Vapaus, June 20, 1964

              ( L I B E R T Y ) • Established Nov. 6. 1917
Edltor: W. Eklund Manager: E. Suksi
Telephone: Office 674-4264 — Editorlal 674-4265 ' ^
PubUshed thrlce wee6:ly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
i P u b l t o t a g C k i.La., 100-102
Mailing address: Box 69
• Advertlslng rates Upon application, translations free of charge.
Authorbsed as secondclass mail by the Post Office Department. Ottawa,
and for payment of postage i n cashv
- CANADIAN LANGUAGE-PRESS
TILAUSHINNAT
CÄaadasaa: 1 vk.^.OO. 6 kk. $4.7ft U:^A::ssa
3 kk. 2.75 Suomessa:
1 vk. $1000 6 kk. $5.25
1 vk. 10.50 6 kk; _6>75
^Itä-Eiu^o^i^ Kbeiralisomti^'
Suuri torontolainenpäiväleHti, aamuisin ilmestyvä Globe
and Mail, kirjoitti noin viikko Bittenylläolevalla otsikolla
varustetun toimituskirjoituksen, |joka antaa hyvin mielen­kiintoista,
ja samalla myös ajankohtaista ajattelun aihetta.
Mainittu aamulehti kirjoitti: "Itä-Eiuroopan kommunisti­maiden
kehityksen suuntana on Jliberalisoituminen mihin
liittyy hidas mutta jatkuva suht^den laajentaminen länsi­maihin
; .
Ja tämän katsomuksensa perusteeksi lehti \ esitteli m.m.
seuraavanlaisia esimerkkejä:
"Viime viikolla tehtiin Can^ian ja Unkarin välillä sopi­mus
kauppa- ja diplomaattisuhteista tarkoituksella lisätä mo-
.lemminpuolista kauppaa . . . ja vaihtaa suurlähettiläitä. Un-
:kärilaista alkuperää olevien cana.dalaisten on myös (sopimuk­sen
mukaan) helpompi vierailla Unkarissa ja tuottaa siellä
sukulaisiaan.
"Nyt on uutisissa Tshekkoslovakia ja Romania. Kun
tshekkiläiset menivät sunnuntaina vaaliuurnalle, heillä oli
äänestettävänä vain yksi puolue kommunistien kontrol­loima
kansallisrintama. Mutta heillä oli valinnan mahdolli­suus
ehdokkaista, ja niistä valitessaan, he puhdistivat pois
jälelläolevat stalinilaiset . . . Lähes toinen puoli sen (Tshek­koslovakian
kansalliskokouksen> 300 jäsenestä on nuoria, Uu^
sia tulokkaita . . .
"Samaan aikaan Romanian hallitus tiedoitti, että se on
vapauttanut tuhansia poliittisia vankeja ja aikoo antaa 'asi­allisesti
kaikille' yleisen amnestian elokuussa . . .Puola on
ottanut pitkiä askeleita liberalisoinnin tiellä sen hiljaisen
vallankumouksen jälkeen vuodesta 1956 . . ."
TOTTAKO VAIKO TARUA?.
Onko tämä todenperäinen kuvaus tilanteesta vai eikö
ole? Ja jos on, mitä se merkitsee?
Yleisesti puhuen, niin luulenune, Globe and Mail esittää
yUälainatussa totuudenmukaisen kuvan siitä yleisestä kehi­tyssuunnasta
mikä on sosialistimaissa niin silmiinnähtävästi
edesämme, vaikka lehden omat "tulkinnat" ja "väritykset"
ovat ilmeisesti lievästikin sanoen epätarkkoja. Esimerkiksi
sana "liberalisointi" \'oi olla kansanomaisuudessaan "mukiin
menevä" kuten sanotaan, mutta oikeammin on kysymys val­tiokoneiston
entisestään "demokratisoitumisesta", ja juuri se
suunta, demokratisoitumisen suunta, kehittyy Euroopan kai­kissa
sosialistisissa maissa, Albaniaa lukuunottamatta. Erir»
koisen voimakasta on tämä kehitys Neuvostoliitossa, missä
ei ole enää marxilaisia termejä käyttäen "proletariaatin dik­tatuuria",
sillä maata hallitsee "koko kansan valtio" kuten
NLKP:n ohjelma asian esittää.
KHNALAISJOHTO VANHOILLA LINJOILLA
Sivumennen sanoen voidaan tässä yhteydessä todeta, et­tä
Josef Stalinia on arvosteltu ehkä kaikkein ankarammin
niistä teoreettisista ja käytännöllisistä virheistä, mitä hänen
kerrotaan tehneen demokraattisten menettelytapojen tii-moilta.
Neuvostoliittolaisten ja muiden marxilaisten selitysten
mukaan .Stalin kehitti loppuvuosinaan virheellisen teoreetti­sen
katsomuksen, että sosialismin laajentuessa ja voimistues­sa
kiihtyy luokkataistelu koska työtätekevien viholliset ovat
valmiita epätoivoisiinkin tekoihin nähdessään, että heidän
asiansa on hävinnyt. Tähän katsomukseen perustuivat Sta­linin
epädemokraattiset otteet, josta häntä on ankarasti vii­meaikoina
arvosteltu.
