Vapaus, April 2, 1970

              Torstai, hiihtiik. 2 p. — Thoirsdaör, April 2,4Ö70
V A P A U S INDEPENDENT tJVBORORGAN ;
Of FINNISH CÄNADIAN8
<LIBERTY) BstäUUshieä Nov. 6, IMT
1.Vfc. $104)0. £ U E . $5^ > V^ja: 1 ^ .m.QO, 4t .kk. ^$5.76
,SJik. $3,00 Suomeen: 1 vlt. $llio, 6 ^.f^^
Ruokdbalu k9,svaa syoäi^ssSk
-^^^^; tulleiden .uutiatifetojen
•mi&aan on - The / T ^ tiedoittt^nut; että Eormosan "Kiina" —
mitä salvotaan Kansalliseksi Kiinaksi — on saanut Ylidysvaltain
^lijjl^äv^rastosta |157^ m £urv;osta|i^ää sotavälineitä f
r.^^ iehtiti^on jnulpaan .Fprmoga on saanut ilmaiseksi
fifittlgi^en" sjirtöjÄTperusteeUa ybdysvaUoisita aj^nmuksia, laivt^s-
^öiepijä^vittäjää,: 85 lentökon,^^
paitsi hävittäjistä on Yhdysvalloille maksettu $1,000,000.
• I^^ että puolustusviranomaiset ov^t kieltäytyneet an-i^
amssta mitään Jau^uptoa asiasta. Toisaalta The Times kertoo
.p^cdvptusviranomaipten selittäneen, että nämä varusteet on Ifio-
•vixtettu ^ormosan Kiinalle viime pesänä ja syksynä käytyjen neu­vottelujen
perusteella.
Samaan aikaan Taipeista, Formosasta tulleen Reuterin uuMs-j^
jp4on.,;nu^{iaan,prie« on Uostunut ikihyvästi
<näist».;:«oiavälioe-labjoituli;s)sta koska iiän on §uitanut jobtamall^n
faaUitiusqauolueelle (kuomintang) määräyksen "yleisreformin «uo-
/ittam^i^eksi" niin, että jpuolue voi johtaa tilanteen yleistavoitteen
- ^ K i i n a n kansantasavallan — uudelleen valloittamisen toteutta-
; Teidän kaikkien on tutkittava omia virheäänne, .sanoi tämä
€2'yuotias johtaja puhumatta mitään omista ja lähempien kump­paniensa
virheistä, joista ;BUurin on ilmeisesti se, kun ylläpidetään
toivoa ja unelmaa Kiinan kansantasavallan"lakaisin valloittami­sesta".
Ihmisillä — kenraali Chiang Kai-shek mukaanluettuna — on
tietenkin oikeus uneksua mitä tahansa. Selvää on kuitenkin, että
tällaiset "valloitushaaveet" haihtuisivat pian kuin tuhka tuuleen,
jos Chianjg K|ai-shek ei saisi jatkuvasti aseita ja muita yarusteitaji-
YhidysayaUoilta, jonka tavoitteena on presidentti "Nixonin opin"
molcaan-sodankäynnin jatkaminen Aasian ja muidenkin maiden
palkkasoturien avulla.
•Toisaalta on ilmeistä, että mitä enemmän Chiang Kai-shek
^saa 'sotilaallista avustusta ja tukea Yhdysvalloista, sitä suurem-tmlee-
hänen mokahalunsa — ja mielettömät "valloitusunel-mansa"!
Dmitri Gudkov:
NUORISO
Saksojen pää]meä»(:en kohtaamisesta
Pa4 viikkoa sitten Erfurtissa tapahtuneen Saksojen päämies­ten
"kätjtenlyönti" oli tapahtuma, johon sietää kiinnittää vähän
enemmän huomiota, mitä on tähän mennessä tapahtunut; Se ei
ollut ilfloeisestikään vain ensimmäinen Saksojen päämiesten tapaa­minen,
v a ^ fi^mblla myös a^ku pitkille ja vaikeille neuvotteluille.
Neuvostoliiton j(Ataya lehti Pravda kirjoitti heti tämän koh-
. taamisen jälkeen, että Itä- ja LänsirSaksan välinen ensimmäinen
Jmippukokous oli kiistaton voitto niille voimille joiden päämäränä
jMi Euroopan jännityksen lieventäminen.
Lditi varoitti kuitenkin samalla Länsi-Saksaa, ettei sen tulisi
iisätä sotilaallista varustelua. Lehden kommentoija Vladimir Mi-hailov
sanoi artikkelissaan, että Länsi-Saksan kanslerin Willy
Brandtin ja Itä-Saksan pääministerin Willi Stophin välinen tapaa-uninen
oli eduksi Euroopan ilmapiirin muutokselle kohti kaikkien
•suaanosien yhteistyötä.
