Vapaus, December 9, 1965

              Sivu 2 Torstaina, jouluk. 9 p. — Thursday, Dee. 9, 1965
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) EatabUshed Nov. 6. 1917
EoiTOR: W. E K L U N D MANAQER: B. S U K S I
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L 6 7 4 . 4 2 64
Publlshed thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaua
Publishing Co. Limited, 100-102 Elm St. Wcsti Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing Address: Box 69
Advertising rates upon appUcatlon. translation free of cbarge.
Authorlzed as second claas mail by the Post Office Department, Ottawa,
and tor payment of postage in cAsh.
CANADIAN lANGUACEIRRESS
TILAUSHINNAT;
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75 USA:ssa
S kk. 8.75 Suomessa:
1 vk. $10.00. 6 kk. $5.25
1 vk. 10.50. 6 kk. 5.76
JOHNSONIN JA SUURPÄÄOMAN
KUHERRUSKUUKAUSI ON OHir
Sudbuiyn kunnallisvaaleista
Sndburyn kaupungin kunnallishallinnon maanantaisissa vaaleissa -
tapahtui yllätysluokkaan kuuluvia henkilömuutoksia, mitkä on kai­kissa
poliittisissa piireissä tunnustettu valitsijain "protestiäänen" tu­loksiksi.
Myös meidän lehtemme Vapaus katsoo, että Max Silvermanin
voitto ja "uusien kasvojen" ilmaantuminen kunnallishallintoon johtui
ennenkaikkea valitsijain protestista siitä kun vanha kaupunginhallinto
antoi juomavesitilanteen rappeutua siihen pisteeseen, että sadat kau­punkilaiset
kuljettavat nyt ämpäreillä, pulloilla ja muovipusseilla ruo-kayettä
mailien päästä; kun kurjan bussiliikenteen ratkaisemiseksi ei
ole asiallisesti puhuen pantu tikkua ristiin, ja kun kunnallishallinto
ei ole toiminut läheskään riittävästi kotienomistajien ja pikkuliike-miesten
kestämättömän verotaakan huojentamiseksi.
Asiallisesti puhuen valitsijat sanoivat, että "vanha kaupungin­hallinto
on punnittu ja köykäiseksi havaittu; annetaan nyt toisille
miehille tilaisuus osoittaa, mihin he pystyvät". .Tässä mielessä tämä
protestiääni oli enemmän valitsijain epäluottamuslauseen anto vanhal­le
hallinnolle kuin ääni mr Silvermanin ja muiden puolesta.
Nyt suoritetuissa vaaleissa tapahtui melkoinen poliittisten voi­mien
muutos, sillä olihan tiettyä, että esim. Joe Fabbro on konserva^
tiivi ja Max Silverman liberaali. Eräässä mielessä maanantaisia vaa­leja
voidaan pitää merkkinä siitä, että sudburylaiset valitsijat voivat
lähitulevaisuudessa omaksua vieläkin suurempia muutoksia, ellei nyt
valittu kunnallishallinto tyydytä väestön toivomuksia. Uskottavaa tai
ainakin toivottavaa nimittäm on, että "kotipuoluelaiset", eli ne jotka
eivät äänestäneet lainkaan siksi kun he ovat kerta kaikkiaan pettyneet
ja kyllästyneet kunnallishallinnon asiain käsittelyn tiimoilta, tulevat
aikanaan heräämään ja toteamaan, että "kotipuoluelaisena" ei mitään
saavuteta, vaan autetaan tilanteen edelleen huononemista. Kuinka
nopeasti tulee tapahtumaan tämä selvästi nähtävästi jo oleva siirty­minen
vasempaan, riippuu tietenkin osaltaan siitä, mitenkä hoitaa
leiviskänsä nyt valittu kaupunginhallinto.
Lehtemme lukijoita kiinnostaa erikoisesti se, että kuudennesta
Wardista, mihin sivumennen sanoen Lockerbyn kaupunginosa kuuluu
missä Vapauden toimittaja W. Eklund on ollut aikaisemmin valtuus-miesehdokkaana
ja saanut aina hyvän kannatuksen, vaikka ei tul­lutkaan
valituksi, tuli nyt valituksi Carl Nurmi — Kalle Nurmen po-jonpolka.
Mikäli me tiedämme, tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin
kansalaistemme keskuudesta on ketään tullut valituksi- kaupunginhal­linnon
jäsenyyteen. _
Kaikesta huolimatta mr Nurmi-ei ole tässä mielessä aivan yksi­nään,
sillä nykyisessä kaupunginhallinnossa protestanttinen koulu­lautakunta
mukaanluettuna — on. kuten tiedetään, muitakin, joiden
suonissa virtaa osittain suomalaista verta.