Lyhyesti sanoen Neuvostoliiton puolue- ja valtioelämä
on hyljännyt Stalinin "teorian" ja "käytännön" selittämällä,
että sosialismin voitettua lopullisesti Neuvostoliitossa on
myös tullut proletariaatin diktatuuri tarpeettomaksi — että
proletariaatin diktatuurin asemesta on Neuvostoliitossa nyt
koko kansan valtio, ja että sosialismin rakentamisen edis­tyessä
muissa sosialistisissa maissa vähenee vastaavasti pro­letariaatin
diktatuurin tarve ja välttämättömyys.
Sivumenenn sanoen Neuvostoliiton ja muiden sosialis­tisten
maiden johtajat ovat aina selittäneet, että proletariaa­tin
diktatuuri on suurille kansanjoukoille satoja kertoja suu­rempaa
ja täy teläisempää demokratiaa k uin on se demokra­tia
mitä he nauttivat porvarillisen demokratian puitteissa.
Mutta siitä huolimatta proletariaatin diktatuuri, mikä sosia­lismin
läpimurrossa on tullut porvarillisen harvainvallan dik­tatuurin
tilalle, on kuitenkin ohimenevää laatua ^ että pro­letariaatin
diktatuuri edustaa «ihmiskunnan historiassa luok-kavallan
viimeistä muotoa, joka haihtuu vähitellen sosialis­min
voimistumisen ja vakiintumisen ansiosta ja häviää lo­pulta
kokonaan pois kommunistisesta yhteiskunnasta, missä
on "kaikkea kaikille", eli missä toteutetaan määritelmää
"kaikille tarpeittensa mukaan".
Että tämä kehitys on josilminnähtävää, se heijastuu yl-lälainatusta
Globe and Mailinkin kirjoituksesta, mikä on vain
yksi lukemattomista muista samansuuntaisista porvarillisTsta
arvioista. Neuvostoliitossa, missä sosialismin katsotaan voit­taneen
täydellisesti, on demokratisoituminenkin kehittynyt
kaikkein pidemmälle, mutta samanlainen suunta on todella
havaittavissa Euroopan kaikissa muissakin sosialistimaissa.
Albaniaa lukuunottamatta.
Kuvaavaa muuten on, että kiinalaiset teoreetikot ovat
viimeaikoina esittäneet hyvin räikeitä "revisionisti"-syytök-siään
Euroopan sosialistisia maita ja erikoisesti Neuvostoliit­toa
vastaan nimenomaan tämän valtiokoneiston demokrati-soimiskehityksen
johdosta.
Pitäen kaavaoppisesti kiinni Leninin ja Marxin sanoista,
kuten rippikoulussa oli pidettävä kiinni katekismuksen sa­noista,
kiinalaiset väittävät Neuvostoliiton "pettäneen" työ­väenluokan
asian kirjoittaessaan KP:n ohjelmaansa, että
NL:ssa toimii "koko kansan valtio". Siellä pitäisi vallita edelr
leenkin, Pekingistä katsoen, "proletariaatin diktatuuri" vaik­ka
Neuvostoliitossa ei ole enää vuosikausiin ollut kapitalisti-
Nelson Mandelp torjui aluksi syy­tekohdan,
että Etelä-Afrikassa käy­tävä
kamppailu olisi "kommunis­mia'*
tai johdettu maan rajojen u l ­kopuolelta*
"Olen yksilönä j a kan­sani
johtajana tehnyt mitä olen
tehnyt sen vuoksi, että se perustuu
kokemuksiini Etelä-Afrikassa ja
omaan afrikkalaiseen taustaani^ jos­ta
olen ylpeä, enkä ole tehnyt näin
ulkopuolisten mahdollisten puhei-deiTTvuoksi",
Mandela sanoi.
Hän totesi, että_eräät oikeuden
esittämät syytteet olivat paikkansa-pitävfä,
eräät eivät. Hän ei kieltä­nyt
suunnitelleensa sabotaashiav
mutta lisäsi,' että nämä suunnitel:
mat eivät kummunneet vastuutlo
muudcsta tai rakkaudesta väkival­taan.
Mandela lausui:
"Suunnittelin tälä poliittiseen ti­lanteeseen
perustuvan kylmän ja
vakavan harkinnan jälkeen, joka
kohosi siitä tyranniasta, riistosta ja
sorrosta, jonka kohteeksi kansani
on valkoisten toimesta monien vuo
sien aikana joutunut.
Myönnän välittömästi olevani yk­si
niistä henkilöistä, jotka auttoivat
muodostamaan Umkhonto \vc Siz
\vcn ja että esitin siinä johtava»
o.saa aina siihen asti, kunnes minut
p i d ä t e t t i in elokuus.sa 1932."
