Vapaus, November 20, 1965

              Sivu 2 Lauantaina, marrask. 20 p; — Saturday, Nov. 20, 1965
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) Establlshed Nov. 6, 1917
E D i T O R : W . E K L U N D MAfjAGER; E. S U K SI
T E L E P H Q N E : O F F I C E AND E D I T C B I A L IB74.4264
Published thrlce weekly: Tues^ays,, ThjarpdfiyB ^pdi Satur^ays )»y, f ^päUB
Publishing Go. Limited, 100-102 Elm St. Weat, Sudbury, Ontario*.Cajjada.
Mailing Address: Box 69
Advertlsing rates upon appllcatlon, translatlon Xree ot charge,
Authorlzed as second class mall by the Post Office Department, Ottoja,
and lior päyjjäent of post^ge In
M c CANADIAN LÄNGUÄGE-PRESS
TILi^VSHINNAT: /
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75 USA:ssa 1 vk. $10.Qp. 8 j * . |8^»
" 3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50, 6 kk. 8.75
Senaattori Fulbriglit:
- USA torjui rauhanneuvottelut
Kaikista aikaisemmista vastaväitteistä ja "perusteluilta"
huolimatta Washington myönsi lopul^ viime maan^nt^ii^a,
että Pohjöis-Vietnam esitti vuonna 1964 — muutamta kuu­kausia
ennen kuin jenkit rupesivat poimittamaan Pohjois-
Vietnamia ja lisäsivät joukkomitassa Etelä-Vietnamissa ole­via
asevoimiaan — peräti kahteen otteeseen rauhanneuvot­telujen
aloittamista, mutta Washington torjui ne. Koko maa­ilman
yleinen mielipide on tyrmistyen saanut vihdpin vii­mein
tiedon, että oikeassa olivat sittenkin ne meistä, jotka
sanoivat silloin, että Yhdysvalloille on ehdotettu rauhanneu­votteluja,
mutta jenkkejä kiinnostaa enemmän sptatpimien
eskalaatio eli laajentaminen, kuin Vietnamin likaisen spd^n
lopettaminen.
Tunnettu Look-julkaisu katsoi nyt sopivaksi julkaista
radio- ja TV-uutisten analysoijana toimivan yhdysvaltalaisen
Eric Severeidin artikkelin missä kirjoittaja s^no edesmen­neen
Adlai E. Stevensonin sanoneen hänelle viime heipär
kuussa, eli vähää ennen kuolemaansa, että YK:n pääsihteeri
UThant olisi voinut vetää Pohjois-Vietnamin ja Yhdysval­lat
rauhanrieuvotteluihin Rangooniin Burmaan ensin elo­kuussa
ja sitten joulukuusa V. 1964, mutta Yhdysvallat kielr
täytyi heuvotteluehdotuksista.
Myös Yhdysvaltain ulkoministeriö on nyt myöntänyt,
että tr Thant esitti Washingtonille kahdesti tiedon, jotta
Pohjois-Vietnam on halukas aloittapiaan rauhanneuvottelut
Rangoonissa.
Puolustellen nyt Yhdysvaltain asennetta rauhanneuvot­teluja
vastaan, USAn. ulkoministeriön sanomalehtivirkailija
Robert J. McGloskey sanoo Washlngtonin menetelleen "aja­tusten
lukijain" tavoin ja torjuneen neuvottelutarjouksen
"uskoen, ettei Pohjois-Vietnam halunnut päästä vakavissaan
rauhanneuvotteluihin".
Mutta, jos Washington "ajatustenlukijana" näin todella
uskoi, niin miksei USA hyväksynyt U Thantin välittämää
neuvottelutarjousta, jos ei muuten, niin osoittaakseen käy­tännössä
kuka todella haluaa neuvotteluratkaisua ja kuka
sodan jatkamista. USAn kieltäytyminen neuvotteluista pu­huu
tässä yhteydessä itse puolestaan.
Kuten YK:n diplomaattipiireissä on julkisena salaisuu­tena
kauan aikaa tiedetty, Washington kieltäytyi-silloimnfis-—
tä neuvotteluista vallan muista syistä, eikä siksi, että se
"uskoi" voivansa lukea pohjoisvietnamilaisten ajatuksia.
Yhtenä syynä oli. edesmenneen Stevensonin selityksen
mukaan pelko siitä, miten vaikuttaa neuvotteluihin suostu­minen
Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. •
Ajatellaanpa tätä hirveätä asetelmaa lähemmin. Demo­kraattisen
puolueen muodostama hallitus pelkäsi tämän se­lityksen
mukaan sitä, että sodanlietsojana avoimesti esiin­tynyt
senaattori Barry Goldwater nostaa neuvottelujen joh­dosta
huudon "rauhoittamisesta" ja voi vallitsevassa hystee­risessä
tilanteessa! vaikuttaa edullisesti valintansa hyväksi.
