Vapaus, June 4, 1966

              Sivu 2 Lauantai, kesäk. 4 p. — Saturday, June 4, 1966
iiii • ^
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
EstabUshed Nov. 6, 1917 ( L I B E R T Y )
EpiTQft: W. E K L U N D MANAGER: E. S U K S I
i ' . . . T B L E P H O N E : O F F I C ^ A N D E D I T O R I A L 6 7 4 , 4 2 P4
jhäAldicrt ttiri wee^)y: Tu^sdays, Tbur«d4yi| and Sf turday? by Vapaus
MiiUahing 00. Liinlted, lOO-^m Elm St West; Sudlsury. Ontario. Canada.
; / . Mailing Address: Box 69
vVu Advertialng rates upon application, translatlon free of charge.
•AuthooliBe^.as 8eciDn4 clasB'maiV-fai7 the Post Office Department. Oteawa.
" atl^ ft>r payQi?ni of poetage ir^ cash.
v;.,,, o ,CANADIAN LANGUAGE-RRESS
TILAUSHINNAT:
Oanadassb: 1 tk. kk. $4.76
S kk. 2.76
USA.ssa 1 Vk. «O.OQ, 6 kk. S6.23
Suomessa: 1 vk. 10.50. 6 kk. 6.7S
Vääriä "lä&kkeitä"
: ku^ tiedetään, erehdykset ovatjnhimillisiä ja me kai-
KIi[i ieerrmie silloin tällöin erehdyksiä. Mutta jos esimerkiksi
Ifiät^Ji «rebtyy taudin laadun määritte^ voi oUa
Jtohtälokas virhe potilaalle. Sama pätee hallitusministerien
kohdalta. Jos he pulmakysymyksiä tarkkaillessaan tekevät
virhelaskelmia, niin silloin voidaan antaa syystä tai toisesta
kuumetautia sairastavalle kansakunnalle "vääriä lääkkeitä",
lötka eivät paranna, vaan pahentavat tautia.
' TTäliaiseen virhelaskentaan kompastui käsityksemme mu-kaöJii
liittohallituksen työministeri John R. Nicholson, joka
maassamme ilmeisesti kasvamassa olevan lakkoliikehtimisen
vuoksi lähtee siitä kokonaan kestämättömältä pohjalta, että
lakkojen aiheuttajana on muka jotkut "pahat" aikeet^ joita
O» vastustettava lakivoimaisilla kurinpitotoimenpiteillä.
Tosiasia tietenkin on, että kaikkien lakkojen perustana
ön taloudelliset ja sosiaaliset pulmakysymykset. Työläiset
yleensä lakkoutuvat vasta sitten kun ei enää muuta keinoa
ole vallitsevien epäkohtien poistamiseksi.
•; Toisin sanoen, esimerkik lehtemme Vapaus toi­voo,
fettei työläisten tarvitsisi koskaan mennä lakkoon. Mutr
ta jos työläisillä ei ole mahdollisuutta saada valituksiaan
huottiiocnotetuksi, niin heillä täytyy olla lakkoutumisoikeus
"viimeisenä keinona" — ja että työläisten lakkoutumisoikeut-tä
on puolustettava kuin silmäterää, sillä muussa tapauk­sessa
koko ammattiyhdistysliike tulee kahlehdituksi.
Canadassa on lakkoliikehtiminen levinnyt erittäin voi­makkaasti
viimeksikuluneitten viikkojen ja kuukausien ai­kana/
Quebecin satamatyöläiset ovat olleet jo kolmisen viik­koa
lakfcotaistelussa, British Columbiassa voi tulla muiden
pienempien lakkojen lisäksi myös satamatyöläisten ja met­sämiesten
lakko. St. Lawrence vesitiellä työskentelevät kes­kustelevat
lakkokysymyksestä ja Quebecin maakunnassa voi
nousta tästä päivästä lukien maakuntapoliisien Lakko maa­kuntahallitusta
vastaan.
Numerollisesti puhuen Canadassa oli,lakkojen vuoksi 66
työseisahdusta tammikuussa, 76 helmikuussa, 90 maaliskuus­sa
ja 108 huhtikuussa. Kaiken, kaikkiaan oli huhtikuussa lak-kotäjstelussa
50,838 työläistä joiden yhteenlaskettu työajan
menetys oli 441,130 päivää.
. K;aikkea tätä katsellessaan työministeri Nicholson sanoi
jnaaoantaisen sanomalehtihaaslattelunsa yhteydessä, että
liittohallitus^ harkitsee pakollisten sovinto-oikeuksien (arbit-ration)
järjestämistä Länsi-Saksan ia Austraalian malliin
niin, että lakkojen määrää voidaan vähentää.
Tämä on ehdottomasti väärää lääkettä, mikä käytännöl­lisesti
katsoen riistäisi työläisiltä lakkoutumisoikeuden aika-näj
jolloin he tarvitsevat sitä lisääntyvässä määrässä. Tosi­asia
nimittäin on, että työläiset eivät lakkoudu "ilkeyksis­sään"
tai joiden "agitaattorien kiihoituksesta", vaan käytän­nöllisten
epäkohtien korjaamiseksi.