Manilela. kiisti Umkhonton vas
tuun lukuisin tapahtumiin, jotka ei
vät liity järjestön toimintapiiriin,
mutta joista sitä on syytetty. Umk
honto on muodostctu nimenomaan
siksi, että Mandela ja monet muut
olivat tulleet siihen käsitykseen, et
tä hallituksen politiikan scurauk
sena afrikkalaisen väestön kiristy-
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Antti Luukko,Garson, Ont.- täyt
tää sunnuntaina, kesäkuun 21 pnä
63 vuotta.
Viime tiistaina julkaistu toronto
laisen W. Säilän syntymäpäiväon
nitteluun oli valitettavasti tehty scl
lainen virhe, että mies tuli vuotti
vanhemmaksi mitä hän todcllisuu
dessa on. W. Säilä täyttää suhnun-taina,
kesäkuun 21 p n ä 78 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta
vain onnentoivotuksiin. Valitamme
samalla tiistaista virhettä asiassa.
, 1 WWWWWWWWWWliOWWWiy>j
I • (
[Teidän ja nieidänj
I kotiveräjähä i
Linda ja Ju.ssi Nissilä/ St. Catha
rinesista,. pysähytyivät hetkiseksi
Sudbury.ssa, ollessaan menossa Bri­tish
Columbiassa asuvan tyttärensä
j a hänen perheensä luo vieraile­maan.
Hyvää onnea pitkämalkalai
sille.
luokkaa "minkä kurissapitämi­seksi
proletariaatin diktatuu­ria
tarvittaisiin", kuten neu­vostoliittolaiset
aivan oikein
asian mielestämme selittävät.
ENTÄS PORVARIMAISSA
Demokratian voittokulku
maailmanlaajuisella arenaila
on nykyoloissa ilmeinen ja
edelleen jatkuva. Sitä todistaa
edelläkerrotun lisäksi kymme­nien
siirtomaakansojen vapau-luminen
ja niiden valtioko­neistojen
suurenmoinen demo­kratisoituminen.
Mutta monis­sa
länsimaissa, missä on aikai­semmin
ylpeilty oikeutetusti
demokratian ja liberalismin
etuisuuksista, on kehitys kul­kenut
samaan suuntaan vasi­kan
hännän kasvun kanssa:
Ranska on siirtynyt kenraali
de Gaullen henkilökohtaiseen
hallintan ja Yhdysvalloissa
nostaa^ uhkaavasti fasistista
päätään kaikkien kansalaisva­pauksia
vaarantava äärioikeis­to
senaattori Barry Goldvv^a-terin
hahmossa, vain pari esi­merkkiä
mainitaksemme.
Mutta valtiokoneiston suuri
demokratisoiminen esimerkik­si
Neuvostoliitossa on Stalinin
kuoleman jälkeen vetänyt mil­joonia
uusia ihmisiä välittö­mästi
hallinnollisiin toimiin ja
antanut todella voimakkaan
sysäyksen maari kehittymisen
hyväksi niin poliittisesti kuin
taloudellisestikin. Globe and
Mailin ja siihen verrattavien
lehtien on tietenkin vaikea
tunnustaa asiain todellisuutta
kokonaisuudessaan, mutta o-malla
tavallaan joutuvat nekin
jo katsomaan eräitä nykyajan
suuria totuuksia suoraan vas­ten
kasvoja.
Olen valmis kuolemaan
ihanteeni puolesta
EtelärAfrikassa päättyi äskettäin, j^^ltkan aUualaUkunut ns. Riyo-niaoikeudenkäynti,
jossa rotusortoa vastustavan Afrikan .kansallisen
kongressin johtomleUä, m.m. Nelson Mandelaa ja Watter Sisuina, syytet­tiin
hmm, hankkeista järjestää maassa laajamittaista sabotaashia. Kuten
on uutistiedoissa kerrottu, Mandela ja~hänen seitsemän kumppaniaan
tuomittiiit> viime viikolla elinkautiBeen. yankenteeii. Heliä vastaan nos­tettu
syyte pitää tietenkin paikkaiua aikalisittä Etelä-Afrikan väriUiset
ovat muodostaneet Umkhonto we SUw«-järie8Min, jonka tarkoituksena on-^
huomattavasti tehostaa kamppailua rotusortoa vastaan ja turvantaa täi*
liiin ninu sabotaashitekolhin (koska kansan enenunistöltä on demokraat­tiset
toimintaoikeudet ja -muodot kielletty), mutta' Vmkbonton - r Jp
myös Bivonia-oikeudenkäynnin syytettyjen ympärille on lisäksi Etelä-
Afrikan viranomaisten toimest» lavastettui laajamittainen^ "kommunisti­nen
salaliitto" ja joukko muita syytekohtia, joilla ei ole mitään tekemistä
Umkhontott ja sen tarkoitusperien kanssa^
Kun kansallisen liikkeen ehkä huomattavin johtomies, 44-vuotia8
Nelson Mandela, pääsi huhtikuun lopulla pitämään oikeudessa puolus­tuspuhettaan,
joka käsitti 29 tiheästi lyötyä konekirjoitusliuskaa ja kesä
viidettä tuntia, niin hän selvitti perinjuurin, mistä Etelä-Afrikassa on ky­symys
ja mihin hän ja Umkhonto weSizvre pyrkivät. Selostanune seu­raavassa
tätä puolustuspuhetta Johannesburgissa ilmestyvän lehden
"Hand Daily Mailin" julkaiseman lyhennelmän pohjalta^
nyt asenne, väkivaltakin, oli tullut
välttämättömäksi^
He, afrikkalaiset johtajat, uskoi­vat,
että mikäli vastuuntuntoisen
johdon ei sallittu valvoa ja ohjata
väestön tunteita, olisi seurauksena
lenaristisia purkauksia, jotka ai­heuttaisivat
suurta katkeruutta ja
vihamieli.syyttä maan eri rotujen
välillä.
