hengellä,
jolla hän eli elämänsä,
Etsiessäni tätä minun täytyy
muistaa menneisyys, auringon las­kut
ja varhaiset aamut, heilimöivät
HYVÄT EDELLYTYKSET
YHTEISTOIMrNNALLE
Moskova (SIB) — Bundesv^ehrin
ydinaseilla varustamisen. seuraukse­na
parhaillaan muodostuva vakava
tilanne vaatii välttämättömästi E u ­roopan
koko työväenluokan voimien
yhdistämistä, sanotaan Neuvostolii­ton
kommunistisen puolueen kes­kuskomitean
Saksan sosialidemo­kraattisen
puolueen johdolle lähet­tämässä
kirjeessä, jossa kehoite-taan
mielipiteitten vaihtoon puo­lueiden
kesken, jotta voitaisiin ryh­tyä
tehokkaisiin toimenpiteisiin
kansainvälisen jännityksen lieventä­miseksi,
atomisodan estämiseksi E u -
lässäJfin, . että . muutaman ly­hyen
vuoden kuluttua kansa­kunnan
enemmistö omaksui
vasemmiston >taistelutunnuk-
3en ja siitä johtuu, että rikos­lain
98:s pykälä tuli kumotuk-tuksi,
ja että pian sen jälkeen
saatiin myös työttömyysvakuu-tuslaki
— ts. täydellinen voitto
niille, jotka tämän taistelun
aloittivat, vaikka toisinaan hy­vinkin
vasemmistolaisten tun­nusten
innoittamina.
Edesmennyt poliisiupseeri
John Leopold edustaa maam­me
historian tätä mustaa kaut­ta.
Hän oli poliittisen poliisim­me
(RCMP.n) palkkaamana
ammattiyhdistysliikkeen luot-totehtävissä,
mm. Calgaryn
unioneuvoston sihterinä, jos
muistimme ei meitä petä. "Ak­tiivisena"
ammattiyhdistys-miehenä
hän tuli Canadan
kommunistipuolueen jäseneksi
-ja sai sielläkin itselleen melko
huomattavan paikan. Kuten ai­na
poliisiterrorin olosuhteissa,
Esselweinin nimellä työväen­liikkeessä
urkkijantyötä tehnyt
John Leopold oli silloin suuri
sankari" — hallituksen pääto-distaja
oikeusjutussa, jonka
avulla esim. julistettiin Cana­dan
kommunistinen puolue
laittomaksi, heitettiin sen kah­deksan
johtohenkilöä viideksi
vuodeksi vankilaan ja tehtiin
muita konnan töitä Canadan
demokratian mustaamiseksi.
Oltuaan nyt monta vuotta
tavallisten ihmisten mielestä
asiallisesti unhoitettuna, John
Leopoldr", alias Esselwein on
mennyt omiensa luo saamatta
yhtään ainoata kyyneltä taval­lisilta
canadalaisilta.
Edesmennieen Leopoldin ta­paisista
miehistä on turha pu­hua
muuten pait^ niiden ope­tusten
valossa, mitä heistä on
saatavissa. Ja tällä kertaa, jol­loin
poliisivaltiomenetelmät
ovat lisääntyneet siinä määrin,
että RCMP:n miehet varjosta­vat
jo parlamentin jäseniäkin,
tavallisista .canadalaisista pu­humattakaan,
on syytä koros­taa,
' että "se ei saa tapahtua
täällä"! Luvattu "Oikeuksien
laki" on vihdoin viimeinkin
saatava lakivoimaiseksi todel­lisuudeksi
niin, ettei tapaus
"Esselwein" pääse koskaan uu­siintumaan.
roopassa sekä ihmiskunnan pelasta­miseksi
sen kauheilta seurauksilta.
NKPn keskuskomitea, sanotaan
kirjelmässä, on yhtä mieltä kuin
Saksan sosialidemokraattisen puo­lueen
hallituksen puheenjohtaja 01-
lenhauer lausuessaan maaliskuun
27 pnä Länsi-Saksan päätöksen Bun-deswehrin
varustamisesta atomi­aseilla
merkitsevän tilannetta, jossa
kansallinen katastrofi on lähellä.
