Vapaus, November 9, 1968

              Sivai2 Lp.uantai, marrasifc, 9 p. — Saturday,. Nov. 9, 1968
'NOEPENDENT l A B O R OR6AN
VAPAUS O F FINNISH C ANAOI ANS
^„^,a^5JY. , , iq^t^^ush^d Nov 6. 1917
T E L E P H 9 N B : . O^lffiqE A N O EDITORIAL'0 7 4 - 4 2 64
published thrlce v i ^ y : T»«5ö|Yi'T^1jrsdM» and Q^tamjay» by 79Spm
Publishing Co. LImltedi 100-103 Elm St. Weat, Sudbury, Ontario^ Oanada.
'MalUnif addr^: Box ^9 -
' Adt<^^ transla^pn' free d chaifpe.
»iithorlzed a» seco^d d a ^ nw^ll the Post Office Departauentpttavit.
an^i for p^yment of postagfe in cash ^ . f l
GÄNÄDIÄN!tfANGUAGt:PReSS 'CLUB
"«< «iUUU 6 kk. $5.25 < ui3A:n
Ski. S.(Ni_ Suomeen Ivk. UJO. e kk 6.25
TUNNUSTAAKO-USA
TOSIASIAT?
^ Richard NiKOnIri vaBimii^t^ ^
Uskomme Toitonto_ Daily Starin osunieen melko lähelle
inaulan kantaan kirjoittaessaan tiistaina, nxsp-a^aoam vidden-teiraä
päivänä — siis Yhdysvaltatiin vaallipäivänä — eittä oana-dalaisilla
on polhjaia tuntea elälpn^H 'lielpdRunaksi, jos Yh­dysvaltain
seuxstavaksipresidepitilksi viitaan itjp/ Humphrey
eikä mr. Nixon.
Täimiä k^santofcaintai pi?nistuu histor^^^ käsitylktsetein,
että USAn demio(kra<attipuolue on '^alhaisten tuiUien" puolue,
niiinkä penislieella ca-niaddaistuotteilla km: helpompi pääsy Yh­dysvaltain
markkinoille ja, li^äk^i sijih^n' kuvitelir\aa?i, efttä
' Johaisotiiin' syi^k^a^tai spt^olhjelm^t^ hiupliyn?^tita republilka?ini-puiolxtö
on sittenkin perinteellisesti vieläkin sotaisempi, mikä
sidUaisen^an uhikaa ylAä hyvin Cainadaa kuin miuitakin maita.
:Toisiu^^k^^ Yhdysvaltain kansalla ei ollut näis-
$ä -vaialeissa asiallis^ti pulbuen im*,tä% 'todellista vaihtoelhtoa
l^etJkeai pää^symystesn pohjalla. Esjm^iQjiksi sK)dan ja rau^^
kysymyksessä, mikä oli asiallisesti kyllä etualalla koko vaali­kampanjan
aikana, republkam^ienl^^ Nixon lupasi ''kun­nialista
raulhaa" Viötnai^^ selittämättä (kuitenkaan sitä,
mitä hän sillä määritelraällääin. tsartkoiitti. /
Mutta hänen vastustajansa, demokraattipuioiluefeii ehdokas
Hubert Humphrey oli koko ajan pi^esidentti Joihnsonin öota-oihj^
tanan varjossa u^ailtmnaitta ja tahtdmatta sanoutua 'hei­koista
yrityksiistäänhuioilimatta t o d e l l i s e s t i inti Vietnamin so­dan
kannattamisesta, missä roolissa hän aikaisemman liberaa-liisen
maineensa pilasi vaarapresidenrtitinä ollessaan.
Yhdysvadtalaiiset valitsijat eivät halunneet kerta kaikki­aan
anitaa ääneatyksellään sellaista Ikuvaa, että he kannatta­vat
täti hyväksyväit presidentti Johnsonin sotaohjelman. Se
seikka kun Washingtan lopetti viime hetkessä Po(hj ois-Vietn.%-
min pommituiksen, paransi se demokraattipuolueen ehdokkaan
m r . Humphreyn asemaa tuntuvastii mutJta sejcin Jtoimenpide
osoittautui "liian myöhään ja liilan vähän" luokkaan kuulu-
"vaikisd. Se tuli "liian myöhään'' siksi kun monet valitsijat piti-vält
sitä keinona Humlhpreyn apeman pärantafnSseksi, ja se oli
-"liian vähän" siksi kun h^litus ei lopettanuit vieläkään kaikr
kea verenyuodaitusta Vietnamissa- 1- ^
Tämä oli se tilanne, missä amerifckal'aiiset antoivat monis­sa
tapauksissa protestiääniensä Nixonille, republikaanien eh-ddkkaaJle,
ajajtellen luultavafi^ti, c|ttä nyfeyisltä pahemmaksi
ei Vietnamin sotatilanne voi tulla.
Että kysymys ei oillult niinikään paljoa republikaanien ja
Nixonin "kannatuksesta", Ikuin protestista Joihnsonin hallituk­s
i politiikkaa vastaan^ se :niäkyy kaikkein parhaiten siitä
"Salomonin viisaana päätöksestä, minlkä yhdysvaltalaiset va-litsljait
nyt tekivät — he äänestivät Nixonin presidentiksi,
mutta huolehtivat kuitenkin siiltä, että republikaanit eivät
saaneet liian suuria valtuuksia, valitsemalla demolkraattipuo-lueen
edelleen johtavaan asemaan kongressissa. .