JE*rav<ia huomautti Erfurtin kokouksen tapahtuneen Itä-Sak­san
aloitteesta. Se sanoo"kiistattomaksi voitoksi kaikille niille,
joiden •päämääränä on Euroopan jännityksen lieventäminen." Sa­malla
kertaa lehti arvosteli kuitenkin Länsi-Saksan kiihtyvää NA­TO-
ja varustelupolitiikkafi.
On selvää, että tämä neuvottelukokous oli mitä tärkein edis-t
y i p a ^ , sillä Itä- ja JLiäosi-Saksan vaitipnpä^iesten tapaaminen
on ensimmäinen aitten näiden valtioiden perustamisen. Kun ker­ran
sellaisten valtioiden välillä, joiden keskeiset ongelmat ovat vaa-rallisimmin
kärjistäneet jännitystä ja suursodan uhkaa Euroopassa,
voidaan'pää8tän6uvottelupiiriin,'on mahdollista luoda rauhaa lu-rjittavaa
kosketusta myös laajemmissa .maailmanpyörissä totesi
Heiaingissä ilmestyvä Kansan Uutiset lehti ja varoitti puolestaan:
— Varovaisuus on luonnollisesti tarpeen arvioitaessa tilan­netta.
; . A s k e l pitkällä tiellä on vaata ensimmäinen ja ongelma-
9Wunen murtaminen äärimmäisen vaikeaa. Länsi-Saksan liittokans­leri
Willy Brandtilla on vastassaan omassa maassaan ja NATO :n
piirissä kovat voimat estämässä rauhanomaisia ratkaisuja. Jo hä­nen
varovainen ja varauksellinen toteamuksensa, ettei Saksan yh-
^stämin^n _ toisinsanoen Itä-Saksan väkivaltainen sulattaminen
I^änsi-Saksaan — ole mahdollista, pn saanut konservatiivisen op­positio;!!
taholta ankaria syytöksiä. Entäpä sitten kun esille nouse­vat
kysymykset rajoista ja Itä-Saksan tunnustamisesta?"
Kaikkein viisaimmaksi palaksi näissä Saksojen välisissä neu­votteluissa
muodostuu todennäköisesti Itä-Saksan diplomaattinen
tunnvtetaminen, mitä Bonn edelleenkin vastustaa. Toisaalta on fcuir,
tenkin selvää, että- Itä-Saksa ei tule tässä yhteydessä tyytymään
«en vähempään kuin diplomaattiseen tunnustukseen, sillä ilman
•fiitä-puheet Saksojen "ystävällisissä naapurisuhteista" ja vieläpä
olevien rajojen tunnustamisesta ov?it katteettomia.
Toisaalta on tämänkin kysymys noussut päiväjärjestykseen.
Palautettakoon tässä yhteydessä mieleen, että LänsirSdksan kans­leri
Brandt kävi^ neuvottelujen yhteydessä laskemassa seppeleen
•Buchenwaldin keskitysleirin muistomerkille. Lähes kolmenkymme-
•nen kilometrin päässä Erfiirtistfi sijaitsevaan Buchen^^ldiip oli
kokoontunut satamäärin ^veiinprläisiä seuraainaan juhlallista het-jolloin
ensimmäistä kertaa Saksojen historiassa virallisella
vierailulla soitettiin mol^pien Saksojen^-valtlQiden kansallishym­n
i t : Juhlatilaisuuden kansallishyninin «myksestä on tietenkin pitkä
natka diplomaattiseen tun\istul{3«^ mutta se oli kuitenkip ly­hyt
ja 9hkä merkittävä askelilta kOhti.
£(uopiattava.on kuitenkin, että vaikka Bonnin virallisena pyr-
IciittyMse^JI on lievennyksen saanti Euroopan jännitystU«nteeseen,
lUiin Länsi-Saksa toimii kuitehk|h NATO:n vaatimuksia hyväk-
.seen käyttäen sotilaallisen valmiiitehsa tehpstamisf^ksi. 'Teot ja pu­heet
ovat tässä ilmeisesti suuressa ristiriidassa keskenään. '
lististia jdeplogiaa ja tijeteellisitä
korwp()\pi^ij»:yfUBts^. Mtlkom-munlsmin
toiminnan Vkohteena on
sen ideologiep tunaustukaten mu
kaan ''nuori polvi; jjojkaitvi^ee maa­ilmaan
ilman kommunistista tai
muita vakaumuksia"; Jfjiten (edellä
mainittu G. Myller Ij^nsyi.