Omasta puolestaan NKPn keskus­komitea
katsoo liittopäivien päätök­sen
olevan vakava askel kohti tu­hoisan
atomisodan valmistelua. K u ­ten
tiedetään, on Länsi-Saksa jo
muodostumassa ydinaseiden keskus­varastoksi,
atomiaseiden tukikohtien
sekä rakettiaseiden laukaisukent-tien
alueeksi. Nyt aiotaan luovuttaa
atomiaseet revanchisodasta haavei­levien
entisten hitleriläiskenraalien
käsiin. Tämä tekee sodan vaaran tä­nään
entistä kärkevämmäksi.
Saksan liittotasavallan hallitsevat
piirit kulkevat kansallissosialistien
tietä varustaessaan Bundeswehrin
atomiaseilla ja yrittäessään puolus­tella
rauhaa vaarantavaa kilpava­rustelua
kommunismin, so. Neuvos­toliiton
taholta muka uhkaavalla
vaaralla, lausutaan kirjelmässä.
Kirjelmässä sanotaan edelleen
N K P n todenneen mielihyvällä, että
Saksan sosdem-puolue on tervejärki-sesti
arvioinnut kansainvälisen t i ­lanteen,
vastustanut Länsi-Saksan
armeijan ätomiaseistamista, kannat­tanut
ydinaseettoman vyöhykkeen
muoodstamista Keski-Eurooppaan
jne. Kaikki nämä luovat suotuisat
edellytykset puolueittemme ponnis­telujen
yhdistämiselle taistelussa
rauhan puolesta, sanotaan kirjel­mässä.
t^ttaripellot sekä muut pellot,, jossa
^ i n u n berh^ni työ tuotti niukan
lievän hdiha pulavuosina.'
Haluaisiil edelleenkin olla tuolla
tuoksuvalla maaseudulla Ontarion
vanhemmassa osassa. Minä j a mi­nun
pienet ystäväni varhain maa­liskuussa
etsimme ensimmäisiä or­vokkeja.'
Me etsimme innokkaasti
näitä ensimmäisiä kevään merkkejä
j a jos me löysimme niin mikä lop­pumaton
ilo o l i siitä kiin ne levisi­vät
mieidän jalkaimme edessä. Roh­keasti
j a vieläpä ylpeästi ne nosti­vat
heikkoja 'päitään voitokkaina
kohti aurinkoa varhain aamulla.
Ei mikään onni myöhempinä vuo­sina
voi voittaa onnen hetkiä "Jap-suuden
ajalta. Niin monet silloin
käsittämättömät tapaukset jättävät
merkkinsä ikuisesti siihen muottiin
jossa meidät muovataan.
I ^ n elitte vanhempienne rinnal­la,
niin ette käsittäneet kuinka hei­dän
elämänsä vaikutti teidän kas-vEttamiseenne.
Sen tärkeys ei voi
tunkeutua sydämeesi ja sieluusi en­nenkuin
sinulla itselläsi on lapsia.
Pian uutuuden ja kokemuksien
vuodet ovat ohi. Ensimmäistä hor­juvaa
askelta, ensimmäistä sanaa
seuraavat kasvaminen ja oppiminen.
Lapsi on liian pian kadonnut. Nyt
näette hänet edessänne pienenä i h ­misenä
ilmaisun siitä mikä olitte,
mikä teistä on tullut j a miksi te
haluatte hänet tulla. _
Silloin tunnette täyden j/astuun-tuntonne
tehdä elämä sellaiseksi
kuin miltä se teistä tuntuu ja mitä
olette oppineet menneisyydessä ja
nykyisyydessä. Silloin te jatkuvasti
ajattelette huolestuneena ja teette
itsellenne kysymyksen: Teenkö oi­kein?
Jolloinkin tällaisina hetkinä,
jotka johtuvat kaikkien äitien huo­lestumisesta,
haluaa koko kärsivän
sydämen voimalla huutaa: Maailma,
auta minua tekemään oikein!
Nykyisessä yhteiskunnassa on
olemassa pahetta, jota ei voida
voittaa ellei pidetä kaikella voimalla
kiinni siitä mitä hyvää on olemassa.