Esimerkiksi nyt voidaan sanoa, että verojen nousu kai­kissa
hallitusportaissa, sekä asuntojen autojen ja kaikenlais­ten
kulutustavarain hintojen kohoaminen pakottaa työläiset
vaatimaan palkankorotuksia. Automatisointi uhkaa tuhansien
työläisten toimeentulomahdollisuuksia ja se pakottaa työläi­set
toimimaan työpaikkojensa turvaamiseksi. Ja samalla kun
suuryhtiöt ja upporikkaat yksilöt kahmivat vuosi vuodelta
yhä suurempia voitto-osinkoja, kolmannes koko kansakun­nasta
on hallituksen omien tilastotietojen mukaan alituisessa
köyhyydessä ja puutteessa.
Tämä on selvästi sellainen tilanne, että se vaatii toimen­piteitä
valtiovallan toimesta. Mutta tilannetta ei paranneta,
vaan pahennetaan, sillä jos työtätekevien liikuntavapautta ra­joitetaan
edelleen.
Voidakseen korjata tätä tilannetta hallituselinten — niin
liitto- kuin maakuntahallitustenkin — pitäisi ryhtyä määrä­tietoisesti
toimimaan niiden olosuhteiden korjaamiseksi, jotka
ajavat työtätekeviä lakkotaisteluun, vaikka he itse eivät sitä
missään tapauksessa haluakaan.
Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota siihen
tosiasia^, että mr. Nicholson oli kaikkea muuta vaan ei
l^ipilueeton, antaessaan maanantaina alahuoneen istunnolle
raportin Quebecin satamatyöläisten lakkoasiasta.
?Hänen kerrotaan korostaneen ko. työnantajapiirien suur-tq;
ayokätisyyttä ja siten menetellessään tuominneen — asiaa
^'n suoraan sanomatta — työläisten "liialliset" vaatimukset.
•., Saatujen uutistietojen mukaan mr, Nicholson oli sanonut-alahuoneen
istunnossa, että -laivanomistajain yhdistyksen tor--
jumasta "fantaastisesta palkankorotustarjouksesta huolimat­ta";
satamatyöläisten; lakosta käydyt neuvottelut ovat edel­leen
umpikujassa.
Merkillepantavaa tässä yhteydessä on ser että liittohalli­tuksen
työniinisteriön edustajat "sekaantuivat" vasta viime
perjantaina ensimmäisen kerran tämän lakon sovitteluyrityk­siin
r - vaikka, lakko on ollut käynnissä jo kolme viikkoa —
ja vaikka aina valppaan hallituksen velvollisuus olisi vaikut­taa
etukäteen niin, että valitusten aiheet tulevat korjatuksi
erni^ lakon puhkeamista.
Mr. Nicholso^^^^ taitaa olla vaikea l^äsittää sitä, mitä
merkitscie työläisille esim. työmaaturvallisuus. Tästä johtu-nee
»_ että hän esitti väheksyviä mielipiteitä Quebecin laiya-yhtiiöiden
yhdistyksen vaatimuksesta, että työjbukkueiden
miesvbimamäärä on vähennettävä 18 miehestä kuuteentoista.
Tarjottu "fantaastinen" palkankorotus oikeuttaa laivayhtiöt
odottamaan tyÖTi tuottavaisuudenkohoariiista sopimuskauden
toisena vuonna selitti mr. Nicholson työnantajapiirien asen­netta
puolustellen.
Mutta taatakseeii pysyvän leivän eli toimeentulon itsel-
WILSONIN VOIMANÄYTTELY
MERIMIESTEN KANSSA
Sitä mukaa kuin englantilaisia laivo­ja
saapuu maailman meriltä EnglaU'
nin satamiin merimiesten lakko laf^jfr-nee.
Tilannetta on kärjistän:^t haUi?
tiJiksen päätös poil;|csystiIat9imenpi?
teistä. Naista tärkein on kuninkaalli­sen
sotalaivaston käyttäminen lakon
murtamiseen. Hallituksslla on myös
täydet valtuudet ryhtyä laajoihin
säännQ5tfelytoimei)pit€isiin, jotka kos"
kevät hintoja^ elintarvikkeiden jakelua
ym.
Mistä lakossa on oikein kysymys?
Englantilaisten merimiesten viikko­työaika
on 56 tuntia merellä ja 40 tun­tia
satamissa ja peruskuukausipalkka
viiden vuoden "palvelusajan jälkeen
59 puntaa 7 shillingiä ja 6 pennyä
Työläiset vaativat 40 tunnin työviikon
käyttöön ottamista heti nykyisillä pai-koilla.
