Vapaus, August 16, 1928

              Sivu 2 Torstaina, elokmm 16 p;nä—Thnr^ Angnst 16 No. 175 — 1928
VAPAUS
T O I M I T T A J A T t
A. VAAEA. B. A - TZSBXJSES. H. SCLA- B- PEHTOSEJC.
B ^ l t e t i ^ « tk« r<« Offie. PtinjiiiMnt. O o n a . »cced d m n«a«r.
V A P A t S (Ui««T)
OJOTCSHnCtAT VAPACDESSAs
lUtacOBOtskaM SIJM fccfta. I Z M k a U kaftss. — AvialiinaoaacaoOaMtakaBl SOc pali
Avio
•UwIaMt«kaet SSe. karta. $ kotaa. — STStrmiOmatiktt 9lM kata. $240 S > i f ^ —
i l . « t . k « t » j » karta. fUn kakai kanaa. - Kaoa.Jimif.kart l i Ä » katta^- '•"^^Ig^'^
«C « U I kana. SOe. tiaZaakaa kUtaaiau-riU tai mwi^im'ai- — HalataaatMto Ja rMt^baiMkart
M M k a n a . U» koi»» kanaa. TiCpTähaomtia» ja a«<»t««aca«t««x»e» os. »aadjHMaai. B k a t ^ ^ r i
Janna^iBti » t a k i l i i , — TOaakaia. ioiia «i aasaa «aka. ai iaBa g k a r ä f i t » . paiMl aa1<ftriawra. i«!Ia
KansaiDYälen tilanne ja Kommnnistlsen kansaHlisen te^
Kominternin tp. k:n toimintaselostus knudennelle maailmankongressille. Lyhennys
tov..Biiharinin raportista
t l
TTLAUSHINNAT:
1 «k. f«Aa. < kk. «2J0. S kk. fl.TS Ja 1 kk. U M . — TUjmhaaäM Ja
: 1 «k. $64» C k k . * kk. t3LM ia I kk. ( U n .
a i < M nm^ptaVtft pitäS olla konttoriaaa keUo 4 lp. Dnica»r»i*?«GÄ« e<icIfii«Bl arkiplniaä-tataitaat
l i b o t y BaOdiac SI X M M Straat. PakaBa SSeW.
k a M o r i : l i b a n y Bia]4isf. SS Letaa St. PakaB» UO*. Paati.aaWi Bo» » . S.a>»ry. O t .
a4««tiaiac ««aa 7le. par d . laek. Uiaimam AMtft. (m tlmtf» iaaanSaa Tfc. Tka Yapasa
a«*ani<a« mmHmm aaoa* tfä F i a s i A Paop» ta CaMda. ^ ^
/aa aixa sOIpia takaaaa a u «aataaau aaaiaaiawa k i i J aM
E t » ^ : J. V . KANMASTO. lukkaaakoitaja.
klzlattakaa aadallaaa KtVlraart«titajaa
Kelloggin sopimus
Niin sanotusta Kelloggin sopi­muksesta,
joka aivan lähitulevaisuu­dessa
tullaan allekirjottamaan Pa­riisissa,
johon Canadankin päämi­nisteri
MacKenzie King matkustaa
näinä päivinä, saattaakseen myös
Canadan osalliseksi "ikuisen rau­han"
sopimukseen, kirjottaa Inter­national
Press r Correspondencessa
berliiniläinen Georg seuraavaa:
Hallitusten vastaukset Yhdysval­loille
ovat lähetetyt, joten kaikki
saattavat aseistaa itsensä Pariisiin
juhlallisesti allekirjottamaan "sopi­muksen
sodan laittomaksi tekemi-seksi".
Tällä sodan laittomaksi tekemis-sopimuksella
on verrattain > D i p n i -
mutkainen 'ja pitkä historia. Ole­tetun
amerikalaisten pasifistien eh­dotelman
perusteella teki Ranskan
ulkoasiain ministeri, Briand, viime
vuoden kesäkuulla esityksen Was-hingtonin
hallitukselle keskinäisen
ranskalais-amerikalaisen pysyväisen
rauhansopimuksen hyväksymisestä.
Briand luttli täten pääsevänsä ame­rikalaisten
velkojien suosioon, ja
saavansa samalla myös takavarus-fuksia
Englantia vastaan,seka teke­vänsä
halvan pasifistisen näytteen,
inillä heikentää Genevessä vallitse­vaa
vaikutelmaa Ranskan sabotee-rauksesta
aseistariisumiseen nähden.
Tähän, Kellogg vastasi Yhdysval­tain
hallituksen nimessä västaefado-telmälla,
etta "ikuista rauhansopi­musta**
ei järjestettäisi ainoastaan
Ranskan ja Yhdysvaltojen välille^
multa myös Yhdysvaltojen ja viiden
muun kapitalistisen suurvallan vä-
1ill6^'Tämä amerikalainen ehdotus
ei olltit ainoastaan vallassaolevan
republikaanipuolueen pasifistinen,
vaalipropagandaan kohdistettu ele.
Pollari-imperialisnu meni näet pal­joa
pitemmälle ja alotti hyökkäyk­sen
muiden valtojen järjestäytynei­syyttä
ja liittoja vastaan. Isku suun­nattiin,
yhdeltä puolen Kansainliit­toa
vastaan, missä Suurbritannia pe­laa
yaltapolitiikkaansa, ja toiselta
puolelta ranskalaisia Hittoja vas­taan.
