Vapaus, February 12, 1970

              Sivu 2 Torstai, hebnilk. 12 p. ^ Thfuisday, Peb. 12,1970
VAPAUS INDEPENDENT UABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
( LIBERTY ) EgtxOmuA Nov. 6,1»17
Telephanie: Office mä H^OAofm 674r4264
PuiAlsli^d twlM weel^: Tues^aors and Thinsdairs by yapaus PiAUsbing
AdvertlsdDg itates upoa applteatdon^ trm'<taittan tree of diaitge.
Seocnid Class Uaäl regilsttsitiiaa Nusaber 1078
f" GÄNADIÄNlLfÄNGOÄGEMFSS CLUB
CTaoadassa: 1 vk. $10.00, 6 Mc. $5.25
3 kk. $3.00
TUUAUSBINNAT:
Suonieeia:
1 vk. $11.00*. 6 kfc $5.75
1 vk. »11-50, 6 kk. $655
Ketä verot-'*kuppaavät"?
Liittohallituksen verouudistussuunnitelmasta -— Bensonin V a l ­koisesta
kirjasta — näyttää kehittyvän kiihkeä väittely. Toivotta­vaa
vain olisi, että työläiset, farmarit ja ns. keskjluokKalaiset t u ­tustuisivat
rnyös mahdollisimman perusteellisesti näihin veroehdo­tuksiin.
Suuren rahan edustajat ovat jo täydessä äänessä vaatien mah-doUisimmah
suuria etuisuuksia ^omilleen". Samoin pitäisi mene­tellä
kaikkien pikkuihmisten ja huolehtia siitä, että Bensonin valr
Iloisessa kirjassa esitettyjä ehdotuksia ei huononnettaisi vaan pa­rannettaisiin
nimenomaan yliverotettujen työtätekevien kohdalta.
> Kuvaavana seikkana siitä, miten raisusti, rahamiespiirien toi­mesta
vastustetaan alkeellisempiakin verouudistuksia, voidaan pitää
kahta torontolaistapausta.
Viime sunnuntaina oli Royal York hotellin "Canadian Room"
huoneeseen järjestetty "protestikokous" missä Valkoisen kirjan v e ­rouudistukset
leimattiin "alusta loppuun asti" a^borteiksi j a "sirpin
j a moukarin" leimalla varustetuksi "kommunistiseksi" suunnitel­maksi,
jonka johdosta on "revittävä parlamentti" (Capital Hill)
alas" ja noustava "kapinaan.paheellista hallitusta vastaan". Lai­naukset
torontolaisesta päivälehdestä.) ,
Seuraavana päivänä, eli viimemaanantaina, Toronton aamu­lehdessä
julkaistiin erittäin kallis, koko sivun ilmoitus (kustantaja
"tuntematon) mistä näkyy, että vaikka numerot eivät valehtele-kaan,
niin numerotietoja sopivasti käyttäen voidaan myös esittää
suuria valheita. Mainitussa lehti-ilmoituksessa pauhattiin voima­peräisesti
Valkoisen kirjan verouudistussuunnitelmaa vastaan siltä
pohjalta, että se sälyttää täytäntöönpantuna canadalaisille kprkeam
inat verot mitä on yhdysvaltalaisilla, j a että koko Valkoisen kirjan
verouudistusehdotus on siis mihinkään kelpaamaton.
Tuossa on Valkoisesta kirjasta kaksi vastakkaista käsitystä,
jotka lyövät kuitenkin saumattomasti yhteen -siinä, että missään
tapauksessa ei pidä suorittaa mitään sellaisia yeroreformeja, joissa
on vähänkin hyötyä varattomille ihmisille. Uuden demokraattisen,
puolueen jäsen Patrick Lawlor osui mielestämme oikeaan sanoes­saan
alahuoneen istunnossa, että "vaikka hän vastustaisi Valkoisen
kirjan kaikkia ehdotuksia, hän olisi sittenkin täydellisesti eri mieltä
(törontolaisen aamulehden) harhauttavan ilmoituksen kanssa,"
MISTÄ ON SITTEN KYSYMYS?
Valkoinen kirja^ missä liittohallituksen verotusjärjestelmän
uudistamisajatukset esitetään canadalaisten käsiteltäväksi j a mihin
myöhemmin esitettäväksi lainlaadinnalliset ehdotukset todennäköi­sesti
tulevat perustumaan,' käsiftM niin paljon asiatietoja, että
mitään perusteellisempaa yhteenvetoa ei siitä voida esittää, suh­teellisen
lyhyen kirjoituksen yhteydessä.
