Vapaus, August 10, 1961

              Sivu 2 ^ Torstaina, elok. 10 p. — Thursday, August 10, 1961
VAPAUS
(UBEBTT) Independe&l Labor
OtgsB of nnnJah CanadianB.-£8-
tabllahed Nor. 6, 1917. Autborlaed
M second clMs vail by the /Post
Office^ Department, Ottawa. Pub-liAbed
thrice weeUy: Tuesdays,
Thursdays and Saturdaysby Vapaus
Puä&bing Company Ltd..100-lOa
Elm 0t W., eödbury. Ont; ^anada.
Telephones: Bus. Office 06. 4<4264;
EkUtorlal Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. IfaiUng
address: Box 69. Sudbury, Ontario. Advertiäiq^ rates upon appUcation.
Translatlon free' of charge.
TIIiAI]!8HIlilNAT:
Canadasoa: 1 vk. 8.00 6 kk. f4»
3 kk. 2.50
3nidysvallolaBi»: l vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomesta: 1 v ^ ^.50 6 Uc. 6.35
Saksan kysymys oli^i mtkaistava
Suurta.huomiota kautta maailman ovat herättäneet neu--
VDstohallituksen viime viikolla Yhdysvalloille, Britannialle •
ja Ranskalle jättämä nootti ja Neuvostoliiton pääministerin
Nikita Hrushtshevin viikon vaihteessa pitämä radiopuhe^
Kysymyksessä oleva nootti jätettiin länsivalloille siitä syystä,
että länsivallat ovat pyrkineet saattamaan ihmiset ..siihen
käsitykseen jotta Neuvostoliitto pyrkiessään saamaan.aikaan
rauhansopimuksen Saksan kanssa uhkaa rauhaa^ Tämän joh­dosta
jätettiin viime perjantaina annettu nootti aikaisemmin
maihituille länsivalloille ja siinä sanotaan, että Neuvosto­liitto
ei uhka ketään.
v' Neuvostoliitto ilmaisee, että sen tarkoituiksena on tehdä
loppu siitä epänormaalista tilasta, että 16 vuoden kuluttua
sodan' p_äättymisestä ei ole vieläkään solmittu rauhansopi-mustp
Saksan kanssa.
Kullekin vallalle jätetyt nootit ovai pääasiassa saman­laiset
ja erikoisesti torjutaan USA:n väitteet, ettei Länsi-
Sgksan taholta uhkaava sodlan vaara olisi niin suuri kuin
Neuvostoliitto on esittänyt. .
Nootissa osoitetaan, että Länsi-Saksan armeija on jo nyt *
suurin NATOin eurooppalaisjäsenien armeijoista ja sen edel­lä
on vain itse Yhdysvaltain armeija. Sitä paitsi Länsi-Sak^
|iah hallitus edustaa kaikkein itsepäisimmin voimapolitiikan
ja kylmän sodan politiikan kannattajia, sanotaan nootissa.
Olisi helppo kuvitella minkälaista kieltä länsisakisalaiset mi-^
litaristit käyttäisivät, jos heidän käsissään olisi ydinaseita,
joitä länsivallat näyttävät olevankin valmiita toimittamaan.
Niinikään neuvostohallitus muistuttaa siitä, että NATOn
inyötävaikutuksella on Länsi-Saksa saanut sotilastukikohtia
laajalti Länsi-Eurooppaan. Niitä ei ollut edes Hitlerillä sil­loin
kun hän valmisteli toista maailmansotaa.
On hyvä pitää mielessä se, että Neuvostoliitto esitti rau-_
hansopimusta molemmille saksalaisille valtioille tammikuun
puolivälillä 1959. Silloin Neuvostoliitto korosti, että on kor­kea
aika solmia rauhansopimus sillä olihan silloin kulvmut
14 vuotta maailmansodan päättymisestä. Tämän jälkeen on
neuvostohallitus jatkuvasti vaatinut samaa. Se pitää tätä
elintärkeänä rauhalle ja sitä on jatkuvasti korostettu. Nyt
neuvostohallitus vain toistaa, että se tulee solmimaan eril-lisrauhan
Saksan demokraattisen tasavallan kanssa- mikäli
länsivallat eivät suostu yhteiseen rauhansopimukseen, sekä
että kysymys Länsi-Btrliinin vapaakaupungin asemasta tul­laan,
ratkaisemaan. Se on huomauttanut, että se ei mielellään
tee erillisrauhaa, vaan näkisi 'mieluimmin kaikki Hitlerin
vastaisen liittoutumaa osanottajat siinä mukana.
"Nootissaan USA:n hallitukselle neuvostohallitus ilmoit­ta^.
jälleen, että se on valmis aloittamaan neuvottelut, joiden
tarkoituksena olisi rauhansopimuksen solmiminen Saksan
kanssa.
' .^^Valitettavasti USA:n nootti herättää epäilyä siinä suh­teessa,
onko USA:n hallituksella pyrkimyksiä tällaisiin neu­votteluihin",
sanotaan rifeuvostoliiton nootissa.
' Neuvostohallitus toteaa* että USA:n hallitus nootissa^'
heinäkuun 17. päivältä /'rajoittui selostamaan USA:n aikai­sempaa
kantaa, joka on erittäin kaukana todellisesta huolen­pidolta
mm. Euroopan rauhan suhteen".