Laivanvarustajat ovat tarjon­neet
lyhiennettyä työviikkoa kolmen
yucden siirtymäajalla, mihin liittyisi
myös palkanalennus. Merimiehet ovat
torjuneet suoralta kädeltä laivanva­rustajien
tarjouksen ja vastaavasti
laivanvarustajat merimiesten vaali-muksrt.
Wi!sonin työväenhallitus ei
ole asettunut ainoastaan tukemaan
laivanvarustajia, vaan on nyt meri­miesten
vaatimusten päävastustaja.
Wilsonin hallitus perustelee jyrkästi
torjuvaa kantaansa sillä, että meri­miesten
vaatimusten hj^äksyminen
sekoittaisi hallituksen suunnitteleman
tulon-akopolitiikan, nostaisi nimen­omaan
viennin kustannuksia ja hor­juttaisi
punnan muutenkin heikkoa ase
maa. Englannin kansallinen merimies-u.-.
ioni perustelee vaatimuksiaan sillä,
enä merimiesten työviikko on luon-
Neuvostopankit
menestyvät
Lontoossa
nottoman pitkä ja epäedullinen verrat­tuna
nnonienrpuiden suurten meren­kulkumaiden
vastaavaan tasoon ja
plosuhteisiin. Sosiaaliset csdut ovat
heikommat. Tässä on vahvasti perää.
Kun englantilaisella merimiehellä
on siis 56 tunnin työviikko merellä ja
40 tunnin satamassa sekä peruskuu­kausipalkka
noin 60 puntaa, niin US-Assa
merimiesten työaika on 40 tuntia
sekä- merellä että satamissa ja kuu-'
kausiperuspalkka 144 puntaa, länsi-saksalaisilla
merimiehiUä on työaiku
merellä 48 tuntia ja satamissa. 44 tun­tia
ja peruspalkka 68.5 puntaa, ruotsa­laisilla
45 tunnin työviikko merellä yi
satamissa sekä 77 punnan kuukausi­palkka,
norjalaisilla 45 tunnin työviik­ko
ja 56 punnan peruspalkka. Vertai­lun
-vuoksi mainittakoon vielä, että
portugalilaisilla 'merimiehillä on 56
tunhin työviikko ja 23 punnan perus­kuukausipalkka,
japanilaisilla 48 tun­nin
työviikko ja 41 punnan peruskuu­kausipalkka
ja kreikkalaisilla 48 tun­nin
työviikko ja 40 punnan peruskuu­kausipalkka.
Englannin merimiesunionin puheen­johtaja
Hoggarlh on maininnut san
gen katkeransävyisessä puheessaan,
että sodan aikana englantilaisilta me­rimiehiUä
vaadittiin yhteisen asian
hyväksi suunnattomia uhrauksia ja
niitä jouduttiin myös antamaan. Voi­tettu
sota on jo yli 20 vuoden takana
ja mitään parannuksia merimiesten
työaikaan ei ole saatu Nyt vaaditaan
merimiehiltä edelleen uhrauksia ja jo­pa
vastuuta punnan arvon säilyttämi­sestä.
Merimiesten työtaistelulla on
siis katkera ja pitkäaikainen tausta.
Tätä kirjoitetta3.ssa englantilaisissa
satamissa on Jo lähes 600 englanti­laista
laivaa (Englannin koko kauppa­laivasto
käsittää 2,500 alusta) ja la­kossa
olevia merimiehiä on yli 15,000-
l.uvut kasvavat sitä mukaan kuin eng­lantilaisia
laivoja saapuu satamim.
Englannin merimiesunionissa on kaik­kiaan
65,000 jäsentä. Mutta tämän li­säksi
satamat täyttyvät valtavista
vientilavaroiden pinoista ia samaan
aikaan redeillä makaa laivoja täynnä
?lir.*ärkei'.ä tuontitavaroita. Ulkomaa­laiset
alukset, jotka saapuvat ja lähte-
Miljardi h-nis^Ukm
USAit y^aimpn
tukmtiiseen
Länsi-Sakka asettaa; l iniljardi
markkaa valuuttatilille USAss» tällä
summalla Länsi-Saksa ostaa myi^hem
min aseita US Asta, mutta tällä hetkeU
lä valuuttamääfää käytetään välittö
mäsi USAn maksutaseen tukemiseen.
USAn maksutasetilanne oh edelleen
vaikeassa kriisissä, sillä USA on me­nettänyt
kultaa jo kuluvan vijoden
neljän ensimmäisen kui^kauden aikana
200 miljoonaa .dollaria j ^ kultareservit
ovat pudonneat I3.!|34 miljoonaan (c|ol
lariin eli alimmalle tasolle sitten vuo­den
1938. >
USAn ulkoniaankauppaluvut osoitta?
vat edelleen huolestuttavaa kehitystä
Kuluvan vuoden neljän ensimnaäi«en
kuukauden aikana vienti- nousi-3%,
mutta tupnti kokonaista 14%. Vienti'
ylijäämä supistuu jatkuvasti ja sa­manaikaisesti
maksutaseen: vajäu$
kasvaa.
iyli;se on # paremjil
Kiina»'i^ikoiitt^^
Moskova. — Kiinan^ ulkominis­teri
TsiienJi on Mlttiiiiyt um-
•guayl«^S9Ue viildcql^bdeUe lau­sunnon,
joka katsomusten hänip
mästyttävyydessS menee vielä pi­temmälle
kuin Kiinan' johtajien
tähänastiset -lausunnot. Lausunto
julkaistun viime yUkolUb
— Kiinaa : odotiiuiv^lmperlalis>
tinen hyökkiiys. Ittliä plkenunln
se tuIeC; sen parempi, TshenJi
8»noo.