Toisin sanoen, välttääkseen presidentti Johnsonin joutumasta
häviölle presidentinvaaleissa, Washington päätti Severeidin
julkaiseman mr. Stevensonin kertoman mukaan mieluimmin
laajentaa.sotatoimia ja aiheuttaa tuhansien ihmisten ennen­aikaisen
kuoleman! Torontolainen Star lehti oli mielestämme
tuhannesti oikeassa kirjoittaessaan ylläkuvatun asetelman
johdosta, että "on todella syvästi inhoittavaa se, jotta sotaa
jatketaan ja tuhansia ihmishenkiä uhrataan vain poliittisen
puolueen etujen vuoksi".
Toisena syynä Look-julkaisun artikkelin mukaan Wash-ingtonin
kielteiseen asenteeseen oli se, että rauhanneuvotte­luihin
suostuminen olisi antanut murskaavan iskun Saigonin
hallituksen olemattomalle moraalille.
New York Times Servicen tunnettu uutistoimittaja
James Reston pitää tätä Saigonin ja myös Washingtonin
"moraalikysymystä" erittäin raskauttavana seikkana rauhan_
neuvotteluista kieltäytymisen hyväksi.
Mr. Reston sanoo, että rauhanneuvotteluehdotuksen "ai­kamäärällä"
on tärkeä merkitys. Hän sanoo viime tiistaina
julkaistussa artikkelissaan, että rauhanneuvottelujen ehdo-tusaikana
"sotatoimet olivat Etelä-Vietnamin kannalta huor-nolla
tolalla ja että Etelä-Vietnamin hallitus oli uusiintuvan
epävakaisuuden pyörteissä. Yhdysvaltain ohjelma oli silloin
vallan'= toinen mitä se oli presidentti Johnsonin Baltimoren
puheen aikana. Presidentti Johnson vastusti silloin neuvot^
teluja. Tosiasiassa hän vastusti kaikkia jotka edes mainitsi­vat
neuvotteluista siksi kun hän katsoi, että hänen olisi pi­tänyt
neuvotella heikkousasemasta , . ."
Tämä sellaisenaan on tietenkin yKsi selitys — ja yhtfi
hyvä kuin Washingtonin muutkin epäluotettavat selitykset
Vietnamin sodan tiimoilta. Presidentti Johnsonin silloinen
sanomalehtiasiain sihteeri ei puhunut mitään siitä, että pre­sidentti
"vastustaa neuvotteluja", vaan kielsi silmää räpäyt­tämättä,
silloin liikkuneet tiedot, että U "jThant o)i välittänyt
rauhanneuvottelutarjouksen Washingtonille. Mitään rauhan-neuvottelutarjousta
ei ole tehty, sanoi silloinen presidentin
puhemies, George Reedy.
Yleisesti muistetaan mitä tapahtui sen jälkeen kun Wash­ington
torjui vuonna 1964 kahdesti U Thantin välittämän
neuvotteluehdotuksen.
Yhdysvallat aloitti raa'an ilmapommituksen Pohjois-
Vietnamia vastaan ja samalla voimaperäisen asevoimiensa
/lisäämiskampanjan Etelä-Vir^tnamiissa, kunnes sotatoimien
eskalaatio eli laajentaminen on Yhdysvaltain kohdalta saa­nut
sellaiset mittasuhteet, että Etelä-Vietnamissa on nyt yli
160,000 yhdysvaltalaista sotilasta samalla kun yhdysvaltalai­set
sotilaslentokoneet pimittävät auringon niin Etelä- kuin
Pohjois-Vietnaminkin kyliä ja muita asutuskeskuksia pom-mittaessan.
i Kaiken tämän perusteella joutuu oikpaan valoonsa pre-auttanut
JulkaispQinje seuraavassa- otKeifa
Yhdysvaltain senaatin ulkoasiain-
.valiokunnan puhi^enjohtajan, '^e-naattori
William Fulbri^htin pu-lieesta,
jps^aKto klsl^telee erit­täin,
kriittiseen e&yyyn Yhdysval­tain
politiikkaa Dominikaanisessa
^mvif^m* ja yjpensä latJnalM-B^
ssa ^i9er||tpss|i. V^i|(|{a ^^nto
Do^i|ngosta tuiev^ uu(|bse{t e^vät
t^jlä ^^t|ieUä jiallitsefcaaii lehmien
etusiyi^ja, on pnl^e^n ju)^ais|emi-nen
ajan^^l^taijsta ka^d|est^ syystS.