Yhdysvallat esitti uuden jär­jestelmän
muodostamista, jonka
keskus tulisi olemaan yhdysvallois­sa.
Tämän uuden järjestelmän mu­kaan
tulbi dollarihalliUiksen muo­dostua
jokaisen yhteentörmäyksen
korkeimmaksi tuomariksi.
.;:;Kun Ranska, Washingtonin ma-növerailujen
takiai takertui omaan
pasifistisen ulkokultaisuuden verk­koonsa,
niin vastasi se Yhdysvaltain
ehdotelmiin, asettaen useita ditoja,
joiden huomioonottaminen tulisi ole­maan
välttämätön alkuvalmktelu,
ennenkuin Ranska tulisi Kelloggin
sopimuksen allekirjottamaan. Rans­kalaisten
asettamien ehtojen merki­tys
oli pääpiirteissään seuraava:
Ranska ei voi hylätä sotilaallisia
Uittojaan eikä Kansainliiton tuke-nasta.
Ranska ei tule allekirjotta-masn
sopimusta, jonka perusteella
Yhdysvallat voi kieltää sen mene­mästä
sotaan. Tämän tähden Briand
vetäytyy "puolustusoikeus"-i"raasin
taakse; sitäpaitsi tämän sopimuksen
ei "pitäisi; vaikuttaa Kansainliiton
sopimuksen, Locarnon sopimuksen
ja Ranskan muiden sotilaallisten
liittojen asettamiin velvoUkuuksiin.
Ranskan tämmöinen paljastus
omasta .pasifismistaan oli varsin
•otollinen Washingtonin hallituksel­le,
joka vetosi Pariisin hallituksen
ylitse kaikkiin kapitalistisiin suur­valtoihin,
saadakseen tukea Kellog­gin
sopimukselle. Niin tehdessään
YTidysvallat otti huomioon mahdol­lisuuden
näiden valtojen käyttämi­seksi
toinen toistaan vastaan.
Yhdysvaltain ja Englannin väli­sen
jättiläismäisen yhteentörmäyksen
varalta koettaa Englannin hallitus
saada aikaan kaikkien suurvaltojen
yhteistä rintamaa Yhdysvaltoja vas-iaaii.
Vasta alkaneissa neuvotteluis­sa
Ranskan kanssa on englanUlais-ranskalainen
rintama itse asias­sa
tullut esiin. Saadakseen Ranskan
kannatuksen Washingtonia vastaan,
hyväksyi Lontoon hallitus Briandin
ehdot, ja liitti niihin erityisen brit­tiläisen
vaatimuksen, että Amerikan
tulisi tunnustaa maailman eri osia,
kuten Egyptin, Arabian, Persian
lahden, erityisiksi englantilaisen
vaikutuksen alaisiksi alueiksi, tulisi
myöntää En^annille amerikalaista
Monroe-sopimusta vastaavan ta­kuun.
Vastauksessaan Washington jo­ko
sivuutti ranskalaiset ja englanti­laiset
ehdot hiljaisuudessa, tai kiel-tääntyi
sisällyttämästä niitä Kellog-rin
sopimukseen. Sen alkuperäinen
amerikalainen luonnos pidettiin sel­laisenaan,
vaikkakin selostuksia .esi­tettiin,
joita ei kuiteiJcaan tulla si­sällyttämään
sopimukseen ja jotka
niin ollen eivät ole laillisesti sito­via.
Tämä idollari-imperialismin lyö-mä
valttikortti aiheutti Englannin
ja Ranskan perääntymisen. Viimei­simmissä
nooteissaan, jotka taannoin
lähetettiin, ne muodollisesti vaativat
poikkeuksiensa huomioonottamista,
mntta julistavat olevansa valmiit
allekirjottamaan amerikalaisen teks­tin
ilman muutoksia. Ranska ja Eng­lanti
ovat olevinaan siinä käsityk­sessä,
että Amerika. tulee hyväksy­mään
heidän kantansa.
Täten siis syntyy eriskummalli­nen
imperialistien ulkokultaisuutta
häväisevä tilanne, että nim. suur­vallat
tulevat allekirjottamaan Kel­loggin
sopimuksen, jota jokainen
allekirjottajia "tulkitsee" omalla ta­vallaan.
Heidän erimielisyytensä
tulevat pysymään ennallaan. Näin
ollen saatetaan kysyä, miksi tätä
paperiliuskaa allekirjotetaan ollen­kaan.