POLIITTIINEN KÖYHYYDENTODISTUS
i * . , .-\ s'Sa'0i8naika3sesti ' Vapautusmia*
Kieltäytyessään aikaisemmin lo- n^Y^ilyiyirtmaPäJtös lo^i^taa^ ponunltJAsSt Tietnamb DwQja:.«a^ti. W n . ^ ^ 'Q»4asvanut m 0
•ttamasta ponimituksia presidentti ^ ^ . ^ v a U a n a l u ^ a onf h^r^tt^yt i^e^ii ^ivoa V a a l b ^ SBSä-vTetorajfesa; Se e i i H m .
JolMisoniliiiioitti syiksi yast?vvo^<)is- y«l4"ma^^^;^^aU|^.^^^^^ Vi?ta«««^ I ^ ^ H iielkMiv;^9t|ta«Hi«,Wta, tAnnak^^
ten to^mwt«W§n Ruijttvpiise^ kraatiinfen Tasavalta-Ja«FNL ovat jö vuoslliausla vaatineet pommiluatea' ta, niin rohkeata' jainenestylcsellitg
vietnamilaisten taholta. Vuodesta loB«ttainW» ensiuunäisenä ehtona rauhanneu Hvin se onkin. F N L . o n pystynyi
tolsQ^n viett^aroa^ispt <>va> ^ v m - on maailman yleinen:TOleUpide voimakkaasti tukenut. ' , yhdistämään kansan laajat kerroksel
Ä ^^"S^ ^ ^ ^ Ä f ' ^*ftP^<«*W»<!Äa DQinmituKspt Yhdysvs^Hat JQ Kaiym , t y h t ^ m . k . W i ^ « , m ^ l m n ta^H^
heidän taholtaan ei voi oUa. He ei- tosiadan. Mitään USA:n tavoitteista sen ulottaessa, pommttuksei VDTm se. VapautctuiUa alueiUa on suori-y
^ t ? ? ^ ' ^ Vh<Jy^v^^ai9 «vatkä a m e \ l e ei ole saavutettu.' Anxerikk«l«Uite«,oipJcJtikto «(astojen mukaan tetta lapj«lwBtPfeia ja välttämät-
Ixyom» ^ m m m m n a^yeeue, „g «pohjolsvietnamilainen solutus" Etelä-Vletnamiin — oltakoon sUtä tömiä yhteiskunnallisia uudistuksia
vaan puolustavat omaa maataan ui- ,^^,43 tahansa — on huomattavasti, kasvanut.
koista tuleentuisi» vaataan- Ny* i l
mpjttaessaan pgonnnjitijjit^n• lopettaa
-•nisusta am^ilÄ^laiget, tie^Qljtflvj^t,
>ttä vietnamilaiset ovat jfM(f8t\Hi9pt
v^st^yuproigen* toi»'lwa laajenta-rn?
pn n^vatfepiuvaituuskuntaa
iisisaa Y D T : n hplUtukseii ja Etelä-
Vietnamin edustajilla: Sodanr«lusta
alkaen Vi^tnfimilaiset oyat vjiptin^t
Bt?lä-Yietnamin VapB^utusrintam^,
F N L : n , tunnustamista toiseksi osa­puolaksi
neyvottpluissa, mikäli l?te-;
l|i-vietn^niin tilanne aiQtasn pysy-vq^
ti rauhoittaa.
- N i i n myönteinen tapahtuma kuin:
pommitusten päättyminen Pohjois-
Vietnamissa onkin, se e i ole vielä
lopettanut Vietnamin sotaa. Kaikkia
Vietnamin ystäviä askarruttaa nyt
kysymys, merkitseekö tämä ensim­mäistä
askelta rauhaan. Kohta lienee
nähtävissä, kuinka paljon mukana
on ollut presidentinvaaleihin liitty­vää
taktiikkaa, kuinka paljon todel­lista
pyrkimystä irrottautua sodasta,
joka on ollut Yhdysvalloille yhtä
epäonnistumisten sarjaa.
Yhdysvallat on käJ^inyt Vietna-zpissa
poliittisen, sotilaallisen ja mo­raalisen
tappion; Se voi jatkaa sotaa
edelleen ja tuhota Vietnamin pel-
SYNTYMÄ.
PÄIVIÄ
John Raivo, Sudbury. Ont., täyt-tää
kesikiviikkona, marraskuun 13
päivänä 78-vuotta.
: Mandy Sävel, Toronto, Ont. täyt­tää
kesikiiviikikona, maanraakuun 1.3
päiväpä 75-vuotta.
Saima Hautala, Golden. B . C .
täyttää torstaina marraskuun 14
päivänä SCKvuotta. .
Yhdymme sukulaisten ja tuUa-
/ien onnentoivotuksiin;
toja j a viidakoita raskain pommein,
kemiallisin myrkyin j a palavalla na­palmilla.
