Vapaus, January 21, 1961

              Sivu 2 Lauantaina, fammik. 21 p. — Saturday, Jan. 21, 1961
V A P A U S
(LIBEBTT) — Independent -vLabor
Organ of Finnish Canadians. Es-tablished
Nov. 6, 1917. Authorized
as second class mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-lished
thrice week]y: Tuesdays,
Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
Elm St. W., Sudbury. Ont, Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury. Ontario.
Advertising rates upon application.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 Kk. 4.25
3 kk' 250
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
Auttakaamme Niukkasta kotiin
LeRt^me uutisosastolla julkaistiin torstaina erittäin
tervetullut uutistieto mikä antaa hieman toiveita siitä, että?)
viime marraskuussa Yhdysvalloista Suomeen karkoitettu-
Williärn: Mackie (NiUkkänen)- voi pian saada ^ tilaisuuden
i palatäTtakaisin o i n a i s t e n l u O v Yhdysvaltoihin. Kuten tiede­tään,
mr. Mackie on tuotu Yhdysvaltoihin 8 kuukauden ikäi­senä
sylivauvana Suomesta^ niissä hänen vanhempansa sat­tuivat
olemaan silloin vierailemassa. Mackie ei osaa edes
suomenkieltä — eikä tällä yli 50-vuotiaalla miehellä ole niin­muodoin
enää juuri mitään mahdollisuuksia elämänsä uudel­leen
aloittamiseen vieraassa maassa. Suomen valtion ja kan­san
kunniaksi on sanottava, että Mackie on saanut siellä
osakseen s u u r t a myötätuntoa ja apua. Mutta ymmärrettäyää
on^e^ttä hän haluaa päästä takaisin kotimaahansa, Yhdysval­toihin,
missä hänen omaisensa ja tuttavansa ovat. Kuten tie­detään
Mackie karkoitettiin Yhdysvalloista sellaisen tekosyy-r
töksen perusteella, että hän on 30-luvun suurina nälkävuo­sina
osallistunut sikäläisten työttömien toimintaan!
Toiveita siitä, että Mackieta vastaan tehty suuri vääryys
saadaan korjatuksi, antoi oregonilaisen senaattorin, Wayne
Morsen esittämä lakialoite, jonka mukaan Wiliiam Mackie
(Niukkanen) ja samassa yhtedessä tänne Canadaan karkoi­tettu
Hamish Scott MacKay voisivat palata takaisin Yhdys­valtoihin.
Jos Yhdysvaltain siirtolaislakeihin tehtäisiin nyt
tällainen vapaamielinen eli liberaalinen parannus, niin se koi­tuisi
kaikkien ulkomaalaissyntyisten yhdysvaltalaisten yhtei­seksi
hyväksi — siis loppukädessä koko Yhdysvaltain kansan
ja valtion l^yväksi.
Tässä yhteydessä tervehdimme mitä lämpimämmin Van­couverissa
toimivan: Hamish Scott MacKayn puolustuskomi-ean
aloitetta siitä, että täältä Canadasta lähetettäisiin edellä-maihitulle
senaattori Wayne Morselle mahdollisiman paljon
kirjelmiä hänen lakialoitteensa tueksi. Julkaisemme oheelli-sena
edellämainitun vancouverilaiskomitean vetoomuksen ja
keholtamme lukijoita*nme leikkaamaan sen irti ja lähettä
mään asianmukaisesti allekirjoitettuna senaattori Wayne
Morselle — äsiakirjanälussa olevalla osoitteella — tai kirjoit­tamaan
itse oman vetoomuksensa samasta asiasta.
Suomennettuna tämä vetoomus on seuraavanlainen:
"Herrat: Mb kannatamme yksimielisesti teidän yksityi­sesti
esittämäänne lakiehdotusta Hamish Scott MacKayn ja
William Mackien; karkoitusmääräyksen peruuttamiseksi si­ten,
että he voivat tulla uudelleen Yhdysvaltoihin perheit­tensä
luo.
"Me pidämme sitä ilmeisenä asiana jokaiselle ajattele­valle
ihmiselle, että Yhdysvaltojen arvovaltaa demokraatti­sena
ja humanisena valtiona vaarantaa vakavasti Walter
McCarran laki, ja me vain toivomme, että teidän ponniste­lunne
tulee kruunatuksi menestymisellä, ja että teidän h y r
vät yritykset tulisivat saamaan Yhdysvallat jälleen oikeaan
valoon muun maailman silmissä."
Osoittakaamme myötätuntoamme ja ystävyyttämme näi­tä
vääryyden kohteeksi joutuneita ihmisiä sekä samalla kaik­kia
hyväntahdon amerikkalaisia kohtaan allekirjoittamalla
oheellisena julkaisemamrne englanninkieHsen vetoomuksen
jä lähettämällä se senaattori Morselle!
rirs mriTS a o Ö sunro Ö a Ö a ÖTÖTJTI •
i SYNTYMÄ-
; PÄIVIÄ
Keswick, Ont,
tammikuun 24
Olga Jokinen,
täjrttää tiistaina,
pnä 76 vuotta.