EnslnnähM vaiU(9 Hf^jtor Gar-
49TGp^py.n Ipfdlitiihsen puöäosta-minen
Dominikaanisessa tasav^l-lajjisa
syy^kuHP alussa raiji(i9ittik|n
i9jifin oloja siitä sjspis^fftat^lan-teesta,
johon n^aassa oli jouduttu
ylime buliM^uun Jälkeen, ei Santo
Domingon tilannetta sil^i voida
pi^^ normaalina. Yhä edelleen on
tas^vajiassa ^iperikan v^ltjioiden
järjestön, OÄSn sotajoukkoja,
jp|stp sfiurimman ryhmän nfup^os
tavat yti|lysvaltaia|set sotilaat.
Tqisefcsi on yhdysvaltojen po­litiikka
iatina}fiises8p Amerikassa
jqutuiiut erittäin teriivän^ii^iU^
ktjihteeh^i sen julis^iflfsen johdos­ta,
jonka ipaan cklpstajaki^piari t^-
nä syk/jyflf ön hyv^ynyt. Julis-t^^
pe^ miiliaan Y|idysy^f|at selit­tää
välttämättömäksi puuttua —
yksipupjise^ti t^i kollektiivisesti
— jo)(aisen sellaisen latinalais-amerikkalaisen
valtion tapahtu-ni|
in, "jota kommunistinen kaap­paus
uhkaa".
Senaattori Falbr|ghtin puhe te­kee
ymmärrettäväksi sen levotto-
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
^^C*"'^^. .--K'
Hilda Raivo, Sudbury, Ontario,
täyttää maanantaina, marraskuun 22
pnä 74 vuotta.
Lilja Riutta, AziIda,Ont., täyttää
maanantaina, marraskuun 22 pnä 50
vuotta.
Yiidymme sukulaisten ja tutta-,^
-raiironnentoivotuksiin. '
Maailman turuOta
JUDY GARLAND
KOLMANTEEN AVIOON
Ms Veg^s. —. Laulajatar Judy
Garland ja" näyttelijä Mark Herron
menivät sunnuntaina naimisiin Las
Vegasissa. He ovat seurustelleet
pari vuotta.
Judy Garland on ollut aiemmin
naimisissa kaksi kertaa.
Judy Garland erosi toukokuussa
toisesta miehestään Sid Luftista.
Hän antaa näytäntöjä eräässä Las
Vegasin loistohotelleista.
KASKELOTTL LAIVAN
KIMPUSSA
•Valaanpyyntialus "Sykloni" jou­tui
uskomattomaan seikkailuun har­joittaessaan
jokapäiväistä elinkei­noaan
Tyynen meren pohjoisosassa.
Harppuunan osuessa erääseen kas-kelottiin
12 metrin pituinen raivos­tunut
jättiläinen kääntyi ja hyökkä
3i aluksen kimppuun. Kaskelolin
valtavan pään isku oli niin voi­makas,
että alus oli kaatua kyl­jelleen
ja laidan teräslevyt "olivat
murtumispisteessä. Aluksen koneet
vaurioituivat niin pahoin, ettei nii­tä
voitu korjata avomerellä, vaan
aluksen oli palattava Vladivostokiin
hinaajan myötävaikutuksella.
sidentti Johnsonin Baltimoren puhe,
minkä yhteydessä hän sanoi Washing-tonin
olevan valmima "ilman ehtoja"
rauhaneuvotteluihin Vietnamin sodan
lopettamiseksi: se tarkoittaa, ettei
Yhdysvaltain toimesta esitetä mitään
"ehtoja" rauhanneuvottelujen aloitta­miselle,
kunhan nämä neuvottelut
käycjään Yhdysvajtain sanelemissa
olosuhteissa ja Washingtonin määrit­telemän
tahdin puitteissa.
Tämä virallinen vahvistus siitä, et
tä Yhdysvallat torjui ^kahdesti U
Thantin välittämän rauhanneuvottelu-ehdotuksen
.tulee varmasti edelleen
alentamaan Yhdysvaltain hallituksen
arvovaltaa maailman yleisen mielipi­teen,
myös canadalaisten silmipsä.
Toisaalta se vahvistaa sen tosiasian,
että oikeassa ovat kaiken aikaa olleet
ne canadalaispiirit, jotka ovat vastus­taneet
jyrkästi Yhdysvaltain likaista
sotaohjelmaa Vietnamissa ja vaati­neet,
että liittohallitus tuomitsisi jul­kisesti
Yhdysvaltain .sotatoimet ja vai
kuttaisi aktiivisesti kaikissa kansain­välisissä
neuvottelutilaisuuksissa sen
hyväksi, että Vietnamin sota saatai­siin
lopetetuksi ja kaikki ulkomaalai­set
asevoimat poistetuksi Vietnamista,
ja että Vietnamin kansalle taattaisiin
täysi vapaus päättää oniista sisäisistä
asioistaan minkään. maan sekaantu-
;matta Vietnamin sisäisiin asioihin.
muuden jota jatinalaisen Ameri-'
kajp Valtipt tuntevat USAn edus­ta
JakEunarln julistuksen johdosta.