Mutta asetettuihin pätir
määriin se ei johda. Onko' U S A :n
hallitsevilla piireillä rohkeutta; tun­nustaa
tosiasiat ja vetää-johtopää­tökset
politiikan muutta^iiseksi Viet­namissa?
Sodan jatkamineh syven­täisi"
Yhdysvaltain sisäistä krlisiS,
kiristäisi edelleen kansainvälistä
jännitystä ja lisäisi sodan uhka^
myös muualla maailmassa. ^
Rich^d Nixonin valinta presiderttilksl on vissinlainen po­liittinen
köyhyydentodistus nimenomaan siinä mielessä kun
yfhdy^valtalaiset tuntuvat sanoneen itselleen: -Paremman
puutteessa äänestän Nij^onia.
KummatMn johtavien puoluteiden ehdokkaat puhuivat
mahdollisimnian ylimalkaiseseti ja vältefllen Vietnamin sodas­ta.
Hotuiongelmaan he eivät uskaltaneet ;kajota lainkaan, koska
eii saia menettää z^tukilhkoikifun vajonnieiden valkoihoisten
kanonatuata, mutta neekeriäänesitäjiäkään ei voi tiukassa vaiall-kalmpanjassa
tyrmiä. Samanlainten toteamus voidaan tehdä ta­louskysymysten
ja muiden asiain käsittelyssä, tai oikeammin:
niiden käsittelemättä jättämisesttä.
Itse, vaalitapa on Yhdysvalloissa kaikkea muuta kiuinde-mioikraattinen;
Valitsijalt eivät siellä äänestä itai välitse XMresi-deattiä,
vaan presidamtin valrtsijiattnielhet ja heidätkin valitaan
(mikäli suuren rahan panttina olevaa vaalikampanjaa voidaan
varsinaisena valitsemistapana pitää): enenunistövaalisysteemin
perusteella. Kustakin osavaltiosta valitaan yfhtä monta va-litsijamiestä,
mälä nailä on edustajia ja senaattoreita kon­gressissa.
Mutta osavaltion eniten ääniä saanut ehdokas saa
osavaltion kaikki valitsijamiespaikat. Loppujen lopuksi on
siis »iin, efttä ratlklaliaun tekevät vaUtsrjamiehet eivätkä äänes-täjäit,
Kuvaavana seikflcana on tässä yhteydessä se, että ään­tenlaskennan
lopullinen (nafckaisai toi Illinoisin osavaltiosta,
mistä Nixon sai 26 valitsijamieistä, vaikka hänellä ei ollut
muulta kuin 100,000 äänen enemmistö Humphreysta, joka ei
vallitsevan järjeötelmän mukaan saaim4t sieltä yihtään edus­tajaa
Nixonin,valinta oli epäiletmättä 'karvas peittymyksen mal­ja
Yhdysvaltain atamiafttiyhdistysliifckeen koödkedrnntalle joh­dolle,
mikänuitei poikkeulksetta kannatti demokraattien pre-sidenttieihddlaasita,
mx. Humplhreyta. Vietnamin' sodan puolesta
kiivafldlut George Meany ja kumppanit ovat ilmeisesti koko-naati
vieraantuneet jäsenjöulkkojtensa toivomuksista ja mieli- edelliset vaalit, missä Johnson
aliuata. Myonltää tietenkin tulee, että nyt suositetuissa presi- esiintyi raubamioihjelmalla ja re-denttivaaleissa
ei valtapuiolueilla ollut tarjottavana mitään publikaanien Goldwater räis-vaUnnan
mahdollisuutta. Mutta 'jos voimakas ammattiyhdis- kyvällä sotaohjelmalla. John-tysliike
olisi omaksuniut työväenliikkeen periaatteisiin ja en- sonin valinta ei kuitenlkaan es-
^enkaikkeia työväesn kansalhsun ja (kansainväMsiin letuihih . tähyt Vidtnamin sodan laajen-pohjaantuvan
kannan Vietnamin scytaa vastaan, niin tällaista: tamista siilhen pisteeseen missä
vaaliitilannetta ei todennäköiseisjti olisi syq:ityny(tkään.Herroil- se on viimeaikoina riehunut,
la Jiflieany ja kumppanit On näiden vaalien krapulasta selvit- Kauniista pulleista huolimatta
typn aika p^ljori itsptutki^lun ja oppimisen aihetta. Johnson ei ole papniut itikkua
"Toisa^ta on ikysyttäy^, eljtä entäs nyt? Tuleöko Yhdys- ristiin sen "suuren yhteiskunta-valtain
tilanuq qhkä pahenemaan Nixonin valinnan johdosta, lupaulksen" eikä liioin neökeri-.
kultemi ovat'jotkut canadaiaiset huolestuneinia kysyneet? sorron lopattamislupauksenhy-
Vadkea on tietenkin sanoa. Mutta jos ei oteita huomioon vaksi,
meimielsyyttä (jolloin Humphff<ey 'tunnettiin liberalalina ja Loppukädessä riippuu paljon
Nixon äärioikeistolaisena) niin nyfeyaikana ja nykyhetken ky- Yhdysvaltaiin kansasta, typväen
symyiksissä ei'heidän ohjelmassaan tunnu olevan, juuri mitään . Hikkeiestä ja edistyksellisistä
eai^oai. Siitä paitsi on moxisltettavj^ käytännön lamtamat opetukset, voimiisita yleensä, minkälaista
että: YMysvaltain valtapitoluoiden. «hdoklqaiden puheilla ja ohjelmaa Nixonin hallitus tuleo
vaialilohjelmillÄ ei ole suurifcsikaan an/^oa. Esim,erkk^ . .
