Vapaus, June 27, 1967

              Sivu 2 Tiistai, kesäk. 27 p. — Tuesday, Jome 27, 1967
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A N^
( U B B R T Y ) ' Establlshed: Nov. 6.. mT
EDITOR: W. EKLUND - MANAQER: B. SUKSI
TELEPHONE: OFFICE A N D E D I T O R I A L 674-4264
• ' . • • ' • -.• •. • • ,
Publlshed thrice weekly: Tuesdays, Thiirsdays and Saturdajrs by Vapaus
Publishing Co. Llmitet}, 100-102 E lm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Adi^rtlsin? rates upon application, traQslation free d ciharge.
Authorized as second classmail by the Post. Otfice. Dejjartmept, Ottawai
and tor payment of postage i n cash.
CANADIAN IÄNGUAGE;:PRESS
TILAIJSHINNAT:
Qanadassa: 1 vk: $ao.OO, 6 kk. $5.25 USA:n:
Skk. 3.00 Suomeen:
i v k . $11.00,6 kk. $5.75
Ivk; 11.50, 6 kk. 6.26
Hyvin tehty sudburylaiset
Kuten varsinkin Sudburyn seuduin suomalaiset sanotnat-takiri
tietävät, juuri vietetty yhteilneöf Suomii-viikPD omnistui-suuirenmoisestii
Se oli todellinein kansanjuhla josta kaikki
kaiisalaispiiirimme nauttivat täysiiii siemauksin.
Lyöden kovan päivätyön'jälkeen väsymystä korvalle, kam-salaisemme
antoivat kesähelteestä huolimartta jakamattoman
ja todella kiitettävän hyväm kannatuksen Ikokfo viilkon kes­täneille
juhlille. Yhtäältä tämä hyvä'yileisökaimatuö palkitsd
chjelman esittäjät ja eri tilaisuuksien järjestäjält. Toisaalta
se lisäsi osaltaian juhlatunnelmaa ja antoi meille kaikille
"syiltä jotakin", mitä Centennial juhlien merkeissä Suomi-viikolta
odotettiin. .
Kenelle 'kuuluu sitten kiitos? Kaikille Sudburyn seu­dun,
kansalaisillemme! Kaikkien juhlien ja muiden tiladsuuk-sieai
jäi'jestämisestä joutuvat aina jotkut yksilöt ja piirit te­kemään
väihän enemmän työtä kuin jotkuit toiset. Suomi-viikon
juhlien järjestämiseen oscillistui paljon — kymmeniä
ja saitoja uutteria miehiä ja naisia jotka «hrasivat kaiken
vapaa-a:lkansa juhlaviikon annistumisen hyväksi. Tässä mie­lessä
kaikWen yksilökansalaästemme ja yhteisöjen työ ja toi­minta
oli yhtä tärkeätä ia yhtä vällttämätöntä. Suomi-viikon
loputtua voidaankin täydellä syyllä sanoa, vaikka myönne­täänkin
seuraavalla kerralla"osattavan paremmin", että hy­vin
tulivat kaikki tehtävät suorJtetuiksi, ja öttä kiitos siitä
lankeaa tasapuolisesti kaikille osanottajille, yksityisille ja
ryhmille.
Meidän-on syytä todeta vielä sekin, että tässä yhtteistoi-minnassa
ei "hävinnyt" kukaan. Päin vastoin siinä voittivat
kaikki osanottajat. Mitä me tarkoitamme on se, että mikään
niistä'20 yhdistyksestä ja seurasta, jotka Suomi-viikon jär­jestämiseen
osallistuivat, ei heikentynyt eikä menettänyt
mitään. Päinvastoin ne kaakki saivat uutta intoa ja tulevai­suudenuskoa.
\ Kaikkein suurin hyöty tämän. Suomi-viikon vietosta oh
epäilemättä se, että se hävitti niin puolelta kuin toiselta piin­tyneitä
ennakkoluuiloja ja pelkoa; kasvatti yhteenkuuluvai­suuden
ja keskinäisen kunnioituksen tunnietta kaikissa pii-
• reissä. .
Ei siis ole ihme, vaikka kaikissa l:>ansalaispidreissämme
keskustellaan nyt siitä,, miten voiita)-'siin tätä kaivattua yh­teistyötä
yhteiseksi hyväksi jatkaa. Onpa jo kuultu puolelta
ja toiselta huomautuksia, että mahdollisesti joulukuun kuu­dennen
päivän vietto Suomen itsenäisyyden kidjtavuonna
voisi olla uusi yhteinen juhlamme?