Diplomatian tehtävänä on tehdä
rohkeita päätöksiä silloin kun sel-
^l^et pva^ tarpeen. Dominikaanisen
tasavallan kriisissä ei amerikkalai­nen
diplomptia selvinnyt tästä teh­tävästä.
Pominikaanisen tasavallan kriisin
kehittyminen alkaen huhtikuun 24/
päivästä 1865 antaa klassisen esi­merkin
poliittisien päätösten teosta
sellaisessa nopeasti muuttuvassa ti­lanteessa,
jolloin jokainen ratkaisu
vähentää valinnan mahdollisuuksia
tulevaisuudessa niin, että virheet
syyetftyvät ja lopuksi ei itse asiassa
jää juuri muuta mahdollisuutta
kuin vain seurata heikosti suunni­teltua
toimiptalinjaa. Määrätystä
hetkestä lähtien oli Dominikaanisen
tasavallan: tapahtumille ominaista
kohtalokas väistämättömyys.
Esiintyessäni. senaatissa maalis­kuun
25 pnä 1965 sanoin seuraavaa:
"En ennusta myrskyisiä vallamku-mouksia
latinalaisessa Amerikassa
enkä missään muuallakaan vielä.
Vielä vähemmän pidän itseäni nii­den
lietsojana. Haluan vain sanoa,
että myrskyiset sosiaaliset vallan­kumoukset
ovat mahdollisia maissa,
joissa feodaalioligarkia vastustaa
kaikkien merkittävien muutosten
toimeenpanemista rauhanomaisin
keinoin. Korostaessamme demokraat
tisia menetelmiä, Joista puhutaan
Punta del Esten päätöksissä, emme
saa sulkea silmiämme demokraattis­ten
menetelmien romahtamisen
mahdollisuudelta eräissä maissa ja
siltä, että siellä, missä demokratia
kärsii tappion, ovat myrskyiset so­siaaliset
järkytykset mahdollisia."
INTERVENTION
TODELLISET SYYT
Minun mielestäni me tässä ta­pauksessa,
siis kysymyksen olles­sa
Dominikaanisesta tasavallasta,
suljimme silmämme vallanku­mouksen
syiltä ja sen pääosiltaan
lainmukaiselta luonteelta maassa,
missä demokraattiset menetelmät
kärsivät häviön. Tämä on minun
käsittääkseni tärkein seikka, joka
liittyy Yhdysvaltojen osallistumi­seen
dominikaaniseen vallanko-moukscen,
ja mahdollisesti myös .
tärkein opetus tulevaisuutta var-
.ten.-;- .
Tapausten yleisen suunnan mää­ritteli
huomattavassa määrin huhti­kuun
28 päivän kohtalokas päätös,
lieti kun merijalkaväki oli noussut
maihin Santo Domingossa ja varsin­kin
sen jälkeen kun sinne seuraa­vina
päivinä oli lähetetty voimak­kaita
vahvistuksia, arpa oli jo hei­tetty
ja Yhdysvallat oli sidottu Do­minikaanisen
tasavallan . kan-salli-seen
konfliktiin ilman, eUä olisi ol­lut
näkyvissä mitään mahdollisuutta
irtautua siitä. Suhteet muihin länti­sen
pallonpuoliskon maihin mut­kistuivat
siinä; määrin, että sitä tus­kin
kukaan olisi voinut ennustaa ei­kä
ainakaan kukaan voinut toivoa.
Amerikkalaisten henkeen kohdis­tunut
i)hka oli pikemminkin edelly­tys
kuin syy amerikkalaisten laajal­le
interventiolle, joka alkoi huhti­kuun
28 päivän iltana. Tosiasiassa
ei ainoakaan amerikkalainen - ollut
Santo Domingossa vaarassa siihen
asti, kunnes merijalkaväki aloitti
tulituksensa kapinallisten kanssa ja
tämä tapahtui vasta huhtikuun 28
päivän jälkeen. Myöhemmin iläieni,
että tiedot voimakkaasta tulitukses­ta,
joka muka uhkasi amerikkalais­ten
henkeä, olivat perin liioiteltuja.
Yhdysvallat aloitti intervention
Dominikaanista tasavaltaa vastaan.
: estääkseen vallankumoi^sellis|eii
voimien voiton,. sillä näiden us*
kottiin olevan kommunistien joh-dQs^
a. W^shfngtoni|n saapuneiden
-lähettiläs Bennettin tiedoifantojen'
perusteella ei ole epäilystäkään
siitä, että kommunismin uhka ei­kä
suinkaan amerikkalaisten hen­ki
oli keskeisin ja ainoa syy, jon­ka
vuoksi hän suositteli sotilaal­lista
interventiota.