Varsinaisena lähtökohtana on kaikkein ensimmäiseksi todet­tava,
että tuloverojen kohdalta Bensonin Valkoisen kirjan mukaan
saisivat verohuojennusta kaikkein köyhimmät, noin 750,000 canada-laista,
mukaanlukien sellaiset eläkeläiset, joilla ei ole muita tuloja
kuin eläkkeensä. Mutta tämän vastineeksi saisivat suuria verohuo­jennuksia
myös upporikkaat, sillä kestämättömällä perusteella, että
heille tulee reformin yhteydessä pääoman kasvun verotuksen aiheut­tama
lisävero. Jokkerina on pakan pohjalla se, että kun tuloveroja
pyritään perimään entistä enemmän, niin yllämainittujen verotulo-vähennysten
"korvaamiseksi korkojen kanssa" Valkoisessa kirjassa
ehdotetaan lisättäväksi parempipalkkaisten työläisten ja keskiluok-kalaisten
tuloveroja.
Tässä on sitten turvauduttava edellämainittuihin Bruce Mag-nusonin
Communist Viewpoint julkaisussa lyhyesti j a helppotajui-sesti
esitettyihin argnimentteihin.
Tuloverovapautus (lääkintätarkoitukseen myönnettävä $100
erä mukaanlukien) nousisi Valkoisen kirjan ehdotusten mukaan
yksityiselle 1,500 dollariin j a pariskunnalle 2,000 dollariin. Kuten
sanottUj tämän uudistuksen perusteella vapautuisi tuloverojen mak­susta
750,000 sellaista canadalaista, joiden tulot ovat niin pienet,
että heiltä nykyisten määritelmien mukaan — yksityiset saavat nyt
$1,000 verovapautuksen ja perheelliset $2,000 (ynnä lääkärikului-hin
$100) on tähän asti peritty tuloveroa.
Valkoisen kirjan mukaan saisi 4,000:een dollariin asti ansait­sevat
yksinäiset henkilöt j a 9,000 dollariin asti ansaitsevat per­heelliset
pienen veroalennuksen. Tämän perusteella on arvioitu, että
kaikkiaan 3,000,000 pienipalkkaista canadalaista tulisi saamaan
Valkoisen kirjan ehdotusten toteuttamisen perusteella jonkinlaisen
veroalennuksen.
Suurin osa canadalaislsta on nyt $4,000—$12,000 vuositulo
luokkaan kuuluvia.i-Valkoisen kirjan mukaan joutuisi $6,000 vuo­dessa
ansaitseva yksinäinen mies maksamaan $31.00 vuodessa
enemmän veroa kuin nyt. Vero kohoaa $124 jos vuositulo on $8,000
ja.$250 kun tulo on $10,000, $12,000 vuo8itulon_omaava yksinäinen
henkilö joutuisi maksamaan $313 enemmän kuin nyt.
M ^ tässä on vesiraja, mistä rupeavat verot laskemaan.-
$15^000 vuodessa ansaitisevah vero nousisi Valkoisen kirjan mukaan
edeUistä summaa vähenimän eli $299 vuodessa, $20.000 ansaitsevan
$240 j a $50,000 vuodessa hankkiva saisi tuloveroihinsa $283 alen­nuksen
j a $100,000 hankkiva $5.470 alennuksen.
Samoin tapahtuisi perheellisten veronmaksajain kohdalta. T u ­loverot
kohoavat $9.000—$10,000 tuloluokkaan kutduviHe; $12,000
vuodessa ansaitsemien verojen kqrotus olisi $157 j a $15,000 ansait­sevien
korotus $160. Mutta $50.000 yuosituloisen perheellisen hen­kilön
tulovero laskisi jyrkästi eli 433 dollarilla ja $100,000 yuosi­tuloisen
tulovero laskisi $5,517 nykyisestä. ; i
Valkoisessa kirjassa sanotaan, että " y l i toirieri puoli vuonna
1967 tuloveroa maksaneista canadaläisista ansaitsi vähemmän kuin
$5,000 vuodessa, mikä siimma edustaa teolllsuustyöläisten keskin-kertaista
palkkaa.'^ '
Tänä vuonna maksaa tuloveroa arviolta 7,700,000 canadalaista,
joista on neljä viidettäosaa työtätekeviä. Ylempään tuloluokkaan
kuuluvien työläisten j a keskiluokkal^isten eidessä on Valkoisen kir­jan
mukaan tuntuva verojen, korotus, samalla kun -upporikkailta
alennetaan veroja, i '
Tällainen on perusolemukseitaan mr. Bensonin Valkoinen kirja
Tuure Ldien:
LENIN JA SUOMIN TYöVÄINiUKI
Helsinki. — Vladimir Iljitsh L^niil OR Suomen k^iisan j§erityi-sesu
Suoijjep t]f<ilÄwt«n mm ystävä, T^naft yplftvm ei npnistupHt
aiiio^taaD i^ifi spl^ej)sti j a kftulipnäköisesti edustamaansa kansojen
veljeyden ja proletaarisen internationalismin aatteeseen, se perustuu
niyöa s j F v g m s ^ Sno^eipi ^^oieii. Suomen työväenluokan aseman ja
sen käymän taistelun eri vaiheiden tuntemukseen. Olihan hän ^vuo­desta
1905 alkaen vuoden 1917 lo^l^ujiil^iin ^ ( ( k ^ k^yny^ Suomes)^
useita kertoja, eräiden tietc^en mukaan jopa yli 20 kertaa, asunutkin
täällä pitkät ajpt,t»V9nimtsuon)alais:a (yöiru::ili ja muiden väestö­kerrosten
edustajia, keskustellut paljoa heidän kanssaan.
