Vapaus, October 22, 1959

              ^vu 2 .Torstaina, lokak. 22 p. - i Thursday, Oct. 22, 1959
VA PA U S
(UBERTT) — Independent Labor
Organ of Finttish Canadians. £s-tablished
Nov. 6, 1917> Authorized
as seöond class mail by the Post
'Office Department, Ottawa. Pub-lished
thrlce weekly: Tuesdays,
ijTliursdays and. Saturdays by Vapatis:
Publishing Company Ltd . at 100-102
•Eam St;.W.;:Sndbury; Ont;, Canadav:
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editoria] Of f ice OS;'4-4265: Manager- <
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
, address: Box: 69,, Sudbury;f Ontario.';
Advertising^rates upon appllcation.
TranslatlojjL free of charge. .
TILAUSHINNAT:'
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4i35
3 kk, 2.50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 900 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk: 9.S0 6 kk. 5.25
'^Vapaani maan" lakkokielto
. *: ^asiiingtonista maanantaina tulleissa uutistiedoissa ker-l-
Totaan presidentti Eisenhowerin antaneen 'Ballituksen pro-
- >, kuraattorinvirastolle määräyksen ryhtyä toimenpiteisiin te-^
...*räsläkon murtamiseksi Taft-Hartley lain avullai! Tarkoitus
> ön tämän työväenvastaisen lain perusteella "ihankkia teräs-työläisten
unioa vastaan estetuomio ja sillä perusteella ko­mentaa
noin 500,00 teräslakkolaista takaisin työhön 80 päi-vän
ajaksi. Mitä tapahtuu sitten, jos tär.an 80-päiväisen
"jäähdytyskauden" aikana ei sopimukseen päästä^ se on asia,
josta on turha kannuja valaa. Union johto on kuitenkin il-
Aioittanut että se tulee käymään oikeustaistelua katkeraan
loppuun, aina korkeimpaan oikeuteen asti, välttyäkseen täs­tä
estetuomiosta. Samalla kertaa terartyöläisten union johto
on kuitenkin myöntänyt, etta jos se ei saa oikeutta asiansa
-puolelle, niin unio tulee noudattamaan Taft-Hartley lain
määräystä ja palaamaan työhön 80 päivän ajaksi, minkä jäl­keen
lakko alkaa uudelleen, ellei siihen mennessä ole sopi­mukseen
päästy.
Kaikki tämä näyttää hyvin monimutkaiselta ja epäsel­vältä.
Tosiasia onkin ,että Taft-Hartly lain nimenomaisena
tarkoituksena on saada työläisten keskuuteen isekasortoa,
hämminkiä ja ennenkaikkea toivottomuusmielialaa sillä pe­rusteella,
että työtaistelujen voittaminen on mahdotonta. Sel­vää
myös on, että kun esimerkiksi terästyöläiset määrätään
nyt valtiovallan voimalla 80 päiväksi "jäähdylle" eli takaisin
työhön, niin sillä aikaa voidaan, työnantajain ja valtiovallan
sekä ennenkaikkea sanomalehdistön ja,radion välityksellä
; lietsoa eripuraisuutta ja toivottomuusmielialaa työläisten ri­veihin.
Siten oh tarkoitus tehdä mahdottomaksi lakon uudel­leen
alkaminen — mutta tätä tavoitetta ei ole ilmeisestikään
vielä "kirkossa päätetty". -
•• .. . * * • * • • ''
Teräslakon murtamisyritykset Täft-Hartley lain avulla
paljastavat kerran uudelleen, että sellainen porvaris-denio-ia-
aattinen hallitus, mikä on tällä kertaa Yhdysvalloissa, on
loppujen lopuksi kapitalistiluokan yhteinen johtokunta, joka
• tuntee • luokka-asemansa ja toimii kapitalistiluokan etujen
vaatimalla tavalla.
Tässä yhteydessä sanottanee, että teräslakon lopettamis­ta
vaatii maan "kansallisetu" eli "koko kansan hyvinvointi",
• kuten on: yritettj' selittää. Tällaiset verhot eivät kuitenkaan
muuta tosiasioita, ,4a tosiasia on, että jättiläismäiset teräs-
, yhtiöt valmistelivat tätä lakkoa kuukausikaupalla; ne kehoit-
, tivat asiakkaitaan östamaaa suuria teräsvarastoja edessä-olevan
lakon ajaksi; ne valmistivat suuri varastoja omaan
käyttöönsä. Ja niin kauan kuin näitä etukäteen valmistettuja
' varastoja oli käytettävisä, "VVashingtonilla ei ollut mitään kii­rettä
teräslakon lopettamiseksi. Työnantajia ei yritettykään
painostaa pois työväenvastaiselta asenteeltaan. Washingtonis-sa
puhuttiin silloin leveästi, joskin demagogisesti siitä, että
järjestäkööt asiansa kollektiivisen neuvotteluperiatteen mu­kaan.
Tämä sopi mainiosti myös suurten teräsyhtiöiden suun­nitelmiin,
jotka istuivat suurten teräskasojen päällä ja oli­vat
yksimielisiä siitä, että terästyöläisille on annettava tun­tuva
opetus.
Mutta kun teräsvarastot rupesivat vähenemään, eikä te-y
räslakon normaalisesta murskaantumisesta ollut • merkkiä­kään,
silloin muuttui ääni kellossa: Kun työnantajat olivat
valmiina avaamaan tehtaittensa portit, niin silloin astui are-nalle
myös Washington suurine ruoskineen työväkeä vas­taan.