Yhdymme sukulaisten j a tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Macmillan
Jäjianiin
Lontoo. — Englannin pääminisr
teri on hyväksynyt kutsan vierailla
Japanissa.
Macmillanin monien aikaisem­pien
sitouftinsten vuoksi voinee
vierailu kuitenkin tapahtua aikai­sintaan
syksyllä. Jos laskelhiat p i ­tävät
paikkansa^ matkustaa Macmil­lan
syyskuussa Tokioon Malaijan
iittovaltion kautta, joka on ainoa
Brittiläisen kansainyhteisön maa,
jossa hän e i vielä ole käynyt. Mat­kallaan
. Tokioon hän luultavasti
viipyy myös lyhyen ajan Hong­kongin
brittiläisessä kruununsiirto-maassa.
Macmillanin täytyy olla
jälleen / Englannissa lokakuun 14
päivänä, jolloin hänen on niin kuin
tapa vaatii pidettävä avajaispuhe
konservatiivisen puolueen vuosi­kongressissa,
joka tänä vuonna p i ­detään
Brightonissa.
Kemiedyn virkaan astuessa
, Kuten on uutistiedoissa — myös Vapauden palstoilla ker­rottu,
eteläisessä naapurimaassa on tänään (perjantaina) uu­den
presidentin, John F. Kennedyn suuret virkaanastujaiset
mitkä ovat loistossa, komeudessa ja kalleudessa historian
suurimmat — ja vastaavat hyvinkin kuningasaikaisia kruuna­jaisia.
Suuressa ja rikkaassa maassa eletään tietenkin suuri-piirteisesti,
eikä meillä ulkomaalaisilla ole siitä mitään moi-
: tittavaa. •
Meidän lehtemme Vapaus yhtyy varauksetta niihin luke­mattomiin
muihin canadalaisiin, jotka toivottavat naapuri­maan
uudelle presidentille vastuunalaisessa tehtävässään hy­vää
menestystä nimenomaan siinä mielessä, että Yhdysval­loista
tulisi kylmän sodan lietsojan asemesta vaikutusvaltai­nen
tekijä rauhallisen rinnakkaiselon sekä yleisen ja täydet
lisen aseistariisunnan saavuttamiseksi.
Meitä canadalaisia, jotka olemme tuominneet edesmen-'
neen valtiosihteeri John Foster Dullesin "sodan partaalla"
seikkailuohjelman, mitä Eisenhowerin hallitus on tähän päi­vään
asti seurannut, on aivan liian usein osoitettu rajan takaa
syyttävällä sormella ja nuhdeltu "amerikkalaisvastaisuudes-ta".
Tässä "amerikkalaisvastaisessa" syytöksessä ei ole rah­tuakaan
perää, eikä pohjaa, mikäli on kysymys Vapaudesta.
Me olemme aina ihailleet yhdysvaltalaista toimekkuuta ja
reippautta sekä heidän historiallisia vapausperinteitään. Me
tiedämme, että suuri enemmistö amerikkalaisista tuomitsisi
— jos sille annettaisiin siihen kaikki mahdollisuudet — sel-laiset-:
nokajahditv mitkä ovat johtaneet esimerkiksi Wm Mac­kien
karkoittamiseen vain sen vuoksi,_että hän osallistui 30=
; luvun nälkävuosina työttömien toimintaan ! Me olemme va­kuuttuneita
siitä, että suuri enemmistö yhdysvartalaisista-ha-luaa
rauhaa kaikkien kansojen kesken ja vapautumista va-
-ru3teIukilvoittelun aiheuttamasta suuresta verotaakasta."^
Arvostellessmme Dulles-Eisenhower hallituksen taantu­muksellista
sisäpolitiikkaa ja sen hyökkäyshenkistä ulkopoii^
tiikkaa, me emme siis ole -millään tavalla arvostelleet Yhdys­valtain
vapauttarakastavaa kansaa, vaan tukeneet siten yh­dysvaltalaisten
käymää taistelua Washingtonin viimeaikaista
taantumusta vastaan.
Ei ole tarkoituksemme lähteä kannunvalantaan siitä, mitä
presidentti Kennedy ja hänen hallituksensa tukevat tekemään
tai tekemättä jättämään. Se nähdään aikanaan.
Varmaa kuitenkin on, että Yhdysvaltain kansanjoukkojen
keskuudessa kasvaa ja voimistuu vaatimus "suunnan muut­tamiseksi"
erikoisesti ulkopoliittisissa kysymyksissä. Itses­täänselvänä
asiana voidaan pitää myös sitä, että presidentti
V Kennedy on hyvin tietoinen näistä mielialoista, minkä esi­merkiksi
Iowan entinen yliprokuraattori George Cosson i l ­maisi
Des Moines Registerin julkaisemassa kirjeessään seu­raavasti:
' / • : l *»'4fp|J.
"Meidän täytyy saavuttaa nopea ja täydellinen^äännös.