Me olemme luonnollisesti iloisia siitä, että kansalaistemme keskuu­desta
ja läheisyydestä nousee sellaisia valveutuneita miehiä ja naisia,
jotka ovat valmiina toimimaan vointinsa mukaan sellaisissa yhteis­kunnallisissa
riennoissa kuin kunnallisasiain käsittelyssä. Me toivom­me
heille hyvää onnea ja menestystä siinä työssä.
Toisaalta on tietenkin syytä korostaa, että vaikka kansallisuusky­symyksellä
on vissi arvo ja merkitys, niin ratkaisevana tekijänä ei ole
kuitenkaan se, "ketä me olemme," vaan se, "mitä me olemme" ja
"mitä me teemme". Tässä mielessä aikakautemme .vaatii, huolimatta
lainkaan siitä, vaikka asiaa pyritäänkin kaikin tavoin hämäämään,
edistyksellistä toimintaa ja samalla avomielistä suhtautumista edis­tyksellisiin
ehdotuksiin. Se ei ole tietenkään aina niin helppoa kuin
on 'meno virran mukana', mutta mitään oikopolkuja ei tässä kuiten­kaan
ole pitkän tähtäimen näköpiiristä katsoen.
Sudburyii valitsijat ovat puhuneet — ja he puhuivat meidän mie­lestämme
näissä olosuhteissa viisaasti. Antaessaan epäluottamuslau­seen
entisen kaupunginhallinnon laiminlyönneistä, valitsijat ilmaisivat
samalla toivomuksensa, että uusi luuta tekisi puhtaanpaa jälkeä ko­tienomistajien
ja muiden pieneläjien hyväksi.
Onnittelu 50-vuotiaalle
SO-yuotispäivä on kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa huomioitava
merkkitapaus. Mutta kun tällaiseen rajapylvään sivuuttaa siirtolaisina
tähän maahan tulleitten kansalaistemme perustama työväen kulttuuri
järjestön osasto, kuten nyt GSJ:n Beaver Laken osasto 50-vuolispäi-väänsä
viettää, niin sitä. on pidettävä todella suuriarvoisena merkki­tapauksena.
Tämän 50 vuoden aikana on ollut yhteiskunnallisesti puhuen sekä
tyyntä että myrskyä, niin myötär kuin vastatuultakin. Tämän puoli-vuosisataa
kestäneen toiminnan aikana on koko paikkakunnan elämä
muuttunut toisenlaiseksi; seudulle,~minne ennen kuljettiin hevosella
tai pelkällä "apostolin kxvdillä" metsäisiä kinttupolkuja pitkin, on
nyt rakennettu kestopäällysteinen tie missä on vilkas autoliikenne.
Mutta yhteiskunnallisista muutoksista sekä paikkakunnan kas­vusta
jVedistyksestä huolimatta viettää CSJ:n Bever Laken osasto
nyt 50-vuotisjuhlaansa ja valmistuu jatkamaan toimintaa edelleen
yhä uudistuvissa olosuhteissa.
Kaikki tämä osoittaa, että osaston perustajat olivat kaukonäköisiä
kansalaisia, että heidän sydämenasianaan oli yhteinen hyvä, ja että
osasto perustettiin,täyttämään paikkakunnan väestön toivomuksia ja
tarkoitusperiä. Mikään muu ei selitä sitä, että osasto on kestänyt
näiden vuosien aikana sekä hyvät että huonot päivät. Tosiasiassa voi­daan
sanoa.^^ttä kuluneen viidenkymmenen vuoden aikana on CSJ-.n
Beaver Laken osasto ahtanut tuntuvan panoksen paikkakuntansa edis­tyksen
ja kehityksen hyväksi. Kukaan ei voi kieltää sitä tosiasiiia, että
sikäläisen osaston monitahoinen kulttuuritoiminta ja yleensä työsken-tely
edistyksen hyyäksi, ön osaltaan auttanut ja rikastuttanut koko
paikkakunnan kehitystä niin henkisesti kuin aineellisestikin.
Tosiasiassa voidaan todeta, että Beaver Laken osaston toiminta
vaikuttaa ja •untuu paljon kotikylän rajojen ulkopuolellakin. Yksi
mielenkiintoinen «isimerkki vainen: CSJ, ei ole poliittinen puolue eikä
minkään puolueen alajärjestökään. Mutta yhteiskunnallisesti valvcu-
USA:n viime presidentinvaaleissa
Johnson sai taakseen valtaosalta
suurpääoman (suryhtiöt ja pankit)
tuen ja ammattiyhdistysväki äänesti
häntä. Tässä ei oUut mitään ihmetr
telemisfä. kun vaihtoehtona oli vain
Goldwater. Johnsonin vaalitunnuk­sena
oli ja hänen sisäpolitiikkansa
propagandavalttina on ollut vaalien
jälkeen hyvinvointivaltio, jota hän
itse on nimittänyt "suureksi yhteisr
kunnaksi" ("Great Society"). Aluk­si
kaikki näyttikin luistavan suh­teellisen
mukavasti. Mutta pian
hän joutui puuttumaan suuriin lak-koliikkeisiin
mm. itärannikon
satamatyöläiset ja kuluvana vuonna
terästyöläiset. Näissä puuttumisis­sa
Johnson on joutunut asettumaan
viime pisteessä työnantajien puolel­le.