Kiinni on pidettävä sillä pahe on
valmis tahraamaan ja tuhoamaan
nuo kalliit sielut j a ruumiit, joille
te olette antaneet elämän.
Jokainen päivä teille muistute­taan
kirkuvissa otsikoissa "puhtais­ta"
vetypommeista, jotka ovat val­miita
kylvämään kuolemaa ja vaadi­taan
antamaan kaikkensa "puolus­tukselle
hyökkääjää vastaan".
1 Jokainen äiti tietää, että ollak­seen
äiti tässä osassa maailmaa
täytyy jatkuvasti murehtia j a tais-rieila,
ei vain lapsensa ruumiillisen
tarpeen puolesta, vaan suojellak­semme
heitä kaikkea sitä virtanaan
vuotavaa likaa vastaan, joka voi p i ­lata
mielen ja hengen.
Haluan uudesti sytyttää itsessäni
samanlaisen kiihkeän rohkeuden
kuin oli äidilläni. Se paloi hänessä
ja sytytti koko hänen olemukses­saan
sellaisen ihanan valon j a sä­teet,
että vieläkin muistan, vaikka
siitä on kauan kun hän poistui elä­mästäni.
, Tämä ymmärtämys ja- horjuma­ton
luottamus kannusti häntä toi­miessaan
40 vuotta j^ärjestössämme.
Länsi-Intia haluaa
täyttä itsenäisyyttä
, Port of Spain. — Länsi-Intian it­senäisen
Valtion perustamisjuhlassa
Labour-puolueen johtaja Norman
Manley sanoi, että hänen puolueen­sa
taistellee eri roduista kokoonpan­nun
Länsi-Indian itsenäisen valtion
vapauden ja riippumattomuuden
puolesta.
Pitämässään puheessa hän vakuut­ti
pyhittävänsä elämänsä sosialis­mille.
' Pääministeri S i r Grantley Adams,
joka on myöskin Labour-puolueen
johtaja, sanoi puheessaan:
"Rajoitetuista perustuslaillisista
oikeuksista ja vieläkin rajoitetuim-mista
resursseista huolimatta me
uskomme, että alueemme talouselä­mä
ja yleinen elintaso voidaan pa­rantaa,
mutta vain omien tarmok­kaiden
yritystemme avulla."
Tilaisuudessa oli saapuvilla halli­tuksien
edustajistot Britanniasta,
Canadasta, Yhdysvalloista, Ghanasta
ja Pakistanista. Samoin oli saapu­villa
melkein kaikkien Etelä- ja
Keski-Am(&rikan konsulaattiedusta-jat.
Kaikki osoittivat kiinnostusta
maan asioihin.
Liittovaltion Labour-puolueen
johtajain sekä Ghanan ministeri mr.
Osafavin saapuminen saivat osak­seen
valtavat suosionosoitukset.
Samoin otettiin suurella lämmöllä
vastaan Brittiläisen Guianaii minis­teri
t r i ja mrs. Jagan.
Oppositiopuolueen "Demokrati-'
sen Labor-puolueen" johtaja S ir
Alexander Bustamante sai osakseen
paheksumishuutoja.
Hän osoitti lämpöä kuin hän l u k i
ääneen ukrainalaista lehteä. Opin
lukemaaii ääneen isamaai lehteä hä­nelle.
Mitä innostusta hän osoitti kun
hän valmistautui kokouksiin, har­joituksiin
taikka muihin rientoihin.
Hän suuniutteli päivänsäi niin, että
hän o l i illalla vapaa työstä j a lap­sistaan
ja sitten hän lähti onnelli­sena
j a iloisena. Katsoin kun' hän
laittoi letitetyn tukkansa nutturalle
ja hän o l i niin innostunut kuiii
nuorJ tyttö tanssiin lähtiessä.
Nuo mitättömältä näyttävät toi­minnat
näyttivät antavan hänelle
nuoruutta j ^ ihanaa ylevyyttä, jota
todellinen elämä vor vain antaa. Hä>
neliä oli aikaa kertoa minulle, että
jokainen näistä kokouksis^. harjoi­tuksista
ja rahankeräyksistä o l i por­ras
järjestömme suurempaan tule­vaisuuteen,
edistykselle ja hyödyksi
jokaiselle maassamme. Se on anta
nut minulle uutta toivetta ja suu­rempaa
rohkeutta.