Se allekirjotetaan ensiksikin
työläisten pettämiseksi pasifistisilla
lauseilla. Tässä suhteessa kaikki
allekirjottajat ovat yksimielisiä. Toi­seksi,
jokainen allekirjottaja ajat­telee
omaa erikoista asemaansa. Va­kavan
tilanteen vallitessa on Yhdys­vallat
kyllin voimakas antamaan
palttua europalaisille "ehdoille" ja
tulkitsemaan sopimuksen amerika-laisessa
ymmärryksessä, s.t.s. pakot­taa
Ranuan ja. Englannin hyväksy­mään
dollarin päätöksenj ellei muu­ten
niin laivan tykeillä. Vielä vii­taten
sopimukseen. Englanti ja
Ranska ovat neuvottelujen aikana
vahvistaneet liittoansa, joka seikka
on suuresta tärkeydestä Englannille
sen sotasuunnitelmassa Neuvostoliit­toa
vastaan, ja sen taistelussa val­lasta
Yhdysvaltoja vastaan; samalla
kertaa Ranskalle on tärkeätä säilyt­tää
ja lujittaa yliherruuttaan Euro-passa
Saksan yli. Saksa on niinikään
käyttänj-t tilaisuutta hyväkseen pääs­täkseen
Yhdysvaltain suosioon, saa­dakseen
tukea Ranskaa vastaan. Ku­kaan
näis!ä ei uskalla olla allekir-jottama;
sellainen avoin mielenoso-tus
Washingtonia vastaan olisi liian
vaarallista. Senpätähden he allekir-jottavat,
mutta "ehdoilla". ^
Nämä ehdot, joihin Washington
äänettömästi, osittaisesti myöntyy,
ovat semmoisia, että yksinpä por-varisvapaamieliset
lehdet kysyvät,
onko sota tosiaankin "laittomaksi
julistettu ja kielletty", koska noi-den
ehtojen perusteella voidaan mi­kä
sota h}'vään tulkita lailliseksi.
Kelloggin sopimuksella on vielä
muuan hyvin vakava suimta: Neu­vostoliitto
on kokonaan syrjäytrtty
näistä neuvotteluista. Tämä diplo­maattinen
boikotti on todistus kapi­talistisen
maailman yksimielisyydes­tä
työväenvaltaa vastaan, minkä pi­detään
olevan ulkopuolella "si>is-
IjTieen maailman". Ei, vieläkin
enempi, Amerikan ja Englannin vä­lillä
vallitsee sanaton sopimus sii­tä,
että sota Neuvostoliittoa vastaan
ei ole laiton. Siten Kelloggin sopi­mus
ei tee sotia laittomaksi, vaan
V. Fsätehtävämme ja pi
ENEMMXN KANSAINVÄLI.
SYYTTÄ
Kajoan ennenkaikkea kysymyk­seen
liikkeemme luiuaioTiluyydesti.
Tarkastellen puolueitamme tältä
kannalta, on todettava, että meillä,
vaikkakin kommunistiset puo!neem>
me ovat lukumäärällisesti verrattain
pieniä, on epäilemättä suuria saa­vutuksia
kommunististen puolueiden
i>olshevisoimiseen nähden. Siitä huo­limatta
on kommunististen puoluei­den
kansainvälisyysaste liian alhai-J ytt^^jg^^ ^.^^^^ _ pakoUiset
nen verrattuna niihin tehtäviin, jot­ka
ovat Kommunistisen intematsio-nalen
ja sen osastojen edessä. Vii­meisten
vuosien kokemus on paljas­tanut
nämä puutteet, ja minä ajat­telen,
että meidän velvollisuutemme
on avoimesti lausua tästä mielipi­teemme.
Englannin lakon aikana totesim­me,
että monet puolueet tukivat riit­tämättömästi
Englannin työväenluok­kaa.
Muutamia puolueita ja ensi
kädessä Neuvostoliiton puoluetta lu­kuunottamatta,
kaikki muut puo­lueet
antoivat liian vähäpätöistä
apua Englannin proletariaatille.
Kiinan tapahtumien aikana oli
asian laita melkein samanlainen.
Kansainvälinen Kiinan vallankumo­uksen
puolustuskamppailu ei täysin
vastannut tämän kauden objektiivi­sia
vaatimuksia eikä puolueiden val­lankumouksellista
velvollisuutta.
Mielenklintoilmaukset Kiinan vallan­kumousta
kohtaan eivät myöskään
olleefriittävät. Mitä tulee sanoma­lehdistöön,
niin ei sekään riittävästi
tiedoittanut Kiinan kommunistisen
puolueen bolsbevisoitumisesta, työ-läis-
talonpoikaisen liikkeen bolsbevi­soitumisesta
Kiinassa.
NEUVOSTOLIITON JA KIINAN
VALLANKUMOUKSEN PUO­LUSTAMINEN
Ottakaamme edelleen kysymys
fascismista. En tarkoita ainoastaan
Italian fascismia, — asetan kysy­myksen
jonkunverran laajemmin,
B.O. käsittelen kysymystä Italian fas­cismista,
Puolan fascismista, fas-cbmista
yleensä. Kommunististen
puolueiden taistelu fascismia vas­taan,
huomion kiinnittäminen tähän
kysymykseen on ollut aivan riittä­mätön.
Sellaiset tapahtumat kuin Yhdys­valtojen
hyökkäys Nicaraguaan ei­vät
ole nostattanut riittävään vasta-toimintaan
eanenkaikkea Amerikan
puoluetta.
