Vapaus, June 17, 1922

              Lauantaina, keaäL 11 y.- Sateday, June 17.
i •
VAPAUS
Puuttoi 0BOBU)IalseD tySvaestSn iäneokannattaja, flm^
Sodbnryssa, Qot, joka tiistai, torstai ja laoantai.
H.PUEÖ, J. W.SLUP .
ffastaava tojmittaja. Toimitnisigtgen.
VAPAUS
(Liberty) ^ ^ „ .
The only organ of Finnid» Wor&eT8 In Canada. Pob-
^ e d in Sndbury, Ont., eveiy Tnesday, Thursday and
&>tprday. '
Adrertisirig rates 40c per col, Inch. Minimam cnarge
«or siB^e hisertloa 76c. Discount on standing advertis»
BJent The Vapana is the bert advertising medium among
Öie Finnish People in Canada.
i
tr
TILAUSHINNAT: .
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk $2.26, kolme kk.
81.60 ja yksi kk, 75c. ,. ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk,
8S.00 ja kolme kk. $1.75.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
^Itsi aaiamiestcn joUlp on takaukset.
; Bniotuksesta'75c. — Kuolemanilmotnkset $2.00 (muisto
Dmotushinta 408 palstatuumalta. ~ Alin hinta kerta-varsyista
60c. kultakin lisäksi). — Kihlaus- ja avioliitto
Umot alin hinta $2.00, nimenmuutosilm. (muuten kuin
evjoiiittoflmotusten yhteydessä $2.00 kerta. — Avioeroil
jaotukset $2.00 kerta (2 kertaa $3.00. — Syntymäilmo-
IS*5S*,'2.00 kerta. —.Halutaan tieto Ja osoiteilmotukset
81.00 kerta (3 Icertaa $2.00). — Kaikista flmotuksista,
|otsta ei ole sopimusta, tulee rahan seurata mukana.
Tämä on jo kaikessa tapauksessa proletaaristen asetak-kisten
omintakeista liikuntaa ja ajattelua. Ja se on ila-iiuttava
merkki.
Tämän yhteydessä voidaan palauttaa mieliin, että
Länsi-Canadassa on jo noin vuoden ajan toiminut En­tisten
Sotilaitten Kansainväliseen kuuluva järjestö, joi-'
la on osastoja useissa lännen kaupungeissa. Mainitun
kansainvälisen on järjestänyt ja sen johdossa toimii
m>m. mailmankuulu ranskalainen kumouskirjailija
Henri Barbusse.
Tämän maan proletaariväeston herääminen saat­taa
usein tuntua meistä hitaalta ja toivottomalta, mutta
se herääminen on sittenkin käynnissä sen kaikkien ryh­mien
keskuudessa. .
Kansainvälinen hyökkäys 8-tunnin
työaikaa vastaan
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
Mrjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan pcr-lEOOnalliseilavnimellä.
I V. KANNASTO. Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lome St., Puhelin 1038. ^- Postiosote: ^
Bo» 69. Sudbury, Ont
Bes^stcred at the Post Office Department, Ottawa, as
cecDnd class matter. .
Uniokysymys Canadassa
Työväen unioissa työskentely ja niihin suhtautu­minen
on Canadassakin,. kuten kaikkialla muuallakin,
tullut tärkeäksi päivän kysymykseksi. On kysymys siitä,
miten suhtautua itsenäisiin työväen unioihin ja miten
taas maan suurimpiin vielä vanhoillisiin järjestöihin
jotta vallankumouksellinen ; työväen aines saisi mah­dollisimman
suuren jalansijan ja vaikutusvallan unio-jiistisessa
liikeessä ja että tämän maan työväen unioit-ten
suuret pohjajoukot voitaisiin saada mukaan työ­väen
uudempaan luokkataisteluliikkeeseen ja heidän
järjestöistään muodostaa todellisia teollisuusunionisti-sia
taistelujärjestöjä.
Kasvatus- ja agitationityötä tämän perin tärkeän
kysymyksen edistämiseksi on ryhtynyt tekemään sitä
varten perustettu Trades Union Educational Legue,
joka julkaisee kysymystä käsittelevää kirjallisuutta,
lentolehtisiä \ja erikoista kuukausijulkaisua, nimeltä
The Labor Herald. Tämän liiton johtavana sieluna
ja lehden toimittajana on tunnettu veteraani William
Z. Foster, joka oli m.m. vuosia sitten I,W.W:n toi­meenpanevan
komitean jäsen ja sittemmin kuuluisan
Amerikan leräslakon johtaja. Toveri Foster ilmoittaa
nyt yksityiskirjeessääij? meille, että The Labor Heraldin
heinäkuun numero tulee ilmestymään erikoisena Cana­dan
numerona, jossa on monia valaisevia kirjotuksia
unionistisesta liikkeestä Canadassa. Hän pyytää mei­dän
apuamme tämän numeron levittämisessä. Olemme
sen luvanneetkin ja kehotamme osastoja ja yksityisiä
tovereita tilaamaan tätä numeroa. meidän kauttamme
ja levittämään toiskielisille tovereille. Tämä julkaisu
maksaa 25 senttiä kpl. Seuratkaa ilmoituksia tämän
asian suhteen Vapaudessa ja lähettäkää tilauksenne
viipymättä.*Tämä on yksi hyvä keino tehdä agitationia
tämän maan unionistien keskuudessa.