Huolimatta siitä mitä mahdollisia päätöksiä tukevasta yh-tei^
iniinnasta tehdään - - ja se on asia mistä päättävät seu­rat;^
yhdistykset ja seurakunnat edustajiensa kautta, eikä
bukkäri muu — meidän lehtemme pyytää esittää vilpittömän
onijjittelunsa kaikille kansalaisillemme, jotka tavalla tai toi­sella
auttoivat Suomi-viikon onnistumista. Vapaius on iloinen
siita^/.eitä se voi pienellä vaatimattomalla tavalla tätä hyvää
yritystä auttaa, ja lupaa puolestaan, että se tulee aina anta-niaan
kaiken voitavansa yhteishyvää edistävän yhteistoimin­nan
hyväksi niin täällä Sudburyssa kuin muuallakin.
Toronto odottaa meitä
Noin kuuden viikon kuluttua, tarkemmin sanoen, elok.
6 päivän viikonvaihteen aikana on Torontossa kansalaistem­me
yhtenäisyyden ja yhteistoiminnan: hengessä vietettävät
S e A U L : n ja CSJ:n yhdennettoista yhteiset urheilu- ja mu-siikikijuhlat.
Torontosta saapuneet viestit ovat kertoneet meille siitä
monitahoisesta ja perusteellisesta työstä, mitä sdellä on jo
tehty tämän suxurjuhlamme edistämisen ja onnistumisen hy­väksi.
Erikoisen ilahduttavana piirteenä on pantu merkille
se, että nuorempi sukupolvi, henikilöt joilta käy puhuuninten
"helpommin" englanninkielellä, on aktiivisesti johtamassa ja
toteuttamassa juhlan valmistamistöitä.
Eri paikkakuntien kuorot, orkesterit, ja muut sekä voi-mistelujou;
kkueet ja urheilijat, ovat jo viikkokaupalla har-joiteUeet
ja valmistelleet ohjelmaansa nimenomaan siinä
mielessä, että voivat antaa parastansa Toronton suurjuhlan
tuhatpäiselle juhlayleisölle.
Olemme myös saaneet tietoja siitä, miten ikansalaisem-me
eri puolilla maata tekevät loma-, matkia ja muita suunni­telmia
niin, että voivat samalla vierailla näissä vuotuisissa
urheilu-ja musidkkijuhlissa.
Tässä yhteydessä on ilmeisesti joillakin kansalaisillamme"
Kirieitt
URHEILUPAKINAA JA
VÄHÄN MUUTAKIN
OsU^ ja luiux CaflÄ(ten suomalais­ten
lOQ-vuotisjuhlakomitean levittä­män
prot O, Saarisen julkaisun.
Siinä qnveitfattaijB pienelle alalle
sisällytetty CapadaÄ suomalaisten
historiaa. Numerotiedot ja lähteet,
joista ne on otettu, antavat arvpn
sa julkaisulle.
Vahinko vain että ainakin erääs­sä
tapauksessa lähde on ollut puut­teellinen.
Tarkoitan sivulla 15 ole­vaa
mainintaa niistä urheilulajeis­ta
joita suomalaiset ovat harrasta­neet,
j a aivan oikein, ovat olleet
uranuurtajina Canadassa. On jää­nyt
mainitsematta paini, mutta se
ei ole ehk^ julkaisun kirjoittajan
syy. Hän on tässä käyttänyt läh­teenään
1965 ilmestynyttä Canadan
suomalaisten urheilukirjaa jota yri­tettiin
myydä laajemmaltikin. Vaik­ka
sen piti olla historiaa Canadan
suomalaisten urheilusta, niin syys
tä tai toisesta ei painista ollut sa­naakaan.
Sentään on paini ollut
vanhempia urheilulajeja suomalai­silla.
Jo v. 1910 Garson Minen ur­heiluseurassa
harrastettiin painia
ja ehkä muuallakin. On vielä elos­sa
muutamia, jotka olivat silloin
mukana m a t o l l a . ..
Ensimmäisen -maailmansodan jäl­keen
oli paini vilkasta. Suomesta
tuli siihen aikaan hyviä painijoita.
Oli liiton mestaruuskilpiailiuj-a ja
seurojen välisiä. Karjalaan muutto-kuume
tosin verotti painijoukkoa-kin
mutta sittenkin paini pysyi öh-jebnassa.
Olihan vielä 1938 Beaver
Lakella pidetyissä liittojuhlissa on­nistuneet,
mieslukuiset painikilpai-lutkin.
Sittehimin on paini kylläkin ty­rehtynyt,
mutta niinhän se on
yleispiirtein muukin suomalaisur­heilu
ainakin heikentynyt. Juhlien
yhteydessä urheilukilpailuja vielä
on, mutta tuloksista näkyy, ettei
m-heilua harnistela entiseen ta­paan.