Kun meidän todella täytyy vaka­vasti
valmistautua sellaisiin yleis-historiallisiin
tapahtumiin kuin tule­va
sota, täytyy meidän nykyään ko­rostaa
kansainvälisen politiikan suu­ria
kysymyksiä, -—muussa tapauk­sessa
emme kykene vakavasti val­mistautumaan
sotaan. On selvää,
että suorittaaksemme hyvin tämän
kamppailun, kehittääksemme sitä
riittävän tarmokkaasti meidän täy­tyy
k}rtkeä kansainvälisen politiikan
suuret kysymykset jokapäiväisen elä­män
ja vallankumouksellisen työn
kysymyksiin kussakin maassa. Taas
astuu näyttämölle kysymys sodasta.
Melkein kaikki puolueiden sisäiset
kysymykset, niihin luettuna myös
kysymykset työväenliikkeestä, nojaa­vat
tähän kysymykseen.
Kysymys sodasta, kysymys Neu­vostoliiton
ja Kiinan vallankamouk-sen
puolustamisesta, — näillä kysy­myksillä
on tärkeä ja ratkaiseva
merkitys. Systemaattinen työ tähän
suuntaan on kaikkien puolueiden,
kunkin maan Kommunistisen inter-natsionalen
osaston tärkein tehtävä.
Kysymys kommunististen puoluei­den
yleisestä linjasta on kysymys
suhteesta kapitalismin nykyiseen
muotoon ja kapitalistiseen valtioon.
Ja tällä alalla muuttuvat pienet ky­symykset
huomaamatta suuriksi po­liittisiksi
kysymyksiksi. Jos me esi­merkiksi
otanune sosialidemokraattis­ten
puolueiden taktillisen orientoin-nin,
niin me näemme tässä täysin
johdonmukaisen linjan. Tämä linja
on yhtymisen linja kapitalististen
järjestöjen kanssa. Sitä toteutetaan
yksityisestä tehtaasta aina Kansain­liittoon
saakka. SosiaHdemokraatit
harjoittavat "teollisen rauhan" ja
n.3. "amerikalaisen" ybteistyömeto-din
propagandaa työn ja pääoman
kanssa. Luokkataistelukysymyksen
ovat sosialidemokraatit kokonaan
hyljänneet. Taloudellisella alalla he
vastustavat lakkoja, asettaen niiden
tilalle teollisen rauhan; lakkojen ke-
Neuvostoliiton! Tai, kuten liberaa­linen
"Manchester Guardian" sanoo:
Chamberlain ehdottaa, että kaikki
Kansainliiton jäsenet kutsuttaisiin
allekirjottamaan Kelloggin sopi­muksen.
Tämän ehdotelman suhteen
huomauttavat pariisilaiset arvoste­lijat,
että sen kautHi Kelloggin so­pimuksen
yleismaJulmaUinen merki­tys
hyljättiin. Sillä Chamberlainin
ehdotus ei merkitse vain sitä, että
ainoastaan Egypti ja Monroe-alueet,
vaan myös Venäjä tulisi alueeksi,
missä sotatoimet ovat laillisia.
välitystuomioistuimen hyväksymät
sopimukset. Kysymys työväenjärjes­töjen
itsenäisyydestä tai riippuvai­suudesta
on vaihdettu kysymykseen
näiden työväenjärjestöjen yhteistoi­minnasta
kapitalistien kanssa. Tämä
on kokonainen taktiikkajärjestelmä.
YHTEISRINTAMATAKTIIKASSA
NOJATTAVA VAIN JOUK-KOIHIN
MeUIS on kokonaan päinyastainen
taktillinen orientointi kaikissa kysy­myksissä,
tuotantojatsheikasta aina
Kansainliittoon saakka. Emme kan­nata
teollista rauhaa, vaan. luokka­taistelua,
emme Arälitystuomioistui-men
hyväksymiä sopimuksia, vaan
taistelua kaikkia niitä. kahleita vas­taan,
joita kapitalistiset järjestöt tai
kapitalistiset valtiot asettavat, tais­telua
sitä vastaan, että lakkoliike
sidotaan käsistä ja jaloista, j.n.e.
Tässä on meidän taktillinen perus-orientointimme.
Viimeinen johto­päätös
tästä taktillisesta linjasta on
suunnan ottaminen porvarillisen val­tiovallan
tuhoamista kohti, suunnan
ottaminen vallankumousta kohti.
Tama meidin linjamme ei missään
tapaaksessa merkitse yhteisrintama-taktiikan
kumoamista. Yhteisriiita-mataktiikassa
täjrtyy meidän nyt no­jata
pääasiallisesti vain joukkoihin.
Yhteisrintamataktiikka on läheises­sä
' yhteydessä - systemaattisesti suo­rittamamme
työn kysymyksien kans­aa.
. Kysymys ei ole pelkästään niistä
tai näistä tilapäisistä kamppailuista,
—- kaikki nämä iaktiikkakysymykset
ovat ennenkaikkea juuri järjestel­mällisen
työn l^jmiyksiä. Kaikki
tuntevat teesit, jotka pn esitetty
Kommunistisen internatsionalen mo­nissa
päätöslauselmissa, että tärkein
ksrsymys tällä alalla on työ ammat­tiliitoissa.
Tähän saakka on tällä
alalla ilmennyt puolueessa paljon
puutteita. Ja tässäkin kongressissa
me käsittelemme kysjmiystä työstä
ammattiliitoissa, tarkastelemme puo-lueittemme
kokemuksia ja pyrimme
niitä tunnollisesti analysoimaan^
määrittelemään, mistä johtuvat puut­teemme
tällä alalla.