Karjalainen
Vietnam-pommituksesta
Helsinki — Jo pitkään on odotettu
uutisia Vietnamin pommitusten lopet­tamisesta.
Kun presidentti Johnson
nntoi tiedon päätöksestä pommitusten
'opettamisesta tervehti sitä koko maa­ilma
huojentuneena ja heljxittunein
mielin. Mahdollisuus rauhanneuvotte­luihin
oli nyt olemassa. Ulkoasiain­ministeri:
Ahti Karjalaisen lausunto
oommitustaukoilmoituksen ; johdosta
vastaa pääpiirteittäin samaa, mitä on
sanottu eri puolilla maailmaa.:
— Tervehdimme Suomessa tietysti
mielihyvin Yhdysvaltain presidentin
ilmoitusta Pohjois-Vietnamin pommi­tusten
Ic^ttamisesta. Tämä tohnen-pide
vastaa maailmassa yleisesti val­litsevaa
käsitystä tavasta, jolla Viet­namin
selkkauksen lq[>ettamiseen on
pyrittävä. Päätös pommitusten lopet­tamisesta
on Yhdistyneiden Kansakun­tien
jäsenvaltioiden suuren enemmis­tön
ja pääsihteeri U ThantLn esittä­mien
suuntaviivojen mukaiaien. Suo­men
hallitus on toistuvasti yhtynyt
näihin vetoomuksiin. Viimeksi mmulla
oli tilaisuus tuoda kantamme esille
vajaa kuukausi sitten YK: n ylebko-kouksessa
pitämässäni puheessa.
Toivomme, että Pohjois-Vietnamin
pommittamisen lopettaminen osoittau­tuu
ratkaisevaksi askeleeksi kohti
rauhaa, on lopullinen ja että kiistan
osapuolet vähentävät kaikkia sotatoi-miaän.
Toivomme sen johtayan Pa­riisissa
ylläpidetyn neuvottelukoske­tuksen
muuUamiseen todellisiksi rau­hanneuvotteluiksi,
jotka johtaisivat
tämän onnettoman ja turmiollisen so­dan
päättymiseen. Toivottavasti osa­puolet,
tuntien vastuunsa rauhasta ja
Vietnamin kamsan kohtalosta, onnis­tuvat
nyt syntyneessä uudessa tilan­teessa
löytämään sovintoon johtavan
tien, sanoi Karjalainen.
SOTILAALLINEN FIASKO
Kaikista ponnistuksistaan ja
suMnnattomasti kasvaneesta soti­laallisesta
ja taloudellisesta pa-;
noksestaan huolimatta USA on
(kauempana tavoitteistaan kuin
koskaan emien.
Yhdysvallat aloitti sotilaallisen
intervention Vietnamissa lähettä­mällä
maahan neuvonantajiaan.
Saigonin joukkojen piti käydä so­ta,
USA tuki niitä vain taloudelli­sesti,
aseilla ja varustuksilla s^kä
neuvonantajilla. Nyt koko sotatoi­met
ovat USA:n oman yli puoli-miljoonaisen
armeijan niskoilla.
Saigonin miehistä on tullut Itse
asiassa amerikkalaisten neuvonan­tajia.
Yhdysvallat on Vietnamissa to­teuttanut
teorioitaan kansanliikkei­den
kukistamisesta. Nämä teoriat
ovat Vietnamin viidakoissa romahta­neet
toinen toisensa jälkeen. Koko
väestö piti sulkea vartioituihin stra­tegisiin
kyliin ja eristää siten Va:
pautusrintaman vaikutukselta. Y r i ­tys
epäonnistui täydellisesti. Vapaur
tusrintaman hallitsema alue on vuo­si
vuodelta laajentunut. Toinen teo­ria
oli Etelä- ja Pohjois-Vietnamin
rajan täydellinen linnoittaminen ja
sulkeminen, niin ettei' pohjoisesta
voisi minkäänlaista apua tihkua ete­lään.
Samaa tarkoitusta toteutettiin
Pohjois-Vietnamin pommituksilla.
Suunnatonta tuhoa siviiliväestön pa­rissa
on aiheutettu, mutta amerik^
kalaisten päämäärää ei saavutettu.
Entä vietnamilaisten asema? M i ­ten
se vaikuttaa mahdollisiin rauhan
näköaloihin?
Amerikkalaisten jättiläismäinen
sotakoneisto on jauhanut tuhoa
Vietnamissa vuosikausia; Hävitys ja
inhimilliset kärsimykset ovat mittaa­mattomia.