Onhan täällä Sudburyn seudulla
urheiluseuroja, esim. Sampo ja
Voinja, joissa on: viimcvuo.siin asti
harrastettu painiakin; Sieltähän
selvisi mies Tokion olympialaisiin­kin
Canadan edustajajoukkueen jä­senenä.
Komeita ovat urheiluseuro­jen
palkinnot niin hiihdon kuin
painihkin alalta yliopiston näytte­lyssä.
Komea oli August Jokisen
aikoinaan voittama palkintokokoel­ma
Suomen-, maailman- ja olym-piamestaruuskilpailuista.
Nyt mies
lähentelee jo 80 ikävuoltaan, mut­ta
on s i l l i vielä hyvässä kunnossa.
: E i sovi liioin unohtaa niitä usei­ta
suomalaisia ammallipainijoita,
jotka vuosisatamme alkupuolella
kiertelivät tällä mantereella hankr
kien siten, loimeenlulonsa nostat­taen
siten varmaan urheiluinnos-lusla
ja tekivät myös Suomea tun­netuksi.
Tällä Sudburyssa oli yk.si
heistä, Karl Lehto. Hän oli myös
amalööripainin tukija ja lahjoitti
komean palkinnon liiton painikil-pailuihin.
Siitä käytiin kovia otte­luja
Sault Sle. Mariessa ja Sud­buryssa.
Mies, joka sen voitti, on
mennyt Suomeen, mutta täällä on
vielä useita senkin vyön kilpaili­joita
elossa — ikämiehiä kaikki,
sillä onhan siitä jo aikaa kulunut
40 vuotta.
Olisi vain toivottavaa, että joku
kirjoittaisi kunnollisen muistelman
myöskin suomalaisten urheiluhar­rastuksista
niin kauan kuin oh vie-:
lä kertojia jälellä. — A. J . S.
Viljo Suutari, LcirL Romaani..
WI?OY mi.
"Sotilaat! Teidät oh marsalkka
Mannerheimin päiväkäskyllä va­pautettu
tm-vasäilöstä ja vankilois­ta
j a teille on annettu tilaisuus pa­lata
kunniaa miehinä. kunnlallistQn
kansalaisten keskuuteen. Mitä en­nen
on elämässänne tapahtunutkin,
teillä on nyt mahdollisuus pyyh­kiä
se pois toiminnallanne. Suo­men
armeija luottaa teihin j a odot-aa
teiltä tekoja. Me lähdemme nyt
muriarvoitukselHselle retkelle."'
Näillä .Svinoilla lähetti majuri
Nikke Pärmi Riihimäen sotilas-iasarmilla
syyskuun alulla 1941
muutamia satoja miehiä rintamal­le
täyttämään kyseenalaista kun-liatehtävää,
joka lopiultakin jäi
-leidän kohdalleen kahden ja puo-cn
viikon pituiseksi. Kun tulitus,
•intamalla ci tänä aikana ehtinyt
ehdä heisiä kaikista selvää, kuten,
)li odotettui ja kun kaiken lisäksi
}li pelättävissä, että tällä pa tai joo
lalla saattaisi ajan oloon olla vai­kutusta
myös muihin armeijan sov
ilaisiin, pataljoona vähin äänin in­ternoitiin
keskitysleiriin.
Kysymiys on Suomen nykyisen
virallisen ulkopoliittisen linjan;
rauhanomaisen rinnakkaiselon ja
ystävyyden ensimmäisistä edusta-jista;
nk. ryömäläisistä, jolla ni­mellä
leimalliin ne Suomen kan­salaiset,
jotka kuuluivat kansan­edustaja,
tri Mauno Ryömän aloit­teesta
perustettuun Suomen ja
Neuvo-stoliiton rauhan ja ystävyy­den
seuraan, nykyisen Suomi—-
Neuvostoliillo-seuran edeltäjään.
Rauhasta ja ystävyydestä puhumi­nen
noina vuosina laskettiin rikok­sista
pahimpaan, joka oli rangais­tava
kiiolenialla, ja joskaan suo­malaisilla
keskitysleireillä ei vielä
ollut ennätetty kaasukammioasteel-le,
ei .'^^illoisilla vallanpitäjillä silti
puulluiiu! keinoja, joilla pyrittiin
samaan päämäärään kuin saksalai­silla
keskitysleireillä. Suomalainen
tuhoamiske.no oli nälkä, joka jo
kerran aikai.semmin, vuonnjj 1918
oU todettu tehokkaaksi ja jota oli
ylipäällikön johdolla .systemaalli-
.^esli loleutellu.