Yhtäkkiä kuulen miljoonien äi­tien
sydämien laulun. Tämä maail­ma
kuuluu lapsillemme ja niille,
jotka eivät ole vielä syntyneet ja
siksi se^on pidettävä puhtaana ja
rauhallisena heille.
Heidän äänensä kertoo kaikille
naisille, että uusia maita herää ja
uusia näköaloja aukenee kaikille
nähtäväksi j a ihmeteltäväksi. Ja he
kutsuvat minua j a sinua suureen
ristiretkeen rauhan ja veljeyden
puolesta.
4 km. pato Kemijoikec;!!
Kemijärvi. — Tänne saapuneen
tiedon mukaan on Kemijoki Oy
päättänyt ryhtyä noin 4 kilometrin
pituisen suojapadon rakentamiseen
Keinijo^o. LuMsuassa joen länsiran­nalle.
Kulmungin niemestä Häin^h-nienieen
ulottuvan padqn rakenta­minen
oin laskettu kestäVSn kolini-sen,
vuodenajan. Rakennustöihin bn
tarkoitus päästä kesä-heinäkuun
vaihteessa, mikäli rannanoinista-jain
kanssa päästään sopimukseen
porauksista ja vastikeraivauksista.
Padon rakentaniinen liittyy Luu-suankosken
voimalaitostöihin ja sa­malla
ensi vaiheena Kemijärven'
säännöstelyn toteuttamiseen: - PSP.
SfTÄI
- JA
LUONNOLLINEN} L p F P U : : : r
— Sanoit ip vuotta kestj^een T U -
i a n Murphyn ja K e l l y n v f l l i m ; päät­tyneen.
Hautasivatko. he; sittatappa-ransa?
;, ' y
i - Ei, vaan Murphy haudattiin.
HABMAANTVMISEN SYY
— Aiheuttaako hatim pitäminen
päässä miehille harmaan tukan? ky­syi
vakno.
— E i . vaan naisten hatut usein a i ­heuttavat
sen, vastasi mies.
Naispappeus yhä
kummittelee
Helsinki. — (S-S) — Maamme eri
hiippakuntien tiistaina ja keskiviik­kona
15-16/4 pidetyissä kokouksissa
käsiteltiin mm. kirkkolain muuttoeh-dotusta.
eronneiden uudelleen vihki­misestä
kirkossa sekä paljon puheen­aiheena
o^utta naispappeutta. Ainoa­na
kokouksista asettui Tampereen
hiippakuntakokous puoltamaan täy­sin
pappisoikeuksien varaamista teo­logian
kandidaattitutkinnon suorit­taneille
naisille.
Kokouksessa oli käsiteltävänä lau­sunnon
antoa varten mietintö, jonka
naispappeuskysymyksestä on valmis­tanut
prof. Nikolaisen johdolla toimi­nut
komitea. Asiasta käytettiin 27
puheenvuoroa ja toimitetussa äänes­tyksessä
hyväksyttiin 49 äänellä 20
vastaan komitean jäsenen Mervi A h -
lan esittämä vähemmistön-iiiellpide,
jonka mukaan teologian kandidaatti­tutkinnon
suorittaneille naisille olisi
varattava täydet pappisoikeudfet. eikä
ainoasUan rajoitetut oikeudet ja v i -
kaarinimitys niin kuin komitean
enemmistö oli ehdottanut. Tampereen
hiippakunnan hiippakuntakokous on
siten meillä ensimmäinen laajaa mie­lipidettä
edustava kirkollinen elin.
Joka on omaksunut sen kannan, että
nainen olisi vihittävä papiksi täysin
oikeuksin.. Komitean enemmistön
kantaan yhtyivät eräin varauksin
mm. OUlun ja Lapuan hiippakunnat.