Kuitenkin on hämmästyt­tävää
todeta, että kaikki Vietnamista
tulevat teidot puhuvat siitä, että
kansa on tällä hetkellä tietoisempaa,
paremmin: järjestäytynyttä ja aseis­tautunutta
käymään sotaa kuin kos­kaan
aikaisemmin; Paitsi vuosien
varrella hankittu taito, sosialististen
maiden iähettämät varustukset ja
aseet sekä taloudellinen tuki ;ovat
"hä enemmän vaikuttaneet taistelu­jen
kulkuun. Aitcaisemmin vietnami­laiset
taistelivat kivääreillä lentoko­neita
vastaan; Nyt heillä on ilmator-juntatykkieir
lisäksi ohjuksia. Poh-jois-
Vietnamissa ilmoitetaan ammu­tun
alas yli 3,200 amerikkalaista
lentokonetta, Etelä - Vietnamissa
F N L ilmoittaa tuhonneensa 4,400
lentokonetta ja helikopteria.
Vaikka amerikkalaisten ilmoitta­mat
luvut ovat pienempiä, ovat ne­k
i n huomattavia (Pohjois-Vietnamis-sa
he tunnustavat menettäneensä
900 lentokonetta); Ammuttujen len­tokoneiden
keskimääräiseksi hinnak­si
arvioidaan 10 miljoonaa
dollaria. Pelkästään tällä sektorilla
taloudelliset menetykset ovat huo­mattavia
— olkoonkin että suuret
amerikkalaiset varustamot laskevat
ne menekkitUilleen.
, Y h ^ raskaammatta täytyy- 'Yhdysi
Valloissa t^nt^ä myös miehistötap^
piot; jotka ovat kaksinkertaistuneet-verrattuna;
viime vuoteen. Suurten-menetysten
taki^ a^eriikkal^iset
ovat vähentäneet maaseudulla suo­rittamiaan
operaatioita sulkeutuen
vahvasti: vacustettuihin linnoituksiin
Sielläkään he eivät 61e tury^ssa sis­sien
hyökkäyksiltä. F N L hallitsee
käytännöllisesti: katsoen koko^ maa­seutua.
Etelä-Vietnam muistuttaa
rusinakakkua sanoi eräs ranskalain
nen lehtiipies. Kakku kuuluu F N -
L.:lle, rusinat, linnoitetut keskukset
USA:lle. Nyt rusinatkin ovat mure­nemassa,
POLIITTINEN FIASKO
Presidentinvaalikamppailu Yhdys­valloissa
paljasti, että Yhdysvaltain
sisällä Vietnamin sota on j o mene-s
tetty. Yleinen mielipide on väsynyt
sotaan ja toivoo pikaista rauhaa
Vietnamiin. Kaikki presidenttiehdo^
kaat lupasivat nopeasti rauhaa. E r i
asia on että: sanankäänteet ja lupaus­ten
toteuttamisen sisältö olivat var-:
sin erilaisia.
Monet puheet sodan nopeasta seK
vi Itämisestä ovat osoittautuneet pe­rättömiksi.
Luvattu de-eskalaatio,:
pommitusten vähentäminen Pohjois-
Vietnamissa onkin merkinnyt entistä
suurempaa pudotettujen pommien
määrää, vaikka rajoitetummalle alu­eelle.
Epäluottamus on kasvanut.
Tyytymättömyyttä levittävät myös
amerikkalaiset sotilaat, joiden osa
Vietnamissa on surkea. Amerikkalai­nen
lehtinainen Mary MacCarthy
kirjoitti erään nuoren amerikkalai­sen
upseerin sanoneen hänelle:
"Kunpa voisimme taistella Vietkon-gin
miesten rinnalla emmekä noi­den
kirottujen Kyn miesten liitto­laisina,
niin varmasti voittaisimme
tiiman sodan;"
, Saigonin hallituksen sisäinen ha­joaminen
ei ole enää salaisuus ke­nellekään.
Yhdysvaltain sotilaalli­nen
epäonnistuminen on täydentä­nyt
murenemisprosessin. Saigonin
hallitus ei voi laskea omaan armel­iaansa.
Tosin joukkojen numero-määrä,
on korkea, — kuten karkaa-mistilastotkin.
Se johtuu armeijan
"sesonkiluonteesta". Köyhät talon­pojat
tulevat ansaitsemaan rahaa
palkkasotureina K y n armeijassa, saa
tuaan kasaan 100—200 dollaria he
palaavat takaisin kyläänsä viljele­mään
maataan. Sadon korjuun jäl­keen
lähtevät taas armeijaan elät-ti^
äkseen isäänsä ja äitiään. F N L :n
vaikutus tuntuu niin Kyn armei­jassa
kuin poliisijoukoissakin; Jopa
Saigonissa Yhdysvaltain esikunnan
ja Thieun.hallituksen jäsenet l i i k ­kuvat
helikoptereilla, koska turval­lisuus
Saigonin kaduilla on vähin­tään
epävarma. :
Etelä-Vietnamin parlamentinvaa-leissa
vuosi sitten ei juuri vaivau-dilttu
salaamaan väärinkäyjtöksiäl.