Toiseksi, he tunsivat, että koska
>Ii tukittu kaikki tiet. jota kautta
valkoi.stcn ylivaltaa vastustava asen
ic voitaisiin ilmai.sta lainmukaisis­sa
puitteissa, niin sabotaashi j äi
ifrikkalaison väestön ainoaksi kei
loksi uhmata hallitusta. Vaihtoeh
ona oli.si alistetun aseman pysyvä
lyväksyminen.
Vain silloin, kun hallitus on väki-
/aitaa käyttäen murskannut ci-väki-allaiscn
opposition, on vastauksena
)lhit väkivalta.
Vuonna 1912 perustettu Afrikan
:ansallinen konsres-si on aina nou
Uittanut ei-väkivallan politiikkaa,
nutta toisiaan seuranneet valkoiset
lallitukset ovat olleet kuuroja sen
/ctoomuksille.
1949 päätettiin vastutusliikkces.sä
'urvautua tosin lainvastaisiin, mut­ta
rauhanomaisiin keinoihin. Man­dela
sanoi osaltaan kantjivansa vas-luun
tästä passiivisesta vastarinta-kampanjasta
ja niistä "vapaaehtoi­sista",
jotka ottivat sen järjestääk
scen. Hän ja hänen .19 toveriaan pi­dätettiin
ja heitä .syytettiin heidän
osuudestaan . tähän kampanjaan
' l e i d än tuomionsa olivat ehdonalai­sia,
koska oikeus katsoi, e t t ä kuris­ta
ja ei-väkivallasta oli tiukan pi-
"detty kiinni kautta linjan.
"Vapaaehtoiset" eivät olleet na
mustan armeijan sotilaita.. vaa i
asialleen omistautuneita työläisiä,
jotka oli valmennettu jakamaan
lentolehtisiä, järjestämään lakkoja
'lu toteuttamaan Afrikan kansalli­sen
kongressin suunnittelemia kam­panjoita.
Ja huolimatta kiristetyn
lainsäädännön langettamista kovista
tuomioista rauhanomainen vastarin-aliike
jatkui.
1956 Mandelaa ja 156 hänen tove-
.iaan syytettiin valtiopetoksesta.
Kun tuomio langetettiin viisi vuotta
myöhemmin, niin oikeus totesi, että
Afrikan kansallinen kongressi ei ol­lut
turvautunut väkivaltapolitiik-kaan.
"Meidät vapautettiin joka suh­teessa
syytteestä", Mandela sanoi.
"Tähän sisältyi syytekohta, että
kongressi pyrki perustamaan
kommunistisen valtion nykyisen
hallinnon sijalle.
i i a l l i t u s on pyrkinyt aina lei­maamaan
vastustajansa kommn-nisteiksi.
Tämä väittämä on tois­tunut
tässäkin oikeuskäsittelyssä.
Mutta, kuten tulen osoittamaan,
Afrikan kansallinen kongressi e i
ole eikä ole milloiakaau ollut
kommunistinen järjestö."
Sharpevillen ampumisten jälkeen
19G0 hallitus kielsi Afrikan kansal­lisen
kongressin. Mandela ja hänen
toverinsa päättivät olla tottelematta
t ä t ä määräystä, koska se olisi mer­kinnyt
afrikkalaisten vaikenemisen
hyväksymistä ikuisiksi ajoiksi. Hal­litus
vastasi tähän kiristämällä jäi
leen lainsäädäntöä, j a kun af rikka
lasten lakotkin julistettiin laitto­maksi,
oli Mandelan j a hänen tove
reittensa painuttava maan alle.
Hallituksen päätös hallita yksin
omaan voimakeinoihin nojautuen
oli virstanpylväs matkalla Umk­honto
we Sizween.
"Me Afrikan kansallisessa kong
rossissa pidätyimme kaikista kei­noista,
jotka olisivat voineet viedä
rodut kauemmaksi toisistcian kuin
ne jo olivat". Mandela sanoi.
