Vapaus, July 12, 1956

              Sivu 2 Torstaina, hdnäk. 12 p,—Thursday, JuJy 12,1^56
V A P A U S
OUmamri — toaepeaäent taltat
Oigux cl moaUb Canadtens. Sk*
fttSiiibed Kov. «. 1917. Anttooriz«d
«sifeöond daoB <na0 Iqr ihe Vott
Ctate Depaxtauot, Ottama, Pub'
IltfHil thrlee mteitay: Tuesdays,
Tbmidsjv and SaturdAj« liy y a ^
pamgbing Coovapy at lOO^lOZ
B&*et. W^ SuObary, Ont^ Castada, \
Telepftones: Bi». Office
BOlUfxm Office OS. 4-4285. Manager
E,S9i»L EditorW.f9claDd. ISailing
atfdress: Box «9, 0udbmT, Ontaxio, Adverti^ rata upon applirätiön.
TraojOaUm tree of ehaxze.
Canadassa: vlvvk; 7i)0 kk. 3,75
3 kk, 2 ^
VbdjvvaUoina; 1 tiE, 8ik> 6 kk. 4JQ
Suomessa: l vk. 0J5O « kk. 4.75
Paaministerinime lausunto
.^uPälattuaan Lontoosta Britannian C^monwBalthin^niai-dim^
päaininisterienvkonferenssista,: päaminJstm St. Laurent
antoi Oitawassa eräitä nuelenldintoisial^^
sef ovat läpimästi tervehdittäviä, mutta <^a ilmeisesti ristirii-
, tsä^i^a tunnettujen tosiasiain kanssa.
;,',>;;Päamfnistcri S t Laurent oli mielestämme oikeassa selit­täjissään,
että Neuvostoliitossa nyt tapahtuzreet muutokset an­tavat
parerinhah mahdollisöuden ''idän'* ja "lännen" välillä.
de<^eA Idistakysymysten ratkaisulle.
JPaämihuteiimme tulkitsi epäilemättä canadalaisten.eneni-iit^^
n mielipiteen kun hän ^anoi lECiinan kansantasavallasta
pi^messaan: "iUUnä tunnustan sen väitöksen merkityksen, et-
'ta.!on iärlceätä saada Aasian suurin maa osallistumaan maail-ihaä
asiain käsittelyyn. Tälle katsantokannalle meidän oh
' lurohnollisesti annettu suuri huomio ja me tulemme niin me-
'iirttelemään..." ^ ,
, ^^Päamiiiisiteri seisoi mielestämme lujasti maan kamaralla
Jcun!hän selitti, e
taih^an Palestiinan kysymyksen ratkaisua.
rr.zi!Muita Seuratessaan Yhdysvaltain Sanelmaa kielteistä oh­jelmaa
Kiinan tunnustamisen suhteen pääministeri St. Lau-
, rent jbutiii mielestämme suureen-ristiriitaan ja aivan kestä-
"tria^tömälle pohjalle selittäessään ensin, että Canada ei halua
*'SyV' tunnustaa Kiinaa, vaikka se toivookin toiselta puolen,
niliciittäin Neuvostoliitolta, että se antaisi apua Palestiinan
jQrsymyksen ratkaisussa. Jos me kansankuntana odc|tamme
Nlsuvostoliitolta vissejä toimenpiteita Keski-Idän ongelmien
ratkaisun hyväksi, liiin eikö johdonmukaisesti ajatelleii.voida
kil'f|tella, että esimerkisi Neuvostoliitto odottaa meiltäkin
ralHaisemiseksi — semminkin kun Canadan hallitus tunnus­taa
periaatteessa, että Kiinalla,,Aasian "suurimmalla maal­la",
on vissi paikka maailman neuvostoissa?
^ Samantapaiseen ristiriitaan joutui pääministerimme tois-taessaanWashthgtohin
linjaa siitä, et
:6n tehnyt helpommaksi kansainvälisten kysymysten ratkai­sun;
meidän täytyy ölla kuitenkin sotilaallisesti voimakkaita.
.'Tässä palaa mieleemme NATOznvoimistuttamis-pyrkimykset
ja eHkoisesti Länsi-Saksan militarismin henkiin-hertaämistoimenpiteet.
Meille on sanottu ja juurta jaksain,
selitetty, että "vapaan maailman" turvallisuuden ehtona on
ie;'^tä saadaan länsi-Saksassa 500,000 miestä aseisiin. Neuvos­toliitto
on niin paljon voimakkaampi, että me emme muuten '
tu^e-toimeen, on meille moneen kertaan teroitettu mieleen.
, r^Mutta suuresta "ylivoimastaan" huolimatta Neuvostoliit-toi.
ei ole kuitenkaan hyökännyt. Päinvastoin Neuvostoliitto
ori'^iräHentänyt asevoimistaan yli puolitoistamiljodnaä miestä
jaj^ttlistariut, että se on valmis edelleen vähentämään asevoi-tniaän^,
jos länsimaissa menetellään samoin.
i^T^ten sitten voidaan iässä tilanteessa puhua suurten
lasftvoimien ylläpitämisen tarpeellisuudesta? Kun Neuvos­toliitto
ei "hyökkännyt" silloin kuin sillä oli valtavan suuri
ylivoima asevoimien suhteen, kuten on selitetty, niin mitä
hyötyä on nyt ylläpitää kansakuntaa köyhdyttäviä suuria ase-voiAi^
kun NeuvostoliiUo on asevoim
lu^aa edelleen pienentää?