Ilman muuta on selvää, että Taft-Hartley lain käyttö
^ terästyöläisiä vastaan auttaa nyt jättiläismäisiä teräsyhtiöitä
aivan samalla tavalla kuin Washingtonin toimettomuus tuki
niiden suunnitelmia lakon alkuvaiheessa.
Kysymys ei siis ole mistään "kansalliseduista'' ^ vaan
luokkaeduista, ja nimenomaan teräsyhtiöiden; eduista puolta
miljoonaa työläistä vastaan. Puhumalla "kansalliseduista"
voitanee hämätä joitakin sinisilmäisiä henkilöitä, jotka eivät
; ole koskaan vaivautuneet rock'n roll-räminää syvempään
ajatteluun yhteiskunta-asioista, mutta valtaosa koko ihmis­kunnasta
näkee Taft-Hartly lain käytössä terästyöläisiä vas­taan
kapitalistiluokan avoimen luokkanyrkin.
* * *
_^ _ Erikoisen luvun ansaitsee kysymys siitä, minkä vuoksi
• • ei<^^ saatu neuvotteluteitse rat­kaistuksi.
Uutistiedoissa kerrotaan kompastuskiviä olevan kaksi:
1. työläiset vaativat lisää palkkaa, ja 2. työnantajat vaativat
• suurempia hallinlavapauksia. ,
Palkkakysymystä ei tietenkään sovi aliarvioida, mutta
- kaikki asiantuntijat myöntävät kuitenkin, että jos ei olisi
riiuita "vaikeuksia" niin palkkakysymys olisi aikoja sitten
rataistu. Työläiset ovat jo perääntyneet jossakin määrin palk­kavaatimuksissaan
ja teräsyhtiöt eivät ole koskaan yrittä­neetkään
väittää, että niiden talousaseina ei muka kestä pal­kankorotuksia.
Päinvastoin satumaisen suuria voitto-osinko-jä
kahmivat teräsyhtiöt ovat asiallisesti-myöntäneet että pai­kaan
korotukset ovat mahdollisia; yhtiöt Wat muka huolissaan
"v£.in "inflaatiovaarasta''',.lmikä on tietenkin niiden taholta
h iononlainenn^eruke parenunan puutteessa.
Jalelle jäa siis pääkysymys: työnantajain vaatimus suu-rrmmistä^
ikeuksista:"työsuhteiden muuttamiseksi taloudel-
• li.3clla tavalla", kuten on selitetty.' Tämä vaatimattomalta
• näyttävä vaatimus uhkaa kuitenkin kaikkien työläisten oi-
^ keuksia ja erikoisesti vanhempia työläisiä. . ' .
Automatisoinnin takia, näin selittävät yhtiöt, on monta
työalaa tullut tarpeettomaksi. Ja mitä enemmän automati-
' sointi edistyy,-sen vähemmän tarvitaan eri osastoilla työvoi-
, maa. Ja voidakseen "järjestää työt taloudellisesti" yhtiöt ha­luavat
poistaa vanhemmuusoikeudet niin, että voivat erot-taa
mifelin määrin kenen tahtovat ja milloin tahtovat.
,Toi'sin'sanoen tähän viattomalta^ näyttävään vaatimuk-.
seen sisältyy työnantajain tietoinen pyrkimys koko'uniotur-van
murskaamiseksi. Tällaiseen itsemurhasopimukseen ei
, luonnollisestikaan mikään uniö voi suostua niin kauan kuin
silla on' vähänkin itsepuolustusmäihdollisuiiksia jälellä.
Asian yakavuutta korostaa vielä se seikka, että jos teräs­i-
yhtiöt "liyt onnistuvat tässä'"pääpyrkimyksessään," kaikkien
'i nfiuiden joukkoteollisuuksren työläiset joutuisivat pikamars-slÄsa
saman vaatimuksen eteen;: Tosiasiassa'kysymys unio-
Inco
Syyskuun 24 pnä pidettiin Sudbu-ryssa
päivälliset. Eikä tämä ollut
mikään tavallinen päivällineni-sillä
silloin ruokittiin noin 1,600 miestä
Incoa järjestämillä päivällisillä,
jotka oli järjestetty: kunnioittamaan
niitä Incon työläisiä, jotka olivat
olleet yhtiön palveluksessa vähin­täin
25 vuotta.
•Incon ^presidentti Henry S; Win-gate
ymmärtäväisesti saapui tilai­suuteen
New Yorkista* asti puhuak­seen
yhtiön veteraaneille. Seuraa­vana
päivänä saimme lukea hänen
puheensa pääkohdat Sudbury Staris­ta.
Hän oli^sanonut, että Moak
Laken alkaminen Pohjois-ManitO::. Jenkin nousee . . . tämä on uusi al­bassa
tulee pidentämään Sudburyn T^akausi ja olen varma,-etta kaytän-
Kirj. J. Bonaldson
ikää nikkelin alalla. Hän vakuutti
25 vuotta Incon palveluksessa ol­leille;
"Voitte selostaa pojillenne
kotonanne, että he voivat täyttää
isänsä kengät ja saavat pysyväisen
työpaikan Incon palveluksessa Sud-buryssa
silloin kun he alkavat et­siä
työpaikkaa." ^
Tämä Wingaten tarjoama makupala
ilmeisesti otettim vastaan ilomieli-sesti,
sillä tilaisuuteen kokoontu­neet
veteraanit olivat taputtaneet
käsiään voimakkaasti.
Ei ole epäilystäkään siitä, että
Moak Laken avaaminen tulee vai­kuttamaan
huonosti Sudburyyn.
Tarkemmin asioita tutkiville presi­dentti
Wingaten selostukset jättä­vät
monia aukkoja ja ristiriitoja.