Leninin elävä kiiimqstus Suo­men
työväenliikettä kohtaan alkoi
hyvin varhaisensa vaiheessa, jo
paljon aikaisemmin kuin häntä
Suomessa tunnettiin. Jo huhtikuus
s?i 1901 kirjeessään Ruotem so­sialidemokraattisen
puolueen joh­tajalle
Hjalmar prantingille L e ­nin
ilipaisi haluavansa "solmia
eptistä kiinteämmät yhteydet ruot
salaisiin ja suomalaisiin toverei­hin".
Kirjeessä sanotaan edelleen:
"Annamme erittäin suuren mer­kityksen
sille, että saisimme t u ­tustuttaa
yleensä venäläisiä ja
varsinkin Venäjän työläisiä Suo­men
poliittiseen tilanteeseen ja
Suomen sorronalaisuuteen sekä
suomalaisten sisukkaaseen taiste­luun
hirmuvaltaa vastaan. Qlisim-me
tämän vuoksi erittäiq kiitol­lisia
teUle, jps esittäisitte kaikille
tuntemillenne suomalaisille tove­reille
hartaan pyyntömme, että
he tukisivat meitä tässä aikees-sa,"
-
Lukuisissa kirjoituksissaan vuo­desta
1901 alkaen Lenin puolus­taa
päättävästi Suomep kansan
oikeuksia tsaarin sortovaltaa vas­taan
j a ilmaisee myötätuntonsa
Suomen taistelevalle työväenluo­kalle
vakuuttaen, että "taistelun­sa
ensi hetkistä alkaen sillä on
oleva puolellaan koko Venäjän so­sialistinen
proletariaatti, joka on
valmis täyttämään velvollisuuten­sa,
KOKO V E L V O L L I S U U T E N -
S A " (Tsaari Suomen kansaa vas­taan,
1909).
Myötätunto Venäjän vallanku­mouksellista
liikettä kohtaan oli
Suomen työläisten keskuudessa
varsin voimakas varhaisista ajois­ta
alkaen, mutta Leninin siihen
antama valtava panos jäi pitkäksi
aikaa tuntemattomaksi. Venäjän
työväenliikkeen historian tunte­mus
oli heikkoa. Yhteydenpito
Suomen työväenliikkeen edusta­jienpa
venäläisten sosialistien vä­lillä
oli ajoittain varsin vilkasta­kin,
erityisesti vuosien 1905—06
suurtapahtumien aikana, mutta
tämä kanssakä}nn|nen rajoittui
pääasiassa erilaisten käytännöllis­ten
järjestelykysymysten hoitami
seen, Suomeen salateitse saapu­neiden
venäläisten .vallankumouk­sellisten
auttamiseen heidän mat­kojensa
ja oleskelunsa järjestä­misessä,
kokoushuoneistojen hank
kimisessa, kirjallisuuden ja asei­den
kuljetuksessa jne. Aatteellis­ten
ja poliittisten kysymysten yh­teinen
pohdinta sitä vastoin oli
vähäistä j a enimmäkseen satun­naista,
eikä esimerkiksi bolshe-:
vikkien ja mehshevikkien välisistä
periaatteellisista erimielisyyksistä
ollut Suomessa paljonkaan tietoa
vuoteen 1917 mennessä. Vanha
bolshevikki Vladimir Smirnov, jo­ka
toimi Helsingin yliopistossa
venäjän kielen opettajana j a osal­listui
johtavalla tavalla bolshevik-kiefTmaanalaiseen
toimintaan, on
hyvin sattuvasti luonnehtinut
muistelmissaan Suomen silloisen
so%iftii4eiR«Jqfa§^tia»Ä typVftBftPuq
l u e ^ tf^ftMjijuisuutta tällaisissa
t i : M^Q8 Suomen jpprvayisto o ^ a
»alf^ftjpilta ^pit» ^^mmt^
TÄMÄN PÄIVÄN NÄKYMÄ
Arvoisat lukijat;
Kyllä täytyy sanoa, silmäiHes-sämme
Canadan nykjipäivien ja tu­levaa
aikaa, etiä eivät asiat nyt ole
oikein. On eihkä väistämätön totuus
että talouselämässämme on tulossa
suuri "romahdus". Tämä ei voi täi-as\
gi§Ki§. filän l^lrjoittaa:
^^Yl}tey§ Ywäjän sosiglfdepio-krfi^
tti§en typväenpqolueen k^ns
sa ei Itehittynyt ystävällisiä naaT
pufuussuhteUa pitemmälle fikä
johtanut Qi^nisatoiiseen kgns-sal^
äyftii^n. Suomen so8.dem.nuo-lueeii
e4ustaja otti o§aa Tu^jiolr
m^8§a fidettyxn YSPlTP:n e4"s-ta;
ifii?QkQqkseen v- IpOö yain vie­raan
ominaisuudessa, esiiiityeh
bolshevikkien linjan puolesta,
mi^tta' puolue ei ottanut mitään
kantaa bailBhevikkeja ja irien-sheyiK^
ejä ^oskeyaan kYsymyk-see??