KYSYMYS NUORISOSTA ON YKSI
TÄRKEIMMISTÄ TEHTÄVISTÄ
Meillä on toverit muitakin puut­teellisuuksia,
jotka koskevat joukko-järjestöjämme,
joskin meillä tällä
alalla on suuria saavutuksiakin. Ka­joan
esimerkiksi toiseen toiminta-alaan
'— naorisoliikkeeseemme. Täl­lä
alalla on meillä joitakin suuria
saavutuksia ennenkaikkea antimili-taristisessä
taistelussa, erinäisissä
sotakamppailuissa. Ottakaamme
Ranskan nuorisojärjestö Marokon so­dan
aikana, nuorisoliittolaistemme
taistelu yleensä sodan vaaraa vas­taan.
Mutta toisaalta on meillä vie­lä
paljon puutteitakin. Järjestyneit-ten
nuorten tovereiden lukumäärä
joko laskee tai pysyy samana. Nuo-risoliikkeemme
on epäilemättä liian
lahkomainen. Nuorisointematsiona-lemme
ei ole kyennyt tunkeutumaan
kaikkiin niihin järjestöihin, joissa
on työläisnuorisojoukkoja ja laajen­tamaan
vaikutustaan näissä järjes­töissä.
Tähän saakka on taktillinen
brientointimme nuorison järjestämi­sessä
ollut jonktmverran liian ahdas.
Jotkut toverit, jotka tuntevat, että
tässä on tehty suuria erehdyksiä,
että tässä on suuria puutteita, pyrki­vät
aikaansaamaan elpymisen niin
neisyys sosialidemokraateilla on sa­malla
asteella kuin meilläkin.
Sodan jälkeinen, sodan aikana
syntynyt polvi on heikommin jär­jestynyt
kuin edellinen polvL Mitä
tämä merkitsee? Tämä merkitsee
osaksi sitä, että porvaristo on joko
välittömästi ja välillisesti neutrali­soinut
suuria tämän polven nuoriso-kerroksia
ja että nuoriso on poli­tiikkaa
vierovien mielialojen vallas­sa.
Sentähden on aivan välttämätöntä
parantaa työtämme nuorison järjes-tämiseksL
' Tästä meidän on asialli­sesti
puhuttava ja kongressin täy­tyy
antaa Kommunistiselle nuoriso-intematsionalelle
vastaavia ohjeita
tällä alalla.
ENEMMÄN HUOMIOTA TALON-POIKAISKYSYMYKSEEN
Koska me lähestymme katastrofi-maisia
tapahtumia, vaikkakaan em­me
kiinteästi voi määritellä: milloin,
minä vuotena, millä hetkellä olem­me
niiden pyörteissä —- ajan ennus­taminen
olisi tässä järjetöntä, —
täytyy meidän käsittää, että juuri
tällaisen perspektiivin taustalla on
kysymyksellä apujärjestöistä hyvin
suuri merkitys. Kenties olemme lähi­tulevaisuudessa
pakoitetut analysoi­maan
erikseen kysymyksen talonpoi­kaisliikkeestä
ja- sellaisesta järjes­töstä
kuin esim. Talonpoikaisinter-natsionale.
Vaalien tulokset Saksas­sa
ja Ranskassa ovat osoittaneet,
että talonpoikaisalueilla ei vaiku­tuksemme
ole kasvanut, vaan pikem­minkin
laskenut.
Porvaristo tekee kaikkensa valloit-taakseen
talonpoikaisjoukot, mutta
ei ainoastaan puolueessamme Neu­vostoliitossa,
vaan muissakin puolu­eissa
byrokratismin symptomit; ajoit­tain
tämä ilmenee johdon liiallisena
kesMt^isenä, mUtei kaikenlaisen
aloteteon puutteena paikallisten jär­jestöjen
taholta j.n.e. Mutta meillä
samaan aikaan kommunistiset puo­lueet
monasti unohtavat työn talon-poikaiston
keskuudessa. Joissakin
maissa olemme päästäneet hetken
käsistämme, — palautan mieliin ta­lonpoikaisliikkeen
Rumaniassa. To­sin
Rumanian kommunistinen puo­lue
oli tuhottu, mutta kukaan ei an­tanut
viittaustakaan, että me yleen­sä
olemme niin suurten tapahtumien
edessä Rumaniassa; ei Komintern
kokonaisuudessaan eikä sen tp. k aan
edeltäpäin nähnyt tätä, eivätkä ryh­tyneet
aikanaan välttämättömiin
toimenpiteisiin, mikä oli suuri ereh­dys,
vaikkapa huomioon otetaankin,
että tilanne oli sangen vaikea, ettei
ollut juuri minkäänlaisia yhteyksiä
j.n.e-
Meidän täytyy keskittää enemmän
huomiota talonpoikaiskysymykseen
ja tältä kannalta meidän täytyy tu­kea
talonpoikaisintematsionalea, jot­ta
siitä tulisi todellinen elinvoimai­nen
järjestö.