.'n^Sitäpaitsi, jos Neuvostoliitossa on tapahtunut jotakin sel­laista^
jonka perusteella oh kansainvälinen kiistakysymysten
ratkaisu tullut helpommaksi, niii> eiköhän olisi syytä "länsi­maissakin"
ryhtyä samantapaisiin toimenpiteisiin — josmie-
; Iitaan välttää sellaisen ajatuksen leviämistä, että kapi^alisti-sefjmaat
jarruttavat aseistuksen vähentämistä ja kansainvä­lisen
jännityksen lieventämistä? ^
'"f^yllä Vapauden miehet kirjoittavat"
Puhuessaan Torontossa pidetystä hyvin onnistuneesta CS
J;fl«kymmenennestä laulu-ja soittojuhlasta, portarthurilainen
tuttnettu kirjeenvaihtajamme, joka käyttää niminierkkiä
lausui tiistaisessa kirjoituksessaan mm^ seuraavaa:
'Tiedän, että Vapauden miehet tulevat kirjoittSmaaii
äistä juhlista tarkan selostuksen yksityiskohtia myöten; En-ä
siis katsokaan tarpeelliseksi'enempää »iistä puhätÄ ii ."
T jPnneksi kirjeenvaihtajamme sanoi kuitenkin yähän yhtä
Jaffoista ja siten tehdessään ansaitsi lukijakunnan kiitokset.
Vii^On luon miehiin" luö-tetaaUi
että he "tulevat kirjoittamaan näistä juhlista yksityis­kohtia
myöten". Kiitos vain ^'TAS" luottamuksen" osoituk­sesta.
Mutta sittenkin lienee syytä pysähtyä miettimään, että
or^lco oikein, kuten on viimeaikoina tapana pllut, että " Vapau-dqa.
miehet" raporteeraavat kaikki suurjuhlamme, kuten lau-lu*
rjä soittojuhlat, liittojuhlat, nuorten näytelmäkilpailut jne.
Onko tässä se vaara, että paikalliset kirjeenvaihtajat tuntevat
itsensä jollakin tavoin syrjäytetyiksi? Tai että jos Vapaus ei
syystä tai toisesta voi johonkin erikoistilaisuuteen lähettä
"oiiiiia miehiään'Vniin jääkö tilaisuus-raporteeraamata?
• ^^Selvyyden vuoksi on toimituksen puolesta syytä sanoa,
ettei "Vapauden miehillä" ole pienintäkään aikomusta tai ha-luar-
kirjeenvaihtajia sivuuttaa. Päinvastoin toimitus antaa
yksistään erilaisen tyylin vuoksi suuren arvon sille, että se saa
.kirjeenvaihtajain selostuksia tapahtumista, joista toimituskin
on-tietoinen. Henkilökohtaisesti ei "Vapauden miehillä" olisi
varmaan, mitään sitä vastaan, vaikka he saisivat olla suur­juhlissa
vapaana ja nauttia ohjelmasta tietoisina siitä, että
paikalliset kirjeenvaihtajat huolehtivat raporteerauksesta.
^T/iMutta viimeksikuluneitten vuosien aikana on ;kuitenkin
kdjiittynyt se tapa, eitä "Vapaudenmiehet" ovat raporteeran-neet
kalkki suurjuhlamme. Pääsyynä tähän on toimituksen
halu — eikä sitä kai lukijatkaan pahana pidä >T- että tällaisis­ta-
ärvojuhUsta saadaan mahdollisimman täydelliset tiedot he­ti
juhlien jälkeen ilmestyvään lehteen. Luonnollinen asia on,
etl^ leipätyönsä ohella vapaaaikanaan kirjeenvaihtaJMx teh­täviä
suorittava henkilö ei voi mitenkään kirjoittaa tapah­tumista
niin nopeasti kuin kirjoitustyötä tekevät toindtustyö-läiset.
i ' O n k o viimeaikainen menetelmä loput
takaan paras? Onko olemassa se vaara, että järjestötoimin­taamme
ja muita asioitamme koskevien uutisten, raporttien
ja^aililäcehen lurjoittaminen jää vähitellen enepunän tai vä­hemmän
Idrjoitusalalle "spesialisoituneiden" toverien tehta-^^^
iaiioirat
^A^AVmSi ESitASShSUMMN
MhASjEsmEtaaa
-Morton Sooell ei ole sen enem
p33 eyyyfiivm kufn v^jAin. Vii
rHfyytlSii ubkasi taittaa, etti elleni
todista Tom Hooneya vastaan, niin
hän furtStm Uooneyn ja minut
alyds. He antoivat Morton SobeUih
tietää, että ellei Iiän todista fioseo-bergejä
vastaan, niin bän tulee inä-tUnetaSän
Alcatrazissa. Mutta So
bellilia ei oUot mitään todistamista
sen eherol^ kuin bliminuUa"
. Nämä paljon puhuvat sanat lau
sai Warren Billings/joka istui syyt
tdmästi vankilassa Tom Mooneyn
mukana yti Itaksikymmentä vuotta
Hän, Jos kukaan, iiem Rösenber
gi^^^ulteeii telotetuksi ia>Söbel!ir
istuvan vanldlassa rikoksesta; iots
iie eivät suorittaneet eikä kukaar
suorittanut ~Tydmies:Etecnpäin.
StÄLIN M SVOMBN
vASEHliiiSTOLAlSEt
Ettg^tilais-amerikicalaiiieii lehti
mies Cedric Belfrage kertpct erään
vasemmistolehden toimittajan Hel­singissä
sanoneen hänelle:
^Totta on, että mekin ylistimme
Ja palvoimme Stalinia, mutta otet­takoon
huomioon, että tarkoitukse
aamme oli enemmänkin Neuvosto
liiton kuin Stalinin persoonan puo
lustaminen^ Me olemme hidaskaan
teinen kansa, mutta yleinen Avaiku-telma
keskusteluista on se; että ke­hitys
tulee Johtamaan järjestöde
mokratian oikeaan toteuttamiseen."