'. Antikommunismi ei jätä huo-miomattamyösli^
n niitä nuoria
ihmisiä, jotica ovat omaksuneet
poliittiiset katsomuksensa; Se toi­mii
aktiivisesti muuttaakseen
nuolten maailmankatsomusta sil-r
loin kun se ei vastaa taantumuk­sen
aatteellisia tavoitteita,
Tästä on selvänä osoituksena
naonien sellaisten järjestöjen toi­minta;
jotka ovat asettaneet ta­voitteekseen
kommunistisen nuo­risoliittojen
hajottamisen tuomal­la
niiden sisälle valheellisia ultra-vasemmistolaisia
ja anarkistisia
aatteita.
Kapitalismin puolustelijat eivät
ole vieläkään luopuneet turhista
yrityksistään muotoilla ihanteita,
jotka eivät perustu Diarxi8np4e-niflismiin.
mutta ovat ensi näke­mältä
houkuttelevia ja vakuutta­via.
Nuorisolle tarjotaan lukuisia
konseptioita"suure8ta yhteiskun­nasta",
"kansankapitalismista",
'luokkasovusta", "massakulttuu­rista",
"ihmissuhteista" jne. U l ­koisesta
eroavuudesta huolimatta
^ ^ 1 ^ 1 ^ jljinjl^ kujljliif^ li^J^^iaMt imyös länsimaisen nuorison ja ylt-oppilasjoukkojen
lätitse. , •
|i,^>9|l|^3;^u^ sosialismin vihfi^il^ {litäv^ nuo-
^fen p0li%niddM^O8i$tä^^«^ ensiarvoisena ja kiireellisenä:
tehtävänä. TMä avat k<Hv^ava4^ jB9J!ni«i)KMiitä itse poryj»irtnisteja
M^iQg<env4tt^u0tub8^i^:^ joka ^on
iiOjiit^ff .:iif^fpfiff/tipiafi:'if^ti^tffn aqipiiHtautumit '''erityiseHti nuoriHO-nngoK
nM)W? t^|JWffl^ -'Antakaa nuorisolle juma-
^"•/•TÄMMenf^I^ftnJ^^ nyMsin vakuuttaa, että.aMnisen
il()Wafei(öl^ .i?iWpt<)itt«!P^^ mirfKayappaaJmin jo
q)W,qtpjvtiWe^ ffftMIwaffJkiMiewBMiWwffaffUJtijpinintp • • • ^tra|;pgj8esaa:
l^kMlsey» iyhkffioitQ^ilM ^ 9 s s a tullaan käymään nuorison ai-vvoissa
jfL ;Si^lH«sa."
'P9JtvE|rill^npn i.djeplogia ,ei ^ i
tarita'/t^män päivän,. eteiväJIe,
prot^tpiyaUe ja vaatl^«Ue n^
risoile ^^u\itai "jumalaa'' k«in
ai;rtikomqiu^ismin. Mutta aiiti-kommunismissa
kiteytyy saman-alkaipesti'
koko nykyaikaisen ka-pit^
lsmin ilieijjcinen rajous.
lijruo^on :ke8kui^«te^ op eli-dottom^
ti' Jtäyiiinissä rajanveto,
jöba vastaa yhteiskunnan iuok-karakenhettä;
HuomattaW osa
vallankumouksellisesti asennoitu­vilta
iJJiiorista ihmisistä.oppii ym-no^
änjään kiominunjistiBten J a
työväenpuolueiden johtavan mer­k
i t y k s i yäJjttämÄtt^yyden.
Samaan «ikean tietty oeaiauor
resta sukupolvesta saa vaikuttei­ta
pikkuporvarilliselta neformis-to.
t«>tskil8JiPuu5Jie»ta, japapla^uu-deata
ym. pseudososialistisista ja
90sia|iii-demago|:i8ista tunnuksis­ta"
Nimenomaan ".ultravase^mjjs-tplaisen"
fraseologian kannattajat
PBoittayat .erityistä sinnikkyytti|
nuorien vjej^tt^isessa todella
vallankumouJ^Ui^ta luokkatais
teUista, nuorikon kääntämisessä
kpmw,uni»teja vastaan, Häristy-njoen
käsityksen luomisessa nuor­ten
aivoihin sosialistisen järjes-i
telmän saavutuksista maissa, jois­sa
kommunismin ihanteet oyat
saaneet reaalisen toteutuksen. '
Antikommunismi, sosiaalineij;
aovintopolitiikka, pikkuporvarini-1
nen arlckiv^lankumouksellisuus'
palvelevat ulkoisista erpavuuksis-!
taan huolimatta samaa luokka- j
päämäärää, nuorison pidättele-j
mistä porvarillisen yhteiskunnan |
rajoissa, kapinoivan nuorison ja
työväenluokan taistelevan etu­joukon
yhdistämisen ehkäise­mistä.