:tJSA:n nootti osoittaa että USArn hallitus nähtävästi pi­tää
parempana edelleenkin lykätä Saksan kysymyksen rat­kaisu
epämääräiseen tulevaisuuteen.
"Neuvostoliiton hallitus on sitä mieltä, että muodostu-n^
igga olosuhteissa on paras ratkaisu rauhansopimuksen sol­miminen,
johon osallistuisivat kaikki Saksaa vastaan sotaa
käyneet valtiot yhdeltä puolen ja molemmat Saksan valtiot
toiselta puolen."
r .''Neuvostoliiton hallitus muistuttaa, että se pitää mah-dbllisena
myös sellaista kysymyksen ratkaisua, että solmi-tdan
kaksi rauhansopimusta, yksi Saksan demokraattisen ta­savallan
ja toinen Saksan liittotasavallan kanssa, jolloin mor
lempien sopimusten tärkeimmät määräykset ovat saman-iäiset."
"Jos länsivallat ja Saksan liittotasavallan hallitus, kuten
ne jatkuvasti julistavat, kieltäytyvät allekirjoittamasta rau­hansopimusta
Saksan kanssa, niin tällöin sopimus joudutaan
allekirjoittamaan ilman niitä. Tässä tapauksessa sopimus sol­mitaan
toisaalta Saksan demokraattisen tasavallan kanssa,
joka on jo ilmoittanut suostuvansa siihen, että toisaalta niiden
valtioiden kanssa, jotka Bttä haluavat ja jotka osallistuivat
sotaan Hitlerin Saksaa vastaan."
Neuvostoliiton hallituksen nootissa korostetaan, että
Neuvostoliiton ja muiden rauhanomaisten valtioiden kan-t^
ian, jotka ovat ehdottomasti päättäneet lopettaa sietämättö­mät
viivyttelyt Saksan rauhansopimuksen solmimisessa, ei
voi vaikuttaa USA:n noottiin sisältynyt väite, että rauhan­sopimuksella
Saksan demokraattisen tasavallan kanssa muka
"<ei olisi minkäänlaista voimaa kansainvälisen oikeuden kan­nalta".
_ ' .
-USA:n haUitus ''ei voi-estää rauhansopimuksenVs
mistä Saksan demokraattisen tasavallan Iffinssg. Tällainen
sopimus tullaan solmimaan, elleivät USA ja muut länsivallat
lakkaa vastustamasta rauhansopimuskysymyksen ratkaisua
keskinäisen sopimuksen pohj alla". Neuvostohallitus ilmoit­taa,
että "se ryhtyy rauhansopimuksen solmimiseen ilman
länsivaltojen osanottoa haluttomasti".
Viime viikon vaihteessa Neuvos|;oliiton pääministeri Ni­kita
Hrushtshev arvosteli sitä kun Yhdysvaltain presidentti
on yrittänyt antaa väärän tulkinnan Neuvostoliiton pyrki­myksistä
saada aikaan rauhansopimus Saksan kanssa. Hän
huomautti 0tei Neuvostoliiton rauhansopimus ole mikään
liaaste. Hän vakuutti, ettei Neuvostoliiton aikomuksena ole
millään tavalla loukata länsivaltain laillisia etuja.
"Kulkukielto Berliiniin ja Läi^pi-Berliinin saarto eivät ole
ensinkään kysymyksessä", sanoi Neuvostoliiton pääministeri.
"Istuutukaamme rehellisesti neuvottielupöydän ympäril­le;
älkäämme lietsoko sotamielialaa. Puhdistakaamme ilrha-jJiiri
ja nojatkaamme järkeen eikä ydinaseisiin."
; Hrushtshev huomautti, että presidentti Kennedyn puhe
yiime kuussa Berliinin kysymyksestä ei koskettanut ensin­kään
Neuvostoliiton Saksan rauhansopimusehdotviksen ydin­kohtaa
kun hän sanoi, että Neuvostoliiton tarkoituksena "ei
olle hävittää/viime sodan jätteitä vaan alkaa uusi". Kennedy
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Arvo Skytte, Whonock, B. C ,
täytti 75 vuotta elokuun 7 pnä.
Ilmi Syrjä, Port Arthur, täyttää
70 vuotta elokuun 16 pnä.
Oskari Kainulainen, Port Arthur
R. R. 3, täyttää 74 vuotta elokuun
14 pnä.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
• • • • - — •
yöllineh puhfelin- •
soitto Keniifidyllie'
Washington. — Presidentti Ken­nedyn
yöpöydällä Valkoisessa ta­lossa
oleva puhelin soi muutama yö
sitten yhtämittaisesti. Kun presi­dentti
lopulta heräsi ja vastasi, niin
häh kuuli miehen äänen kysyvän:
Onko eläinlääketieteellinen laitos?
Presidentti, jonka puhelinnume­ro
on erittäin salainen, hämmästyi
hieman, mutta unisena hän tyytyi
vain vastaamaan " e i ".
Mutta eikö se ole numero 5-6855,
jatkoi kyselijä.
E i , tämä on Valkoinen talo.
Onko Stevenson?
E i , täällä on presidentti, vastasi
Kennedy, pani kuulokkeen paikoil­leen
j a jatkoi nukkumista.
Postilaitos ei pysty selittämään,
miten soitto oli tullut Valkoiseen
taloon.