Asetakkisten herääminen
Canadassa
Torontolaisten ja muitten Etelä-Ontarion invali-deettisten
sotaveteraanien marssi pääkaupunkiin «ken­raali
» Rileyn johdolla, on syhnyttänyt suurta hermos­tumista
porvarimailman ja vallanpitäjien taholta. Ol­len
työhön kykenemättömiä, jota ei tosin olisi saata­vissakaan
ja kärsittyään huutavaa nälkää vuosikausia,
on näiden raajarikkojen, repaleisten ja sodan kauhujen
lävitse menneitten proletaarien kärsivällisyys vihdoin
loppunut- Kun hallitus on jatkuvasti viivytellyt huoleh
^ i a heidän kohtalostaan, päättivät he järjestyneinä
luarssta Ottavvaan esiUämään vaatimuksensa hallitus-herroilbt
Kaksiviikkoisen vaivalloisen matkan jäl­keen
pääsivätkin he vihdoin pääkaupunkiin. Siellä esit­tivät
he lujia vaatimuksia ministereille, jotka tietysti
«lupasivat» ottaa invalideettien asian «perinpohjaisen
tutkimuksen» alaiseksi. Nopeasti kiirehdittiin marssijat
palauttamaan takaisin Torontoon ylimääräisellä junal­la,
siliä hallitusherrat eivät sietäneet heidän läsnäolo­aan
pääkaupungissa. Mutta heidän palattuaan Toron­toon,
ei heidän nälkäänsä sammuttanut herrojen kau
niit lupaukset. Ja kun ei mitään alkanut kuulua Otta
vrasta päin, ryhtyivät nämä imperialistiselle sodalle
kaikkensa uhranneet järjestää uutta marssia pääkau­punkiin.
Mutta nytkös taas hätä ministereille. Pää­ministeri
j ^ työministeri lähettivät uusia vakuutuksia,
että sotilasten juttu otetaan nopean käsittelyn alaiseksi.
Nämä vakuuttelut saivat tämän armeijan palaamaan
jälleen Torontoon, ollen he jo uudella matkalla pää­kaupunkiin,
/
Tämä raajarikkojen asetakkisten päälläva toiminta
ja lujat vaatimukset osottavat toivehikasta heräämistä
sodasta palanneitten proletaariainesten keskuudessakin.
Heidän toimenpiteensä eivät mahdollisesti Vastaa vielä
täysin luokkatietoisen proletariaatin toimintaa, Hiutta
monessa suhteessa heijastaa heidän keskuudestaan sel­vän
proletaarisen heräämisen merkit. He Ja heidän
puhemiehensä ovat esimerkiksi menettäneet^ kaiken
luottamuksensa porvarillisten upseerien järjestämiin ja
kontroUeeraamiin sotaveteraanien järjestöihin. He ovat
suoraan ja lujasti vakuuttaneet, etteivät nämä järjes­töt
edusta sotaveteraanien suurien joukkojen etuja.'
Kaikissa maissa on työnantajiston yleishyökkäys
työväenluokan saavutuksia vastaan täydessä käynnissä.
Kaikkialla asettuvat kapitalistiset hallitukset innolla
kapitaalin palvelukseen, tukeakseen lainlaadinnalla
hyökkäyksiä proletaarista elintasoa vastaan. Taistelus­saan
työväkeä vastaan on työnantajilla kaksi pääaset-ta:
palkkainpoljeiUa ja työajan pidennys.
Vuosien'1919 ja 1920 suurissa vallankumoukselli­sissa
liikeissä onnistui proletariaatti joukossa maita
oleellisesti parantamaan taloudellista asemaansa. Mel­kein
kaikkialla nousi työväestön elintaso, ja useim­missa
maissa oli hallitusten mukauduttava S-tuhtisen
päivän lailliseen toteuttamiseen. Aseistariisumisajan
vallankumousaallon vaimetessa alkoi kapitaalin vasta­hyökkäys.
Rinnan palkkainalennuksen kanssa on 8-
tuntisen työpäivän poistaminen työnantajahyökkäyksen
päämääränä. Kapitalistisen talouspulan seuraukset pi­täisi
tällä tavoin vieritettamän omistavilta proletaaris­ten
kansanjoukkojen kannettaviksi.
Kuten talouspulakin, on taistelukin 8-tunnin työ­päivää
vastaan kansainvälinen. Sitä käydään yhtenäi'
sesti ja suunnitelmal^lisesti samaan aikaan kaikissa
maissa.