nähden , . . VSDT|P:n b o l ­shevistisen
j a mensheviatisen ryh­män
Y^Mis^en taiateluun nähden
Supmen iyqvä^npuolueen jolito oli
niin sanoaksemme eräänlaisella
puglneettomqqskannalla.
yleensäkään suomalaiset sosia­lidemokraatit
eivät kiinnittäneet
huomiota bolshevismia ja menshe-vismiä
koskeviin kysymyksiin ja
olivat epäilemättä heikosti tietoi­sia
tällä alalla."
Helmikuussa 1917 alkaneiden
suurten vallankumoustapahtu-mi
en mukana alkoi myös tieto
Leninistä ja hänen aatteistaan
yhä kasvavalla j a vastustamatto­malla
voimalla levitä Suomen työ­tätekevien
joukkojen keskuuteen.
Silloin oli myös suomalaisten so­sialidemokraattien
suoranainen
pakko ryhtyä ottamaan selvää
siitä, mikä erotti bolshevikit men-
•shevikeistä.
Ja mitä pitemmälle vallanku-mouskesä
1917 kului, sitä enem^
män tultiin Suomen työväenliik­keen
keskuudessa vakuuttuneiksi
siitä, että vain Leninin johtamat
bolshevikit olivat todellisia työ­väenluokan
edustajia j a todellisia
proletaarisia internationalisteja.
Suomen vanhan sosialidemokraat­tisen
puolueen enemmistön selvä
myötämielisyys bolshevikkeja koh
taan johtui oleelliselta osaltaan
Leninin j a hänen puolueensa joh­donmukaisesta
ja horjumattomas­ta
asennoitumisesta Suomen itse­näisyyttä
koskevassa kysymyk­sessä.
Juuri työväenliike oli joh­donmukaisimmin
ajanut Suomen
itsenäisyyden asiaa. Ja kun neu­vostohallitus
joulukuussa 1917
tunnusti virallisesti Suomen itse­näisyyden,
viitattiin tämän pää­töksen
perustelui&sa siihen, että
se oli Suomen työläisten tahto.
Suomessa vuoden 1918 kevät­talvella
käydyn luokkasodan kes­täessä
oli Leninin myötätunto
luonnollisestikin kokonaan taiste­levien
suomalaisten työläisten ja
torpparien puolella. Jo ennen tä­män
sodan alkamista hän ilmoit-seen
ne omia työläisiään vastaan^
me tarjoamme viimeksi mainitulr
le liittoa Venäjän työtätekevien
kanssa". J a Suomen työläiset sair
vat luokkasodan aikana todellakin
konkreettista apua monessa muo;
dossa venäläisiltä luokkaveljil.
tään. Saksan imperialistien vahvo-.
jen maa- ja merivoimien interr
ventio teki kuitenkin silloisessa
kansainvälisessä tilanteessa mah­dolliseksi
sodan päättymisen työ­läisten
tappioon.
Kun sitten muutamat tuhannet
suomalaiset punakaartilaiset ja
monet työväenliikkeen toimiljenj
kilot kärsityn raskaan tappion
jälkeen joutuivat siirtymään Neu-vosto=
Venäjän alueelle, oli Lenin
suunnattomasta työtaakastaan
huolimatta henkilökohtaisesti huo
lehtimassa heille annettavasta
avusta, heidän eläjiänsä järjestär
misestä niin siedettäväksi kuin
se neuvostovallan silloisessa vai­keassa
tilanteessa oli mahdollis^
ta. Tästä pari esimerkkiä. Sosiaa­lihuollon
kansankomissatiaatille
IQ. 5. 1919 osoittamassa kirjees­sä
hän pyytää antamaan kaikki­naista
apua Suomen luokkasodas­sa
kärsineiden 500 invalidin elä­män
järjestämiseksi. Kirjeessä
A. S. Jenukidzelle 21. 11. 1919
hän pyytää tätä huolehtimaan joi­denkin
elintarvikkeiden toimitta­misesta
Suomen työväenliikkeen
perustajiin kuuluneelle Ursinille,
lisäten:
"Suomalaiset auttoivat meitä
ennen vuotta 1905 voimakkaasti.