Viime keväänä presidentinvaalien
rikana vangittiin Thieun kilpaileva
presidenttiehdokas Monsieur D u ja
tuomittiin 50 vuoden pakkotyöhön:
Hän oli ehdottanut yhteyksien otta­mista
FNL:ään ja yhteishallituksen
mahdollisuuksien tutkimista. Saigo­nin
hallituksen pääministeri Tran
Van Huong puhui radiopuheessaan
28. pnä viime toukokuuta avoimesti
sisäisistä riidoista hallituksessa, suo-
1 itetuista vääryyksistä ja viran­omaisten
harjoittamasta lakien louk
kaamisesta, minkä johdosta sanoi
joista 'merkittävimpiä on maarefor­mi,-:
FNL:n menestys perustuu kan-lEl^
nyair^uksettomaian takeen seHä pc
uutisen ja sotilaallisen taistelun
.^^^Um^ttomaqn wVyhteenllittämlseen
Esimerkkinä voi mainita vaikka "nut
tura-airmeijat';, joita ranskalainen
M^deHineRiffaud vaikuttavasti ku­vasi.
Vietnamilaiset naiset osallistu-yat,
poJUttiseen työhön, "Jti^atpäisin
joukoin järjestyneesti jaTnäärätle
toisesti he lähestyvät annerikiHalais-ten
tukikohtia konekiväärejä pelkää-m^.
ttH ja «isittävät äänekkäitä vasta­lauseita
pommitusten johdosta, vaa­tien
koryausfta hyvitetyistä kodeis­saan
ja amerikkalaisten poistumista
Vietnamista*
VIETNAMILAISTEN VOITTO
Vietnamin tapauksia voi sanoa i h ­misen
voitoksi aseellista ylivoimaa
vastaan. Se on pienen köyhän kan­san
yhtenäisen ja tietoisen kamppai­lun
voitto maailman mahtavinta so­tilasvaltaa
vastaan; Kuitenkaan viet­namilaiset
eivät olisi voineet pysäh­dyttää
amerikkalaisia pelkillä bam-bupiikeillä,;
ampiaisparvilla tai a l ­keellisilla
lingoilla; Sosialististen
maiden, varsinkin Neuvostoliiton
apu liittyneenä vietnamilaisten
omaan sankarilliseen; taisteluun on
muodostunut ratkaisevaksi;
Vietnam 9n paljastanut sievim-min
kuin mikään muu tapahtuma
että aikakausi, jota elämme on
imperialismin hajoamisen kautta.
Kolmen mantereen kansat ovat
saaneet esimerkin, joka ei jää
vaille vaikutusta^ Jatkavat amerik­kalaiset
sotaa Vietnamissa tai e i ­vä^
myytti amerikkalaisten voit-tamattomuudesta
on romahtanut,
samoin myytti amerikkalaisesta
vapaudesta, jolla ainakin Länsi-
Euroopassa oli vielä joitakin vuo­sia
sitten vahva jalansija. Kaik­kialla
aletaan tajuta Vietnamin
kansan taistelun ja päämäärien
oikeutus. ' ,
Pieni aasialainen kansa on piir­tänyt
nimensä ihmiskunnan his­toriaan.
Se on paljastanut maail­manhistoriallisen
kriisui ja näyt­tänyt,
mikä tosiasiallinen voima;
on kansojen kamppailulla ihmis­oikeuksien,
rauhan, riippumatto-
' muuden ja yhteiskunnallisen edis­tyksen
puolesta.
— Mirjam Vire-Tuominen.
tisen. nuorisoliitpstt '11^'^ .OreslkuaHl;
ha» ^ . a i ; ä s i 4 4 ^ ; hiJÖaf^ iiit»rii
kansatmväilisen » i h t e ^ n Sepq^^ Jiäri-
^neifvan DI)R:ssä ilmestyvässä
npi-lehdessä jujikaistu^i, kiq^jott^^'
Koislka K a n e r v a ' o n lälhtenyt asvoU..
meen hatjioitustyölhöni mitti t a m . kiiv.
jeessä mainittu maihdolHnen uudep:
nuorisoliiton perustaminen osoittaa,-;
'<eskuslhal!lituis päätti äänin 2ar-3>
erottaa: Kainervan. teihtävä^än!;;ltir.,
jon työntekijänä, . -' >'
SDNL:n johdon asian ;jo(hdt^tli'
mtamassa: lausunnossa koirostetaani
itt>ä erilaisten käsitysten-ja mielipi- ,
teiden lesiintyminen Uiton piiorissp ;
• m luonnollinen asia eikä niiden
3sittä(min'en. o l e - r i s t i r i i d a s s a ' l i i t o n :
uonteen ja periaatteiden kanssa.'
Keskushallitus erkuitenkaafl katso
/oivansa hyväksyä sitäT että; mieli-;-:
pidevapauteen vedoten saUittais.iin.
liiton vapt^inen ihaijotustyö,-hepkilö-:
'cohtaisen aseman väärinkäyttös ja
iiton politiikan taihaillinen vääriste-.