Saksassa on Stinneslehdistö jo pitemmän aikaa ryn
nännyt S-tuntista päivää vastaan. Kokoomushallitus,
johon lukeutuu myös sosialidemokrateja ja ammatti
yhdistyksiä, kiiruhti noudattamaan suurteollisuuden
vaatimuksia. Valtakunnan työaikalaki, joka piakkoin
tullaan valtiopäivillä hyväksymään, kumoaa itse äsi
assa 8-tuntisen työajan säätääkseen 10 ja useampi­tuntisen
työajan. On kuvaavaa, että työnantajisto ja
hallitus taantumuksellisessa rynnistyksessään 8-tunnin
työaikaa vastaan saa sosialidemokratien ja ammatti
yhdistysjohtajien taholta aktiivista tukea. Yleisen Am
mattiliiton huomattavat johtajat, kuten Biedermann
vaikutusvaltaiset oikeistososialistit, kuten Schippel, Ka-liski,
Lindemann ja Keil propageeraavat avoimesti 8
tuntisen työpäivän poistamista.
Ranskassa valmistaa Poincaren ministeristö lakieh
dotusta vuonna 1919 huhtikuun 23 pnä 8-tuntisesta
työajasta annetun lain kumoamiseksi. Edustajakama-rissa
on edustaja Messier esittänyt luonnoksen 8tun-tisen
työajan poistamiseksi. Poincaren äärimmäisen
taantumuksellinen kanta tässä kysymyksessä johti hä­nen
kabinettiaan muodostettaessa siihen, että entinen
Briandin työministeri, Vincent, ja demokraatti Alek­sander
Berard kieltäytyivät astumasta hallitukseen. Ko­ko
Ranskan porvaristo yrittää kaikkine voimineen saa­da
8-tuntisen työajan kumotuksi. Ranskan «Teolli­suuden
harjoittajain liitto» vaati kongressissaan viime
vuoden joulukuussa vuoden 1919 lain päättävää ku­moamista.
Lukemattomat kauppakamarit vaativat niin­ikään
sen poistamista. Lvoninkin kauppakamari, joka
edustaa Ranskan porvariston liberaalisinta ja <de-mokraattisinta
» osaa, vaatii 8-tunhin työaikalain voi­mattomaksi
julistamista viiden vuoden ajaksi. Ja tam­mikuun
26 pn Temps-Iehti ilmottaa avoimesti, että
voimattomaksi julistamisaika merkitsee «ylimenokaut­ta
työajan laillisen järjestelyn poistamiseksi koko­naan,
». •
Ranskan hallituksen taktillisella yitkailulla Totel­lessa
työnantajain tahtoa asettuu Englannin hallitus
selvästi ja ilman kaksimielisyyttä kapitaaliraagnaattien
työaika 54 tuntia, kun taas ^uduilla, minkä asukas­määrä
tekee 10,000—50,000, on työaika 57 tuntia
viikossa.
Tanskassa toteutettiin vuoden 1919 toukokuun lailla
8-tunnin työaika vain varsin rajoitetuilla työaloilla.
Ybityisteollisuudessa oli voimassa työnantajain ja am­mattiyhdistysten
välinen sopimus 8-tuntisesta työajas­ta,
mutta sanoi työantajisto sen irti maaliskuun 22
pnä tänä vuonnaf
Ruotsissa on 8-tunnin työaika ollut sitten vuoden
1920 tammikifun 1 pstä laillisesti säädetty. Työnanta­jisto
vaatii nyt mitä painokkaammin työajan piden­tämistä.
Jää nähtäväksi, voiko Brantingin sosialide-mokratinen
hallitus vastustaa työantajien painostusta-
Suomessa on valtioneuvosto muodollisesti vielä voi­massa
olevaan 8-tunnin työaikalakiin vahvistanut niin
monia «poikkeusmääräyksiä», ettei 8-tunnin työpäi­vää
enää todellisuudessa ole olemassa.
Samoin on laita Espanjassa, jonka taantumukselli­nen
hallitus vuonna 1920 vahvisti «luvalliset poikkeuk­set
» vuoden 1919 8-tunnin työaikalaista.
Hollannissa tulee vuoden 1919 työaikalaki tar­kistuksen
alaisebi.
Belgiassa astui kabdeksantunnin työaikalaki voi­maan
vasta viime vuoden lokakuun I pnä, multa joka
puolelta ön tehty yrityksiä sen kiertämiseksi ja pois-tamiteksi.
Etelä-Afrikassa ja Irlannissa on 8-tunnin työaika
rautatieläisiin ja muihin^ erikoisryhmiin nähden tyk­känään
poistettu.