Meidän velvollisuutemme on nyt
auttaa heitä."
FeiTisteellinen tutustuminen Le-;
ninin teoksiin j a hänen johdollaan
käydyn aatteellisen taistelun his­toriaan
alkoi Suomen työväenliik­keessä
vasta tappi oon päättyneen
luokkasodan jälkeen, ensinnä Neu
vosto-Venäjälle poliittisina pako­laisina
siirtyneiden sosialidemo­kraattien
keskuudessa. Verrates­saan
Leninin teoksista saamaansa
oppia omiin taistelukokemuksiinsa
he tulivat ennen pitkää vakuuttu­neiksi
siitä, että Suomenkin työ­väenluokka
tarvitsee taistelunsa
johtoon aatteellisesti karaistu­neen,
eheän j a kurinalaisen val­lankumouksellisen
puolueen, joka
on vapaa Suomen vanhan työväen
puolueen monista sosialidemo­kraattisista
heikkouksista. Että
tällaisen puolueen luominen oli
mahdollista, siitä nähtiin elävä
esimerkki Leninin puolueessa. Tä­män
käsityksen selkeneminen joh­ti
elokuun lopulla 1918 Suomen
Kommunistisen Puolueen perusta­miseen.
Välittömästi sen perusta­van
kokouksen jälkeen aloitettiin
Suomessa valkoisen terrorin vielä
riehuessa ripeä ja nopeasti, edis­tynyt
toiminta maanalaisen jär-jestöverkon
luomiseksi ja kommu­nismin
aatteiden levittämiseksi.
Bolshevikkipuolueen runsaasta
maanalai.sen toiminnan kokemuk­sesta
saatiin tehokasta oppia tä­män
työn järjestämisessä.
Ennen pitkää osoittautui kui­tenkin,
että puolueen perustamis­hetkellä
ei ollut vielä päästy tar­peeksi
pitkälle työväenluokan val­lankumouksellisen
puolueen teh­täviä
koskevien oppien omaksu­misessa.
Myös S K P : n oli käytävä
V. I. LENIN
läpi oma "vasemmistolaisuuden
lapsentauti" -vaiheensa. Se ei k u i ­tenkaan
muodostunut kovin pitkä-aikaiselcsi.
Leninin johdolla pe­rustetun
Komniunistisen Interna­tionalin.
avulla puolueen onnistui
ensimmäisinä elinvuosinaan suun­nata
toimintansa elävän joukko­työn
raiteille, saavuttaa huomat­tavaa
vaikutusta ammatillisessa
liikkeessä, parlamentissa ja muil­la
julkisen toiminnan aloilla. Itse
Lenin mainitsi v. 1921 kommu­nistien
johdolla perustetun Suo­men
julkisen vasemmistososialis-tisen
työväenpuolueen hyvänä esi­merkkinä
maanalaisen j a julkisen
työn yhdistämisestä oikealla ta­valla.
Marxismi-leninismiä ylimpänä
toimintaohjeenaan pitäen on S KP
sittenunin jatkuvasti lujittanut
asemiaan; Se on tuntuvasti laa­jentanut
joukkovaikutustaan. Se
on tehnyt suuren työn Leninin
aatteiden levittämisessä. Kommu­nistisesta
j a kansandemokraatti­sesta
liikkeestä on tullut varteen
otettava tekijä maan valtiollises­sa
elämässä.
Kuinka sanomattoman paljon
Vladimir Iljitsh Lenin, hänen op­pinsa
ja tekonsa ovat merkinneet
Suomen työväenliikkeelle ja työ­tätekevälle
kansalle, sitä emme ole
näihin saakka osanneet kaikessa
kauaskantoisuudessaan riittävästi
arvostaa. Mutta^ilma\tksia siitä
kiitollisuudesta, jota häntä koh­taan
on kansamme keskuudessa
tunnettu ja tunnetaan edelleenkin
on tiedossamme paljonkin. Jokin
määrä tätä koskevaa aineistoa s i ­sältyy
vasta ilmestyneeseen " L e ­nin
suomalaisten muistelmissa"^
jossa 30 Leninin kanssa kosketuk­siin
joutunutta suomalaista työ­miestä,
työläisnaista, työväenliik­keen
toimihenkilöä jne, kertoo
maanalaisena Suomessa oleskel­leesta
Leninistä, hänen jännittä­vistä
rajanylityksistään, työteliäi-syydestään,
avuliaisuudestaan, ys­tävällisyydestään
ja vaatimatto­muudestaan,
mutta myös Jiänen
kanssaan käydyistä aatteellisista
keskusteluista.