Kiinalla on edessäin kaksi vaa­raa:
atomi^qt^ lännen taholta, jo­hon
Neuvostoliittokin voi Uittyä,
ja revisionisiinen poikkeama. Kli*
na ei pelkää ensimmäistä, mutta
on huolesiunul toisesta.
Revisionismia edustavat Jugosla^
Akateemtikko Wämö Aattonen
Lontoossa toimiva neuvostoliittolai­nen
liike- ja kauppapankki Moscow
Narodny Bank Ltd. menestyi liiketoi­missaan
viime vuonna erinomaisesM.
Taseen loppusumma kasvoi cdellises'ä
vuodesta 14% eli 233.1 miljoonaan pun
taan Pankki finar..soi idän ja lännen ! vät Englannin satamista, ovat lakon
välistä kauppaa 197.5 miljoonan pun- luikcpuolella. Multa kun satamahinaa-nan
arvosta. Etielli.scnä vuonna lämän ' jat ovat lakos.sa, ci näille laivoille
kaupan rahoituksen arvo oli 134.9 mii- i löydy laituritilaa. Juuri ulkomaalais-joonaa
puntaa. iten laivojen siirtämiseen Wilsonin hal-
Moscovv Narodny Bank, jonka osake 1'tus suunnittelee sotalaivaston käyt-kanta
on Neuvostoliiton pankkien ja
ulkomaankauppaelintcn hallussa, on
perustettu ]o vuonna 1919, mutta vas­ta
viime vuosina se on nopeasti kehit­tynyt
suurpankiksi idän ja lännen vä­lisen
kaupan vilkastuessa.
. . . PARIISISSA
Neuvo.stoiiiton pankkien ja ulko-maankauppaclinten
omistuksessa olcr
va, Parisissa, toimiva Banque Gom-;
merciaie pour TEurope du Nordin
liiketoiminta oli viime vuonna menes­tyksellinen
Taseen loppusumma kas­voi
edellisestä vuodtiitallVö eli 3,119
miljoonaan frangiin.
Pankki ei rahoita ainoastaan Neu­vostoliiton
ja Ranskan välistä kaup­paa,
vaan myös kauppaa Neuvostolii­ton
ja muiden länsimaiden kanssa.
SElDltä avoin
kirje L-Saksan
sosdemeille
Itä-Bcrliini. —- lläSaksan hallit­seva
sosialistinen yhtenäisyydenpuo-lue
(SED) vaali viime lauantaina
Länsi-Saksan sosiaalidemokraattista
oppositiopuoluetta suostumaa n Sak^
san "aseistariisunnan ja rauhan"
varmistamisesta käytäviin neuvotte­luihin.
SED teki ehdotuksensa kolman-nes.
sa SDF;lle osoittamassaan avoi­messa
kirjeessä, joka julkaistiin
puolueen äänenkannattajassa Neues
Duetschlandi.ssa. Lehti julkaisi sa­malla
sosiaalidemokraattisen vasta­uksen
kommunistien toiseen avoi­meen
kirjeeseen.
SDP oli vaalinut koko vastauksen­sa
julkaisemista ehdoksi puolueiden
välisille ensimmäiselle puhujain:
vaihdolle. Näitä neuvotteluja on tar­koitus
järjestää heinäkuussa sekä
Itä- että Länsi Saksassa.
• Uudessa kirjeessään SED kehoit-ti
sosiaalidemokraatteja luopumaan
Länsi-Saksan hallituksen ulkopoli­tiikan
kannattamisesta. Siinä sanot­tiin-
että- hallitus yrittää perustaa
• Länsi^Saksaan diktatuurin ja valmis­telee
sotaa.
töä. Toistaiseksi tähän ei ole vielä
ryhdytty.
Englanti, jolle ulkomaar.kauppa ja
merenkulku on kaiken elämisen ehto,
menettää lakon johdosta joka päivä
1? miljoonaa puntaa. Tällaista Eng­lanti
ei voi kauan kestää. Tällöin on
otettava huomioon myös lakon laaje-nemismahdollisuud:
a, joka koskisi en­si
sijas.sa satamatyöläisiä ja kuljetus-työläisiä:
Myös yleislakkoa on väläy
tc*ty. Vielä on huomioitava englanti­laisten
laivojen boikotin uhka ulko­mailla,
mikä varsinkin Suomessa ia
Skandinavian mai.ssa on viittä vaill>i
toteutumista.