N-liitossa tutldtaan
auring^onpimennystä
Moskova. — Neuvostolehdet ker­toivat
viime lauantaina, että y l i 150
maan tähtitornien ja yliopistojen
tieteellistä työntekijää tulee teke­mään
havaintoja täydellisestä aurin­gonpimennyksestä,
joka tapahtuu
helmikuun 15. päivänä. ;
Täydellisen pimennyksen vyöhy­ke
ulottuu läntiseltä Välimereltä
Mustan meren ylitse Siperiaan ja
talvikuukausien kirkkaiden säiden
arvellaan luovan suotuisat olosuh­teet
havaintojentekoon.
Kiehuvana poliittisen j a aseelli­sen
taistelun kattilana oleva Laos
on pitänyt jännitystä yllä maail­massa
jo useamman vuoden ajan.
Mutta viime kuukausien aikana
vaaralliset kipinät ovat lennelleet
tiheämmin kuin tavallista. US A n
puuttuminen Laosin kansalaisso­taan
on vielä lisännyt kansainvälis­tä
jännitystä. Vaikka Yhdysvallat
— kieltäydyttyään 1954 Geneven
sopimuksen allekirjoittamisesta —
antoikin julistuksen, missä se i l ­moitti
että se ei puutu Laosin t a ­pahtumiin,
eikä harjoita aseellista
painostusta, se on kuitenkin jatku­vasti
antanut sotilaallista j a mo­raalista
tukea Laosin oikeisloainek-.
sille. Samalla Yhdysvallat öiT väit­tänyt,
että Neuvostoliitto~ja Poh­jois-
Vietnam lähettävät aseita ja
joukkola Neo Lao ^ Haksat (Isän­maallinen
rintama) puolueen joh­tamalle
Pathet Lao-liikkeelle. Sitä
ei ole kuitenkaan näytetty toteen.
Tämän US Asta lähtöisin olevan
väitteen todenperäisyyttä on epäil­lyt
jatkuvasti myös Englanti, joka
on ilmoittanut kantansa Yhdysval­loille.
Samanlainen väite esitettiin
myös vuonna 1959 Laosin oikeisto­hallituksen
taholta j a silloin maa­han
Y K n toimesti lähetettiin Är-gentiinan;
Japanin ja Tunisian
edustajista koottu komissio asiaa
tutkimaan. Vaikka näiden valtioi­den
edustajat aikaisemman käytän­nön
ottaen huomioon ovat varsin
kuuliaisia WashingtoniIic, he eivät
tutkimuksissaan löytäneet yhtään
todistetta siitä, että Pohjois-Viet­nam
tai Neuvostoliitto olisi hyii- laskuvarjokäpteeni Kong L e n jöu-kännyt
Laosiin tai puuttunut sen kot suorittivat vallankumouksen.
Lehti kirjoittaa: .
"Kommunismin vastustajat sekä
Laosissa' että US A n toimistoissa
(jotka toimittavat maalle tärkeätä
apua) olivat huolissaan Pathet
Laon osaUistumisseta hallitukseen.
Ne pelkäsivät Pathet Laon menes­tysten
täydennysvaaleissa viittaa­van
siihen, että se saattaisi voittaa
useita lisäpaikkoja yleisissä vaa­leissa,
jotka oli määrä pitää seuraa­vana
vuonna.
KANSALAISSOTA ALKAA
Yhdysvallat ja Laosin oikeisto
kävivät sanoista tekoihin ja maassa
puhkesi levottomuuksia j a kapinoi­ta
laillista hallitusta vastaan.
Heinäkuussa 1958oikeisto USAn
t u d i a kukisti —prinssi Souvanna
Phouman puolueettoman hallituk­sen.
Maahan muodostettiin Phoui
Sananikonen hallitus, johon Pathet
Laon edustajia ei otettu mukaan.
Se oli selvä oikeistohallitus, joka
väitti, että se on Geneven sopimuk­sen
mukainen.
Oikeistohallituksen tuleminen val­taan
kärjisti tilannetta j a V; 1959
maassa alkoi kansalaissota. Pathet
Lao leimattiin oikeiston taholta
"kapinalliseksi", kun se •. vaati maa­han
p u o l u e e t tomuuspolitiikkaa
noudattavan hallituksen muodosta­m
i s t a . \
KONG L E
Taistelun kestäessä muodostettiin
vielä yksi uusi hallitus, jonka pää­ministeriksi
tuli prinssi Tiao Som-sanith
joka oli sitten vallassa aina
elokuun 19 päivään 1960, jolloin
Uuden presidentin edessä on
kaikkein tärkein kysymys siitä,
että voidaanko Truman-Ache-son-
Dulles-Eisenhower ohjel­masta
kääntyi Franklin Delano
Rooseveltin ohjelmaan, siten
lieventääksemme jännitystä ja
tehdäkseen aseistariisunnan
mahdolliseksi. Minun vastauk­seni
on, että se on mahdollista,
mutta meidän tulee ensiksi
luopua siitä kielteisestä asen­teesta,
että kommunismi voi­daan
hävittää Neuvostoliittoa
suuremmalla sotilaallisella voi­malla."