Eräässä pienessä kunnassa i h ­meteltiin,
kun väkiluku pysyi joka
vuosi samana, vaikka muudan ve­revä
tyttöihminen synnytti joka
vuosi uuden lapsen. Asiaa ryhdyt­tiin
tutkimaan j a selvisi, että joka
vuosi yksi mies karisti paikka­kunnan
tomut jaloistaan.
HINTOJEN JfpUSU?J ;
JARRUTUS "^TSEBfUBHAAV
Qtt^Wi^n e^ifysi, ettfiybti^i pi­täisivät
hintojen korotukset jats-tftnnusten
lisääntymisen kanssa
'tasoissa tai vähän alempanakin^
olisi "itsemurha-suunta" lihanr
palfH^usteofli^ifudelle sanoi C§na-
Meat Packers Councilin" pre­sidentin
toimesta nyt sivuun jää­vä
F. P, Schneider:
Hän sanoi vuosikokouksessa
Torontossa eilen:
''Mikä tahansa kykenemätfö^
myys nopean vastatoimen järjes­tämiseksi
raaka-aineittemme nou­sun
johdosta panisi mei^äf pak­kopaitaan
aiheuttaen finanssiku-ristuksep
. . .
Toronto Daily Star
_ helmik. fö"p.
(Jokin aika sitten ilmoitettiin,
että esim. Canada Packersik voit­to
viime vuonna oli 503,000
eli $1.25 osaketta kohti verrat^
tuna $5,944,000 voittoon (99 sent­tiä
osaketta kohti) sitä edellise­nä
vuonna.)
EI MITÄÄN K A U P U S T E L UA
—Paljon on puhuttu British Co­lumbian
Bennettista, Saskatche-wanin
Ross Thatcherista ja On­tarion
omasta Stanley Randallis-ta.
Ja meidän nykyinen liberaali-puolueen
hallituskin on valmiina
amerikkalaisdollarien tavoittelus­sa
myymään maatamme amerik-kalaisille.
Minun mielestäni se "ei
ole oikeuden mukainen syytös.
Olen vakuuttunut, että he ovat
lojaalisia, patrioottisia ja kunni­allisia
canadalaisia, jotka eivät
uneksikaan sellaisesta mädästä
menetelmästä kuin Canadan
myynnistä amerikkalaisille. He
vain antavat sen pois.
Kirje, Toronto Star-lehdessä.
^-5? ponmiitti
omaa aluetta
Bangkok, Thaimaa. — Kaksi ih­mistä
loukikaantui, kun eräs ame­rikkalainen
suurpommittajja B-52
pudotti vahingossa 'koko 104 pom­min
lastirKa Roietin alueelle Thai­maan
itä«sassa, ilmoitti Yhdysval­tain
suurlähetystö Bangkokissa vii­me
torstaina.
Pommiikone oli lähtenyt, amerik-kalaisben
ja thaimaalaisten yhtei­sestä
lentotmkilcöhdasta Utapaosta,
josta fcahdeksanmoottoriset jättiläis
konreet tevift ihyäkikäysileotojaan
Vietnamiin. Ilmoituiksessa ei mai­nittu,
minne toone olf menossa;;
Toiveikas
selonteko
Lagos. — Rauiha ja järjestys on
palautettu Nigeriaan. Elämä maan
itäisillä alueilla on läTies täysin nor­malisoitunut,
todetaan YK:n edus­tajan,
kansainvälisen huomioitsiija-ryhmän
jäsei»n Said Hanin selon­teossa.
Se perustuu tietoihin^ jotka
Said Han on koonnat käydessään
hiljattain sotatoimien näyttämönä
olleilla seuduilla.
Elintarvikeihuolto pai-amee . päivä
päivältä. Viime viikon kuluessa esi­merkiksi
elintarvikkeiden jalkelu
kaksjnkertaistui. Nigerian liittohal­litus
on osoittanut huolenpitoa ja
hyvää tahtoa tässä asiassa. E i voida
epäillä, ettei se suoriutuisi menes­tyksellä
tästä kysymyksestä, täh­dennetään
selonteossa.
PÄIVÄN PAKINA
MITEN Sf OIKEIN TAPAHTUI?
f
lä tavalla laaihata joten kuten eteen-päin,
kun kaikiki vaan nousee ja
rahan. arvo laskee.
Näitä asioita puntaroidaan myös­kin
noissa kalgatuipien hämärissä
nirrkissa,. josta ei kuitenkaa^n hei­dän
pölinänsä 'kuulu seinien ulko-puoleHe.