Nobol-ehdokas
Tukholma. — Arvovaltaiset ranska-lai.
set kulttuurihenkilöt ovat ehdotta­neet,
että ranskalainen pasifisti Louis
Lacoin saisi vuoden 1966 Nohelin rau"
hanpalkinnon. Ruotsin työväen keskus
järjestöt ovat pyytäneet saada tukea
ehdokkuutta. Järjestöt lausuvat .sa­moin
kuin rouva Albert Camu.sin joh­tama
ranskalaisryhmä, että rauhan ja
humanismin hyväksi tekemillään töillä
Lacoin ansaitsee tällaisen kansainväli­sen;
tunnustuksen
Helsinki. — Akateemikko kuvanveis­täjä
Wäinö Aaltonen kuoli pitkäaikai­sen
sairauden murtamana Helsingissä
toisena helluntaipäivänä. Hän oli syn­tynyt
8,-3. 1894 Marttilassa.
Akateemikko Aaltonen oli maamme
huomattavimpia taiteilijoita, ja kan­sainvälisesti
nimekkäin kuvanveistä­jämme.
Professorin arvon hän sai v.
1940, ja Suomen Akatemian jäseneksi
hänet valittiin v 1948. Helsingin yli-cpiston
kunniatohtoriksi hänet promo­voi
tiin v. 1950.
Turun taideyhdistyksen piirustus­koulussa
alkoi Aaltosen kehitys taitei­lijaksi
Victor Westerholmin johdolla.
Maalaus ei kuitenkaan kauan tyydyt­tänyt
häntä — voimakkaan plastillinen
muodonnäkemys vaati jykevärapiä
materiaaleja. Kuvanveistosta tuli hä
nen omin alansa, ja juuri siinä missä
hän oli itseoppinut — oikeastaan hän
oppi granjittitekniikan jo poikasena
tavallisilfa kivityöläisiltä — hän ke­hittyi
mestariksi. Monista hänen töis­tään
onr tullut osa suomalaista taide-aarteistoa,
jonka koko kansa tuntee
omakseen: • nfim. Aleksis Kiven patsas
ja Paavo Nurmen juoksijapat.sas Hel­singissä,
Tampereen Hämeensillan fi-kuuriveistokset
ja eduskuntasalin is­tuntosalin
veistokset, lukuisat sankari
natsaat ja merkkimiestemme kuvapat­saat
ovat luoneet hänen: maineensa
suurena suomalaisena taiteilijana.
Jo Aaltosen ensimmäisissä töissä
1910-luvulla huomattiin valmiin ja lu^
jatahtoisen persoonallisuuden jälki.
Hänen graniittipoikansa valmistui 1920
ja innoitti useita muitaldn veistäjiä
la n n i st am aan • ä m ä n vahvan; m ateri-aalin
taiteelle, mutta Aaltosen taide
pysyi omalaatuisena, jäljittelemättö­mänä.
Hänen tyylinsä perusnäkemys
on naturalistinen .siinä on monumen-
'aalista tehoa, naiskuvissa elegistä su
loa ja micsfiguurcissa jyhkeyttä —
kaikki on muovailtu plastillisesti va­paalla
mutta vakaalla kädellä
Aaltosen graniittiveisto soveltui erin
omaisesti sankaripatsaihin, joista mai­nittakoon
Savonlinnan (1921), Lahden
Kuusankosken. Kauhajoen, Rovanie­men
ja Lappeenrannan monumenti^
sekä mm. presidentti Stahlbergin
muistomonumcntti (1959). Mutta hän
osoitti taitonsa myös pronssin käsitte­lyssä,
siitä ovat osoituksena Paavo
Nurmen juoksijapatsas (1924) ja Alek­sis
Kiven vuonna 1936 valmistunut is­tuva
hahmo Kansallisteatterin edus­talla.
Muotokuvista, joiden sarjan Aal­tonen
aloitti 1910, tuli myös yksi hä­nen
taiteensa päähaaroista: mm. Ma­ria
Jotunin, Aarre Hellaakosken, Mai­la
Talvion. Jean Sibeliuksen (1935) ja
Ruotsin kruununprinsessan Louisan
(1940), Otto Mannisen ja Väinö Linnan
muotokuvat todistavat sekä pskologis-ta
että taiteellista tarkkanäköisyyttä.
Monet niistä ovat marmoriin luotuja.
Sommittelu pysyi luonnonläheisenä,
linja lujana ja pintakäsittely p?hmeä
ilmeisen^ myös mitaleissa, hiekkaki­vi-,
puu- ja majolikatöissä sekä re­liefeissä,
joista kuuluisimmaksi on ko­honnut
Helsingin yliopiston juhlasalia
koristava vapauden jumalatar seppe­löi
nuoruuden.