Myös SuomeA ammattiyhdistysten
ilton (SAK) edustajakokouksessa
on käyty keskustelua järjestödemo-kratiasta.^^^^
kävi ilmi toiVomus. että "jäsenistöä
koskefviäfä kysymyksissä kysyttäi>
siin sen mielipidettä'^
Englantilaisen lehtimiehen
vaikutelmia pohjoismaista
• a.
huolimatta hukkui
kolme miestä
Jackson Polnt. — Kolme dc-troitilälsta
täris<ia> kalkki pukeu­tuneena
pelastusllfveihln/löydet'
tiin vihne torstaina heidän aiik-
: kuroidun veneensä -lähettyviltä
kellumassa veden -pinnalla, noin
150 Jaardin päässä Sand saarista
Simcoe Järvestä.
Huomioitsijat sanoivat, että on
i etton*.uuden .uhrit, joita pölasit
etsivät lioin 16'tuntia,' olisivat mlliei
voineet kahlaamalla pelastua tämän
säntarannikon kareja pitkin tyynel­tä
Ilmalla. Onnettomuuden unrit
ovat: SSrVuotias Reid D.' Sturtevan,
S3-vuotias Frank S. Nowicki ja 54-
vuotias James L. Murphy.
Miehet lähtivät keskiviiklcoiltana
takalaitamoottorilla varustetulla ve­neellä,
mutta ilman airoja järvelle.
Kun he eivät palanneet matkalta,
naiset ilmoittivat asiasta ja miesten
etsintä aloitettiin 1.30 aamuyöllä.
A Kaikilla onnettomuuden uhreilla
oli päällä pelastusliivit ja poliisi­viranomaisia
ihmetytti aluksi, mi­ten
he hukkuivat niin lähellä ran­taa
ja kaiken lisäksi tyynellä U-malla.
Perjantaina ilmoitettiin selostuk­seksi,
että näillä miehillä oli Yh­dysvalloissa
valmistetut pelastuslii­vit,
joiden käytöllä ei ole Canadan
liikenneviranomaisten hyvälcsymis-tä.
Samalla ilmoitettiin, että niitä
on myyty paljon Ontariossa ja
muuallakin Canadassa.
Näiden pelastusliivien heikkou­deksi
sanotaan se, että vailcka. ne
kannattavatkin henkilön silloin kun
hän pitää kätensä ristissä rinnan
aila, ne painavat "pelastetta .'an"
henkilön kasvot veteen heti, jos hän
muuttaa kätensä toiseen asentoon.
Varas toimi vielä
nopeammin
Vancouver. — Viime torstaina,
kun washingtonilainen R; E.
Hughes oli lähdössä, pois hotellihuo­neestaan,
katsoi hän liian raskaaksi
kantaa pakettiaan alas ja siksi pu­dotti
sen alas toisen kerroksen ik­kunasta,
kiirehtien sitten nopeasti
rappuja myöten alas.
Kun hän ehti alas, huomasi hän
olleensa liian hidas, sillä joku toi­nen
oli jo ehtinyt korjata paketin.
Menetys oli noin $200.00.
fiini CBdffe Belfraoge ei «sUn-oy
^tnneiuäma3As^ 1uaia»U!b-temme
palsl^Ula. iraddamoistiset
pystyvät palauttamaan mieleen­sä,
että lian — knten lebdnsäm-me
on kerrottu — toimi Newr
Yorkissa Hnfestyvibi tuppUmäU
ioman "National Gnardlanfn;^
päätoimittajana* Jonka' U8A:n
Jjaflltns Suuressa Yapaamlelisyy-dcMään
savusti ulos maasta^ Näet,
Belfrage olt Englannin kansalai-nen.
Joka seikka mahdollisesti pe­lasti
hänet lähemmältä totta^-
delta Vapaan Maan vankiloiden
kanssa^ mntta sitä vastoin Itän nyt
joutni btrftamaan New Yorkissa
Ilmestyvän lehtensä päätoimitta-
Jan tehtäviä Lontoosta — mahdol­lisesti
laadussaan tällä kertaa ai­noa
tilanne maalimassa. Belfrage
osallistoi kesäktinn Järjestettyyn
sanomalehtlmieslmnferenssiin Jos­ta
hän suuntasi matlcaiisa Mosko­vaan.
Täältä Iiän on Idrjoittanut
tuoreita valkutelmiaan Skandina­viasta
Ja Spomesta, Jota hän ohes­sa
erittelee brittiläisen selkeästi
Ja helppotajulsesti.
Nopea pyrähdykseni Pohjolan
"pikkumaiden" läpi jätti minuun
voimakkaan vaikutelman kahdesta
seikasta: : ensiksikin, että : näiden
mai^n kansat ^toivovat "parempia
suhteita Neuvostoliittoon; ja toisek­si
siitä, että Washington väsymättä;
mutta melkeinpä kouristuksenomai­sesti
yrittää pidätellä tätä kehitystä.
Lännen säikähtynyt jättiläinen on
onnistunut noukkimaan odotettua
vähemmän pisteitä kylmän sodan
pelissä julkaistessaan laajalti
Hrushtshevin puhetta. Stalinin ri­koksista.
Skandinavian poryaristo
on löytänyt jotakin, minkä ympä­rille
kerääntyä ("sitähän me olem­me
aina sanoneet"), mutta ynimär-tää-
silti täydellisesti idän—lännen
yhteisymmärryksen välttämättö­myyden.