Esimerkiksi hän selosti, että Mani-toban
kehittämistä kiirehditään
koska odotetaan, että nikkelin ky­syntä
lisääntyy eikä sen perusteel­la,
että nikkelin kysyntä olisi todel­la
lisääntynyt. Hän sanoi ja vielä­pä
koi'osti sitä, että on tehtävä l i -
muut sanovat
US An "SURKEA PÄIVÄ"
"Se on kansakunnalle surullinen
päivä" sanoi USAn'presidentti Ei­senhower
määrätessään oikeuslai­toksensa
aloittamaan toiminnan es-tetuomion
antamiseksi teräslakko-laisille
surullisen kuuluisan Täft-
Hartley-lain perusteella.
Myöntäen avoimesti, että Taft-
Hartley-lain säätämät pakkokeinot
ovat puolueellisia työväkeä vas­taan,
että mainittu lakitekele onkin
siis luokkahenkinen suurpääoman
nyrkki työtätekeviä vastaan, Toron­to
Daily Star kirjoitti tiistaisessa
töimitusärtikkelissaan:
". . . Ylläesitetyn spekuloinnin
tarkoituksena on osoittaa kuinka ky­seenalaiseen
menettelymuotoon pre­sidentti
Eisenhower turvautuu käyt­täessään
Taft-Hartley-lain estetuo-miota.
Se on'vaativa vapaalle yh­teiskunnalle
siinä, että se pakoittaa
miehet takaisin työhön, mutta ei
lupaa mitään.ratkaisua. Se on yk­sipuolinen
siinä, että se panee hei­dät
työhön niillä palkoilla, mitkä
työläiset ovat hyljänneet, vaatimat­ta
mitään vastaavanlaisia myönny­tyksiä
työnantajilta; tosiasiassa es­tetuomio
huojentaa yhtiöiden ta-louspainostusta
antamalla niille
mahdollisuuden joidenkin tilausten-sa
täyttämiseen. Se (estetuomio)
ei saavuta mitään muuta kuin aikaa.
"Kun suuren teollisuusmaan ja
johtavan demokraattisen valtion
päämies alentuu ^käyttämään aset­ta
mika on samalla kertaa pakoitta-va,
diskriminoiva ja tehoton, silloin
on selvästi luotava uusi katse kol­lektiivisiin
neuvottelumenetelmiin
sää yrityksiä nikkelimarkkinain l i ­säämiseksi.
Kuinka näissä oloissa voidaan oi­keuttaa
Ihconvtuotannon lisäämistä
kolmannella: osallavarsinkin • kun
pidetään V mielessämme, että vuosi
sitten nikkelin ylituotanto johdatti
lakkoon. Mr. Wingate selostaa a-sian
tähän tapaan: "Olen suuri op­timisti
kun ajattelen teollisuuslai­toksemme'
tulevaisuudesta. Vuosi
sitten' olin masentunut . . näytti
siltä, että pohja oli pudonnut nik-kelimarkkinoilla
. . , kysyntä kui-
ASIANTUNTIJAN TUNNUSTUS
"Sen mitä neuvostoliittolaiset
ovat tehneet rakettialalla, sen he
ovat tehneet itse, eikä kunnia suin-r
kaan kuulu saksalaisille", lausui
Draken yliopistossa,. Des Moinesis-sa
(USA), - pitämässään puheessa
amerikkalainen rakettiasiaintuntija
Willy Ley. Ley on Wernher von
Braunin työtoveri ja myös itse ent.
saksalainen, joka on saanut ,tJSA:n
kansalaisoikeudet. Leyn mukaan
NL sai sodan päättyessä: Natsi-rSak-salta;
vain- kaksi kunnossa olevaa
V—2-rakettia ja joukon insinöörejä,
joista vain yhtä voitiin pitää jon­kinlaisena
tutkijana. Vastaavasti
USA sai ainakin 50 täysin kunnos­sa
olevaa rakettia ja käytännölli­sesti
katsoenkaikkirakettiasiantun-tijat.
turvan säilyttämisestä on jo
päiväjärjestyksessä
teollisuusaloilla. Erimerkiksi
Incon täkäläisillä työläisillä on
edessä se vaara, että jos heidän
unioturvaansa heikennetään —
mihin nyt pyritään vissien ul­kopuolisten
voimien johdolla
— nikkelinkaivajat voivat me­nettää:
vanhemmuusoikeutensa
siinä tapauksessa jos Moak La-keii
kaivosbperatiojen alkami­sen
nimissä vähennetään tuo­tantoa-
täällä!
Tämä sellaisenaan on vain
kotoinen esimerkki siitä, kuin-kai
tärkeätä on^ koko tämän
mantereen työtätekeville, että
terästyöläiset saavat torjutuk­si
ja lyödyksi takaisin teräsyh­tiöiden
hyökkäykset uniotur-vaa
vastaan.
•s,
i f f i i t i i Ä i i
nossa se toteutetaan oikeaan ta­paan"
Sudbury Starin johtaja ja toimit­taja
Jim Meakes teki asiasta etusi­vun
jutun syyskuun 12 pnä ja siinä
hän koetti tasoittaa sudburylaisten
pelkoja. Siinä oli kaiken lisäksi pu­nainen
otsake, "Kuinka Thompson
tulee vaikuttamaan nikkelialuee-seen".
' Hänen vastauksensa olivat
lupaavia. Hän kertoi Incon johto­kunnan
puheenjohtajan tri John
F. Thompsonin sanoneen seuraa­vasti:
"Meidän on myytävä nikkeliä.
Jos emme kehitä laajempia mark­kinoita,
niin ei tule olemaan kysyn­tää.