Ammattiy}idistysten epäily John­sonin
"suurta yhteiskuntaa" koh­taan
on osoittautunut oikeaksi. Vä­lien
viileneminen on jo nyt tosiasia.
Johnson ei ole kuitenkaan pääs­syt
näin vähällä, sillä nyt ovat välit
jyrkästi viilenemässä myös suur­yhtiöiden
ja pankkien kanssa. Vii­me
talvena Johnson kutsui Valkoi­seen
taloon noin 400 suurpääoman
edustajaa ja kehotti näitä vapaaeh­toisesti
rajoittamaan ulkomaille suo­ritettavia
investointeja siten, että
ne nousivat viime vuoden tasosta
vain 5%. Tällä presidentti pyrki
saamaan USAn jatkuvasti suurta
vajausta osoittavan maksutaseen tai-sapainoon.
Lisäksi Johnson antoi
raha- ja kauppaministeriensä sekä
keskuspankin pääjohtajan suulla
ymmärtää, että ellei vapaaehtoisuus
toisi tuloksia, niin vaihtoehtona oli­vat
pakkotoimenpiteet.
Johnsonin vetoomuksilla näytti o-levan
aluksi vaikutusta. Toinen
neljännes osoitti maksutaseessa, jo
lievää ylijäämää. Suuryhtiöiden
johtajat suhtautuivat kuitenkin a-lunperin
epäilevästi Johnsonin suo­situksiin
ja vetoomuksiin, koska
niissä haiskahti liian paljOn Valtion
puuttuminen vapaan yritteliäisyy­den
markkinamekanismiin — ja jö
pa oltiin näkevinään niissä "suun-nitelmatalotitta",
mikä haiskahti pa
hasti "kommunismille". Syksystä
lähtien USA:n maksutase on ru^^en-nut
jälleen jyrkästi heikkenemään
koko vuoden osalta vajauksen ar­vioidaan
päättyvän 1,5—2 miljardiin
dollariin. Tämä johtuu osittain sii­tä,
että suurpääoma on jakanut ui-koroaisia
investointejaan, jotka ovat
nyt 20% korkeammalla tasolla kuin
viime vuonna, ja Vietnamin sodan
laajenemisen aiheuttamista huimis­ta
menojen lisäyksestä. v
~ • Johnsonin ja suurpääoman.välien
viilenemiseen on antanut uutta
vauhtia ulkcpuolisille aivan yllättä­vä
tapahtuma. Vietnamin sodan
laajeneminen ja kiihdytetty varuste^
lu vaatii entistä enemmän erikois-metalleja,
mmä aluminia. USAn
kaksi suurinta aluminiyhtiötä AL­COA
ja Reynolds Metal Company
päättivät syksyllä korottaa roimasti
aluminin hintoja. ; Tämä olisi pan­nut
koko USAn hintarintaman liik­keelle.
Aluminin hinnan korotuk­sen
estämiseksi Johnson päätti va­pauttaa
USAn strategisista varas­toista
300,000 tonnia aluminia myy­täväksi
suoraan aluminia käyttäväl­le
teollisuudelle entiseen hintaan.
Johnsonin ja aluminiteollisuuden
vastakohta oli kuin painokuva! mur­hatun
presidentti Kennedyn ja te­rästeollisuuden
kamppailusta vuo­den
1962 keväällä. Keiinedy esti
tällöin teräsmohopolien hinnan ko­rotukset,
mikä teko oli raskas naUla
hänen tulevaan ruiimisarkkuUnsa.
Tällä keilaa ei ole kysyniyksessä
yksin Johnsonin ja aluminiteolli­suuden
välinen jyrkkä ristiriita. U-seat
sekä amerikkalaiset että ulko­maalaiset
tarkkailijat ovat sitä miel­tä,
että USA;n 'big business" on
kääntymässä Johnsonin valtion
puuttumista ja "suunnitelmatalout­ta"
vastaan. Jos näin on, mitä usei­den
amerikkalaisten suurteollisims-miesten
: ja pankkiirien lausunnot
sekä lehdistön kannanotot vahvista­vat
on presidentti Johnsonin edessä
suuria vaikeuksia, joilla puolestaan
saattaa olla kauaskantoisia seurauk­sia
sekä. USA:s.sa että ulkomailla. ' .