Samassa hengessä kirjoitti
Yhdysvaltain 23 johtavan yli­opiston
historioitsijat presi­dentti
Kennedylle ja valtiosih­teeri
Ruskille lähettämässään
kirjessä; missä he suosittelevat
realista ulkopolitiikkaa ja ko­rostavat:
"Me esitämme, että
menneisyyden kuollut käsi ei
saa määritellä tulevaisuutta
. ." Kuten muistetaan nämä
historioitsijat suosittelevat Kii­nan
Kansantasavallan ja Sak­san
Demokraattisen Tasavallan
tunnustamista sekä tehokkaita
toimenpiteitä värustelukilpai-lun
pysäyttämiseksi ja ydin­asekokeiden
lopettamiseksi."
Toivottsessamme Yhdysval­tain
uudelle presidentille me­nestystä
vastuunalaisessa teh­tävässään
me siis toivomme
samalla perusteellista suunnan
muutosta kansainvälisen jänni­tyksen
lieventämiseksi ja ylei­sen
aseistariisunnan saavutta­miseksi,
kuten sitä toivoo Yh­dysvaltain
kansan parhaimmis­to
— miltei koko ns. tavallinen
kansa.
asioihin.
G E N E V E N KONFERENSSI
Epävakainen tilanne on Laosissa
jatkunut koko maan itsenäisyyden
ajan, jonka se sai v. 1949 vapau­duttuaan
Ranskan ^ siirtomaaorjuu-desta.
Vuonna 1954 Geneven 9 val­lan
konferenssissa varsinaisesti
määriteltiin Laosin asema. Laos si­toutui
silloin noudattamaan poli-uikkaa,
joka merkitsi, että se ei
liity minkäänlaisiin sotilaallisiin
liittoutumiin, eikä anna lupaa vie­raiden
valtioiden asevoimille alu­eellaan.
Poikkeuksen teki vain
Ranska jolle annettiin lupa "pitää^
kahta pientä varuskuntaa Laosissa.
Yhdysvallat, kuten jo tiedämme,
kie. täytyi tästä sopimuksesta
P A T H E T L A O T U N N U S T E T A AN
Kun GeneveQ konferenssissa tun­nustettiin
Laosin itsenäisyys, niin
samalla määriteltiih myös Pathet
Laon oikeudet. Sille taattiin val-vohta
kahdessa pohjoisessa maa­kunnassa.
Näin siis Pathet Lao-liike
sai laillisen toimintavallan.
Tosin länsivallat, erikoisesti USA,
ja maan oikeistoainekset suhtautui­vat
päätökseen kielteisesti. Ne piti­vät
Pathet Lao-liikettä edelleen
"laittomana", koska sen päämäärä­nä
on riippumaton Laos.
Laosin: hallitus sitoutui konfe­renssissa
siihen, että se e i harjoi­ta
ketään kohtaan diskriminointia.
Konferenssissa asetettiin valvonta­komissio,
jonka tuli valvoa sopi­muksen
toteuttamista. Siihen kuu­luivat
Intian, Canadan j a Puolan
edustajat. Kesällä 1958 komissio pa­lasi
kotiin, koska se katsoi työnsä
päättyneeksi. -
P A T H E T L A O N VOITTO
Vuonna 1957 päästiin yksimieli­syyteen
Pathet Laon j a puolueetto­muuspolitiikkaa
noudattavan Sou­vanna
Phouman hallituksen kesken.
Pathet Lao sai kaksi ministe.**ipaik-kaa.
Näin pääsi Pathet Lao-liik-keen
johtaja prinssi Souphanou-vong
hallitukseen. Samalla sovit
tiin siitä, että toukokuussa 1958
pidetään täydennysvaalit. Näissä
vaaleissa Pathet Lao sai 21 paikasta
9 j a toinen vasemmistopuolue 4.
Maan politiikassa tapahtunut
käänne ärsytti Yhdysvaltoja j a Lao­sin
oikeistoaineksia. Se käy mai­niosti
ilmi englantilaisen p o r v a r i l l i ­sen
sanomalehden Guardianin Lao­sia
käsittelevästä kirjoituksesta; j o ­ka
Julkaistiin alkaneen vuoden
tammikuun 3 päivän numerossa.
Valtaan tuli jälleen puolueetto­muuspolitiikkaa
noudattava prinssi
Souvanna Phouma, joka muodosti
kokoomushallituksen ja sai sille
parlamentin hyväksymisen. Päämi­nisteri
Souvanna pyysi oikeiston
huomattavan johtajan kenraali
Phoumi Nosavanin sisäministerik-seen,
mutta tämä ei ottanut tarjot­tua
paikkaa vastaan. Kenraali No-savan
o l i toiminut puolustusminis­terinä
j a "vahvana miehenä" Som-sanithin
hallituksessa.
T A I S T E L U J A T K UU
Pääministeri Souvannan tarmok­kaat-
yritykset saada maahan rauha
ja kaikkia yhteiskuntaryhmiä edus­tava
hallitus eivät kuitenkaan on­nistuneet
oikeiston ottaman kapina-asenteen
vuoksi. Kansalaissota puh­kesi
Jälleen täyteen liekkiin. Ken­raali
Nosavanin lähin apulainen
prinssi Boun Oum, ilmoitti Savan-nakhetiii
kaupungista syyskuun 11
pnä 1960, että hän on ottanut "maan
h a l l i n t a n s a - j a muodostanut halli­tuksen".