V i l j o Suutarin raportissa Säämä-jäi-
veltä ym. keskitysleireillä ker­rotaankin
nälästä, joka pani Ihnslr
set syöm&äii Qiaahan haudattuja
hevosen raatoja, matoja, samma­kolta
ja käärmeitä. Lähes vfidellä-sadalla
sivulla kuvataan hivuttavaa,
tappavaa nälkää, jonka kynsissä
olevat ihmiset kalusivat puiden
kuoria, söivät ruohon mustalle mul­lalle
tarkemmin kuin nautaeläimet,
pyydystivät rottia ja hiiriä ja ton­kivat
jätekaivoja. Viljo Suutarin
L e i r i on autenttinen, karmea kerr
tomus lähes neljä vuotta kestä­neestä
yhtämittaisesta, uuvuttavasi
ta nälästä kaikkine seuraamuksi-neen.
Nykyisen nuoren polven ja van­hempienkin
on vaikea uskoa, että
mitään sellaista kuin keskitysleirit
on Suomessa koskaan ollutkaan, ja
meidän; kotoisen "hyvinvointival­tiomme"
ihmisten on työlästä pa­neutua
ajattelemaan, miltä tuntuu
pitkä{)ikainen, näivettävä nälkä.
.Mäistä sekoista isänmaamme histo­riassa
ja julkisuudessa on järjes­telmällisesti
vaiettu eikä keskitys­leireistä
tulla puhumaan itsenäisyy-emme
juhlavuoden juhlapuheissa-
:aan. Näihin asioihin ei kajota,
koska ne paljastaisivat ihmisen raa­dollisuuden
kaikessa loistossaan —
ei vain niiden onnettomien, jotka
nSIässään miltei unohtivat olevan­sa
ihmisen sukukuntaa, vaan en­nen
kaikkea niiden, jotka maan
ivaltikanheiluttajina kykenivät mää­räämään
mitä jollekin osalle kan­saa
tehtiin. Erittäin pii-ullisesti las­kelmoitua
oli mm. se, että keski­tysleirin
komentajaksi oli määrät­ty
vähämielincn kapteeni Tarsu,
jonka täydellisen mielivallan: ja
oikkujen alaisiksi keskitysleiriläi-set
näin joutuivat.
— Joudutte ammuttaviksi, olikin
Tarsun aiheena hänen pitäessään
päivittäisiä puheitaan keskitysleiri-
Iäisille, kertoo Suutari kirjassaan.
Kahden- ja kolmenkymmenen as­teen
pakkasessa Tarsu seisotti ohui-h
r n ' kesävaatteisiin verhottuja lei­riläisiä
tuntikausia, hypähteli, eleh­ti
ja karjui epäjohdonmukaisia käs­kyjään
ja kieltojaan, eikä koskaan
voitu olla varmoja mitä seuraavas­sa
hetkessä tapahtuisi. Hän mää­räsi
mieliv.illaisesli työurakat met­sätöissä;
nioka-ännokset joista lei­rin
päällystö vielä varasti, rangais­tukset
pienimmästäkin syystä ja
useimmiten täysin syyttä ja ran­gaistuksia
mm. sairastumisesta:
"— Se on sillä lailla miehet, hän
aloitti eräänä aamuna, että täällä
määräiin minä. Minä voin täsmäl­lisen
tarkasti sanoa ja ilmoittaa,
kuka kullomkin on sairas, mitä sai­rastaa
ja miten sairas on. Jolta to­tuus
ei unohtuisi, sanon teille, että
täällä te olette ja täällä pysytte
aina vuoteen 1976. Täällä te olette
vielä vuonna 1986 j a sitä kauem­min."
Tosin mahtavammat' voimat
kuin Tarsu tai edes Suomen silloi
nen hallitus määräsivät kuinka'
kauan : keskitysleireillä oltiin, mut
ta vielä viime vaiheessakin, kun
vapautus jo oli ylemmiltä tahoiltg
määrätty, .yritettiin leiriläisiltä Tiis
tää henki (monet menehtyivätkin
näinä vuosina) raadilla marssitla-misella
Karjalan korvesta Suo­meen.
Vuotta 1986~ei ole vielä kirjoi­tettu
emmekä tiedä mitä silloin tul-iaan
kokemaan ja kirjoittamaan,
mutta vuoilesta 1941 on kulunut
jo 26 vuotta ja tänä aikana me
olemme nähneet, että miehet, joi-
'a keskitysleireillä rääkättiin, oli­vat
niitä, joiden Jalanjälkiä maas-f.
amme nyt kuljetaan. Jos Viljo
Suutarin raportti ei ehkä ylläkään
'aiteellisesli mitlavimpiin teoksiin
— mikä ei liene sen tarkoituskaan
- niin totta se ainakin on. Tai
Jos .sen sivuilta leirillä mukana ol­leille
ehkä paistaakin joitakin epä­tasaisuuksia,
ristiriitoja tai kehua
joidenkuiden kohdalla tai päinvas-, • Suur-Toronton kansakoulunopet^
Arabimaat p i M
fansimäila
osasyyKisrni
Damaskos. — Syyrian tiedonanto-ministeri
Mohammed Zubi sanoi
lauantaina, että Canadan lähi-idäir
ohjelma on kokonaan vihamielinen
arabien asiaa kohden.