Mutta tästä huolimatta yhä uu­det
protestoivan nuorison edusta­jat
astuvat ideologisen taistelun
kuluessa kapitalismin tietoisen
kieltämisen tielle. Heitä ajaa tä­hän
elämä itse.
JLaajan ti^teellis-teknisen val­lankumouksen
sosiaaliset seurauk­set
tuotannon keskittymisineen ja
kasaantumisineen, sekä työtäteke­vän
nuorison voimistuva sorto ja
riisto vaikuttavat välittömästi
nuorison asemaan.
Teknologisten prosessien uusim
mat muutokset ja uudistuminen
lisäävät suuresti henkisen jtyön
merkitystä, vaativat työläisten
sivistystason kohottamista sekä
samanaikaisesti entistä jäqestd-mällisempää
lisäkoulutusta ja
uudelleenkoulutusta Kapitalismin
oloissa ominaisen ahtaan amma­tillisen
erikoistumis^ yallitesaa
tämä syventää nuorisossa fpäva;:-
muutta huomispäivästä sekä SP*
sia^lisen epäoikeudenmukaisuu­den
tunnetta. Tämän vuoksi työa-sä
käsrvä ja opiskeleva nuoriso liit
tyy yäjstöm»ttä yhä kaav^r
vassa määrässä työ>vi^Dlupkan
tietoiseen luokkataisteluun.
V. I. Lenin piti nuorisoa tär­keänä
vallankumouksen tekijänä.
Hän kirjoitti, että^iitä, ketä
työtätekevän nuoren sukupolven
enemmistö seuraa, riippi^ivalUtfi-ku^
uksea ja kioko ihmiskuonaji
tulevaisuus.
Juuri leniniläinen suhtautumisr
tapa nuoriso-ongelmaan ja nuori­son
sosiaalisen ja poliittisen roo­lin
ymmärtämiseen «yt ja tule­vaisuudessa
antaa nwi}doilisjuuden
nähdä taistelen ouojresta «ukj4-
polvfista eräänä . kahften njsail-doafloäa
-iiäämi
väkivallan "palyoniian propagointi,
rotuetevämmyyden teorian ja por
värillisen nationalismin propag^n-
.da.
Suurin ominaispaino popvariHi-
«essa propagandassa on varsinai­sesti
antikommunismilla «rilaistne
mviunneimineen alkaen hillittömäs
tä ja alkukantaisesta antikommu-vsroist?,
jota,edustavat; sellaisjet
järpjstöt kuin John Birch-yhi^is-tykset
ia "UufiiTpt aflaerikkftl^sipt
vainaudenpuolustajat", yhdysval­loissa,
Kreikan sotilasjunttaa pal-leva
|QauisaUi^rPflsiaU»t»»w
pilasjärjestö, fasistimielinen ryh-'
mä "'turopa oivilta" jtf Sosiaali­sen
toiminnan nuorisofederaatio
Italiassa sekä indonesialainen Y l i -
oppilastoiminoan komitea ja pää­tyen
raffinoituun ''hiljaiseen" an­tikommunismiin,
sellaiseen kuin
teoria ideologioiden rinnakkaiin"
olosta, '^siltojen rakentamisesta-',
uskonnollisen tietoisuuden yleisyy
destä jne.
Niin sanotun "kristillisen sosiao
lismin" levittäjät aktivoivat toi­mintaansa
nuorison parissa. He
eivät katso häpeäksi käyttää täsr
sä työssään tarpeen vaatiessa tie­teellisen
sosialismin sanastoa. Arr
gentiinalainen uskonnollinen jär­jestö
"TerSer Mundo" julisti -esi­merkiksi
evankeliumia propagoi-dessaan"
Me emme pelkää käyt­tää
sanaa sosialismi. 2il^idän mie­lestämme
kirkko voi vain iloita
siitä, cittä maailmassa on ilmaan?-
tHmntntiiuf.H
V I X ) P E N , ^ | S ^ ^ ^ : Ä P ^ ^
Sivuuttaen «Mil^va^M«uii.te8iastook'«ttä fi^249;/Wtta ja
seniBpseerit eivät tee, elyäl^..y«^ tfhaä.J9xMÄäji,.ilji)an,.\Washing-tonitf
lupaa ja sotilaallista apua,, JStew York Titries Sörviceta Sai­gonin
Huti^tiedossa kerrottiin huhtikuun 1 päivänä mm. seuraavaa:
' "Saigeaissa olfvaJlSAJismrlähetystQ hämmästyi siitä kun Ete-lä-
VivfPi^fsafft ^epftfija tunkeutui periimtma,Kamb<fdztian tajkn yl^y
kerfottiiti Juotettavista lähtfiixtä.