BYROKRATISMIN SYMPTOMIT
Viime aikoina ovat voimistuneet
paikalliset järjestöt eivät usein tee
alotteita, alemmissa jatsheikoissa ei
aina syki voimakkaasti poliittisen
elämän valtasuoni, monet kamppai­lut
ja kysymykset ammatillisen liik­keen
taistelusta näyttelevät perin
vähäpätöistä osaa alenunissa jatshei­koissa.
Me jatkuvasti keholtamme:
elvyttäkää kantajoukot, vetäkää uu­sia
voimia kantajoukkoihin- Mutta
nämä uudet ihmiset eivät tipahda
luoksemme taivaasta valmiina käy-tännönmiehinä.
Ellenune onnistu
poistamaan näitä puutteita, tulee •uu­sien
puoluekaaderien valinta perin
vaikeaksi, —• elämän elävän valta­suonen
puuttuessa puolueen alem­missa
kerroksissa on sangen vaikea­ta
turvata sekä johtajien että puo­lueen
kantajoukkojen valinta- Kun
heittää silmäyksen puoluekokouksiin
ja • Kommunistisen internatsionalen
kongresseihin, niin ei ole vaikea
nähdä, että rivityöläisten osanotto­prosentti
ei lisäänny. On väittä-mätiä
merkittävä, että puolueiden
sisäisen elämän valtasuoni ei lyö
riittävän voimakkaasti, varsinkaan
puolueen alimmissa kerroksissa, teh-dasjatsheikoissa
j.n.e- Tämä täytyy
todeta, jotta asiain tilaa parannet­taisiin.
TAISTELU KANTAJOUKON KO­KOONPANON
PARANTAMI­SEN
PUOLESTA
Muutama sana puolneidemme. nii­den
kantajoolckojen Inilttanris-po-liittisesta
tasosta, — puolueen si­säisten
väittelyjen metodista. Tässä
taaskin on epäsuhde jäsenjoukkojen
objektiivisten vaatimusten ja puo­lueiden
kantajoukkojen toimintaky­vyn
ja laadun välillä. Minusta tun­tuu,
että olemme jättäneet huomi­oon
ottamatta monia teoreettisia
tehtäviä, että puolueen kantajoukot
liian vähän opiskelevat, kirjallisuus
on liian heikkoa eikä vastaa nyky­ajan,
objektiivisia vaatimuksia.
Kuitenkin jokainen tuleva askel
puolueemme kehityksen tiellä vaatii,
että me syvennämme poliittista ajat-telugimme,
että me luovimme, manö-veeraamme
ja toimimme harkitusti
jokaiseen uuteen tilanteeseen. Tä­mä
on yksi oleellisimpia kysjmiyksiä.
Mielestäni on meidän kiinnitettävä
vakavaa huomiota teoreettiseen t a ­soomme,
sanomalehdistömme paran­tamiseen
ja opiskelön kohottamiseen
puolueissamme.
ta varten, on tarkoin otettava huo.
mioon kaikki mahdolliset juoksevat
kustannukset, jotka johtuvat oman
talon ylläpitämisestä ja verrat^
niitä liikanahddlisouksiin, että fcvfcL
neekS liike nämä kustannukset siä.-.
nöllisesti suorittamaan. Ylivoiiraisst
yritykset ovat aina va^Äliisia. SeUai!
set kirin lääoman koiico, verot ja na*
lovakuutus ovat välttämättömiä me"
noja. sekä helpostL ymmärrettävissä'
Mutta nsplnlmnn ei huranata fcmjsl^
kuluja varten laskea kylliksi oänea*
kuin knkfrnnksen perusteella. Myös­kin
kulumispolstot usein as»te^aan"
väärälle perustaBe. Oletetaan,
5 pros. talon alkuperäisestä hinrlsta
on riittävä poisto vuotuista kulumis,
ta varten, on se poistettava jatkuvasti
vuosittain alkuperäisestä summssta!
eikä kuten usein <m tapana jälellä ok
vasta,summasta. Jos jälkimäistä ta
paa seurataan johtaa se ehdottomasti
pois todellisesta arvomitasta.
Todellisuudessa koko osuastoimin-nallisen
liikkeen toiminnassa täjtyy ar-voja
kyetä mittaamaan pemsteelli"
sella tavalla ja on tässä tehtävässä
myöskin käytettävä oikeita mittapuita.
Johtokuntain, likkeenhoitajan amtT
mana, on kaikelle toiminnalle luotava
varmat suunnitelmat. Jotka perustu­vat
adantimtemukselle, eikä ilmasta
temmatumo ajatuksffle. Asiantim-temuksen
puutetta ei nykyaikana tar
vltse kenenkään sairastaa, joka joi
honkin asiaan on Innostunut, siliä kai
kelle löytyy tieteelliset perusteet
Yleensä varmaa perustetta poistoi-hin
nähden on noudatettava koko lii
ketoiminnassa. Johtokuntain velvol"
Usuus on valvoa, ettei liikkeen tilasta
koskaan luoda väärää kuvaa ulospäin-sillä
jos ei asiain todellinen tilanne
ole se, millaisena nUtä pyritään se-lostamaan.
menettää liike joukkojen
luottamuksen,
Jäsenillä on osuusliikkeessä määrät­tyjä
oikeuksia, mutta oikeudet edellyt­tämät
myöskin velvollisuuksia. Kui­tenkin
monet jäsenet ovat paljon ha­lukkaampia
käyttämään oikeuksiaan
kuin noudattamaan velvollisuuksiaan.