SKDL menetti
vain 11 paikkaa
Helsinki. OsuuskauppavaalientUf
toksista on nyt saatu alustava tarkis­tus
suoritetuksi. Sen mukaäif loptil»
liset voimasuhteet liikkeiden edus­tajistoissa
ovat: kansandemokraatit
l,14d, sosialidemokraatit 1,542, sos.
dem-liitto 41 ja porvarit 13.
Kansandemokraatit voittivat näis­sä
vaaleissa 20 uutta paikkaa ja me­nettivät
31, joten lopullinen mene­tys
oli vain 11 paikkaa, eikä 14; ku­ten
lehdissä on kirjoitettu. Tähän
lukuun nimittäin sisältyvät myös T-PSLn
menetykset niissä liikkeissä,
joissa oli yhteinen vaaliliitto.
SKDLn osuustoiminta jaostosta to­dettiin
että suurimman tappion kär­sivät
näissä vaaleissa ^ porvarit. He
menettivät 4 paikkaa ja äänimäärä
putosi lähes kuudella tuhannella.
Sos.dem.puolue eteni jonkun vet'
ran. ;•• •
Suomi valitsi väärin v. 1941
Helsinki. — Suomen johtomle'
het tekivät kohtalokkaan väärän^
valinnan huhtikuussa 1941. Silloin
olivat natsien fayökkäysaikeet käy-neet
selväksi ja Neuvostoliitto oli
ilmaissut, ettei se enää vastusta­nut
Ruotsin ja Suomen puolustus­liittoa,
joka olisi ollut sotaahajau-tumisen
vaihtoehto. Toteamus on
englantilaisen historioitsijan An­thony
F. Uptonin, jonka kohua
herättänyt kirja Finland in Crisis
on nyt ilmestynyt suomeksi Väli-rauha-
nimisenä. Mr. Upiton on suo-malaissyntyisine
Sirkka-rouvineien
käymässä Suomessa ja esitelmöi
äskettäin Valtiotieteellisen yhdis­tyksen
järjestämässä tilaisuudessa
—^mistäs musta kuin Suomen
"välirauhasta".
Mn Upton, jolle kustantaja oli
järjestänyt lehdistötilaisuuden, sa-norsaaneensa
aiheen tutkimuksensa
tekoon presidentti Paasikiven muis­telmien
viimeisestä lauseesta, jossa
muistelija sanoo Suomen tehneen
ns. välirauhan aikana kohtalokkaita
virheitä. Tutkielman aiheen ensim­mäinen
viitoitta ja on luonnollisesti
ollut suomalaissyntyinen aviopuoli­so,
joka myös on suorittanut teok:
sen suomennoksen.
Mr. Upton on sitä mieltä, että sil­loisessa
tilanteessa elokuussa 1940
natsien kanssa tehty kauttakulku-sopimus
oli oikea ratkaisu. Kirjas*
saan hän valaisee laajemmin tätä
kantaansa selittämällä kauttakulku-sopimusta
vastapainoksi venäläisten
poliittiselle painostukselle. Sitä vas­toin
huhtikuussa seuraavana vuon
na, kun suomalainen johto oli sei'
villa lähettiläs Orlov ja muut sel­västi
vihjailivat, ettei Neuvostoliitto
enää vastustanut Suomen ja Ruotsin
puolustusliittoa, oli jatkaminen sak-salai.
sten kelkassa kohtalokas virlie.
Suomalainen kannanotto, mr: Upton
toteaa, perustui virhelaskentaan, luu
loon Saksan voitosta. Tässä virhe­päätelmässä
suomalaiiset johtomie­het
olivat Englannin j!j USAn kans­sa
"hyvässä seurassa''.
Mr. Upton arvostelee kirjassaan
myös silloisten suomalaisten polii­tikkojen
heikkoa ulkopolitiikan ta­jua
ja vartinkin kansanedustajien
ulkopoliittisen kiinnostuksen puu­tetta.
Kysymykseen nykyiseii ja sil­loisen
uikopoliittisen tajun suhtee.s-ta
mr. Upton vastaa sodan pakotta­neen
kaikki suomalaiset seuraa
maan ulkopolitiikkaa, josta on tullut
koko kansan asia. Amerikkalaisen
Lundinin Suoinen sotavaiheita kos­kevaan
kirjaan mr. Upton on tutus­tunut
mutta katsoo Lundinin liioi­telleen
AKSn kaltaisten järjestöjeh
vaikutusta, joka ei ole voinut ulot­tua
johtomiöhiin saakka. Jos Suomi
1941 olisi tehnyt toisenlaisen valin­nan,
se tuskin olisi vaikuttanut Sak­san
sotaretkeen. Mr. Upton arvelee,
Halderhan piti pitkää Suomen rin*
tamaa pdrnvastoih i-asitukseha. Mr.