Samalla hän tuomitsi Ottawan eh­dotuksen
arabipakolaisten vastaam
ottamiseksi sanoen, että se on vas­toin
näiden pakolaisten omaa etua
(pääministeri Pearson k i i s t i perjan­taina
alahuoneen istunnossa Y K ;n
piireistä lähtöisin olleet, aikaisem­mat
tiedot, että Canada on luvannut
vastaanottaa 40,000 arabipäkolaista
viiden vuoden aikana). Mr. Zubi sa­noi
toivovansa, ettei Ottawan ohjel­ma
edusta Canadan kansan mieli­aloja.
—_
Mr. Zubin vihaista lausuntoa Car
nadasta pidetään tyypillisenä ara-bilaisten
katsantokantana lärjsimai^
ta kohtaan yleensä — Ranskaa lu-kuunollamatla.
Suurin osa arabeis­ta
katsoo, että länsimaat ovat vas­tuussa
siitä kun ne menettivät maa-alueitaan
Israelille.
New Yorkin
palkankorotus
pros.
laista toisten kohdalla, niin aina­kin
siinä kerrotut asiat ovat niitä,
jotka jokaisen suomalaisen tulisi
tietää.
Jenny Pajunen
KIINAN KAUPPA
SYNTYMÄ.
PÄIVIÄ
Johannes Valaja, Port Arthur,
Ont., täytti maanantaina kesäkuun
26 pnä 70 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tulta-vain
onnentoivotuksiin.
ritään sitä asiaa auittamäan.
Kcnelläkrään ei ole tässä yh-jonkinlaista
vaikeutta päättää-kumpaan "suurjuhlaan" hän teydessä syylä painaa päätänsä
perheineen menee — Torontoon tai Montrealiin: Toivomatta pensaaseen ja olla kamelikur-kenellekään
mitään pahää, vaan kaikkien kiansalaistemme jenJailla niin kuin ei mitään
yhteistä etua tulevaisuuden kannalta ikatsoen, miepuiolest^m- olisikaan, silliä ioppujon lopuk-me
suosittelemme juuri näille kahden vaiheilla oleville hen- si kysymys yhteistoimintaan
kiloille ja kansalaisillemme yleensä, tulkaa Torontossa vie- pääsystä kalliitton kulttuuripe-tettävään
juhlaan, ja antaikaa siten vaikuttavan "äänenne" rinteidGmme . vaalimi.soksL rat-yhtenäisyyden
ja yhteistoiminnan puolesta. Esimerkiksi kaistaan "kentällä", eli siten,
Sudburyn äskettäisten kokemusten perusteella ei k(ukaan miten •kansalaisemme yksilöinä
voi enää väittää, etteikö kulttuurinen yhteistoiminta ole mah- ja yhteisönä haluavat. Yhtenäi-doUista
ja hyviä tuloksia tuottavaa. Äskettäisten viikkojen syyskaipuu sellaisenaan on hy-kofcemukset
ovat myös osoittaneet, että kansalaistemme kai- vä, muitta se rupeaa 'tuotta-kiissa
ryhmissä on runsaasti yhteistoilminnah kannaititajia sel­laisissa
yrityksissä, mitkä auttavat ja edistävät meidän yh­teisiä;
pyrkimyksiämme.
Jotkut suhbeelliisen suppeat piirit ovat kuitenkin tällai­sesta
yleishyvää edistävästä yhteistoiiminnasta useilla paik­kakunnilla
kidtäytyneeft niin urheilu- ja musiikkijuhliten, .suurjuhlille päästäksemme. Me
kuiJn Canadan lOO-vuotlsjuhhenkin järjestämisen yhiteydessä. uskorhme, että tämä aika käy-
Juuri tähän "tautiin", voi ns. suuri yleisö. "laälkikeen'^ antaa tetään tuloksia tuottavasti hy^
—-antamalla kannatuksensa niijlle tilaisuuksille, missä hy- vaksi, ja että tästä juhlasta tu-väksytään
yhteistä parasta edi&tävä yhteiistoiiminta ja py- 1'ee entistä antoisaimpi.
maan tuloksia sitä pikemmin,
mitä aktiiviöemmiijh se ilmais­taan
käytännössä..
Kuusi viikkoa on enää alikaa
valmisteluja Toronton
Länsimaiden propaganda toteaa
tyytyväisenä, että Kiina on jo
usean vuoden ajan tehnyt kaupal­lisissa
suhteissaan käännellä sosia­listisista
maisia kapitalisltsiin mai­hin.