Kaikkein pienimpiä velvollisuuksia mi­tä
mikään liike voi jäsenilleen aset­taa,
on kokouksissa käyminen. Ku­kaan
ei voi olla tietoinen järjestönsä
toiminnasta ellei käy kokouksissa
Muuten on jäsenistön velvollisuus pyr­kiä
tekemään kasvatustyötä ulospäin
kaikissa mahdnlHsIssa tilaisuuksissa
Ja yleensä kaikkea mikä voi edistää
liikkeen tohnlntaa. Jotkut vanhemmat
osuuslikkeet pitävät kiertäviä asiamie­hiä.
Miksi ei jokainen jäsen myös
voi olla liikkeensä asiamies?
laajassa mittakaavassa, että Konunu-nistinen
imorisointematsionale me­nettäisi
jo poliittisen ja kommunis­tisen
ulkonaisen leimansa- Ajatte­len,
ettei tämä ole oikein. Nuoriso­järjestön
täytyy pysyä kommunisti­sena
järjestönä. Yleinen kommunis­tinen
orientointi taistelussa täytyy
olla nuorisoliittolaisen kehityksen
perustana tulevaisuudessakin.
Kysymys nuorisosta: on yksi ai­kamme
tärkeimpiä kysymyksiä. Mik­si
minä näin sanon? Siksi,' että nuo­riso
on nykyään paljon huonommin
järjestynyt kuin täysikasvuinen pro­letariaatti,;
ja samalla sen järjesty-
OSUUSTOIMINNAN ALKEET
VI
Osuusliikkeiden todellinen tarkoitus
ei suinkaan ole siinä, että joku pieni
ryhmä osuustoimintaväkeä kykenee
hankkimaan Itselleen hyödykkeitä hal­vemmalla,
oman liikkeensä kautta. Jos
ainoastaan tätä periaatetta noudatet­taisi
ja osuusliikkeet kykenisivät voi­mistumaan
työläisten keskuudessa laa­jemmassa
mittakaavassa, johtaisi se
palkkatason laskemiseen; koska palk­kaperuste
pyrkii seuraamaan juuri
sitä rajaa, millä työläiset voivat elää
päivästä toiseen Ja hädintuskin kor­vaamaan
tjrövoiman menetyksen. Siis
osuustoimintaa ei voida ottaa sellaise­naan
työläisten elintason kohottaja­na.
Paljon tärkeämpi tehtävä- osuus­liikkeellä
on kunnollisten hyödykkei­den
hankkiminen työläisten kulutetta-vaksL
'
Tärkein kaikista osuustoiminnallisen
tarkoituksista on sen pjrrkimys laa­jenemaan
mahdollisimman suurien
työläisjoukkojen keskuuteen. Jos pa­remman
laatuisia hyödykkeitä kyetään
hankkimaan samalla hinnalla kuin
yksityisliikkeet myyvät huonomman
laatuista tavaraa ja jos siitä huoli­matta
kyetään voitoilla laajentamaan
liike palvelemaan yhä suurempia työ­läisjoukkoja,
pitäisi se tyydyttää fces-kiiikertaista
osuustoimintaihmistä. To­dellisuudessa
se tyydyttääkin niitä,
jotka eivät ole yksUöetuilijoita, vaan
pyrkivät smmtaamaan toimintansa
luokkaetujen perusteella.
Johtokuntam tehtäviin kuultra jat­kuvasti
suunfiitelmain tekö liikkeen
tulevaisutrteen nähden. Olletikin mi­käli
liikkeellä on laajenemisen mah­dollisuuksia,
täytyy tämä seikka ot­taa
vsikavasti huomioon.
mikä tämän tehtävän suorittamisessa
on edullisin muoto. Ostaa, vuokrata,
vaiko rakentaa?
Joskus on mahdollisuus vuokrata so­piva
liikerakennus verrattain huo­keammilla
kustannuksilla, kuin mitä
tulisi oman liikerakennuksen hankki­minen
ja ylläpito maksamaan. Mutta
jos on mahdollisuus oman rakennuk­sen
hankkimiseen ilman suuretnma^ti
rasittamatta jäsenistöä, niin on se
tehtävä; sillä se Johtaa liikkeen toi­minnan
enempi itsenäisyyteen Ja riip­pumattomaksi
talonomistajan oikuista;
Monasti oma talo voidaan hankkia
lähimaille samoilla kustannuksilla,
kuin mitä täytyisi maksaa vuokrana,
jollekin talonomistajalle. Jos t&xo&
an mahdollista, niin siinä tapanko-sa
on oman talon hankinta erikoisen
edullinen. Kuitenkin monasti käy­tännöllisen
liikeratennuksen saami­nen
ajaa oman talon himMnt-aan.
vaikka se täytyykin suorittaa Jonkin­moisilla
uhrauksilla. Jos MiptfM o-maisuutta
vc^daan hankkia lUkkeen
tuottamana voitolla on tilanne hyvä;
slua silloin el uhrata mitään ykäUön
hyväksi Kuitenkaan el kilntelmlstö
sijoituksia v(dda arvioida tavallisen
pcnvarilUsen käsityskannan mukaan.