Tämä merkitsi oikeiston
avointa sodanjulistusta laillista hal­litusta
vastaan. USAn taholta o l i
samanaikaisesti havaittavissa aktii­visempi
avunanto oikeistoaineksiile.
ja se tunnusti vain Oumin kapi-nallishallituksen.
Prinssi Souvan­nan
hallituista Yhdysvallat ei ollut
lainkaan tunnustanut.
Laosin muuttutua taistelutante­reeksi
laillisen hallituksen päämi­nisteri
Souvanna Phouma pakeni
joulukuun 9. pnä Kambodshaan.
Kenraali Phoumi Nosavanin joukot
hyökkäsivät Kong Len johtamia
hallituksen ja Pathet Laon Joukko­ja
vastaan. Viime mainittu oli
suostunut yhdistämään armeijansa
Souvannan johtaman hallituksen
joukkoihin j o 1957 kesällä.
14 V A L L A N KONFERENSSI
Tammikuun 11 pnä 1961 Laosin
tilanne sai uuden käänteen, kun
Neuvostoliiton pääministeri Hrush-tshev,
Ranskan presidentti de
Gaulle ja Pohjois-Vietnanmin pre­sidentti
Ho Tshi Minh hyväksyivät
Kambodshan ^hdotuksen 14 vallan
konferenssista, missä käsiteltäisiin
Laosin kysymys. Konferenssin osan­ottajina
olisivat vuoden 1954 Gene­ven
sopimuksen allekirjoittajat:
Ranska, Neuvostol iitto, Poh j ois-
Vietnam, Kiina, Englanti, Kam-bodsha
ja Laos sekä valvontakomis­sion
jäsenmaat: Intia, Puola ja Ca­nada.
Edelleen konferenssiin osal­listuisivat
USA, Thaimaa, Etelä-
Vietnam ja Burma. ~
USAn taholta ehdotukseen ön
suhtauduttu pidättyvästi, johon on
luonnollisesti vaikuttamassa tajn-mikuun
20. päivänä tapahtuva vah­dinvaihto
Valkoisessa talossa. Y h ­dysvaltain
läheis,immän liittolaisen
Englannin on todettu kuitenkin
huolestuneena seuraavan Laosin t i ­lanteen
k<Bh}tystä;^a sen taholta on
myös lausuttu arvostelevia huomau­tuksia.
Yhdysvaltain avoimen
puuttumisen johdosta Laosin sisäi­siin
asioihin.
Nyt tapahtunut käänne on tiet­tävästi
askel parempaan päin. Jos
Kennedyn hallitus poikkeaa Eisen-howerin
noudattamalta linjalta ja
hyväksyy Geneven sopimuksen ja
sen viitoittamat periaatteet, mer­kitsee
se Laosin kysymyksen jos ei
aivan lopullista ratkeamista, niin
ainakin nykyisen kansalaissodan
päättymistä. — Antti Kovanen.
Kolmaskin
puolue Turkkiin
Ankara. — Turkkilaiset^ jotka ei-^
vät hyväksy kumpaakaan maassa
sallituista puolueista, voivat tästä
lähtien liittyä johonkin uuteen po­liittiseen
ryhmään. Tämä ilmoitus
annettiin myöhään torstai-iltana
eräässä sisäasiainministeriön julki­lausumassa.
:
Kun entisen pääministerin A d -
nan Menderesin demokraattinen
puolue hajoitettiin asetuksella vuo­den
1960 toukokuun 27 päivän val­lankumouksen
jälkeen, on Turkis­sa
toiminut ainoastaan kaksi puo­luetta:
Ismet Inönun republikaani­nen
kansanpuolue ja talonpoikais­puolue.
Kahdella tai kolmella mil­joonalla
äänioikeutetulla kansalai­sella,
jotka aikaisemmin-kuuluivat
Menderesin kannattajiin, ei ole_ol­lut
mitään poliittista "turvapaik--
kaa".
Puolueita, joiden opinkappaleet
olisivat eronneet toisistaan, ei ole
koskaan esiintynyt Turkissa. Kaik­ki
puolueet ovat poikkeuksetta pe­rustaneet
ohjelmansa Kemal Ata-turkin
periaatteisiin ja filosofiaan.
SITÄIIIIIIIIIII
J A
II
EI TULLUT KAUPPAA
Kauppias koettaa myydä tavaroi­ta
puhelimen kautta ja pieni pol­lea
vastaa.
"Onko isäsi kotona?" kysyy
kauppias.
" E i ole.^'--
^'Onko äitisi?"
" E i ole."
"Eikö siellä^ ole ketään muita
kuin sinä?" '
"On täällä sisareni.'
"Pyydä hänet puhelimeen."
Parin minuUtin kuluttua pojan
ääni kuuluu jälleen: " E n minä jak­sa
nostaa siskoani lastenvaunusta."
Sahara pulppuaa
"mustaa kultaa"
Alger,—^ Saharasta saatiin viime
viime vuonna • noin 6,5 miljoonaa
tonnia raakaöljyä, ilmoittivat Saha­ran
kahden öljylyhtiön edustajat
perjantaina. Mtärä oli noin kuusi
kertaa enemmän kuin edellisenä
vuonna. Viime vuoden aikana aloit­ti
17 uutta öljylähdettä toimintan­sa
ja vuoden vaihteessa niiden luku
oli 43.