Wäinö Aaltosen. taide on tunnustet­tua
myös kotimaan rajojen ulkopuo­lella,
jossa hänet tunnetaan lukuisten
näyttelyjen ansiosta sekä ulkomaille
tehdyistä töistään, mm. Delawaren
suomalaismuistomsrkistä. Hänen teos­tensa
tunnusmerkkeinä ovat ne omi­naisuudet,
jotka aina ovat tehneet tai-^
teestä suurta —ne ovat sekä yksilöi
lisiä, kansallisia että yleisinhimillisiä
WÄINtt toTONEN ELÄX
KUOLEMANSA JÄLKEEN
Fil. tri Sakari Saarikiven lausunto
Wäinö Aaltosen kuoleman johdosta:
Wäinö Aaltosen elämäntyö on ver­taansa
vailla Suomen taiteen tähän­astisessa
historiassa. Lähes puolen
vuosisadan ajan hän oli kiistattomasti
kuvanveistomme johtava naluno ja
esikuva, monille nuoremmille veistä­jille.
Hän hallitsi 'tuotannossaan suve-vla
Ja Neuvostoliitto, joka. elää suu-reh
tragiikan • kautta; Harold Wil­son
on ]au;:unnossaan oikeassa, kun
hän sanoo, että Kiina on ainoa maa,
joka aiheiitiaa levottomuuksia. Se
on totta, mi.itta Kiina aiheuttaa nii­tä
vain kMpitalismia vastaan. On
mahdollista, että yhä useammat
maat .katkiusevat suhteet Kiinaan,
mutta- meidä^i politiikkamme ei
muutu, r veikka koko maapallo rä­jähtäisi.
Jo«- me muutamme politiik-kahnme
revisionistiseksi, niin kan­samme
hylkää meidät. .
Jugoslavia oli ensimmäinön' revi­sionistinen
maa, Neuvostoliitto toi­nen
ja Kuuba kolmas. Halutaan, et­tä
meistä tulisi neljäs revisionisti­nen
valtio Me emme.koskaan tule
liittymään rauITanomais^en' rinnak-kainolon,
aflgression ja imperialis­min
leiriin. Haluamme säilyttää jär­jestyksen
nkkoj ien ja levottomuuk­sien-
aiheuttajien kunniallisen ni­meni
• •
I
On mahdollista, että jonakin päi­vänä
taantumukselliset ja revisio­nistit
hävittävät Pekingin pommeil­laan.
On mahdollista että amerik­kalaiset
ja japanilaiset nousevat
maihin voittaakseen meidät. Penta­gonin'
kenraalit jo julistavat, että
he. haluavat, hyökätä Kiinan atomi­voima-
asemia vastaan. Eskalaation
viimeinen vaihe on Kiina. Kiinan
johto un tutkinut tämän; ohjelman.
Olemme tulleet siihen tulokseen,
että meidär: on alistuttava tähän
vaaraan. On mahdollista, että ran-nikkokfiupunkimme
tuhotaan. Las­kelmiemme
mukaan vaaditaan sa­toja
miljoonia ihmisuhreja.
On. mahdollista, että joudumme
taislelemaan 30 vuotta. Jonakin
päivänä venäläiset raketit voivat
lentää Mo.';kovasta Pekingiin. Pe­king
on jo valittu hyökkäyskohteek-si.
Meillä oi; Stalinin rohkeutta, jo­ka
salli saksalaisten tulla Mosko­van
lähelle Me emme voi peräytyä.
Peräytyminen olisi antautumista.
Taipeissa on
"ankarait lait"
Taipei on Taivvanin saaren pää­kaupunki.
Taiwan tunnetaan täällä
paremmin nimellä Formosa, vaikka
amerikkalaiset luulevatkini saarta
Kiinaksi. Ja niin luulevat myös e-räät
saarella asuvat kiinalaiset.
Tarkoituksena ei ole kuitenkaan
tässä sekaantua maailman politii­kan
pulmiin ja kummallisuuksiin,
vaan kertoa esimerkki, millä tavalla
reenisti laajaa asteikkoa: pakotti koti- Taipeissa loisinaan jaetaan bikeut-maan
kovan kraniitin tottelemaan tai
teilijan tahtoa, käytteli marmoria ja
pronssia antiikin ja renessanssin mes­tarien
tavoin ja todisti luovan lahjak­kuutensa
niin pienten mitalien tai muo
tokuvien kuin- suurten figuuriveistos-ten
tekijänä. Suomen kansa tuntee hä­net
ennen kaikkea monien jo kansal­lisomaisuudeksi
muodostuneiden idea
monumenUien mestarina. Aaltonen oli
synnynnäinen klassikko, joka hallitsi
veistoksellisen muodon, jo ensimmäi­sistä
teoksistaan lähtien ja joka tahtoi
ja pysyti pukemaan veistoksen muo­toon
sekä häntä itseään että koko
Suomen kansaa elähdyttäviä ideoita.