Arvtm nousut Ja laskut vaikuttavat
vain perin -harvoissa tapauksissa.
Palkan käytännöllisyys on asetettava
etntOalle. Monasti palkka, j(&a on
eduDlnoi yhdelle liikkppllp, on eiÄ-edulllnen
toiselle. Kiinteä omaisuus
kyllä edellyttää määrättyjä luotto­suhteita
rahalaitosten kanssa, mutta
nämä luottosuhteet eivät suinkaan
perustxi, oletetuille osto- Ja myynti­arvoille,
vaan puhtaasti Myttöarvolle.
Joskus voi sattua tilaisuus, että osuus-
Valmistaa kunnan kiinteä omaisuus voimaisiin
suunnitelmat tarpeeksi aikaiseen, an- i myydä edullisesti sekä tilalle t^nnirina
taakseen aikaa harkinnalle ja mah- käytännöllinen paikka halvemmalla
dpllissUe harkinnan tarkistelulle, n - mutta tällaiset tilanteet ovat siksi
man edeltäkäsin tehtyjä suunitelmia
on liikkeen toiminta harhailemista
ilman päämäärää.
Jos on ksTsymys liikerakennuksen
a, täytyy tarkasti harkita
harvinaisia, että oman liikerakennuk­sen
hankintaa ei kannata la^ea nany
pearustellle.
Sillain kun suunnitelmia valmiste­taan
oman liikehuoneuston hankkimis-
Beaver Laken kilpailut
Onnistaneet urheilukisat Beaver
Lakella — Ennätyksiä rapit-teltiin
Viime sunnuntaina t.k. 12 päivä
vietettyjen Beaver Laken osaston
syysjuhlien yhteyteen oli v.- ja u -
seura Jehu järjestänyt urheilukil­pailut.
Osanottajia oli saapunut
runsaasti ympäristön seuroista, l i ­säksi
Timminsistä J . Saloranta, W.
Sillanpää ja E. Bask sekä Kirkland
Laken Jymystä V. Vihuri. Juhlia
suosi koko ajan mitä herttaisin sää,
ehkäpä hieman liian helteinen kil­pailijoille.
3x1000 m:n viesti. Mielenkiinnol-ia
ja jännityksellä odotetun vies-^
tin Soon Vesan maljasta voitti kol­mannen
kerran Jehun pojat. Saa­den
maljan nyt lopullisesti omak­seen.
Neljä joukkuetta osallistui
kilpailuun. Lähtölaukauksei^ kajah­dettua
lähti joukkoa johtamaan Ki­san
Sinisalo, pysyen johdossa pari
kierrosta, viimeiselle kierrokselle
lähdettäissä otti johdon . jehulaiset,
pysyen siinä ankarasta takaa-ajosta
huolimatta loppuun asti.
Tulokset: 1) Jehu (N. Piispanen,
W. Salminen, W. Ranta), aika 9
min. 5.2 sek. 2) Sudburyn Kisa
(L. Sinisalo, M. Kyrölä, P. Jansson)
9 min. 7.4 sek., 3) Kisatoverit Le-vack
Mine, 9 min. 12 sek. 4) Yri­tys
Creighton Mine, 9 m. 59 sek.
Miesten 5-ottelu: 200 m. 1) P.
Häkkinen, Yritys 27.5 sek., 2) S.
Koivula, Kisa 27.7, S) L. Kolari
Jehu, 28 sek.
Juoksuradassa äkkinäinen mutka
vaikutti huonontavasti tuloksiin.
Kiekko: 1) A. Reinikainen, Je­hu,
31.35 m. 2) A. Kantokoski,
Kisa, 31.09 m. 3) T. Tuori, Kisa,
30.07 m.
Keihäs: 1) E. Ristonen, Kisa,
45.90 m. 2) L-, Kolari, Jehu, 45.03
m. 3) S. Kotila, Kisatoverit, 43.92
m.
Korkeushyppy: 1) L. Kolari 1.60
m. 2) P. Häkkinen 1.55 m. 1.50
selviytyi Rautio Yrityksestä, Risto­nen
ja Koivula Kisasta sekä Sillan­pää
nosta, ^
Kolmiloikka: 1) P. Häkkinen 12.
32 m- .2) L. Kolari, 12.04 m. 3)
S. Kotila 11.71 m.
Lopullinen järjestys: 1) L. Kola­ri
343.05 pist, 2) E. Ristonen 334.
85 pist, 3) S. Kotila 325.87 pist,
4) P. Häkkinen 321.59 pist, 5) E.
Perä 318.91 pist
Ikämiesten 5-ottelu: 200 m.: 1)
A. Heiskanen, Kisa,' 28.9 sek., 2)
A- Vaara, Kisa, 30 sek., 3) J . Sep­pälä,
Kisa, 30.9 sek.
Kiekko: 1) J . Seppälä 29.22 m-,
2) A. Vaara .27.06 m., 3) A. Heis­kanen
.26.01 m.
Keihäs: 1) A. Heiskanen 33.80
m, 2) A Vaara 33.33 m., 3) J . Sep­pälä
33.30 m.
Kohniloikka: 1) A. Vaara 10.2"
m., 2) J . Seppälä 10.01 m., 3) A.
Heiskanen 9.84 (?)