Tshombea kouUtaan
diplomaatiksi
ElizabetbviUe. — U S A on ryhty­nyt
diplomaattiseen toimintaan saa­dakseen
Katangan presidentin
Tshomben suhtautumaan jousta,
vammin muuhun Korigoon ja n i in
pian kuin mahdollista neuvottele­maan
Kongon uuden keskushalli-tuJcsen
kanssa, ilmoitettiin tavalli­sesti
luoteltavasta lähteestä Eliza-bethvillestä.
Vastapalveluksena näistä myön­nytyksistä
U S A takaisi Tshombelle
huomattavan avustuksen j a talou­dellisen
tuen.
Tämä USA:n päätös tehtiin vain
vähän sen jälkeen kun Katangan
sisäministeri Munongo oli antanut
selvästi neuvostoliittolaisystävälli-sen
lausunnon.
Elää
syytti Neuvostoliiton ehdotus^
ta uhkaukseksi, jota se ei en­sinkään
ollut;
Neuvostoliiton pääministeri
huomautti, että idän ja lännen
sotavoimat ovat melkein sar
manlaiset :ja jos sota syttyy,
niin "sellaisella yhteentörmä-^
jksellä olisi mitä vakavimmat
seuraukset".
Hän sanoi, että kolmannen
maailmansodan uhka on ole­massa,
mutta rauhansopimuk­sella
kahden Saksan kanssa se
voitaisiin estää ja jatkoi:
" M e emme voi seisoa jouti­laina.
Vain kaikkien ihmisten
ponnistuksilla hyökkääjä voi-^
daan panna pakkopaitaan ja
pelastaa ihmiskunta kolman­nelta
maailmansodalta. Kaik­kien
ihmisten ja hallituksien
pyrkimykset johtavat rauhalli­sen
rinnakkaiselon suuren pe­riaatteen
toteuttamiseen."
On todettava, että viimeai-
)toina länsivalloissa on vaiku­tusvaltaiselta
taholta ilmaistu
käsityksiä, että Saksan rauhan­sopimuksesta
on neuvoteltava.
Vieläpä sellainen vanhoillinen
lehti kuin Globe and Mail vii­me
tiistaisessa toimituskirjoi-tuksessaan
ilmaisee sellaisen
käsityksen, että koska Neuvos­toliitto
on vakuuttanut, että
jos se allekirjoittaa Itä-Saksan
kanssa rauhansopimuksen ja
takaa, kuten pääministeri Hru­shtshov
on vakuuttanut, kulku­oikeuden
Berliiniin, niin länsi-
-vallat ovat valmiit harkitse­maan
neuvotteluja ja lehti jat­kaa
lopuksi; ''Suurempi kysy­mys
Saksan yhdistämisestä on
erillinen ongelma jota ei voida
nyt ratkaista, mutta sen ei sai­si
olla esteenä harkita vaka­vasti
mitä hyvänsä Neuvosto­liiton
ehdotusta asioiden selvit­tämiseksi
koska Berliinin tule­vaisuus
näyttää taatulta."
On aivan selvää, että Saksan
kysymys on tällä hetkellä
kaikkein vakavin ongelma rau­han
ylläpitämiselle. Tilanne ei
voi tällä tavalla kauan jatkua
ja on hyvin ymmärrettävää,
että Neuvostoliitto vaatii tässä
asiassa ratkaisua rauhan säi­lyttämisen
takia. Siksi olisikin
toivottavaa, että suurvallat
pääsisivät tässä asiassa neuvot-^
teluratkaisuun ja että ihmis­kunta
säilyisi ydinsodan tu­holta.
Ihmiset on kyllästetty kauhukerto­muksilla
sitä pöyristyttävimmillä,
koska ne ovat tosia. Eichmann-oi_
keudenkäynti vasta toi juutalaisten
joukkomurhat miljoonien ihmisten
tietoisuuteen, ihmisten, jotka siihen
saakka olivat paenneet tosiasioita,
kieltäytyneet näkemästä niitä.
Myös atomisodan uhkan tietoamis-ta
monet pakenevat. Kuviteltu tosi-asiain
ulkopuolella pysytteleminen
ja vastuusta kieltäytyminen on teh­nyt
monet hirmutyöt mahdollisiksi.
Vaikeneminenkin voi olla 'osasyylli-syyttä.
Tähän toteamukseen perus­tuu
atomiaseiden vastaisen liikkeen
leviäiminen.
Atomiaseiden ihmiskuntaa järkyt­tävää
ongelmaa on kirjailija Robert
Jungk käsitellyt myös suomennetus­sa
kirjassaan "Tuhansia aurinkoja
kirkkaampi". Hänen seuraavan kir­jansa
nimi on "Elää Hiroshimassa"
(Robert Jungk: Vivre d Hiroshima,
Pariisi _60). Se on tulos Japanin
matkalta, käynniltä Hiroshimassa.
Miten atomipommitus on vaikutta­nut
tämän kovia kokeneen kaupun­gin
nykyisten asukkaiden elämään ja
ajatuksiin, kysyi kirjailija. Muuta-'
mistä ihmiskohtaloista lähtien hän
pyrki tunkeutumaan syvemmälle, ke­räämään
kokonaisuutta.
Kerronta tuntuu aluksi hapuile­valta.
Mitä syvemmälle kirjaan jou­tuu,
sitä paremmin jmimärtää tämän
harhailun. Atomipommin kauhut ei­vät
siedä pelkkää tilastollista valoa
— ihmismieli kieltäytyy niitä tajua­masta.