'y. KeskuslhallitU'» edellyttää, että
jokainen liiton jäsen: .ja palkaUinien
ryöntekij ä noudattaatoiminnassa?n
liiton periaatteita, :liittoikö(}cj>n5i^^ .
ja keskushallituksen ,päätöksiä ja .
niideai hyväksymää poliittista lingaa
. Seppo Kanervan kirjeessä, joka'
M julkaistu ean. lehdessä, 1. XO. sa­notaan
m'm.:
"Suomen kommiunistisen puolu­een
jäsenistön enemmistöä ei- ole :
harhautettu, vaikka tällä hetkellä
kuten ehkä tiedätte, puolueranme
on tietyssä kriisitilassa ja työtälei-maa
taistelu revisionististen (libe­raalien
ja 'demokratisoivien') t o i -
,mitsijoiden j a aitojen, marxilais-leniiniläisten
välillä. Lukuisat puo-;
lueen jäsenet ja puoluejäirjestöt kä­vivät
Neuvostoliiton lähetystössä i l - :
maistakseen tukensa Neuvostolii­ton
ija sen liittolaisten poditiikaMe.
S K P : n voimaikkain: piirijärjestö
Uudenmaan p i i r i — j a toiseksi voi­makkain
p i i r i Turku j a sen lisäksi
edelleen Tampereen, Lahden, K y ­menlaakson
ja Etelä-Saimaan piirit
ovat hyväksyneet päätöksiä, missä
ne tudimitsevat S,KP:n keskusfeomi-tean:
väärän näkökannan ja ttffcevat
Neuvostoliittoa. — Suomen demo»-
kii-aattisessa nuorisoliitossa (SDiNL)
ja sosialistisessa opiskelijaliitossa
(SOL) on myös olemassa oppositio .
tässä kysymyksessä omaksuttua v i ­rallista
Neuvostoliiton vastaista ja
antikommunistista linjaa vastaap^*
Ja voi tulla välttämättöonäksi, että
tämä oppositio jättää SDNL:n ja :
SOL:n ja perusaa siis todedila kootr
munistisen nuorisojärjestön. Varsi­naista
ratkaisua ei tosin viedä ole
tullut, .mutta mahdollisuuiksista kes­kustellaan
(ja niitä 'punnitaan., ;,,
Maaliman vältiluku lisääntyi 65:llä
miljoonalta v:ssa
United Nations.— Yhdistyneiden
Kansakuntien tilastotutkimuksien
perusteella valmistettu "The Demo-graphic
Yearbook" kertoo, että
maailman väkiluku nousi vuoden
1967 puolivälissä 3.42 miljardiin.
Toisia sanoin; väkiluku oli silloin
6& miljoonaa suurempi kuin vastaa­vana
aikana edellisenä (1966) vuon­na.
Nykyisen 1.9Tprosenttisen kasvu
vauhdin perusteella vuodessa maail­man
nykyinen ihmismäärä kaksin­kertaistuu
vuoteen 2006 mennessä,
selitetään mainitussa kirjassa.
YK: n vuosikirja vuodelta 1967
osoittaa^ että kolme neljäsosaa maa-pallonune
ihmiskunnasta asuu kehi­tysmaissa,
mukaanlukien Kiinassa,
minkä asukasluku Y K : n ai-vion mu­kaan
V. 1967 o l i 720 miljoonaa, ollen
Kiinan väkiluvun lisääntyminen 11
miljoonaa vuodesta 1968 lähtien.
K i r j a n tilastotiedoissa ei tehdä
vertailua syntyväisyyden ja kuole­vaisuuden
välillä sellaisissa maisää
kuin Intia, Pakistan. Indonesia, N i ­geria,
Kongo j a Brasilia.
"Kaupunlulaistumisen".; todetaaii
tapahtuvan maailmanlaajuisesti ja
osoitetaan, että 19 prosenttia maail­man
väestöstä asuu nyt 100,000 asu'
kasta käsittävissä tai sitä suurem-missa-
kaupunkipaikoissa. i:
Kiinaa lukuunottamatta, maali­massa
on nyt 1,700 siihen suuruu^
luokkaan kuuluvaa kaupunkia.
Eliniän pituuden, odotuskannalta
katsoen, selitetään, että parhaassa
asemassa ovat^ Islannissa syntyneet
tytöt, joiden elinikämahdoUisuus oh
yli 76 vuotta. Miesten kohdalta kau­emmin
elävät ruotsalaiset, missä
miehet voivat odottaa elävänsä 71.6
vuoden ikäisiksi. ;\!
Lyhin eliniän mahdollisuus tytöib
le on 31.1 vuotta-Upper Voltassa ja
25 vuotta Gabonissa syntyvillä po­jilla.
PÄIVÄN PAKINA
LAZARUKSEN MÄLLIIN
N i i n siinä sitten kävi kuin on
tä.ltäkin palstalta uumoiltu. " I k u i ­sen
häviäjän" fittelin saanut k a i k in
puolin ajatusköyhä Richard Nixon
ja h ^ e n palamusta" ais-aparinsa,
Marylandin osavaltion rotukilhkoi-lija-
kuvernööri Spiro Agnewv tuli­vat
valituksi Yhdysvaltain presi­dentiksi
ja varapresidentiksi.
Selvä on, että mr Nixon saa kiit­tää
valinnastaan ennenkaikkfta
presidentti Johnsonia, jonka vihat­tu
Vietnam-politiikka ajoi ajamal­la
yhdysvaltalaiset 'protestiäänien'
tielle —äänestämään vaikka itse
paholaista, kunhan ei ääni vain
mene sellaiseen paikkaan; missä
.sitä voidaan jotenkin tulkita "hy­väksymisen
antamiseksi" Johnso­nin
hallituksen hyökkäyspolitii-kalle.