Mutta tulee kyllä aika,
jolloin nuo oMlasit on siirrettävä
syrjään ja oikein tosissaan aletta­va
kääntämään tätä nykyisen sys^
teemin ohjauspyörää, että mekin
tavalliset ihmiset hyödymme ko­neista,
jotika nyt tuottavat voitot
herrojen taskuun. Ja jos jotkut
"pikkuikapitalistit" jotka suvuissa
tehtaissa teikevät 7 päivää viikossa,
miljpnääreiiksi haaveillen arvelevat
täilä tavaila työväenliikettä eteen-päiri
vietävän, m heille ikävä totea-nius
kiin valtio muistaa heitä yli­määräisellä
veroerällä. .
Ön aiika alkaa oikein tosissaan
ajattelemaan että millä me saamme
kaikki muuttuimaaoi, ennen kuin
kaikki olemime "pummeja" kadulla,
sillä nyt oh rahamiohet niin harvi-iKiisen
viisaita, että on Ifei-takaik-kraan
kaikki nientävähulinaiksi ja
sitten laitettava uiJidet mfcihet oh­jaksiin,
sellaiset, j otka katsovat
kansan etuija. •
Sitä toivoo,—^Tfketti taskussa.
vei-ouudistuksiBta. Samalla kun se
vähentää rutiköyhien ja köyhyys­rajan
alapuolella olevipn työläis­ten
veroja, ae alentaa huiniaayasti
rikkaiden tuloveroja ja sälyttää
entistä suuremman v^rokMorman
korkeammin palkati:MJen sejcä kcs-kiluokkalaisten
kannettavaksi.
Kun joku Matti Meikäläinen
jää tai potkitaan pois työpaikas­ta,
niin se on tavallisesti sen lau-
- l u n loppu.
Jos oli mukava ja pidetty työ­paikka,
niin sitä muistellaan
kuin edellisen yön "hyvää" unta.
Mutta jos työpaikka oli sellai­nen,
että sinne piti leipähuolien
takia mennä ikäänkuin pakosta,
niin siitä ei viitsitä kunnollisesti
ärräpäitä haaskata.
Toista on kuitenkin suurten
viskaalien kohdalta — silloinkin
kun he olosuhteiden pakosta jou­tuvat
esittämään joutsenlaulun­sa
suhteellisen lyhyen virkakau­den
päätyttyä, kuten tapahtui
esimerkiksi Vietnamin sodan
johdosta poliittisen päänsä kivi­seinään
lyöneelle USAn presi--
dentti Lyndön B. Johnsonille,
Tavallisen kadun miehen ho­risontista
katsoen näyttää siltä,
että sitä parempi olisi hänelle
itselleen, jos L B J puhuisi mah­dollisimman
vähän presidentti­kaudestaan.
Parhaana todistuk­sena
tästä on hänen ilmiömäinen
nousunsa ja sitä seurannut po­liittisen
uransa surkea Ibppumi-
• nen.
Murhatuksi tulleen president­ti
John P. Kennedyn jälkeen
L B J valittiin häikäisevän suuren
enemmistön tukemana Yhdys­valtain
presidentiksj ja tämä yi>-
Untitapj^htui selvästi sen vuok­si
kun amerikkalaiset luulivat,
että hän on "rauhan mies" jota
vastoin rcpublikaanicp Barry
Goldwater oli oikein tulennlelijä-
Botajtiihkoilija, kuten hän opkii).
Osoittautui kuitenkin, ettil
vaikka amerikkalaiset äänesti­vät
m r GoIdwaterin maan rako-hon.
niin L B J ryhtyi toteutta­maan
vastapelurin.sa kurjaa so-taohjelmaa
Vietnamissa.
Seuraus oli tuhoisa niin Viet­namin
kuin Yhdysvaltainkin
kansalle sekä samalla kertaa
myös presidentti Johnsonille,
Hänen poliittinen uransa päättyi
siihen.
Pidettyään toista vuotta mölyt
mahassaan L B J on nyt antanut,
(oikeammin se on aikaisemmin
filmattu) ainakin kaksi haastat­telulausuntoa
hyvin tunnetulle
CBS:n televisiokommentaattoril-
Ic Walter CronkitelleT
Viimeisin-niistä kahdesta esi­tettiin
mainitun tv-verkoston toi
mesta viime sunnuntaina.