Mutta tosiasiana oysyy, että 50
vuoden ajan noudatettu ei-väkival-taincn
politiikka oli tuonut afrikka-
Jagan pyytää
YKn tutkimusta
Georgetown. Brittiläisen
Guianan pääministeri Cheddi
Jagan, jonka sivuuttamiseen
"säädyllisin keinoin" Lontoo pyr­kii
ennenkaikkea Washingtonin
vaatimuksesta, vetosi keskiviik­kona
YK:n pääsihteeri U ThaU-Un
pyynnöllä, että YK lähettäisi
edustajansa tutkimaan sitä kun
brittiläiset ovat pidättäneet Quia-nan
eräitä johtavia poliitikkoja.
Brittiläinen kuvernööri sir Ric­hard
Lnyt otti viime lauantaina
hätätilavaltuudet käsiinsä, ja sen
jälkeen on Brittiläisessä Quia-nassa
pidätetty 36 poliitikkoa,
mukaanlukien hallituspuolueen
(Kansan edistyspuolueen) apu­laisjohtaja
Bridley Benn.
laiselle väestönosalle yhä kireäm-män-
lainsäädännön ja yhä vähem>
män oikeuksia.
Mandela sanoi:
"Jo pitkän aikaa ihmiset olivat
puhuneet väkivallasta, ja johtajien
oli myönnettävä, että^ei-väkiVallan
politiikalla ei o l l u t saavutettu mi­tään,
joten heidän Kannattajansa al­koivat
menettää luottamuksensa tär
hän politiikkaan."
Itse asiassa väkivallasta oli tullut
Etelä-Afrikan poliittisen näyttäipön
luonteenomainen piirre. -
Väkivaltaa ilmeni 1^57, jolloin
Zeerustin naiset saivat ohjeen kanv
taa matkassaan henkilökortteja.
Väkivaltaa ilmeni 1958, jolloin kar-janerottelu
pantiin voimaan Seku-kunilandissa.
Väkivaltaa ilmeni'
1959, jolloin Cato Manorin asukkaat
esittivät vastalauseensa henkilö-korttitarkastuksia
vastaan. Väkival­taa
ilmeni 1980 Pondolandissa, kun
hallitus yritti nihiittää Bantu-viran­omaiset
ja mellakoita oli Warm-balihissa
1961.
Pienet afrikkalaisten ryhmät kau
punkialueilla ovat spontaanisesti
tehneet poliittisia väklvaltasuunni-telmiä
ja oli' olemassa vaara, että
he ryhtyisivät soveltamaan terroria
sekä afrikkalaisia että valkoisia
vastaan, mikäli asianomaista johtoa
ci olisi olemassa.
1951, vasta pitkän harkinnan jäi-/
keen, johtomiehet, joista Mandela
oli yksi, päättivät kansallisen vapau­tusliikkeen
puitteissa turvautua vä-kivaltapolitiikkaan.
Afrikan: kansallinen kongressi ei
muuttanut politiikkaansa, mutta
päätti pidättyä kurinpidollisista toi­menpiteistä
niitä jäseniään kohtaan
jotka osallistuivat valvottuun sabo-taa.
ihintekoon.
Neljää väkivaltamuotoa pidettiin
mahdollisena — sabotaashia, sissi
sotaa, terroria ja avointa vallanku
mousta. Ja sabotaashiin päätettiin
turvautua sen vuoksi, että siihen ei
liittynyt ihmishenkien menetyksiä.
Uskotaan, että Etelä-Afrikka on
jo .suuresti riippuvainen ulkomaan
kaupasta j a ulkomaisesta pääomas­ta..
Umkhonto valitsi kohteikseen
voimalaitokset ja liikenteen peläs
tyttääkseen pois kaupan ja- pää­oman.
Hyökkäykset yhdistettiin sa­botaashiin
hallituksen rakennuksia
j a muita apartheidin symboleja
kohtaan, jotta innostettaisiin afrik­kalaista
väestöä -jatkamaan kamp
pailuaan. Umkhontolle annettiin t iu
kat ohjeet, että hyökkäysten yhtey­dessä
ci missään tapauksessa saanut
surmata tai haavoittaa ihmisiä.
Umkhonton jäseniä kiellettiin ryh­tymästä
toimenpiteisiin aseistettu­na.
Mitkään ennen joulukuun 16 päi­vää
1961 suoritetut hyökkäykset ei­vät
olleet Umkhonton työtä, koska
sen ensimmäinen' operaatio suorir
lettiin tuona päivänä.
Hallitus vastasi näihin toimenpi­teisiin
uhkauksin ja yhä pidemmät
le kiristetyin toimenpitein. Silloin
päätettiin, että kaikkien mahdolli­suuksien
varalta otettiin laskuissa
mukaan myös sissisodan näköala.
(Jatkuu sivulla 3)
muut iianovjAr
l l ^ E N S A D i ^ imOilEN • mm
W88hjiigtl9iK — Ruskia (USÄn ulkominlsteCBean Rusk) kuulustel-;
t i i f f ^ tuntia j a i ö minuuttia senaatin ulkdäsiainvaHokuiirian salaisen i s ­tunnon
jälkeen, jonka aikana senaattori Wayne Moj?e ( D , Ore.)'jirvo8-:
teli Yhdysvaltain nykyistä ulkopoUtiikkaa, j ä sanoi sitä "veriseksi" poU-tilkaksi.