Sen vuoksi kysymyksellä kommu­nistisen
vaikutuksen määrästä on
ensiarvoisen tärkeä merkitys, mutta
siihen ei voida vastata varmuudella.
Tosiasiat puhuvat sen puolesta, että
kommunistit eivät osallistuneet do­minikaanisen
vallankumouksen suun
nitteluun. Vielä enemmänkin on
eräitä merkkejä, jotka osoittavat sen
tulleen kommunisteille yllätyksenä.
USAn hallitus oletti kuitenkin
alusta alkaen, että tätä vallanku­mousta
johtavat kommunistit ja
että mikään muu kuin väkivaltainen
vastarinta ei kykene ehkäisemään
vallan siirtymistä kommunisteille.
Ollessaan paniikin vallassa sen joh­dosta,
et,tä Dominikaanisesta tasa­vallasta
saattaisi muodostua toinen
Kuuba, eräät meidän virkamiehem-me
ilmeisesti unohtivat, että käy­tännöllisesti
katsoen kaijski refor­mistiset
liikkeet saavat jossakin
määrin kommunistien tuen ja että
on olemassa oleellinen ero kommu­nistien
tuon ja kommunistien joh­don
välillä Jossakin liikkeessä.
Jos USA todella puuttui asiaan
pelastaakseen amerikkalaisten hen­gen,
mihin sillä on moraalinen, jos­kaan
ei aivan selvää juridista oi­keutta,
niin se o)isi saattanut suo­rittaa
tämän nopeasti Ja sitten läh­teä
maasta ja välikohtaus olisi pian
unohdettu. Mutta Yhdysvallat ei
puuttunut kuitenkaan asiaan ame­rikkalaisten
pelastamiseksi, vaan
estääkseen tapahtumien muuttumi­sen
kommunistiseksi keikaukseksi.
Tämä merkitsi — määritelmä, Jonka
itse USA"antoi tilanteesta — että
se sekaantui taisteluun kapinallisia
vastaan,-jotka — olipa" heidän jou­kossaan
kommunisteja miten paljon
tahansa — puolustivat myös vapaas­ti
valitun perustuslaillisen hallituk­sen
palauttamista valtaan, hallituk­sen,
Joka oli kukistettu väkivalloin.
Tämä merkitsi myös, että Yhdysval­lat
puuttui asiaan sotavoimien ja
oligarkian puolella Dominikaanisen
tasavallan kansan turmioksi ja nii­den
ihmisten katkeraksi pettymyk­seksi
koko latinalaisessa Amerikas­sa,
jotka^ovat panneet toivonsa Yh­dysvaltoihin
Ja Edistysliittoon.
USA JA JUAN BOSCU
Tässä yhteydessä on mielenkiin­toista
palauttaa mieliin Yhdysval­tain
politiikka Juan Boschiin näh­den
hänen ollessaan vallassa Domi­nikaanisessa
tasavallassa. Hänet va­littiin
presidentiksi joulukuussa
1962 ja hän .sai silloin 58 prosenttia
valitsijain äänistä. Yhdysvallat an­toi
hänen vaalivoitolleen niin suu­ren
merkityksen, että presidentti
m
Mitä nuiiit 8$^ovat
illll|llll|IJIillll|ipijl|lllli|MI()|IMIip
SODAN "SIUNAUS" > ^
. Ne WaU-^dpp karhut;; j0(|(i|'oy9( ennu^peet Yhdysvaltain talous­elämän
hidastumista vuoden 1965 lopulla, tai vuoden 1966 alkupuolella,
oypt edelleen perääntymässä. Talousmipsten yleiskäsityksenä on nyt, että
talousnousu jatkuu ainakin vuoden 1966 läpi.
>Tämän toivörikkauden takana on jatkuva mahdollisuus sotilasmäärä-rahojen^
kasvustaVietnaminsodan hyväksi (kukaan ei ole täysin valmiina
sanomaah) .;^paljbnko tämä sota. maksaa, mutta kaikki ovat yksimielisiä
siitä, että se ahtaa suuren psykologisen elvytyksen ^yleensä talouselämän
ilmapiirille) Ja presidentti Johnsonin "Suuren, yhteiskunnan^' inflaatio-vaikutteet.