Hiroshimasta tulee Jungkin
kirjassa miniatyyri, yhteiskunta pel­kistettynä
joskus Irvokkuuteen asti.
JapsTjilaisia piirteitä vastaan vain
korostuu yhteiskunnallisten ongel­mien
samanlaisuus kapitalistisessa
maailmassa. Atomipommin uhrien
haudoilla on käynnissä kau^iallfsuu-den
groteski tanssi. Ihmiset haluavat
unohtaa, pyyhkäistä pois mieleen
erottamattomasti takertuneet kauhut
alkoholilla, uhkapelillä, huvituksilla,
rikoksila. Hämmentävästä kaaokses­ta
ensin hajanaiset yksilöt, sitten
yhä laajemmat joukot kohottavat
järjen äänen, atomipomminvastainen
liike lyö valheellisuuden j a vääriste­lyjen
läpi.. Työväenliikkeen välttä­mättömyyden
pakosta esiinmurtau-tuva
taistelu taloudellisten ja sosiaa.
listen oikeuksien puolesta yhtyy rau­hanliikkeeseen,
ihminen nousee t u ­hon
ja mädännäisyyden voimia vas­taan;
. . • . "
UUSffiN SOTIEN KOEKANIINIT
Viiden vuoden ajan sodan päätty­misestä
lähtien oli Japanissa kiellet­ty
päästämästä julkisuuteen mitään
tosiasioita atomipommin seurauksis­ta.
Melkein kaikki viralliset raportit
vakuuttivat että Hiroshiman ja Na­gasakin
pommituksilla ei ole haital­lista
vaikutusta eloonjääneisiin
Amerikkalaiset miehitysjoukot, pääl-likköneen
kenraali MacArthur, taka­varikoivat
kaiken pommin tuhoja
koskevan aineiston kaunokirjallisuut­ta
myöten. Sellainen kohtalo oli
myös syyskuussa 1945, siis kuukausi
atomipommin räjähdyksen jälkeen,
Nishiei Piimin Hiroshimasta ja Na­gasakista
ottamalla dokumenttielo­kuvalla.
Kolmetoista filmilaatiklcoa
hävitettiin, mutta elokuvan tekijät
hautasivat salaa yhden filmikopion
myöhempiä aikoja .varten. Teko olisi
paljastuessaan vienyt heidät sotaoi­keuteen.
Näin säilyneestä filmistä
ovat peräisin ainoat myöhemmin jul­kaistut
autenttiset kuvat.
Sensuuri koski myös . tieteellisiä
julkaisuja. : Hiroshiman yliopiston
professori Zan Watanabe oli laatinut
merkittävän tutkielman säteilysai­rauden
uhreista. Mutta hänen oli p i ­dettävä
tutkimuksensa salassa, niin
kauan kuin USAn miehitys kesti (vv.
1951—52 saakka). Tieteellisten tosi­asioiden
salaamisesta oli' seuraulcse-na,
että säteilysairauksien phrejä ei
osattu hoitaa oikealla tavalla, heille
saatettiin antaa väärää, jopa vahin­gollistakin
hoitoa.
Amerikkalaiset perustivat kyllä
atomiräjähdyksen vaurioita tuticivan
Instituutin Hiroshimaan.' Laitos
työskenteli USAn Atomienergiako­mission
johdolla j a ahkeroi aineis­ton
keräämisessä. Laitoksessa' tutkit­tiin
vuosittain" tuhansia asulckaita,
jotka "pikadonin" aikana (hiin n i -
mittävä,t japanilaiset atomipommi-tusta)
olivat Hiroshimassa.: Vihreä-kylkiset
jeepit kuljettivat potilaat
kotoaan kaupungin vanhan bäutuu-maan
paikalle rakennettuun lasia ja
nikkeliä kiiltävään Instituuttiin. Mut­ta
jeepit toivat potilaat myös takai­sin
j o samana päivänä, sillä tutki­mukseen
el liittynyt minkäänlaista
hoitoa. T??wiaan huolestuneet japa­nilaiset
eivät saaneet kyselyihinsä
vastausta. Instituutti el tosiaan o l ­lut
potilaiden parantamista varten.
— "Hiroshima ja Nagasaki,ovat Ato-mikomLssion
laboratorioita", kirjoit,
tivat amerikkalaiset lehdet ylimieli­sesti.
Japanilaiset saivat tuntea pal­velevansa
koekanUneina USAn sota­teollisuutta.
Jungk kirjoittaa että tä­mä
USAn Atomienergiakomission
tutkimuslaitos vei loputkin siitä j
myötätunnosta, mitä "länsimaisen^
demokratian" nimessä amerikkalaiset
miehittäjät olisivat voineet näissä
kaupungeissa mahdollisesti saada.
Kun vaatimukset hoidon Järjestämi­sestä
atomipommin uhrellld tulivat
yhä klihkeämmlksi, perustivat ame.
, rikkälaiset ka;ksi (!) sairasvuodetta'
laitokseensa "mielenkiintoisimpia ta­pauksia"
varten.
KAKSI HIROSHIMAA
Salailusta huoliniatta atomipommi
askarrutti ihmisten mieltä lähellä j a
kaukana. Säteilysairauksien olemas­saoloa
ei: tosin aluksi virallisesti tun­nustettu.
.^Ja vieläpä yksityiseen h y ­väntekeväisyyteen
onnettomien- uh­rien
auttamiseksi suhtauduttiin kar­saasti.