Upton oh kiinnostunut myös toises­ta
suomalaisesta historia-aiheesta,
kansalaissodasta 1918, joka sekin on
täynnä tunnelatauksia ja siksi suo­malaisille
aiheena kiinnostava.
Emil Skogin
erotus TSn:Stä
Helsinki. — Helsingin Ammatti-yhdistysväen
Sosialidemokraattisen
Yhdistyksen valmistavassa vuosiko­kouksessa
torstaina päätettiin erot­taa
TPSLn jäsenyydestä.Emil Skog,
Viljo Korhcnen ja Kosti Lindgren,
Sosdem Liitolle vahingollisen toi­minnan
johdosta.
TPSLn puoluetoimistosta todet­tiin,
ettei yhdistys ole ollut koske­tuksissa
puolueen kanssa tässä asi­assa;
mutta että yhdistyksellä on
kyllä juriidincn oikeus erottaa jä­senensä.
Viljo Korhonen ja Kosti
Lindgren ovat olleet sosdem puo­lueen
ehdokkaina kunnallisvaaleis­sa.
Myös Emil Skog on ollut tekemi­sissä
muiden puolueiden kanssa,
vaikkaakan ei virallisesti, todettiin
puoluetoimistosta edelleen.
Emil Skog on toiminut TPSLn pu­heenjohtajana
vuodesta 1959 tämän
vuoden kevättalveen saakka.
PEKKA MARTIN:
TÄYDELLINEN YLLÄTYS
Emil Skogin erottamisen johdos­ta
antoi TPSLn toinen puheenjohta­ja
Pekka Martin perjantaina julki­suuteen
seuraavan tiedonannon:
"Tänään julkisuuteen saatettu
tieto, jonka mukaan puolueemme
eräs perusjärjestö olisi erottanut
toveri Emil Skogin jäsenyydestään,
tuli sosdem. liiton johdolle täydelli­senä
yllätyksenä. Puolueen johto­elimille
tai niiuen jäseniin ci po.
perusjärjestön taholta ole otettu
minkäänlaista yhteyttä, niin kuin
olisi tämänkaltaisessa asiassa saat­tanut
toivoa siitäkin huolimatta, et­tä
puolueemme sääntöjen mukaan
perusjärjestö ottaa ja,erottaa jäse­net."
-.
ftitä muut; sanovat
iniuui
AMERIKKALAISILTA JÄRJENi AANIA
' Allaolevat ovat bfteita niistä puheista mitä pidettiin Washingtonin
jättiläissuuressa mielenos^ätnksessa Vietnam-sotaa vastaan:
"Näyttää naurettavalta, kun hallitusvirkailijamme toistavat vakavalla
naamalla, että pobjoisvietnamilaisten tulisi jättää naapurinsa rauhaan
saniaan aikaan kun me itse tulemme toiselta puolelta maapalloa sekaan­tuman
maan- asioihin, ja^ sivumennen sanoen, pidätämme itsellemme oi­keuden
sekaantua mielin määrin asioihin Latinalaisessa Amerikassa
Uskon, että hallituksemme vain johtaa harhaan itseään ja Amerikan kan­saa
pystyttäessään nukkehäUituksen Vietnamiin ja senjälkeen kutsuu^
vietnamHaisia hyökkältjiksi ja pommittaa heitä napalm-pommeilla kun
he kapinoivat sitä vastaan...." — Tri Benjamin SpockiSANEn puheen­johtaja.
•
"Me kaikki olemme syntyneet historian kolossiin, amerikkalaiseen
järjestelmäännme, pelottavaan organismiin .Otamme haltuumme rik­kauksia
jotka hyvältä osaltaan eivät meille kuulu ja pistämme ne tas­kuihimme,
autotalleibimme, bungaloihimme, vatsoihimme ja tulevaisuuk-siimme
. . . Nyt.meidän probleemiksemme tulee oikeuttaa tämä järjes­telmä
ja aqtaa tälle varkaudelle toinen nimi — muuttaa ystävälliseksi
ja moraaliseksi sellainen mikä ei sitä ole, suorittaa jonkinlaista kieliopil­lista
alkemiaa, jonka avulla saadaan epäoikeudenmukaisuus näyttämään
jalomieliseltä lahjalta . . .Haaste sai mitä nerokkaimman ratkaisun:
kommunisminvastaisen ideologian. Tämä tilanteemme: emme voi kutsua
vallankumousta; pahaksi koska itsekin aloitimme sitä tietä ja koska on
erittäin helppo nähdä miksi muutkin ihmiset saattavat vihastua.