Hongkongilainen lehti "Far
Eastern Economic Review'' on va­laissut
numerotiedoin Mao T.se-tungin
ja hänen tyhmänsä anli-sosialistisla
kauppapoliittista suun­tausta.
K'in vuonna 1960 Kiinan:
kauppa porvarillisten maitien kans­sa
oli arvoltaan 1,4 miljardia dol­laria
ja sosialististen maitten kans­sa
2 miljardia dollaria, niin vii­den
vuoden kulutllua oli tilanne,
perinjuurin loinen: Kiinan ulko­maankauppa
porvarillisten maitten
kanssa oli arvoltaan 2,5 miljardia
dollaria (71 % koko ulkomankau-pasta),
multa sosialististen maitien
kanssa se oli vain l miljardia dol­laria.
Tärkeimmiksi kauppakump--
paneikseen Peking on valinnut Ja­panin,
Hongkongin, Länsi-Saksan,
Ranskan, Canadan, Italian, Austra­lian,
Englannin.
Amerikkalainen New York Ti­mes
kirjoitu helmikuun 19. pnä,
että Kiinan kaupankäynti länsi­maitten
kanssa kasvoi viime vuon­na
20 % : l l a . Erityisesti on vilkas­tunut
Pekingin Ja Bonnin kauppa­vaihto,
jonka parissa vuodessa kol­minkertaistui
ja oli viime vuonna
arvollaan 227 miljoonaa dollaria.
Parhaillaan Länsi-Saksa neuvotte­lee
terästehtaan rakentamisesta
Kiinaan. Sen vuosikapasiteetikst
tulisi 3 miljoonaa terästonnia. Jos
tämä kauppa tehdään, näiden m a i ­den
kauppavaihto kaksinkertaistuu
tänä vuonna.
Pyrkiessään hyötymään .Kiinan
johdon erimielisyyksistä sosialistis­ten
maitten kanssa liikeyrittäjät
suunnillcleyat yhä lähempää kos­ketusta
Pekingin kanssa. Paikan
päällä olevat kertovat Pekingiin Ja
muihin Kiinan suurimpiin kaupun­keihin
saapuvan yhä useammin
porvarillisten. maitien, kauppaval­tuuskuntia
ja liikeiailok.scn edus-lajia.
Aktiivisimpia ovat japanilai­set
ja länsisaksalaiset.
Laajentaessaan kauppoa kapita­listisen
leirin kanssa ja supi-staes-saan
sitä sosialistisen leirin kans­sa
Kiinan, johto pyrkii kaikin ta­voin
saamaan; ulkolaiset loiminir
mel ja yksityiset liikkeenharjoitta­jat
"kiinnostuneiksi" ja auliisti pal­kitsee
näiden tekemät palvelut. Sa­maan
aikaan se kaikin tavoin par­jaa
Neuvostoliittoa, syyttää sitä
"salaliitosta imperialistien kanssa".
Niinpä huhtikuun 11. pnä Pekin­gissä
tapahtuneen uuden japani-lais-
kiinalaisen kauppasopimuksen
allekirjoittamisen yhteydessä anne­tussa
yhteisessä lausunnossa maini­taan
japanilaiset kommunistit ja
tietenkin neuvostoliittolaiset "revi­sionistit"
Kiinan ja Japanin ystä­vyyden
"pahimmiksi vihollisiksi".
Kulkeutuessaan yhä suurempaan
riippuvuuteen ulkomaisista suuryh-tymistä
ja samalla eristäytyen luon­nollisista
liittolaisistaan ja ystävis­tään
Pekingin johto salaa kansal­taan
tosiaf.iallisen tilanteen.
Mine-Mill järjestää
yleisäänestyksen
ytidistymisasiasta
Winnipeg. — Mine-Mill unionin
noin 15,000 canadalaisjäsenelle esi­tetään
todennäköisesti elokuun 3
päivänä yleisäänestyksen pohjalla
hyväksyttäväksi ehdotus Teräslyö-
Iäisten (United Stcclworkers of
American) unioon yhdistymiseksi, j
Yhdistämispäälös
erikoisesti Iätä . asiaa käsiltele-inään
kul3Utus.sa M-M:n ylimääräi-ses.
sä edu'-lajakokouk.sessa, missä
oli 150 edustajaa eri puolilla maa­ta.
Tämän yhleenliillymisen tarkoi­tuksena
on lopettaa lähes 20 vuot­ta
kestänyt "edustusoikeustaislelu"
tajain palkkaneuvotteluissa on pääs­ty
sopi im ukseen, North Yorkin 21,400
opettajan neuvottelijat hyväksyivät
uuden sopimuksen, jonka mukaan
opettajat saavat 15 prosentin ko-roiluksen
palkkoihinsa ja 100 dol­larin
hyvityksen Joka opettaja, jo­ka
palaa työhönsä ensi syksynä.