Mutta jos kysyntä synnyte­tään,
niin silloin meidän bn oltava
valmiina täyttämään kysyntä. On it­sestään
selvä, ettei voida luottaa
yksinomaan Sudburyyn, koska tääl­lä
ei ole riittävästi malmia. Jos yk­sinomaan
siihen luotettaisiin, niin
nikkelialueen malmi loppuisi 20
vuoden kuluessa. Se ei palvelisi
yhteiskuritaa, yhtiötä tai yhtiön
työläisiä."
Mutta olettakaamme, että mr.
VVingaten optimismi ei perustukaan
tosiasioihin eikä synnykään odotet­tuja
uusia markkinoita. Suljetaah-ko
silloin Thompsonin tuotanto . .
tai suljetaanko Sudburyn tuotanto?
Tämä on kysymys, johon kukaan
vaikutusvaltaisista henkilöistä ei us­kalla
vastata.
Sudbury Starissa on toistuvasti
korostettu Incon huolestumista Sud­buryn
tulevaisuuteen. Lehdessä on
sanottu seuraavasti: "Pian alkaa
Thompson tuottamaan. Painostus
Sudburyn kohdalle vähenee. Sen
malmireserVit kestävät kauemmin.
Tuotanto saadaan tasapainoon. In­co
aikoo toteuttaa tasapainotuotan-non
saadakseen nikkelialueella si­jaitsemat
tehtaat ja kiinnityksensä
tuottamaan mahdollisimman kauan
ja tunnustaen kolme seuraavaa vel­vollisuuttaan:
1. Velvollisuus Incon
osakkeenomistajille. 2. Incon vel­vollisuus
työläisilleen. 3. Velvolli­suus
Sudburyn ja nikjtelialueen
kunnille ja asukkaille."
Nehän ovat hienoja sanoja. Mut­ta
mitä Inco on tehnyt? Mikäli
numero ykkönen on kysymyksessä,
niin se on ilmeisesti huolehtinut sii­tä.
Incon voitot, kun huomioidaan
alkuperäinen sijoitus, ovat ihmeel­lisiä.
Sen -voitot, verot ja muut re­servit
pidätettynä, olivat $95 mil­joonaa
vuonna 19.56 ja $90 miljoo­naa
vuonna 19.57. Osakkeiden omis­tajat,
jotka ovat suurimmalta osal­ta
Yhdysvaltain kansalaisia ovat
pärjänneet erittäin hyvin.
Entäs sitten nmuero kaksi —
Incon työläiset? On tosiasia, että
tällä kertaa Incon työläiset, ovat
parhaimmin palkattujen tuntipal­kasta
nauttivien joukossa tällä man­tereella.
Työolot ovat myös verrat-:
tavissa, mutta sulaton kansu edel­leen
vaivaa työläisiä. Multa sa­malla
on huomioitava, että tämä tu­lojen
parantuminen alkoi vasta sen
jälkeen kun Mine Milt osasto 598
alkoi toimintansa vuonna 1944. En­nen
sitä Inco oli luonut itsensä ko-v.
ana työnantajana. Tällä kertaa uni-on
toiminta keskittyy Incoa vastaan
juuri eläkkeiden , saantioikeuksiin
siinäkin tapauksessa, jos työläinen
poistuu Incon palveluksesta;enneiv
kuin hän on saavuttanut eläkeiän.
Tässä eläkesuunnitelmassa onkin
noin $100 miljoonan varat. On hy­vin
tunnettu, että harvat kaivostyö­läiset
ja sulattotyöläiset voivat jatr
kaa tehtävissään 65-vuoliseen asti.
Mutta heillä on tilaisuus nauttia
eläkkeestä vasta sen jaikeen s kun
he ovat saavuttaneet eO-vuotta.Tär
mä. tarkoittaa, ;ettävjos Inco suljet
täisiin huomenna,"niin monet tu­hannet;
työläiset, joilla on yli kak­sikymmentä
vuotta palvelusaikaa,
jäisivät^ilman eläkettä' Jos heitä
ei V kutsuttaisi itakai^in tehtäviinsä;
määrätyn_ajan kuluessa, tai jos yh­tiö
onnistuisi : poistamaan-nykyiset
seniority-oikeudet,. niin nämä mier
het menettäisivät eläkeoikeutensa.
Tosiasia: onkin, että-numerokakkov
nen: on saanut: paljon vähemmän
huomiotav kuin numero ykkönen, ja
huomio johtuukin siitä, että itehtä-västä
on huolehtinut hyvin militant-tinen
unio.
Entäs sitten numero kolmonen —
Sudbury -ja ^nikkelialueen: kunnat?:
Incon saavutukset: tässä suhteessa
eivät ole ansiollisia. Se on jatku­vasti
kieltäytynyt-maksamasta osuu:
tensakunnalllskuluista. Sen vaiku­tusvaltansa
kautta vhallitukseen'se
on: onnistunut pitämäänilainsäädön-töä.
joka vapauttaa sen maksamasta
kunnallisveroja. Tämä teollisuu­den,
jättiläinen piilcilec niiden kiil-;
toisten väitökaiensä takana, että sc
maksaa huomattavan summan nfaa-kuntar
ja liittovaltion veroista,-jos­ta
pieni osa palautetaan kaivoskun-tien
käytettäväksi. Joku aika sitten
Waters Township yritti saada uutta
rautamalmin: käsittelylaitosta; vero^
tettavakseen; Inco -kuitenkin:on­nistui
eväämäänv kunnan suunnitel­man.
Näin ollen kunta menetti
$76,000 vuodessa lisäveroina, mikä
olisi, merkinnyt $40.00 jokaista ta­loa
kohti.