"Niinpä me kutsumme vallankumousta 'kommunismiksi'. Ja va­raamme
itsellemme oikeuden sanoa mitä kommunismi merkitsee . . .
Kaukana siitä että auttaisimme amerikkalaisia sitä käsittämään, me käy­tämme
kommunismivastaista ideologiaa pelkästään valepukuna, jotta sai­simme
säilytettyä asiat ennallaan. Tämä selvittää läsnäolomme vieraissa
maissa ei pakkona, vaan suojeluksena. Se antaa meille tilaisuuden sanoa
napalmin käyttö Vietnamissa on vain toinen puoli meidän ihmisrak­kaudestamme
. . . Niinpä voimme sanoa vietnamilaiselle talonpojalle^
kuubalaiselle intellektuaalille tai perulaiselle työläiselle: "Olet parempi
kuolleena kuin punaisena. Jos joudut kärsimään — olemme pahoillam­me'
. . ." — Carl Oglesby, Students for Democratic Society, SDS, presi­dentti.;
JOKA TUULTA KYLVÄÄ HÄN MYRSKYÄ NIITTÄÄ
Kun ensimmäiset länsimaalaiset saapuivat Kiinaan he halveksivat
sitä (Kiinaa) puolustuskyvyttömyyden vuoksi ja käyttivät tilaisuutta hy­väkseen
komennellakseen Kiinaa. Nyt saamme niittää rajumyrskyä. Yh­dysvaltain
täytyy muuttaa kantansa Kiinaan nähden. — Kiinalaisilla on
yhtä suuri oikeus kääntyä kommunismiin kuin meillä on pysyä porva­reina.
— Professori Arnold Toynbee, Peap e's Voice-lehdessä Uudessa
Seelannissa.
0
KOLMASKIN OIKEUS
Jumalan hyvyydestä johtuu, että meidän maassamme on nämä kolme
sanoinkuvaamattoman arvokasta seikkaa: Puhevapaus; omantunnon va­paus
— ja järkevyys olla niitä molempia käyttämättä. — Mark Twain.
Pääsihteeri Pessi pois eduskunnasta
Jälleen suuri
ydiiipaukku USAssa
Washington. Yhdysvallat teki
perjantaina kuluvan vuoden suurim­man
maanalaisen ydinkokeensa, il­moitti
atomienergiakomissio Wash-ingtonissa.
Koe suoritettiin Neva­dan
koeasemalla, ja sen voima saat­taa
vaJstata miljoonaa tonnia tavalli­sia
räjähdysaineita.
Tämä oli Yhdysvaltain 22. ydin-asekoe
tänä vuonna. Komissio
luonnehti räjähdystä keskisuureksi,
mikä tarkoittaa, että sen voima vas­taa
200 kilotonnia — 1 megatonnia.
Tämä merkitsee 200,000---1,000,000
tonnia lroty>'lia. Aikaisemmista tä­män
vuoden kokei.sta suurimmat
ovat olleet "pieniä keskisuuria", eli
20^200 kilotonnia.
Helsinki. — SKP:n pääsihteeri
kansanedustaja Ville Pessi, jonka
monet helsinkiläiset puoluejärjestöt
ovat nimenneet ehdokkaakseen par­haillaan
suoritettavaa järjestöäänes-tystä
varten, on ilmoittanut Helsin­gin
kansandemokraattisten piirijär­jestöjen
vaalineuvottelukunnalle,
ettei hän enää asetu edustajaehdok-kaaksi
tulevissa eduskuntavaaleissa.
Syynä ovat monet muut vaativat jär­jestötehtävät,
lausui pääsihteeri Pes­si
todeten samalla, että liikkeen,
kannalta on eduksi saada kasva­maan
uusia tovereita eduskuntatyö­hön.
— tCansandemokraattisella liik­keellähän
ei ole puutetta hyvistä eh­dokkaista
lausui pääsihteeri Pessi
edelleen. Sen lisäksi^ että meillä on
paljon eduskuntatyössä merkittävän
kokemuksen saaneita tovereita on
sodanjälkeisinä yli 20 vuotena puor
lueemme ja kansandemokraattisen
liikkeen riveistä noussut suuri mää­rä
uusia tovereita, jotka työnsä pe­rusteella
saavat ja ansaitsevat. va­litsijoiden
kannatuksen ja luotta­muksen.
, — Nyt on tärkeätä^ jatkoi toveri
Pessi, elta-iärjestöäänestykseen o-sallistutaan
aktiivisesti ja että kes­kitymme
. kaikkien järjestöjemme
voimalla vaalityöhön ja ehdokkait-temme
tunnetuksitekemiseen. Kan­sandemokraattinen
liikkeemme e-dustaa
johdonmukaiseminin sen oi^
keuksia ja toimii väsymättä työvä­enpuolueiden
ja työväen eduskunta­ryhmien
yhteistyön puolesta. SKD-L:
n eduskuntaryhmän merkitykselli­nen
työ on vain saatettava entistä
paremmin valitsijoiden tietoon,
työskenneltävä väsymättä ja rohke­asti
kansandemokraattien vaalivoin
ton puolesta tulevissa eduskuntavaa­leissa.