Näiden lähteiden mukaani tämän kolmen pataljoonan operatio
suunniteltiin Saigonissa olevan USAn lähetystön tietämättä, r^^^^^^
"Me näemme nykytilanteessa edullisen tilanteen", sanoi (Saj^pniif)
ptfsidenttip^qt^n erä& pjfh^mies, "eipmskä jne ole läheskääa! päp
paifon iuiip^^sismm^.djj/töi^ seikoilta kuin on läbetystö
^^^^ -'E^ mdr
koisesti huolta USAn diplomaateille . . . Se voi avata ovet syy-^:
0k^le, ^ttä m(f }^9humv^ iMajentka sotaa", smoi .eräs CJUS^n)
virkailija . . .
. . . JA PALKKAKIN ON PIENI
Ottswa. >^ Oltuaan kymmfnen vuotta poliitikkona . . . Robert
Thompson (nyt koaseryatUvl—'V.) .. .sanoo: "Minun henkilökoh­taiset
säästöni ovat kokonaan kaihtuneiet."
Assifubojan aluetta Sltf^k- edustava, liberaali A. B. Douglas
ansaksi v. 1$67 farfnariifM.$l^J^4,mM^^^saa nyt nettotuloksi ala-hw*
D9sn jäsemnä $12,Ö0fi{ynaä $6fi00 kidujen^rvaukseksi, eri-aäisift
yfipaakyytejM rfiuttitielläia autokorvaiaksia ym. •—V)^ /a
hatialmsMaioleva iitrmlMibeuttaa nyt tappioa . . .
— Ai^thpny Westell, Toronto Star.
.<ll|iyilMIIIWIIIMWIWMnrllH|«IWItllMIIIIIUIj»tl>|Bt>^
P E L O N K O A L I T IO
tunut yhteiskunnallinen järjestel­mä,
joka on lähempäi^ profeet­tojen
ja evankeliumin moraalia,
sitä voi vain ilahduttaa ajatjis
uudelta ihmiskunnasta, jossa kun­nioitusta
ei osoitettaisi harvpjen
käsiin kasaantuneille rahoille
vaan työtätekeville."
Eikö tässä todella ole malliku­va
- uskonnollisen tietoisuuden
"kommunistisoinnista"? Myö­hemmin
toisessa muodossa, nuor
(Jatkuu 3 äv\^\a)
NATO VAKOILEE
ISRAELIN HYVÄKSI
mänjärjestelmän välisen luokka­taistelun
perustehtävänä.
Tunnettu länsisaksalainen "sov^
jetologi" I. Bochensky tunnustaa,
että kommi^nismi' sisältää kaksia
naisen uhan^kapil^istise^ejnaa-ilmalle:
"henkisenä haasteena" ja
aineellisena, historiallisena-voima­na,
^'jolla on jättiläismäinen vai-^
kutus inhimillisen yhteiskunnan
muotoutumiseen" ja muun muas­sa
nuorisoon. Tämän vuoksi ny­kyajan
porvarillinen ideologia on
suunnattu ennnen kaikkea sosia-
SYNTYAAÄ.
PÄIVIÄ
(Bulp jMerfsoJo, Sault Ste. Ma­rie,
Ont. täyttää tUetaina, huhti­kuun
7 pnä 70 vuotta.
Kparlo NleioaJ; Sudbury, Opt.
täyitää kePkiviikkonft, huhti-kuun
6 pnä 72 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tut­tavien
.onnetttoiVDtUkfliin.
Jälleen on voitu osoittaa .NATOn
tiHcevan intensiivisesti Israelia valr
mistelemaan uusia sotanäyttämöi-tä
lähi-itään. Vuonna 1968 "tutki
NATO.n sotalaivojen tutkimusret­kikunta
itäistä Välimerta ja yritti
vakoilla YAT:n, Libanonin ja Syy­rian
rannikkoalueita ja puolusUi;:
laittei^oa. Lontoossa painetusta
jirtkaisusta "NATO Letter" käy il
mi, että tähän suureen sotilaaHi-seen
tiedustekitoknenpiteeseen Osal
flistui N ATd^altioiden Belgian
Italian, Krrfkan ja Turkin aluksia
sekä Israelin satal«vaston yksik­köjä.
Operaatio oli naamioitu
"oseajoografiseiksi tuäcimusretkeksi"
Tutkimustulokset ininiuttiin NA­TO.
n La Sipeziassa sijaitsevassa
tutkimuskeskuksessa ja annettiin
Israelin sotaministeriön käyttöön.
Tämä laitos On NATO» vedenalai-
£en sodankäyoniA kieskus ja on suo­raan
Supreme Allied Commander
AUantJcin (SACLANT) alainen,
jolla oo .päämajansa US Navyn so-tasatamassa
Norfoffldssa, Virginias­sa
(USA). Tämän NATO^eskuksen
116 asianUmtijan joMajona La Spe-ziassa
(nimii M. W. van fiateoburg.