Tämä ei läheskään täydellinen luettelo osoittaa,
miten taloudellinen taantumus yhdessä poliittisen kans­sa
on joka maassa ryntäämässä eteenpäin. Samalla
hetkellä, jolloin palkat jatkuvan alennuksen butta
painuvat alle olemassaolominimin, samaan aikaan, kun
30 miljoonaa ihmistä on kohdannut työttömyyden seu­raukset,
pitäisi viimeinen proletariaatin saavutus, 8-
tunnin työpäivä, murskattaman ja tehtämän tyhjäbi.
Mitä tekevät työväenluokan järjestöt puolustaak­seen
8-tunnin työaikaa kapitaalin kansainvälisiä hyök-käybiä
vastaan? Kolmen Internationalen Berlinin ju­listuksen
ensimäinen tunnus kuului: 8-tunnin työajan
puolesta! Proletaarisen mailmankongressin pakottavim-pana
tehtävä, mailmankongressin, minkä kokoonkutsu­mista
me vaadimme sitä pamokkaammin mitä* suun­nitelmallisemmin'
Toinen Internationale sitä sabotee-raa,
on kaikkien mailman proletariaatin voimien liittär
rainen yhteen 8-tunnin työpäivän puolustamiseksi kail-sallisesti
ja kansainvälisesti.
puolelle. Se on antanut Kansainliiton kuuluisalle
«Kansainväliselle työtoimistolle» Genevessä (tirehtöö­r
i ! Albert Thomas) tehtäväksi tarkistaa Washingtonin
kansainvälistä S-tuntista työaikaa koskevan sopimuk
sen. Brittiläinen «Maavirasto palkka- ja lyökysymyk-siä
varten» on skotlantilaisen yksityiskapitalistisen rau­tatieyhtiön
esityksestä antanut tammikuun 27 pn pää­töksen,
että rautatieläisten virantoimitusajan on kes­tettävä
10—12 tuntia. Mutta myös Englannissa tekee
ammattiyhdistysbyrokratia työnantajain hyökkäyksille
vain hlBikkoa vastarintaa. Niinpä on kutoniotyöläislii-ton
reformistinen johto suostunut naisten ja nuorien
viikkotyöajan laajentamiseen yli 48 tunnin.
Italiassa ja Tshekkoslovakiassa rajoittuu hyökkäys
8-tunnin työpäivää vastaan toistaiseksi yksityisyrityk-siiii,
Praagin parlamentissa on edustaja Bergmann teh­nyt
ehdotuksen 8-tunnin työajan poistamisesta maata­loudessa.
Tshekkiläisen työväestön painostubesta tuli
tämä ehdotus kuitenkin hyljätyksb
Puolassa on hallituksen tämän vuoden helmikuun
22 pnä tekemän tiedoituksen mukaan 8-tunnin työaika
lakkautettu «kahdeksi vuodeksi». Työaikaa voidaan
pidentää aina 10 tuntiin asti. Sahalaitoksissa ja luke­mattomilla
muilla työaloilla on säädetty yötyö.
Sveitsissä on yli sata kansallisneuvoston jäsentä
jättänyt neuvostolle anomuskirjan 8-tunnin työajan
poistamisesta ja työajan pidentämisestä aina 10 tun­tiin
asti päivässä. Liittovaltiosäännön 34 pykälä, missä
laillisesti säädetään 8-tunnin työaika, pitäiäi poistet­taman.
Yksityiset työnantajat ovat jo omavaltaisesti
toteuttaneet .pidennetyn työajan. Niinpä on Niederstös-sin
kehruUmossa jo tämän vuoden helmikuun 22 pstä
alkaen sovellutettu 52 tuntisia työviikkoja. Teurasta-
Jäin keltainen järjestö on tehnyt seuraavan päätök­sen:
Seuduilla, miss£j on yli 50,000 asukkaan, on
Mitä hermoihin koskevaa vasta­kohtaisuutta!
Ulkona kevät ja kesä kaikkein
hienoimmissa vivahduksissaan. Kel­lotapulin
kultaristi välkkyy valko-vartisten
koivujen lomitse, kumpu­jen
puut puhkeavat lehtiin silmissä
ja laaksojen smaragdivihreys välk­kyy
illan viimeisten ruskojen ki­loissa,
illan enslmäisten kevätuavahi
vaaleissa harsoissa. Joka kumpa­reella,
joka laakson pohjassa kar­keloi
kevätär kutsuvana, kiehtova­na,
äärettömiä lupaavana, mutta —
työläiselle, raatavalle mailmalle niin
vähän täyttävänä, ellei —.
Mutta sisällä kokoushuoneessa si­tä
vasto'in: siellä vyöryi silmien
edessä synkkääkin synkempi syys,
kolkkoakin kolkompi , talvi, koko
aikakautemme heloottiluokkaa rusi­koiva
kaameus — Venäjän nälkä.