'--^ ^ ' ^
Morse kertoo sanoneensa Ruskille: !'Te olette kulkeutumassa suoraa
päätä sotaan Kiinaa vastaan, j a jos se tapahtuu, maailma tulee,vihaa­maan
meitä 500 vuotta." — Uutistieto kesäkuun 16 pnä.
N E I T S E L L I S Y Y S V O I D A A N UUSIA!
Eräs tokiolainen sairaala on antanut viimeksikuluneidenvuosiien ai­kana
10,00b:lle nuorelle naiselle takaisin neitsellisyys-kaltaisuuden näp­pärän
leikkauksen avulla mikä korjaa repeytyneen immenkalvon 'muovi-laitteen
avulla. Sairaala käyttää ilmoitusvälineitä hyväksi kiinnittääk­seen
sellaista leikkausta tarvitsevien tyttöjen huomiota asiaan: "Olkaa
tyttö, joksi hän teitä luulee, $83.64 hinnasta", j a taas: "YUättäkää ayio-,
miehenne äitienpäivänä." —- Uutistieto,
iiiiiiiiiiaiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii^
PUHEEHJOHTÄJAVAIH-DOS
MAAIAISLIITOSSA
Helsingissä ilmestyvä. Suomen tossa, joka ulospäin on näytellyt po-laajimmin
leviävä työväen p ä i v ä l e h - l i i t t i s t a m o n o l i i t t i a.
ti, S K D L : n äänenkannattaja Kansan
Uutiset kirjoitti toimituspalstallaan
viime maanantaina otsikossa maini­tusta
asiasta seuraavaa:
Maalaisliiton puoluekokous on he­rättänyt
tavallista suurempaa mie
lenkiintoa muidenkin poliittisten
suuntien keskuudessa. Siinä on ol­lut
puolueen keskeiseksi muodos­tunut
asema poliittisella näyttämöl­lä
j a ennen kaikkea tietysti sc seik­ka,
että maalaisliiton puheenjohta:
jakysymys jo pitkän aikaa on ollut
n i in suurta ja yleistä kiinnostusta
herättävä asia^ eräänlainen sensaa-
Näyttää siltä, e t t ä maalaisliitto et­s
i i puolueena jotain uudentuntuista
tietä, sitähän osoittaa jo keskustelu
puolueen uudesta nimestä, jonka
tarkoituksena on vetää maalaisliit­to
alkiolaisesta maaseutuidyllistä
jonkinlaisen yleispuolueen asemaan
porvarillisessa keskustassa. Niin
paljon kuin tässä onkin puhdasta
taktiikkaa, kuvastanee se kyllä osal­taan
eräänlaista uud^n etsimistä
muuttuvassa yhteiskunnassa/jonka
yksi ilmiö on kaupunkilaistuminen.
Samalla maalaisliitossa, etenkin
juuri osassa sen nuorempaa polvea.
tio. Tapaus Sukselainenkin osoit- on pyrkimystä a v a r a m p a a u ' n ä k e -
taa, miten monenlaiset suuntaeri-. mykseen kuin vanha "lakikirja —
mielisyydct mellastavat maalaislii-! raamattu"-tunnus edellyttäisi. Ky­symys
ei ole yksinomaan ulkopoliit­tinen.
Mielenkiintoista pn todeta,
3ttä Sukselainen—Virolainen kamp­pailussa
jälkimmäinen nyt itse pu­heenjohtajanvaalin
jälkeen on esiin';
tynyt nuoremman polven kylttinä.
Mitä se( merkitsee, tiileeko se näky­mään
puolueen tulevassa politiikas­sa,
tapahtuuko maalaisliitossa myös
poliittista nuorennusleikkausta; sen
näyttää y ä s t a lähituleva aika..
Täsisä puheenjohtajavaalissa bn
näkyvimriiin ollut esillä ulkopoliit­tinen
asennoituminen Sukselaisen
edustaessa suuntausta, joka ei soyi
tunnetun .Paasikivi—Kekkonen-Jin-
Kauniita puheita muttei tekoja
YK. — Yhdysvaltain edustaja tiedoitti keskiviikkona, että Washing­ton
vastustaa talouspakotteiden käyttöä Etelä-Afrikkaa vastaan keinona
rotudiskriminationin lopettamiseksi: Mutta Yhdysvallat on valmiina
osallistumaan tällaisten rangaistusmenetelmien tutkimiseen, hän selitti!
Selostaessaan Yhdysvaltain asennetta, USA:n päävaltuutettu Adlai
E. Stevenson sanoi YK:n Turvallisuusneuvoston istunnossa, että Etelä-
Afrikan apartheid on "perusolemukseltaan rotusyrjintää, käytäntöönpä-nonsa
puolesta mielivaltaisuutta ja kehitykseltään kaikkia vaarantava.