North Yorkin opetuslautäkuiiriäh
j uusi puheehjohlaja Bruce Bone sa-
! r.oi olevansa iloinen sppiniuksesta.
I Hän pitää epätoäerinäkoisehä, että
j mikään lautakunta Suur-Toronton
j alueella' öhhistuu saavuttamaan so­pimusta
alle 15 prosentin.
Ontarion nais^ Ja riiiesopettajain
liitot ovat lähettäneet kirjeet kai­kille
Opeliajille varoittaen, että jo-l:
a ottaa vastaan toimen North
Yorkin laulakunnalta, menettää
kaikki liiton tarjoaman hyödyn. .
. . I Kirjeellä öli kuitenkin hyvin pie-hyvaksytliin
| vaikutus sillä palkka-asia oli rat­kaistu
yli 90 prosentlisesti ennen
kirjeen saapumisia, mutta se jär­jesti
lakkoasian jos se tulisi tar­peelliseksi,
North Yorkin kansakbiflunopetta-jat,
joiden palkka viime Vuonna
vaihteli luokittelun mukaan 4,100
—11:200 dollariin tulevat nyt saa^
ja siten muodostaa yhle.ne.i rinta-, 4,600-13,100 dollariin. Toi-ma
kaivostyöläisten palkkatason ko-1 ^.,,,^^1^^ opettajille luvat-rottamisen
ja lyoolosuhleuien pa- maksetaan saraan-ranlamisen
puolesta. j .suurui-sina maksuerinä 10 kuukau-
,Paatos yhdistymispaatoksen puo-• r^..^^-- hyvitysmaksusta
lesla tehtiin kolmella äänellä yhlä , j^^^.^^ yoj.^jiie ^ ^ Q Q Q ^ol-vi-
staan - 95 ääntä yhdistymisen ^^^..^ „,enoerä.
puolesta ja 31 vastaan.
Yleisesti puhuen Länsi-Ganadan
edustajat olivat yhdislymispäälök-sen
kannalla ja Itä-Canadan edus­tajat
vastaan." Sudburyn osasto 598
cduslajislo, presidentti Bob Mac-
Arthur vastaan, äänesti yhdistäniis-päätöstä
vastaan.
Osasto n:o 598 presidentti Mac-
.\rlhur sanoi, että "on t u l l u t aika
vihamielisyyksien lopettamiseksi"
täkäläisten kaivostyöläisten kes »ju-dessa
"jolla voidaan tehdä sitä
työtä mitä varten, uniol on raken-neUu".
Saman unio-osaslon varapresi­dentti
Astgen sanoi vastustavansa
yhdistymispäätöslä siksi kun "me
emme luota leräslyöläislen unioon,"
ja kun "uie emme voi unhoittaa
hajoilus. ja valloiluslyölä (reillaus-ta).
eikä kukaan saa meitä niitä
unhoitlaniaan."
Union kansallinen varapresident­ti
Harvey Murphy sanoi, että hä­nellä
oli "vaikeata" puristaa Icräs-f.
nion canadalaisjohlajan, Williain
Britannia painattaa
säännöstelykortteja
kaiken varalta
Lontoo, — Britannian hallitus
liedoitli viikon lopulla, että se on
ryhtynyt kaiken varalta painatta­maan
gasoliinin säännöstelykortte­ja..-
"Tässä vaiheessa ei ole tarkoitus
ryiityä säännöstelemään gasoliinin
käyttöä." sanoi voimalaitosministe-ri.
\'iiincksi Britanniassa säännös­teltiin
gasoliinin käyttö Suezin krii­sin
aikana 1958.
Mahoneyn kättä, "multa minä pu­ristin
sitä voimakkaan unioliikkeen
mielessä." Mr. Murphay sanoi edel­leen,
että jos kerran johonkin muu­hun
unioon halutaan liittyä, niin
leräsunio on ainoa johdonmukai­nen
yhlymispaikka, koska siten yh­distetään
valtaosa kaivosteollisuu­den
työläisistä.
PÄIVÄN PAKINA
PRES. KEKKOSEN KANNATUKSESTA
S u o m : viikon juhlapuhujana
esiintynyt suurlähettiläs Reino
Palas sanoi ajankohtaisen pu-tausta,
mutta tuntuu kuitenkin, sen edustaman ulkopoliittisen oh-kuten
Kansan Uutiset totesi, cl- jelnian jatkamisen Ja kehittämi-tä<
sea tulokset suurin piirtein _sen hyväksi.
hecnsa yhteydessä, että se suuri„ vastaavan todellisuutta...
vaaliliitto, mikä on muodosiumas-sa
Urho Kekkosen uudelleen pre­sidentiksi
valitsemisen hyväksi,
on yksi o.soitus siitä, mikäli sel­laista
tarvitaan, että suurin osa
Suomen hansasta kannattaa ny­kyisiä
Ulkopolitiikkaa, minkä kul­makivenä
on hyvä sopu kaikkien
maiden ja erikoisesti suuren itäi­sen
naapurimaan kanssa.