E V E R S T I N EREHDYS •
Olia noudattamatta everstin käs­kyä
on hirmuinen juttu. Sen on
moni nahkapoika saanut kokea. -
Eräänä aamuna pUessaan tarkas­tuskierroksella
tulee ^eversti komp­panian
keittiöön, missä hän tapaa
kaksi keittiömiestä suuren padan
äärellä.
"Antakaa minun maistaa sop­paa",
karjuu hän. Toinen miehistä
rientää hakemaan ison lusikan ja
ojentaa sen kunnioittavasti evers- •
tille. Upseeri upottaa kauhan höy­ryävään
liemeen, ottaa siitä kau­hallisen
ja maistelee arvostelevasti.
Sitten hän ärjäisee:
"Soppaa; Te kirotut tollot. S a ­notteko
te tätä sopaksi?"
" E i , herra eversti, se on astian-pesuvettä,
jonka aioimme viedä
pois."
Sotarikollinen N A T On
komitean päämieheksi
Praha.— Kenraali Adolf Heusin-ger,
joka on nimitetty NATOn py­syvän
sotilaskomitean johtajaksi, on
yksi niistä natseista, jonka nimi on
Y K n sotarikollisten joukossa. On
olemassa yksityiskohtainen kirjoi­tettu
muistio' ifiistä rikoksista, joita
hänen Joukkonsa suorittivat siviili­väestöä
vastaan.
Heusinger, joka on nykyään Sak­san
aseellisten voimien tarkastaja,
ottaa käsiinsä uuden paikkansa NA
f Ossa huhtikuun 1 pnä 1961. Vaki­tuinen
NATOn pysyvän komitean
kotipaikka on Washingtonissa. .
Entinen hitleriläinen kenraali,
joka on nyt 63-vuotias, alkoi soti-asuransa
luutnanttina ensimmäi­sessä
maailmansodassa länsirinta­malla..
Hän sai kaksi kertaa rauta-ristin
sodassa Ranskaa j a Englantia
vastaan.
: Hfnet saatiin sotavangiksi j a hän
oli sotavankileirillä Britanniassa ja
hän liittyi palatessaan Saksan ar­meijaan,
joka supistettiin huomat­tavasti
ja johon vain otettiin luo­tettavia
militaristeja. Kun Hitler
pääsi valtaan kohosi hän pian ar­vossa.
V. 1940 hän o l i H i t l e r i n ar­meijan
operatioesikunnan päällik­kö.
H i f e r i n luottamus Heusinge-r
i i n oli oikeutettu. Hitlerin henkeä
vastaan suunnatun salaliiton Joh­dosta
suoritettujen tutkimuksien
asiakirjat osoittavat, että Heusin­ger
petti toverinsa ja o l i Hitlerin
puolella: Tätä- koskevan tosiaineis-toa
on niissä filmeissä, joita on
löydetty Hitlerin arkistossa.
F i l m i on toimitettu Saksan De-
K I R J . S T A N I S L AW H A S EK
mokraattisessa Tasavallassa Wehr-machtin
Veteraaniunion toimesta
ja siitä on lähetetty kopio Bonnin
hallituksel e. Heusinger on vaien­nut
tapauksen johdosta.
Heusinger on , vastuullinen hyök­käyssuunnitelmien
valmistamiseen
Hollantia Belgiaa, Ranskaa j a Neu­vostoliittoa
vastaan. Elämäkerta-kirjoituksessaan
hän syyttää Hitle­riä
siitä ettei hän tuhonnut britti­läistä
armeijaa Dunkirkissa.
Toisen maailmansodan jälkeen
hän o l i . kolme vuotta amerikkalais­ten
sotavankileirillä, josta hänet
vapautettiin.
. Kurt kansleri, Adenauer pääsi val­taan
Heusinger oli hänen ensim-;
mainen; sotilaallinen neuvonantajan­sa.
1959 hän pääsi vkorkeimmalle
paikalle kun hänet nimitettiin
Bundeswehrin päätarkastajaksi.
Heusinger on Saksan Liittotasa­vallan
atomiasevarustelun alkuun­panija.
Hänen allekirjoituksensa on
siinä surullisen kuuluisassa vaati­muksessa,
jossa Bundesvvehrin ken­raalit
vaativat Länsi-Saksan armei­jan
varustamista atomiaseilla.
Lokakuun 15 pnä 1960 hänelle
annettiin Yhdysvaltain Legionan
ansiomerkki.
Muutamia viikkoja aikaisemmin
Valko-Venäjän lehdissä Julkaistiin
uutisia tämän "entisen" natsin an
tamista rangaisumääräyksistä Neu-vostoliton
siviilikansalaisia, niiden
mukana lapsia vastaan. Syyskuun
19 pnä neuvostolehdistö julkaisi to­distuksia
niistä rikoksista, joita
Heusingerin aseelliset osastot teki­vät
Slanoyen, Ukhavlyn j a Gayari-kan
kylissä Valko-Venäjällä. Syys­kuun
19 pnä 1960 sanomalehti
Krasnaya Svezdassa julkaistiin" ko­pioita
niistä Heusingerin kirjeistä
Hitlerin armeijan päämajalle, jossa
kartoilla osoitetaan mitä rankaisu­toimenpiteitä
on tehtävä siviiliväes­töä
vastaan. Nämä asiakirjat osoit­tavat
millaisia toimenpiteitä toteu­tettiin
Heusingerin määräyksestä.