Tiistä NATO-instituiutista U Spo-saassa
on tähän iraemaessä saatu
vain vähän tietous juiUusuuteen.
Vam kerran on julkaisussa "NATO
at Work" (Paräai 1986) yleisesti
määnteJty keskuksen tehtävät:
"Keskuksen työ on hyvin salaista.
Se suorittaa kaikkia oseanogralisia
tehtäviä, sukellusveoeiden ym. pal­jastamisen
ja luokittelon sovellet­tua
tutkimusta. Keskuksel!lao«i täl­lä
hetkellä käytössään rannikkola-boratorioita
sekä omia tutkimus-laivoja."
Ja juuri tällainen" erityisil­lä
vakoilulaitteilla varustettu laiva
Aragonese, joka palvelee La Spe-zian
NATO-'keskusta, risteili YATn
ja Syyrian rannikolla, Aragos^
voidaan nimittää ;Välime)nein Pueb-^
loksi.
NATOm ja Israelin keskinäinen
tuki liittyy epäilemättä US Navyn
uusien laiva^toiyksiikköjen valintaan
ja toimittamiseen IsraeUn hallin­nolle,
mistä libanonilainen viikko­lehti
"AI Ahrar" vasta marraskuim
puolivälissä tiedoitti. On syytä va­rautua
uusiin yhdistettyihin NA­TOin
ja Israelin arabivastaisiin va-koiluhyökkäiyksiin
mereltä käsin.
Jo siteenatun "NATO Letterin"
pääartikkelissa On varapäät<^tta-ja
Elise Nouel jo kyynisesti ilmoit­tanutkin
tästä: "Nyt on tutkittarv^
enää vain Syyrian ja YAT:n meri­alue,
joone NATOin UUkimuaieäd-kuntaa
ei ole päästetty."
Pelko ja taktinen laskelmointi
kittasi jälleen yhteen Italian vii­me
kesänä hajonneen "Gentro-si-nistrah"
eli keskusta-vasemmisto­laisen
iiallituskokoomuksen, jon-
Ita muodostavat kristiHisdemo-kraatit
(CD), pieni tasavaltalais-ryhmä
<PRI) sekä sosialidemo­kraatit
(PSU) ja sosialistit (PSI)
i^ätä, halUtusyhdistdmää ja «en
eri puidueita sydän juuria myöten
jäytänyt kriisi puhkesi varsinai­sesti
jq 1968, jolloin valitsijat an­toivat
parlamenttivaaleissa murs­kaavan
tuomion vuoden 1963 lo­pulla
valtaan tulleen Centro-si-nistran
politiikasta. Sillpin vielä
yhtyneenä puolueena esiintyneet
Pietro Nennin sosialistit ja sosia-tid^
okraatit menetlÄvät puolir
toista miljoonaa ääntä eli lähes
25 % kannattajistaan jääden nel­jään
ja puoleen miljoonaan, kun
taas kommunistit ja sosialisteista
ei^onnut vasemmistoryhmä saivat
yli 6 miljoonaa ääntä;
Viime kesänä yhtynyt sosialis­t
i n ^ puolue hajosi alkutekijöin
hinsa vasemmistosiiven vaatiessa
keskustelua ja yhteistyötä kom­munistien
kanssa Italian poltta­vista
ongelmista, joita keskusta-vasenmiisto
on kaiken aikaa työn­tänyt
edellään ryhtymättä pie­niinkään
uudistuksiin muuten
kuin pakon edessä. Tämä johti
välittömästi myös hallituksen
eroon ja näihin päiviin saakka
maata on hallinnut kristillisdemo­kraattinen
toimitusministeriö.
- Aika ei suinkaan korjannut re­peämää
Centro-sinistran puolueis­sa
ja niiden vällUä, pikemminkin
päinvastoin. Tuli kuuma kesä ja
vielä kuumempi syksy suurine
palkkalUkkeineen ja yleislakkoi-heen,
jotka ssmnyttivät uusia
suuntia ja vastakcAtia. Vääjää­mättä
läheni kuitenkin se ajan­kohta,
joUoin oli valittava jokin
k(dmesta vaihtoehdosta: uudet
vaalit, vanhan hallitusyhteistyön
jatkaminen tai todellisen vasem­mistohallituksen
muodostaminen
kommunistien myötävaikutuk­sella.