Vasemmisto on kokenut
järkytyksen vaihtelevissa määrin
mielestäni paikoitellen vähemmän
kuin mitä sen omalta kannalta piisi
hyödyllistä ~ mutta yleensä se jKes-kittää
huomionsa sosialistien väli­sen
yhteistyöh laajentuneisiin mah­dollisuuksiin,
kun Moskova njt on
tarkistanut linjansa sosialidemok­raatteihin
nähden ja tullut tulok­seen,
että kaikki sosialistit ovat se
sialisteja.
Suomessa oli käynnissä suurin' y-leislakkö
vuosikausiin, kun' NKPti
XX kongressin pommit alkoivat pu^
tdilla, eikä keliäkään ollut aikaa
vaivata päätään niillä; keskustelu
vasemmistolehdistössä^ on^ vasta air
kamassa. Erään vasemmistolehden
toimittaja Helsingissä sanoi minul­le:
"Toita on, että mekin ylistimme
ja palvoimme. Stalinia, mutta otel­takoon
huomioon, että tarkoituksen
namme oli enemmänkin Neuvosto­liiton
kuin Stalinin persoonan puo­lustaminen.
Me olemme hidaskään-teinen
kansa, mutta yleinen vaiku­telma
keskusteluista on se, että ke^
hitys. tulee johtamaan järjestöde^
mokratian oikeaan toteuttamiseen.*'
Norja, Ruotsi ja Tanska ovat en­simmäisiä
Bulganinin ja Hrushtshov
vin tämän vuoden vierailulistalla;
ja Skandinavian sanomalehtimiesr
ten, liikemiesten sekä muiden sel­laisten
henkilöiden keskuudessa,
joilta liikenee rahaa edelleenkin
suhteellisen kalliin luristimatkailun
kustannuksiin, tulee yhä yleisem­mäksi
toivomus päästä omin silmin
tutustumaan Neuvostoliittoon. Yh
dysvaltain asiamiehet pyrkivät jär­jestelmällisesti
säikyttelemään
kaikkia, joiden arvellaan hautovan
mainitunlaista toivomusta,. ja . viit­taavat
siihen, että jos matka tapah­tuu,
niin asianomaiset eivät enää
sen jälkeen: voi saada viisumia Yh­dysvaltoihin.
Tämä valtti tuottaa
usein tulosta, mutta sen vaikutusta
rajoittaa se tosiasia, että skandinaa­veja
joilla on pitkäaikaiset yhteis-:
kunnallisen tietoisuuden ja poliit
tisen vapaamielisyyden perinteet,
loukkaavat sen hallituksen suvaitse^
mattomuus ja, vainotoimenpiteet;
joka haluaa julistautua "vapaan
maailman" johtajaksi. .
^—' Britanniassa tuotetaan vuosit­tain
noin 3,000,000 tasku- ja ranne­kelloja
ja 5,000,000 muita kelloja.
OVERGAARDIN SEURASSA '
Muistutulcsena näistä vaindtoi-menpiteistä
ovat amerikkalaiset po­liittiset
maanpakolaiset, joita ' on
kaikissa Skandinavian maissa ja jot­ka
herättävät paikallisessa väestösi
sä ihailun sekaista hämmästystä i l ­moittaessaan
rakastavansa Amerik-väksi?
Ja tämä aikana, jolloin tilanne vaatii, että entistä laa-'£
jemmat joukot puhuisivat koko suulla!
Itsestään selvää on, että vissi osa suurempien tilaisuuk-*
siemme raporteerauksesta lankeaa "Vapauden miesten" teh­täväksi.
Mutta tekemällä vissejä järjestelyjä paikallisten kir-t'
jeenvaihtajain kanssa, voitaisiin työtä jakaa ja lopputulos -oli­si
varmasti parempi. Sitäpaitsi, huolimatta siitä, kirjoittavat^
ko "Vapauden miehet" ja "viralliset" kirjeenvaihtajat meidän
tilaisuuksistamme, se ei missään tapauksessa estä Vapauden'
lukijoita yleensä tulkitsemasta mielipiteitään sellaisista sei­koista,
joita "viralliset" eivät ole joko huomanneet tai joista oh
ehkä eriäviä mielipiteitä. Jokatapauksessa on vältettävä kaifc--
kea sellaista käytäntöä — huolimatta lainkaan siitä kuinka
hyyä tarkoitus sillä on — millä on taipumusta rajoittaa kir-jeenyaihtoverkostoa.
Päinvastoin on pjgrittävä kirjeenvaih-^
donlaajentamiseen kautta linjan ja siksi öii syytä harkitaiätar-km
seikkaa eri puolilta. Ei olisi lainkaan pjihitteeksi vaikkäf
kirjeenvaihtajat ja lukijat lausuisivat omia mielipitetään
' asiasta.
Icaa ja haluavansa palata sinne heti
kun painajaisuni on ohi^ Sellaisiat
tydväenllildEeett veteraaneja. Joiden
kanssa olen istunut kertoilemassa
mieluisista muistoista, ovat esim.
Andrew Overgaard, joka nykyään
on Tanskan Kommunistisen Puo­lueen
toimitsijana Bomholmin saa­rella,
ja Per Eriksson, joka työsken­telee
Tukholmassa Ruotsi—Unkari-
Seuran aikakauslehden toimittaja­na.
Overgaard oli saattelemassa mi­nua
pysähtyessämme tunniksi
Kööpenhaminaan ~ Kommunisti­sen
Puolueen järjestämään perus-tuslaklpäivän
ulkoilmakokoukseen.