Heusingerin rikokset eivät ole
tuntemattomia Länsi-Saksassa. Hel­mikuussa
hampurilaisessa " K o n -
ki-et"-lehdessä julkaistiin artikkeli,
jossa "mm. sanottiin .seuraavaa: •
"Tshekkoslovakian hyökkäyksestä
Neuvostoliittoon; tehdyn hyökkäyk­sen
väisellä ajalla Hitlerin armeija
ei osallistunut, yhteenkään toimen­piteeseen
ilman kenraali Heusinge­r
i n osallistumista n i i h i n ."
Adolf Heusinger luonnehti " u u ­delleen
valistustaan" (Hitlerin)
Wehrmachtin kenraalista (Adenau-erin)
Bundeswehrin kenraaliksi pu­heessaan,:
jonka hän piti syyskuun
27 pnä 1958 manööverien jälkeen
sanomalla:
"Meidän ei saa unohtaa mennei­syyttämme
. . . pysykäämme uskol­lisina
vanhoille periaatteillemme."
NATO on antanut hänelle riittä-•
västi tilaisuutta saavuttaakseen
päämääränsä.
Lopuksi on mainittava, että hä­nen
valintaansa NATOn toimeen
hyväksyivät siihen kuuluvat pääjä-senvaltiot,
kuten Yhdysvallat, B r i ­tannia
ja Ranska.
Pefition in Supporf of Hamish Scott
MaeKay and William Mackie
Sen. Wayne Morse, _ /
U. S. Senate Office Bfcfg., ^'
Washington, D. G , U. S. A .
"Sir: We support you unanimously in your presentation
of a private bill to cancel the deportation order against Ha­mish
Scott MacKay and William Mackie and allow them to
re-enter the United States to rejoin their families.
"We think it must be apparent to every thinking person
that the prestige of the United States as a democratic and
humanenation is seriously challenged by this present Walter-
McCarran Act, and we can only hope that youi* efforts will
be crowned with success, and that your fine efforts will
serve to once again place the United States iti a correctlight
in the eyes of the rest of the world."
Name .'. : ;
Address
PÄIVÄN PAKINA
Oikeistososialisteilla vastatuulta
Näyttää siltä, että sosialidemo­kraattisten
oikeistojohtajain edessä
on maailmanlaajuisesti ylipääse­mättömiä
esteitä ja vaikeuksia n i ­menomaan
sen vuoksi kun ne ovat
vieraantuneet omista kannattaja-
Joukoistaan Ja sulautuneet entistä
saumattomammin suurporvaristoon.
Suomen sosialidemokraattisen
puolueen tilanne heijastaa yleispiir­tein
katsoen koko Länsi-Euroopaii
sosialidemokraattisten ' puolueiden^
kehitystä,,, mikä tapahtuu samaarr
suuntaan vasikan hännän kasvun
kanssat—
Liittoutumalla poliittisestjj_ aat­teellisesti
ja t^reettisestl äärioi­keiston
— kokoomuksen — kanssa,
Suomen sosialidemokraattisen puo­lueen
oikeistojohto on aiheuttanut
hajaannuksen omassa puoluees­saan,
suurta tyytymättömyyttä en­nen
kontrolloimissaan suurissa
joukkojärjestöissä; j a oman vaiku­tusvaltansa
romahdusmaisen las­kun.
Oikeistososialistien tilanne eri
maissa vaihtelee vississä määrässä,
mutta yhteistä millö kaikille on
eristyminen omista jäsenistään ja
kannattajistaan, jotka eivät voi ym­märtää
oikeistojohtajainsa "veljei-lyä"
porvariston kanssa.
Mitäh tämä oikeistojohdon jou­koista
eristyminen tapahtuu Ja ke­hittyy
päivästä toiseen, siitä saa­tiin
uusin esimerkki Englannista,
missä työväenpuolueen eräistä joh­tajista
leivottiin ilmeisesti korkeim­man
puoluejohdon myötävaikutuk­sella,
viisi elinkautista aatelia —
vaikka Labour puolueen jäsenistö
vastustaa tällaisten aateluustitte-lien
vastaanottoa johtajiensa toi­mesta,
koska siihen littyy ajatus
valtaluokkien palkkioista, suorite­tuista
palveluksista.
.•• * . * • • * ••
Kuvaavaa on se, että Salzburgis­sa
pidettiin tammikuun alkupuo­lella
lukittujen ovien takana Länsi-
EurooparT sosialidemokraattisten
puoluejohtajien kokous, mistä on
saatu melko niukasti tietoja ilmei­sesti
siitä syystä, ettei kokoukseen
osallistuneilla ollut mitään uutta
tarjottavana.