Kahdeksan miljonoa jo kuollut
nälkään! tietää toverinetitonen al­kupuheessaan
mainita, enemmän
kuin keskikokoisten maiden koko
väestö, en«mmän kuin kaksi kertaa
Suomen väestö, kaksi miljoonaa
enemmän kuin koko Ruotsin väes­tö,
yhtä paljon kuin Norjan ja Ruot­sin
väestö yhteensä! 1
Ja minkätähden kuollut nälkään? |
'kadon vuoksi. Kaksivuotisen kadon
vuoksi, jolloin talonpoika sai vain
1/50 tavallisesta sadosta maasta,
mikä tavallisesti ryöstöviljelyksellä-kin
tuottaa 10 kertaa enemmän
kuin Kalevan kamara.
Mutta kuollut myös muun kuin
kadon vuoksi. Kuollut sen vuoksi,
että kadon seuraukset kymmenker­taistuivat
7-vuotisten sotain, saar­ron,
rosvoretkien, luopurien ruös-kain
ja valkokaartilaisten skorpio­nien
takia. ' '
Kuollut sen vuoksi, että mailman-porvaristo
ei rientänyt auttamaan
eikä luovuttanut murto-osaakaan
ennenkuulumattomista, kansakun­taa
hiestä ja verestä keinottelemis­taan
voitoista nälkäänkuolevain pe­lastamiseksi.
Kuollut sen vuoksi, että laupiaat
moralistit eivät voi auttaa yhdellä
tavalla ja saavat penikkakaudin toi­sista:
kuolkoon vaikka miljoonia
juhtia kaivoon, sambattina ei niitä
saa auttaa!
Ja kuollut vihdoin' sen vuoksi,
että mailman työväenluokka, vähem­män
moraalinen kuin monet sen joh­tajista,
enemmän teon-valmis kuin
moni sen pöyhistelevä kaunopuhuja,
ei varmaankaan ole tehnyt kaik­keaan,
estääkseen, että nälkäänkuol-leiden
määrä olisi noussut noin
kammottaviin.
Ja niinpä tiedetään tämä ^lyt il­moittaa
8 miljoonaksi, mutta kuu­kauden
parin perästä säätänee jo
käyttää kahdeksaa lukua.
Sillä silmien ohitse liukuva Nan-sen-
filmi on äärettömän pahaentei­nen.
Auringon hellittämättomästi
tiileksi paahtamat savikot, pakolais-karavaanit,
autiot kylät, tiepuoleen
kaatuvat nälkäiset, muodottomiksi
runneltuneet pienokaiset, ruumiska­sat
ja aniharvat ruuanjakelupaikat,
koko valkoisella kankaalla liikkuva
kai^hutaulu on kuin kaikkien pa­hain
henkien yhteisesti keksimä
perkeleellinen laskukone: miljoona
ruumista, neljä miljoonaa ruumista,
kahdeksan miljoonaa ruumista, kym­menen
miljoonaa — — — .
Ja niin edespäin, ellei proletaa­rinen
pyhä sota nälkää vastaan tee
tyhjäksi tätä pahain * henkien her-janleikkiä.
Mutta moraalista ci täs­sä
ole apua. Ei siitä vanhasta, joka
kuopattiin joukkohautoihin. Eikä
uudesta, luokkamoraalista, luokka-asiallisuudesta,
joka rajoittaa rak­kauden
ja liyvät tavat vain niiden
keskeisiksi, jotka niitä kunnioitta­vat
ja noudattavat huollamalljt leo­ko
maiimaa kättenia ja aivojenaa
työllä eikä punomalla orjuuden pau­laa
toisen kaulaan taikka suorastaan
murhaamalla ja rosvoamalla — täs­täkään
moraalista ei ole apua, ellei
se saa teon verta ja Iihäa, ellei se
muutu jättiläistoiminnaksi, joka jät­tää
hiuksien halkomisen valkokaarti-laiskoulupojille
ja lahtarikirjailijoil-le,
ja sen sijaan joka mailman kol­kassa
jä joka hetki hankkii kymme­nille
miljoonille nälkäisille veljilleen
kannikan leipää, kannikan kannikal­ta,
hankkii leipää ja leivän hankki-misvälineitä
jatkuvasti aina siihen
asti, kunnes Volgan kuolemankul-ku
on päättynyt.
Tällaista moraalia tekona vaatii
Venäjän kauhunäytelmä, ei fraase­ja,
ei narrin kulkusia, ei hedelmät­tömiä
päätöslauselmia, eikä liioin
mauttomia «asiakirjoja» ohranoille
kysymyksistä, jotka jokainen rehel­linen
proletaari ymmärtää ja tie­tää
muutenkin. Ei ole «nää mail-massa
työläistä, joka ei tietäisi Ve­näjän
nälästä, ei liioin luokkatietois-ta
toveria, joka ei tahtoisi auttaa.
Tämä tahto vain on saatava teoksi.
On autettava. Siinä tämä äärettö­män
yksinkertainen seikka. Ja jos
on moraalitonta välttää, ettei näl-näkee
ne kaikenlaisissa paheissa ry­pevän
ja siitä antaa ankaria va­roituksia.