Barcelonan yliopisto
on suljettu
Barcelona. — Barcelonan yliopis­to
suljettiiii viime viikolla sen reh­torin
määräyksestä sen vuoksi, että
parisentuhatta ylioppilasta osoitti
mieltään sen ulkopuolella.
Mielenosoitus sattui yliopiston
edustajien ja ylioppilaiden erimieli­syyksien
johdosta, jotka koskivat
ylioppilaskunnan virkailijoiden vaa­leja.
Ylioppilaat boikotoivat viralli­sia
vaaleja ja järjestävät omat vaa­lit
PÄIVÄN PAKINA
tuneina henkilöinä järjestön jäse­net
ja kannattajat kiinnittävät osal­taan
huomiota myös yhteiskunnallis-siin
kysymyksiin. Merkillepantava
myös on, että kun Nickel Beltin
vaalipiiristä valittiin muutania viik­ko
sitten NDP:n ehdokas Ottawaah,
niin se tapahtui vain yähän yli 500
äänen enemmistöllä — ja vaalitu^
lokset osoittavat, että nämä eneni-mistöäänet
tulivat hänelle sellaisilta
suomalaisasutuksilta kuin Beaver
Lakelta, missä CSJ;n osasto on vie­nyt
niin suurta ja tärkeätä osaa vii-meksikuluneen
50 vuoden aikana.
Onnitellessamine päivän sankaria
me toivotamme CSJ:n Beaver Laken
osastolle hyvää onnea ja menestystä
uudelle 50-vuotistaipaleelle lähtieft-saan.
AFl^tOnimUOTISPÄlVÄ
AFL-CIO viettää tällä viikolla
kymmenettä vuosipäiväänsä.
• Tämän merkkitapauksen kohokoh­daksi
muodostunee San Franciscossa
, tänään, torstaina, kokoontuva .AFL-CIÖ:
n kuudles edustajakokous.
Olkoon meistä, kaukana ajatuskin
siitä, että aliarvioisimme mainitun
järjestön merkitystä ja mahdollisuut­ta.
Päinvastoin bn asia, Me olemme
oleet ja olemme edelleenkin sitä
niieltä, että AFL-CIO: n muodostami­nen
oli hyvin tärkeä askel tämän
mantereen ammattiyhdistysliikkeen
historiassa.
Ja johtuen siitä kun meidän myö­tätuntomme
ja sympatiamme pn läh-tomättömästi
työväenliikkeen "puolel­la,
allekirjoittanut iukcutuii niihin,
jotka toivottavat AFL-CIO: Ile mah­dollisimman
hyvää menestysä uudel­le
kymmenvuolistäipäleelle lähties-sään.
Juuri tämän vuoksi emme liioin
voi sulkea silmiämme eräille, vir­heille,
jotka meidän mielestämme
ovat muodostuneet .sellaiseksi pohja­lastiksi,
että AFL-ClO on vuosikau­sia
tallannut paikallaan, täi oikeam­min
kasvanut samaan suuntaan vasi­kan
hännän kanssa, siis alasuuntaan.
Mahdotonta on myös uskoa joitakin
niitä meriselityksiä, mitä ort annet-tii
tämän alaspäin menon selittänii-seksi.
Tilastotiedot eivät luonnollisesti-deta
ainakin seuraava.
AFL-CI0:n jäscTtmäärä oli kor­keimmillaan
heti ko. järjestön yhty­misen
ja tämän yhteisjärjestön muo­dostamisen
jälkeen. Vuoden 1956
alussa sen jäsenyyteen kuului
17,490.000 työläistä. Toisin sanoen
Yhdysvaltain työläisistä kuului silloin
24.8 prosenttia, siis lähes neljännes,
AFL-ClO: n jäsenyyteen.
Tämän vuoden alussa voitiin
"kymmenvuotisen toiminnan tulokse­na"
todeta, että jäsenmäärä oli las­kenut
21.9 prosenttiin, eli 16,841,000
jäseneen.
Kaiken tämän jälkeen kysyy kuka
tahansia työväenliikkeen jäsen ja kan­nattaja
,että mistä tällainen alaspäin
kasvu johtuu aikana, jolloin työväen
liike'ja edistykselliset voimat miltei
kautta maailman ovat saavuttaneet
suuria voittoja? .