Saatujen tietojen mukaan tämä
11 maan sos.dem. puoluejohtajain
kokous oli tarkoitus pitää Brysse­lissä,
mutta sikäläisen lakkotilan­teen
johdosta päätettiin kokous p i ­tää
jossakin "rauhallisemmassa
'paikassa".
Vaikka Salzburgin kokous pidet­tiin
salassa suljettujen ovien taka­na,
on sieltä kuitenkin; vuotanut
joitakin tietoja julkisuuteen. Esim.
Salzburger Nachrichten tiesi ker­toa,
että sosialidemokrattisten puo­lueiden
johtajat olivat pohtineet
vakavasti puolueidensa heikenty­neen
vaikutusvallan lisäämismah­dollisuuksista
Länsi-Euroopassa.
Tunnettua nimittäin on, että
esim. Englannissa, Länsi-Saksassa
Ja Ranskassa, eikä vain niissä
njaissa, on juopa rauhan lujitta­mista
vaativien työtätekevien Ja
atomivarustelukilpaa tukevien oi-keistososialidemokraattien
johdon
kesken jatkuvasti syventynyt.
Kuvaavaa muuten on, että näitä
oikeistososiaUdemokrattisia johta­jia
ei kiinnostanut lainkaan Belgian
työtätekevien yhteisrintamataistelu
elinehtojensa puolesta. On nimit­täin
kerrottu, että Belgian työväen­luokan
urheista taisteluista ei ollut
kokouksessa mitään puhetta.
Nykyhetken . tärkeimmistä kysy­myksistä
eivät Salzburgin neuvot­telijat
kuitenkaan voineet tyystin
pysyä irti. Edellämainitun Salzbur­ger
Nachrichtenin mukaan keskus­teltiin
suljettujen ovien takana so­sialidemokraattien
suhtautumisesta
kommunistien ja muiden työväen­puolueiden
Moskovan neuvotteluko­kouksen
päätöksiin. Lehti kirjoit,
taa, että- sosialidemokraattiset joh­tajat
pidättyivät laatimasta vasta­usta
Moskovan julistukseen, muka
välttäen antamasta sellaista käsi­tystä,
että olisivat olleet pakoitet-tuja
ottamaan vasta-askeleen.
Moisen perustelun naurettavuus
on silmiinpistävä, sanoo asiasta
Pravdan kirjeenvaihtaja M. Pod-kliutshnikov
ja selittää: Itse asias­sa
ei oikeistososialidemokraattisilla
johtajilla ollut mitään sanottavaa
vastaukseksi Moskovan julkilausu­man
selviin ja täsmällisiin esityk­siin
Ja koko maailman kansoille
osoitettuun vetoomukseen, joka
vastaa työtätekevien kaikkein tär­keimpiä
elinetuja . . . '
" E i tarvitse olla profeetta ennus-taakseen.-
että jos länsieurooppalai­sen
sosialidemokratian johto sul­kee
edelleenkin silmännsä reaalisil­ta
tosiasioilta, niin heidän on ko­koonnuttava
vielä toisenkin kerran
käsittelemään kysymystä, siitä,
miksi sosialidemokraattisten johta-jain,
vaikutusvalta työläisiin. heikr
kenee jatkuvasti kapitalistisissa
maissa."
* • * . • \ , •
Sivumennen sanoen voimme;
mainita, että noin viikko sitten
oli meillä tilaisuus seurata tele­visiosta
anadan ammattiyhdistys­liikkeen
oikeistolaisen huippu- .
johdon ° pohdintaa siitä, : miksi
ammattiyhdistysliike' on maas­samme
menettänyt ns. suuren
yleisön suosiota ja tallannut pai- /:
kallaan sen sijaan että se kasvai- ;
si? Siihen keskusteluun osallistui
CLC:n presidentti Claude Jodein
ja sellaiset muut napamiehet
kuin autotyöläisten union johtaja
_Geo^ Burt ja terästyöläisten uni­on
pomo Larry Sefton. He kai- ^
kin ^ihmettelivät" tätä valitetta-vaa
tosiasiaa, mutta kukaan heis-/
tä ei uskaltanut kajota peruskysy­mykseen,
nimittäin reformismin '-.
kasvattamaan tappiomieUaIä'an
yleensä ja erikoisesti siihen, että
anunattiyhdistysliikkeemme oi­keistojohto
on itse auttanut työ-väenvastaisen
propagandan kehitr
tämistä oman "kommunisminvas­taisen"
vouhottelunsa avulla —
mitä valtapiirit ovat käyttäneet.:
erittäin taitavasti hyväkseen ei
vain kommonisteja, mutta myÖs
näitä "kommunisminvastaisuu­dellaan"
ylpeileviä amniattiyhdis-tysbyrokraattej^
intaie vastaan —
tosin koko työväenliikkeen vahiiir'
goksi.
Saa nähdä, tulevatko oikeistoso-sialidemokraattiset
johtajat mitään
oppimaan siiurista vastoinkäymisis­tään
vai tulevatko he jäämään
junasta, sillä historia menee kui-tenkin
eteenpäin, vieläpä hei
väuuamätt§..~ K8psHk<).urä,;,;.;-