Inco on kerta toisen jälkeen eh-r
käts^yt niiden Sudburyn alueella
asuvien 100,000 ihmisen kuntien yh-teenhittymisen.
Ja kunnat ovat val­keassa
asemassa alhaisen teollisuus-veroitukseiiT"
vesi- ja likaviemäri-suunnitelmicn
johdosta. Inco on
asettunut vastustamaan sellaista
suunnitelmaa ja on oma-aloitteisesti
rakentanut likaviemärijohdot Cop-per
Cliffiin ja veden yhtiön omis­tamaan
Garsonin osaan;
Kun Henry S. Wingate saapui
tänne Wall-kadulta puhuakseen yh'
tiön veteraaneille, hän ilmeisesti
omaksui sen ajatuksen, että kun
saadaan kunnollisesti syödä, niin
pehmoisella puheella Voidaan pois­taa
ne ennakkoluulot, joita monella
sudburylaisella on yhtiöstä. Mutta
siitä huolimatta on edelleen määrät­tyjä
itsepintaisia seikkoja, jotka
jäävät ajattelevien työläisten mie­leen.
Ne ovat seuraavat:
1. On arveltu, että nykyisen tuo­tannon
tyydyttämiseksi on Sudbu­ryn
alueella riittävästi nikkelimal-mia
seuraavaksi sadaksi tai kahdek-sisadaksi
vuodeksi.
2. Thompsonin alue on myös val­tava
ja siellä on jonkun verran rik­kaampi
malmi.
3. Manitoban hallituksen kanssa
on tehty erikoisia verosopimuksia
sen johdosta koska Inco oh luvan­nut
sijoittaa $8.5 miljoonaa velka-vapaan
kylän rakentamiseen Thom­psoniin.
4. Thompsonin laitokset tulevat
toimimaan kolme vuotta ilman liit­tovaltion
verotusta ja Inco tulee
nauttimaan 5-vuotiskaudesta, jolloin
se voi maksaa kaikki rakennusku­lunsa.
5. Hyvin keskitetty Thompsonin
laitokset, kaivokset, sulatot ja puh­distamot,
on vain lyhkäisen matkan
päässä Churchillin satamasta, mi­hin
kulkee rautatie.
6. Inco on jo antanut ymmärtää,
että se aikoo palkata Thonipsoniin
etupäässä nuoria ja riskiä miehiä
preeriamaakunnista.
7. Thompson on suhteellisesti
syrjäytetty Pohjois-Manitobassa,
sinne pääsee ainoastaan lentämällä
tai rautateitse, ja näin ollen se on
vaikea järjestää union alaisuuteen.
Kun kaikki nämä tosiseikat huo­mioidaan,
niin International Nickel
Companyn selostukset Thompsonin
avaamiseksi eivät ole lainkaan jär­jellisiä.
Meistä tuntuU) olevan sel­vä,
että Inco aikoo kuoria maitoa ja
jos se tulee tarpeelliseksi niin juu­ri
Sudburyn kustannuksella.
Inco on erittäin voimakkaasti
koettanut kehittää markkinoita Eu­roopassa.
Nykyisen Yhdysvaltain
teräslakon aikana valtaosa nikkelis­tä
on myyty juuri eurooppalaisille
ostajille. Ilmeisesti maailman so­sialistinen
osa on o.stanut suuria
määriä nikkelia. Tämä ulkomaille
vienti merkitsisi sitä, että Churchil­lin
satama olisi kovin tärkeä mal­min
lähettämiseksi Eurooppaan.
Jos Thompsonin tuotanto suunna­taan
juuri tyydyttämään Euroopan
melko vakiutisia markkinoita, niin
voimme olettaa, että Sudbury tulee
tyydyttämään Yhdysvaltain markki­noita
— lasku^ ja nousukausineen.
El ole lainkaan epäilystä siitä,
että Inco pitää Mine Mill uniota
ehkäisyvälineenä sen kehitykselle.
Työväen piireissä ollaan: sitä -miel­tä,
että Inco provosoi viime vuonna
käydyn lakon yrityksenä vapautua
uniosta.' Kiitos siitS.^että työläiset
esUntyivät i yhtenäisesti;':ja; militant-
.tisesti ja että Canadan työväestö ja
kansainvälinenv työväenliike mahtar,
vasti tuki lakkoa, ei Inco onnistu­nut.
Juuri tämän yhtenäisyydenrikko-imiseksi
Inco on ryhtynyt toimimaan
päättäväisesti käyttäen kaikkia
mahdollisia keinoja,y Incon kampanr
jan keskeisin kohta tuleekin esille
osasto 598:n vaaleissa ensi kuukau^
den aikana,- Näyttääkin siltä. ettS
tästä, taistelusta muodostuu yksi
työväen historian likaisemmista
taisteluista.
TOBVUTTANCT EEVA
Oikea valaistus^^säästää sihniä
Washington. — Kenraali George
C. Marshall kuoli perjantaina Wal­ter
Reedin sairaalassa Washlngtonis-sa
78 vuoden ikäisenä.
Marshall oli ensimmäinen ammat­tisotilas
josta tuli Yhdysvaltain ul­koministeri
eli valtiosihteeri. Toimit­tuaan
toisen maailmansodan aikana
Yhdysvaltain maavoimien ylipäällik­könä,
alaisenaan yli 9,000.000 miestä,
tuli hän sodan jälkeen tunnetuksi
nimeään kantavalla taloussuunnitel­malla,
ns. Yhdysvaltain taloudellises­ta
avusta, jonka perimmäisenä ta­voitteena
pH estää sosialismiin sllr-. myös matalalle, esim. riiokapöydän
i ä s k i m kodin valaistusta: joudutaan
uusimaan, tai uuteen kotiin valitaan
lanippujav pitäisi muistaa,: ettei va­laisin
ole; • pelkkä koriste-esine;; Se
voi vaikuttaa" suurestikin A huoneen]
ulkonäköön^ mutta varsinaiselta ole­mukseltaan
se kuitenkin on tarve^
esine — se v^aiseel
Kattooni, kiinnitettävät varjosti­met
ovat suosiossa. Huoneitten
mataluuden vuoksi ne -ovatkin pai­kallaan.