K u n esimerkiksi ,kveekar^. pro­fessori
Floyd Schmöe"pani toimiaen
keräyksen asuntojen rakentafniseksi
Hiroshiman uhreille, hän sai .viileän
vastaanoton miehitysviranomaisten
taholta. — Rakentakaa ennemmin
kirjasto, josta tulisi "pysyvä muisto­merkki
Amerikan jalomielisyydestä",
sanottiin hänelle. Kerätyt varat käy­tettiin
lopulta vapaaehtoisella työllä
rakennettuun kirjastoon, jonka käyt­töön
Hiroshiman asukkaita varten
amerikkalaiset viranomaiset lahjoit-itivat
englanninkielisiä kirjoja USAn
armeijan kirjastoista. .
Japanilaisia ei kuitenkaan voitu
kieltää muistamasta, vainajiaan sy­välle
juurtuneen periimäistavan mu­kaisesti.
Atomipommlräjähdyksessä
oli Hiroshiman 312,000 asukkaasta
jäänyt eloon 136,000 (tällä hetkellä
eloonjääneiden luku Hiroshimassa on
enää 70,000). Tuhannet olivat tuona
kohtalokkaana elokuun 6 päivänä
1945 hävinneet täydellisesti jälkeä
jättämättä. Hiroshimassa pystytet­tiin
hautamuistomerkki, jotme omai^
set, jos heitä oli jäljellä, toivat kou­rallisen
atomipommin jättämää to­mua.'
Ensimmäisenä vuosipäivänä t u ­hannet
j a taas tuhannet valkoiset
lyhdyt, jokaisessa vainajan nimi, kie­murtelivat
hiljaisena .kulkueena koh­ti
merta. Mutta jo toisena vuosipäi­vänä
6. 8. 1947 voitti kaupallisuuden
häly surujuhlan arvokkuuden. Kau­punkiin
odotettiin paljon vieraita,
uteliaita turisteja, rikkaita uklomaa-laisia.
Rakennettiin lukemaattomia
myynti ja huvittelupaikkoja, jazzi
pauhasi kaikkialla, oli naamiaisia ja
ilotulituksia, atomipommimuistoesi-neitä
kaupiteltiin, suurimman peli-:
paikan nimi oli "Atomisieni". Pää­juhlassa
luettiin kenraali MacArt-hurin
tervehdys.
Poliisi ja miehitysviranomaiset oli­vat
ankarasti kieltäneet kaikki mie­lenosoituskokoukset.
Kun tästä huo­limatta
vuosi vuodelta elokuun 6 päi­vänä
järjestyi atomipomminvastaisia
kulkueita, hyökkäsi poliisi niiden
kimmppun väkivaltaisella tayaUa. V .
195() mielenosoittajien joukossa oli
juuri sairaalasta päässyt, sittemmin
säteilytautiin kuollut runoilija Sel-shiro
Tage. Hän kirjoitti Hiroshima-päivästä
silloin:
"He hyökkäävät kimppuun \
meidän kimppuumme
tuolta •: :
ja täältä
revolveri vyöllä
poliisit hyökkäävät kimppuumme
6 päivänä elokuuta 1950
Kuolleiden Patsaan luona
Antakaa kyyhkysten lentää
soittakaa rauhan kelloja
Pormestarin rauhansanomat
kaikki
ovat tyhjää, kuin tuuli ne veisi.
Rauhan juhla
kuin ilotulitus
pamahtaa tyhjyyteen."
PIKADONIN UHRIT
Vasta vähitellen alkoi katastrofin
koko laajuus selvitä ihmisille. K un
seitsemän vuotta oli kulunut pom­mituksesta
ilmeni joukottain isairaS-tumisia,
anemiaa, sisäistä verenvuo­toa,
yleistä heikkenemistä ja siihen
liittyvää pitkäaikaista depressiota.
Enslmmä.^en vetypommin räjähtä­essä
Tyynellä Valtamerellä maalis­kuussa
1954 ja japanilaisen' kalas­tusaluksen
jouduttua radioaktiiviseen
tuhkasateeseen ei totuutta enää voL
tu kiertää. Koko maailma totesi uu­den
tuhoavan taudin olemassaplon.
Säteilysairaita kohtaan 'tunnettu k a r -
saus muuttui peloksi. Heidän oli v a i ­keata
' saada työtä ja asuntoja (pe­lättiin,
vaikka suotta, taudin tarttu­mista).
Avioliittotoimistoihin joiden
kautta ' suuri joukko japanilaisia
edelleenkin menee naimisiin, ei:heil­lä
:ollut i asiaa ja 'heitä itseään "väli
vasi pelko _ saada epänormaaleja i&lr^
Ijeläisiä: i-^atkuvä ahdistus!: taudin'
puhkeamisesta tuhoavalle asteelle
varjosti • koko elämää. Pelko el ollut
aiheeton.' ,'pikadonissa eloonjääneiden
Hiroshiman naisten lapsista joka v i i ­dennessä
' oli havaittavissa säteily-vaurioi^
ri Syöpäsairauksiin kuollei­den
luku oli • Hiroshimassa huomat­tavasti
korkeampi kuin muualla J a ­panissa.
Oli epäilemätöntä. että ato_
mipommituksessa eloonjääneet 70,-
000 olivat paljon kadottaneet elin­voimaansa
ja olivat normaalia alt­tiimpia
kaikille sairauksille.