Yhdysvallat on monen vuoden aikana kehoittanut Etelä-Afrikkaa luopu­maan
siitä."
Sievänläinen
palkai]dcorotus
- itselleen
\Vashington, D. C. — Edustajar
huone joka maaliskuussa hylkäsi
10,000 dollarin vuosittaisen pal­kankorotuksen
kongressin jäsenil­le,
antoi torstaina hyväksyvän siu­nauksensa
7,500 dollarin korotuk­selle,
kun se hyväksyi yhteensä
533.2 miljoonaa dollaria vuosit­tain
käsittävän palkankorotuksen
liittohallituksen palveluksessa o-levilie.
Lakiesitys hyväksyttiin ää­nin
243 — 157.
Lakiesitys edeUyttää 7,500 dol­larin
korotuksen hallituksen jä­senten,,
liittovaltion tuomareiden
ja kongressin jäsenten vuosipalk­koihin;
vain 325 dollaria lisää
vuosittain postihallinnon työläisil­le
ja vain 310 d<Maria lisää kes­kitason
kirjureille . Osastopäälli­köt
ja muut virkailijat saavat 22 5
prosentin korotuksen vuosipalk­koihinsa.
Tämä ensimmäinen palkankoro­tus
hallituksen ja kongressin jä­senille
sitten v. 1955 nostaa halli­tuksen
jäsenten vuosipalkan 32,-
500 dollariin, senaattoreiden ja
kongressimiesten 30,000 dollariin
ja osastopäälliköiden ja alisihtee-rien
vuosipalkka vaihtelee 26,000
ja 29,000 dollarin välillä. Varapre­sidentin,
edustajahuoneen esimie­hen'
ja ylioikeuden päätuomarin
vuosipalkka nousee 43,000 dolla-riin
ja ylioikeuden apulaistuoma-reiden
vuosipalkka 42,500 dolla­riin.
Shä ja tätä
MAKSA POIS
Poika: Pikkuveljesi näki kiin suu­telin
sinua. Mitä me nyt teemme?
Tyttö: Hänelle annetaan tavalli­sesti
aina kaksi markkaa.
Kun pysytte rehellisenä, niin tie­d
ä t t e , että maailmassa on yksi rois­to
vähemmän!
jan puitteisiin. Vastakkain on ollut
myös puolueen rusthollarikerros ja
pienviljelijä joukko, länsi j a i t ä —
hieman karkein viivoin luonnehdit­tuna;
On ollut selvää, e t t ä maalais­liitto
on puolue jossa ristiriidat ovat
melkoisia, mutta juuri puheenjohta­jakysymys
on tuonut nämä sisäiset
ristiriidat tavallistakin enemmän
julkisuuden' - näkökeilaan. Miten
terve muutos puheenjohtajavaihdos
on ollut, sen näemme kyllä aika­naan.
Hyvä on, jos Virolaisen istu­minen
puheenjohtajan tuolille aina­kin
vahvistaa maalaisliittoa puoluee­na
joka pyrkii osaltaan tukemaan
ja rakentamaan sotien j ä l k e i s en ul­kopolitiikan
linjaa.
Paremman puutteessa
jonninjoutavaa
Etelä-Afrikan rotnsyrjintä-pää-ministeri
Hendrik Venvoerd hyl­käsi
keskiviikkona merentakais­ten
kansallisten johtajien pyyn­nön,
että hän armahtaisi Nelson
Mandelan ja hänen seitsemän to­veriaan,
jotka tuomittiin äsket­täin
hallituksen "kukistamiseen
tähtäävästä vehkeilystä" elinkau­tiseen
vankeuteen.
Verwoerd sanoi parlamentin
istunnossa: Etelä^Afrikka ei an­taudu
minkään painostuksen
edessä. Se ei voi sallia alueel­laan
minkäänlaista sekaantumis­ta."
Paremman puutteessa hän
väitti, että noin viikko sitten tuo^
mittu Mandela kumppaneineen
,on "kommunistirikollinen".
P Ä I V Ä N P A K I NA
NOITÄ-AKKA KIINNI V. 1964!
Kuten entisajan vanhemmat ih­miset
varsin hyvin tiesivät, noita-akoilla
— muita noitia ci juuri
ollutkaan, kuin vanhoja ja rumia
noita-akkoja, vaikka joskus voi ol­la
nuori nainen noita — oli kyky
käyttää erinäi.siä loitsuja ja taiko­ja
sekä a.sellua yhteyteen hcnki-voimicn
ja erikoisesti paholaisen
kanssa. :
Noidilla oli myös hirveän suuri
voima. Uiminen ci,voinut esim.
mitenkään syödä noiduttua lihaa
ja' tiukan tullen voi joku noitua
koko talon karjan petojen suuhim.
_ IfiOO-luvulla luultiin noitien rat­sastavan
luudalla Hornaan ja ylei­sesti
puhuen noidat hankkivat tie­tonsa
ja taitonsa sieltä paholaisen
päämajasta.
Pahinta noitien aikaa oli 1575—
1700 jolloin suuri määrä noitia,
etupäässä naisia, poltcttin rovios­sa.