Saatavana on kankaasta,
muovista, paperista ja lasista val­mistettuja
varjostimia. Näistä lasi
on kallein, mutta käyttökelpoisin,
sillä sen voi pestä, eikä se vioitu
lampun lämmöstä: Muut materiaa^
Iit tummuvat ja haurastuvat vähi­tellen
lämmön synnyttämän ilmavir­ran
tuodessa pölyä, joka vähitellen
palaa kiinni varjostimeen. Varjos­timen
tilalla voi käyttää ritilää —
metalliristikkoa, joka pehmentää
valon, mutta ei vähennä valoisuutta,
niinkuin varjostin aina jossain
määrin tekee.
Yleisvalaistuksen voi sijoittaa
tymlnen visseissä Länsi-Euroopan
maissa.
Marshall oll sodan aikana sen aja­tuksen
esittäjä, että Saksa voitettai­siin
tekemällä maihinnousu Länsi-
.Euroopassa. Amerikkalaiset sotilas­henkilöt
asettuivat puoltamaan tätä
enemmän kilin Chiirchillin suunni­telmaa
suorittaa maihinnousu Balka­niin.
Niinpä maihinnousu tapahtui
aikanaan Ranskaan.
Sodan jälkeen MarshaU toimi Kii­nassa
mutta joutui poistumaan sieltä
vallankumouksen voitettua. Korean
sodan puhjettua hänet nimitettiin
ulkoministeriksi.
yläpuolelle, noin 30 tuumaa pöydän
pinnan yläpuolelle. Jos huoneessa
Tri Endicott palaa
Kiinasta ensi kuussa
Toronto. — Canadan Rauhankon-gressin
puheenjohtaja tri James G:
Endicot ja hänen vaimonsa ovat al­kaneet
kiertomatkan Kiinassa sen^
jälkeen kun Kiinan Kansantasaval­lan
lo-vuotisjuhlallisuudet loppui­vat.
Tri Endicot osallistui näihin juh­liin
yhtenä Maailman Rauhanneu­voston
seitsemästä edustajasta. Hän
palaa takaisin Canadaan ensi kuu­kauden
lopussa ja tekee kiertomat­kan
täällä puhuen eri paikkakun­nilla
niistä vaikutelmista, joita hän
saa Kiinan matkaltaan.
on hyvin suunniteltu, runsas paikal-lisvalaistus,.
tämä on täysin riittävä
yleisvalo. Lasisia, akryylimuovisia
ja kankaisia malleja on lukematto­mia,
näistä jälleen lasi on paras
ratkaisu. Muovi ei kestä kovin voi­makasta
hehkulamppua — se saat­taa
menettää muotonsa. Yleisvalai-simen
varjostin on syytä valita si­ten,
että valo suuntaiituu alas.
Paikallisvalaisimmista yleisin on
pöytälamppu. Luku^ ja työlamppu
pitäisi sijoittaa niin kauas istuimes­ta,
ettei valo satu suoraan silmiin.
Tällöin on myös valittava sellainen
• • *
.varjostin, joka suuntaa - valon." vi­nosti
alas. Varjostin ei kuitenkaan»
saa suunnata valba pelkästaän^poy-
;dän pintaani sillä eninMiäksecn_2fi-s^~^^"^
loa tf^yitaan pöydän,, ^pärmll.
Varjostin'voi silloin olla arkajilqn
materiaalia — kangas on pehmeä
ja: miellyttäväv materiaali ja ^p~i|ikj^r^
huonetta paremmin Iniin kova W
tai;eloton muovikangas. Juuri piJy-tälampuilla
voi huoneeseen cluoda
pehmejrttä ja persoonallisuutta!/; :
Peilivalaisimena käytetään lam-:
petteja ja putkivalaisimia. Laiiape-;
tit varjostimeen luovat pehmeän,
kauniin valon, kun taas putkivaiäi^
simet valaisevat kirkkaammin^ Pei-livalaisimet
pitäisi? sijoittaa peilin
molemmin puolin suunnilleen': sille
korkeudelle, mille kasvot tulevat is­tuttaessa.
Jos lamput ^ovat.liisui
korkealla, tai vain toisella puoleHe, JS
muodostuu helposti häiritseviä' ja . T
rumentavia ° varjoja.
Keittiön valaistus kuitataan f ii
yleensä pelkällä yleisvalaisinfeUi i l
Kattlampun valo pitäisi suunnata i'^-
alaspäin, vatita sjellainen varjositin,
jossa on kuvun lisäksi varipstin,i^K;|^
tei valoa tuhlattaisi kattoon, m i ^
sitä ei tarvita. Kun työpöydät u - < ^
seinkin ovat seinäkaappien alla, sy-vennyksessä,
ei-yleisvalaisin anna , 7:
riittävää työskentelyyn tarvittavaa.2
valoa. Kaappien' alle olisi syytä iif
kiinnittää lieriövälaisin tai loiste-putki,
sillä juuri typtä tehdessä !yia- '
loa kaiyataaii. Keittiön valaisimien
pitää olla helposti puhdistettavia. :i
Yleisenä sääntönä on, että huo­neessa
pitäisi olla valoa 10 w netio-metriä
kohti, siis esim. 12'kuutiöia.^^^^^,,,
huoneessa 120 w. Valoa saa bUa
mieluimmin liian paljon kuin liiäii
vähän.