Tämä kokous, johon osallistui noin
2,000 henkilöä ikävuosien 1—80 vä­liltä
(enimmäkseen kuitenkin alle
ao-vnotiaita) — sen eloisa musiik­kiohjelma,
huumorir ja ilveilyesi-tykset
sekä yksi ainoa poliittinen
puhe -^toi meidän molempien mie­liin
elävästi edistykselliset koko­ukset
kotimaassamme entisinä aikoi
na.
NAKYMA SUOMEEN
Suuret ihmisjoukot, jotka olivr.t
toivottomassa kuningatar Elisabet­hia
tervetulleeksi Tukholmaan, ku­vastivat
sen ystävyyden laajuutta,
jonka säilyttämistä skandinaavit pi­tävät
sekä toivottavana että välttä­mättömänä;
vSuomi on erinomainen
esimerkld maasta, jolla — - rii ppu
matta siitä,~ miellyttääkö se kaikkia
suomalaisia, ja kaikkia se todella­kaan
ei miellytän ei ole varaa Dlla
ylläpitämättä hyviä suhteita sekä
itään että länteen.: Suomi on rau
hanomaisen rinnakkaiselon näyte
ikioma.
: j Tässä maassa, joka vuodesta 1495
lähtien alituisesti on sotidut Venä­jää
vastaan ja jota tsaarit olivat
sortaneet, mutta Jota Neuvostoliitto
toisen maailmansodan ^ jälkeen ' on
kohdellut erittäin jalomielisesti,
nähdään — sekä huolimatta histo-.
riallisista; ja maantieteellisistä te-'
kijöistä että myöslun niiden johdos­ta
— : rinnakkaiselon' toimivan ja
varsin 'hyvin toimivankin. Kauppa­liikkeillä
on tarjottavinaan tavaroi­ta
useammista maista kuin missään
muualla^ (Englanti on 'Suomen suu­rin
kauppakumppani, ja Neuvosto­liitto
toiseksi suurin.) Sanomaleh-tikioskeissa
on myytävänä amerikr
'kalaisia; ja neuvostoliittolaisia jul­kaisuja
rinta rinnan ja kaduilla vi­lisee
kaikkien-valkoihoisten. kanso-.
jen edustajia.' Sotilaspukuun: puet­tuja
nuorukaisi? näkee vain harvak­seltaan,
ja nämä sotilaspuvut - on
ilmeisesti tarkoitettu kestämään
vain niin kauan kuin palvfelusaika-kin:
8 kk.
EPÄLUULOISUUTTA
^ > Skandinavian asennetta idän ja
lännen välisiin suhteisiin ilmaise­vat
niiden kunnioitettavien nimien
luettelot, joita sisältyy Pohjolan ja
sosialististen maiden ystävyyttä e-dustavien
yhdistysten johtoelimiin.
Esim. Tukholman kaupunginval­tuuston
puheen johtaja toimi pahim­pina
kylmän sodan vuosina Ruotsi
•^Neuvostoliitto-Seuran puheen joh­tajana.
Mutta kommunistien ja so­sialidemokraattien
väliset suhteet
ovat paljon sotkuisempi asia näissä
maissa, joissa sosialidemokraateilla
yleensä on johtava asema. Olkoon­pa
sitten kyseessä Ruotsi^ jonka
kommunistinen puolue on pieni: (5
edustajaa-parlamentissa ja iS Tuk-'
holman: kaupunginvaltuustossa),
taikka Suonu, jonka kommunistinen
puolue on suuri (demokraattisella
liitolla on 43 edustajaa parlamentis­sa
ja 400,000 ääntä 2 miljoonasta
viime vaaleissa), V niin Jmromassa-kin
tapauksessa i sosialidemokraatit
sobtabtnvat konuimiiste ajl-mäanpistävän
epäluuloisesti. ,
SosiaIidenu)kraattien syvä epä.
luuloisuus Icommunistien yhteistyö-pyrkimysten
vilpittämyyttä kohtaan
tuli jälleen näkyviin siinä, että beir
dän tebdistönsä tosiasiallisesti hoi-koitti
40 maan sanomalehtimiesten-
"kommunistista" kokousta. Ja näin
tapahtui siitä huolimatta, että maa-laisliittolais
- sosialidemokraateineD
hallitus oli toivottanut lehtimies-konferenssin
tervetulleeksi Suo­meen
sekä että puolet kokouksen o-sanottajista
edusti "puolueettmnia
piirejä eri tahoilla maailmaa.; Air
noastaan erääseen seikkaan nähden
tuskin yksikään koko konferenssin
osanottajista oli puolueeton: siihen,-
että jokaiselle kansalle kuultia oV
keus itsehallintoon. . \ - .
Kaikesta huolimatta on olemassa
siltoja, eikä niiden merkitystä ole
lupa väheksyä. --Esim. /Ruotsissa
voidaan nähdä kommunististen, so­sialidemokraattisten
-^a muiden in­tellektuellien,
työskentelevän rinta
rinnan lOarte-yhdlstyksessä. Merkil­lepantava
-on myös isosialidemo-.
kraattisen kustannusliike Tidenln
Doliittinen laajakatseisuus. i (Sen
tämän vuoden julkaisulistaan sisäl­tyy
esim. Barrie Stavisin kirjoitta'
ma Joe Hillin elämäkerta.) t Kan­sainvälisessä
mittakaavassa voidaan
odottaa jugoslaavien, joilla nyt on
hyvät_suhteet . sekä' sosialid_emok-raatteihin
että kommunisteihin u-seissa
maissa ja jotka ilmeisesti
työskentelevät yhtenäisyyden ; hy­väksi,
tulevan esittämään merkittä­vää
osaa. Sanomalehtimiesten kon­ferenssissa
Jugoslavian 'edus'tajat
osallistuivat keskusteluun .voimak­kaasti
ja tahdikkaasti takertumatta
siihen, että Jugoslavia o l i ' ilman
enempiä tutkimuksia potkaistu pois
kansainvälisestä sanomalehtimieslii-iosfa
fecti^JconUnfonaiista erotfanä'
sm jälkeeni v
IVUBVmVVB YSTÄVVTOB»!