Poliisit heiluttayat kapu­loita
heidän tylsistyneitten päitten-sä
päällä ja yks' kaks' kuulet sy­däntä
särkevää valitusta sieltä tääl­t
ä . . . Vankiloihin ei nuo paheitten
harjoittajat mitenkään mahtuisi, sil­lä
niitä on niin kovin paljon. Muu­ten
se olisikin kuin armon-osoitus
noille kodrttomille ja suojattomille hakemaan lisää hedelmiä tänä il
ne ovat vaan sitä <SDkBa> täj, £,
han riittääkin. TäUätavoia Toiiaj
istuttaa kaikenlaisia taudin ä-eis,
niä tereveeseen ihmiseen, vartäv;
lapsiin,, jotka ovat vielä vastuitu
tyvyttömiä taudeille. Näin hru
riistännän kirous, joka iulkee
destä toiseen, tehden kamalaa jä
keään.
Muistan vieläkin erään nr,h
ipummon (tästä on jo lähej paj
vuosikymmentä) joka seisoi Alla
linjan siirtolaishot^llin portinpieli
sä kaupaten pilaantuneita omen
ja viinirypäleitä. Mummo saik
niitä kaupaksi niin ettei jäänyt j
lelle kuin kaksi hyvin pilaantanut
omenaa. Oli jo iltahämärä, va;
mummo seisoi yhäti paikallaan ka
piten. Hän oli hyvin pahan syöp
taudin uhri. Huulessaan oli kair
la aukeama, samoin molemmiäsa i
siselkämissään, joista vuoti saast
nen visva. Mutta tätä eivät siir
laiset ymmärtäneet pelätä, vaan (
tivat ja söivät saastutettuja, pilaj
tuneita hedelmiä. Illalliselle soit
tiin, joten kaikki kiirehtivät rujk
luhuoneeseen. Mutta mummon i
miin nousivat kyyneleet, kun
häntä kukaan kutsunut illallisel
Muutamia penceä oli tullut, va
sinäkin pwvänä, vaikka oli ke
päivän myynyt hedelmiä, ei oi
illallisesta juuri mitään tietoa,
liioin yökortteerista, mutta elää ti
tyy. Nuori juutalaistyttö tulee mu
mon luo ja kysyy: Vieläkö tu
poloisille jos pääsisivät vankilaan
— olisihan siellä «i^apaa ylöspito».
Vankila ei heitä siis pelolta. Mutta
«korpilain» he tuntevat kuihtuneis­sa
ruumiissaan, joten poliisien ka­pula
on «parhain rääkkäysväline».
Ja kaiken tuon kurjuuden ja rikos­ten
paljouden saa aikaan äärettö­män
pienet palkat. Esimerkiksi mies
ja vaimo käy ansiotyössä, mutta
palkka jonka he ansaitsevat, on ker­rassaan
riittämätön. Ummehtuneis­sa,
maan sisään laitetuissa kella­reissa,
joihin vaan «valo» pääsei^
noin kahdentoista tuuman korkuisis-käisille
aiottu avustus joudu vai- ta ikkunoista, on niin kurjaa, että
koisten, ihmismetsästäjäin kouraan,
niin alas sellainen moraali. Ihmis-mitenkään
ei vankikoppi voi olla
kurjempi. Näissä tällaisissa mätä-metsästäjät
ovat kaiken moraalin pesissä on pakotettu asumaan per-ulkopuolella.
He kuuluvat Aatujen
henkisiin spitaalisiin, heitä koskee
vain synnynnäisten roistojen pat-töisuus.
-
Mutta vielä siitä filmistä. Tämän
kirjoittajasta oli sen järkyttävim-pänä
kohtauksena — kameelin kuo-lintaistelu.
Päivän polttamilla la­keudella
oli jo koko elollinen elämä
kuollut. Hevosetkin olivat kuolleet
taikka tapettu. Viimeisille pakene­ville
oli kelpo neuvostohallitus toi­mittanut
karaeeleja. Ne tulivat toi­meen
kaikkein vähimmällä, niille
riitti minkä muut olivat jättäneet
jälelle — ohdakkeet. Mutta nekin
loppuivat, ja niin tekivät erämaan
laivatkin haaksirikl^oja. Kuvassa nä­kyi
kuoleva kameeli. Tuo suuri,
kaikkea kokemaan valfhis eläin oli
saanut kylläkseen. Oli retkahtanut
polvilleen ja märehti nyt siinä kuo­leman
kourissa, tuskan muodotto­maksi
vääristämättä viimeistä. —
phdaketukkoa jaksamatta kuiten­kaan
niellä sitä. —
Tuo kuoleva kameeli, se oli kuin.
koko onnettomien veljiemme sym-booli.
Kaitkaamme sen vuoksi aivoituK-siamme,
ettei meidän heille ojenta­mamme
«rakkaudenlahja» vain ole
kuolemansynnin pellosta nyhdetty
ohdake!
o — ^
Kirj. Annie Ruissalo.