• •
Vaihteeksi voileipiä kahvipöytään
MONA TÄYTE (8 hengelle)
2 kovaksi keitettyä munaa hie­nonnetaan
2 rkl. "pickle relish"
2 rkl. hien. "celery"
2 rkl. Majoneesia
Vi tl. sipulisuolaa
hiukan pippuria
1 rkl. hien. vihr. pip.
1 rkl. "pimiento"
KINKKUTÄYTE
2 kannua (^oz) "Devilled ham"
1 rkl. majoneesia
ohuita kuorimattomia kurkun
viipaleita.
AUSTRALIAN JA UUDEN SEELANNIN
KAfKKi UNIOT RAUHAN PUOLESTA
Melbourne. — Kaikki Australian ja
Uuden Seelannin uniot ovat Ilmoit­taneet
kannattavansa ensi kuussa
taällil pidettävää rauhankongressia.
Australian uniojen neuvosto ja
Melbournen unioneuvostot ovat päät­täneet
kannattaa tata kongressia.
Yksityiset uniot, jotka edustavat
rautatieläisiä, pannuseppiä, sähkö-työläisia,
Satamatyöläisiä, kunnan-työläisia,
merimiehiä, metallityöläsiä,
kutojia ja muita työläisiä ovat i l ­moittaneet
kannattavansa rauhan-kongressia.
Muita tunnettuja henkilöitä, kuten
Australian tunnetuin atomitledemles
Sir M. Oliphant. ja lentomarsalkka
Sir George Jones ovat kongressin
aloitteentekijoitten joukossa.
Aikaisemmin Australian Labor-puolue
vastusti rauhankokouksia,
mutta nyt on puolueen presidentti
F. E. Chamberlain rauhankongressln
aloitteentekijoitten joukossa. Labor.-
puolueen Victorian konferenssi päät­ti
keholttaa osastojaan osallistumaan
rauhankongresslin.
Kongressiin osallistuu amerikka­lainen
atomitledemles prof. Linus
Paullng ,brittUäinen kirjailija J. B.
Priestley ja Intian parlamentin jä­sen
Givlnnl Reddy.
Brittiläisen fosfaattUaivaston lippu­laiva
Trlellisin miehistö on nimittä­nyt
laivansa "rauhanlaivaksi" Ja lu­vannut
joka kuukausi avustaa rau­hanliikettä.
Tämä on johtanut sii­hen,
että nykyään purjehtii Austraa-r:
lian rannikolla 16 "rauhanlaivaa".
KUOBRUTUS
1 paketti (8oz) kermajuustoa
3 rkl. maitoa
(punaista ruokaväriä jos halu-'
taan . ' . •
KOKOVEHNÄLEIVÄSTÄ, 1 pau- 1|
nah leikkaamattoniasta otetaan kuö- V-ret.
pois ympäriltä seM leikatäan^pi-tuussuuntaan
4 osaan. Sivellään % i
kunkin viipaleen yksi puoli voilla
tai margariinilla. Asetetaan näin
sivelty leivän viipale leipälaudalle >|
^iinä on sitä helppo valmistaa. ,
MUNATÄYTE valmistetaan ,si- 1
ten, että sekoitetaan kaikki mmit
aineet paitsi vihreä pippuri ja pi-miento,
seos jaetaan kahtia ja vasta
sitten lisätään pippuri jä piiniento
niin, että Vksi tulee yhteen ja toi­nen
toiseen puoleen.' ,
ENSIMMÄISELLE leiväUe leipä-laudalla
lievitetään munatäyte, J^h
hon pn lisätty vihreä pippuri. Sen
päälle asetetaan T O I N E N leipä- ; |
viipale ja sille ensiksi ohuita kurk-kuviipaleitai
niiden päälle kinkku
täyte ja taas kurkkuviipaleita, KOLT
MAS leipäviipale asetetaan niiden
päälle ja sille levitetään munatäy:
te, johon on lisätty pimiento. Ja
viimeksi NELJÄS viipale. Tämä
pitkä leipäkakku kääritään voi- tai
alumiinipaperiin ja saa olla koko
yön jääkaapissa. '
KUORRUTUKSEEN sekoitetasMi
kermajuusto ja maito (ja ruokayä-ri
jos sitä käytetään). Leipä kak­ku
sivellään sillä kaikilta sivuflta
paitsi ei pohjaa: Voidaan halutes­sa
koristaa oliiveilla. Jäähdyte­tään
ennen tarjoamista ja leikataan
8 viipaleeseen.
i
SS
Vastaamatta jäänyt kysymys
; Sinä päivänä, jolloin : Vapaa Sa­nan
toimittaja kirjoitti, viikonlopun
pakinansa; hän: oli ilmeisesti nous-su
tj ylös väärältä puolen -vuodetta.
Muuten ei voida käsittääksemme
mitenkään selittää:: sitä halveksivaa
sävyä- mikä hänen ikVJoituksestaan
huokuu omia lukijoitaan kohtaan,
jotka syystä tai toisesta kysyvät
"miksi?"
(K iviperän Pekka kertoo saaneen'
sa länneltä kirjeen, missä kysytään:
"Samalla kysyn teiltä, ,että aut­taako
hallitus meidän'lehteämme;:
nimittäen Vapaa Sanaa . . ."