Suomessakin on poltettu noin
60 noitaa j a syyk.syi r i i t t i noitavai­nojen
aikana kaikenlaiset kuulo­puheet
ja väärät "todistukset, jopa
lapsilta kiristyksen avulla saadun
J.'tunnustuksct" sekä erinäiset "ju-malantuomiot".
Mutta ne meistä, jotka olemme
hyväuskoisuudessamme luulleet,
e t t ä päästy oh ikuisiksi ajoiksi se­kä
noita-akoista että noitien ro­violla
polttamisesta, olemme i l ­meisesi
olleet auttamattomasti
väärässä tässäkin asiassa.
Noitia — niitä rumia noita-ak­koja
— on kuulema vieläkin ja
he saavat kokonaisia armcijanyk
sikköjä lumoihinsa.
Vai mitä arvellaan esimerkiksi
New York Timesin kirjeenvaihta'
jan J. Anthony Lokasin uutiskir­jeestä,
jonka hän lähetti herran
vuonna 1964 (kesäkuun 15 pnä)
Kamanyolasta, Kongosta.
Kas näin kertoo mr. Lukas ta­pahtumien
kulusta siellä:
"Kongolaiset sotilaat ovat täälUi
vanginneet naisen, jota he pitävät
Kivu-kapinan tärkeimpänä noita­na.
. , • I ' . •
Kamanyolan viikon vaihteessa
vallanneet sotilaat löysivät tämän
vanhan naisen kyyristyneenä osit­tain
tuhoutuneen mutaliökkelinsä
nurkkauksesta, k ä n o l i ainoa ky­lään
jätettj^ siviilihenkilö sota­joukkojen
tullessa sinne. "
Alastomana, ja pörröisen harr
maan tukkansa riippuen hänen
kurttuisilla kasvoillaan, tämä nai­nen
istui kokoonmenevällä tuolil­la
täkäläisellä maantiellä neljän
kongolaissotilaan vahtiessa h ä n t ä'
pikakivääreillä aseistettuna.
Sotilaat olivat riemuissaan saa­liista.
"Tämä on se (noita) mikä
on valmistanut kapinallisten lää«
kettä", sanoi eräs kersantti. "Il­man
häntä he (kapinalliset) ovat
avuttomia,"
Tämän naisen vangitseminen
saattaa kohentaa tuntuvasti täkä­läisten
sotilaiden moraalia. Monet
sotilaat nimittäin uskovat kapinal­listen
väitettä, että heitä suojelee
dawa c l i ihmelääkärien (noitien)
loitsu.
Kapinajohtajat ovat julkisesti
julistaneet, että heillä on ns. kuu-lavastaisia
pillereitä, joiden an­sioista
heitä vastaan ammuttavan
kuulat muuttuvat vedeksi. He ovat
myös sanoneet, että näitä pille­r
e i t ä valmistaa RuEizi laaksossa
asuvan Bafulero-heimon ihmelää-karit.
Monella täkäläisellä sotilaalla on
olkisia anti-dawaseja sidottuna ki­väärinsä
piipun ympärille.
Siitä huolimalta on merkkejä
siitä, että sotilaat ovat saamassa
itseluottamusta siitä, että he voi­vat
saada kapinalliset tappioon
velhoihin eli noitiin turvautu­matta.
Maakunnallisen pääkaupungin
Bukavun eteläpuolella sijaitsevan
Kamanyolan ympäristössä tapet­tiin
viikonvaihteen aikana noin 50
kapinallista.
• • . • ' » . • •
Sc siitä!
Olkoon meistä kaukana ajatus­kin
siitä, että epäilisimme k.o.
noita-akan aitoutta.
Kyllä hän on kaiken todennä­köisyyden
perusteella yhtä vaaral­linen
ja aito noita-akka kuin-oli­vat
hekin, joita keskiajalla poltet­tiin
raviolia "jumalarituomioideM"
ja muiden tekosyiden perusteella.
Mutta pari seikkaa tuntuu yllä­kerrotusta
hieman ristiriitaisilta.
Jos tämä noita-akka on niin tär­keä
"medisiinimuori", miksi häntä
sanotaan, niin miksi kapinallisetv
j ä t t i v ä t taakseen näin arvokkaan
liittolaisen, vaikka he veivät ky­lästään
pois kaikki muut siviilit,
niin vanhukset kuin lapsetkin.
Miksi he jättivät "päänoitansa"
aivan yksinään kyläänsä, kuten
heille ken-otaan?
Ja kun-oikein tarkasti luetaan
Lukasin uutistekstiä, niin eikö sii­t
ä ' saa sellaista käsitystä että
"hallituksen sotilaat" taitavat us­koa
enemmän noitiin, loitsuihin ja
noitien lääkkeisiin, kuin ne "ka­pinalliset",
joiden hyväksi väite­tään
noitien-toimivan?
Me"vain kysymme, ja ihmette­lemme.
— Känsäkom'a.
f' i;|ll!tl?||ii