Roger Croft, Financial Times/
Kennedy läl^etti Qoschin virkaan-astujaisjuhia|[
lisuuksiin muiden mu­assa
varapresidentti Johnsonin ja
senaattori Humphreyn/ Kun Juan
Bosch syyskuussa 1953 kukistettiin^
me teimme kaikkemme r-r melkein­pä
merijalkaväen lähettämistä myö­ten
— pysyttääksemme hänet val­lassa
ja tästä syyltä Yhdysvallat vii­vytteli
lähe3 kolme kuukautta, en­nen
kuin tynpusti hänet kukista­neen
hallituksen. Tosiasiassa se tun­nustettiin
vasta sen jälkeen kun tuo:
hallitus suoritti sotilaallisia oper^-
tioita muka kommunistisia parti­saaniryhmiä
vastaan vuoristoseu­duilla.
Onkin epäilty, että hallitus
liioitteli partisaanien aktiivisuutta
saadakseen Yhdysvaltojen tunnus­tuksen.
On mahdollista, että Bosch er saa­vuttanut
suuria menestyksiä Domi­nikaanisen
tasavallan presidentin
paikalla. Mutta kaikista puutteista
huolimatta jää tosiasiaksi, että hän
on ollut ainoa vapaasti valittu pre-,
sidentti koko Dominikaanisen tasa­vallan
historiassa, ainoa presidentti,
joka on milloinkaan yrittänyt — ol­koonkin
ettei hän siihen kyennyt —
ylläpitää maassa rehellistä hallitus­ta'Ja
ainoja presidentti, joka kiistä­mättä
on toiminut Edistyliiton hen­gessä.-,..
Huolimalta näistä seikoista Yh­dysvallat
oii ainakin välinpitämätön,
ejlei suorastaan — mikä on vielä
todennäköisempää — vihamielinen
Boschin valtaanpaluuseen nähden
huhtikuussa 1965. Yhdysvallat esiin­tyi
myös yhtä päättäväisesti Boscliin
puolueen, Dominikaanisen vailanku-moifkseilisen
puolueen valtaanpa-luuta
vastaan, puolueen. Joka no­jautui
joukkoihin ja oli järjestäyty­nyt
paremmin kuin mikään Domini­kaanisessa
tasavallassa milloinkaan
toiminut puolue. Virallisena syynä
tähän oli se, että hallitus, jonka
Dominikaaninen vallankumoukselli­nen
puolue olisi saattanut muodos­taa,
olisi- muka joutunut kommu­nistien
vaikutusvaltaan.
Tämän vuoksi syntyy itsestään
johtopäätps, että amerikkalaiset
politiikan hahmottelijat ovat
osoittaneet ylenmääräistä pelkoa
ja kauhua eivätkä ole uskaltaneet
nojautua reformien ja sosiaalisen
uudistuksen kannattajiin. On iro­nista,
että sitoessaan kohtalonsa
olemassaolevien olojen säilyttä­mistä
ajaviin voimiin — todennä­köisesti
siinä turhassa toivossa, et­tä
nämä voimat voitaisiin saada
vakuuttuneiksi^ edes joistakin re­formeista
ja sosiaalisista uudis­tuksista—-
Yhdysvallat on melko
varmasti auttanut kommunisteja
saamaan kannattajia.
Jatkuu
Kirjeitä
\
8 pakkasastetta
Eng<laimissa
Lontoo. — Ajankohtaan nähden epä­tavallisen
kyjmä sää vallitsi alkuvii
kolia Englannissa. Maan eteläosissa
on lämpötila lasjienut miinus 8 Cel­sius-
asteeseen. Voimakkaat lumipyryt
sekä sumu ovat vaikeuttaneet liiken-r.
eUä maan pohjoisosan teillä.
KOMUKUMMITUKSESTA
Se kommunisti-nimi on lyhkäinen
ja kokoonpanoltaan pieni, mutta
sen merkitys on kuitenkin niin kum­mallinen,
että tavallisen kuolevai­sen
on sitä vaikea käsittää;
Jos syntyy työväen lakkoja tai
vallankumouksia, niin ne ovat aina
kommunistien aikaansaamia. Domi­nikaanisessa
tasavallassa oli muis­taakseni
vain yksi kommunisti, mut-ta
hänen tähtensää oli sinne lähe­te
Jtävä kymmeniätuhansia amerik­kalaisia
valiojoukkoja. Vietnamissa
tarvitaan yli satatuhatta amerikka­laista
sotilasta kommunistien kukis-tamiselisi
ja siinä on käytetty hy­väksi
napalm-palopommeja, myrkky­kaasua
ja mitä nykyaikaisempia so­tavälineitä.
On poltettu ihmisasun­toja
Ja viljavainioita sekä surmattu
tuhansittain siviilejä, Vietkong-sis-seistä
puhumattakaan.