TJDjevaisttos ei varmastikaan kuu­la
erSi^n sosialidemokraattien ym-edosCunalle
mainiftmlaiseUe jä|>'
nettyneelle asenteelle: että beOlä
SITA
I A
Tii
on jotakin hampaankolossaan, mut^
la eivät sittenkään baliia tulla puo-
ItieeCtomaan kokoukseen
maan ajatuksiaan. Tulevaisuus
Joiulou. ehdottomasti ystävyydelle
yliteisen maapallomme asukkaiden
välillä^ asukkaiden, joiden rikk-iat
kokemi&set, keksinnöt ja aatteet
ovat löytäneet tiensä valtamerien ja
mantereiden ylL, ^ Tämän, toteami­seksi
minun ei 'änalta Ikobdaltani
tarvinhut - tnennä kauemmaksi kuin
esim:'1ebtimieskdnferensgfmme ko­kouspaikan
klubibuoneeseen, jossa
saatoin; - nähdä ja kuulla; kuipka
MeksIkQs^ asuva Espanjan tasava^-
tMainräimäanpakolainäi^fcansain-välisen
prikaatin ^eiaglantilainen ve­teraani,
Intian ja Brasilian kahdan
vanhoillisen lehden päätoimictijat
ja viidentenä kpmearybtinenaMnn
golian^^jistaja yhteisin voimin kai'
uttivat Kukaratsä-laulua.
Tällainen-ystävyydenhenld ei lu­paa,
loistavaa tulevaisuutta 'niille;
suhteellisen -aloitteleville Yhdysval­tain
propagandisteille, jotka edel­leenkin
yrittelevät harjoittaa: toisen
maailmansodan ; aikana opittua
"mustan propagandan" peliä. Tä­män
laatuiset kanaljat tuhlasivat 50
dollaria suomalaisiin postimerkkei­hin
lähettäälcseen lehtimieskonfe-renssin
kalkille osanottajille monis"
tetun hajiipommin Neuvostoliiton
lehdistöävvastaan. Hajupommi oli
vailla: ailekirjoitustai mutta yritet­tiin
herättää vaikutelma, että se oli­si
lähtöisin suomalaisten sanoina-^
lehtimiesten taholta.
SandinkpiJ.että se lähetettiin kai­kille
kokouksen osanottajille?: Mi-nulle/
he eivät lältettäneet. Koko­uksen
useimpien muiden OBanot!a-jien
tavoin uskon — ja olen'sen sa­nonutkin.*-^
että maailman yhdellä­kään
sanomalehdellä ei ole suuria
syitä ylpeillä eräistä viime: vuosien
saavutulcsistaan ja että lehtimiesten
aihinatiUisten järjestöjen velvolli­suutena
on vastustaa kaikenlaisia
^ Miksi suoritat ^ aamutoj
nyt iltsiäivSSä?
— Satsgs. < ^ iUalla eräl
kerelssä örtcS. v a^
ia jaksa voimistella. Parasta
tehdä se etulcäteen.
Nror, KUBDPIKO?
Jsmnea qU nulideltu vähäi
rasti^ siltä, että liänen kou
olivat' onnistuneet tavattonu
ziostL*
' — Tti&i mistähän se minuss
Johtuu perinnöllisyydestä
paristosta?
Ksrprosen suuri
p^Q, kontrollissa
Nicbsia. — Kyprolcsen h
Sumin metsäpalo saatiin koi
torstai-iltana sata' tuntia ke
sitkeän >'sainmutustyön txiJ
Sammutustöihin osallistui'
aan 2,000 kyproslaista ja e
tiläistä sotUasta.
^ Virallisessa lausunnossa s
torstairiltana, että lounaisr
Papho^sin Icauppalan lähc
riehunut metsäpalo on saati
täydellisesti kontrolliin.
tuBpesäkkeitä. on kuitenkl:
palamassa.
Ihmismenetyksiä ei palon
aiheuttaneen. : Samanlainei
>rlehui osapuoleen samalla i
kolmisen viikkoa sitten ja si
lossa kuoli 21 brittiläistä s(
Brittiläiset m i e b i tysvirani
väittävät, että Kyproksen i
rämisoikeutta vaativat voima
tivät kolme viikkoa sitten
i.een palon.
Metsäpalon taloudelliset vi
arvioidaan 500,000 punnaks
hallitusten harjoittamaa san(
timiesten > vainoamista^ Mu
tenkin tunnustan, että hajup
alkulähteen , ilmeisyys oli 1
piinallinen.
LAURIERIN POLIlttlSET PERILLISET
PETTÄVÄT ESITAISTELIJANSA
Aika-ajottain käy niin, että maam­me
tunnetuimmat • miehet puhueis-saan
julkisesti muistuttavat meitä
sir WilfredLaurierin ennustuksesi
ta, että kahdeskymmenes vuosisata
kuuluu Cana'dalle."~' ^'
Ja kun luomme katsauksen'tapah-.