K.^KSI SHOKKIA
Kaksi voimakasta järkytystä vai­kutti
erityisesti yleisestä turtumuk-sesta
heräämiseen ja voimakkaan
rauhanliikkeen syntyyn Hiroshimas­sa
j a koko Japanissa. Ensimmäiner^
järkytys oli Korean sota, toinen ve­typommin
räjäytys Tyynellä Valta­merellä.
"
Korean sota puhkesi keskelle tun­nuksia
" E i enää Hiroshimaa", " E i
enää atomipommia". Ja kohtalon i r ­vokkuutta!
Uudelleen rakennettu H i ­roshima!
oli eräs aseteollisuuden kes­kuksia.
Etelä-Korean rintamalla so-tilasautojen
ja konekiväärien kyljlsr
sä saattoi lukea pienen merkinnän
"Hiroshima". Sotanäyttämö oli lähel­lä,
lomallaan olevat amerikkalaiset
sotilaat tulivat Japaniin ja kävivät
usein Hiroshimassa atomipommin
muistomerkillä. Yhtäkkiä uuden ato-r
mipommin räjähdyksen mahdolli­suus,
pikadonin kauhujen toistumi­nen,
oli tullut läheiseksi todellisuu­deksi.
Korean sodan vuosina Itse­murhien
määrä nousi Hiroshimassa
ennennäkemättömiin lukuihin.
Mutta oli myös toisenlaisen ratr-kaisun
etsijöitä. Nähtiin välttämät­tömyys
taistella tuhon juuria vas­taan,
rauhanliike kasvoi. "Ihmisen
itsetuho ei ole vain pommin räjäh­dyksessä,
vaan paljon aikaisemmin,
jo pommin valmistusvaiheessa"; kir­joitti
eräs Hiroshiman uhreista, nais­runoilija
Yoko Ohta. Poliisin väki­valtaiset
tukahduttamisyritykset e i ­vät
enää auttaneet. Atomiaseiden
vastainen liike oli tunnustettava,
tahdottiin sitä tai ei.
TÄMJiN PÄIVÄN HIROSHIMA
Tänään Hiroshima on nykyaikai­nen
teollisuuskaupunki. Saarelle Oh-^
ta-joen suistoon on noussut entisten
hökkelien ja kapeiden kiemurtele­vien
kujien paikalle leveitä vilkaslii­kenteisiä
katuja ja nykyaikaisia r a ­kennuksia.
Asukkaiden määrä' on jo
korkeampi kuin ennen sotaa. Ohta-joen
seitsemän haaran yli rakennet­tujen
siltojen lukumäärä on kasva­nut
ja ajasta, jolloin joki kellui täyn^
nä ruumiita, muistuttaa vain' atomi­pommien
uhrien muistomerkki ja
museo.
Tämän elokuun 6 päivänä kokoon­tui
Tokiossa seitsemäs Maailman­kongressi
atomiaseita vastaan. Japa­nissa
on tullut tavaksi, että näihin
kongresseihin marssii kulkue, joka
lähtee liikkeelle jo kuukausia aikai­semmin
taivaltaen Hiroshimasta saa^-
rivaltakunnan läpi Tokioon. Kul­kueeseen
ja Hiroshiman uhrien hau­dalla
vietettyyn muistotilaisuuteen
osallistuu joka vuosi rauhanliikkeen
edustajia maailman eri puolilta.
— "Atomipominin; polttamat pai­seet
iholta voiuaan poistaa kirurgi­silla
leikkauksilla, mutta sydämestä
ne eivät katoa koskaan", sanoo hiro-shimalainen
Kazuo. 14-vuotIaana hän
harhaili Hiroshiman kaduilla soih-
Elizabeth Taylor laskeutu'
massa • lentokoneesta Holly-woodin
lentokentälle palat­tuaan
Moskovan elokuvafes­tivaaleilta.
Ehdottaa miljardia
"parrattomuudelle"
Wasbington.— Selittäen, että kar­vojen
poistamiseksi eläimistä on
saatu merkillepantavia tuloksia,
Harris Elmore, West Islipistä on lä­hettänyt
ainakin kolmelle senaatto­r
i l l e kirjeen, jossa hän kehoittaa
heitä ryhtymään toimenpiteisiin sen
hyväksi, että miehiltä loppuisi par­ran
kasvu j a parranajo.
"Se ei mahdoUises.i nostaisi tei^
tä presidentiksi, mutta te tulisitte
kuitenkin maailman silmissä kuole­mattomiksi",
sanoo tämä parratto-muuden
edustaja senaattoreille ja
selittää: "Joka miehen kirouksena
on ollut parranajo aina siitä alkaen
kun parrat menivät pois muodista
ja minusta tuntuu että tässä olisi
Amerikalla kultainen tilaisuus pääs­tä
ensimmäiseksi."
Kenia ehdottaa
lainlaatijaneuvostoa
Nairobi Kenian hallitus i l ­moitti
t.k. 3 päivänä erikoisen lain^
laatineuvoston pysyttämisestä, jon­ka
tehtävänä on tutkia käytännölli­sen
liiton muodostamisesta Kenian
Ugandan, Tanganyiikan ja Sansi-baarin
territorien kesken.
Kesäkuussa tämä neuvosto hyr
väksyikin sen, .että näiden Brit­tiläisten
territorien välinen liitto
on taloudellisesti ja poliittisesti e-duUinen.