Puhuja myönsi, että Kekkosen
vastaehdokkaana on kaksi miestä,
Vennamon, Vennamo, ja kokoo­muksen
edustaja Virkkunen, mut­ta
hän sanoi, kukaan ei voi epäil­lä
sitä etteikö Kekkonen tule va­lituksi,
sillä kummatkin yllämai-n
i l u l vastaehdokkaat ovat, kuten
tavallinen kadun mies sanoisi,
kenraaleita Ilman armeijaa.
Äskettäin: Suomessa suoritettu
gallup-äänestys kolmen president­tiehdokkaan
kansansuosiosta kä­sitti
tOBin v«in noin tuhat vas-
Urho Kekkosen ylivoima 74 %
—^ Virkkusen 9 % ja Vennamon
3 % vastaan — oli odotusten mu­kainen,
sanoo edellämainittu hel­sinkiläinen
työväenlchti "ja selit­tää
asiaa yksityiskohtaisemmin
näin:
— Maanviljelijöihin ja työväes­töön
lukeutuvista oli kolme nel­jästä
Kekkosen kannalla, henki­sen
työn tekijöistä sen sijaan
kuusi kymmenestä. Keskustapuo­lueen
kannattajista 98 % äänesti
Kekkosta, sosialidemokraateista
88 % ja kansandemokraateista
87 %, joten hallituspuolueiden
päätös Kekkosen taakse asietluhii-sesta
näyttää hyvin vastaavan
näiden puolueiden kannattajien­k
i n mielipiteitä." '
Yllä«sitetty vahvistaa sitä kä­sitystä,
että Suomen kansan kesr
kuudessa, on harvinaisen suuri
yhtenäisyys nimenomaau Kokko-
Suomen oloiliTn nähden tämä
yhtenäis.vys on harvinaista.
Näitä rivejä kirjoitellaessa
(perjantaina) ei ole vTclä tietoa,
miten ratkesivat vi.ssit tekniset
ongelmat viime maanantaina al­kaneissa
neuvotteluissa laajapoh­jaisen
Kekkosen vaaliliiton muo­dostamiseksi.
HaUiluspuoIucel olivat, etukä­teen
ilmoittaneet suhtautuvansa
myötämielisesti tällaisen laajupoh-
Jaiscn vaaliliiton perustamiseen.
Lisäksi nykyisen presidentin uu­delleen
.valinnan taakse asettunut
liberaalinen kansanpuolue on jät­tänyt
piirijärjestöille vapaat kä­det
vaaliliitlökysymykses.sä.
Ruotsalainen kansanpuolueen
puoluekokouksessa Hangossa Jä­tettiin
puolueen jäsenille vapi,»al
kädet ehdokkaan suhteen, mutta
muiden puolueiden kanssa solmit-taviin
vaaliliitoihin mentäessä
suositteli puoluekoko«.s keskus­hallituksen
luvan pyytämistä.
Viime maanantaina aloitettui­hin
ncuvclleluihin suuresta vaali­liitosta
osallistui ennakkotietojen
mukaan hallituspuolueista sekä l i ­beraalisesta
kansanpuolueesta jo
vuoden alussa presidenttivaalissa
käytyä neuvottelukierrosta varten
nimetyt edustajat.
Asiasta on Suomessa käyty ctu:
käteen melko laajaa keskustelua
simomalehlien palstoilla sekä ra­dion
ja television yälilyksellä.
Kansandemokraatit ovat koros­taneet
jo aikaisemmin suurelle
vaaliliitolle hyväksyttävän ohjel­man
tärkeyttä, sillä kysymyshän
ei ole pelkästään presidentin per­soonasta,
kuten Kansan Uutiset
iiskeltäin huomautti, vaan varsin
suuresti siitä politiikasta, niitä
tahdotaan harjoittaa.
Huolimatta siitä mitä Kekkosen
uudelleen, valitsemisia kannatta­vat
puolu,eet vissejä teknisiä ja
bhjelmallisia kysymyksiä ratkaise­vat,
mitkä ovat toisarvoisia seik­koja
täällä. Urho Kekkosen naut­tima
suuri kansansuosio on ilmei­nen
todistus siitä, että suuri
eneniniislö Suomen. kansasta on
maan nykyisen ulkopolitiikan tä-kanii
ja tukena.
— Känsäkoura.