Sosialistien ja sosislidemo^
kraattien oikeistojohtajat maala­sivat
kauhukuvan odotettavista
tappioista ennenaikaisissa vaaleis
sa. Vaalitappio taas 'merkitsisi
käytännössä samaa kuin kolmas
valittavista vaihtoehdoista;
Näin saatiin alkuun rviime
kuun alussa hallitusneuvottelut,
joiden aikana kolme kristillisde­mokraattista
pääministeriehdo­kasta
sitkeästi myi kompromissi-
(^jelmaansa muille ollen vakuut­tuneita
lopullisesta onnistumia
sesta.
Kristillisdemokraattien oikealla
siivellä ja Vatikaanin valtaistui­mella
oltiin jopa niin varmoja so­sialidemokraattien
ja sosialistien
aseman heikkoudesta, että ne us­kalsivat
asettaa kyseenalaiseksi
parlamentin toisen kamarin jo
hyväksymän avioerolain.; Siitä on
nyt tarkoitus neuvotella paavin
kanssa. Sosialisteille annettiin
komproraissipaperissa lupa aiem­malla
hallinnollisella tasolla har­joittaa
yhteistoimintaa kommu­nistien
kanssa, mikä ei tässä vai­heessa
enää ratkaise mitään.-
Nyt uudistettu hallituskokoo-mus
rakentuu pelolle ja toiveille
paremmista ajoista. Ja vaikka se
pysyisikin koossa vaalikauden lo­pun,
vuoteen 1973 saakka, vain
ihme voi pelastaa ennen kaikkea
sosialidemokraatit ja sosialistit
uudelta valitsijoiden tuomiolta.
uhrien luilaiinääTä
läiieiitelee 3,000
Gediz, Turkki. — Anatolian
maanjäristysalueella on havaittu
viime lauantaina tapahtuneen tu­hoisan
maanjäristyksen jälkeen
yli 300 lievempää järistystä ja
niissä surmansa saaneiden koko­naismäärän
arvellaan nousevan
3/)00 henkeen. 90,000 ihmistä on
menettänyt kotinsa näissä maan­järistyksissä.
—
Maanjäristysalueella on Gedi-zin
kaupungin, lisäksi 84 kylää,
joista vähintään 33 on tuhoutu­nut
täydellisesti ja 28 kylää on
tällä hetkellä asutukselle kelpaar
mattomia.
Uusien järistysten ja sateen
sekä leviävien tautien sanotaan
vaikeuttavan pelastusoperaatioi­ta.
PÄIVÄN PAKINA
RIITOJA ON LIIKAAKIN
Viikkojselta hiihto- ja jääka-lastuslomalta
palattua allekir­joittanutta
"tervehtimässä" oli
tiedustelu, että onko Vapaudelle
tullut j^lkaistavaksi "Suomalais
JKanadakiaen LepokoUyhdistyk-sen"
historiankirjoitusta koske­va
Ray Rinnan kirjoitus Van­couverista
ja jos on tullut, niin
miksi sitä ei ole julkaistu?
Viitaten kansalaistemme yleis-
Ibä sanavapautta koskevsan ai-kaisen^
paan toimituskirjoituk-seemme,
tiedustelija haluaa
myös tietää, että millä perus­teella
Vapaa Sana julkaisi mai­nitun
kirjoituksen, mutta Va­paus
ci iUneisestikään julkais­sut?
Alkaen lopusta voimme omal­ta
kohdaltamme sanoa, että kun
lehtemme ei ole"ajatusten lu­ki
ja" eikä halua sellaiseksi tulla­kaan,
niin me. emme halua esit­tää
halaistua sanaa siitä, miksi
joku.toincn lehti mainitun kir­joituksen
julkaisi.
Vapaudelta tämä asia vaati
sekä teknillisen että periaatteet
Uspn ratkaisun.
Ray Rinta IfihetU hyväntah­toisesti
kirjoituksensa myös Va-psuden
jvilkaistavaksi. Mutta
"Yleisön kirjeeksi" se on aivan
liian pitkä, noin 800 saitaa, mis­tä
tulisi toista palstaa tekstiä.
Vapaus julkaisee mielihyvin
ajankohtaisia "yleisön kirjeitä"
mutta niiden tulee olla lyhyitä.
9enkUö.voi kirjoittaa niin usoin
kuin haluaa ja useammin kuin
kerran yhdestäkin aiheesta,
mutta "yleisön kirjeiden" tulee
olla lyhyitä, ja kuten sanottu,
ajankohtaisia.
Ko. kirjoitus ei täytä tätä pe­rusvaatimusta.
Toiseksi meidän lehdessämme
ei haluta lietsoa eripuraisuutta
kansalaistemme keskuuteen tois
arvoisista, eikä missään tapauk­sessa-"
oma-minä"' henkilöllisyys
kysymyksiin perustuvista hal­linnollisista-
asioista.