Uineista on, että vailitsijat eivät
yleisesti puhuen äänestäneet niin­kään
paljon Nixonin ja Agnewn
-puolesta kuin presidentti Johnso­nia
ja hänen hallituksensa sota-ohjelmaa
vastaan, mistä demokraat
tien ehdokkaana ollut: varapresi­dentti
Hubert Humphrey ei voinut
kaikista yrityksistään huolimatta
sanoutua sQlyaali irti,, - , 1 ,. ,
Suurinta sivustatukea sai repub­likaanien
ehdokas m r Nixon kump­paneineen
presidentti Johnsonilta
j a samassa yhteydessä myös vara­presidentti
Humphreylta.
Ja nyt osoittautui, että "Tricky
Dlcky" lempinimellä tunnettu Nix­on
,Qli sittenkin oikeassa kun hän
sanoi Miamin puoluekokouksen jäl­keen
nimitykseensä. viitaten, että
"tämä kauppa hoidetaan hyvin".
Tässä palautuu, myös mieleen
New York Timesin arvostetun kom
mentaattorin James Restonin arvio
Nixonin nimityksestä i^epublikaa-nien
presidenttiehdokkaaksi:
"Se on suurin comeback sitten
Lazaruksen", hän kirjoitti. "Laza-rus
oli Martan j a Marian veli, jon­ka
.Jeesus hevätti kuolleista. To­sin
Lazarus kuoli sitten myöhem­min
toisen kerran; Ni:<Qnin poliitti­sesta
kuolemasta ei saa vielä
puhiia.
Kukaan ei ole kiinnittänyt mi­tään
huomiota republikaanien puo­luekokouksen
Miami Beachissahy-viiksymäön
vaaliohjelmaan, mikä
on asiallisesti puhuen tyhjää sana­helinää.
Se on niin täynnä kompro­misseja,
että sen olisi voinut ki?-
IJoittaa sekä Rockefeller että demo­kraattienkin
ehdokkaat. Kaiken l i ­säksi
on muistettava, että valituksi
tullut Nixon ei ole millään tavoin
sidottu sen paremmin puolueohjel­maan
kuin vaalilupauksiinsakaan.
Presidentti Johnson on tästä räi­keänä
esimerkkinä. Hänet valittiin
"rauhanöhjelmalla" ja lupauksilla
senaattori Goldwaterin kiihkeät^
sotaohJeGnaa vastaan, mutta mikä
o l i tulos?
J a "lupauksissaankin" Nixon on
ollut mahdollisimman kaksimieli­nen
j a väljä.
Palautettakoon mieleen, että vaa
likampanjan eräässä vaiheessa hä(i
lupasi mennä USA:n suurlähetti-
. lään kanssa Moskovaan Kremlin
johtajain: puheille. Pian sen jäl­keen
Nixon ilmoitti kuitenkin ettei
hän menekään Moskovaan.
Nixonin presidenttivaalikampaii-ja
hvtipentui kahteen pääsqikkaan:
Vietnamin sotaan sekä "lain ja jär­jestyksen"
ylläpitoon asutuskes­kuksissa.
Humphreyn, epäröiviin rauhan-pyristelyihin,
mitkä Herald Tri­bunen
poliittinen pilapiirtäijä ku­vasi
sulklaan pudottavaksi rauhan-kyyhkyseksi,
mikä ei lentoon pääs­syt,
Nixon julisti mtvhtipontlsesti,
että hänen tavoitteenaan on "ktni-nialUnen
rauha Vietnamissa",
"Tricky Dicky" ei selittänyt edes
puolella sanalla; mitä hän "kun­niallisella
rauhalla" tarkoitti. Hän
jätti sanomatta senkin miten ja
milloin hän Vietnamin sodan lo­pettaa;
Mutta kun yhdysvaltalaiset ovat-läjpeensä
väsyneitä ja kyllästyneitä
Johnsonin hallituksen sotapolitiik­kaan,
niin he halusivat ilmeisesti
saada nähdä, mitä mr Nixon tar­koittaa
puhuessaan "kunniallisesta
rauhasta" Vietnamissa. , ? '
Mitä taas tulee "lain ja: järjes­tyksen"
ylläpitoon niin siitä pu­huessaan
ei Nixon ole viitannut
lainkaan vallitsevien epäkohtien
ja oikeutettujen valitusaiheiden
korjaamiseen, vaan poliisipatukan
esteettömämpään käyttöön. ,
Amerikkalaisile on moneen ker­taan
kerrottu nyt päättyneen vaali-,
kampanjan aikapa, ett^ Nixon el
ole enää se sama, vauhkosllmälnen;
kommunistisyöjä, mitä hän o l i kyU
män sodan kiihkeimmUlään ollessa .
vaan että hän on koKona^n "uuslj
Nixon" joka johtaa "uusiintunutta
republikaanipuoluett^."
No, toivotaan' pipliasta, vail^ka
hieman epäilyttääkin. Uskomrfie
kuitenkin vielä, että Vietnamin -
ta on lopetettava huolimatta siltä •
kuka on Yhdysvaltain president­tinä.
— Känsäkoura, ;' •