Komitean puheenjohtaja­na
toimii Ronald Ngala, Kenian
Afrikan Demokraattisen liiton hai-litusneuvoston
johtaja. .
tuina palavien ihmisten, huutavien,
viimeisessä tuskallisessa kamppailus­saan
vääntelehtivien ihmisrlekaleir
den joukossa kantaen sylissään kuor
levaa pikkutyttöä.
Mutta unohdammeko me atomi­pommin
polttamat haavat? Myös me
olemme eloonjääneitä, sanoo Robert
Jungk. Hiroshima on myös meidän
historiaamme. Mitä me teemme sen
puolesta, että meidän lapsemme e i ­vät
olisi vain sattumalta kuin i h ­meen
kaupalla eloonjääneitä? Sen
puolesta, että maapallosta ei tulisi
seuraavaa Hiroshimaa? _
— - Mirjam Vire-Tuominen.
NLn rauhanvaatimus
ei ole uhka-,
vaatimus
B e r l i i n i .— Hessenin evankelisen
kirkon päämies Martin NiemöUer
vieraili kaksi viikkoa Saksan demo­kraattisessa
tasavallassa. Hän kävi
maan eri piireissä, tapasi Saksan
deqiokraattisen tasavallan kansalai­sia
ja keskusteli heidän kanssaan.
Vierailunsa lopussa Niemöller antoi
Neue Deutsche Bauernzeitungille
haastattelun, jossa hän kosketteli
mm. Neuvostoliiton ehdotuksia rau-hansopimoksen
solmimisesta Sak-,
san kanssa.
— Neuvostoliiton ehdotuksia"
rauhansopimuksen solmimisesta, sa­noi
Niemöller, vääristellään sään­nöllisesti
Saksan liittotasavallassa;
Ihmisille sanotaan, että se on uhka­vaatimus.
Olen itse tarkasti luke­nut
nuo ehdotukset ja minun on
sanottava, että ne-ovat hyvä perus­ta
neuvotteluille. Ei voi olla puhet­takaan
minkäänlaisesta uhkavaati­muksesta.
— Valitettavasi Länsi-Saksassa
on piirejä, jotka tekevät bisnestä
kylmällä sodalla j a huomenna mah­dollisesti
tekevät sitä jo "kuumalla
sodalla". Nuo piirit perustavat las­kelmansa
revanshiin sen asemesta,
että tu.kisivat ja käsittelisivät maa­ilman
rauhan vakiinnuttamisen on­gelmia.
' .
"Nälän strategiaa"
kehitetään USAssa
New Y o r k . ^ Wall Street Journal
kirjoittaa, että Amerikan sotakiih?
iioiliiat yrittävät saada lisää määrä­rahoja
tuhotakseen toisten maiden
kasvillisuuden mikrobeilla j a myr­kyllisillä
kemikaalioilla. "Nälän
strategiaksi" kutsou tätä lehden
itirjoittaja Joseph Western.
Biologiseen, sodankäyntiin koulu­tetut
erikoistuntijat USAs^a ovat
tulleet 'siiheif tulokseen, että p i t ^ i
tuottaa enemmän mikrobeja ja ke-mikaalioita
vihollisen maatalouden
tuhoamista varten. Western otak­suu,
että juuri sosialistiset maat oli­sivat
vaarassa, jos tällaisiin tekoi­hin
ryhdyttäisiin.
Edelleen Western sanoo, että sO'
dan maataloutta vastaan voi aloittaa
salaa ilmoittamatta siitä kenelle­kään.
Myös Amerikan hallituksen
«rikoisasiantuntijat ovat säiiiaa
mieltä.
SITÄI
J A
iTÄTÄ
NOPEIN KASVAJA
-—Minkä elollisen olennon arve^
let kasvavan nopeimmin?
— Kalan.
— Kumka niin arvelet/
— Katsos, isä sai viime kesänä
puolitoisif jalkaa pitkä» kalan j a
kun hän siiid puhui lä.i'1 kesänä,
oli se jo melkein viiden jalan mit­tainen
ja hirveän paksu. •
NOUSEVIEN HINTOJEN
. AIKANA
On se r kumma, ihmetteli Hanko'
lan Mari käräjätuvan eteisessä —
kun ei kaikkivaltias lakikaan enää
nykyään pysy kannallaan. Mari oli
nimittänyt kunnalliskodin isännöit­sijää
aasiksi. Ja sitä hän nyt tässä
ihmetteli, jotta:
— Kummasti ne nykyään tuotai
lakia lukkee. Viime kerralla minä-saen
samasta asiasta sakkoo vae
viissattoo, mutta nyt okko nuo pei-juonit
mätkäätti ihah koko tonnii
.la . .• •
Ja siihen muuan isäntä sivusta
että:
: — No mitteepä tuossa on päi­vittelemistä,
tottahan se korkia
oikeuski tietää, että sianiihah hin­ta
on noussunna . . .
Meitä "uliataan" siis rauhalia
N i i n , ne "ryssät" ovat taas näyt­täneet
ihmeitä— juuri ne samat
ihmiset, jotka vain joitakin lyhyi­tä
vuosia sitten olivat "savijalkoja"
ja e'ivat mitä kauheimmassa kur­juudessa,
niin ainakin, meille on
kerrottu aivan sitten "totuutena".