Emme tietenkään oleta, että
henkilöllisyys- ja hallintoasiat
olisivat sellaisia kysymyksiä,
mistä ei toisinaan tule keskus­tella
myös sanomalehtien pals­toilla.
Mutta yleispiirtein pu­huen
on paljon parempi, että
sellaiset 'pyykit' pestään kunkin
järjestön ja laitoksen järjestö-elimissä.
Ottamatta kantaa sen parem­min
Ray Rinnan historialuo-mukscn
kuin "johtokunnan­kaan"
puolesta, meistä tuntuu,
että tämä "historiankirjoitta-mis-
asia" oa parempi käsitellä
lepokotiyhdistyksen vuosi- tai
muissa kokouksissa.
Meidän mielestämme Vancou­verin
lepokotiyhdistys (kuten
valtiolliset vanhainkodit yleen­sä)
on liikeperiaatteen puitteis­sa
toimivien yksityisten hoito­lain
rinnalla siksi arvokkaassa
asemassa, ettei sen toimintapii­rissä
pitäisi kehittyä mitään
oma-minä benkilökiistoja. Toi­saalta
uskomme, että kansalai­semme
yleensä ovat sitämieltä,
ettei tällaisissa «sioissa kiinnos-
.ta suurta yleisöä suurestikaan
se, kuka yksilö, tai mikä ryhmä,
tällaisten laitosten johtokunnis­sa
on kulloinkin "niskan päällä"
Se siitä.
,. # ••• • • .
Edelläolevasta jo näkyy, että
allekirjoittanut kuten lehtemme
yle^isä, pitää valtion varaamia
vanhainkoteja paremmassa ar­vossa
kuin pidetään "liikepoh-jalla
toimivia" yksityisten ih­misten
Omistamia "'lu^olöita".
Siitä-ngiyös johtua, *ttä olem­me
kannattaneet ja tulemme ai­na
kannattamaan yleisten-van­hainkotien
rakentamista ja laa­jentamista.
Meillä on huutavan
kova puute sellaisista vanhain­kodeista
missä vanhukset, jotka
eivät voi enää omista asioistaan
huolehtia, saavat säädyllisen
asunto- ja hoitopaikan.
«Puuttumatta sen enempää
Vancouverin asioihin sellaise­naan,
tässä yhteydessä on herä­tetty
kysymys siitä, minkälai­sia
vanhainkoteja pitäisi vaatia
rakennettavaksi, vai pitäisikö
meidän '^'itse" niitä rakentaa jo­ko
kansallisuusryhmien tai mui­den
yhtymien pohjalla?
Tosiasia tietenkin on, että
me kaikin maksanune koko elä­mämme
ajan veroa myös tällais­ten
laitosten rakentamista ja
ylläpitoa varten. Ja vain valtio­vallan
toimesta voidaan vanhaiti
kotojakin rakentaa riittävästi.
Mikään yksi konsaliiauus- tai
joku muu ryhiaä «1 «llhen pysty,
huolimatta lainkaan siitä kuinka
paljon olisi sitä hyvää.tahtoa —
ei sittenkään vaikka olisimme
vahniina lahjoittamaan pikku-varoistamme
tällaisten tuki tärr
keiden laitosten rakentamisen
hyväksi.
Kaiken lisäksi tällaisiin tar­koituksiin
lahjoitettavat varat
edustaisivat todellisuudessa
kaksinkertaista verojen mak­sua.
Me maksamme veroa niin
paljon, että eräitten arviointien
mukaan noin $5,000 vuosipal­kalla
oleva ''perheen pää" jou­tuu
tekemään peräti neljä kuu­kautta
vuodessa työtä vain ve­rojen
maksamiseksir Kyllä päis­tä
verorahoista täytyy riittää
varoja myös tarvittavien van­hainkotien
rakentamiseksi.
Edullisin menetelmä ainakin
allekirjoittaneen mielestä on
siis se, että annamme sekä ta­loudellisen
että moraalisen tu­kemme
järjestöille ja laitoksille,
jotka johdonmukaisemmin toi­mivat
myös vanhainkotien ra­kentamisen
hyväksi. Me voim­me
yksilöinä ja yhteisöinä r i ­kastuttaa
vanhainkotien asuk­kaita
vierailemalla heidän luo­naan,
järjestämällä heille ohjel­maesityksiä,
tuottamalla heitä
juhliimme jne. Tosiasia onkin,
että "yksinäisyys" sekä omai­sista
ja jälelläolevista ystävistä
eristettyyn asemaan joutuminen
on vanhempien kansalaistemme
yksi raskain taakka. Me voimme
sitä helpottaa. Mutta valtioval­lalta
on vaadittava vanhainko­tien
rakentamista ja ylläpitä­mistä
ja niitä kaivataan k i ­peästi.
— Känsäkoura." '