Pitäen ilmeisesti lukijoitaan pik-kulapsina,'
joille voi puhua mitä
tahansa; mainitun lehden toimitta­ja
vastasi pakinassaan:
"Pennin pyöreätä ei lehtemme
ole koskaan vvaltloapua' saanut . . ,
Että jos kuka toista, väittää, hän
puhuu'pehmoisia'tietensä;ja tahal­laan
. . . "
Kuten huomataan, KlviperSn
Pekka sanoo, ettei hänen lehtensä
saa "valtioapua".. Mutta eihän ky­syjä
mitään sanonutkaan valtio-avusta.
Vapaa Sanan lukijoita ei kaiketi
huolestuta tässä -yhteydessä niin­kään
paljon muodollisuudet; vaan
käytännöllinen tosiasia. Puheet ovat
hyv+ä, mutta entäs' teot?
Täscä yhteydessä Vapaa Sanan
lukijat "näkevät, että" heidän leh­tensä
—^: yhdessä eräitten. muiden
äiär(Oikeistolaisten vieraskielisten
leht ien: kanssa;: saa esim; sellaisia
hallituksen ilmoituksia,;:joilla :on
ilmeinen poliittinen leima. Käsi
sydämelle Kiviperän. Pekka:: Saako
Vapaa Sana ja; julkaiseeko se sel­laisia
ilmoituksia, jotka kielletään
joiltakin toisilta lehdiltä? Ja mik­si
se saa? Saako se niitä sen vuok­si;
että torypuolueen muodostamat
liitto- ja maakuntahallituksenune
pitävät joitakin: lehtiä niiden: kan­nalta
"hyvinä" ja "suotavina" leh­tinä
ja joitakin toisia lehtiä "pa­hoina"
ja ".ei-suotavina" lehtinä?
Lapsetkin t^tävät, ettei hallitus­elimien
toimesta voida'mitään "val^
tioapua" heittää siten kuin heite­tään
^ koiralle luu. Mutta hallitus-eliniillävvoi
olla "hienompia keino-:
ja" ja se ilmeisesti kiusaa Vapaa
Sanaii niitä lukijoita |ptka katso-vatj
että mikään lehti ei; ole silloin
vapaa, jos se hyväksyy sella^^ia
tuloja, mitä annetaan "hyvän polir
tilkan" ^tunnustukseksi.
Mikäli puhe ineistä. niin Vapaus
ei lainkaan kadehdi Vapaa Sanan
asemaa. Päinvastoin! Mutta me
vakuutamme, että Vapaus el ota
mictään4aholta, ei sen paremmin
hallituselimiltä kuin työväenvas-taisilta
työnantajiltakaan mitään
sellais'^^ kannatusilmoituksia, tai
mitään muitakaan tuloja mitkä
kielletään joiltakm toisilta lehdUtä
sillä perusteella; että ne eivät ole
saaneet armoa toryhairtuksen tai
työnantajakapitalistin silmissä,
• Käsitämme luonnollisesti inhimil­liset
heikkoudet ja viettelykset
Emme liioin odota mUtään:: oikeis-tolehdeltävehdottomasti
periaatteel­lista
käytäntöä tällaisissa tapauk­sissa.
Mutta Vapaa Sanan lukijat
ilmeisesti odottavat ainakin sitä,
jotta he: saisivat rehellisen vastauk­sen
siihen, että saako Vapaa Sana
hallituselimiltä ja suuryhtiöiltä sel­laisia
ilmoitustuloja ja muita etui­suuksia,
mitkä kielletään es',iner-kiksi
Vapaudelta ja joiltakin muil­ta
työväenlehdiltä?
Meille tietysti sanotaan Toron­tosta
päin,,etta "oma on syynne".
Niinkuin se vähän onkin. Me'pi­dämme
sanavapautta v todellisuute­na,
eli määritelmänä, jonka puit­teissa
rahapussien rihmjoa pitävil­lä
ei ole oikeutta sanoa meille,^ mitäi
me kjrjoitamme tai mitä megätam- '
me kirjoittamatta. Siitä asijasU
päättävät Vapauden lukijat ja-hal­linto,
eikä kukaan muu.
Me olemme viimeaikoina nähneet I
miten hallitusvallan myötävaiku­tuksella
on tässä maassa (kuten
YhdysvaUoissakin) kehitetty ja te­hostettu
vihamielistä suhtautumisr
ta työväenliikkeeseen yleensä^ Am-.
mattiyhdistyksille on tullut entista
vaikeammaksi saada edustusoikeuty:.:
sia; palkankorotukset ja muu,t-pa-rannukset
ovat entistä kovemman
taistelun takana. Tämän maan.mo-,
lemmat työväenpuolueet ovat myös
joutuneet taantumusvoimien pai­nostuksen
johdosta melko hanka­laan
asemaan jne.
Kaikki tämä aiheuttaa vaivoja ja
vaikeuksia työväenliikkeelle yleen­sä.
Sama pitää paikkansa Vapau­teen
nähden. Mutta kaikki' tSmS .;:|
osoittaa vain millä puolen aitaa ku- ^
I
IBS
- *
kin meistä on, ja se nauraa par-,
M
häiden joka viimeksi nauraa —
sillä tosiasia on, että työväenliike
tulee sittenkin selviytymään vai-keuks-
staan — ja voittamaan!
Itsestään «selvää luonnollisesti on
se, että' mikään sellainen lehti,, jo*
ka vastaanottaa protestia lesittSmSt-i
tä ilmoituksia, mitä ei "pahoiUe"
työväenlehdille anneta, \ei.:ole .ot ' - |
keutettu puhunkaan halaistua sanaa v,.s
sen paremmm sanavapaudesta, kuin
de in okraattisista• menettelymuo*'J|
doistakaan. — K^nsäkoiura. J ^
m
I
'm
iSSi m