. tumiin - viimeisten ' vuosien aikana,
kiinnittäen huomiomme laajeneviin
kaupunkeihimme, kehittyvään te­ollisuuteemme-
ja jatkuvaan pohjoi­seen
laajentumiseen kohti kolmatta
valtamertamme, tuntuu todellakin
siltä, että Laurierin (Canadan pää­ministeri
Vv.' 1889—-1911) toiveet ja
unelmatV /voivat 'toteutua. Niin
voimme ajatella jos huomioimme
vain muutokset- eikä niiden suun­tautumisen'.'
Laurierin' unelmain aineellisina
kannustimina 'olivat aavikkomme,
jokemme;"vuoristomme. Ne voisi­vat
toteutua siksi,-että Ungavassa ja
Labradorissajon rautamalmia, nik­keliä
Ontariossa,' öljyä ja luonnon-kaasua
Albertassa, uraania North-west
Territoriossa, vesivoimaa St.
Lawreneen ja Yukonin joissa.
- Ne voisivat toteutua : silcsi, että
maassamme kasvatetaan karjaa^ vil­jellään
laajoja alueita hedelmällis­tä
maata.
Niin, imelmamme meillä on, mut­ta
mitä meillä on tehty niiden unel­main
toteuttamiseksi?
. Rautamalmillamme ylläpidetään
Yhdysvaltain suuria terästehtaita.
Yhdysvallat rakentaa sotakoneiston­sa
meidän/,nikkelistä ja muista- me­talleista.'
(öljymme menee Yhdysval-
;tainteolUsuuden polttoainetarvetta
^tyydyttämään ja pianlluonnonkäa-summekin
seuraa samaa tietä. Lä-hettäessämme
uraanimme Yhdysval­toihin
me asetamme yksistään ole-massaolommekin
vaaraan.
Meille kerrotaan, että .teollinen
kehityksemme on-riippuvainen säh­kövoiman
kehityksestä. Siltä huoli­matta
meilläon British Golumbias-sa
haUitus, joka on valniis jtäättä-väisenä
tarjoamaan tämänkin tule­vaisuutemme
mahdollisuuden Yh­dysvalloille.
Onko tämä kaikki Laurierin toi­veen
mukaista? Lähentääkö tämä
vuosisadan : vaihteisen pääminister
rimme unelmaa? .Tai, helpottaako
se; Yhdysvaltain hallitsevien piirien'
150-vuotisen pyrkimyksen toteutta­mista,
maamme Yhdysvaltoihin liit-tämistäj,'
taloudellisesti ja poliitti-sesU?
• • •
: Atlaniiin valtameren.toisella puo­lella,
Euroopan uusissa "vanhoissa"
maissa myös ihmiset unelmoivat ja
tekevätn klinnityksiään kahäenteen-kyinmenenteen
vuosisataan. Se,
minkä he 'ovat luoneet, on joissakin
suhteissa vielä epätäydellinen,: mut­ta
: yksinomaan heidän vihollisensa-kin
ovat pakoitettuja tu
maan, että heidän luomallaan
vät puolensa.
Ja .myös Kiinassa ikivanha
unelmoi. Jo tuhansia vuosia 1
saJöh^'kokenut maansa raisl
ta, ankaria,tulvia, maan syöp:
Heovat-nätmeet laiinka ulko<
set ovat anastaneet heidän lu
rikkauksiaan. ^ Mutta nyt h
ottaneet'; »luonnorikkautensa
käsiinsä ja unelma alkaa aii
•tua.,
Kautta Aasiani maissa, joi
ollut kulttuuri korkealla a
vuosituhansia sittl^, Intiassa
namissa, Indonesiassa, ihmi
kavat herätä, kukin omalla h
marssien läpi kahdennenk
nennen vuosisadan omistaen
selleen.
Liberaalipuolueessa oleval
rierin, poliittiset perilliset, j<
vat hyljänneet •bänenperini
pettävät esitaistelijansa uneh
Mutta unelmasta ei silti o
vuttu, ei suinkaan silloin kui
lää ihmisten sydämissä aina
nin rannikoilta Tyynenmeren
koille asti, kaikissa kaupunge
kylissä kautta laajan Canadai
kapa ne ovatlcin; tuhansia n
toisistaan. Niissä sydämissä
toive ja halu vaatia jälleen
seen se, mikä on heille oikea
kuuluva. — H. G.
Kadunmie!hen mietelmiä
Viime viikon lopulla päättyi Lon­toossa
n.s. brittiläiseen yhteisöön
Kuuluvien maiden -pääministcrier
konferenssi,: jossa sanomalehtien
levittämien uutisten mukaan ei
päästy juuri minkäänlaisiin. tuloko
•siin.
Mielipiteet maailmanpolitiikasta,
pääasiassa suhtautumisesta Neuvos­toliittoon
ja Kiinaan jakaantuivat
melko jyrkästi. Intian, Ceylonin ja
Pakistanin pääministerit olivat ys­tävällisten
suhteiden kannalla. Ca-^
nadan ^ pääministeri tuntui seuraa­van
melko tarkasti Yhdysvaltain
vihamielistä ohjelmaa, samoin Ete-,
lä-Afrikan pääministeri. Uusi See­lanti,
Australia ja Englanti liene­vät
seilailleet paremmin keskivä­lillä.
Joku jo kysyikin, että voidaanko
enää puhua mistään brittiläisestä
yhteisöstä.
Niin - paljon tässä päämiesten
kokouksessa kuitenkin sanotbln^^eN
täeUein.s. Atlantin sopimus muuta
enemmän taloudelliseksi, kuin soti­laalliseksi,
niin se romahtaa; koko^
naan, -sillä nyt on jo aloite mene-,
tetty Neuvostoliitolle.