Aaltosesta jos kenestä voi sanoa, että
hän elää teoksissaan kuolemansakin
jälkeen .
ta.
Yang Yung-huni; on Taipeissa asu
va 21-vuotia3 nuorukainen. Äsket­täin
hän syyllistyi varkauteen ja
joutui sL-n vuoksi oikeuden eteen.
Ja va.sta.«.?n hänellä oli. kerrassaan
ankara tuomari, sillä noin 3 mar­kan
varkaudesta hänet tuomittiin
14 vuotieksi vankeuteen. Syynä
näin pilkiiä tuomioon ci varsinaises­ti
ollut varkaus, vaan se, että nuo­rukainen
oli syyllistynyt varastami­seen
viikolla, joka oli omistettu ri­kollisuuden
vastustami.selle. Tämän
seikan tuomari katsoi erittäin ras­kauttavaksi
seikaksi ja niin nuo­rukainen
saa nyt viettä 14 vuotta
elämästään vankeudessa erehdytty­ään
varastamaan mainitun kolme
markkaa.
PÄIVÄN PAKINA
Icen ja omaisilleen, työläisten on ny­kyoloissa
huolehdittava.myös siitä, et­tä
osa tekniikan kehityksen ja erikoi­sesti
automatisoinnin aiheuttamista
etuisuuksista' tulee työtätekevien hyö­dyksi
ja eduksi. Jos esim. aiitomati-soinnin
kaikki edut menisivät, työn-antajapiireille
niin se tarkoittaisi sitä,
että yhä suurcrnmat joukot joutuvat
työttömien armeijaaii joko väliaikai­sesti
tai py.syvästi.
Tuntemalla Quebecin satamatyöläis­ten
työolosuhteita yksityiskohtaiseni-nin,
me uskomme kuitenkin Vakaasti,
että he eivät ole niin "järjettörhiä"
että jatkaisivat lakkoa siitä huolimat­ta,
vaikka heille muka tarjotaan "fan-taastiscn":
edullisia työoio.suhteitä.
Palkkatarjouksen lisäksi nämä tyÖläi-
.set vaativat ilmeisesti joitakin muita­kin
tärkeitä etuisuuksia joissa ei ole
välittömästi dollarin merkkiä.
VIELÄKIN SUOMEN HALLITUKSESTA
Ilmojen lämmettyä ja kesähel­teiden
saatua otteen "Pakkasher­rasta",
tulee toimitustyöläisten yh­deksi
lisä\aivaksi"lorvitauti".
Tuntuu kuin ajatus ei juoksisi
klimpeissäkään ja kuin kirjoitus­koneen
n-rppäimet nuosisivat yk­simielisesti
pystyyn.
Sellaisessa tilanteessa — emme­kä
kiellä etteikö asiassa ole nyt
perää — on viettelys suuri "toi­sen
vasikalla kyntämiseen". Siitä
on sivumennen sanoen kaksipuoli­nen
hyöty — pakinapalstan täyt­täjä
saa lepohetken ja lukija pa­remman
pakinan.
Niinpä käymmekin kaksin kän­sin
kiinni pitkiin saksiin ja leik­kaamme
selostuksen, miten Suo­men
lehdistö reagoi uuden halli­tuksen
sjntymiseen:
Oikeistopiirien raivo neljän
_ puolueen hallituksen muodostami­sesta
ja kansandemokraattieh mur
kanaolösta hallituksessa ilmenee
täydessä kukassaan kokoomuksen .
lehdistön palstoilta. .o
UUDESSA SUOMESSA artikke-
. lipalstalla kirjoittava nimimerkki
"Suomalaiiien" uhkailee uutta hal­litusta
kovalla oppositiolla, jonka
kirjoittaja väittää ulottuvan jopa
hallituspuclueiden sisällekin. Ar­tikkeli
sisältää saniallaprovöka-toorisia
vihjailuja hallituksen ko­koonpanoon
vaikuttaneista teki-
"Sosiaalidemokraattien puoliie-,
neuvo.ston ratkaisevassa kokouk­sessa
puhemies Paasion tiedetään
maininneen, ettei sosiaalidemo­kraattista
vähemmistöhallitusta
enää täss''v vaiheessa ole mahdol­lista
muodostaa. Samana päivänä
kommunistien Kansan Uutiset oli
riittävän selvästi antanut ymmär­tää,
että tuollainen haUitus joutui­si
ulkopoliittiseen paitsioon. Pala­pelin
kuviosta ei ole helppo erot­taa,
mikä siinä on kotitekoista ai­nesta,
mikä taas ulkopuolisen kä­den
kuvioon asettamaa "
KAUPPALEHTI toivoo ja en­nustaa
hallituksen pikaista kaatu­mista:
"Jo ennen sen nimittämistä en­nusteltiin,
että hallitus hajoaa
omaan mahdottomuuteensa, vii­meistään
ensi syksynä ainakin
budjetin yhteydessä. Tämä -halli­tus
on vain hätäpotku, jolla pin­teestä
päästään joksikin ajaksi,
mutta samalla joudutaan uuteen
pinteeseen " ' • • '
AAMU LEHTI asettaa hallituk­sen
jäsenten kyvyn tehtäväänsä
kyseenalaiseksi ja taittaa peistä
jopa "naisministerin" puolestat Ja
sitten tavanmukainen uhkaus:
"Varmaa myös on, että kansa­laiset
scin-aavaat tämän hallituk­sen
cdesottamisia poikkeukselli­sen
tarkoin, sillä vaalilupausten
pikainen syönti ja kommunistien
ottaminen hallitukseen herättävät
kansalaisissa paljon suurempia
epäilyksiä kuin mitä on näkynyt
esim, sosialidemokraattien ja kes-kustapuoUieen
päättävien elinten
äänestysnumeroista."