(HS)
VIIME VAIHEESTA
Moskoya. — On todettu selvästi,
että eläimet mukautuvat tyydjdtä-västi
olosuhteisiin avaruuslennon ai­kana,
sanottiin Moskovan radion lä­hetyksessä
sunnuntai iltana solos-tettaessa
pienestä ja suuresta sput­nikista
saatuja kokemuksia.
On mahdotonta sanoa, minkälai­sia
vaiicutuksla kosmillisella säteilyl
lä o l i Laikakoiraan, huomautettiin
lähetyksessä. Yksityiskohtaisten
huomioiden tekoa varten on välttä­mätöntä
tarkkailla eläintä pitkän a -
jan l^^nnon jälkeen, ja tällaiseen
päästään myöhemmissä kokeissa,
selotaja sanoi. Täten hän epäsuo­rasti
viittasi siihen, että Venäläis­ten
tarkoituksena on tulevissa ko­keissa
saada eläin elävänä takaisin
maan pinnalle.
Atmosfäärissä lämpötila on 225
kmn paikkeilla korkeampi kuin a i ­kaisemmin
on otaksuttu. Sputni
kicn kulkua avaruudessa on voitu
seurata erittäin tarkoin ja on t o ­dettu
ilmakehän tiheyden olevan
näissä korkeuksissa 5—10 kertaa
suuremman kuin oli laskettu aikai­sempien
kokeilujen tulosten perus­teella.
Kosmisen säteilyn vaikutus
lisääntyi 40 prosenttia, kun noustiin
210 kmn korkeudelta 700_ kilomet­riin.
Tämän jälkeen selostettiin Laikan
reaktioita avaruusmatkan aikana.
Lähtöhetkellä koira saattoi liikuttaa
päätään ja ruumistaan, mutta vauh­din
kiihtyessä eläin makasi l i i k k u ­mattomana
lattialla pienessä kopis­saan.
Sen sydän löi kolme kertaa
normaalia nopeammin, mutta myö­hemmin
kiihtyväisyyden yhä lisään­tyessä
sydämen lyöntinopeus laski
samalla kuin hengitys, muuttui ly­hyemmäksi
j a oli 3—4 kertaa nor­maalia
tiheämpi.
Sputnikin tultua kiertoradalleen
koira tuli painottomaksi j a hengitys
jälleen normaaliksi. Myös sydä-m-^
n työskentely palautui tavan­mukaiseksi,
vaikkakin siihen meni
aikaa kolme kertaa enemmän kuin
aikaisemmissa kokeissa maan pin­nalla.
Tämän aiheutti luultavasti
painoton tila.
Vaikka suurin osa lapsista oli iloisia koska opettajat lak-koutuivat
parempien palkkojen puolesta Tokion kouluis­sa,
niin tämä yksinäinen poika kuitenkin saapui kouluun
ja ryhtyi hartaasti opiskelemaan, kuten kuvasta voi
päättää. .
PÄIVÄN PAKINA
Hieman asiallisuutta, otitaa hyvä
Mentyään Wm. Heikkilän muilu-tusjutussia
"herrojen kanssa mar­jaan"
Toronton Vapaa Sana löi
hanttunsa ainakin kyynärpäätä myö­ten
lämpimään "pehmooseen".
Tällaisen onnettomuuden tapah­duttua
olisi luullut^ että lehti olisi
kaikessa hiljaisuudessa tunnustanut,
"ettei kannata mennä syyhyttä sau­naan".
Mut kattia kans', sanoisi
porilainen.
Turvautuen "ottakaa varas kiin­n
i " taktiikkaan. Vapaa Sana heitti
tiistaina Heikkilän muilutusjutun
yhteydessä vihaisen ryöpyn sekä
Vapautta että * luonnollisesti myös
Neuvostoliittoa vastaan!
Puhuen täältä Canadasta Bennet­tin
nälkävuosina Neuvosto-Karja­laan
menneistä suomalaisista siirto­laisista,
mainittu lehti sanoi noin
nimeensä:
" . . ..Tuhansia Canadan suomalai­sia
sinne meni, kaikki Vapauden
lukijakuntaa j a kannattajia, mutta
harvat heistä 'sosialismin' rakenta­misesta
ehjin nahoin pelastui.