R e u t e r - A P ^ tiedonannon mu­kaan
"mr Johnson oli katkeroi­tunut
tiedonantolaitoksiin siksi
kun ne moittivat aina hänen
rauhansiirtojaan esittämättä
koskaan yhtään valituksen sa­naa
Ho Tshi Minhin kovista, pe­räänantamattomista
torjumi-
/sista.".:' r-,
Tämä ei luonnollisestikaan p i - -
dä paikkaansa. Kyllä Yhdysval­tain
(ja valitettavasti myös Ca­nadan)
valtalehdistö sekä tele­visio
ja radioverkostot tekivät
parhaansa L B J ; n piiolestapuhu-miseksi
— mutta se ei tehonnut
— ei Yhdysvalloissa, ei Canadas-sa
eikä senkään vertaa muualla
maailmassa;
Tosiasia nimittäin oli ja ori,
että edesmennyt-Ho Tahi Minh
ei lähettänyt yhtään ainoata so­tilasta,
ci yhtään lentokonetta
eikä yhtään sotalaivan tuhoa­maan
Yhdysvaltain kaupunkeja,
kyliä ja niiden asukkaita. Mutta
L B J lähetti joukkojaan murhaa­maan
vietnamilaisia: j a hävittä­mään
vietnamilaisten pieniä
omaisuuksia.
Syyt olivat siis syvemmällä
kuin tiedonantolaitoksen saa­mattomuus
— L B J :n omissa te-kosissa^
jotka olivat puheita sel­vempiä.
Mielenkiintoinen oli L B J :n
sunnuntainen selitys, että ylei­sesti
haukkana tunnettu silloi­nen
ulkoministeri Dean Rusk
lausui lopulta ehkä ratkaisevan
sanansa Pohjois-Vietnamin pom
mituksen lopettamisesta^Muut-kin
neuvonantajat olivat suosi­telleet
jo maaliskuussa 1968 sitä;
että Pohjois-Vietnamin pommi­tus
"rajoitettaisiin" demarkaa­tiolinjan:
pohjoispuolella_olevien
suppeampien alueiden hävittä­miseen.
Mutta palattuaan erääl­tä
Vietnam-vierailultaan, mr
Rusk oli sanonut, että sellaisesta
tippakaupasta ei ole mitään hyö­tyä,
sillä "aika pommituksen lo­pettamiseksi
on nyt".
• Presidentti Jbhhson näki kir­joituksen
seinäriä, että häntä ei
enää valita presidentiksi j a niin
näki niyös mr. Rusk!
Senaatin ulkoasiain valiokun­nan
puheenjolitaja j . W{lliaif
Fulbripht on ilmeisesti ollut piik
kinä presidentti Johnsonin po­liittisessa
lihassa.
Hän hyökkäsi nytkip armotto­masti
Fulbrlghtia vastaan ns.
Tonkinin päätöslauselman tii- ;
moilta.
Hän sanoi, ettei hän halunnut
esittää kongressille sodanjulis­tuksen
antamista Pohjois-Viet­namille
siksi kun hän "pelkäsi
että Hanoilla on "salainen puo­lustussopimus
Kiinan ja Neuvos­toliiton
kanssa".
Kongressille esitettiin tällöin
ns. Tonkinin päätöslauselma,
joka valtuutti presidentin ryh-^
tymään kaikkiin tarvittaviin toi­menpiteisiin
jos USA :n sotalai­voja
vastaan .hyökätään maini­tulla
alueella. Sitä seurasi ylei­sesti
provokatioksi katsottu pien
ten tykkiveneiden "hyökkäys"
suuren Yhdysvaltain asemahdin
suuria sotalaivoja vastaan —^ Ja­niin
antoi presidentti Johnson
"Tonkinin" päätöslauselmaan ve
doten Pohjois-Vietnamin pommi-tusmääräyksen.
Nyt hän selitti mr Cronkiten •
haastattelutilaisuudessa, että mr
Fulbright oli tietoinen siitä, että
"Tonkinin lahden päätöslausel-,,
ma oli todellisuudessa sodan j u ­listusta
vastaava, ja että hän on
siis toiminut sodan eskaloirinisaa
täysin laiiliseati, eli hiin kuiri
Tonkinin päätöslauselma edellyt­tää.^:
Mahdollisesti mr Fulbright
"tiesi" tai oli tietämättä! Hän
antaia siitä epäilemättä oman
versionsa. Mutta L B j :n nyt an­taman
julkisen selityksen mu­kaan
Tonkinin päätöslauselma
olUbpultakih vilppiä ja petosta
vallan jotakin muuta, niitä mil­joona
amerikkalaiset sinisilmäi­syydessään
uskoivat. E i ollut­kaan
kysymys valtuuksien anta­misesta
hyökkäyksien torjumi­seksi,
kuten silloin selitettiin,
vaan salakieiellä laadittu sodan-julistus,
jonka todellista merki­tystä
ei selitetty köngrööaln kai- ;
kille jäsenillekään,; miljoonista
tavallisista amerikkalaisista pu- .
humuttakaan?
Sellainen oli L B J :n tämänker­tainen
jälkiaelvitys. KUnsUlf Qura.