Liverpoolissa, Englannissa, joka
on siirtolaisten lävitsekulkupaikka,
näkee ja kuulee kaikkea. Siellä näh­dään
ajelehtivia ihmishylkyjä, joi­hin
kurja ja rikollinen elämä on
painanut inhoittavan leimansa...
Nuo kaikesta inhimillisestä elämästä
osattomiksi jääneet poloiset ovat
niiii lamaantuneet ja väsyneen nä­köiset,
että tuskin jaksavat liikkua
lämpöisellä ilmalla,.. Heillä ei ole
katosta, jonka alle kallistuisivat le­vähtämään.
He huojuvat paikasta
toiseen saadakseen edes hiukan nu­kahtaa...
Puistojen penkit ovat
täynnä nukkujia päivisin. He nuk­kuvat
istualtaan, toisiinsa nojaten.
Ja kun saapuu ilta, niin virkisty­vät
he taas yön ajaksi. Kalpeat ja
kuluneennäköiset naiset lähtevät
«saalistuksilleen»... He varaavat it­sensä
kapakkain ympärille, — Mik­si?^
Saadakseen jonkun pennyn»
juopuneilta miehiltä, että saisi lasin
olutta. Ruumistaan he myyvät sii­tä
hinnasta kuin kukin lieille tar^i
joo, jolla saisi taas ostaa kupillisen
lämmintä lihanlientä ja palan lei­pää
ja piirakkaa. Sitten sitä taas
jaksaakin huojua seuraavaan iltaan.
Kaupunki on lainannut kaiken huo-he,
jolla on monta lasta. Nyt on
asia sillä tavalla että näiden on
mahdoton saada ruokaa riittävästi,
vaatteista puhumattakaan. Lapsu­kaiset
joutuvat kadulle ja ääretön,
pauhaava ihmismeri kuljettaa heitä
paikasta toiseen... Pojat harjaan­tuvat
varastamaan ihan itsestään.
Halvat teatterit tarjoavat opetusta
miten varastaminen käy parhaiden
laatuun. Se huvittaa ja sille aplo-teerataan
hurjasti jos liikkuvakuva-teatterissa
joku osaa hyvin ovelasti
toiselta taskut kääntää — se näh­dään
filmeissä aivan kuin tehtäi­siin
se luonnollisesti. Tässäpä onkin
«oiva» opetus nuorisolle, joka .sen
teoilla täydentää. Tyttöjen laita ei
ole yhtään par.e;mBi. Jos heissä on
havaittavissa miellyttäväisyyttä, niin
vaanii heitä valkoisen orjakaupan
silpas silmä. Ja kun nuo vielä viat­tomat
lapset täyttävät kahden-, kol­mentoista
ikävuotensa, niin katoa­vat
he jollain salaperäisellä taval­la.
Mutta vanhemmat, joilla on
paljon lapsia, eivät ole siitä suures­tikaan
hädissään jos joku katoaa­kin
joukosta. Heiliä on vielä kyl­lin
huolta «kotona» olevistakin, jot­ka
ovat vielä pieniä. Heille muo­dostuu
täydellinen selviö siitä, että
eivät voi enempää huolehtiakaan
lastensa elatuksesta, niin parempi
mennä kuin kuolla nälkään kaikin.
Eipä suinkaan sillä, etteivät van­hemmat
rakastaisi lapsiaan jokaista
yhtä paljon. Mutta nurinkuriset olot
riistävät ja repivät kodin niin, ettei
siellä enään rakkaus ole mistään
merkityksestä... Tunteet puuntuvat
kurjuutta kärsivissä ihmisraukoissa.
Näinollen joutuvat lapset kasva­maan
kadulla. He uppoavat saastai­seen
liejuun henkisesti, että ruu­miillisesti.
Tuo vuosittainen siirto­laistulva,
joka lakkaamatta tämän
kaupungin läpi kulkee, toiset menee
toiset tulee, pitää ympärillään myös
nuo kadunlapset ja turvattomiksi
jääneet vanhukset. Heillä on aina
jotain «kauppaamista» siirtolaisille,
varsinkin niille, jotka tulevat «van­hasta
maasta» ensi kertaa. Hedelmiä
nähdään kaikista enimmän kaupat­tavan.
Hedelmät ovat usein puoli­mädänneitä,
joita siirtolaisille kau­pataan.
Ja niitä paljon ostetaankin
syystä että ovat siinä vierellä saa­tavana.
Ja toinen asia on, ettei osaa
puhua, niiiji eipä sitä arvaa lähteä
kaupungillekaan, sattuisi eksjrmään.