"Kommunistinen ohrana napsi
heidät yksi toisensa jälkeen . . . IS-hctäen
toiset heistä ammuttaviksi
suoraa päätä ja toiset, karkoitetta-vaksi
Venäjän eri osiin vankilei­reille.
"Vapaus ei pannut sanallakaan
vastalausettaan Canadan suomalais­ten
Venäjällä tapahtunutta teuras­tamista
vastaan puhumattakaan sii­tä,
että se olisi nostanut ääntään
karkoitettavaksi joutuneiden toveri-joukkojensa
puolesta.
"Nyt sen sijaan lehdellä on suu
levällään Heikkilän puolesta, vaikka
itse asianomainen 'uhri' omall^
suullaan Helsingissä totesi, ettei
mitään laittomuutta ollut tapahtu­nut
. . .
"Mutta eihän Vapaus uskalla
näistä asioista totuutta puhiia. Eikä
kai sillä siihen ole haluakaan. Sillä
eihän se sitten kommunlstilehti oli­sikaan,
jos se uskaltaisi lausua to­tuuden
entisten tilaajiensa ja tove­riensa
kohtalosta Venäjällä."
Siis Heikkilän muiluttamisesta
puhuminen on melkein syntiä! Mei­dän
pitäisi heilua hakkapelittain
malliin huutaen "päin inhaa itää"
eikä mitään muuta!
Ja kaiken kukkuraksi tässä on ky­symys
"uskaltamisesta" ja "rohkeu­desta"?
Kas kapitalistisessa maail­massa
Vapaus ei muka uskalla par­jata
sosialistista maailmai;iosaa!
Todellisia "rohkeuden" esikiivia
ovat ne, jotka porvarien nuotin mu­kaan
huutavat leipätöikseen työ­väenliikettä
j a erikoisesti sosialis­mia
vastaan! Totta totisesti, siinä
sitä rohkeutta vasta tarvitaankin!
Mutta arkana pelkurina ainakin alle­kirjoittanut
pyytää jättäytyä sivuun
niin uhkarohkeasta hommasta!
Vapaa Sana pitää lähtökohtana i l -,
jmeisesti sitä, että sen lukijoille voi­daan
jutella muka mitä Jahansa.
Yhdellä kertaa se "syyttää" Vapaut­ta
j a CSJ siitä, että nSmä laitokset
ovat muka jotenkin vastuussa siitä,
että täältä lähU Neuvostoliittoon
nälkää ja puutetta pakoon satoja
kansalaisiamme Bennettin nälkä­vuosina.
Mutta nyt, kun se sopii
näin parhaiten, meitä "syytellSän"
siitä, että emme ole muka "omiam­me"
puolustelleet Neuvostoliitossa.
Tämä siitäkin huolimatta vaikka
sekään ei ole Vapaa Sanan mielestä
hyvä kun Vapaus on arvostellut
Stalinin aikaisia laittomuuksia^
mielivaltaisuuksia ja rikkomuksia!
Vapat Sana on janrte jakisaiB
selittimyt miten esim. hyvin tnn-netut
kansalaisemme Arvo Vaara,
H i l j a Kratz, Martin Parker ja mo­net
muut on Neuvostokarjalassa
" l i k v i d o i t u " — vaikka tunnettu
tosiasia on, että Arvo Vaara kuoli
iUimiehenä luonnollisella tavalla,
että H i l j a Kratz o n n y t k i n hyvin-voipaisena
jossakin Moskovan
vanhainkodissa ja Martin Parker
(Pohjanisalo) jossakin vastuun-ialaisessa
t o i m e s s a luultavasti
myös A^skoya^a — mainitaksem­me
vain muutamia.
Mitä järkeä olisi siinä — vaikka
Vapaudella olisikin niin paljon
"rohkeutta", että rupeaisi vatkaa­maan
näitä Vapaa Sanan valheita?