Hallituspuolueiden lehdistö to­teaa
uuden hallituksen edessä ole­van
vaikeudet ja mahdollisuudet
selvitä niistä eduskunnan vahvan
enemmistön ja jo vaaleissa saa­mansa
la!)jan kannatuksen myötä.
SUOMEN S O S IA L I D E M O-KRAATTI
uumoilee — eikä syyt­tä
— oikeiston i'yhtyv^n valmis­telemaan
kalikqita hallituksen
tielle:
"Ediessä on. tehtäviä ja ratkaisu­ja,
jotka laatunsa takia ja seuraa^
^ mustensa vuoksi tulevat herättä­mään
voiqiakkaita reaktioita, eikä
vain omissa ryhnoiissä, sillä nyt jo
voidaan nähdä, että oppositio jol­la
on_^kävtettävissään vaikutusval*
täinen lehdisitö, tulee kyllä pitä­mään
huclei\ aUtä, ^XVi hallituke
sen tekojen ja päätösten kieltei­set
puolet eivät jää pimentoon.
SiTrkunujtöista tä^sä on se, että
nyt alkavat ilmeisesti esiintyä suu­rina
neuvonantajina ja tilanne-mestareina
ne,, jotlta itse eivät
hallituks&<^sa istuessaan ote kyen­neet
asioita korjäana^aii, vaqn
päinvastoin saattamaan ne vieläpä
aikaisempaa kehnompaan kun­toon."
PÄIVÄN SANOMAT toteaa
"myytin särkyneen" tarkoittaen
tällä äärivstscmmiston hollUuk-seen
pääsyä:.
"Uu4en hallitukflen pohja on
varsin l£aja, aillä on takanaan
molkoinen pat^amontQaiilnen tuki.
ToisaaUd c.n oppositACQn .jääneillä
porvarillisilla puolueilla nyt gi'
vailinen mahdollisuus antaa näyt­teitä
lojaalista oppositiosta, jota,
lääkeitä P C itse useaan otteeseen
tarjosivat vasemmistolle porvaril­listen
hallitusten kausina."
' SUOMENMAA selvittelee artik­kelissaan
käsitettä "kansanrinta-mahallitu':"
todeten samalla, että
ei ole ollut mitään syytä syrjiä
äärivasemmistoa: v.
"Nyt syntynyttä hallitusta on
kutsuttu n.s. kansanrintamahalli­tukseksi.
Näinkin sitä voidaan tie­tysti
nimittää. Tästä sanonnasta
saatetaan kuitenkin tehdä helposti
virheellisil johtopäätöksiä, varsin­kin
siellä missä maamme • olosuh-teitä
ei riittävästi tunneta. Tapah­tunut
hallitusratkaisu ei ole min­kään
kaa^ainvälisen esikuvan mu­kainen.
Kysymys on suomalaisesta
ratkaisusta, jossa on pyritty saa­maan
hallitusyhteistyöhön mah­dollisimman
laajaa parlamentaa­rista
enemmistöä edustavat ryh­mät.
Äärivasemmistoa ei tässä yh­teistyössä
ole tahdottu diskrimi­noida.
Siihen ei ole aihetta."
HÄMEEN : Y-HTEISTYÖ toivot­taa
menestystä maan 50: hallituk­selle
ja tcteäa lähes parikymmen-,
tä vuctta kestäneen kansandemo­kraattien
epäkansanvältaisen syr­jinnän
nyt päättyneeksi hallituk­sen
oUesss' kysymyksessä:' •.
"Kokoomus, joka nyt aivan bi-keutietusti
jätettiin hallituksen ul­kopuolelle,
yritti loppuun asti es­tää
komministien ja kansandemo­kraattien
mukaantulon hallituk­seen.
Ilmeisesti se käytti tässä
kaikki n):-hdolliset keinot hyväk­seen,
mutt& kaikesta painostukses-ta
huolimatt a torvd jä^ki muissa ,
'puolueissa vei voitbii." : :
Turhaa oh kaiketi"imlSän Es­kon
puumerkkiä ylläesitettyjen
johdosta kriivata?— Känsäkoura.' L