Venäjällä ja Kiinassa kommunis­mit
kukistivat keisarit ja muut ruh-.
tinaat miljoonaarmeijoineen. Suo-
.•nessakiii tarvittiin vallan vieraan
maan sotavoimien apua punaisten
kukisU>ini-ei<sJ. Yhdysvalloissa, mis
sä kaikei)I:!i;et urkkiajärjestöt ny­kyään
kukoistivat, löytyy niitä
kommunisteja toisinaan jo presi­dentin
virastosta aina 80 prosent­tiin
asti koko henkilökunnasta. Mah­dollisesti
on sen lisäksi vielä "tun­temattomiakin-'
kommunisteja pre­sidentin
vuoteen alla jne. Kommu­nisteja
on kaikkialla.muualla mut­tei
presidentin murhaajien eikä
maanalaisten, suurten rikosjärjestö-'
jen riveissä, mikäli voimme päivä­lehtien,
radion ja TV:n tietoihin
luottaa.
Kun presidentti Johnson sanoi ha­luavansa
tietää, mistä johtuu Yh­dysvalloissa
rikollisuus,. minä puo-.
lestani vastaisin, että eiköhän se
ole se yhteiskunnallinen järjestel­mä,
jonka päämiehenä hän itse on,
mikä sitä rikollisuutta siittää, syur
nyltää ja kasvattaa. Poistakaa työt­tömyys,
epävarmuus huomisesta elä­mästä,
sekä vallitseva köyhyys ja
kurjuus — pankaa kaikki hyödylli-.
seen työhön, niin kyllä rikollisuus
alkaa vähentyä jyrkästi.
. Sodilla ja sotaohjelmilla on se
ominaisuus, että ne kasvattavat sekä
veljesvihaa että yleensä mistään
piittaamattomuutta. Kun virallinen
Amerikka on nyt omaksunut ohjel-makseen
kommunismin kukistami­sen
voimakeinoin, niin tulokset ovat -
myös kotimaassa sen mukaisia.
He sanovat uskovansa jumalaa ja
käyvänsä kirkossakin. Mutta "Juma­lan
kuvaksi" luotu ihminen on Yh­dysvalloissa
lainsuojaton, jos hänen
ihonsa väri sattuu olemaan tumma.
Kommunistien hävittämisen ase­mesta
tarvitaan: sittenkin rahamah-din
harvainvallan ja sen aikaan­saannosten
lopettamista.I.S.
PÄIVÄN PAKINA
EPISTOLA PAPPIEN TYKÖ
Allekirjoittanut ei ole varmaan­kaan
ainoa "uskomaton", jota kiin­nostaa
melkoisessa määrässä vis­sien
kirkollisten piirien lähene
misyritykset ei-uskovaisia kohtaan.
. Tämä sellaisenaan on luonnolli­sesti
suuri edistysaskel varsinkin
jos muistetaan entisajan vainot
"vääräoppisia" ja Mkerettiläisiä"
vastaan, puhumattakaan nyt sa­maisen
ahdasmielisen suvaitsemat­tomuuden
uudemmista ilmenemis­muodoista,
mitkä ovat Johtaneet
esimerkiksi, täkäläisten kansalais­temme
keskuudessa siihen, että
rakkauden Jumalan edustajat pi-'
tävät yhtenä uskovaisuuden koetin-_
kinvenä sitä, että he itse ja heidän
seuraajansa suhtautuvat- uskon asi­oissa
ja Joissakin poliittisluontoi-sissa
kysymyksissä .kylmän viha­mielisesti
"toisin ajattelevia" kan­salaisia
kohtaan.
Kaikkein räikoimmän esimerkin
siitä saimme joitakin vuosia sit­ten.
Port Arthurista, mi.ssä eräs
sikäläinen pappi kieltäytyi yhden
kansalaisemme omaisien pyynnön
toteuttamisesta, eli ruumiinsiu­nauksen
suorittamisesta siksi, ku­ten
hänen väitetään katsoneen, ko.
henkilö oli eläissään ollut 'pu­nikki",
joka "talvisodan" aikana
kieltäytyi jopa huutamasta Heil
Mannerheim.
Muita samansuuntaisia esimerk­kejä
voidaan m^iinita täältä. Sud-burysta
ja todennäköisesti muual­takin.
,
Tällainen suhtautuminen on tie­tenkin
johtanut siihen tilantee­seen,
että "virallinen kirkko" suh­tautuu
"vihamielisesti" niihin kan­salaisiimme,
jotka se leimaa 'ei-uskovaisiksi"
tai poliittisessa mie­lessä
muuten "ei heikäläisiksi".
Tämä sellaisenaan on tietenkin
kovin valitettava seikka yksistään
sen vuoksi että '"laihakin sopimus
on lihavaa riitaa parempi" kuten
viisas suomalainen sananlasku
meille opettaa.