Valitettava tosiasia tietenkin on,
että eräitä täältä menneitä kansa­laisiamme
joutui — ei neuvostojär­jestelmän—
vaan sen valtiokoneis­toon
pesiytyneiden tuholaisten vää-rinpelun
uhreiksi. Tämä on vali­tettava
ja tuomittava seikka^ jonka
Vapaus on ennenkin sanonut —
mutta nämä yksilötapaukset on so­sialismin
vihollisten toimesta yleis­tetty
siinä toivossa, että kun val­heen
ja panettelun sekaan pannaan
siteeksi totuutta, niin siten voidaan
jymäyttää pahaa aavistamattomia
ihmisiä yleensä.
Valtioelämän korkeisiin paikkoi­hin
nousseiden tuholaisvoimien
vääryyden. kohteeksi joutuneiden
yksilöiden lisäksi — j a kun vää­ryyttä
tapahtuu yhdellekin ihmisel­le
niin se on liikaa ja tuomittavaa
— Neuvosto-Karjalaan täältä men­neistä
siirtolaisista oli tietenkin
myös osa "toiveissaan pettyneitä",
kuten on niin^moni Suomesta tänne
siirtolaisena^tuUut mies ja nainen
palannut katkerasti pettyneinä. Jos
nyt Vertailemme täältä Suomeen ja
esim. Neuvosto-Karjalasta Suomeen
palanneiden siirtolaisten lausuntoja
ja kirjoituksia, niin niissä ei toden
totta ole paljoakaan eroa. Mutta
käsi sydämelle Vapaa Sanan toimit­tajat:
Vaikka me tiedämme esim.
täältä pettyneinä takaisin Suomeen
menneillä suomalaisilla olleen to­dellista
valittamisen aihetta, niin
heidän täältä saamansa kuva — niin
rehellisiä kuin he yrittävätkin olla
itselleen 'ja muille — ei loppujen
lopuksi ole aivan tarkka, varovaia
sanontaa käyttäen. Voisimmeko
mitenkään ajatella näin olevan asi­an
hiiden kohdalta, jotka ovat pet­tyneinä
palanneet Neuvosto-Karja­lasta?
Ja siunatuksi lopuksi. Niin t u l i ­punaisina
ja "oikeina" kommuniS'»
teinä kuin Vapaa Sanan eräät toi­mittajat
ovat tänne Canadaan tul­leet
ja täällä alku vuotensa vaikutta­neet,
kunnes joutuivat joko oikein
tai väärin seuraajainsa toimesta s i ­vuutetuiksi
— he eivät ole tietääk­semme
koskaan käyneet Neuvosto-
Karjalassa eikä Neuvostoliitossa.
Toisaalta, niin pahaksi "punaiseksi"
kuin esim. Vapauden toimitusta
moititaankin, yksikään lehtemme
toimittajista ei ole jalallaan astunut
Neuvostomaan rajojen sisäpuolelle.
Mutta kaikesta huolimatta näyt­tää,
että niistä sosialismin asioista
puhuttaessa on jatkuvasti liikut­tava
Neuvostoliitossa, eli maassa,
missä me kukaan emme ole ede6
käyneet! \
. - Mitähän olisi, ystävät Vapaa Sa-nah
toimittajat, jos panisimme tuu­mamme
yhteen j a kävisimme hen­kilökohtaisesti
jossakin sopjyassa
välissä asioita tutkynassa paikan
päältä? Me voisimme järjestää sel­laisen
turisti-, hiivi- ja tutkimusmat>
kan joko yhteisesti tai erillään. Me
voisimme kulkea vaikka yksillä pai­koin
ja kertoa sieltä sitä mitä olem­me
omin silmimme nähneet, omin
korvin kuulleet — j a antaa sitten
Canadan suomalaisten vetää omat
johtopäätökset siitä, mitä me olem­me
nähneet, kuulleet ja todenneet!
K u n " Neuvostoliitossa vierailee
nyt kaikenlaisia ihmisiä elämän e r i
aloilta, niin miksi emme me — V a -
pauden ja Vapaa Sanan toimittajat?
Silloin voisimme jutella asioista vfi.
hän yksityiskohtaisemmin jä hen.
kilökohtaisten tietojen perusteella.
Mitäs arvelette esityksestä? So­piiko
yhteinen matka — vai pitäisi­kö
sellaisellakin matkalla yllSpitSX
jonkinlaista Junulan j a Tanulan ra<
jaaitaa?. — Känsäkoura.