Vastauk.sena tähän on saatu yk­sitoikkoisia
jaarituksia siitä, että
tekniikan ja erikoisesti automati­soinnin
kehityksen vuoksi vähenee
perusteollisuuksien työläisten mää­rä
— ja se taas vähentää järjes­tyneiden
työläi.sten määrää.
Tämä pätee tietenkin siihen asti.
Mutta perusteollisuuksien työläisten
lukumäärän vähenemisen rinnalla li-<
säänlyy err "palvelualojen" ja yleen­sä
ns. valkokaululyöläisten määrä;
mutta AFL-CIO ei ole voinut, cika
totta puhuen tosissaan yrittänytkään
kaan anna erikoisen miellyttävää heitä järjestää. Sen järjestämistyö
luettavan, mutia kaikesta huolimatta / rajoittuu monessa tapauk.<:cssa ns.
voidaan kaikessa lyhkäisyydessU to- "reiltaukseen" ja järjestyneiden työ­läisten
"valloittamisyrityksiin".
Tämä sellaisenaan osoittaa, että
AFLCI0:n johdossa ja erikoisesti
sen huippujohdossa on korkeista pal­koista
johtuvaa poliittista liikaliha­vuutta
ja sen aiheuttamaa läiskiin-tumista.
AFL-CIO: n uniot kerskuvat
unioittensa rikkauksilla ja siitä, että
heillä on avoimet pääsytiet yhteis,
kunnan korkeimpien huippujen pu­heille.
Meitä ei kiinnosta vähääkään
niinsanottu "kurjuusteoria", jonka
mukaan on muka työväenliikkeen
kannalta sen parempi, mitä huonom­pi
on työtätekevien taloudellinen ase­ma.
Sillä "teorialla" ei ole mitään
kantavuutta.
Mutta AFL-CIO:n unioiden "rik­kaus"
ja niiden johtajien "kelpoi­suus"
ns. parempien piirien keskuu­dessa
on eräissä tunnetuissa tapauk­sissa
saattanut jo sen tason, että he
ovat kokonaan unhoittaneet työväen
asian, että he eivät enää ymmärrä
työtätekevien pulmia ja elämää, ja
että he tuntevat olevansa paremmin
"kotona" rahamiesten kuin palkka­työläisten
keskuudessa.
Se estää AFL-CIO: n johtoa järjes­tämässä
entisen kunniakkaan CIO: n
malliin tulisia "ristiretkiä" järjesty­mättömien
miljoonien järjestämisek
si ja työväenvastaisten työnantajain
taivuttamiseksi kollektiivisiin työeh-to.
sopimuksiin.
Se on yksi "kotoinen" puoli on­gelmasta.
Toinen seikka; mikä on vieroitta­nut
AFL-CIO: n johdon työtätekevistä
on se valitettava tosiasia, että AFL-CIO:
n huippujohtoa pidetään kautta
maailman myös omassa maassaan
Yhdysvaltain ulkoministeriön erään­laisena
lisäkkeenä tai jatkona.
Mitä hyvänsä Yhdysvaltain ulko­ministeriö
sanoo, siihen sgnoo mr.
(George Meany ja kumppanit, "me
myös" ja "Amen"'.
Kaikkein räikeimmin on tämä tul­lut
viimeaikoina esiin Vietnamin li­kaisen
sodan kannattamisessa. Vali­tettavaa,
mutta: tottta on, että mis­tään
ei löydy sen kiihkeämpää
Vietnam sodan kannattajaa kuin on
mr. Meany. Suorastaan kurjuudenku-vana
voidaan pitää sitä, että Meanyn
viran "kruununperillisen" osaa vievä
Walter Reuther liittyi äskettäin sa­maan
kuoroon hyväksyttämällä auto-työläisten
union korkeimmalla johto­portaalla
häpeällisen- julkilausuman
Vietnamin sodan tukemisen puoles­ta.
Emme tietenkään sano, että nämii
ovat ainoita tekijöitä AFL-CIO: n ku­tistumiseen
— mutta ne ovat kaik­kein
tunnetuimpia esimerkkejä siitä,
mihin millään työväenliikkeen haa­ralla
ei ole varaa sekaantua.
Kaikkein pahinta on kuitenkin se,
että meillä on kovin vähän toiveita
tämän kurjan ohjelman muuttumi­sesta
San Franciscossa nyt kokoonr
tuvassa edustajakokouksessa, sillä
siellä ei ole tavallisilla rivijäsenillä
-juuri nimeksikään sananvaltaa.
Jokatapauksessa uskomme vakaas­ti
,että ennemmin tai myöhemmin
Yhdysvaltai:v ammaltiyhdistysväki'
löytää oman itscraä ja saa myös
ajan vaatimat ohjelmamuutokset to­teutetuksi.
Vain ohjelman muutos
avaa portit e<!istyk.sclle ja kasvulle.
— Känsäkoura.