Sellainen asennoituminen ei voi
'muuta kuin vahingoittaa täkäläis-
- ten kansalaistemme yleishyödylli­siä
pyrkimyksiä, ja tavoitteita. Se
ei voi muuta kuin supLstan uskon­nollistakin
työtä, koska moinen
esiintyminen johtaa siihen, että
uskonnollista "käännytystyötä"
on tehtävä: miltei yksinomaan jo
uskovaisiksi kääntyneiden pelasta­miseksi.
'
Me puolestamme haluaisimme
nähdä ja julkaista tässä Va­paus
lehdessä — kirjallisia selityk­siä
siitä, miten suhtautuvat täkä­läiset
pappimme kirkollisissa pii-rei.
ssä nyt käynnissäolevaan uu­delleenarviointiin.
Ollakaamme täs.s-ä yhteydessä
maailman suurimman kirkon, Roo­malaiskatolisen
kirkon eräs suuri
kannanmäärittely.
Me luterilaisen kasvatuksen saa­neet
suomalaiset emme pidä kato- ,
Ilsen kirkon osakkeita erikoisem­man
korkealla.
Mutta varmaa kuitenkin on, että
sen viimeaikaiset muutamat edes-ottamiset
ovat kaukana meidän
kirkkomme johdon "vapaamieli*-
syydestä", jos niin saa sanoa.
Pöydällämme on Roomasta vii­kon
alussa saapunut uutistieto,
missä todetaan, että roomalaiskato­lisen
kirkon papit saavat. Jos asia
lyödään lopulta lukkoon sellaisia
neuvoja, että vaikka he eivät hy­väksykään
jumalankieltoa, he voi­vat
siitä huolimatta rakastaa ju-malankielt^
jää.
Mainitun kirkon johdon harkit­tavana
oleva asiakirja kirkon"joh­don—
eli papiston suhteista ei-us-kovaisiin,
antaa varmaan ajattele­misen
aihetta kaikille niille, jotka
ovat aina ihmetelleet kirkon joh--
don ynseyttä ja suoranaista "Viha­mielisyyttäkin
toisinaj^^tteleviin
nähden.
"Kirkko", sanotaan mainitussa
asiakirjaluonnoksessa, "vaikka se
hylkpkin täydellisesti ateismin
(jumalankieitämisen—- K)uskoo
rehdisti» että kaikkien ihmisten,
niin uskovaisten kuin ei-uskovais-tenkin
asia on työskennellä yhdes­sä
inhimilli.sen edistyksen hyväk^
si. •. •
•Tätä yhteistyötä ei voida to­si
tuomita kommunismi Ja marxis­mi
samalla kun puhutaan ateis­mista,
nyt keskusteltavana olevaan
asiakirjaluonnokseen ei ole- tällais­ta
kohtaa hyväksytty, sillä, kuten
näyttää, enemmistö Roomalaiskato­lisen
kirkon jolidosta ei hyväksy
tällaista kommunistivastaista rie­nausta.
Tämä sellaisenaan vastaa
paavi Johannes XXIII esitystä,
että esim. katolilaisten ja kommu­nistien
tulisi käydä keskenään
"harkittua" keskustelua.
Me emme tiedä — eikä se meitä
juuri nyt kiinnostakaan — tulee­ko
tämä asiakirjaluonnos hyväksy­tyksi
sellaisenaan, vai saavatko ää­rioikeistoon
lukeutuvat katolisen
kirkon papit sitä muutetuksi huo­nommaksi.
"
Mutta meitä, kiinnostaa se, että
minkifiaisen asenteen omaksuvat
täkäläisot pappimme tällaisista asi­oista
puheissaan ja teoissaan?
V Emme. ole tietenkään niin sini­silmäinen,
että sanoisimme täkä­läisen
kirkon johdon olevan yksi­nään
vastuussa siitä epänormaali­sesta
tilanteesta, mikä vallitsee
'iheikäläisten' ja "meikäläisten"
välillä. Syitä löytyy Luoja parat­koon
niin "syistä kuin sepistäkin",
sillä" virheitä on tehty myös '"mei­käläisten"
loimesta.
Mutta kysymys on siitä,, että
tenttaa ilman rehtiä vuorokeskus- '"Ifuinka kauan halutaan märehtiä
telu (katolilaisten ja ci -uskovais­ten
välillä) vaikka sen (vuoropu­helun)
tulee olla harkitsevaa."
Samassa uutistiedossa kerrotaan,
että äärioikeistoon kuuluvien pap­pien
painostuksesta huolimatta
joita mainitussa asiakirjassa pitäi-vanhoja
virheitä — olkoot ne sit­ten
todellisia tai oleteltuja ja
mulkoilla kuin villit härjät vasem­paan
suuntaan, mistä' on ilmoitet­tu
yhteistoimintahalua kaikissa
"odistykäcJlisissä" asioissa?
— KänsäkouvBi