Asia nimittäin on siten, että neu­vostoliittolainen
majuri Gherman
Titov kiersi tämän nyt jokseenkin
pieniksi supistuneen maapallomme
17 kertaa avaruuslaivassa ja saa­miemme
tietojen mukaan oli siten
varustettuna, että hän olisi voinut
jatkaa maapallon kiertämistä, aina
niikin pitkään kuin kahdeksan vuo­rokautta,
eli reilusti niin kauan,
että jos kaikki muut seikat olisi to­dettu
otollisiksi, hän olisi voinut
käydä kuussa j a palata sieltä takai­sin
kertomaan meille maan kama­ralle
juuttuneille tavallisille pulli­aisille
minkälaista hän olisi sillä
matkallaan nähnyt.
Saavutus oli mielestämme jok­seenkin
suurenmoinen, erikoisesti-kin
kun muistamme verattain l y ­hyesti
iästämme huolimatta, että
vielä meidän elinaikamme alussa
sellainenkin, nyt vanhanaikainen
kapine kuin radio, oli jokseenkin
uusi ja vielä suurta - kehittämistä
vaillgi Pitkästi siis on mielestäm­me
harpottu kohti sitä päivää, jol­loin
teknilliset saavutukset ovat
sellaisia että niistä voi olla suurta
hyötyä koko ihmiskunnalle.
Mutta nyt selvästikin jälelle täs­sä
^avaruuden tutkimisessa jäänei­den
yhdysvaltalaisten — erikoises-tikin
sotilasjohtajain — t a h o l t a va­litetaan,
että tästä ei koidu mitään
hyvää, ei ainakaan länsimaille, ts.
kapitalistisille maille, joilla ilmei­sestikin
tarkoittavat näiden maiden
valtaasemissa olevia henkilöitä,
vaikka heti. tämän viimeisimmän
avaruussaavutuksen jälkeen Neu­vostoliiton
pääministeri Nikita
hrushtshev ilmoitti, että tästä saa­vutuksesta
tulee olemaan hyöty^
koko ihmiskunnalle j a että sen tu­loksia
tullaan (Associated Press
uutistoimiston kertoman mukaan)
käyttämään "koko ihmiskunnan hy­väksi
ja > onneksi". Samalla päämi­nisteri
lausui (kiittäessään Cana­dan
hallitusta sUtii, että oU teh-ty
mahdolliseksi ensimmäisen neu­vostoliittolaisen
kosmonautin Juri
Gagarinin vierailu. Canadassa), et­tä
näitä avaruussaavutuksia tulee
seuraamaan yhä uusia, joiden jou­kossa
toistenkin maiden saavutta­mia..
• . .
Näiden seikkojen lisäksi yhdys­valtalaisella
taholla on jouduttu
yhä avoimmin tunnustamaan, että
Neuvostoliiton tidemiehet ovat e-distyneeif'jpaljon
nppeammin kuin
yhdysvaltalaiset; EsimerTTiksi Y h ­dysvaltain
avaruushallituksen joh­taja
George M. Low sanoi maanan­taina
(AP-uutistoimiston kertoman
mukaan), että Yhdysvaltain miehi­tettyjen
avaruuslentojen kehittämi­nen
on paljon jälessä neuvostoliit­tolaisten
yrityksiä eikä ole olemas­sa
mitään keinoa, millä voitaisiin
jouduttaa yhdysvaltalaisen suunni­telman
toteuttamista.
Niinpä saavuttiin kysymykseen
rauhalla "uhkaamisesta".;
Yhdysvaltalaisella sotilastahoUa
yritetään selittää, kuten on jatku­vasti
tehty aikaisemminkin, että
Neuvostoliitto valmistautuu hyök­käykseen
länsimaita vastaan vaikka
\?lUä taholta onkin ojennettu rau­han
kättä. Tällä väitteellä siis "oi­keutetaan"
yhdysvaltalainen sota­varustelu
muka tarpeellisena. Ja
mitä "isot edellä, sitö pienet pe­rässä"
— iiiin väitetään myös mui­den
Y^dyayaltainti^tiisnugr^
olevien maiden taholta.
Olisikohan asia siten, että länsi­maiden
johtoasemissa olevat henki­löt
olisi niin pahoin "aivopesty",
että ne eivät voi mitenkään käsit­tää
jotta aseistamisen lisääminen
yhä vain lisää' tuhoutumisen vaaraa
ja että ^Sllainen vaara olisi olemas­sa
myös heidänkin edessä jos he a-loittaisivat
uuden sodan, sillä mie­lestämme
aseet ovat hyödyttömiä
värkkejä jos niitä ei käytettäisi —
niin ainakin tuntuu.
Ja tämän lisäksi: jos nyt kerran,
sen jälkeen kun on tunnustettu
Neuvostoliiton etumatka alalla,
jota voitaisiin hyvinkin käyttää so­tilaallisiin
tarkoituksiin, eikä olisi"
järjellistä uskoa, että "ryssä" oli­si
jo hyökännyt länsimaita vastaan
kun se kerran on länsimaidenkin
taholta tunnustetusti voimakkaam­massa
sotilaallisessa asemassa?
Siisemme voi päästä minhinkään
muuhun johtopäätökseen kuin sii­hen,
että Neuvostoliitto "uhkaa"
länsimaita rauhalla, jota länsimaat
— tai ainakin asetehtailijat — ei­vät
voi pitää mitenkään suotavana.
Aikoihin on eletty kun meitä
uhataan sdlaisellakin, jiUka''~meidSn
mielestljmm&on aiiuipl^x|lstä/ilo­jani
viikarista' ollut! tojivq^y^l' ^ -