Hedelmäkaupat myyvät pilaantu­neen
tavaransa hiukanjialvemmalla
välittäjille, jotka taas vuorostaan
myyvät ne ymmärtämättömille siir­tolaisille
pienestä voitosta, voidak­seen
ostaa edes yhden ruoka-ateri­an
päivässä itselleen. Työläiset, jot­ka
ovat useimmassa tapauksessa hy­vin
köyhiä, eivät ole saaneet hedel­miä
kotimaassaan, tuskin maistaa-kaan
koskaan. Niin tuntuapa sopi-na?
Mummo vastasi itkukurkus
kun saisin nämä jälellä olevat on
nat myydyksi, että voisin saada
tain syötävää, niin sitten tulen ;
kemaan lisää... Siis. kahden v.
dänneen omenan myynti olisi a
tanut mummon saamaan illallis
Juutalainen, jolta hän oli ostai
hedelmät, oli kiskonut pahentune
ta tavarasta täyden hinnan. Aino
taan kaksi omenaa jäi mummc
myynnistään «voitoksi». Mutta li
ei kukaan välittänyt ostaa niin
hentuneita hedelmiä, niin jäi '
kurja vanhus ilman ruoka-ater
sinä päivänä. Kun illallinen oli »
tellissa» syöty ja ruuan jätteet
kaikenlaiset roiskeet korjattu p
diltä likaiseen laskiämpäriin, r
vei mies, joka ruokailuhuoneen p
disti, tuon moskaämpärin pihalle
kaatoi semmoiseen likaiseen, ve
ja kuraa täynnä olevaan kuoppa
Mutta kauhukseni huomasin kuii
kadulta hyökkäsi aivan porttiaul
täydeltä nälkäisiä ja likaisia re
leisia lapsiakin tuon saastaisen k
pan ympärille, saadakseen jot
syötävää. Tähän nälkäiseen jo
koon oli liittynyt myös hedelm
kauppias, vanha mummo. Se
näky, joka vieläkin kääntää syd
alaa kun ajattelee...
Oli kesäkuun puoliväli. Kaupu
oli lipuilla koristettu. Ja erikoi)
huoli oli pidetty puistojen ja k
katarhain järjestämisestä, että v;
kaikki olisi niinkuin ollakin pi
Poliisit häilyivät kapula kädessä
van hiessä päin, ajaen ylös pui;
jen penkeillä nöj*ailijoita, nukku
ja käski "heitä h—tiin. Päivä
maavaisuutensa puistikoille ja kau-
SW'""".K''""'' ^""•""^«'"itan hedetaln ostaa ja J l . C nääntyneisiin ihmisiin se ei kat- j uu. aar
sahda muuta kuin'sen verran, että
lämmin. Aurinko aivan tuntui p
tavan, joka vaivutti sikeään un
nuo kurjat ihmisolennot. Tär
tuosta läis'kähti kumiletku nui
jäin ruumiille, jotka samassa her
vät unenpainajaisesta ja läht
huojumaan jonnekin. Poliisien l
dellessa poistu jäin perään: Ett
«laiskat lurjukset^ näe lippuja
päri kaupungin. Se tietää ku
kaallisen huoneen seuruetta, j
kunnioittaa vieraskäynnillään i
punkiamme tänä päivänä. Siis
täkää, että ette ole puistojen pe
tinä tänä päivänä, senkin h-
Uirjukset. "^Linne striitin ammotl
kita tuntuu nielevän koko kauj
gin väestön sisäänsä. Tämän ka
sivut ovat täynnä kaikenlaista 1
toa. Rakennuksia, taideveistol
puistoja, kukkaislavoja sileine i
mikkoineen y.m., silmiä hivek
nähtävää. Tänne rientää nyt
loistava hienosto kuin myös li
nen ja repaleinen kerjäläinen
Ei sentähden etteivätkö nuo sa
ihmiset olleet tätä loistavaa ki
ennen nähneet tuhannet kei
Mutta sentähden, nähdäkseen 1
ylhäisen hoviseurueen hitaasti
kemassa kadun itäpäätä kohti,
niä lapsia tunkeilee väkijoukon
pi, nähdäkseen myös mitä aiki
ovat tulleet katsomaan. Noille •:
vuotisille lapsille *ekee joukko '
aivan kuin huomaamattaan, i
että ovat niin pieniä, eivätkä
keentuisi jalkoihin. Noin ylima)
sesti sanottuna: Yleisö tahtoo
jella pienokaisia, jonkun sisä
vaiston pakottamana, joten se
tyy lapsen tieltä kun se na
päästä jonnekin... Nyt tapa!
pieni välikohtaus tässä ihraispal
den keskellä. Pieni, noin viisivi
as kiharatukkainen tyttö tunkei
kovalla kiireellä tungoksen lä'
kadulle, missä on hienosto hilja
sa kulussaan, komeine vaunuii
ja ajopeleineeni Ja sikäli kuin
Tue siirtyy tuota ihmisten vä
- i - .kujaa pitkin, niin kajahtavat
voin sita ajatellaan jos hedelmät hurraahuudot heidän kunniaii
ovat terveitä ja puhtaita, kunhan (Jati"
1
i