Miksikä sitten kaikista vastapön-nLstuksista
huolimatta Neuvostolii­ton
vaitaitus kasvaa jo varankin
Aasian j a .Afrikan väliemmän ke-tiittyneissä
maissa?
Tällainen yksinkertainen kadun­mieskin
pääsee siitä jonkinlaiseen
käsitykseen, jos seuraa tarkasti • uu-:
tisia, joissa i kylläkin on enemmän
hölynpölyä kuin'kultajyviä, imutta
joista on mahdollisuus noppia jy­vät
erilleen.
. Satuimme äsken saamaan käsiim­me
hemäk. .7 päivän Montreal Star-lehden,
jossa oli hyvin mielenkiin­toinen
Rangoonista, . Burmasta ' lä­hetetty
: uutinen.: Tämä uutineii,
joka oli otsikoitu huomattavasti, oi­kein
Z palstan: otsikolla, kerrottiin
Neuvostoliiton: avusta Burmalle.'
Simä sanottiin, että Neuvostolii­tosta
on 33rt saapunut Burmaan
pienempiä ryiuniä insinöörejä ja
suunnittelijoita, tarkoituksella saat­taa
alulle niiden 'lahjoitusten" to­teuttamisen,
' j o t k a pääministeri
Bulganin ja N-liiton kommunistisen
puolueen johtaja Kiirushchev lupa­sivat
Burmassa vieraillessaan muu­tama
kuukausi sitten.
Näibin lahjoihm sanotaan sisäl­tyvän
mm. 80.000-^100,000 istuinta
käsittävä urhälustadioni, Iiyvin
tarpeellinen: teknologinen insUtuut-;
ti, 800 vuoteen sairaala, suuri ho-
»telli, teatteri jne. Burma puoles­taan
haluaa vastata siten kuin sillä
on mabdollisuus' jai lähettääril.siS
Neuvostoliittoon.
Tässä uutisessa kerrotaan, että
•• asiasta kirjoittaneella Rangocnin
johtavalla päivälehdellä ei ollut mi­tään
hyvää sanottavana Amerikan,
teknillisestä avusta, joka loppui^ jo'
1953: Se sanoo, että Amerikka lä­hetti
politiikan oppilaita ja alhaisen
luokan, teknikoita, jotica saivat by^
vin vähän aikaan.
: Lehti? t ^ o o edelleen: "Meidän
tyytymättömyytemme:. amerikkalai4
sia kohtaan kasvoi sitä mukaa kun
tulimme havaitsemaan,-että amerik­kalaiset
' t-eivät näyttäneet milloin­kaan
pääsevän suunnitteluastetta
pitemmälle. Mutta venäläiset näyt­tävät
käsittävän meidän tarpeemme
tehdessään: lupaultsensa rakentaa
rakennuksia ja ryhtyessään heti to­teuttamaan
lupauksiaan."
Burman ja Neuvostoliiton sopi
muksen'mukaan Neuvostoliitto lä-nettäa
Burmaan myöskin paljon
koneita ja' muita - tarpeita ja saa
maksua riisiä 400,000 tonnia vuo­dessa.
Jos mikään niin tämä osoittaa,
että kansat - haluavat paljon mie-
Immniiin sellaista'apua, joka kohot­taa
heidän elintasoaan ja sivist^-
sellista asemaansa, kuin Ameritcan
kafkills kauppaamaa sotilaallista
apua; tyfekejä, tankkeja j a niiden
käytön opettajia.
Niistä ei leipä levene, päinvas­toin
kapenee.
Saman uutis-jfn yhteydessä kerrot­tiin,
että, p i ^ C^bodia on telinyt
kauppasopiniuksen Neuvostoliiton
t-anssa, ja "sopinut nciuvpstoliitto-laisten
teknikkojen tulosta maahan
Maan Dpoliittinen johtaja, entinen
ktmingas-ja.-pääministeri.sanoo, et­tä
sopimukseen pääsyä auttoi inv-resb
neuvostoliittolaisten neuvotte­li
jäin ymmärtäväinen suhtai
nen.
Nämä esimerkit osoittavat
suuret vallat voivat saada ps
valloista ja myöskin toisista J
ta valtakunnista ystäviä, ji
pyrkivät ymmärtämään näidei
den ihmisten tapoja, pyrkiii
ja tarpeita ja todella haluava
taa ja rakentaa^ystävyyttä.
Apua ja ystävyyttä, ei voic
koittaa, kuten esim. Yhdys
haluaa pakoittaa Islannin hy
mään sotilaallisen -avun. T
keammin sen, että Yhdysvalls
si siellä pitää jatkuvasti suure
totukikohdan, muka "Islamii
vaamiseksi" hyökkäykseltä.
i Isl£uitilalset itse ovat sitä n
kuten äskeiset vaalit osoittival
Islantia ei uhkaa mikään
käys ja että yhdysvaltalaisen
tukikohdan olemmen Islai
päin vastoin saa aikaan sen.
jos sotavehkeilijät saavat .1
syttymään, niin Islantikin i'
sotanäyttämöksL
* Selvähän se on vähän tyii
mällekin.^että Islantiin ei ainJ
Neuvostoliitto halua tunkea jo
jaan, jos sieltä käsin ei uhka
kään vaara. Mutta jos sielta
rbivat siiuret amerikkalaiset
mittajat, niin.silloin on vaan
jolla,, '
Mutta siitä huolimatta Yh««
lat vain yrittää pakoittaa IsU
ottamaan "avun" vastaan;
Mutta ttn-ha on iurhaa! U
jen löpulcsi päästään hyväili P
pitemmälle koin pahalla, I
edeUäkerrobit sopimukset }
sA^näd osoittavat — Kadunim